torstai 4. lokakuuta 2012

Afroditen kantapää


Afroditen kantapää

Lady, love your cunt” sanoi nimikuulu ajattelija Germaine Greer  joskus muinaisella 70-luvulla. New York Review of Books kertoo, että tuo ”C”-sana on kuitenkin rapakon takana jäänyt niin sanotusti rumaksi. Sen sijaan vaginasta puhutaan jenkki TV:ssä alvariinsa. Huippusuosittu Oprah Winfrey ja muutkin puhuvat mielellään ja leikkisällä hellyydellä omasta ”vajayjaystaan”. Sanan ”vagina” käyttö on rapakon takana lisääntynyt TV:ssä kymmenessä vuodessa kahdeksankertaiseksi.
Se, että itse V on hyvin keskeinen asia koko ihmisrodun elämässä ja siis myös kulttuurisesti, ei kaipaa erityistä todistelua. Nuorten miesten elämä ja sen myötä koko nuorisokulttuuri pyörivät aivan avoimesti tämän asian ympärillä ja tässä suhteessa tilannetta tuskin voidaan edes muuttaa vaikka yritettäisiin. Se on sama kuin Lutherilla: ”Tässä seison enkä muuta voi!”.
Ymmärrettävästi myös feministit ovat hyvin kiinnostuneita keskeisen resurssinsa määrittelystä ja luonnehdinnasta. Vastoin kaikkea logiikkaa, neuvoa ei tässä asiassa ole kysytty miehiltä, vaikka jokaisen normaalin naisen asiantuntemus on hyvin rajoittunut ja liittyy yleensä vain yhteen joukon jäseneen. Kuka tahansa aikuinen mies pystyisi antamaan asiasta paljon monipuolisemman ja objektiivisemman kuvan, mikäli se ketään kiinnostaisi.
V:tä palvovat ja sen perässä juokseva miehet ovat luonnon järjestyksen lainomainen ja välttämätön osa, eivätkä heidän suitsutuksensa palvonnan kohteelle kiinnosta ketään paitsi ehkä tuon aarteen kulloistakin konkreettista omistajaa. Niin on ollut ja niin on aina oleva, sanoi muuan sukulaismieheni, vanha ukko jo tuolloin. Hän lisäsi, että sitten kun tämä asia muuttuu ja lisäksi vielä ehkä myllytkin lakkaavat jauhamasta, voidaan jo valmistautua maailmanloppuun.
Miehet ovat kuitenkin harvemmin intoutuneet ylistämään omaa seksivehjettään. Perinteisestihän tätä olisikin pidetty enemmän tai vähemmän naurettavana ja typeränä: miksi ihmeessä joku sen tekisi itse, eikä partneri?
Feministipuolella estot julistettiin vanhanaikaisiksi jo kauan sitten. Niinpä onkin luonnollista tai ainakin lainomaista, että omaa kehuakaan ei mikään säädyllisyys ole pidätellyt enää aikoihin. Kaikki me jo tiedämme, että abstrakti nainen ansaitsee pelkkiä kehuja ja ongelma on lähinnä siinä, ettei vajavainen ja syntinen ihminen (mies) oikein kykene keksimään niin makeaa ylistystä kuin pitäisi.
Niinpä siskot ovat niin sanoakseni tarttuneet itse härkää sarvesta. Amerikkalainen, kannuksensa jo ansainnut feministi Naomi Wolf on kirjoittanut kirjan Vaginan jumalallisesta luonteesta: Vagina: A New Biography.Ecco, 2012.
NYRB:issä kirjan arvostelleen Zoe Hellerin mukaan kirja on melkoinen kokoelma erilaista tämän lajityypin vakiokamaa: kuvauksia omista tuntemuksista, hullunkurisia ja perusteettomia hypoteeseja evoluutiobiologiasta, mystiikkaa ja kotikutoista historiantulkintaa ja kulttuurien selitystä. Kirjan sanomana näyttää olevan V:n tekeminen maailman mystiseksi keskipisteeksi, joka aivan todella ansaitsee uskonnollista palvontaa. Vaginaorgasmissa, Hellerin kautta siteeraten ”the chemicals released in “high,” or transcendent, female orgasm, are the vehicles of “very profound human truths.” They allow a woman to glimpse the greater, shining reality of “a Universal or Divine Feminine.” They give her the surety that “all is well with the universe” and that she exists “in a state of a kind of perfection.”
Kuulostaa hienolta ja useimmat aikamiehet ovatkin varmaan valmiit uskomaan, että sanoma tulee sydämen kyllyydestä. Mitäpä tässä sitten muuta, täällä länsimaisen kulttuurimme piirissä, kuin korvaamaan ristejä ”V”-symboleilla ja opettelemaan uusia rukousasentoja? Kun naiset edustavat puolta väestöstä ja feministit ovat heidän etujoukkonsa, niin ehkäpä profeetta on tämä nva Wolf, joka pystyy kaikille välittämään sen pyhyyden, joka ihmisen on vielä mahdollista löytää?
Hellerin sinänsä kitkerän kritiikin luettuani olin vielä aika valmis uskomaan, että olemme nyt saavuttaneet uuden virtsanpylvään kulttuurimme kehityksessä. Sen jälkeen vilkaisin vielä internetistä, mitä mieltä siskot ovat Wolfin kirjasta. Silloin silmäni avautuivat. Se saa heiltä kaikkialla sellaista kyytiä, että miestä hirvittää. Kirjaa kuvataan parodiaksi (millaisena se kyllä näyttäisi myös hyvin toimivan), pornon ja maksetun seksin puolustajaksi, puoskaroinniksi, itsekeskeiseksi piehtaroinniksi, pinnalliseksi dilettantismiksi ja niin edelleen. ”Paljon melua Naomi Wolfin vaginasta” puuskahtaa muuan harmistunut sisko.
Asian ydin on siinä, että suurin osa naisista, yleisesti arvellaan asian koskevan noin kahta kolmannesta, ei koe samanlaisia technicolor-elämyksiä kuin Wolf. Entäs sitten? Joka naiselle on yleensä löytynyt miespuolinen partneri muutenkin. Jotkut voivat olla ulkonäöltään kauniita, vaikka seksuaalisesti välinpitämättömiä, toiset taas susirumia, mutta seksuaalisesti uskomattoman puoleensavetäviä, kuten Hemingwayn Kirjavan sataman sankaritar. Jotkut taas ovat muuten vaan mukavia ja kolmannet puolestaan häijyjä hirviöitä, joita masokistiset miehet alitajuisesti etsivät ristikseen.
Mutta samanlaisia naiset eivät ole ja missään tapauksessa heitä ei saa ahdettua Wolfin valmistamaan muottiin ilman väkivaltaa ja vastalauseita (hän itse kyllä näyttää käyttävän tätä iron maiden –vertausta aivan viattomasti).
Tämä varsin syvällinen siskosjoukon kirjavuus ja erilaisuus saattaa olla se perimmäinen syy siihen, että emme ainakaan näillä eväillä vielä tule saamaan kirkkoihimme kirkkovenesymboleja ristien tilalle. Akilleella oli kantapäänsä, Afroditeen heikkoudet jos vahvuudetkin piilevät toisessa päässä.
Minun mielestäni näin onkin hyvä, huolimatta siitä, että nykyinen kristinusko on kovin latistunutta, kun taas wolfilaisilla näyttää menevän lujaa molemmissa päissä.

