torstai 20. helmikuuta 2014

Pelin henki



Apinan onni on toisen tappio
”Niin kuin orjantappurain rätinä padan alla on tyhmän nauru. Ja sekin on turhuutta. Sillä väärä voitto tekee viisaan hulluksi ja turmelee sydämen.”
Saarnaaja7:7-8.
Pallopelin tulos aiheuttaa nykyään käsittämättömän mölinä- ja ulvontareaktion normaalin näköisissä kansalaisissa, joiden pitäisi ymmärtää, että pelissä aina joku voittaa ja toinen vastaavasti häviää. Heidän pitäisi myös aivan yhtä hyvin ymmärtää se, että mikäli parempi voittaa, ei asia ole minkäänlaisen uutisen väärtti. Mikäli taas huonompi voittaa, mikä on helppo arvioida keskimääräisistä tuloksista, niin asia on lähinnä nolo ja sen kai pitäisi lähinnä aiheuttaa hienoista ihmettelyä, mutta tuskin muuta.
Mutta eipäs. Naapurissa joku Pölhö-Kustaa uhoaa, että kun väärä puoli voitti, niin tämän estämiseksi tulevaisuudessa pelaajia pitäisi tsempata sotamuistoilla. Meidän uunot sitten taputtavat tälle kuin hyvällekin vitsille. Äärimmäisen mitättömästä asiasta tehdään veruke, jolla oikeutetaan käytös, joka ei ole vain lapsellista, vaan lähinnä eläimellistä.
Mutta tämähän onkin odotettavissa, sillä meidän aikanamme jalosta eläimestä, jalon villin sijaan on tullut joskus tunnetun pyhän korvike. Kun ihmistä ennen pidettiin Jumalan kuvana, niin nykyään hänen uskotaan olevan apinan kuva ja apinalle myös nykyään kuuluvat ne oikeudet, joita ennen nimitettiin jumalallisiksi. Apinan on saatava toteuttaa itseään, sillä se on hänen onnensa, aristotelisessa mielessä.
On myös sanottu, että ihminen on vain 90 prosenttisesti apina ja kymmenprosenttisesti mehiläinen. Tämän voi uskoa muistellessaan, miten apinalaumat parveilivat ajaen autoilla pitkin katuja ja hoilasivat joitakin rättejä heiluttaen. Parveilu lienee lajilla geeneissä. Hoilauksen sisältönä lienee ollut toisen pesän asukkien herjaaminen ja uhkailu.
Tämä on nykyään normaalina pidettyä ja odotettua käytöstä siinä missä tyttöjen pyörtyminen ja hysteria aiemmin kuului rock-konsertteihin välttämättömänä osana. Siitä kai siellä maksettiinkin. Mutta nyt näyttää joukkopöhinä tulleen yhä jokapäiväisemmäksi osaksi elämää. Netissä ryhmät, joukot ja massat kokoontuvat raakkumaan milloin minkin asian ympärille. Harva edes viitsii esittää argumentteja, joita tuskin kukaan kuitenkaan kuuntelisi. Sen sijaan mölähdellään ja murjaistaan, mitä pahemmin, sen parempi. Oikean joukon valinta on ainoa ratkaistava tehtävä. Sen jälkeen ei jatko enää tuota kenellekään ongelmia.
Asiallisesti ihmisten koulutus ja älykkyys ei liene koskaan ollut niin korkealla kuin nyt. Siitä huolimatta näyttää hämmästyttävästi siltä, että nämä kyvyt on asetettu estoitta typeryyden palvelukseen. Ei puhettakaan siitä, että leikki-iän psykologiasta olisi kehitytty korkeammalle tasolle. Eliittienkin on viisainta ilmoittaa ”fanittavansa” jotakuta pelaajapoikien ryhmää, muutoin voi lauma käydä päälle.
No, ainahan tällainen arkityperyys viatonta on sodan ja aseellisen taistelun rinnalla. Lieneekö kerrassaan niiden vaihtoehto? Tiedäpä häntä. Raakkujaisia järjestetään myös Ukrainan ympärillä. Sielläkin on ketä kannustaa, ketä kauhistella. Aina löytyy omat joukot ympärillä seisoville, kun turpaanvedosta on kysymys. Paras on se, jonka vastustaja herättää eniten kauhistelua.
Kuten muinaisessa Roomassa, sirkushuveilla voidaan nykyäänki korvata monta asiaa, myös ostaa kansan suosiota. Roomassa parhaat tehot saatiin, kun eläviä ihmisiä syötettiin pedoille tai pantiin tappamaan toisiaan. Aika hyvät kiksit voidaan nykyäänkin saada suorista lähetyksistä, joissa tapetaan ns. livenä. Niiden katseleminen arvattavasti lisää suuresti sitä informaatiota, jota tarvitsemme, jotta voisimme muodostaa rationaalisen mielipiteemme poliittisista kysymyksistä. Tai sitten tarvitsemme niitä ihan muuten vaan, kuten apina banaaneja.
Uskon, vaikka en ymmärrä, että kansakunta, koulu, kunta ja ehkä läänikin, jos sellaisia olisi, tarvitsevat jotakin, mitä fanittaa. Tämä on nuorille miehille yhtä tärkeää kuin konsertissa pyörtyminen tytöille. Olisiko kuitenkin mahdollista, että aikuisten maailmassa lakattaisiin hännystelemästä nuorisoa ja sen psykologiaa? Sehän voisi antaa nuorisolle käsityksen siitä, että heillä on vielä mihin kehittyä, että huippua ei ole saavutettu edes silloin, kun pallopelin onnetar, fortuna ludi on viekkaasti hymyillyt.
Kuten muuan viisas mies joskus sanoi: ”Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on”. Samoin aikuisten on esimerkillään näytettävä nuorisolle, ettei heidän kohtalonaan ole ikuisesti käyttäytyä apinan tavoin.
Ja mikäli muistellaan Saarnaajan perusviisauksia, niin ehkäpä sieltä voisi oppia sen, että kaikella on aikansa eikä sen enempää. Onnenkantamoisia voi aina tulla ja lottovoittajan onni lienee ihan todellista. Mutta niitä tulee vain harvoin. Pitkän päälle on pienen kansan yritettävä lohduttautua korvikkeilla, menestyksellä naisten ja lasten sarjoissa, paralympialaisissa ja niin edelleen. Jos kansakunnan itsetunto todella on kiinni olympiamitaleista, niin kovin se on huteralla pohjalla. Mutta turha on peiliä syyttää, jos naama on vino.

