sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Casus belli

Present Danger

Centrum Balticumni julkaisemassa "Pullopostissa" on Markku Salomaa hiljattain soitellut hätäkelloja Suomen turvattoman aseman takia, ei tosin ensimmäistä kertaa.
Salomaan mukaan Itämeri on geopolitiikan "musta aukko", minkä hän selittää tarkoittavan sitä, että siellä vallitseva sotilaallinen tyhjiö vetää puoleensa vieraiden valtojen sotilaallista voimaa. Eritoten Ahvenanmaa on tällainen magneetti.
Vielä tarkemmin sanoen Venäjän johto pitää kirjoittajan mielestä Suomea sotilaallisena tyhjiönä, "koska emme kuulu blokkeihin".  Blokkejakin on vain yksi eli NATO, joten kirjoituksen sanoma ei jää epäselväksi.
Paljon muuta jää sitäkin epäselvemmäksi. En nyt puutu siihen hyvin kummalliseen ja perin epäsovinnaiseen historiantulkintaan, jonka kirjoittaja ohimennen hahmottelee lukijan viihdykkeeksi, en liioin siihen, että artikkelissa ei lainkaan kerrota, mikä venäläinen taho pitää Suomea sotilaallisena tyhjiönä. Salomaan mainitsema Sergei Solovjov, joka kuoli jo puolitoista vuosisataa sitten, ei kuulu nykyisen Venäjän päättäjiin.
Minua kiinnostaa ja kummastuttaa ennen muuta yksi seikka, johon nykyään törmää monissa muissakin kirjoituksissa. Aivan yleisenä oletuksena nimittäin näyttää olevan, että Venäjä hautoo hyökkäystä Suomeen. Sen takia tarvitaan risteilyohjuksia, henkilömiinoja, koko reservin kouluttamista ja varuskuntien oikeata sijoittelua ja niin edelleen. Monien mielestä Suomen olisi ehdottomasti liityttävä NATOon. Muussa tapauksessa tulevasta taistelusta ei ole mahdollisuutta selviytyä voittajana, kuten Salomaa asian muotoilee.
Huolestuneet kansalaiset ovat varmaankin oikeassa. Vaikeaa on Suomen kokoisen maan selvitä voittajana sodassa suurvaltaa vastaan, mikäli jälkimmäinen pääsee tosissaan yrittämään eikä meillä ole samankokoista tai isompaa tukijaa. Tämän ymmärtämiseksi tustkin tarvitaan paljon strategista koulutusta tai muita vastaavia opintoja.
Sodat kuitenkin yleensä syttyvät jostakin syystä. Aivan huvikseen ei suurvallallakaan ole varaa tapattaa miehiään naisista puhumattakaan. Tästä tulemmekin koko problematiikan keskeiseen kysymykseen: miksi Venäjä yleensä missään oloissa saattaisi hyökätä Suomeen?
Tähän voidaan vastata, ettei Neuvostoliitollakaan vuonna 1939 ollut mitään hyväksyttävää syytä hyökkäykseensä. Syy tekaistiin, kun se näytti tarpeelliselta.
