maanantai 24. maaliskuuta 2014

Demokratiaa on monenlaista



Demokraattinen kumous demokratiassa. Uuden aikakauden alkusoitto?

Ukrainassa kumottiin demokraattisesti valittu hallitus ja ajettiin demokraattisesti valittu presidentti maanpakoon.
Keskustelematta nyt tässä siitä, tekikö kyseinen presidentti karkeita virheitä kriisiä käsitellessään ja onko hän muutenkin korruptoitunut ja kukaties vastenmielinen persoona, nousee väkisinkin esille kysymys, onko demokratia nyt sitten Ukrainassa voittanut.
Niin Ukrainan parlamentti kuin presidenttikin oli valittu melkoisen rehellisillä vaaleilla, kuten myös ulkomaiset tarkkailijat totesivat. Satuin itsekin paikalle, kun parlamenttivaalit pidettiin ja kävin uteliaisuuttani kurkistamassa vaalitoimitusta Maidanin lähellä. Tervetulleeksi toivotettiin kohteliaasti eikä mitään erityisiä intohimoja tuntunut olevan pelissä, kun iltakävelylle lähteneet pariskunnat ja muutkin kävivät täyttämässä ja tipauttamassa äänestyslippunsa. Sivistyneen poliittisen kulttuurin tuntua lisäsi vielä Kretšatikilla, puolen kilometrin päässä Maidanilta asustava Timošenkoa kannattavien telttaleiri.
Kas noin se demokratia toimii, ajattelin. Samanlaista on meno kuin siinä Occupy- kylässä, jonka olin juuri nähnyt Washingtonissa, Valkoisen talon lähellä. Poliittinen pluralismi tarkoittaa juuri sitä, että opitaan tunnustamaan erilaisten mielipiteiden olemassaolo ja sietämään niitä. Protestiliike muistuttaa tästä asiasta, mutta ei aggressiivisesti häiritse enemmistöä, joka on äänestänyt valtaan nykyiset vallanpitäjät.
No, kuinkas sitten kävikään. Sitä en arvannut minä eikä moni muukaan. Uskomaton väkivaltainen hässäkkä ei tyytynyt banderollien nostamiseen tai edes metelin pitämiseen. Se ryhtyi käyttämään erittäin karkeaa väkivaltaa, jossa ei kaihdettu vaikka polttamasta ihmisiä kuoliaaksi. Lopulta tapettiin kylmäverisesti kymmeniä ihmisiä barrikadin molemmin puolin.
Miten väkivalta eskaloitui ja ketä siitä saa syyttää, on hyvä kysymys. Joka tapauksessa Janukovytš ei turvautunut armeijaan, mikä saattoi ratkaista hänen kohtalonsa tai sitten ei. Kohtalona joka tapauksessa oli joutua häädetyksi omasta maastaan, joka oli hänet valinnut valtionpäämieheksi.
Ainakin voimme sanoa, ettei prosessi ollut demokraattinen, vaikka kapinoitsijat muuta väittävät. Millaista demokratiaa on kapina laillista, demokraattisesti valittua hallitusta vastaan? Erilaisista superdemokratioista on jo kokemusta ja jäljet pelottavat.
Meilläkin oli kerran ”demokraattinen” vallankumous, joka tehtiin vastikään valittua demokraattisesti valittua eduskuntaa ja sen nimittämää hallitusta vastaan. Tapeetilla oli tuohon aikaan suhde Venäjään, jonka kapinalliset halusivat järjestää omalla tavallaan. He olivat myös kovin tyytymättömiä siihen, että maahan haluttiin palauttaa luja järjestysvalta. Hulinointi oli sentään tuntunut jotenkin demokraattisemmalta monien mielestä.
Minusta tuntuu siltä, että tässä maassa on yhäkin runsaasti ihmisiä, jotka kannattavat tuota historiamme suurinta rikosta demokratiaa vastaan eli punakapinaa. On ilmeistä, että monien logiikka toimii suunnilleen näin: olihan se omavaltaista ja kovin radikaalia, mutta veihän se valkoinen terrori sitten niin paljon punaisia hautaan ja kun meillä oli sitä yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuuttakin ja olivathan ne ihmiset vihaisia ja tyytymättömiä…
Puolustelematta millään tavoin Suomen valkoisen terrorin raakuuksia täytyy tietenkin sanoa, ettei niiden avulla voi mitenkään pestä puhtaaksi niitä, jotka nousivat demokratiaa vastaan. On tietenkin totta, että demokratia on vajavainen järjestelmä ja että sen vallitessa on monilla aina syytä valittaa. Epäkohdat eivät lopu koskaan, ei vaikka tapettaisiin miljoona ihmistä.
Demokratian idea on juuri siinä, että alistutaan enemmistön tahtoon silloinkin kun se loukkaa omaa etua. Jos asia todella on oikea, niin se todennäköisesti voi saada enemmistöltä riittävästi ymmärrystä tullakseen huomioiduksi vaikka enemmistöä ei tulisikaan.
Tämä tietenkin riippuu poliittisesta kulttuurista. Mikäli poliittinen kulttuuri muodostuu sellaiseksi, että vastapuoli demonisoidaan ja enemmistö yrittää tukahduttaa vähemmistöt, lakkaa demokratia toimimasta. Silloin sitä myös lakataan kunnioittamasta ja tie on avoinna barbarialle.
Täytyy vain toivoa, että Maidanin esimerkki ei muodostu uudeksi normiksi missään päin maailmaa. Samaa metodiahan on kyllä jo käytetty Pohjois-Afrikassa, jossa sen hedelmät eivät vaikuta syömäkelpoisilta. Olisi erinomaista, mikäli Euroopan yhteisö, jonka periaatteisiin kuuluu laillisuuden noudattaminen, ymmärtäisi aina tuomita ne, jotka eivät sitä noudata. Tämä ei koske vain Venäjää.