14 kommenttia:

  1. Kuten muinaisessa Roomassa... tapetaan ns. livenä.

    Mutta eikö kysymys olekin vain sodasta? Esimerkiksi Ukrainassa. Kaikista edellisistäkin sodista tehtiin seikkaperäisiä tallenteitä, vaikkapa Leniingradin piirityksestä.

    Ukrainasta uudestaan. Neuvostoliitossa kansan keskuudessa liikkui aikoinaan neuvostoliittolaista menoa koskeva toteamus: "Всё это цветочки, ягодки впереди." Ukrainan tapahtumat mm. ovatkin juuri niitä ягодки.


    VastaaPoista
  2. Paljon sanoja, ei luista, tökkii ja lipsuu.

    VastaaPoista
  3. Jäi höyläämättä. Mutta voihan sen halutessa puleeratakin.

    VastaaPoista
  4. Erinomaisen ajankohtainen ja vaikea aihe kaikessa moniulotteisuudessaan. Järjen valoa tässä tarvitaan, kun pimeä tuntuu tunkevan kaikista ruuduista ja tuuteista.

    VastaaPoista
  5. Norsu pöydälle!

    Olen täysin samaa mieltä joutomiehen kanssa, että kyseessä on "Erinomaisen ajankohtainen ja vaikea aihe kaikessa moniulotteisuudessaan. Järjen valoa tässä tarvitaan, kun pimeä tuntuu tunkevan kaikista ruuduista ja tuuteista."