Tämä on totta, mutta tuolloin skenaario uudesta maailmansodasta oli aivan reaalinen ja sen mukana myös valmistauduttiin suuriin maa-armeijoiden operaatioihin, joiden kannalta pidettiin tärkeänä strategisten tukikohtien hankkimista muun muassa Suomesta. Ahvenanmaa oli hyvinkin kiinnostava laivaston tukialueena, kun aseistus oli vielä sellaista kuin oli.
Sen sijaan koko Suomen haltuunottamiselle tuskin oli muita painavia syitä kuin strategiset. Pohjanlahti olisi Stalinillekin ollut strategiseslta kannalta mieluisa raja, mutta neljä miljoonaa itsepäistä ja vastahakoista suomalaista kaupan päällisiksi ei innostanut viemään asiaa loppuun saakka. Maamme luonnonrikkaudetkin oli parempi rahastaa kapitalistisen teollisuuden tuottamina sotakorvauksina kuin roskaväen hallitseman neuvosto-Suomen luokattomina tuotteina.
Mistä Venäjä nyt, meidän aikanamme, voisi saada syyn hyökkäykseensä? Mitä sellaista hyvää se voisi kuvitella saavuttavansa sodalla, jota se ei voi turvata normaalin rauhanomaisen kanssakäymisen puitteissa?
Maidemme välillä ei ole ratkaisemattomia alueellisia kysymyksiä, ei ideologisia ristiriitoja,  ei riitoja luonnonvaroista, pyhistä paikoista ei veloista eikä saatavista. Joskus on sotia syttynyt shakkipelistä ja jalkapallosta. Englannin ja Espanjan välinen sota kapteeni Jenkinsin  korvasta tunnetaan myös historiassa. Voitaisiinko nyt sitten paremman puutteessa sotia naapurin kanssa vaikkapa pikkulasten huoltajuudesta, kuten lunatic fringe on esittänyt?
Tämä kuulostaa kovin fantastiselta. Ainoa kuviteltavissa oleva syy Suomen ja Venäjän väliseen aseelliseen konfliktiin on jonkin kolmannen tahon vaikutus, nimenomaan Suomen kautta tuleva jonkin suurvallan muodostama uhka Venäjälle. Vain sellaisen johdosta voitaisiin ajatella edes jonkinlaista aseellista konfliktia. Tuskinpa edes silloin tarvitsisi pelätä, että naapuri ryöstää meiltä alueemme ja ajaa kansan Siperiaan pakkötyöhön. Miksi se niin tekisi?
Niin kauan kuin Venäjän hyökkäyksellä pelottelevat henkilöt eivät pysty esittämään mitään uskottavaa skenaariota kyseisen hyökkäyksen motiiveiksi, ei heitä voi ottaa vakavasti. Itämeren öljyn- ja kaasun kujetuksiin meillä ei ole mitään intressiä puuttua, joten voimme rauhassa jäädä hoitamaan omaa maatamme ja rajoittua huolehtimaan siitä, ettei sinne rankaisematta tulla, jos kielletään. Ei siihen tarvita kilpavarustelua ja varmistautumista siitä, että konfliktista selvitään "voittajana".
Jos nykyaikana päästetään asiat siihen, että valtioiden välillä ruvetaan selvittämään asioita sodalla, ei kukaan siitä selviä voittajana. Kyllä tämä Venäjälläkin ymmärretään.

