torstai 9. helmikuuta 2012

Tervetuloa, työvoimapula!


Työvoimapulaa odotellessa

Juuri ennen 1990-luvun lamaa oli Suomessa vähän aikaa työvoimapula. Tämä tarkoitti sitä, että halvalla rahalla paisutetut firmat olisivat halunneet tehdä helppoja voittoja vielä entistäkin enemmän, jos käytettävissä vai olisi ollut lisää työvoimaa. Rakennusalallakin työvoiman ylikysyntä johti palkkaliukumiin. Tätä hirvittävää tilannetta ei Suomessa olekaan usein koettu. Tämän historiallisen kauhunhetken muisto näyttää olevan kansakunnan päättäjien ja erityisesti virkamiehistön muistissa niin traumaattinen, että kaikki mahdollinen tehdään, jotta asia ei toistuisi.
Liikkeellä on ennusteita, joiden mukaan Suomeen tarvitaan lähivuosina satoja tuhansia uusia työntekijöitä torjumaan uhkaavaa työvoimapulaa. Laskelmien perusteita ei liiemmin ole julkisuudessa puitu eikä puhuttu siitä, millaista tämän puuttuvan työvoiman pitäisi tulevaisuudessa olla ja miksi heille kuvitellaan olevan tarjolla työpaikkoja. Nämä luultavasti ovatkin kysymyksiä, joihin ei ole mahdollista vastata. Mikäli sen sijaan lasketaan vain eläkeläisten ja aktiiviväestön suhdelukua ja sosiaalivaltion ylläpidon kustannuksia, pysytään vankasti todellisuudesta irrallaan. Kylmä totuus on, että ellei eläkkeisiin vallitsevilla tariffeilla riitä rahaa, niin niitä on alennettava. Sama koskee muitakin etuuksia, ei vähiten työttömyyskorvauksia. Työ ei synny työvoiman määrää lisäämällä, mitä virkamiehen saattaa olla vaikea ymmärtää.
Ehkäiseviä toimia työvoimapulan torjumiseksi suoritetaan parhaillaan suurtalkoilla. Armeija vähentää tuhansia työpaikkoja, Nokia siirtää tuotannon pois Suomesta ja pikkuinen museovirastokin kantaa kortensa kekoon irtisanomalla ja sulkemalla sitä, mitä sen vallassa on. Näin luodaan tervetullutta työvoimareserviä etenkin pääkaupunkiseudun ulkopuolelle ja lienee turha kysyäkään, onko toimenpiteiden kokonaisvaikutusta arvioitu maamme kannalta myönteiseksi. Ellei olisi, ei tällaisia päätöksiä tietenkään olisi tehty.
Viime lamasta yrittävät kaikki siitä kärsineet ottaa oppia, ettei samaa tarvitsisi tehdä uudelleen. Pari vuosikymmentä sitten oli meillä ja muuallakin vallalla lapsenomainen usko markkinoiden kaikkivoipaisuuteen ja kaikkiviisauteen. Keynesiläistä hapatusta kartettiin kuin ruttoa ja ”suljetun sektorin” supistajia pidettiin sankareina, jotka pelastivat valtakunnan kuristusotteellaan. Puhettakaan ei ollut valtion aktiivisuudesta työpaikkojen luojana. Niinpä sitten makseltiin puolelle miljoonalle ihmiselle korvauksia ja vieroitettiin näitä työelämästä. Maa lyötiin monessa suhteessa lättäjalaksi ja kärvisteli aikansa rähmällään lamaannuksen ja konkurssien kourissa, kun tervettä toimintaa jopa tahallaan tapettiin ja pankkeja pelastettiin roskalainoistaan veronmaksajien kustannuksella. Muualla maailmassa tästä on jo osattu tehdä johtopäätöksiä.
Foreign Policy-aikakauslehti on pyytänyt kolmeltatoista eri alojen asiantuntijalta reseptejä uhkaavan katastrofin torjumiseksi ja vastaukset ovat mielenkiintoisia. Yksi ekspertti ehdottaa ”kaikkien työllistämistä”. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei nuorisolle jaella toimeentulotukea, vaan pannaan töihin. Töitä siis luodaan valtion toimesta, mikä ei välttämättä käy tukien maksamista kalliimmaksi. Toinen puolestaan ehdottaa minimipalkan reilua korottamista, mikä taas liittyy paikalliseen laittomien siirtolaisten ongelmaan. Inflaation, kohtuullisen, käynnistämistä välittömästi ehdottaa yksi eksperteistä. Sitä tarvitaan eteenpäin menon turvaamiseksi, deflaatio se on varsinaista myrkkyä taloudelle ja kaikkien lamojen äiti. Velkojen anteeksi antamista ehdotetaan myös. Näinhän kolmannen Mooseksen kirjan mukaan tehtiin aina riemuvuosina, jolloin itsensä orjiksi myyneet saivat vapauden. Tämäkään ei ole uusi asia. Velallisia on kautta aikain armahdettu, etenkin kolmannessa maailmassa. Nyt suurin ongelma on ”ensimmäisen maailman” velka, joka on liian suuri.
