sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Oliko Shakespearella rotan häntä? Eli pelastaako Ruotsi maailman?



Oliko Shakespearella rotan häntä? Eli pelastaako Ruotsi maailman?

Venäjän asemaa moraalisena jättiläisenä ja maailman mahdollisena pelastajana on sikäläisten patrioottien taholta jo niin pitkään toitotettu, että asialta alkaa mennä uskottavuus, kun kaikessa ylivertainen neuvostovaltakin sitten romahti eikä voi toimia nuorisomme moraalisena majakkana.
Venäjän tilalle on jo vuosikymmeniä pinnistellyt ja sen nyttemmin ohittanut Ruotsi, joka on tuominnut milloin Vietnamin sotaa ja milloin Neuvostoliiton sukellusveneprovokaatioita. Sotavuosina sikäläinen lehdistö aluksi tuki innokkaasti suomalaisten sodankäyntiä, mutta tilanteen muututtua vaaralliseksi vaati Suomea solmimaan oitis ja viivyttelemättä erillisrauhan.
Sotavuosina Ruotsin malmi ja kuulalaakerit olivat Saksan sotaponnistuksille niin tärkeitä, että liittoutuneet olivat valmiita niiden viennin katkaisemiseksi lähettämään maahan siirtoarmeijan Suomen auttamisen verukkeella. Saksalaisten sotateollisuus olisi jumiutunut muutamassa viikossa.
Mutta Ruotsi piti tiukasti yllä puolueettomuusvalvontaansa eikä Suomi pyytänyt liittoutuneiden apua. Ruotsin johto piti jostakin syystä suorastaan fanaattisesti silmämääränään oman maansa eikä esimerkiksi maailman juutalaisten etua ja niinpä kansankoti selvisi maailmansodista ei ainoastaan vähin vaurioin, vaan jopa muhkean tilipussin kera. Suoritusta voi pitää sinänsä hyvänä, mutta ei juuri moraalisena urotekona. Niinpä Ruotsissa havahduttiin sellaisten suorittamiseen vasta sodan jälkeen. Metodina on moraaalinen kauhistelu. Ruotsalainen toimittaja Arnstad on hiljattain löytänyt Suomen sotavuosien historiasta aivan tavattomasti kauhistelun aihetta. Hänen naiiviutensa on suomalaisia vain naurattanut, mikä saattaa olla merkki siitä, että uusi kulttuurinen kuilu on kasvamassa maidemme välille, tänne vanhaan vapaaseen Pohjolaan.
Viime vuosina on holokaustin kauhistelusta kehitetty Ruotsissa kansallinen rituaali, johon myös kaikkien koululaisten on osallistuttava. Niistä, joiden mielestä joukkomurhat ovat ilman muuta iljettäviä, on ollut vaikea käsittää, miksi asiaa on niin tavattomasti korostettava ja alleviivattava. Ei sen paheksuminen mitään erityistä harjoitusta tai argumentointia kaipaa ainakaan normaalin terveen ihmisen kohdalla. Tuntuukin siltä, että asialla on lausumaton, salattu ja ehkä tiedostamatonkin taustansa. Se kytkeytyy nykyhetken tarpeisiin ja sen puitteissa on luotu historiallinen myytti, Hitler-kortti, jota voidaan käyttää ei-toivottavien mielipiteiden vaientamiseen tässä ja nyt. Holokaustista on kehitetty jonkinlainen suuri saatana, joka vaanii rauhallista kansankotia tänäänkin joka päivä ja hellittämättä. Sen pyrkimyksenä on luoda psykologisia edellytyksiä uudelle massamurhalle esittämättä Ruotsiin saapuneita uusia maahanmuuttajia epäedullisessa valossa. Näinhän Hitlerkin esitti juutalaiset. Kuten penni on miljoonan alku, niin on epäsuopea ajatuskin kansanmurhan alku. Kansankodissa tämä näytään tiedostettavan. Vastaus suvaitsemattomuuden muodostamaan vaaraan on nollatoleranssi.
