torstai 13. maaliskuuta 2014

Eurooppalaiset arvot



Eurooppalaiset arvot

EU:n perussopimuksen toisessa artiklassa määritellään unionin arvot. Ne ovat ihmisarvon, vapauden, demokratian, tasa-arvoisuuden, laillisuuden ja ihmisoikeuksien kunnioitus, mukaan lukien vähemmistöihin kuuluvien oikeudet. Yhteisölle on luonteenomaista pluralismi, diskriminaation välttäminen, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, solidaarisuus ja miesten ja naisten tasa-arvo.
EU:n arvoja on myös tulkittu eri tavoin mm. tietyn professori Michael Emersonin toimesta. Hän on löytänyt 12 käskyä, joihin kuuluvat demokratia ja ihmisoikeudet, ”neljä vapautta” eli yhteismarkkinat, vapaa liikkkuvuus, asuminen ja työskentely EU-kansalaisille, sosiaalinen kumppanuus, monikansallisuus ja nationalismista luopuminen, sekulaarinen multikulturalismi, antitotalitarismi ja antimilitarismi, kuitenkin ilman pasifismia, ulko- ja sisäpolitiikan monivektorisuus, kolmitasoinen hallinto: ylikansallinen, kansallinen ja alueellinen, eurooppalaisten demokratioiden avoimuus kaikille sekä EU:n rajojen kehittyminen, jatkuva muuttuminen.
Jo ensi silmäykseltä on tietenkin selvää, että tämä arvoluettelo käytännössä tarkoittaa irtisanoutumista eurooppalaisesta perinnöstä sellaisena kuin se on käytännössä ollut. Sitä tarkoittaa jo vapaa liikkuvuus ja nationalismin kieltäminen. Nationalismihan on ollut Ranskan vallankumouksesta lähtien Euroopan kenties merkittävin uudistusliike, joka tietenkin ilmeni myös erottautumisena muista kansallisuuksista ja josta seurasi sivilisaatiomme merkittävä dynaamisuus ja monimuotoisuus, johon valitettavasti myös liittyi lukuisia sotia. Jälkimmäiset eivät toki sinänsä olleet mikään uutuus ja 1800- 1900-lukujen nationalistiset sodat tuskin olivat suhteellisesti ottaen sen pahempia kuin esimerkiksi 1500-1600-lukujen uskonsodat. En toki kumpiakaan vähättele.
Toinen radikaali irtisanoutuminen Euroopan perinteisistä arvoista koskee uskontoa. ”Sekulaarinen multikulturalismi” on tietenkin kaiken sen vastakohta, mitä Euroopan tuhatvuotinen traditio on uskonnollisesti edustanut aina 1700-luvulle saakka. Multikulturalismin toinen ulottuvuus, avoimuus siirtolaisuudelle eli käytännössä Euroopan siirtomaaroolin hyväksyminen ja nimenomainen korostaminen on tietenkin vastakohta sille aiemmalle roolille siirtomaaisäntinä, joka oli tärkeä osa monien maiden taloutta ja kulttuuria 1500-luvulta 1900-luvulle saakka.
On ilmeistä, että EU:n arvot eli siis jo kanonisoidut nykyiset eurooppalaiset arvot, jotka edustavat katkosta eurooppalaisessa traditiossa ja joita on pikemmin pidettävä ihanteena kuin olemassa olevan asiaintilan kuvauksena, ovat syntyneet tietyn historiallisen kehityksen tuloksena. Tietyssä määrin ne heijastavat muuttunutta todellisuutta eivätkä pelkkää toiveajattelua.
Siten esimerkiksi se seikka, jota kuvataan sanaparilla ”sukupuolten tasa-arvo”, perustuu pitkälti muuttuvan työelämän vaatimuksiin. Miesten tietty erikoisasema työelämän avainaloilla on nyt suuressa määrin menetetty eikä ole välttämättömyydestä johtuvia syitä pitää sitä yllä.
Monet pykälät arvojulistuksessa ovat tietenkin mitä suurimmassa määrin tulkinnanvaraisia. Lain kunnioitus, laillisuusperiaate pätee ilmeisestikin kaikissa vakaissa ja toimivissa valtioissa, mutta tarkoittaako se myös sitä, ettei laillisesti vallittua hallitusta saa kumota vallankaappauksella? Vai voidaanko kumouksen kautta valtansa hankkinut hallitus tunnustaa, mikäli se vaikkapa kannattaa samoja poliittisia pyrkimyksiä kuin EU:n maiden enemmistö tietyllä hetkellä? Kysymys on ratkaisevan tärkeä esimerkiksi suhtautumisessa Ukrainaan.