Konsteja löytyy lisääkin. Yksi on ylellisyystuotteisiin kohdistettu vero, joka lankeaa maksettavaksi vasta tietyllä viiveellä. Se kannustaisi ökyrikkaat tilaamaan huvijahtinsa nyt, eikä vasta laman jälkeen ja painisi liikettä ylellisyystuotantoon, joka aina muutoin tuppaa laman aikana romahtamaan.
Muuan tärkeimmistä ja pakottavimmista toimista lienee USA:nkin kohdalla sotilasmenojen vähentäminen. Pelkkä joukkojen vetäminen Euroopasta säästäisi pitkän pennin rahaa käytettäväksi Amerikassa, jossa sitä amerikkalaisten mielestä enemmän tarvitaan.
Ja onhan näitä hyviä ajatuksia. Yhteistä kaikille näyttää olevan, ettei valtion roolia laman torjunnassa suinkaan aliarvosteta, päinvastoin. Nämä suositukset näyttävät myös olevan ristiriidassa meillä vallitsevan doktriinin kanssa, jonka laadusta tai edes olemassaolosta ei ristiriitaisten signaalien takia tosin voi olla varma.
Joka tapauksessa on selvää, että juustohöylä on laman torjunnassa typerin, virkamiesmäisin ja tuhoisin ratkaisu, jonka katastrofaalisuutta voi verrata vain valikoimattoman maahanmuuton edistämiseen. Uutiset tämän toimintalinjan hedelmistä ovat kerta toisensa jälkeen yhtä lamaannuttavia. Herää pakostakin kysymys, onko maamme kaapannut jokin vihamielinen ryhmittymä, jota muuan kirjoittaja on kutsunut nimellä ”tolvanaatti”.
Otetaanpa esimerkiksi vaikka varuskuntien lakkauttaminen. Se on epäilemättä eräs tapa vähentää sotilasmenoja, jotka ovat valtion taloudelle melkoinen rasitus. Supistukset tehdään kuitenkin suoranaisesti vähentämällä työllisyyttä. Tämä tapahtuu vieläpä ongelma-alueille, joilla valtion toiminnan pitäisi nimenomaan olla kannustavaa. Kerrannaisvaikutukset huomioiden varuskuntien lakkauttaminen lienee tuhoisimpia täsmäiskuja, joita Suomen maakunnille on mahdollista tehdä. Asevelvollisten ikäluokkien pieneneminen ei ole mikään syy armeijan henkilökunnan supistamiseen. Päin vasoin, tilannehan antaa aihetta lisätä ammattihenkilökunnan määrää, mikä tulevaisuudessa lieneekin yhä tärkeämpää.
Pääesikunnassa, joka alkaa yhä ilmeisemmin näyttää valtiolta valtiossa, on ilmeisesti kieltäydytty kuuntelemasta poliitikkojen ääntä. Sotilaille on varmaankin tärkeää päästä pätemään huippukalliin erikoiskaluston haltijoina. Kansainvälinen status edellyttää hienoja härveleitä, joista ei tingitä, vaikka isänmaan etu edellyttäisi muuta. Huippukalliin kaluston preferoimista henkilöstön kustannuksella on perusteltu sotilaallisen tehokkuuden lisäämisellä. Jospa nyt kuitenkin sovittaisiin siitä, että akuuttia sodanvaaraa ei ole odotettavissa eikä se missään tapauksessa ole kalustolla ehkäistävissä. Sotilaiden käytös näyttää olevan yhä röyhkeämpää ja epäisänmaallisempaa. Heidät on syytä panna kuriin niin meillä kuin Amerikassakin. Ehkäpä uudessa presidentissä olisi miestä tällaiseen suoritukseen? Miljardi on pikkusumma, kun aseita ostetaan, mutta valtava summa, kun ihmisiä palkataan.
Museoiden sulkeminen, kirjojen poistaminen kirjastoista, koulujen yhdistäminen jättiläislaitoksiksi… Elämän laadun ja kulttuurin vastaisille hyökkäyksille ei ole loppua näkyvissä. Miten on mahdollista, että meillä 1950-luvulla, suuressa köyhyydessämme oli varaa monenlaiseen ylellisyyteen aina kyläkouluja myöten? Vastaus on tietenkin palkkatasossa. Reaalipalkkojen alentaminen on lähitulevaisuudessa merkittävintä isänmaallista toimintaa, mitä voidaan tehdä. Me, kuten monet muutkin, olemme eläneet velaksi ja uskoneet keinottelun vääriä profeetoita. Nyt on aika palata työhön ja uurastukseen, mikä on mahdollista vain alemmilla palkoilla ja eläkkeillä  ja valtion suurella panostuksella. Tämä ymmärretään jo Amerikassa, ehkä pian täälläkin?

