perjantai 7. helmikuuta 2014

Hurja Pietari



Uusi Amsterdam?

Pietarilainen älykkö Lev Lurje leimasi Argumenty i fakty –lehdessä kaupungin uuden kehityssuunnitelman utopiaksi.
Suunnitelma onkin hurja: kuudessatoista vuodessa kaupungin väkiluvun pitäisi kasvaa 6.5 miljoonaan ja sen elintason tulisi nousta Hampurin tasolle, joka sitten tietenkin ohitetaan. Elämisen laadun pitäisi vuonna 2030 olla Barcelonan luokkaa ja keskimääräinen elinikä nousisi 78 vuoteen.
Kun tähän lisätään metroverkon kasvattaminen huikealla 89 uudella asemalla ja monen uuden linjan verkostolla, ja oletetaan lisäksi pikaraitiotien ja 150 liikennesolmun rakentaminen, tulee selväksi ettei urakka ole ainakaan halpa.
Päämääränä tällä panostuksella joka tapauksessa on ”turvallinen, hyvin järjestetty, vihreä ja puhdas kaupunki”, jonka arvoihin kuuluu muun muassa sukupuolten tasa-arvo. Kansalaisyhteiskunnalle pitäisi Pietarissa vuonna 2030 olla ominaista suuren aktiivisuuden, järjestäytyneisyyden ja pätevyyden ja hallinto tulee olemaan vastuullista ja läpinäkyvää. Tuskin tämäkään tehtävä on helppo.
Monet meistä muistavat vielä sen ajan kun Leningrad muuttui uudelleen Pietariksi vuonna 1991. Kaupunki oli surkeassa kunnossa ja vanhan keisarillisen nimen palauttaminen kuulosti lähinnä vitsiltä tai herjaukselta. Likaisuus liittyi köyhyyteen, hoitamattomuus taitamattomuuteen. Loputtomissa jonoissa tungeksivat ihmiset olivat nyrpeitä ja vihaisia eikä mikään toiminut, metroa lukuun ottamatta.
Itse asiassa Pietarin alamäki jatkui vielä vuosikymmenen. 1990-luvulla kaupungin väestö väheni kymmenisen prosenttia, viidestä miljoonasta neljään ja puoleen. Uusiutumisen voimat olivat kuitenkin jo alkaneet vaikuttaa.
Pietarista suunniteltiin pohjolan Frankfurtia, pankkikeskusta. Se ei toteutunut. Siitä puhuttiin myös Venäjän Detroitina, mikä ei onneksi myöskään toteutunut. Toisin kuin Amerikassa, autojen tuotanto kuitenkin kasvoi Pietarissa. Sama koskee hyvin monia teollisuuden aloja.
Kremlissä haaveillut huipputeknologian keskukset antavat kyllä yhä odottaa itseään ja niistä lähinnä veistetään vitsejä, mutta tosiasia on, ettei Pietari, enempää kuin Venäjä yleensä, ole pelkkä öljy- tai kaasuvaltio. Hiilivedyt ovat talouden kivijalka ja myös sen arka kohta, mutta niiden ohella on valtavasti muutakin tuotantoa, joskaan ei juuri vientikelpoista.
Nyt Pietari on jo siinä kunnossa, että siellä voidaan haaveilla uudesta uljaasta roolista Euroopan ja maailman yhtenä keskuksena. Suunnitelmat saattavat olla mielettömiä ja epärealistisia, mutta nyt niillä on aivan erilainen kaikupohja kuin kaksikymmentä tai vielä kymmenen vuotta sitten. Hiilivetyjen hintakehitys voi koska tahansa romahduttaa suunnitelmat, mutta myös tehdä niistä realistisempia. Se on yhtälön suuri tuntematon.