Entä mitä tarkoittaa oikeudenmukaisuus? Tästä pykälästä kai voidaan todeta, että sen vastakohdan kannattaminen ainakin olisi kovin sopimatonta, vaikka tuskin on mahdollista ilman muuta määritellä mitä itse asia käytännössä tarkoittaa.
Suvaitsevaisuus kuuluu hyvään käytökseen ja herrasmies sietää aina tietyn määrän epäoikeudenmukaisuutta itseään kohtaan, mikäli arvioi sen tuottavan merkittävää etua ja onnea toiselle arvostettavalle henkilölle. Sen sijaan alastonta hävyttömyyttä ja röyhkeää piittaamattomuutta toisten eduista ja tunteista ei voi kovin pitkälle suvaita.
Raja menee jossakin ja sen tarkka piirtäminen on jo ajatuksena hullunkurinen. Osviittana voi olla vain Paasikiven usein korostama Augenmass, jonka voisi suomentaa vaikkapa suhteellisuudentajuksi. Suvaitsevaisuuden tulisi mitä ilmeisimmin ulottua kaikkeen vakavaan ajatteluun ja sen julkiseen esittämiseen, mutta ei sen sijaan sellaisiin vaatimuksiin, jotka velvoittaisivat toisinajattelevat kumartamaan jonkin kuppikunnan arvoja ja symboleita.
Vähemmistöjen oikeuksia ei sivistysmaissa yleensä poljeta, toki niiden täytyy pysyä sellaisissa rajoissa, etteivät ne loukkaa enemmistön oikeuksia, muu olisi absurdia. Avain toimivaan yhteisöön löytyy tässäkin sietämisestä ja sovittelusta. Aitoa pluralismia ei edistetä boikoteilla ja sanktioilla, jotka loukkaavat enemmistöjen näkemyksiä. Naiivi rehentely ”suvaitsevaisuudella” ja kilpailu suurimman suvaitsijan tittelistä ei ole järkevää eikä kohtuullista politiikkaa. Reaalipolitiikan aseena arvot ovat tympeä keino. ”Periaatepolitiikan” ehdottomana auktoriteettina ne ovat suora tie henkiseen ja aineelliseen konkurssiin.
Lyhyesti voisi sanoa, että eurooppalaiset arvot ovat kokoelma miellyttävästi kaikuvia sanoja, joiden toteuttaminen on kiitettävä pyrkimys ja sopii kenelle tahansa. Mikäli niitä pidetään absoluuttisina arvoina, joiden rikkominen on aina ehdottomasti rangaistavaa, joudutaan tilanteeseen, jossa EU voi halutessaan erottaa kaikki jäsenensä ja jäljelle jää vain autio oikeuspalatsi, jossa kaikuvat komeat mutta tyhjät sanat maanosamme illan pimetessä.
Kaikki me tässä maailmassa kunnioitamme hyvä arvoja ja toivomme niiden toteutumista. Ennen vanhaan tällaisissa yhteyksissä tunnettiin myös käsite arvokkuus. Sen menettämistä pidettiin melko ikävänä asiana. Se voi tapahtua monella tavalla myös politiikassa: mikäli ihminen kesken poliittisen puheen ryhtyi tolkuttomasti karjumaan, kuten muuan saksalainen viiksiniekka tai mikäli vaikkapa käytti puheessaan katuslangia, oli hän luopunut arvokkuudestaan ja asettanut kyseenalaiseksi kykynsä ajatella ja toimia tasapainoisesti ja oikeudenmukaisuutta tavoitellen.
Arvokkuus ja hillitty käytös myös politiikassa voisivat olla hyvänä ojennusnuorana myös nykyisessä politiikassa. Suuret tunteenpurkaukset ja arvoihin liittyvien latteuksien hehkuttaminen saattavat olla myyvä metodi politiikassa, mutta helposti ne peittävät näkyvistä sen, mistä todella on kysymys. Mikäli joku ei allekirjoita EU:n arvojulistusta, niin ei se vielä merkitse sitä, että hän on antikristuksen asialla. Julistukset ovat julistuksia eivätkä ne maksa mitään. Maailmassa tapahtuu paljon oikeasti kiinnostavaa, pahaenteistä ja vaarallista aivan konkreettisella tasolla. Sillä tasolla niihin myös kannattaa kiinnittää huomiota.
Neuvostoliitto julkaisi aikoinaan maailman vetävimmät julistukset ja sai kuin saikin miljoonat kannattamaan omaa politiikkaansa. Monia hyviä arvoja se kannattikin, mutta entäs sitten? Eivät ne sielläkään toteutuneet.