19 kommenttia:

  1. Toden totta demokratialla on monenlaista syntyhistoriaa.

    Jos Suomen itsenäistyttyä eduskunta olisi julistanut maan yksikieliseksi ja ruotsalaismielinen presidentti olisi muilutettu Tukholmaan, mistä säikähtäneenä Ahvenanmaa olisi anonut Ruotsin jäsenyttä pikaisesti järjestetyn kansanäänestyksen jälkeen, ja Tukholma olisi kosintaan suostunut, niin... mutta järjesettiinkin kansainvälinen neuvonpito joka piti Ahvenanmaan yksikielisnä osana kaksikielistä Suomea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EIvät olleet törni, rokka eikä häyhä, jotka näyttivät närhenmunat kalustetuissa huoneissa, vaan schaumaneja ja hohenthaleja.

      Poista
    2. Ei tässä tarvita mitään jossittelua. Ahvenanmaallahan oli muutenkin vahva halu 1918 liittyä Ruotsiin ja kansanäänestystä asiasta vaadittiin. Ruotsi lähetti jopa sotajoukkoja suojelemaan ahvenmaalaisia siviilejä. Suomi kieltäytyi äänestyksestä, koska olisi sen hävinnyt.

      Poista
  2. "Demokratiaa on monenlaista"

    "Demokratian idea on juuri siinä, että alistutaan enemmistön tahtoon silloinkin kun se loukkaa omaa etua."

    Suomen tapaus vuonna 1918 ja Ukrainan tapaus vuonna 2014: vertailua.

    Suomen 1918 vallankumous oli inspiroitu tietenkin bolshevistisen Venäjän taholta. Suomen sisällissodan perustana oli kuitenkin nälkä, joka aiheutui siitä, että viljaa ei enää saatu Saksasta, viljan suurimmasta tuojasta Suomeen. Venäjältä Suomeen tullut Leninin juna kuljetti viljaa, aseita ja tupakkaa, jotka olivat tarkoitettu tietenkin punaisille, mutta kansalaisota kestikin vain pari kuukautta.

