perjantai 10. elokuuta 2012

Uudenkaupungin rauha ja me

Uudenkaupungin rauha nyt!

Uudenkaupungin rauha 1721 on merkittävin Suomeen liittyvä maailman poliittisen historian tapahtuma. ETY-kokouksessa, kaksi ja puolisataa vuotta myöhemmin vain lupailtiin juhlallisesti rajojen säilymistä, mutta Uudessakaupungissa ne muutettiin. Siellä piirrettiin uudelleen koko Pohjois-Euroopan kartta ja siksi tapahtuma vaikutti myös laajemmin koko Euroopan poliittiseen tasapainoon. Ruotsin suurvalta-asema romahti, se menetti balttilaiset ja enimmät saksalaiset provinssinsa, Suomesta irrotettiin Viipuri ja Karjalan kannas suunnilleen nykyistä rajaa myöten.
Kyseessä oli tietenkin sodan tuloksena syntynyt eli pakotettu rauha. Rauhaan pakottaminen oli jo tuohon aikaan hallitsijoiden suosimaa politiikkaa. Venäjä ei kuitenkaan halunnut jännittää jousta liikaa ja palautti Ruotsille suurimman osan miehittämästään Suomesta. Pakkoluovutetuista alueista maksettiin varsin huomattava korvaus, jonka Ruotsi otti vastaan eli kyseessä voi myös tavallaan katsoa olleen kaupan, jonka molemmat osapuolet suostuivat hyväksymään, syystä tai toisesta.
Se, mitä tapahtui Uudessakaupungissa vuonna 1721, liittää meidät symbolisesti koko Euroopan historiaan. ”Nystadin”, ”Nistadin”, tai ”Nyshtadtin” rauhan tuntevat kaikki sivistyneet eurooppalaiset. Vain harvat tietävät, että asialla on jotakin tekemistä eurooppalaisia valioautoja tuottavan suomalaisen Uudenkaupungin kanssa.
On aika perustaa Uudenkaupungin rauhan museo. Nykyaikaiset historialliset museot rakentuvat tarinoiden ympärille. Tarina siitä, miten naapurimaat muodostivat suuren koalition murskatakseen nuoren Kaarle XII:n johtaman Ruotsin ja miten sotaa sen jälkeen käytiin yli kaksikymmentä vuotta, tuo nykyihmisen ulottuville näkökulman siihen, miten Euroopan valtojen nykyisyys pitkälti ratkaistiin jo niissä taisteluissa, joita tuolloin käytiin.
Niille, jotka kaipaavat todisteita sodan mielettömyydestä, Suuri Pohjan sota tarjoaa loputtomasti erinomaista aineistoa, Isosta vihasta Ukrainassa harjoitettuun poltetun maan taktiikkaan. Niille, jotka kaipaavat tietoa siitä, miten heidän oman isänmaansa kohtalo ratkaistiin, voisi museo tarjota täsmätietoja: ukrainalaiset, puolalaiset, venäläiset, ruotsalaiset, tanskalaiset, norjalaiset, saksalaiset, virolaiset, baltit, venäläiset ja suomalaiset ovat tarinan keskeisiä toimijoita puhumattakaan turkkilaisista, jotka olivat tietyssä vaiheessa jopa ratkaisevassa asemassa.
Museo siis voisi ja sen pitäisikin tarjota ikkuna nykyisyyteen useimmille pohjoisen Euroopan kansoille ja hieman muillekin, aivan erityisesti ukrainalaisille ja turkkilaisille. Nykyisistä valtioista mukaan kuuluu myös Valko-Venäjä. Pietarin kaupungin synty ja henkiin jääminen liittyy erottamattomasti Suureen Pohjan sotaan, samoin Viipurin liittäminen Venäjään.
Uudessakaupungissa vuonna 1721 tehtyjen poliittisten ratkaisujen merkitys näyttää monien kysymysten osalta jääneen varsin hämäräksi kaikkien osapuolten myöhemmille polville. Yleensä tyydytään lähinnä muistamaan omat saavutukset tai kärsityt loukkaukset. Esimerkiksi sitä, että Karjalan kannaksen asutus jäi esivallan vaihtumisesta huolimatta suomalaiseksi, ei Venäjällä yleensä näytä ymmärrettävän.