31 kommenttia:

  1. Samaa mieltä. Ainakaan Venäjän uhka ei ole syy liittyä Natoon, koska uhkaa ei ole. Mutta jos olisimme Naton jäsen, sellainen uhka voisi syntyä, ei niinkään yksin Suomen taholta, vaan Länsi-Euroopasta tai USA:sta, jotka ovat epärealistisia suhteessaan Venäjään. Tosin Venäjäkin voisi arvioida suhdettaan länteen. Neuvostoaikaiseen vihamielisyyteen ei ole mitään syytä.

    Venäjän todelliset uhkat tulevat sisältäpäin (väestön väheneminen, yhteiskunnalliset ongelmat) sekä etelästä ja idästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Venäjän nykyisellä hallinnolla on paljon syitä tehdä parannus.
      Tuskin se kuitenkaan haluaa ampua omaan nilkkaansa rupeamalla näillä leveysasteilla kovilla ampumaan.Siinä voivat mennä omat ja varastetut rahat.

      Poista
  2. Ihan tarpeeksi suuri uhka pikkupikku riidan kipinäksi muodostuu esim. öljynkuljetuksesta Itämerellä. Itänaapurin suuret ja mahtavat eivät vain tunnu välittävän...?

    Idiootit. Kerralla tärvellään taas osa planeetasta, jos hupsis l. vahinko käy. Toisin sanoen Itämeren öljyn- ym. kuljetuksiin on ihan tosi iso intressi puuttua.

    Toivotaan parasta. Huoli on suuri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intressi on tosiaan yhteinen. Sen Venäjäkin jakaa. Mutta kaippaan mahdollista casus belliä. Siis ruvetaan kiistelemään oikeuksista kuljettaa öljyä ja eskaloidutaan sotatoimiin? Missä mahdolsessa tilanteessa? Pitääkö meillä silloin olla hyökkäyksellinen pelote? Milloin se on riittävän vahva? KUka maksaa?

      Poista
  3. Suomen uhat nousevat sisältä kuin hyytävä halla, on kuultu tuhanteen kerran sanottavan.

    miten käy tuon sisällissodan dementoiman kulttuurikäsityksen nyt kun suuri ankkuri on poissa?

    VastaaPoista
  4. Ihan järkevä analyysi. Onko siis olemassa pelkoa esim. vastaavasta konfliktista kuin Venäjällä oli Georgian kannsa - siinähän venäläisten liipasinsormen herkkyys testattiin ja aika herkässä oli.

    Minulla ei tule mieleen vastaavaa, kun Karjalastakaan tuskin rupeamme tosissamme riitelemään. Varminta on kai vain pitää puolustuskyky sen verran kuosissa, että Venäjän sotastrategit ottavat sen laskelmissaan huomioon. Lähinnä, ettei Suomen kohdalle synny sotilaallista tyhjiötä, joka vaatisi tilanteen joskus kiristyessä ennakoivaa täyttöä.

    Suomihan on oikeastaan paradoksaalisen varmassa turvassa: niin kauan kuin emme liity Natoon, ei Venäjällä ole aihetta kimppuumme hyökätä, ja jos liitymme Natoon, niin Venäjä ei uskalla hyökätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tämä nyt ihan uutta, jos ruvetaan Venäjän kansaa kilpavarustelemaan. Ei kai se muuhun johda kuin vastapuolen entistä suurempaan panostukseen. 30-luvulla saatiin virolaisten kanssa melko hyvä skenaario Suomenlahden sulkemisesta miinojen, tykistön ja sukellusveneiden avulla. Olisi voinut toimia, mutta venäläiset pilasivat.

      Poista
    2. Ilmaisin kai asiani huonosti. Tarkoitin tätä: jos lähdemme Ruotsin tielle ja luovumme puolustuskyvystämme, Venäjän strategien on pakko ottaa se omissa puolustussuunnitelmissaan huomioon. Muutenhan täällä on ovi auki Nato-hyökkääjän tulla.

      Poista
  5. Casus belli on Mainilan laukausten arvoinen asia, koska se koskee vain kapeata sektoria ajassa. Sen sijaan casus acti vaatii jo laajaa intressien ja intentioiden tietämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo Hackzell 20-luvulla sanoi, että nykyaikaista sotaa ei noin vain aloiteta. Sitä valmistellaan vuosia, aina ratojen ja teiden rakentamista myöten.
      Siihen vain pitää olla syy. Mistähän sen keksisi? Venäjän hinku valloittaa lisää aluetta?
      Jos Ahvenanmaata niin kovasti tarvitaan, kannattanee Moskovan neuvotella suoraan sen kanssa. Maakunnan panostus puolustukseen on olematon jo kansainvälisten sopimusten takia.
      Suomella ei liene asiaan mitään erityisen suurta intressiä.

      Poista
    2. Toisaalta niinkin järkevä mies kuin Tanner ei 30-luvun lopussakaan uskonut, että kukaan on niin kaheli, että aloittaa sodan ja hyökkää Suomeen. Hän oli kuulemma varma, että venäläiset bluffaavat. Hän oli luultavasti liian järkevä, eikä se aina ole viisasta.