    Mielestäni blogistin keskeinen ajatus, joka pitää tulkita, on seuraava: "pitkin katuja ja hoilasivat joitakin rättejä heiluttaen". Asian voi samastaa ainoastaan homokulkueisiin ja homojen "oikeusvaatimuksiin". Biologiselta kannalta katsottuna ihminen on maanpäällinen otus muiden otusten joukossa alkaen sanokaamme amebasta. Ihmisen hedelmöityneen munasolun jakaantuminen ja kehitys toistaa kaikki evolutionaariset vaiheet, myös ne, jolloin otukset olivat kaksineuvoisia ja saattoivat vaihtaa sukupuolta tarpeen vaatiessa. Luonnontieteellä on tarpeeksi tietoa tästä. Ihmisen sikiön alkuvaiheessa DNA:ssa voi tapahtua joitakin fikseerauksia sukupuolisen suuntautumisen suhteen. Maailmassa syntyy paljon lapsia, joilla on molempien sukupuolten ominaisuuksia. Tämä on biologinen asia, joka ei mielestäni saa olla yhteiskunnaalisesti poliittinen aina adoptoinioikeuksia myöten. Homous on luonnollinen asia, mutta lesbot pysykööt Lesbos-saarilla ja homot taas Homo-luolissaan. Yhteiskunnallisella sektorilla jonkun asian paisuttaminen (kuten esim. "yksityisomistuksen lopettaminen maksimaalisesti"), voi johtaa kauhistuttaviin seuraamuksiin.

    VastaaPoista
  6. Tarvitsisin kai vielä selkokielisempää. Tuon biotiivistelmän lukisin runopäässäni siten, että evoluutio kantaa näitä raadollisuuden potentiaaleja, hykerryttävän hyvänolon tunteen ihania hetkiä, ja nautittavia muistiin palauttamisen hetkiä kadehditun vihamiehen epäonnesta. Jms sälää joista opetettu omatunto sitten panee kokemaan morkkista.

    Että olisinko jumalanluoma vaiko itsestään perkeleestä vai mistä ja olivatko mainitut voimasanat jotakin älyllistämistä tahi todellisia, jää auki. Ja mistä se ameebakin tuli -tai niihin atomeihin se potentiaali tehdä ameeba tahi allekirjoittanut. Ota näistä selvää.

    Huonompi juttu itselleni on tämä lööppivankeus. Ei voi olla tietämättä missi-,hiihto-,Bayern-Manchester futismatsista, eikä muista julkkisesivallan kuulutuksista. Ja aika huonoa on koittaa puhua näistä rönsyten muihin mielen ja sosiaalisen kytkentöihin, ennen nähtyihin paralleeleihin kuten yllä Rooman areenoille.Että harmittaa tämä typistämien jo kavennetustakin agendasta.

    Siis se hatuttaa kun oli seura mikä tahansa tässä nurjassa vaatimattomuuden mutta joutavilla piilopröystäilevien sosieteeteissa, niin aina yhtä rajattua ja kapellimestaroitua tuppaa olemaan. Onko se kyse navettakytköksen vasta äskettäisestä katkeamisesta, ja vieraskielisen ja -rotuisen herrasväen tapaisiksi tekeytymisen irvokkuuksista? Kun se mallikin parin kolmen sukupolven takaa pappilasta. Kartanoväestä ja rannikkokaupunkien säätyläisistähän ei mitään hajua saatukaan.