Tapahtumat Suuren Pohjan sodan aikana jakavat yhä jyrkästi mielipiteitä, erityisesti Venäjän ja Ukrainan välillä. Ison vihan luonteesta ja Suomen asemasta Suuressa Pohjan sodassa riittää yhä keskustelemista. Itämeren yhteyden vaalijoille muistot siitä, miten Baltian maat ja Pohjois-Saksan alueet kuuluivat saman kruunun alaisuuteen kuin Suomi, ovat kiinnostavia perspektiivin antajia.
Uudenkaupungin rauhan museo olisi tuhannen taalan paikka Suomelle ja Uudellekaupungille tuoda yhteen tutkijoita Turkista ja Ukrainasta Tanskaan ja Norjaan ulottuvalta alueelta, Puolaa ja Saksaa unohtamatta. Mukaan kuuluisi myös Siperia, jossa merkittävä määrä Ruotsin armeijan sotavankeja joutui olemaan. Yksittäisten ihmisten kohtalot, paikkakuntien tapahtumat, sodan kärsimykset ja koettelemukset, armeijan mobilisoinnin ja ylläpidon kustannukset, aseteknologia, taktiikka ja strategia, uskonto, arkipäivä ja juhlat, koko tämän ratkaisevan vuosisadan elämän kirjo kuuluisi tavalla tai toisella tämän uuden museon intressipiiriin.
Yksi museo ei voi kertoa koko maailmanhistoriaa. Yhden maailmanhistorian merkittävän tapahtuman näkökulma sen sijaan tarjoaa mahdollisuuden syventää historiallista tietoisuutta ja ymmärrystä nykypäivästä niin meille kuin muillekin asiaan liittyville kansoille. Välttämättömät esineet ovat helposti löydettävissä: muutama aikakauden musketti, miekka ja univormu eri maista, laivojen pienoismalleja, pienoismalli Kaarle XII:n armeijasta marssilla Ukrainassa kaikkine erilaisine huoltovankkureineen, rummunlyöjineen, kenttäsaarnaajineen, kaupustelijoineen jne. voisi tarjota havainnollisen kuvan niistä ongelmista, joita armeijoiden huolto aikoinaan tarjosi sekä niille itselleen että ympäristölle.
Museon avaaminen sopisi ajoittaa merkkipäivään vuonna 1721. Sitä olisi pohjustettava useilla kansainvälisillä seminaareilla, joissa vihdoin viimein selvitettäisiin Suureen Pohjan sotaan ja sitä koskevaan historiankirjoitukseen eri maissa liittyviä erimielisyyksiä. Suorastaan triviaali asia on kysymys eri osapuolten tappioista sodan eri taisteluissa. Kuten tunnettua, manipuloinnin mahdollisuudet ovat näissä kysymyksissä erittäin suuret ja niitä ovat osapuolet myös käyttäneet hyväksi. Katsokaapa vain, mitä Wikipedia kertoo Riilahden (Gangut) tai Poltavan taistelujen tappioista eri osapuolten versioina!
Suomi, joka viime kädessä jälkiviisauden valossa hyötyi Ruotsin heikkenemisestä, on juuri sopiva maa organisoimaan tätä kansainvälistä yhteistyötä ja pitämään sen jälkeen yllä kansainvälisesti kiinnostavaa museota, jonne eri maista tehdään varta vasten vierailuja ja jossa aikakauden tutkijat vuosittain tapaavat.
Kyse ei ole suurista summista. Itse asiassa tutkijaseminaarien järjestäminen on niin halpaa, että on pelättävissä, ettei se sen vuoksi kiinnosta korkeita päättäjiä. Museorakennus on jo vaativampi urakka ja siihen, jos mihin pitäisi löytyä EU-rahaa. Kyseessä on sentään yksi Euroopan historian solmukohta ja merkittävin sellainen, jossa Suomi on keskeisessä asemassa.
Herätys, Uudenkaupungin kaupunginjohtaja, Suomen hallitus, mepit, sun muut lobbarit!