11 kommenttia:

  1. Yksi mitätön yksityiskohta vaatii kommentoimista: Ihmisluonto on siirtymässä kovaa vauhtia markkinoille. Kohta varakkaat ihmiset saavat päättää, millaisia ovat. Sen jälkeen ei olla tässäkään suhteessa luonnon armoilla. Homma hoituu lääkkeillä ja tietotekniikalla, sanalla sanoen transhumanismilla (vihjeenä, jos halua googlata lisää).

    VastaaPoista
  2. Kyllähän sitä kehoa rakennetaan ja väritetään ja urheilijaa doupataan myös kauneuskiplailuissa.
    Myyntityö on kovaa ollut jo muinaisajoista ja eräillä kansoilla huulten levittäminen lautasilla oli kova sana ja taisi toimia hyvänä singnaalina tietyssä taloudessa. Nyt erilaiset homomafiat ovat kaupanneet luurankomallia "naisihanteena".
    Mutta biologia taitaa todellisuudessa sanella puitteet: lantion ja vyötärön suhteet, leveät reidet jne. Voi niitä eri seikkoja yrittää eri konstein hankkia, mutta ei voi voittaa luontoa. Pelkkä kaunottaren ulkonäkö on ihme, jota ei voi selittää saati suunnitella. Ja sitten kun vielä tulee se ydin, jota ei kannata yrittää opetella matkimalla: se on tai sitä ei ole.

    VastaaPoista
  3. Ystäväni Marko Hamilo jakoi tämän facebookissa ja niinpä päädyin tänne. Kirjoitus oli ymmärrettävä ja pitäytyi typerästä puolen valinnasta.

    Ydinkokemus lienee siteeraus:
    ”the chemicals released in “high,” or transcendent, female orgasm, are the vehicles of “very profound human truths.” They allow a woman to glimpse the greater, shining reality of “a Universal or Divine Feminine.”

    Itse koen, että positiivinen seksuaalinen kokemus naisilla on avainkokemus parempaan maailmaan. Mutta mikäli kokemus on teeskennelty päädytään nyrpeisiin ja miestä etoviin feministeihin, jotka jatkavat pitkää kieltojen ja paheksunnan traditiota.

    Mielestäni meidän miesten tulee valmistaa itseämme ja kohtaamiamme naisia siihen mahdollisuuteen, että riittävästi liassa kieriskeltyään feminiininen nainen kokee uudestisyntymän ja nousee tuhkasta kuin Feenix-lintu.