Helsingin yliopistossa kävi hiljattain esitelmöimässä Ruotsissa vaikuttava, mutta Suomesta muuttanut Ann-Cathrine Jungar, joka kertoi, että Suomi on ajautumassa erilleen muusta Pohjolasta. Joku Teuvo  Hakkaraisen kaltainen henkikö olisi Ruotsissa saanut aivan toisenlaisen kohtelun kuin Suomessa.
Kuten tunnetaan, Hakkarainen lausui julkisesti tietyn n-sanan, mistä seurasi Suomen syyskauden merkittävin poliittinen sensaatio. Tämän johdosta kansanedustaja erotettiin eduskuntaryhmästään määräajaksi, lehdistö tuomitsi Hakkaraisen barbaarisuuden yksimielisesti ja valtava paheksumisen myrsky näytti pyyhkäisevän yli Suomen. Tätä taustaa vasten voi vain ihmeissään kuvitella, mitä Ruotsissa olisi vastaavassa tilanteessa voinut tapahtua. Mahdollisesti siellä olisi asia viety oikeuteen ja kansanedustaja istuisi nyt tyrmässä miettimässä tekosiaan tai kahleilla kytkettynä Kaknäsin torniin ihmisten pilkattavana ja piinattavana.
Hiljattain julkaisi ruotsalainen lehti pilakuvan, jossa Suomen eduskuntataloon hiippailee muumia muistuttavan hahmon rinnalla naamioitunut olio, jolla on Timo Soinin kasvonpiirteet ja muumihännän sijasta rotanhäntä. Koska vihjettä voi pitää melko voimakkaana ja tavallisia kunnon kansalaisia loukkaavana, tarkoittanee sanoma sitä, että Suomen eduskunnassa itse asiassa onkin tyyppejä, jotka moraalisessa suhteessa eivät ole ihmisiä lainkaan, vaan edustavat rikollista ideologiaa, jonka päämääränä mahdollisesti on holokausti tai jokin muu pirullinen rikos.
Koska Suomi on siis ilmeisessä vaarassa pudota yhteispohjoismaisesta kelkasta, kuten meille on osoitettu, meillä onkin otettu järeät aseet käyttöön. Kansanedustaja James Hirvisaari kuvaili jokunen aika sitten blogissaan, että muslimien maahanmuutosta seuraa erilaisten ongelmien kasvu, mitä sinänsä lienee mahdotonta osoittaa vääräksi. Yleinen syyttäjä näki asiassa kiihotuksen kansanryhmää vastaan. Käräjäoikeuden vapauttava tuomio muuttui hovioikeudessa langettavaksi. Koska Hirvisaari ei kehottanut minkäänlaisiin toimiin ketään vastaan ja kertoi vastustavansa väkivaltaa, on maallikon logiikalla vaikea ymmärtää hovioikeuden ratkaisua. Se saattanee liittyä pyrkinykseen hakea pohjoismaista hovikelpoisuutta. Piirtäköötpä sitten meille rotan häntää!
Yhtä kaikki, kyse on erittäin arveluttavasta laintulkinnasta, jossa tosiasiaväittämien esittäminen tulkitaan laissa rangaistavaksi ”kiihotukseksi”. Aikanaan meillä kiellettiin julkaisemasta tekstiä, joka saattoi vaikeuttaa maamme suhteita ulkovaltoihin. Sitä ei tarvinnut soveltaa juuri koskaan, koska sen pelotusvaikutus riitti. Mihin pelottelua tarvitaan nyt? On todennäköistä, että kiellot ja rangaistukset eivät ratkaise mitään. Olennaista on saada ihmiset sensuroimaan itseään. Näin on tehty ennenkin ja näin tehdään nytkin. Tuloksena on vääristynyt kuva maailmasta, mutta se saattaa samalla tuottaa moraalisen palkinnon sille, joka sitä kaipaa. Ruotsi valtiona on jo ylentänyt itsensä niin korkealle, että muiden on ehkä mahdotonta sitä ainakaan ohittaa, mutta jos teemme parhaamme, voi meistä tulla tälläkin alalla kakkosluokan suurvalta Ruotsin peesaajaksi.