10 kommenttia:

  1. Muistakaamme myös, että Venäjä nimitti Kannasta ja Laatokan Karjalaa Suomeksi, jätti sinne suurelta osin Ruotsin lain voimaan ja lopulta palautti sen muun Suomen yhteyteen Haminan rauhan jälkeen.

    VastaaPoista
  2. Näinhän se oli, vaikka kyseessä oloi suurelta osalta vasta 1617 Ruotsiin liitetty alue, joka ei ollut hallinnollisesti edes kuulunut Suomeen ennen vuotta 1812.

    VastaaPoista
  3. Kommenttisi Kemppiseen 5.8. olisi lähtökohtani. Ja Reetta Räty HS toimituspäällikkö 12.8. joka sapattivapaalla oppi Kiinaa. Sanghaista palattuaan hän kertoo kuinka kiinatyöläisnainen suhtautuu kuin luonnonlakiin 100 tuntiseen duuniviikkoonsa, lapsensa hoidattamiseen maalla isovanhemmilla ja mitä muuta loogista " the dismal science" tuottaisikaan. Jonkunlainen planetaarinen tasapaino tai kedon ekologialepo tuntuu moniaalla vallitsevan. Kemppinen tänään kehiin palatesaan kehoittaa luontodokumentin äärelle jossa vulgaaniset ilmiöt räiskäävät. Että ei takuulla tunneta edes tulen,paineen ja kivimassojenkaan fysiikkaa viimeisestä pihausta myöten, ei edes hirmupurkausten syy- tai sellaisen reaktioilmiön takaisinvaikutusta tuohon syyhynsä. No syyhykutinoiden raapimisesta ja sen pahentavasta/helpottavasta tuntemuksesta on ihonsa labaratoriokoetta kukasellakin. Ja kun se sitten punottaa, niin peitemeikkkiä, ja piru vie alkaa syyhytä toisella aistimuskokemuksella tai mielenväänteellä kun ihomaali ärsyttää. Dynaamista lääketiedettäkö?

    Entä jos tuosta Uudenkaupungin rauhasta tai Pohjansodasta pitäisi lausua jotakin fysiikankaltaista tosihuomiota, kaikille kelpaavaa ? Ei tulisi valmista kuten blogisti kertookin. Taloudessa pakotetaan väärät arviot ottettaviksi todellisuudesta. Viime kädessä tuomioistuin (välimiessellainen usein,vakuuttelu,revanssinnäköala) tekee ne todellisiksi: joku saa ja joku antaa vaikka väkisin. Kun homma ts. tämä sopimusala on
    "vapaa" eli ääriä vailla, niin järkimiesten kiinnilyömät premissit ja deduktioäly eivät ole tarkoitettukaan leikkaamaan todellisuutta, panemaan ihmistodellisuutta (-luovuussäpinää) selviin ja pysyviin laatikoihin. Joskus ehkä merkantilismi ja muu lisenssitalous tätä ikirauhaa haki ja pitikin. Sitten tuli uusi ideologia eli riehaava riskeeraava, kunnian- ja rahanhimoinen uusiksipanija-yksilö meille ideaaliksi. Kunnianmiehet ja syntyperäviisaat, vahvat jokapaikan höylät eli yleisnerokreivit joutivat sivuun.

    Suomessa itsenäisyyden alussa valkoinen armeija jakoi maa. Walden teki Yhtyneet, Serlachius otti omansa ja löi peruskiviä laajennuksille, Mannerheim-Julin-Ehrnrooth jatkoi ja piti toiset loitolla. Walter Ahlström säkällä sai Varkauden Huruslahden tienoot ja Karhulan inflaatiobondellaan ja omalla veriuhrillaan sekin suku. Norjalaiset karkasivat investoinneistaan keväällä -18 ja kohta oli ValtioEnso-Gutzeit kaikkialla.

    Tämä Suomen itsenäisyyden aika oli kansakokonaisuuden talousoppia. Kuten Markku Kuisma tiivisti kirjansa nimessa "kahlitun rahan" epookkia -joidenkin erityiseksi hyväksi. Useiden myötävaikutuksella, kuka savotalta kuka sahalta elintasoa ja yhteishyvää kohottamassa. Oli se kulttuuria ! Ja sen kuva kulttuurihistoriassa Tulenkantajina ja Schjerfbeckeinä niin poskellaan kuin ojassa olla voi.