    Ukrainassa Demokraattinen kumous demokratiassa perustuu taas siihen, että ukrainalaisilla on hyvinvointimallina Puolan esimerkki, joka on EU:n jäsen. Ukraina karkasi Moskovan tukahduttavasta ilmapiiristä, koska Venäjän taloudellisen kehityksen näkymät ovat surkeat. "Kauppalehti" paljasti tänään kauhistuttavia tietoja Venäjän taloudellisesta kehityksestä:

    "Neuvostoliitto sentään tuotti siviililentokoneita, kuorma-autoja, traktoreita, leikkuupuimureita, kameroita, kelloja ja jopa elektroniikkaa. Nyt näitä teollisuudenaloja ei käytännössä enää ole."

    Venäjä ja Putinin luomat oligarkit ovat siis riippuvaisia ainoastaan luonnonvaroista, jotka ovat ehtyväisiä. Öljyn tuotanto on Venäjän "öljyjalka". Seurauksena voi olla, että Venäjä rupeaa heiluttamaan "ydinkouraa".

    VastaaPoista
  3. Nokia sentään tuotti siviililentokoneita, kuorma-autoja, traktoreita, leikkuupuimureita, kameroita, kelloja ja jopa elektroniikkaa. Nyt näitä teollisuudenaloja ei käytännössä enää ole.

    VastaaPoista
  4. Saattoi juurikin olla sen "legitiimin hallitusvallan" demokratiavajeessa syy tuohon professorin paheksumaan tapahtumaan v.1918. Petos demokratiaa vastaan taisi tapahtua jo edellistä eduskuntaa kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä niin, onhan siellä yliopistolla historioitsijoita jos toinenkin, voisi käydä kyselemässä ettei asiat sentään aivan niin yksioikoisia olleet kuin arvon professori esittää.

      Keskiverto lukiolainenkin osaisi tässä vaiheessa mainita valtalain, Kerenskin ja edelleen aivan yhtä demokraattisen eduskunnan hajottamisen vuonna 1917. Tyytymättömyyskään ei koskenut 'lujan järjestysvallan' palauttamista jollain ihmeellisesti taivaasta pudonneella lujalla järjestysvallalla, vaan sitä ketkä valtiolliseksi järjestysvallaksi valittiin. Sisällissodan osapuolet olivat jo valmiiksi olemassa, vain sota puuttui.

      Toisin sanoen, Suomessa oli demokratia jo varsin pahasti rikki vuoteen 1918 tultaessa. Punakapina ei toki auttanut asiaa, päin vastoin.

      Ei, en myöskään kannata punakapinaa, ja viimeistään näin jälkiviisastellen oli paljon parempikin että se epäonnistui. (Olisihan tuon joku voinut jo huomata etukäteen. Valitettavan harvalukuiseksi vähemmistöksi sellaiset jäivät.)

      Vielä parempi olisi ehkä ollut jos ei oltaisi päädytty tilanteeseen jossa oli valkoisia ja punaisia militioita ja senaatti väistämättömästi päätyi tekemään valkokaarteista hallituksen joukkoja, mutta ihmehän sellainen olisi ollut kun katselee mitä jälkeä ensimmäinen maailmansota teki muualla Venäjän keisarikunnasssa.

      Poista
    2. Keskiverto professorikin saattaa tuntea valtalain ja yhtä ja toista muutakin. Ja saattaa myös osata havaita tosiasioita, jotka ovat muita kuin anonyymien päähän jämähtäneet.
      Kannattaa lukea aikalaistenkin mielipiteitä asioista. Suosittelen Santeri Alkion päiväkirjoja. Sen ajan dokumenteista se viisaus alkaa, ei kannata tyytyä kuittailemaan kaikkia hankalia asioita yleisillä höpinöillä. Kyllä Suomessa"päädyttiin" rikolliseen ja tolkuttomaan politiikkaan. Syitä löytyy tietenkin vaikka millä mitalla...

      Poista
    3. Oikeinko nimim. anonyymi kuvittelee keskivertolukiolaisen tuntevan valtalain etc? Jopas jotakin!

