Ukko ja Arabianrannan merirosvot
Ukko oli nuorempana ollut hyvin urhoollinen merenkävijä ja laajalti tunnettu. Hän kertoi joskus pojalle ja karhulle ja koiralle ja kissalle siitä, miten hän oli uhmannut meren vaaroja ja purjehtinut aina Harmajan ja Gråharan majakoiden seuduille, joiden takana ei enää ollut mitään, vain pelkkää tyhjyyttä ja sivistyksen puutetta.
Tavattomasti erilaisia vaaroja ja vastuksia oli kuulunut noihin purjehdusretkiin. Milloin löivät korkeat aallot aluksen yli ja kastelivat miehistön, milloin irtosi mesaanipurjeen jöölinki pylpyrästään ja oli hinattava laivapoika puosuntuolilla mastoon sitä korjaamaan. Vaarallisimpia olivat tietenkin kohtaamiset viranomaisten kanssa. Tullin ja merivartijoiden veneitä sai omillakin rannikoilla väistellä jatkuvasti ja vierailla merillä uhkasivat lisäksi keisarillisten laivastojen sotalaivat ja kaapparit.
Kerran Ukko oli onnistunut hädin tuskin pakenemaan Väinämeren sotarosvoja, jotka huusivat Ukolle viroksi: ”Oi saa saks, sabata koer! Nüüd küll sa kinni jäid!” Silloin Ukko oli laukaissut keulatykin ja kääntänyt kurssin nopeasti kohti Porkkalan kapeikkoja. Väinämereläiset, joilla ei ollut merikorttia eikä kompassia, olivat siellä ajaneet heti ensimmäiselle karille.
Ukko ohjasi Regina Linnanheimon nyt Arabianrantaan ja viritti kannelle riippumaton. Miehistö lähti kaupungille örveltämään, kuten aluksessa oli tapana sanoa.
Ukko uinahti pian keinuvassa riippumatossa ja näki unta siitä, miten hän oli saapunut Etelämeren saarelle, jossa neekerityttö leyhytteli viuhkallaan ja karkotti kärpäsiä, jotka yrittivät tulla häiritsemään Ukon makeita ja hyvin ansaittuja unia.
Ukon päiväunet päättyivät tällä kertaa kuitenkin lyhyeen, sillä söpön tyttösen sijasta laivaan oli itse asiassa saapunut joukko julmasti irvisteleviä Arabianrannan merirosvoja. Rosvot yllättivät Ukon nukkumasta ja sitoivat hänet skuuttiköydellä. Skuuttiköysi oli parasta köyttä, mitä aluksessa oli ja Ukko muisti aina mainita, että se oli kallista, mutta erittäin kestävää ja taipuisaa. Siitä Ukko piti erityisesti.
Rosvot tutkivat laivan perusteellisesti ja kantoivat saaliinsa kannelle. Saaliin mukana oli muutama korillinen olutta. pieni arkullinen helmiä ja jalokiviä, helmet tosin eivät olleet aitoja. Lisäksi oli tynnyrillinen ruutia ja kaksi nassakkaa rommia sekä huomattava määrä makkaraa ja juustoa sekä sämpylöitä. Ukon suolakurkkuja ja silavaa rosvot eivät huomanneet.
Rosvot hekottelivat saaliiseensa tyytyväisinä ja levittivät sitten kannelle purjeen, jonka päälle he kaikki istuutuvat riviin. Yksi rosvo messusi jotakin korkealla äänellä ja kaikki vastasivat aina kuorossa ja heiluttelivat päätään. Sitten kaikki yhdessä pyllistivät suoraan kohti taivasta ja huusivat ”Salaattia, salaattia!” Siltä Ukosta ainakin kuulosti.
”Tässä teille salaattia, lurjukset!” Ukko karjaisi. Hän oli aukaissut tutun skuuttiköytensä solmut ilman vaikeuksia ja oli nyt vapaa. Hän veti purjeen laidasta niin, että koko rosvojoukko kieri aluksen partaan yli mereen. ”Vai tullaan sitä rosvoamaan toisten omaisuutta!” Ukko huusi tuohtuneena ja uhkasi meressä polskuttelevia rosvoja väkipyssyllään. ”Nyt on viisainta pulikoida maihin, tai soitan poliisit!”
Ukko ei tietenkään olisi oikeasti soittanut poliiseja, sillä he olisivat ensimmäisenä pidättäneet Ukon ja syyttäneet häntä ryöstelyjen lisäksi myös vihapuheesta ja pahoinpitelystä. Ukko tiesi tämän ja nosti ankkurin ja hissasi stuuran, kuten hän sanoi. Sen jälkeen Regina Linnanheimo alkoi hitaasti kallistua viriävässä tuulessa styyrpuuriin ja viiletti pian aika vauhtia kohti avomerta. Miehistö pitäisi käydä hakemassa kyytiin Kauppatorin rannasta, jos siellä olisi vapaata pysäköintitilaa, Ukko ajatteli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita nimellä.