    "Taloustiede" yhtenä erityissosiologiana ja "urana" toki hyödynsi numeroaineistoaan ja tekeytyi kvantatiiviseksi, muka pohjimmiltaankin matematiikaksi. Löysää puhetta ja uskottelua tietysti (vähän kuin tuo Uudenkaupungin museo) -mutta inhimillistä.
    Kun taseista otettiin kuria pois, niin "raha vapautui" ja Suomessakin äkisti yhteistehtaat nähtiin sukukalleuksina ja paperiliitto otettiin Ilmarisella/Varmalla panttivangeiksi ja niin meillekin tuli osinko- ja bonusaikakausi uusine tieteellisretoorisine näkyineen. Todellisuutta vaihtavina ja siinä uudeksiluodussa todellisuudessa nro 2 , oikeiksi verifioituina. Kiva kun on näitä blogeja itseilmaisua varten, ettei tarvitse pitkästymistään paeta työelä… -kuolioon.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  4. Kaikki suuret oivallukset ovat yksinkertaisia, kun puhutaan läntisestä ihmiskäsityksestä.

    Monia rehellisiä sieluja kauhistuttaa -jopa Suomessa- ajatus näkymättömästä kädestä ohjaamassa ihmisten toimintaa.

    Mutta Chydenius-instituutin miehet puhuvatkin rahan kasautumisen sallivasta Adam Smithin näkymättömästä kädestä, ikäänkuin se olisi jotakin muuta kuin se lapsenuskoisille kerrottava taru suojelijasta joka sattui olemaan nukkumassa kun Estonia upposi.

    VastaaPoista
  5. Olihan se merkillinen välivaihe, kun 1700-luvun lapsenusko hetkeksi palautui kaiken maailman Keynesien pakansekoittelun jälkeen. Ehdotin joskus temppelien rakentamista Näkymättömälle Kädelle, mutta aika on tainnut ajaa idean ohi. Mihin tässä enää uskoo?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinähän se on allastemppeli valmiina Finlandia-talon kulmalla: neljä näkymätöntä kättä ylhäällä "silmäterän" suojana, varmuuden vuoksi näkyvinä, poliittisesti tyhmäksi sanotun kansan ilona.

      Poista
  6. Tästä museoideasta keskustellaan muuten myös Agricola-Suomen historiaverkon uutis- ja keskustelufoorumilla otsikolla:

    Professori Vihavainen ehdottaa Uudenkaupungin rauhan museota (Agricola-Suomen historiaverkko, puheenvuoroja historiasta 10.8.2012)

    Parhain terveisin:
    Tapio Onnela

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas siellä kolaajia -ihan kuin kotikaduilla kaivureita ja maamassojen eestaas-ylösalas kiikuttajia. Ja rahattomia,aina.

      Sanoisin arasti kun tämä chattimaailmakin aika vierasta, että eipäs osunut silmään Suuresta Pohjan sodasta ja Uudestakaupungista se mikä meikästä tuntuu ykkösasialta. Vihdoin aikamiesikäisenä olin Baltiassa muutakin kuin vodkaturistina, ja jotakin umpihaarukoin volyymilukemisistani (siis tunteja kahlattu,ei niin mitään hallinnassa). Kun näki ne sotalinnat vuosisatain takaa ja kartanokulttuurin vielä läpi nais-ääni-oikeuspolttojen 1905-7 uudelleen rakennettuina, niin kyllä 1721 tuntuisi niiden Ritarikunta-roomakirkkoaikojen murtumisen ja maallisen paikallisesivallan vakiintumispunktilta. Hienostoperheet ottivat omansa kuten Kustaa Vaasa, ja ketkä Englannissa. Ja kuten marxkirkolta oligarkit ihan äsken puoluepomojen ja everstien polvilla ja Wall Street Wittenbergin ohjaamina.

      Ikiomasta nykyesivallattomuuden sortista sanoisin että kun Katainen jauhaa Suomen pankkikriisiosaamista, niin hevosetkin nauraa. Tänään taas HS A5. Ihan ihana arvoparistamisehdotus. Että obligaatioita joiden vakuutena tuotot valtionomaisuudesta. Suomipoika pani aravalainaajien korkotuloutukset ja lyhennykset panteiksi Iiro Viinasen Road Show kiertueilla Japania myöten.
      Tietty. Ei ole enää Aravaa, ei ole enää sosiaalipolitiikan -sisintä ydintä- asuntopolitiikkaa. Vilkaise sama HS A6 uutinen Kimppa-asumisesta ja Vuokraturva yhtiön asiantuntijalausunto.