13 kommenttia:

  1. Suomen talous on suhteellisen hyvässä kunnossa. Jos se on hyvässä kunnossa vielä kymmen vuoden kuluttua, työvoimapula tulee, siis ilman ulkomaista työvoimaa. Tämä on ihan puhdasta matikkaa, jos ja kun työttömistä - tai eläkeläisistä - ei ole vapautuvien työpaikkojen paikkaajiksi.

    Palkkojen alentaminen on tuhon tie paitsi kertaratkaisuna kriisissä.

    VastaaPoista
  2. Tuossa matikassa on kyllä paha loinen, jos vapautuvien työpaikkojen "paikkaajia" ei haalita muualta kuin Afrikasta.

    VastaaPoista
  3. Työvoimapulaa ei ole, eikä tule, esim. Pauli Vahtera perusteli jo pitkän aikaa sitten miksi työvoimapulaennusteet eivät pidä paikkaansa. Mutta toisaalta työvoimapula ja eläkepommi ovat olleet räjähtämäisillään jo ainakin kolmekymmentä vuotta lama poislukien. Kuinka monta kymmentä vuotta vielä tarvitaan ennenkuin hidasälyiset työvoimaprofeetat tajuavat ennustuksissaan olevan jotain vikaa? Onko olemassa jokin maaginen vuosiluku, joka lopullisesti tukkii heidän suunsa? 2020? 2025? No, eipä tietenkään, koska työvoimapula liikkuu kuin aasin selkään kiinnitetyn onkivavan päähän ripustettu porkkana aasin edessä.

    VastaaPoista
  4. Katainen on kuulemma maininnut maahan tuotavan työvoiman tarpeeksi 800000 henkeä. Siinä tapauksessa ilmeisesti kaikki voisi jatkua vahmaan tapaan. Muuten kiva, mutta jotenkin tuntuu, että tuossa matematiikassa on liikaa tuntemattomia.

    VastaaPoista
  5. Pääministeri Katainen sanoi 1,8 miljoonaa. http://www.youtube.com/watch?v=1H4byTP1q9s

    No hänellä nuo luvut eivät ole olleet hallussa kuten euron kriisin yhteydessä on nähty.

    Pauli Vahtera

    VastaaPoista
  6. No ei vähä mitään! Onneksi tuo operaatio säästää meidät ongelmilta.

    VastaaPoista
  7. Ensimmäisen anonyymin teoria ei ole puhdasta matematiikkaa, vaan puhdasta spekulaatiota. Ei kannata tuijottaa tilastoihin, vaan ikkunasta ulos, todellisuuteen.