Maailmanhistoriassa Pietari on ainutlaatuinen kaupunki. Sen perustaminen mahtikäskyllä on yksi erikoisuus, mutta tässä suhteessa voidaan vielä myös Helsinki asettaa sen rinnalle.
Suurempi erikoisuus on Pietarin erikoislaatuinen ja luonnottomaksikin sanottu sijainti haavoittuvalla delta-alueella eli ”suomalaisella suolla” kaukana ravinnon ja polttoaineen tuottajista epäsuotuisan ilmaston armoilla. Kun tähän yhtälöön lisättiin politiikka, oli olemassa ainekset historian suurimpiin kuuluville väestökatastrofeille.
Ennen ensimmäistä maailmansotaa Pietarin väkiluku oli yli kaksi miljoonaa, mutta kansalaissodan jälkeen se oli vain seitsemänsataatuhatta. Tämä lienee ollut siihenastisessa historiassa ainutlaatuinen suurkaupungin tyhjeneminen, mutta vielä pahempaa seurasi. Kahdenkymmenen vuoden kuluttua alkaneen piirityksen aikana väkiluku putosi kolmesta miljoonasta puoleen miljoonaan. Tilastollinen muutos tarkoitti käytännössä sitä, että lähes miljoona asukasta oli kuollut väkivaltaisesti.
Pietari Suuren ensimmäinen vaimo Jevdokija Lopuhina oli tarinan mukaan kironnut kaupungin ja ennustanut sen vielä tyhjenevän. Tämän muistivat noina vuosina varmaan monet.
Nykyään luonnonvoimat on jo näköjään kukistettu, yhteydet toimivat joka suuntaan ja pato suojaa tulvilta. Sodat ja barbaria tuntuvat nyt jo kaukaiselta menneisyydeltä, ainakin Euroopan Unionin piirissä. Suunnitelmille on taas tilaa ja rahaa.
Kun Pietari Suuri vuonna 1703 ryhtyi rakennuttamaan uutta pääkaupunkia, oli hänen mielessään uusi Amsterdam. Sinnikkäät hollantilaiset olivat lyöneet ylpeän Espanjan suurvallan ja hallitsivat meriä. Jopa Englannin kimppuun uskallettiin käydä.
Pietarin roolina tuli olla uusi Amsterdam, merenkulun ja kaupan keskus, jossa vallitsi toimeliaisuuden henki. Vasilinsaari rakennettiin täyteen kanavia ja aatelisto pakotettiin järjestämään cocktailkutsujen tapaisia assemblée –tilaisuuksia, joissa eri arvoluokkia edustavat ihmiset tapasivat vapaamuotoisen seurustelun ja liikeneuvottelujen merkeissä. Kursailu ja vanhavenäläisen nokkimisjärjestyksen noudattaminen oli rangaistuksen uhalla kielletty.
Uudistukset jäivät väliaikaisiksi. Vasilinsaaren kanavat rupesivat haisemaan ja sitä paitsi ne jäätyivät talvella. Ne päädyttiin täyttämään, joten Amsterdamilainen kanavaverkosto jäi toteutumatta. Assembléet rappeutuivat usein juomingeiksi, joissa talon irtaimisto tuhottiin ja jotkut vieraat jouduttiin kantamaan alkoholimyrkytyksen uhreina hautaan.
Toki Pietarista tuli toimeliaisuuden kaupunki ja Venäjän oloissa se oli kuin osa Eurooppaa. Siitä hyvästä se oli moskovalaisten ja muiden vanhavenäläisten vihan ja ylenkatseen kohde ja slavofiilien suurena haaveena oli Moskovan palauttaminen pääkaupungiksi.
Lenin, joka siirsi pääkaupungin takaisin Moskovaan ja teki Kremlistä uuden Vatikaaninsa keskuksen, oli epätodennäköinen kandidaatti slavofiilien sankariksi, mutta hänen syytään oli Pietarin provinsiaalistuminen ja sen nopea taantuminen Euroopan syrjäkulmaksi.