Ruotsalaistyyppinen väärinajattelun kauhistelu ja sen harjoittajien diabolisointi on saanut yhä enemmän jalansijaa Suomessakin. Hiljattain ilmestyi Kirkko ja kaupunki-lehdessä pilakuva, jossa perussuomalaisten puheenjohtaja toivotti naamion takaa hyvää joulua vain omalle viiteryhmälleen eli lihaa syöville heteroseksuaaleille. Muille taas saman puolueen porukka toivotti ”paskaa joulua” ja puhui ampumisesta ja karkottamisesta. Asian huumoripuolta ymmärtämättömän huomio kiintyy hurjaan kielenkäyttöön ja ilmeiseen holokaustiassosiaatioon. Käytetyt toivotukset ovat tietenkin kyseisen humoristin omaa keksintöä ja mikäli niissä on jonkinlaisia yhtymäkohtia todellisuuteen, ne lienee löydettävissä vain käyttämällä ajatusketjua, jonka mukaan kaikki epäsuopeus sallivaa maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan liittyy pahantahtoisuuteen ja jopa murhanhimoisuuteen. Perin erikoista logiikkaa, mutta toleranssin olemattomuus ansaitsee varmaankin kiitoksen.
Mutta kaiken takana näyttää olevan usko poliittisen korrektiuden suureen vapahtavaan sanomaan ja absoluuttiseen totuusarvoon, jonka rinnalla kaikki muu kalpenee ja väistyy kuin aikoinaan pappispimitys kommunistipuolueen päälinjan edessä. On yhä huvittavampaa lukea historiantutkimuksen uusista voitoista, joissa nuoret uurastajat onnistuvat todistamaan, että ihmisten poliittisen korrektiuden kanssa oli menneinä aikoina vähän niin ja näin tai vieläkin pahemmin.
Uusimmassa New York Review’ssä on arvostelu muutamasta uusimmasta Shakespeare-kirjasta. Shakespearen yksityiselämä on aina kiinnostanut tukijoita, mutta aiemmin tyydyttiin siihen, ettei siitä voi saada tietoa. Shakespearen voi todeta ”melkein varmasti olleen homoseksuelli, biseksuelli tai heteroseksuaali” kuten muuan tutkija kiteytti. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Tutkijoita kiinnostaa yhä entiseen tapaan Shakespearen yksityiselämä ja hänen persoonansa, mutta. uutta on, että jokainen katsoo oikeudekseen esittää niistä arvionsa, olivatpa perusteet miten heiveröiset tahansa. Ehkä tärkeitä koko asiassa on arvioitsijan oma poliittinen korrektius, joka auttaa asettamaan hänet poloisen kirjailijan yläpuolelle. Niinpä nyt onkin ilmestynyt opuksia, joissa kirjailija on paljastettu misogyyniksi, vahvojen miesten ihailijaksi ja monessa muussakin suhteessa ennakkoluuloiseksi, jopa rasistiksi ja antisemiitiksi.
No, mitäpä sanoakaan. Jos 1600-luvun ihmisellä oli vanhanaikaisia asenteita, sellainen oli vielä hiljattain tapana ymmärtää ja kenties jopa antaa anteeksi. Taidamme olla siirtymässä entistä hurjempaan aikaan, jolloin kaiken kattaa nollatoleranssi. Anteeksiantoa ihmisen heikkouksille ei ole, ei tässä elämässä eikä tulevassa, Poliittisen korrektiuden tulipatsas näyttää tietä kaikille aikakausille ja sen valossa tuomitaan eläviä ja kuolleita. Ja näin kai sitten tapahtunee ajasta aikaan ja myös tulevaisuuteen nöhden, kun kerran tiedämme, että nykyinen viisautemme pätee myös menneisiin aikoihin nähden Onko Tuhatvuotinen valtakunta sitten alkanut? Elämää jo hiukan nähneenä uskallan kuitenkin vielä kainosti arvella, että totuus saattaa olla monimutkaisempi kuin edes Ruotsin yleinen mielipide ymmärtää ja että pöyhkeys tulee saamaan vielä ansaitun loppunsa lahjomattoman totuuden hiljaisen työskentelyn tuloksena.