      Poista
  5. Ja olihan Janukovitshilla oikeus olla allekirjoittamatta kumppanuussopimusta. Ilmeisesti perustuslain mukaisessa järjestyksessä oli edetty vaaleista lähtien. Olin Suomen ukrainalaisten järjestämässä paneelissa pari päivää ennen kumousta, kun huomautin tästä, ei aplodeerattu. Sitten tässä herää kyllä se kysymys, että olisiko Janukovitsh pitänyt laittaa viralta rikosperusteella? Mutta jos tuomioistuinlaitos on yhtä mätä kuin hallinto ja parlamentissa on riittävä voimaryhmittymä estääkseen muutokset perustuslaillisesti vaikka on tosiasiassa olemassa vain kahmiakseen etuja, missä vaiheessa luonnonoikeus tai muu yleinen oikeusperiaate ajaa ohitse muodollisen normihierarkian? Slippery slope, tietenkin.

    VastaaPoista
  6. Niin, tyranninmurhaa on jo antiikin ajoista pidetty oikeutettuna ja jopa kunniakkaana. Demokratia ai aina toimi ja tuottaa usein huonoja tuloksia. Ehkä meidän aikamme nähdään vielä tulevaisuuden perskeptiivistä murroskautena, jolloin demokratia osoittautui suurimmassa osassa maailmaa katastrofiksi. Periaatteessahan sen ei koskaan pitäisi olla aivan mahdottoman huono, jos nyt niin erinomaisen hyväkään tapa hallita ja vaihtaa johtajia.

    VastaaPoista
  7. Jospa lukisin blogin ilkeästi.Tai tyhmästi jotta pääsisin lataamaan pahansisuni kyllyydestä.

    "Meilläkin oli kerran ”demokraattinen” vallankumous, joka tehtiin vastikään valittua demokraattisesti valittua eduskuntaa ja sen nimittämää hallitusta vastaan. Tapeetilla oli tuohon aikaan suhde Venäjään, jonka kapinalliset halusivat järjestää omalla tavallaan. He olivat myös kovin tyytymättömiä siihen, että maahan haluttiin palauttaa luja järjestysvalta. Hulinointi oli sentään tuntunut jotenkin demokraattisemmalta monien mielestä."

    Kommentien pureva sarake ei lisiäni kaipaisi, mutta panenpa ensimmäisen mielenkarkulaiseni tähän ihan vaan kansalaisuutta leikkien. Meinasin sanoa, että käypä hyvä TV elokuvissa. Itse osuin Viron Pohjantähteen, Tammsaaren viisiosaiseen. Vuoden 1905 äänioikeustaistelu Suomen naisille ja mitä siitä seurasi, kuvataan Surmatulissa elämänä.Älyllistä säpinää ja oppia tolkun puolesta ja pois ahdingon alta kuvataan upeasti ja kunnioittavasti.Suomesta se oli kai joku Kapteeni Kockin Seikkailut,ymmärtämättömän.Näin luulin kunnes luin Tammsaarea ja arvaan satavarmaksi, ettei se Suomessakaan ollut mitään höyrypäiden toheltamista.

    Romaaneissa näkyvät tietävän. Vihdoin jokin armo lankesi yleni ja ensin luin jo aikaa sitten Alkion Murtavia voimia. Se kertoo valesmannin väliintulosta kylän ikiaikaisen luottolaitoksen valmistamiseksi modernin pankin tulla. Häijyt nousevat vastaan.
    Lottovoittosuomessa meni taas pitkään ennen kuin näiltä dosenteilta livahdin takaisin toritaiteeseen ja luin K.V. Piilosen Palkka kertomusraportin vapaan työvoiman alkuajoilta (siis samankaltaisilta miksi ne nyt palaavat demarivaiheen jälkeen).

    Sitten luin Kyösti Virran Maahenkeä joka on tismalleen samaa kuin pääomasijoittaminen eli businesenkelöinti eli valmiiden Firmojen osto- ja pilkkokomis- ja maastasiirtotoiminta, harvardamerikaksi, MBA siis, private equity. K.Virta kuvaa metsätilakeinottelua pankkien valmistamalla uusrahalla (etenkin KOP-SP akseli, jolle kestävää kehitystä avittavat säästöpankit imemällä seteleitä ja talletustilejä KOP:in tehdä uusia).