      Poista
    3. Tanner oli fiksumpi kuin muut ja se oli hänen ongelmansa. Mutta onko Euroopalla 1930-luvulla ja lähes 100 vuotta mkyöhemmin mitään eroa? Mielestäni on.

      Poista
  6. Tätä juttua lukiessani (klo 6.05) näen sivusilmällä BBC:n uutisista suorana lähetyksenä Baikonurista kuinka kolmen venäläisen kosmonautin ja yhden USA-astronautin matka yhteiselle avaruusasemalle alkaa.

    Ja täällä naamat vakavina pohditaan Ahvenanmaan joutumista sotatantereeksi. No tottahan toki professoreiden pitää aika ajoin vakuutella Steffin porukoille etteivät ole alkaneet flirttailla muiden kanssa.

    VastaaPoista
  7. "Tästä tulemmekin koko problematiikan keskeiseen kysymykseen: miksi
    Venäjä yleensä missään oloissa saattaisi hyökätä Suomeen?"

    Onko siis kirjoituksen päättelyketjun lopputulos: yksipuolinen aseriisunta? Siitä taisi muuten Kekkonenkin unelmoida ajatuskokeen omaisesti.

    VastaaPoista
  8. Ollos huoleton poikas valveill' on. Kohta hyökätään Venäjän kimppuun venäläisillä aseilla. Suurin osa leijonista pelaa työkseen Venäjällä.

    Blogistien asenteet ovat punakoneen ajoilta.

    VastaaPoista
  9. No eipä ole. Voihan sellaisen tilanteen kuvitella. Välttämättömänä ehtona lienee, että saavutettavaa etua kuvitellaan kustannuksia huomattavasti suuremmaksi. Siis esimerkiksi jos Suomella ei ole kykyä tuottaa hyökkääjälle tappioita, Euroopan mielipiteellä ja taloussuhteilla sen kanssa ei ole Venäjälle mainittavaa merkitystä ja jos hyökkäyksellä saavutettava "hyvä" kuvitellaan kyllin suureksi. Se tuskin voi olla alueen riistäminen, hallituksen kaappaaminen tai muu vastaava pelkästään pahennusta omassakin maassa herättävä asia. Eiköhän asian jo pitäisi liittyä maan turvallisuuden ainakin kuivteltuihin elinetuihin? Mitä ne sitten olisivatkaan? Tässä tarvitaan mielikuvitusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko blogisti osallistunut johonkin "maanpuolustuskurssiin"? Voisi kuvitella kansanedustajille tällaisia Afrikan tähti-karttaharjoituksia esiteltävän.

      Siitä on onneksi vielä jonkin matkaa kristikansan valloitussodan aloittamiseen sillä
      "Minun suuttumukseni tulvii ylitsesi,
      minä tyhjennän kaiken vihani sinuun.
      Minä tuomitsen sinut vaelluksesi mukaan,
      käännän iljettävät tekosi sinua itseäsi vastaan."

      Poista
    2. Tuli kurssillakin käytyä. Raamatusta muistelen, että Joosua hävitti 31 kansaa sukupuuttoon ja se oli herralle otollista. Mutta nyt nousee hirveä haloo jo yhdestä ainoasta. Niin ne ajat muuttuvat.

      Poista
  10. Putin on kiirehtinyt nelikaistaisen moottoritien rakentamista Pietarista rajalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se johtaa Turkuun. Tähtäimessä on Ahvenanmaa, Ruotsin ohimolle osoittava pistooli. Vapiskoot Ruotsissa. Se sopii heille.

      Poista
  11. Minun ymmärrykseni mukaan sotien luonne on muuttunut seuraavasti: Napoleonin ajoista alkanut "kansojen taisteluiden" aika on ohitse ja on palattu kabinettisotien aikaan, sodat ovat taas selkeämmin osa muuta ulkopolitiikkaa. (Joo, varastan Spengleriltä ja Clausewitziltä, mutta sitä vartenhan he kirjansa kirjoittivat, että me niitä hyödyntäisimme) Yleisesti ottaen sodan riski on siis lisäänytyt, mutta meidän kollektiivisessa muistissa olevan valloitus- ja tuhoamissodan sijaan uhkana on mieluumminkin jonkinlainen aseellinen konflikti, joka on osa jonkinlaista laajempaa diplomaattista toimintaa.