Uuden uljaan Pietarin suunnittelijat eivät tällä kertaa ole ottaneet malliksi Amsterdamia vaan puhuvat esikuvina Hampurista ja Barcelonasta. Jälkimmäisen ilmastoa ei voi siirtää Pietariin enempää kuin edellisen valtavaa Hinterlandia eli Euroopan suurinta väestökeskittymää, jolla on suorat yhteydet valtamerisatamaan. Sinänsä Pietarin yhteydet ovat nyt erinomaiset: Moskovaan vie Sapsan ja Helsinkiin Allegro. Merikuljetukset tulevat kätevästi Euroopan satamista ja kauempaakin ja Pulkovon liikennemäärät alkavat olla hyvää eurooppalaista luokkaa.
Voisiko vuoden 2030 tai vaikkapa vuoden 2050 Pietari sittenkin olla Amsterdamin kaltainen, vaikka talvisin kylmempi? Tavoiteohjelma pyrkii kiitettävästi siihen suuntaan: sen mukaan tulevaisuus on ”turvallinen, hyvin järjestetty, puhdas ja vihreä” kansalaisyhteiskunnan roolia ja hyvää hallintoakaan ei ole unohdettu.
Suomalaisilla lienee Pietarista keskimäärin se kuva, että se on lähes kaikessa Amsterdamin vastakohta: vaarallinen, toimimaton, likainen, byrokraattinen ja suvaitsematon. Monet kai kuvittelevat vielä sen olevan köyhäkin kuten se oli kaksikymmentä vuotta sitten.
Tämä kuva on tietenkin aivan väärä, mutta siitä huolimatta jää kysymään, mikä perimmältään erottaa Pietaria ja Amsterdamia ja nyt en tarkoita pelkkää polkupyörien määrää.
Amsterdamin kaupunginmuseossa on parhaillaan näyttely ”Amsterdamin DNA:n 4 arvoa”. Se pyrkii todistamaan, että kaupungin menestys kautta historian selittyy sen kansalaisyhteiskunnan arvoilla, jotka ovat yritteliäisyys, ajatuksenvapaus, luovuus ja kansalaishyveet.
Hieman naiivisti amsterdamilaiset todistelevat vapaamielisyyttään marihuanan sallimisella ja homojen avioliitto-oikeuden tunnustamisella maailman etujoukkona. Kyllä ruohoa löytyy Pietaristakin eikä kaupunki käytännössä ole koskaan ollut yhtä suvaitsematon kuin teoriassa. Luovuuden suhteen Pietarissa asetetaan suuria toiveita kaupungin valtavaan korkeakoulupotentiaaliin ja tutkimuslaitoksiin, joilla onkin maineikas historia myös kapinallisuuden keskuksina ja tämähän on nykyään tapana yhdistää luovuuteen.
Ehkä Amsterdamin DNA:n tärkein ero Pietariin nähden kuitenkin liittyy kansalaishyveisiin, nimenomaan vapaaehtoiseen aktiivisuuteen. On totta, että pietarilaisilla on ollut suuret ansionsa eri alojen vapaaehtoisina. Varsinkaan kaupungin puolustajina heidän intonsa ja uhrautuvuutensa ei varmastikaan jää jälkeen Amsterdamin porvarikaartista ja yleensäkin kansalaisyhteiskunnan toiminta oli myös Pietarissa vilkasta tsaarinvallan loppuaikoina.
Pietarille nyt suunnitellussa utopiassa kansan ja vallan suhteet ovat ideaaliset, korruptio on voitettu ja hyvinvointi vallitsee. Päämäärä on varmasti hyvä, mutta sen toteuttamiselle olisi vielä löydettävä keinot.
Amsterdamia hallittiin, sikäli kuin tiedän, aikoinaan varsin sekavan järjestelmän mukaisesti. Avainasemassa olivat suuria omaisuuksia itselleen kahmivat killat, joilla oli käytännössä sekä mahdollisuudet että halua käyttää rahansa taiteen ja kulttuurin hyväksi. Samalla ne tulivat edistäneeksi yhteistä hyvää.
Pietarin historiassa keskusvallan rooli on aina ollut murskaavan hallitseva. Pietarin katukuvaa ovat aina värittäneet loputtomat uniformut, jotka ovat heijastaneet yksinvaltiaan mahtia ja kunniaa. Amsterdamin porvarikaartin imago näyttää aika toisenlaiselta, vaikka sen urhoollisuutta ei voine asettaa kyseenalaiseksi.
Oliko Amsterdamin salaisuus siinä, että rahat eivät olleet hallitsijalla eivätkä edes suuraatelisilla, vaan kansalaisilla? Mitä Pietarin pitäisi tehdä, jos se haluaisi tulla Amsterdamin kaltaiseksi? Miten valta voitaisiin saada lähemmäksi kansaa?
Pietari Suuri käski aikoinaan alamaisiaan käyttäytymään kansalaisten tapaan ja uhkasi pullikoitsijoita rangaistuksella. Kaikki näyttikin menevän ihan hyvin, niin kauan kuin meni, mutta ei sen kauempaa.
Ehkä tilanne on muuttunut? Ehkä Pietariin ilmaantuu yhä enemmän niitä, jotka haluavat käyttää rikkauksiaan yhteiseksi hyväksi, kuten uuden Erarta-museon rakentajat? Ehkä demokratian laajentaminen kaupungin ja rajonien tasolta hallintopiirien eli okrugien tasolle nostaa kansalaisaktiivisuuden yhä suuremmaksi ja luo uutta viihtyvyyttä?
Merkkejä suotuisasta kehityksestä on olemassa. Ei ole mitään syytä nauraa pilkallisesti Pietarin suurille suunnitelmille. Luultavasti ne eivät sellaisinaan toteudu, mutta parempaan ollaan menossa ja se on meidän kaikkien etu. Tuskin Pietarista tulee uutta Amsterdamia, mutta aivan varmasti siitä tulee uusi Pietari. Leningrad on jäänyt kauas taakse ja sitä kaipaa harva.