    Itse jouduin tähän närään kun tankkasin Tigerstedtin Hackmann kronikkaa ja kun joku lottaleski osui kohdalle, vielä Porvoon naisopiston sivistämiäkin. Näitten jälkeen olen tajunnut itseni ja tuttupiirini osattomiksi kulttuurisesta elämäntunnosta. Kai se alkuun kysyisi eri ihmisille erilaisia aamulehtiä ja päivän mittaan erilaista radiota ja illalla toisenlaista kaupunginteatteria kuin tätä viihdenevaa. No, ihan yksin täällä voi kyllä pinniä valoon ja onhan nettiä ja tuonti-korkeakulttuuria saatavilla vaikka huru eikä maksa mitään. Lisäksi monenlaista omaa taidepläjäystä tehdään äsken Kultsa teatterissa Sartren Suljetut ovet tai Oulussa Maijalan Tuntematon ooppera tai nykytanssin filosofiset eleet ja murhaavat elämäntapakriittiset paljastukset älyllisinä pähkinöinä.

    Minä vaan haikailen, että kultivoitunut elämä voisi olla arkipäivää ja olikin Viipurissa -joo myönnettävä on: muurien turvissa ja palvelijoiden kantamana. Että tähän enemmistötyranniaan sitä taas rauetaan. Vaan miksi ei vapaakauppa-alueiden malliin voisi olla kulttuurietuoikeuksin suojattuja autonomiareviirejä ! Vähän tuntumani pohjalta nuo yliopistot -täällä ja enää- tuskin idylliäni tyydyttäisivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarvitsisin kai vielä selkokielisempää.

      Luonnontieteiltä en ole vielä saanut vastausta kysymykseen siitä, milloin nisäkkäiden kaksineuvoisuus päättyi ja alkoi naaras/uros -spesialisaatio. (Anna vinkki)

      Uroksista miehilläkin on atavistiset nisät/nännit, joista on kylläkin turha lypsää maitoa. Niitä voi kyllä lävistää varmaankin sensuellisuuden vahvistamiseksi. Naisetkin tykkäävät kun heidän nännejä käsitellään hellästi tai puolihellästi.

      Poista
  7. No, omasta puolestani keskityin kommentoimaan kulttuurisia normeja. Helppohintaiselle huville ei ole vastapainoa eikä taida juuri olla korkeakulttuurisia enklaavejakan. Monta ei ole tiedossani.
    Mutta eiköhän uutta synny juuri netissä, missä samanmielisten yhteisöt ovat jo luontevasti ylikansallisia.
    Viipurin ihannointiin suhtaudun kyllä skeptisesti, mutta ehkä parempaa on tulossa. Elämänmuotona maatalouden harjoittaminen ja sotilaan ammatti olivat jo muinaisten roomalaisten mielestä kunniakkaimmat, eikä Cincinnatuksen ympärillä leijaillut lannanhaju vähentänyt kunnioitusta hänen hyveitään kohtaan. Mutta sittenhän sitä rappeuduttiin ja kaikki muuttui.

    VastaaPoista
  8. Hyvä kirjoitus, joka tuki omia sekavia ajatuksiani. Ruotsi peliä seuranneena, ihmettelin, että kiekkoasiaa on niin hehkutettu ja peli oli kuitenkin niin tavanomaista. Jossain isoissa kisoissa joku Messi ei pysty joukkuetta pelastamaan yksin, eikä hänkään välttämättä maajoukkueessa häikäise. Jotenkin surullinen ja saarnajamainen olo tuli siitä ajatuksesta, että eikö Suomessa nyt oikein muu liiku kuin lätkä. Joku arabimies kuulemma arvosti hevosia ja ihaili niitä jaloina elikkoina, mutta ei ymmärtänyt ravien merkitystä. Hän tiesi, että aina joku on toista nopeampi.

    VastaaPoista
  9. Onneton se maa, joka tarvitsee sankareita. Näin taisi Brecht runoilla sen renkaan vaihdon välillä. Mielestäni Brecht on täysin väärässä; kuten myös Vihavainen. Totta kai kansa tarvitsee sankarinsa, myyttinsä, arvonsa ja pyhät sotansa, jotta kansa tuntisi itsensä kansaksi ja yksilö osaksi jotakin yhtenäistä ja jatkuvaa.