    Georgian kesäsota on loistava esimerkki tästä ja sitä sopii verrata vaikka Tsetsenian sotiin. Oleellisia eroja on kaksi: ensinnä diplomaattinen toiminta ei ollut vain jonkinlaista avoimen aggression naamioimista, vaan sota ja juridinen kiista Georgian autonomisten alueiden asemasta muodostivat kiinteän kokonaisuuden. Toisekseen Venäjä ei missään vaiheessa edes yrittänyt Georgian valloittamista, jos se olisi yrittänyt, tilanne olisi epäilemättä kehittynyt aivan samoin kuin Tsetseniassa taikka Afganistanissa ja Irakissa. Mutta toimien viisaasti rajoitetun tavoittein Venäjän asevoimat kohtasivat Georgian joukot taistelukentällä, jolla vakinainen ja hyvin varustettu armeija on vahvimmillaan. Luonnollisesti Venäjä löylytti tässä tilanteessa Georgian 10 -0. (anteeksi urheiluanalogia..) En osaa oikein sanoa, edistikö tämä kaikki Venäjän tavoitteita Kaukasuksella, mutta sen asevoimat epäilemättä antoivat parhaan mahdollisen tuen diplomatialle.

    VastaaPoista
  12. Jos palataan Suomeen ja Venäjän mahdolliseen hyökkäykseen, niin tuskinpa meidän tarvitsee pelätä perinteistä valloitussotaa. Viimeistään Irakin ja Afganistanin jälkeen alkaa olla lähes aksiooma, että toista maata, edes pientäkään ei voi miehittää. Jos maassa itsessään on riittävän pahoja sisäisiä konflikteja, se tietenkin tarjoaa tilaisuuksia, mutta se on toinen tarina. Ilman viidettä kolonnaa mikään maa ei ole enää valloitettavissa. Sen sijaan yhdistetty diplomaattinen ja sotilaallinen operaatio on mahdollisuuksien rajoissa. Silloin sotilaallinen uhka ei olisi maavoimien massiivinen hyökkäys, vaan vaikka satamien saartaminen, lentokieltovyöhykkeiden perustaminen, hyökkäykset tietoverkkoja vastaan, ehkä jopa jonkun ulkosaariston saaren miehittäminen. Kaikki nämä osana jonkinlaista diplomaattista konfliktia. Kuvio muistuttaisi aika tavalla meille tuttuja yöpakkasia ja vastaavia, jossa painostuskeinona oli sotilaallisen toiminnan sijaan kauppasopimukset. Kun tätä kaikkea tarkastelee, niin puolustusvoimiemme viime vuosien linjaukset eivät näytä ollenkaan typeriltä. Taitaa olla mieluumminkin niin, että joillain kenraaleilla on oikeinkin hyvä käsitys siitä miten maailma on muuttunut ja mitä tulevaisuudessa nimen omaan vakinaiselta armeijalta vaaditaan. Uhaksi valloitussotaa vastaan riittää jo pelko pitkittyvästä sissisodasta. Itse armeijan panosta tarvitaan näissä mahdollisissa melkein sota -tilanteissa, kun vaikka suomalaista kauppalaivastoa on suojattava vihollisen aluksilta, jotka katsovat oikeudekseen tarkastaa kaikkien Suomesta lähtevien kauppalaivojen lastit. Taikka pitää paremminkin huolen siitä, että Suomea vastaan on ensin aloitettava täysmittaiset sotatoimet, ennen kuin tämä onnistuu.