11 kommenttia:

  1. Ehdotan kaikkia antamaan sijaa oikealle journalismille:

    OMALLA NIMELLÄÄN:

    Vuoden journalisti Tapio Tuuri

    palkinto jakoon oheisen kautta:
    http://www.suurijournalistipalkinto.fi/app/ilmoit/new

    Blogipäiväykset päivästä päivään 2011

    Journalistinen teos: Tapio Tuuri Blogipäiväykset päivästä päivään 2011

    Mojovaa ajankohtaista pohdiskelua blogissaan rassismista ja Suomen tilasta
    Oheinen hyvä esimerkki:
    http://tuuritapio.blogspot.com/2011/12/muslimityttoja-saa-kai-tappaa.html

    Ehdottajan nimi: Seppo Lehto
    sähköposti: vapaussoturi@gmail.com

    VastaaPoista
  2. Asiaa piisaa kyllä, mutta onko välttämätöntä olla tylsä ja kirjoittaa huonosti?

    VastaaPoista
  3. Maahanmuutto on asia, minkä suhteen poliitikoilla on kova halu kartella totuutta. Morten Uhrskov Jensen kirjoittaa blogissaan, minkä otsikko on sopivasti Tyhjät tynnyrit (Tomme tønder), kuinka viime talvena kovasti Tanskassa hehkutettiin maahanmuuttajien naispuolisten jälkeläisten opiskeluhaluja, kuinka he ovat innoittajina taskalaisnuorille. Nyt kun tilastoteos Invandrere i Danmark 2011, on ilmestynyt, totuus alkaa paljastua. Innokkuutta 20-24 vuotiaiden ikäluokassa kyllä on, mutta kun katsotaan kolmikymppisten ikäluokkaa, mihin mennessä ammattipätevyys olisi pitänyt saavuttaa, eivät maahanmuuttajien (länsimaiden ulkopuolelta tulleiden)saavutukset olekaan kehuttavia. Vain peruskoulu on 41 %:lla maahanmuuttajamiehistä ja 25:lla naisista, vastaavat luvut tanskalaisilla 25 ja 13 jne. Tanskassa syntyneinä ja tanskaa taitavina heidän lukunsa tulisi olla suuremmat. Uhrskov toteaa, että näin se totuus tässäkin asiassa tulee vähitellen esiin. Länsimaiden ulkopuolelta tulevat maahanmuuttajat ovat Tanskalle taloudellinen katastrofi. Eivät he ratkaise mitään ikäpyramidia, vaan päinvastoin pahentavat sitä. Miksi tämä on niin vaikeaa tunnustaa.

    VastaaPoista
  4. Hieno kirjoitus, joka kuvaa hyvin myös tavallisen "ei monikulttuurisuus-uskovan" ajatuksia.

    Omilla aivoillaan ajatteleva ja realismiin maailmankuvansa perustavan kansalaisen fiilikset ovat tällä hetkellä samanlaiset kuin Winston Smithin.

    Monikulttuurisuus-liturgian ylistys ja rasismihysteria ovat suomalaisen median pyhiä ja kaikkivoittavia johtotähtiä. Suomesta puuttuu vain Vihanhetket, joissa Tarja Halosen, tuon kaikkien
    vihreitten/sos.demareitten
    ja kettutyttöjen
    ikioman presidentin, kuvan ääressä osoitettaisiin mieltään ja vihaa moraalittomille suvaitsevaisuuden viholliselle eli perussuomalaisille.

    Ahdistavaksi tavallisen kansalaisen kannalta tilanteen tekee se, että kriittisiä viestejä poliittista korrektiutta ja monikulttuurisuuden auvoa vastaan ei edes sallita. Ei ainakaan johtavissa medioissa. (Hommaforumilla kerran käytyäni oloni oli kuin Mersaultilla ja ihoani alkoi kutistamaan.)