17 kommenttia:

  1. Jospa kuitenkin hiukkasen Leningrad-nostalgiaa:

    http://www.youtube.com/watch?v=BzSA0w0BNOo

    VastaaPoista
  2. Niin, harva. Mutta Alla Borisovna kuitenkin:
    http://www.youtube.com/watch?v=BzSA0w0BNOo

    VastaaPoista
  3. Saavuttaminen ja ohittaminen on pääasia Hurjassa Pietarissa

    Venäjä on mahtavien kulissien maa, rahaa piisaa vaikka kuinka paljon ja mihin tahansa.

    Potemkinin kuuluisten kulissien lisäksi myöhemmin rakennettiin kommunistiset kulissit (kaikenlaisten hyödykkeiden yltäkylläisyys vuodesta 1980 lähtien), Koska yltäkylläisyystehtävä oli utopistinen, niin vuodeksi 1980 keksittiin Moskovan Olympialaiset: vaikka leipää ei ollut, niin oli ainakin huveja.

    Nykyään eletään Putinin kulissien aikaa. Lokakuun vallankumouksen ja stalinismin seuraamukset ovat Venäjän yhteiskunnan kannalta kauhistuttavia: talonpoikaisto tuhottiin aikoinaan lähes täydellisesti.

    Venäjän keskiluokka ei halua ostaa Venäjän kaupoista nykyistä ns. "мерзопакостную колбасу". Makkaraa ym. mennään ostamaan ulkomailta.

    Putinilla on paljon rahaa ja Putinin Venäjä tarvitsee uudet kulissit Sotshi-2014 jälkeen. Putinin kotikaupunki Pietari on mitä ilahduttavin paikka sijoittaa suurta rahaa: "Все флаги в гости будут к нам!": rakennettiin sitten ihan mitä tahansa!

    Rationalismi ei ole venäläisen filosofian vahvimpia perusteita/lähtökohtia.

    VastaaPoista
  4. No juuri niin. Kiinni ottaminen ja ohittaminen догнать и перегнать on sanayhdistelmä, joka aiheuttaa jokaisessa sivistyneessä venäläisessä selkäydinreaktion: tämä on nähty jo niin monta kertaa...
    Itse en usko tämän toteutumiseen alkuunkaan. Ehkäpä metroasemia tuleekin vain 50? Ehkäpä elintaso jää puoleen Hampurista tai palvjon allekin?
    Mielestäni tämä on todennäköisempää. Siitä huolimatta kannattaa huomata, että tilanne muuttuu täysin uudenlaiseksi. Vuonna 1939 moni kuvitteli, että kovin paljon ei ole voinut muuttua sitten vuoden 1921. He olivat totaalisesti väärässä.
    Aivan ilmeisesti Pietariin suunnitellaan suurta näytöskappaletta, pokazuhaa. Jos siihen oikeasti vielä myönnetään varojakin, se merkitsee suurta muutosta meidän naapurissamme ja on meille kiinnostava asia aivan rippumatta siitä, mitä me ajattelemme Putinista.
    Rahaa ei piisaa mihin tahansa eikä miten paljon tahansa. Mutta kannattaa herätä huomaamaan, että kyllä niillä saatetaan saada aikaan suuri muutos.

    VastaaPoista
  5. Ne ryssisivät vaikka Nokian jos saisivat tilaisuuden.

    VastaaPoista
  6. Ovat ohittaneet jo aikoja sitten!