    Häijyt nousivat vastarintaan, niin olivat nousseet Tallinnan punaiset ja kartanoiden raatajat ja spartakukset, ja kai ne rähinöitsijöitä ne snellmanilaisetkin olivat siihen saakka kunnes Aleksanteri II liittyi porukkaan!

    Oikean puolesta väärää vastaan. Tilanne ja suunniteltu varsinkin,kiepsahtaa ryöpyksi ei-tarkoitettuja rönsyjä. Sitä dialektiikkaa, teesi.. -ja anti olla. Tämä kehysriihikin pui amerikkalaista ruista. Subprimehomma tarkoitti (ja tuotti) oman kotitalon tuomista jokaiikan neekerinkin ulottuville, upealla sosiaalisella insinööritaidolla paalutettuna, vaan kuinkas kävikään.

    Tilaisuudesta ruvettiin repimään turboja himaan jo palatseissa asuvien toimesta. Saatiin uusi tilanne -suunnittelematta. Läpiputoama napattiin kopiksi, mutta pallo lipsahti Eurooppaan parempigeenisten ja sellaisiksi opiskelevien manterelle. Kolmen Miljardin riihi lämpiää tänäänkin: Huviahan siitä saisi, mutta kun näkee lapsipuolia ja markkinaindoktrinaation vammauttamia vanhempia kaduilla ja kaupassa, niin hymy hyytyy. Ei nyt sieltä huippuyksiköstä kukaan astuisi johtoon ?Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  8. Kyllähän sitä on meillä osattu "ymmärtää" ja taaskin "ymmärtää", että otettiin kiväärit käyttöön. Monella oli varmaan ihan oikeasti mielessä, että nyt se ilo alkaa.
    Tämä oli vastuutonta ja rikollista toimintaa eikä siitä mihinkään pääse, Sellaiseksi se jää, vaikka kapinan jälkeen olisi ammuttu satatuhatta.
    Totta on, että vastapuoli käyttäytyi myös kevytmielisesti ja tuijotti legalismin mantraansa, kun olisi kannattanut joustaa ja ymmärtää.
    Mutta kyllä se vastuu jää päätöksentekijöille ja nimenomaan niille, jotka tekevät päätöksen aseellisesta kapinasta.

    VastaaPoista
  9. Ottamatta kantaa Ukrainan tilanteeseen, onhan se kyllä jännää, miten faktisesti laillisesti valitun hallitsijan kaataminen maalataan Länsimeidioissa demokraattiseksi. Jännää on myös se, miten Krimillä ei ole oikeus päättää siitä, mihin valtioon se kuuluu demokraattisesti, mutta jos joku alue haluaisikin irtautua Venäjästä, niin sitähän sitten Länsi puolustaisi ja Venäjä pitäisi terrorismina.
    Miten se, että Krim irtautui Ukrainasta eroaa juridisessa tai oikeudellisessa mielessä siitä, miten Suomi irtaantui Venäjästä tai USA UK:sta?

    Muutama seikka kuitenkin:
    Jos demokraattisesti valittu hallitsija alkaa itse operoida tavalla, jonka tarkoitus on pönkittää diktatuuri, silloin ei ole muuta keinoa kuin laiton kapina. En ota kantaa siihen, täyttyikö tämä ehto Ukrainassa (en tiedä), mutta se on olennainen pointti.
    Näin demokraattisen hallinnon vastustaminen demokratian nimissä voi olla ihan johdonmukaista.

    Suomen punakapinan suhteen tämä ehto ei tietnkään täyttynyt ja virhehän se punikii-johtajilat oli, mutta kyllä se toisaalta on myös niin, että ihmisten pinna oli ajettu niin kireälle, että moralisointiin on tuskin aihetta; jokainen voi kysyä, miten olisi itse toiminut, jos olisi ollut torppari 10-luvulla... Siitä lähtökohdasta voi sitten heittää ensimmäisen kiven.