    Yritin saada Hesariin mielipiteeni julkaistavaksi edesmenneen "Rasismitutkimuksen" tiimoilta. Kyseinen tutkimus siis nosti mielikuvat (!) tosiasioiksi arvojohtajamme suurella avustuksella.

    Lainaus tekstistäni:

    "Arvoväittämien selkeät tulokset joutuivat HS:n gallupkyselyn yhteenvedossa toimittajien toimesta roskakoriin. Sen sijaan gallupin suurimmaksi uutiseksi nousi yllättäen mielikuvat omasta ja muiden suomalaisten rasistisuudesta. Gallupin mukaan "jopa kaksi kolmasosaa arvioi maassamme ilmenevän paljon tai melko paljon rasismia."

    Mielikuvat sitten muuttuvat tosiasioiksi itse presidentti Halosen kommentissa: "On tietenkin ikävää, että Suomessa on rasismia. Mutta hyvä asia on se, että ihmiset tunnistavat sen, eikä olla enää kotisokeita." Näin helposti fiktio saadaan faktaksi arvovaltaisen lehden ja johtavan poliittisen henkilön kautta."



    LÄhetin tekstini itse Herra Hesarin herra päätoimittajalle, joka viittasi kintaalla esiintuomalle yksityiskohdalle ja vastauksessaan oli huolissaan siitä "miksi niin monet maahanmuuttajat tuntevat olonsa turvattomiksi ja ahdistavaksi täällä Suomessa."

    Jos aikaa olisi ollut ja mr Pentikäinen olisi ollut keskusteluetäisyydellä, olisimme ehkä voineet keskustella kulttuurista ja sen ytimestä Spenglerin jalanjäljissä.

    Ja siitä, miten kouluttamattoman, kieltä osaamttoman ja kirjoitus- ja lukutaidottoman henkilön sopeutuminen on ymmärrettävistä syistä vaikeaa nykyiseen tietoyhteiskuntaan.

    Mutta asia jäi ja siis HS:n päätoimittajan mukaan hesarin toimittajien tehtävä on tutkia tätä "maahanmuuttajien pahaa oloa" eli tosin sanoen vahvistaa monikulttuurisuuspropagandaa.

    Sen pituinen se. Ja Vihavaiselta tilaisin tekstejä lisää ja tiivimpää julkaisutiheyttä.

    Kiitos ja hyvää joulua!

    VastaaPoista
  5. Mielenkiintoista miten edellä kirjoittajakin on onnistunut ottamaan tekstiinsä mukaan epäkorrektia tekstiä kirjoittaessaan synninpäästöä tavoittelevan aneen. Kaikki silmänsä vastikää avanneet tuntevat näköjään tarvetta laittaa kulloinkin muodissa oleva ane-teksti. Vielä vuosi puolitoista sitten se oli " En ole rasisti, mutta...", kunnes tätä avausta alettiin pilkata ihan syystä, ja nyt se on näköjään jokin viittaus belsebuubin asuinpaikkaan ja miten sinne on vilkaistu ja oksettaa nähdä mitä siellä on: (Hommaforumilla kerran käytyäni oloni oli kuin Mersaultilla ja ihoani alkoi kutistamaan.)

    No, ei se kuitenkaan saanut siellä käynti kalua putoamaan, silmiä kuivettumaan tai kämmeniin kasvamaan karvaa.

    Hyvähän se on että on tajuttu missä mennään, mutta kannattaisi ihan oman uskottavuuden vuoksi jättää tuollaiset loitsut vähemmälle. Kyllä ne monikultturistit sinut tuomitsevat tuosta manauksestasi huolimatta, ei ole sanoista talismaniksi tässä asiassa :-)

    VastaaPoista
  6. Talismaanille.

    Kirjoitan anonyymina ja näillä kirjoituksillani en ole tavoittelemassa suurta uskottavuutta ja tai joidenkin hyväksyntää.

    Yritin tuoda esiin sen, miten räikeällä ja orwellimaisella tavalla maamme johtava lehti lietsoo rasismihysteriaa ja miten naiivisti ja sinisilmäisesti arvojohtajamme siunaa suomalaisten rasistisuuden.