    Tuskin yhdelläkään suomalaisella miljardöörillä on samanlaista huipputason varustettua loistolaivaa kuin on venäläisellä miljardöörillä Teripaskalla ("Pelarus").

    Se on lehtitietojen mukaan varustettu kaikenlaisia mahdollisia hyökkäyksiä vastaan. Eikä ole mikään looginen virhe olettaa, että siinä on myös huippuluokan hyökkäysaseitakin, esimerkiksi laser-aseita.

    Erään kerran, kun Teripaskan "Pelarus" oli ankkuroituneena Katajanokan satamassa lähellä presidentinlinnaa, niin samanaikaisesti presidentinlinnan viereisen virastorakennuksen ullakolla syttyi mystinen tulipalo.

    VastaaPoista
  7. Eikö voitaisi siirtää tuo vitsiosasto jonnekin muualle?

    VastaaPoista
  8. Mutta Pietarihan on jo upea kaupunki, yksi maailman kauneimmista, jos ei kaunein, eräänlainen satukaupunki. Vaikka tunnen sen hyvin, joka käynnillä yllätyn sen kuvauksellisuudesta. Tietenkin jos katsoo suurennuslasilla, vikoja löytyy.

    Viimeksi panin merkille keskiaasialaiset rakennusmiehet Devjatkinossa, jonne nousee yli kymmenkerroksisia asuinrakennuksia. Siis asukaslukukin kasvaa. Toivottavasti kuitenkin keskusta pysyy sellaisena kuin se oli sata vuotta sitten. Vaikka en suuresti ihaile Romanoveja, niin kuitenkin arvostan heidän kulttuuriperintöään. Jos se siitä vielä kehittyy, niin naapurissamme on yksi maailman kulttuuriaarteista. Venäjän rikkaathan sijoittavat omaisuuksiaan Pietariin, kuten Vekselberg. Siitä voimme mekin hyötyä. Jonain päivänä ehkä suomalaiset ryhtyvät etsimään työtä Pietarin alueelta niin kuin tsaarin aikana. Venäjän kielen taidosta voisi olla hyötyä.

    VastaaPoista
  9. Kyllähän Pietarissa suomalaisia työskentelee jo ilmeisesti jokunen tuhat, olisi kummallista ellei niin olisi. Nimenomaan se on kiinnostavaa, että panostusta juuri Pietariin ollaan keskittämässä. Vielä 1990-luvulla sen kehitysvauhti oli hyvin kaukana Moskovasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus vuosia sitten Venäjällä suunniteltiin, että Duuma siirrettäisiin Pietariin. En tiedä, kunka vakavasti otettavaa se oli.

      Vladimirissa kuultua: Pietari on Eurooppaa, Moskova on Amerikkaa, Vladimir on Venäjää.

      Poista
  10. Suomestakin oltiin hilkulla päästä oligarkirinkiin.Kelopuuta tuotiin vimmatusti ja romurautaa kuten panssareita. Jeltsin Putin ja keitä nyt olivatkaan yllyttivät suomalaisia Venäjälle pankkimaailmaan eli haalimaan sovietin isännättömäksi eli "puolueettomaksi" jättämiä tehtaita ja voimalaitoksia ja luonnonvaroja itselleen -ja amerikkalaisten organisoijien sijaan eli rinnalle.

    Animal spiritiä meitä löytyi, vaan joku markkuhirvonen toki paloruiskutti tämänkin roihun. Tänään kuitenkin ihan vuorineuvosmies Paavo V.Suominen tekniikan tohtori h.c. täyttää 94 vuotta.Hän se vei kylmää Siperiaan eli Huurre kylmäkoneistoja, jollaisia ei-suomalaisia ovat markettien lattia- ja seinäpinnat täynnään.

    Vävynsä Ari Tolppanen sentään pelasti fyrkkaa ja sisua kun Huurre pantiin lihoiksi johonkin eläkeyhtiöiden/pankkien Norppeen ja sitten osaksi (=millinsiivuksi osakkeita alan maailmanjätistä, tehtaat ja ro-ro vientisatama Helmijoen suunnalla). Tällä Tolppasella -jo kovaa establishmenttiamme- on CapMan pääomasijoitusyhtiö,private equity eli firmojen Osto- ja Siirtoliike. Mies on menestynyt MehiläisenTerveystalon kokoamisissa ja myymisissä ulkomaille useampaan nousevaan kauppaspiraaliin ja hintaan. Nyt häneltä päin on tulossa toisenlainen ja julkinen jytky. Jan Erola näet kokosi ja Otava julkaisee maaliskuulla Capmanin vuosikymmenet. Jos julkaisee,en olisi varma, sillä kirja olisi kova ja armoton ja silmiä avaava Suomen eliittien sokeudesta. Skandaali joka tapauksessa tulee, ihan lööppeihin nouseva.