    Heti, kun Suomessa on oikea työvoimapula, tänne lappaa lähialueilta halukkaita työntekijöitä pilvin pimein. Ihan samalla tavalla kuin me lähdimme aikoinamme Ruotsiin töihin.

    Sekalaisen, epäpätevän työvoimareservin haaliminen tänne täyshoitoon nyt, kun työttömiä ja muita elätettäviä on pari kolme miljoonaa, ei ole matematiikkaa, vaan sulaa hulluutta.

    Jos jokaiseen tilapäisduuniin ei heti saada minimipalkkaista tekijää, kyse ei ole työvoimapulasta, vaan surkeasta työvoimapolitiikasta. Jos on oikeasti pulaa tekijöistä, palkka nousee. Sitä kutsutaan kysynnän ja tarjonnan laiksi.

    VastaaPoista
  8. Meillä on miljoonan ihmisen työvoimareservi vuoteen 2020 mennessä. Suuret ikäluokat ovat jo suurimmalta osaltaan eläkkeellä ja uudet ikäluokat ovat suuremmat kuin vielä töissä olevat suuret ikäluokat. Meillä on työttömiä, työttömyyseläkeläisiä, liian pitkiä opintoaikoja, keinotekoisesti työllistettyjä, osa-aikatyöntekijöitä, joista saadaan työvoimaa. Automaatio vähentää työpaikkoja edelleen ja teollisuus siirtää vielä jäljellä olevia vähiä työpaikkoja ulkomaille (kuten Nokia Salosta).

    Olen samaa mieltä kuin Tapsa, että työvoimaa saadaan lähialueilta nopeasti jos vaan työpaikkoja olisi. Luku- ja kirjoitustaidottoman työvoimavaraston tuominen Suomeen on järjettömintä, mitä tämä maa voi tehdä. Kaiken kukkuraksi se sitoo suomalaista työvoimaa kotouttamiseen, koulutukseen, terveydenhoitoon, asuntorakentamiseen - kaikkeen. Mitä nämä päättäjät mahtavat oikein ajatella. Tuskin mitään, he haluavat vain moraalisäteillä hyvää ihmistä.

    Pauli Vahtera

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uudisana tolvanaatti askarruttaa, koska sen merkityskenttään on liitetty määre "maamme kaapannut jokin vihamielinen ryhmittymä". Tolvanatti lienee mitä todennäköisimmin suomettumisen, sovjetisoinnin ja bolshevisoimisen kasvattijoukkoa. Johtopäätös: kaikki listat auki, Tiitisen listaa myöten.

      Poista
  9. Käyn usein Tanskassa, siellä oli työvoimapula noin viisi vuotta sitten, kauppojen ja virastojen ikkunoissa oli ilmoituksia, joissa haettiin työvoimaa. "Maksamme tuhat euroa, jos ehdotat meille sopivaa työntekijää xx tehtävään". Lehdissä oli juttuja, että jopa Muhammed-etunimiset saivat työpaikan. Nyt sielläkin on työttömyys, eivätkä maahanmuuttajat ahkerasta tanskankielen opiskelustaan huolimatta saa työtä. Suomessa ei todellista työvoimapulaa ole ollut ikinä, silti täällä jaksetaan työvoimapulavalhetta toistaa. Tanskassa ei enää uskota, että länsimaiden ulkopuolelta tuleva maahanmuuttajajoukko auttaa millään tavalla maan talouselämää, päinvastoin, se on rasitukseksi. Ja se uskalletaan sanoa ääneen, toisin kuin Suomessa, missä valheesta in tullut totuus.

    VastaaPoista
  10. Ei ole lainkaan oleellista keskittyä poliitikkojen tai muiden antamiin lukumääriin, olivat ne sitten 1.8 tuhatta tai miljoonaa. Pääasia on, että on olemassa reservi, josta tarpeen tullen voidaan noukkia työntekijöitä. Ei sitä voida mitenkään perustella, se vain tulee olla.

    EU:n keväällä Suomessa voimaan tuleva työnantajaa laittoman maahanmuuttajan palkkaamisesta sakottava direktiivi on melkeinpä huvittava ja lähes pelkkää silmänlumetta. Eikä se itse ongelmaan, työmarkkinoiden kaikkinaiseen kurjistumiseen, tietenkään mitään auta.