    Minusta punakapina on yksinkertaisesti tragedia, jossa moraalisessa mielessä on turhaa asettaa toista puolta toisen yläpuolelle, mutta lopputuloksen kannalta tietysti oli hyvä, että valkoiset voittivat. Historian opetus on, että tällaista voi seurata, jos ihmiseten pinna ajetaan kierälle, ja että jos pinnasi ajetaan kireälle, kannattaa sitlti olla mieluumin kärisvällinen ja protestoida maltillisemmin -- mutta ehkä silti laittomin -- keinoin.

    Vaikka se teurastus, mikä tapausta seurasi täyttääkin sotarikoksen tunnusmerkit, niin jokainen tajuaa, että ihan sama (ehkä myös pahempi, vaikka itse en tähän usko, sillä suomen punikit olivat maltillisempia kuin bolshevikit) meininki olisi ollut, jos punaiset olisivat voittaneet. Tässäkin turhaa heitellä kiviä, vaikka turha teurastus onkin tuomittava. Sodan aloittamisen moraalinen tuomitseminen taas on minusta hurskastelua; se oli virhe, ehkä myös moraalinen virhe, mutta sellaisena se ei ollut sen pahempi kuin vastapuolen (porvaristo) moraaliset virheet. Tämä on tietysti "ortodoksinen" linnalainen asianymmärtäminen, mutta minä en osa asiaa muuten tulkita.

    Se, että kyseessä oli hyökkäys "demokratiaa vastaan" on minusta arvelluttavaa sen periaatteen nojalla, että historiaa on tulkittava kulloisestakin tilanteesta käsin, mikä tarkoittaa samalla traagista näkökulmaa.

    Meille parlamentaarinen demokratia on itsestäänselvyys, mutta se ei ollut sitä 10-luvulla; punikeilla oli omat ideologiansa, ja niiden todellisuuspohjan suhteen on liian helppoa olla jälkiviisas. Kyseessä oli kapina, eikä lähtökohtaisesti sen enemmän tai vähemmän oikeutettu kuin monet "tunnustetut" vallankumoukset ja kapinat, siis ne, joilla on ollut hyviä seuraamuksia. Se, että tästä kapianasta, jos se olisi onnistunut, olisi tuskin seurannut mitään hyvää, ei muuta asiaa mihinkään. Jälkiviisastelu on aina sitä, että asioita arvostellaan informaatiota vasten, jota asioiden tapahtuessa ei ollut. Kyse on siis tavallaan liiallisesta rationalistmista; historia on enemmän arpapeliä kuin miltä jälkikäteen näyttää (vaikka tässäkin on oltava kohtuullinen, sillä muutoin ollaan fatalismissa; en ole Tolstoin kannattaja...).

    Tämä traaginen käsitys historiasta on myös paras lähtökohta sovinnoille, ehkä jopa ainoa. Kuulin jokin aika sitten positiivisen uutisen, joka ei ole tainnut Suomen medioihin päästä: Bosniassa kapinoidaan -- mutta tämä kapinapa onkin etniset rajat ylittävä korrputoitnutta hallintoa vastaan kohdentuva kapina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, toki se oli tragedia eikæ kivien heittely suinkaan asiaa paranna, mutta ei myøskææn vastuusta vaikeneminen. Yrjø Sirola oli aikoinaan asiasta tietoinen, edes ja tunsi kovia tunnontuskia. Revolverioppositio yritti saattaa Kuusisen ja Rahjat vastuuseen, mutta homma jæi puolitiehen.

      Poista
  10. PIeni korjaus: Suomen irtautuminen Venäjästä oli tietysti tietyssä mielessä laillinen, mutta toisessa mielessä ei, koska vanhan vallan näkökulmasta Lenin ei tietenkään ollut laillinen hallitsija. Näin voisi legalistisesti väittää, että jos vastavallankumous olisi voittanut bolshevikit, niin sitten Suomen itsenäisyys olisi ollut laillista mitätöidä sodan uhalla.