    Niin tästä Paavo Suomisesta. Kun Ilkka Suominen suinpäin ja myytyään omat perintöfirmansa oli lakkauttamassa bilateraalista, oli Suomiselta jäämässä tehtaalaisia työttömiksi. Tätä ei voi sietää. Rupla-markkakaupan Suomen Pankki sai tukittua häneltä, mutta miespä ilmaantui konjakkirekan kanssa Vaalimaalle ja kirjoitutti tarvittavat asiapaperit päästakseen rajan länsipuolle. No Alko ei ostanut konjakkia ja kun mies lahjoitti sitä Kaunialaan ja muualle missä tuttuja oli, hän oli joutua markkuhirvosen putkaan.

    En ole lukenut Suomisen kirjaa nimeltä oliko Taistelu Huurteesta, mutta taidanpa lukea -ja helkutin reipasta syntymäpäivää! Uskoisin meitä olevan runsaati suomi-sen miehiä joita HS "Syntymäpäivät" 11.2.-14 ja jyhkeä potrettikuva ilahdutti -jos kiukuttikin kuten yllä.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämpimät Onnittelut Paavo V. Huurteiselle !

      Poista
    2. Suomi ei ole ostanut panssareita Venäjältä. Vaan aiemmin Neuvostoliitosta ja sen hajottua Saksasta ja Ruotsista, sekä viimeksi Hollannista.

      Poista
  11. Hurja Pietari.

    Pietari on tulevaisuudessa varmastikin paljon isompi kuin nykyinen. Samoin muutkin Venäjän keskeiset kaupungit, jotka tulevat asuttamaan maalaisväestöä. Luonnollisen prosessin epäluonnollisten mittasuhteiden takana lienee pyrkimys vaimentaa 1930-luvulta peräisin olevaa pakkokollektivisoinnin talonpoikaiskysymystä. Kaupunkilaiset ovat parempia kuin maalaistollot. Elintarvikkeita voi ostaa ulkomailtakin.

    Hurjilla prosesseilla on vielä toinenkin puoli. On hyvä muistaa vanhoja itsestääselvyyksiä: venäläiset ovat ihmisiä, jotka kehittävät venäläistä kulttuuria, mutta ryssät ovat niitä, jotka tuhoavat muiden kansojen kulttuuria. Ryssä on ryssä vaikka dollareissa paista.

    VastaaPoista
  12. Vihavainen, olet monessa asiassa varsin nokkela, mutta et taida oikein ymmärtää kulttuuriHISTORIAA. Pietarin kulttuurihistoriallinen yhteys Hollantiin ja Amsterdamiin on yhtä luonnollinen ja kieltämätön kuin sen (ja Venäjän) kulttuuriHISTORIALLINEN yhteys ja vuorovaikutus italialaiseen kulttuuriin. Ei näissä asioissa mitään mystiikkaa ja selittelyjä kaivata. Nämä juontuvat esim. Pietari Suuren ja Katariina Suuren henkilökohtaisiin yhteyksiin kyseisiin maihin. En aina ymmärrä ymmärtämättömyyttäsi.
    Joskus voi olla terveellistä olla levittäytymättä alueelle, jota ei oikeastaan syvällisesti tunne. Kulttuurien välinen vuorovaikutus on yksi alue, jolle ei kannata mennä, jos kärsii ns. yksisilmäisyydestä.

    VastaaPoista
  13. Soo, soo. Esseen ideana on se, ettei ymmärretä liikaa eikä liian nopeasti. Silloin voi syntyä kiinnostavia kysymyksiä Ei esseitä kannata lukea, ellei ymmärrä mitä ne ovat.

    VastaaPoista
  14. Myönnän, että luin vähän kuin metsää puilta...
    Juttujasi on mielenkiintoista lukea, joskin välillä jokin rigiditeetti riipii minua.
    t. aikaisempi

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.