    - Rami Ojares

    VastaaPoista
  4. Tämä voisi olla uusi tavoittelemisen arvoinen utopia. Mutta hieman vaikealta näyttää, kyllä Wolf nyt saa siskoilta sellaista kyytiä entisistä ansioistaan huolimatta.

    VastaaPoista
  5. Katselin tässä "arabikevään"kuvastoa netistä ja siellähän tuo V-tunnus on lähes joka kuvassa. Milloin seistään tuhotun tankin päällä, milloin riemuitaan napurin ruumiin luona, aina sormet tekevät V-merkin. Olisiko niin, että pitkään V:n puutteessa olleet arabiveljemme ovat nyt voimautumassa?

    VastaaPoista
  6. "Ymmärrettävästi myös feministit ovat hyvin kiinnostuneita keskeisen resurssinsa määrittelystä ja luonnehdinnasta."

    Tämä oli melkoisen ilkeästi sanottu ja Vihavaisen lienee syytä olla varuillaan, jos hän eksyy sattumalta esim. jonnekin "Murtakaa suomalaisen väkivallan patriarkaaliset kahleet-symposiumiin".

    Rehellisyyden nimissä on kyllä sanottava, että keskeinen resurssi kiinnostaa meitä miehiä hirveästi ja sen kysyntä on pohjaton. Uskon, että useimmilla miehillä tuon keskeisen resurssin puute painaa mielen pakkaslukemiin ja tekee ahdistavan ja raskaan olon päästä varpaisiin. Näin olen itse tuon asian kokenut.

    VastaaPoista
  7. Ei siinä mitään ilkeyttä tarvita. Ihmisen pitäminen puutteessa on tosiaan väkivaltaa, joskus rakenteellista, joskus henkilökohtaista ylivaltaa, jonka perusteet löytyvät resurssin erityispiirteistä.
    Sen saattaminen esim. rikoslain piiriin saattaa olla mahdotonta. En tietenkään väitä, että pitäisi, mutta ihmisen toiseen ihmiseen kohdistama mielivalta näin tärkeässä asiasssa on asia, josta puhutaan julkisesti kummallisen vähän. Ehkä tuolle tasolle ei kenekään pitäisikään alentua, mutta jenkkifeministit ovat siellä huseeranneet jo puoli vuosisataa.

    VastaaPoista
  8. Hyvä kirjoitus, josta tuli mieleen että Huovinen aikoinaan ajatteli tämän(kin) asian oikein:

    http://www.youtube.com/watch?v=_v_pUTf9SII

    VastaaPoista
  9. Vihavaisen analyysi on erittäin osuva. Eduskuntaryhmän johto halusi uskoa valheellista mediaa. Ennen kuulemistani ja asian käsittelyä ryhmässä oli jo annettu medialle etukäteen tiedoksi vaatimus avustajani erottamisesta. Itselleni on tosin jäänyt hiukan epäselväksi, mikä oli se "luottamuspula", jolla minun erottamiseni perusteltiin. Joidenkin edustajakollegoiden lynkkausmentaliteetista olin suorastaan tyrmistynyt. Sen sijaan keskusteluni Soinin kanssa oli erittäin asiallinen. Suostumalla syntipukiksi halusin rauhoittaa käsiin räjähtäneen tilanteen.

    VastaaPoista
  10. "Virtsanpylväs",vähän kuin ensimmäinen Taiteiden Yö oli Helsingille.

    VastaaPoista
  11. Muistaakseni Virginian ja Marylandin siirtokunnissa eurooppalaisten chattel bond-labour väen (käytössä orjien määräaikaiseen asemaan joutuneiden) keskuudessa sukupuolielämä oli laissa kielletty. Mikäli nämä palkolliset harjoittivat seksiä keskenään tai vapaan ihmisen kanssa siitä seurasi mm. ylimääräistä palkatonta palvelua orjan omistajalle. Rotukysymyksen tunkiessa esille myöhemmin eteenkin Baconin kapinan (1676-77) jälkeisessä tilanteessa eurooppalaisen ja afrikkalaisen palkattoman väen sukupuoliyhteys johti vielä kovempiin sanktioihin. Mutta isännät käyttivät tilannetta myös härskisti hyväksi ja suorastaan ajoivat eteenkin brittinaiset ja afrikkalaismiehet näihin kontakteihin, suosivat heidän yhdessäasumista, saadakseen ilmaista työvoimaa (palveluvuosia) lisää.

    Virginian ja Marylandin tapaukset jossa alistetussa asemassa muutenkin olleilta ihmisiltä vietiin vielä se ainoakin lohtu elämästä, loputkin ihmisarvosta, on hirveä esimerkki vallankäytöstä. Herää kysymys onko tätä "peukaloruuvia" vieläkään heitetty täysin romukoppaan?

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.