15 kommenttia:

  1. Hyvää pohdintaa. Arvokkuuden ja hillityn käytöksen rapistumista kaikenlaisten performanssien, uhridiskurssien ja hyvinkin infantiilien tunteenpurkausten tieltä on omassa kirjoituksessaan pohdiskellut myös Timo Hännikäinen:

    http://sarastuslehti.com/2014/03/10/julkiset-tunteet/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jouko Turkka, joka nyt lienee lopullisesti höperöitynyt, löysi ilmeisesti jotakin ajalle otollista kaikkine mölisevine 7 veljeksineen ja kiimaisine poliiseineen...

      Poista
  2. Listasta puuttuu arvojen arvo: sananvapaus. Länsimaat ovat suojellessaan vähemmistöjä, ottaneet käyttöön säädöksiä, jotka kieltävät ns. vihapuheen. Näitten pykälien takana on YK:n sopimus, jolla kaikenlainen rotusyrjintä halutaan poistaa. Aikoinaan tällaista ajattelua ajoivat sellaiset valtiot kuin Saudi-Arabia, Kuuba ja Neuvostoliitto, jotka halusivat saada kirjatuksi positiivisia oikeuksia, jotta länttä voitaisiin syyttää, ettei se kunnioita kansainvälisesti tunnustettuja ihmisoikeuksia. Samalla oli varsin mukavaa, että oman kansan suut voitiin sulkea ihmisoikeuksien nimissä. Näin totalitaristinen tulkinta sananvapaudesta sai alkunsa ja levisi länsimaihin.

    Ei yksikään poliitikko tai mielipidevaikuttaja sano, että he olisivat sananvapautta vastaan, vaikka hallinto on sananvapautta nujertaakseen säätänyt ns. rasismipykäliä (kiihottaminen kansanryhmää vastaan, Tanskassa §266b), joiden totalitarista ajattelutapaa kannattavat juuri samat mielipidevaikuttajat, jotka väittävät puolustavansa sananvapautta.

    Ihminen voi tulla tuomituksi mielipiteen ilmaisusta, millä loukataan jotain kansanryhmää. Näin puhdas poliittinen ilmaus voidaan tuomita, jos se tulkitaan solvaukseksi. Kaiken lisäksi ei oteta huomioon, ovatko kirjoitukset ja sanomiset totta, joten et voi edes puolustautua, mikä on perusedellytys toimivalle oikeusvaltiolle.

    Tätä kaikkea puolustetaan suvaitsevaisuuden nimissä. Suvaitsevaisuutta olisi kuitenkin kyky tunnustaa, että kansalla on erilaisia mielipiteitä poliittisesta tilanteesta ja sille olisi annettava mahdollisuus puolustaa mielipidettään avoimessa keskustelussa. Kun kansaa aletaan rangaista vääristä asenteista, puhutaan pikemminkin suvaitsemattomuudesta. Jos meillä ei ole oikeutta loukata ketään, niin onko sananvapaus sitten minkään arvoista. Olemme valinneet kulkemisen pitkin totalitarismin tietä sallimalla tuomioistuinten harjoittaa politiikkaa ja arvioida, millaiset ilmaukset sallitaan. Suljemme ihmisten suut suvaitsevaisuuden nimissä, ja julkisesta keskustelusta jää pois yhteiskunnalliseen ajatteluun tärkeitä uusia näkökulmia tuovia painotuksia. (Kuzma Pavlov, En vandring ad totalitarismens sti. Critique : årskrift for borgerlig idédebat og kulturkamp. 4.3.2014)