    Eli jos puhuttaisiin asiaa.

    Oliko Sinun mielestäsi tutkimus luotettava ja ennen kaikkea:

    Oliko HS:n ja Tarjan tekemät johtopäätökset tutkimuksesta oikeita?

    VastaaPoista
  7. Kysyin tutulta toimittajalta (ei HS), miksi esim. Halla-Ahon sanomisia vääristellään aivan härskisti ja läpinäkyvästi. Hän katsoi kuin vähämielistä ja sanoi: "Se haluaa valtaa. Minä haluan ettei se sitä saa!"
    Taitaa olla niin, että toimittajiksi valikoituu porukkaa, joiden kunnianhimolle totuudenmukainen tiedottaminen on aivan liian vähäpätöinen tehtävä.Missiona on maailman muuttaminen.
    1970-luku tulee kyllä mieleen.

    VastaaPoista
  8. "Gallupin tulosta analysoitaessa viileällä matematiikalla on todettava, että HS ja muut lehdet ovat saaneet rasismikyselyssä sitä, mitä ovat tilanneet. Viime vaalien jälkeen on käynyt niin, että monien lehtien toimittajilla on vihapuhe- ja rasismimopot ovat yksinkertaisesti karanneet käsistä. Tämän harmaan syksyn sanomalehtien artikkeleita lukiessa ajatteleva kansalainen on nähnyt eräänlaista rasismihysterian lietsomista.

    Kriittisesti tarkasteltuna tuntuu siltä, että vihapuhe- ja rasismikirjoitukset ovat tarkoitettu palvelemaan joitakin poliittisia ja ideologisia tarkoitusperiä. Samalla ne voidaan nähdä osana sitä julkista surutyötä, mitä monet toimittajat ovat tehneet Perussuomalaisen puolueen voitosta lähtien."



    Surutyön Pentikäinen kiisti kylläkin, mutta lestadiolaistaustaisena tarkan markan, ei kun euron miehenä, varmaan ymmärsi, kun esitin vahvan protestin ,että HS:n tilaajana rahoitan toimittajien vaalipettymysterapiaa, jota he saavat kirjoittaessaan mielipiteitänsä ja maailmankuvaansa lehteen.

    Ja kun jotkut lukemattomat pitävät näitä kirjoituksia jopa journalismina, niin kyllähän se masentaa.

    Kenties Enemmän kuin musta joulukuu.

    VastaaPoista
  9. Muutama kuukausi sitten, kun Elielin aukiolla bussikuskin pahoinpidelleet tuomittiin, ja selvisi että pahoinpitelijät olivat maahanmuuttajia ja uhri kantasuomalainen, käämini kärähtivät.

    Lähetin HS:n päätoimittajille Pentikäinen ja Venäläinen ystävällisen kysymyksen, että miksi he ovat lehdessään johtaneet minua, vuosikymmeniä HS:ää tilannutta vakilukijaa, harhaan antamalla ymmärtää, että asia olisi ollut päinvastainen: bussikuski mamu jne.

    Viittasin HS-artikkeliin hieman aiemmin, jossa aukeaman kokoisella kohujutulla kauhisteltiin mamukuskien pahoinpitelyjä - nyt oli yhtä juuri potkaistu polveen - ja listattiin muiksi vastaaviksi tapauksiksi mm. tämä Elielien aukion tapaus. Paheksuin sitä, että HS:ään luottavana lukijana koin tulleeni jymäytetyksi ja ainakin sumutuksen uhriksi.

    Näin vastasi Pentikäinen: "En tiedä mistä puhutte."

    VastaaPoista
  10. Tosiasioiden valtavasta massasta journalistin on valittava merkitykselliset.

    VastaaPoista
  11. En usko arvoista riippumattomaan journalismiin, mutta niin lähelle totuutta pitää mennä kuin pääsee. Toimittajan velvollisuus on kertoa kaikesta, mutta hänelläkin on mielipiteitä, omia, esimerkiksi naamakirjassa, kuten monilla blogeissa.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.