    Kritisoidessaan urheilukulttuuria ja sitä seuraavaa yleisöä Vihavainen ampuu itseään vasempaan jalkaan ja huomaamattaan edistää niitä nyky-yhteiskunnan asioita, joita hän on vastustavinaan. Eli yltiöllistä yksilöllisyyttä, ihmisten historian tuntemisen surkeutta, yleistä arvottomuutta, kristillisen perinteen katkeamista ja epä-älyllistä hedonismia. Muun muassa. Mielestäni,

    Parhaimmillaan huippu-urheilu nostaa nationalismia terveellä tavalla ja antaa nuorille hyviä esikuvia, joista voi ottaa esimerkkiä. Ja eivät kaikki urheilua seuraavat ole apinoiden tasolle taantuneita barbaarisia mylvijöitä, vaan joukossa on monia fiksuja ja sivistyneitä tyyppejä, jotka ymmärtävät urheilun positiiviset vaikutukset yhteiskunnassa ja yksilöissä.

    Vihavaisen kirjat ovat hienoja ja analyyttisia ja lukemisen arvoisia opuksia. Kiitos niistä.

    Kuitenkin olen alkanut vakavissani miettiä, mistä miehen liikunta-/huippuurheiluvastaisuus johtuu, samoin kuin herra Kemppisenkin.

    Olen täysin varma, että syynä on kansakoulun liikuntatunneilla harjoitettu "orjakauppa", jossa liikuntatunneilla peleissä joukkueet valittiin sosiaalidarwinistisein ja melkeinpä arjalaisin perustein. Homma toimi siten, että kaksi parasta pelaajaa pantiin valitsemaan joukkue ja mitä pidemmälle orjakauppa eteni, sitä alemmaksi laski pelaajien taso. Lopuksi oli vain jäljellä kaksi surkeinta pelaajaoppilasta, joita oikeastaan kumpikaan arjalainen joukkueen kapteeni EI halunnut joukkueensa pelaajaksi. Koska valinta oli suoritettava loppuun asti, huusi toinen kapteeneista sen vähemmän surkean tietenkin ynseä ilme kasvoillaan.

    Jäljelle jäänyt supersurkea oppilas siinä sitten seisoi yksin omalla Golgatallaan kunnes viimeinen huutaja sitten sanoi raukan nimen ääneen niin suurella halveksunnalla että jokainen ymmärsi huudon tarkoittavan vain sitä, että "pitääkö meidän joukkueen ottaa tuo supersurkimus joukkueeseemme pelaamaan ja pilaamaan kaiken."

    Luulen muuten vahvasti, että orjakaupan viimeiset huudetut olivat oppilaat nimeltä Vihavainen ja Kemppinen.

    Tästä en ole tietenkään varma.

    VastaaPoista
  10. Vielä.

    Saarnaaja on myös minun mielikirjani Raamatussa. Ja aiheeseen sopii hyvn kohta:


    "Älä kysele, miksi asiat ennen olivat paremmin kuin nyt, sillä et sinä viisauttasi sitä kysy."