      Oli lehdissä tänään muutakin.WSJ referoi Jamie Dimonia, JP Morganin ykköstä.
      Dimon kertoo miksi rahainstituution pitää olla iso katujen kiertäessä maapalloa.
      Sitten kerrottuaan harpunoineensa Lontoon Valaan (isoja tappiota erästä uhkastrategiasta), soturi jatkaa: Puolustan selvin sanoin totuutta. Nyt kaikki pelkäävät kun rahamaailmaa vastaan hyökätään. Äsken tapasin paikallispankkien miehiä. 85 % heistä kertoi etteivät rohkene haastaa hallintoa potentiaalisen vastakoston tahi syytehaasteiden takia. "That´s a terrible thing. Okey? This is not the Soviet Union. This is the United States of America. That´s what I remember. Guess what. It´s free. F---ing. Country."

      V---t Kataisista. Amerikka ei ihmiskuntaa jätä. Wittenberg vain purjehti mennoniittien,puritaanien ja paavoruotsalaisten laivoilla sinne Utah Cityyn, seuraava pormestari Mitt Romney. Joka Bain private equity yhtiössä ihan käytännön laupeudentyönä siirsi ylenpalttista tuotantokapasiteettia Meksikon ja Kiinan lähimmäisilleen, tehtaina ja työpaikkoina. Ja kun pahakin palkitaan, viekkasi suomalaiset omilla työelärahoillaan samaan projektiin, nämä katajat.
      Jukka Sjöstedt

      Siitä rahattomuudesta vielä. Julian Tett oliko pe 10.8. kuvaili Financial Timesissä kuinka US koulupiirit ja pitäjät panevat asiota kuntoon kulttuurirahalla eivätkä takerru aineelliseen. Ne organisoivat JP Morganien/Norjan-Kiinan-ylijäämien kera luotto-ohjelmia, joista ei makseta pariinkymmeneen vuoteen korkoa lainkaan. Sitten maksetaan kaksinumeroista. Vihdoin 2050 paikeilla kuoletetaan -toki organisoiden jotain jatkoa (ellei US muuttunut aluehallintokeskukseksi). Ketkä maksaa ja ketkä vastaa ? No ne lapset aikuisina, joiden kouluoloja juuri kohennetaan ! Että sellaista taakkaa lapsillensa, Sauli Niinistö. Entä Jukka Gustafsson ?
      Hölisee vahingonkorvauslain terävöittämisestä kouluilkivallan maksamiseksi.

      Poista
  7. Uutenkaupunkiin otetaisiin varmaan mielellään tasapuolisuoden vuoksi tuollainen museo kun siellä on jo kansallissosialistisen Suomen Valtakunnanliiton puheenjohtajan Mauno Vannaksen patsas ja nimeä kantava puisto. Minusta - vaikka laitaoikeistolainen olenkin - tuo on vakavasti puhuen jo hiukan liikaa. Rytin murhaa suunnitellutta natsia ei oikein tarvitsisi juhlia vaikka on kai meillä edelleen Lenin-puistokin Helsingissä vanhan venäläis-tshuvassi-saksalaisen murhamiehenkin muistolle?

    Meillä Raumalla ei tuollaista muistomerkkiä ollut, vaikka vanha IKL-kaupunki oltiinkin ja vaikkapa vanha herrasmies ja synnytyslääkäri Mies Reenkola oli sentään Auschwitzissa toiminut lääkärinä. (Lähde: YLE:n MOT) Mies Reenkola oli hienoa sukua - Aino Achteen ja senaattori Renqvistin poika. Rehellisyyden nimessä sanottakoon että kukaan ei 60-70-luvulla edes tiennyt miten Reenkola oli isänmaataan sodan aikana palvellut. No ehkä Reenkolallekin kuuuluisi laittaa patsas Aino Achteen huvilan pihalle Helsinkiin. Onhan Turussa Lenin-patsas.

    VastaaPoista
  8. "Karavaani kulkee, koirat haukkuu."
    "Ajatus etenee, kateelliset ilveilee."

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.