    VastaaPoista
  3. Todella hyvä kirjoitus. Minulla on teoksesi Länsimaiden tuho, Itäraja häviää ja opas venäläisyyteen. Voisiko kirjoja saada suoraa sinulta? Kirjakaupoista ne ovat loppuneet ja divareista on hankalaa saada.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella hyvä kirjoitus.

      Olen täysin samaa mieltä. Mielestäni tästä blogista voisi kehkeytyä vaikka Blogikirja pohjana artikkelit Eurooppalaiset arvot ja Venäjän arvot, jne. Joitakin relevantteja kommenttejakin voisi ottaa mukaan.

      Poista
    2. Eiköhän pari kirjaa löydy

      Poista
  4. Panen toivoni kansanäänestykseen. En tähän markka ja ääni ja vaan suu ja ääni. Samaa venäjää suustaan päästävät nostavat tuontitullit tavaratuottajiensa ja elintarvikkeittena viljelijöiden tuotantoehtojen suojaksi. Vientitullit pannaan raaka-aineitten toiskielisille toimittamisen ehdoksi. Tätä kaikkea hyvää seuraa "talouspakotteista".

    Glorifioitu finanssikapitalismi romahti jo 2008 ja tekee tilaa työn kunnianpalautukselle. Jobbarit tervataan ja pyöritellään höyhenissä.

    Muutakin ihanaa odotan kuten sotakauden hyödykesäännöstelyä, radikaalia tasa-arvoa kun ruoka jaetaan fyysisten tarpeiden pohjalta ja lattiapinnatkin kuten 70 vuotta sitten evakkojunien höyrytessä asemalle. Siirtoväkeä ohjattiin Kaivopuiston isoihin huoneisiin. Nokia ex-toimitusjohtaja,leskimies eläkkeellä, vetäytyi huoneistonsa perälle karjalaisten tunkiessa sisään kaupungin lupalapuilla. Asia mainitaan Nokian tekniikkahistoriassa by Bonsdorf.

    Ellei ehtoollispöydän tasajakoa muuten saada, niin sodalla kuitenkin. Velatkin lykätään sodan ajaksi moratoriolla mitä ei mikään korrekti historia kerro tiedeyhteisön apurahakonsensuksen loukkaamattomuudeksi. Teologinenkin uraoppineisuus pyyhki haastavan "kuten mekin velallisillemme" yli suomenkielisestä versiosta luonnonmukaisuuden nimissä. Ei ole vapahtajan jälkeistä eikä ole messiasta odottavaa kultturihenkeä tämä.

    Tosin meidän tontuille on turha huomauttaa.He eivät tiedä mitä tekevät ja uskovat omahyväisyytensä vimmalla luonnonmukaisuuteen ja empiriaan -ikään kuin edes se olisi mutkattomasti nähtävissä,kuultavissa,kouraistavissa nenän alle. Katsoisivat sisäänsä kun vuosituhannet on jankattu ja käytännössä koettu että sieltä pesee. Sotaa ja lempeyttä.

    Takaisin tähän päivään ja lähisuomeen. Sodan jälkeen velat ja saatavat pyyhittiin inflaatiolla ja pimeät glorifioidut mustanpörssin voitot konfiskoidaan setelinleikkauksella ja arvopaperien uusilla leimamerkeillä. Yhdenvertaisuutta ruvetaan toteuttamaan vihdoin ihan rauhanoloissa avaamalla oppikouluja ja sairaaloita ja tulevaisuuden toiveita kansalaisille ja ihmisille.Raatamisen näköalattomuus pyyhitään pois ja persoonallisen elämänkulun näköalaa raotetaan muillekin kuin perinnesielukkaille ja -rikkaille.