    VastaaPoista
  11. Aina ahkeralle Anonyymille taas kiitos kommenteista! Muuten ansiokasta, mutta keskikoulussa yritettiin jo opettaa, ettei ad hominem argumentti vie minnekään, kun kysymys on periaatteellisesta, siis yleisestä tasosta.
    Olen innokas liikunnan harrastaja ja mielelläni voisin kokeilla Anonyymin kanssa, miten sujuu vaikkapa 20 kilometrin pyöräily, niin että se siitä.
    Saarnaajan kanssa olen usein pohdiskellut tuota kohtaa, jossa kuvitellaan asioiden ennen olleen muka paremmin. Näin on joissakin tapauksissa ja toisissa ei. Asiat olivat yhtä huonosti kuin nykyisin juuri Rooman rappiokaudella ja erityisesti Bysantissa, jossa pelistä tuli todellisuuden korvike. Mutta ei tietenkään ole huono suoritus rappeutua tuhat vuotta, siihen tuskin pystymme.
    Hitler puhui jalostavasta henkilöpalvonnasta. Senhän voi rinnastaa pyhien ihmisten palvontaan ja kunnioitukseen, jäljittelyynkin. Hitlerillä oli tässä hyvä pointti, josta antaisin muuten pisteet kotiin, mutta suuri kysymys kuuluu: ketä palvotaan?
    Ihmistä, joka pyrkii jumalallisuuteen ja sitä lähenee sopii todella palvoa, mutta hyppääjää, loikkaajaa tai muuta pomppijaa palvova tulee yhtä tyhmäksi kohteensa kanssa. Isänmaallisuus on parhaimmillaan jaloja tunteita ja huonoimmillaan rikollista barbariaa. En ymmärrä mitä jaloutta voisimme löytää pallon pelaajista.
    Toki kaikki on suhteellista, joku Teemu Selänne on hyvin sympaattinen kiehen malli verrattuna kaiken maailman Tuska-festivaalien sankareihin ja muihin bandiitteihi, joita huviteollisuus nostaa idoleiksi.
    Pitäisin hyvänä ja kannatettavana, mikäli palvonnan kohteet ansaitsisivat sen jollakin muulla tavalla kuin tönimällä ja hakkaamalla toisia. Tässä suhteessa ehkä jjri potkupallo voisi ollakannatettava laji. Ikävä, ettei se vedä kun siinä ei pärjätä.

    VastaaPoista
  12. Asiasta toiseen.

    Wuolijoki/Tuomioja.

    Äitinsä tavoin (Hella Wuolijoki, joka sai Kremlistä valtavia gonoraareja) Erkki Tuomioja nuoleskelee Kremliä niin paljon kuin kerkiää.Viimeksikin hän väitti, ettei Venäjällä ole mitään erikoisia asenteita Ukrainaan nähden. Toisin sanoen Erkki Tuomiojalla on blind eye Venäjän sotaharjoituksiin nähden Ukrainan rajaseuduilla. Niin kuin parhaina Wuolijoen aikoina!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asiasta toiseen: Ukrainan toinen oranssi-vallankumous.

      Ukrainan ensimmäisen oranssin vallankumouksen aikoihin Moskovan Literaturnaja Gazeta kirjoitti ilkeitä asioita kirjailija Nikolai Gogolista, ukrainalaisesta, joka kirjoitti teoksensa venäjän kilellä. Literaturnaja Gazeta väitti Gogolin olleen jopa homo.

      Syynä Literaturnaja Gazetan ärtymykseen Gogolia vastaan lienee ollut Gogolin pohdinnat Venäjän valtion filosofiasta "Kuolleiden sielujen" lopussa:

      "Minne riennät sinä, Venäjä, vastaa! Ei vastausta. Kulkuset helisevät ihanasti, jyrähdellen repeilee kappalaiksi ilma muuttuen tuuleksi, ohi lentää kaikki, mitä vain on maan päällä, ja karsaasti väistäen antavat tietä muut kansat ja valtakunnat."

      !800-luvun alkupuolella kaikki venäläiset kirjailijat osallistuivat Venäjän tulevaisuuden suunnittleluun teoksissaan. Nikolai Gogol tiesi tarkkaan mitä propagoitu "kommunismi ja kansojen ystävyys" tuovat tullessaan mukanansa.

      Literaturnaja Gazeta on käärmeillyt myös A. Pushkinille, koska tämäkin oli pohtinut Venäjän valtion filosofiaa eräässä sadussaan.

      On helposti ennustettavissa, että tämän Ukrainan toisen oranssin vallankumouksen jälkeen Gogol ja Pushkin julistetaan inhoittavimmiksi kirjailijoiksi.

      Runolija Feodor Tjutshevin suulla oli ilmoittu, että "Venäjään on ainoastaan uskominen" (В Россию можно только верить). Tämä on ollut mottona jo vuosisatoja. Venäjän (tuhatvuotisen) valtion filosofiaa ei siis pidä tutkiman.

      Poista

Kirjoita nimellä.