    Seuraava keskeinen huomio on, että vastatoimet eivät tietenkään voi jäädä pelkästään sotilaallisiksi tällaisia uhkia vastaan. Meidän yleistilanne onneksi onkin hyvä. Georgiasta poiketen meillä ei ole mitään kiistanalaisia kansainvälisoikeudellisia kysymyksiä. Sopimuksemme yleensä ja varsinkin Venäjän kanssa ovat yksiselitteisiä ja molemminpuolisesti vahvistettuja. Tilaa diplomaattisille operaatioille ei juuri ole. Jos ajatellaan Venäjää, niin potentiaalisia vipumisia ovat venäläisvähemmistön asema ja kaasuputki. Kumpikin saattaisi tarjota potentiaalisia verukkeita kyseenalaistaa Suomen suvereniteettia. Putken osalta meillä on onneksi hyvä ennakkotapaus: Saimaan kanava, joka on osin Venäjän puolella, mutta Suomen valtion omaisuutta. Kanava tarjoaa vuosikymmenten historian vakiintuneita käytäntöjä. Tosin melkein tekisi mieli suosittaa, että Suomi myisi sen osan aluevesiään Venäjälle, minkä läpi putki kulkee. Potentiaalinen konfliktinsiemen poistuisi. Venäläisten asemaa ajatellen aivan keskeinen ennaltaehkäisevä puolustustoimenpide olisi suomalaisen venäjänkielisen televisiokanavan perustaminen, jotta kukaan suomenvenälainen ei olisi pelkästään venäläisen median varassa. Pelkästään se, että suomalaiset näkökulmat olisivat edes tuttuja, vaikka ei hyväksyttyjä, voisi tehdä tyhjäksi yritykset rakentaa mitään venäläisvähemmistön joukkoliikettä, joka olisi selvästi suomalaisvastainen. Tätä taustaa vasten muuten herrojen Molari ja Bäcklund toiminta näyttää yllättävän vaaralliselta. Vaikka onneksi kait kuitenkin vain näyttää, sillä ilman tukea rajan toiselta puolen he eivät olisi yhtään mitään.

    No, itse varsinainen kysymys jäi käsittelemättä: mikä voisi olla sodan syy. Tältä pohjalta voisi sen verran vastata, että tuskin mikään olisi syy Suomen valloittamiseen. Sen sijaan sotilaalliseen painostukseen saattaa löytyäkin syytä. Silloin kyse on kustannuksista: mitä vähäisempi sotilaallinen panostus riittää, sitä vaatimattomapia tavoitteita sotilaallisella toiminnalla ajetaan. Kyse taitaa kuitenkin olla aikamoisesta jossittelusta siltikin. Sen myönnän.

    Ville Turunen

    VastaaPoista
  13. Hyviä pointteja. Suomen painostaminen ja nöyryyttäminen ihan vain oman kansan sirkushuviksi voisi periaatteessa olla motiivina, kun ns. lunatic fringen avulla luotaisiin kuva maamme pöyhkeästä russofobiasta. Tämä olisi vanha epäsuosittujen hallitusten kikka ja viides kolonna näyttää jo olevan olemassa ainakin alkiona. Muistetaan nyt kuitenkin, että tällä hetkellä esim. Pietarissa 85% suhtautuu Suomeen myönteisesti. Tämä toki on asiaintila, joka on nopeasti manipuloitavissa.
    Kaasuputken osalta en millään keksi, miten siitä voisi tulla sodan syy edes periaatteessa. EU:n ja vallankin NATO:n Venäjälle määräämät sanktiot, joihin Suomi joutuisi osallistumaan, ovat ehkä mahdollisin edes jotenkin järkevä sellaisen konfliktin aihe, jossa asevoimilla on roolinsa. Niiden välttäminen ei vaatine erikoisempaa diplomaattista taitoa.
    Mikä jää armeijan rooliksi? Ehkä kuitenkin se, että sillä pitää olla hampaita hävyttömän tunkeilemisen estämiseen. Hyökkäysaseille en sen sijaan näe mitään käyttöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poliisihevosten tietotoimiston mukaan itärajan liikenteen kasvua odotellessaan kansainväliset liivijengit etsiskelevät kiireesti toimistoilleen tiloja Lappeenrannasta. Modernia sodankäyntiä sekin.