    VastaaPoista
  11. Tanskan tilastoluvut osoittavat kuinka vaikea maahanmuuttajien on työllistyä. Perusteetta maahanmuuttajia pidetään tarpeellisena työvoimana. Morten Uhrskov Jensen paljastaa 27.2. blogissaan, kuinka Center for Aktiv Beskæftigelsesindsats ja Arbejderbevægelsens Ehrversråd osoittavat sellaisilla luvuilla, joita ulkomaisen työvoiman puolestapuhujat eivät koskaan esitä, kuinka kalliiksi maalle tulee "työvoima" länsimaiden ulkopuolelta.

    V. 2008 länsimaiden ulkopuolelta tulleiden maahanmuuttajien työllisyysaste oli 46,3. Vastaava luku v. 2010 oli 40,4. Maahanmuuttajien jälkeläisten, jotka ovat syntyneet ja koulunsa Tanskassa käyneet, tilanne on lähes yhtä huono. Vuoden 2008 työllisyysaste 54,1 % ja kaksi vuotta myöhemmin 44,7 %.

    Länsimaiden ulkopuolelta tulleet ovat saaneet Tanskassa huonot PISA-tulokset, työllistyvät heikosti, joten Uhrskov on sitä mieltä, että Tanskasta tulee sitä köyhempi mitä enemmän länsimaiden ulkopuolelta tulee maahanmuuttajia. Koko Eurooppa on vaarassa vajota maahanmuuttajien myötä.

    VastaaPoista
  12. Ei Jumala laiskoja ruoki...vai miten se meni?

    Olen miettinyt aina, että vaikka Afrikassa on ollut aina lämmintä ja ruokaa voi parhaimmillaan poimia puista, eivät nämä ihmiset pärjää.

    Euroopassa on ollut kylmää, varsinkin Pohjois-Euroopassa. On pitänyt kehittyä ja tulla toimeen hankalissa olosuhteissa, kaipa se on sitten kasvattanut ja kehittänyt ihmistä, jolloin yhteiskuntakin pärjää.

    Amerikka on kehittynyt myös, kiitos sinne muuttaneiden Eurooppalaisten. Miksi sielläkin nimenomaan lämpimien maiden edustajilla menee heikosti?

    Aasiassa on ollut tiiviimpää, erillaista ja kehittyminenkin vaihtelevampaa. Japani eristettynä saarelleen, on noussut talousmahdiksi, ja sotilasmahdiksi.

    Ihmettelenkin, että meillä on nyt kova hinku hankkia tänne työvoimaa ja kansakuntamme nousun takaajia maista, joissa kehitystä ei ole tapahatunut sataanvuoteen muussa, kuin mitä tulee sotimiseen. Kaikki rahat mitä sinne saadaan kerättyä, menee ennen pitkää sotimiseen.

    Näitä ihmisiä sieltä sitten tänne pelastamaan kylmää pohjolaa?

    Haloo! Linja on poikki viisauteen kansakuntamme poliitikoilla. Moniko meistä tunnustaa ylpeänä, että minä olen joka vaaleissa äänestänyt, ja tässä on tulos. Nukkuvien puolueessa sen sijaan saattaapi vallita "Mitäs minä sanoin!" tunnelma. Se porukka vaan on ollut liian pieni ja hajanainen, nykyisen epädemokraattisen puoluekoneiston pysäyttäjäksi.

    Demokratiaa täällä on se, että ensin äänestetään. Sitten joku on pääministeri ja suurimman puolueen puheenjohtaja. Sama kaveri tekee sitten päätöksen niiden edustamiensa ihanteiden tai ihailemiensa rahoittajiensa tahdon mukaan, tietäen, että varma palkkiovirka on tulossa, ja se riittää turvaamaan elämän loppuun asti. Viis siitä, minne kaunsakuntamme kulkee. Kansakunnan muisti on lyhyt, eikä kukaan sitten enää asiaan puutu. Vanhas Masakin saa ihan rauhassa hiihdellä Luukin maastoissa, palkkiovirka takataskussa, vaikka mies oli kaikkea muuta, kuin Suuri Valtiomies!

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.