    VastaaPoista
  11. Täytyyhän meidän historian toimijoiden motiivit ymmärtää, muuten emme tajua siitä mitään. Siitä huolimatta moraalisen arvostelun oikeus säilyy, kaiken hyväksyminen menneisyydessä tarkoittaa myös kaiken hyväksymistä nykyisyydessä. Eiköhän nyt vain moralisoida, vaikka siitä luopuminen näyttää monelle tarjoavan emotionaalisen palkinnon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollut historiallista moralismia kieltämässä, paremminkin päinvastoin. Minusta nyt kansalaissodan aloittajien ehdoton tuomitseminen nimenomaan moraalisessa mielessä (ei strategisena, älyllisenä, ideologisena, jne virheenä) on helposti vaarassa luisua kaksinaismoalismiin.

      Mitä ajoin takaa oli se, että kun puhumme vallankumouksista, laittomista kapinoista ja vastaavista, niin nehän jakautuvat toisaalta niihin, joita kauhistellaan yhtenäisessä moraalisessa kuorossa (lokakuun vallankumous, Ranskan vallankumous, jne) ja niihin, joita taasen julhitaan (mainio vallankumous, Yhdysvaltain vallankumous, jne).
      Tässä tekisi mieli käyttää mtamaattisesta logiikasta tuttua termiä "ratkeamattomuus" (undecidability) ja liittää siihen etuliite "moraalinen".

      En näe punaisten vallankumouksellista yritystä oikeutukseltaan, kun sitä katsoo heidän näkökulmastaan, sen huonompana kuin mainiota vallankumousta, jonka motivaatio taas oli identtinen Ranskan vallankumouksen kanssa (erona oli vain se, että jälkimmäisessä verilöyly seurasi vallankumousta, ensimmäisessä se oli koettu jo Cromwellin aikana...) Oikeutettuna näen myös valkoisten vastarinnan ja olen sitä mieltä, että oli hyvä, että se puoli voitti mikä voitti. Tämä on täysin johdonmukainen asenne.

      Se ei tarkoita, että minulla oli laissez faire asenne historian tulkintaan ja moraaliseen arvosteluun. Minulla traaginen näkemys historiasta: asia voi olla moraalisesti suhteellisen oikea (omasta näkökulmastaan) ja johtaa ikävyyksiin, ja päinvastoin. On kuviteltavissa, että jos natsit, jotka kyllä tuomitsen moraalisesti (juutalaiset, jne olivta viattomia, valkoiset eivät), olisivat voittanet maailmansodat, mutta hullutus olisi mennyt pian muodista ja itse asiassa tänään maailma olisi parempi paikka kuin se nyt on. Maailma on niin satunnainen paikka ja ihmisen tiedo niin huonoja, että moraalista oikeutusta on turha etsiä todellisista historiallisista seuraamuksista.

      Voihan se olla niinkin, että tulevaisuuden ihmiset tuomitsevat meidän "demokratiamme" alimpaan helvettiin, kun joskus näyttäytyy ilmiselvänä, että demokrtatia ei onnistunut estämään sitä ympäristökatastrofia, joka ihan oikeasti lienee edessä, vaikka asia torjutaan itsepetoksella. "Linkolalainen fasismi" (jos nyt ei ehkä ihan niin äärimmäisenä kuin Pentin versiossa) voi ihan hyvin näyttäytyä joskus oman aikamme "moraalisesti hyväksytäävältä" filosofialta.

      Tällä en tarkoita, että vastustaisin demokratiaa (vaikka olen kriittinen sen nykymallin suhteen). Viittaan siihen, että jokainen aika on aina yhtä varma omien "pyhien arvojensa" absoluuttisuudesta. Diktatuurin ajaminen oli varmasti bollshevikeilta ym älyllinen virhe, mutta sitä ei ehkä ole yhtään sen vähempää nykyisenlaisen demokratian ajaminen, kun sen seuraamuksia pohditaan.

      Poista
    2. Næin se voi hyvinkin olla. Ei tuomita ehdottomasti, vaan sen vastuun mukaan, jonka johtajat itselleen ottivat.

      Poista

Kirjoita nimellä.