      Poista
  14. Ikävää kyllä, mutta tuskin sentään naapurin valtiojohdon järjestämä painostustoimi.
    Jos tässä maassa valtio ei pysty edes pitämään kurissa niitä, jotka avoimesti ilmoittavat olevansa rikollisia, niin toki roistojen tekee mieli pitää sitä pilkkanaan.
    Ja kun poliisin kenttätyöt tarpeettomina lopetetaan, seuraa siitä, että valtion väkivaltamonopoli loppuu saman tein.
    Amerikan malli ei houkuttele, jos ei Venäjänkään.

    VastaaPoista
  15. Aatos Erkon muistosanoissa on saatu hieman valaisua median russofobiaan.

    Hänen ideologiansa on sanottu rakentuneen kahden kiveenhakatun faktan varaan: ensinnäkin kaikki hyvä kasvaa USA:ssa, ja toiseksi; sinne missä kaikki hyvä syntyy, mennään meiltä aina Ruotsin kuninkaan portin kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin noin se menee. Päätoimittaja mIkaelin USA;ssa päivystävä veli Antti twiittaa olevansa nyt NYC issä "peace mediation" seminaarissa.

      Kotimaassa käydessään hän huolehtii iso kirja kassissaan etteivät kepulaiset pääse pahentamaan kuninkaan miesten mieliä.

      Poista
  16. Oletetaan, että utvan höperehtiminen Islannin ilmatilaan lähetettävistä hävittäjistämme toteutuu.
    Sen verran olen seurannut Makarovin ja kumppaneiden uhkaavia lausuntoja, että voisin lyödä vetoa, että kun Suomen kolmiviikkoiseksi kaavailtu päivystysvuoro tulisi, Venäjä testaisi miten pitkälle hävittäjämme olisivat valmiit menemään.
    Kyse ei ole harjoittelusta, kun ilmatiln loukkaajat karkotetaan kansainvälisesti sovituin proseduurein.

    Onko utvasta järki kokonaan kaikonnut?

    Ainut "hauskuus" tässä hallituksen hulluttelussa olisi kuunnella vasemmistoliiton Annika Lapintietä perusteemassa miten tärkeä tämä Islantioperaatio on Suomen pääsylle turvallisuusneuvstoon yms.

    VastaaPoista
  17. Ellei NATO pysty huolehtimaan jäsentensä turvallisuusasioista ilman ulkopuolisten apua, niin se on jo konkurssijulistus. Pohjoismainen turvallisuusyhteisö on taas ideana melkoinen innovaatio. Kun siihen saadaan vielä Baltian maat, niin jopa mahtia riittää. Kyseessä näyttää olevan eräänlaisen kortongin (Cordon sanitaire) rakentaminen.
    Alkaa tuntua turvalliselta.

    VastaaPoista
  18. Kuuntelin juuri eduskunnan kyselytunnin. Selväksi tuli, ettei pääministerillä ja utvalla ole peruskäsitteet selvillä.

    Ilmatilaa valvotaan tutkilla. Kun esimerkiksi sotilaskone (esim. Venäjän) lähestyy ilmatilaa, torjuntahävittäjä(t) otetaan ilmaan tunnistamaan ja torjumaan tietyin kansainvälisesti sovituin proseduurein, joihin kuuluu jopa varoitustulen ampuminen jne.

    Pojat puhuivat eduskunnassa edelleen harjoittelusta! Kyse on totisesta toiminnasta, joka on hallittava tulenavauslupineen ym. Sitä ei enää harjoitella, se pitää hallita.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.