    Radikaali tasa-arvo kumahtelihe läpi sotaisen länsimaisen edistyksen kirkonkellojen lyönnneistä, ja piiritettyjen kaupunkien linnarauhakäytäntöinä ml. paperilappu/nahkasuikale/ tuohenpala setelit, jollaisten läjät klaarataan voitonpäivänä.

    Tällainen pyhän hengen yhteys siltä linnanpihalta kaapattiin poliitikkojen etuilu/kademielen liet-sonnan konstivalikoimaan heti viime sotien jälkeen kun tärkeissä tehtävissä sodan aikana toimineet Jalovaarat jatkoivat tärkeissä tehtävissään vieläpä Antti Rokan valtuuskirjeen väärentämällä -kun mies itse oli sidottu baariin.

    VastaaPoista
  5. Jatkan jos sopii
    Mitä muuta hyvää Krimiltä kuluu, on että rahoja vedetään lännestä kotiin. Meillä toivottavasti tehdään samaa. Sitten viimeisen paperikoneinvestoinnin jossakin Veitsiluodossa (nyt wallenbergilainen ja kulumassa loppuun) 1980-luvulla, eivät työeläkesäätiöt ole hoksanneet tolkkukohdetta Suomesta (Nokian pani Kairamo ensin Wall Street pörssiin ja myöhemmin lentoon nouseva Nokia pursusi liikevaihtorahaa). Neljännes liksastamme joka kuukausi on pantu olemassa olevan kaupunki- ja kauppapohjan ostoon nousevin hinnoin ja ulkomaille. Sieltä on takaisinostettu valtionyhtiöidemme yksityistämisosakkeita Merrill Lynchilta ja muilta joille ja joiden rahastoille ne ensivaiheessa pilkkahintaan kaupittiin, edellisen talouskriisimme paniikissa velkojen takaisinmaksu itsestäänselvyyden eli kuokkamiehen hikipää ymmärryksen mukaan.

    Valtaisat, lojuviksi jääneet, ankkuroimattomasti globaaliin sijoitetut/työnnetyt työeläkekassat ovat kirous. Kenkään fiksumpi rikastumishaluinen liikemieskykyinen mies ei voi Suomessa katsoa mihinkään aitoon, vaan pelkästään kytätä millä kikalla repisi näistä roopeankkasammioista vuolaisun itselleen, mätää moraalia tarjotaan tarjottimella.Hullu minkään kantavamman edestä ponnistelisi, kun isoimmat rahat ovat jo pyykkikoreissa.Senkus nostat kaverisalapiirinä HedgeFundina käyttöösi ja lobbaat piilo-omistussuojaa.Pianhan sitä tuntonsa paaduttaa.

    Muuten jo Björn Wahlroosin isä tiesi että "liika raha" oli isoin ongelma valtionyhtiöillemme. Milläkö perusteella vanhempi W. tällaisia puhui ? No kun KOP:in oli ihaninta lainottaa valtiontakuuvarmoja yhtiöitä. Ne leikkuupuivat sähköalan pajat ja muovialan lukemattomat omiin laareihinsa jo ennen pääomasijoitajia ,näitä enkeleitä, ja osaavien tuotantotalousinsinöörien hoitoon. Kuinka sitten IVOlle ja Nesteellle kävikään ? Hyvinhän niille.Aurinko paistaa eikä kilpailijan varjoa näy.

    Kun kummastelen, ettei juurikaan esiinny selkopuhetta bisneksestä, niin ei se kyllä helppoa olisikaan aihealan elastisen hytkyvyyden takia ja nopeuden myös. Mutta jos löysä mammuttimittainen tel-raha vedettäisiin maailmalta talouspakkojen vuoksi, niin sitä pitäisi alkaa käyttää Suomessa ja käyttämään Suomea. En rohkene arvailla mitä kukoistus siitä puhkeaisikaan. Varsinkaan kun ei rahaa voisi edes tuhlata polttamatta ensin ohjesääntökokoelmia. Saataisiin edes "harmaata" taloutta.Se kirkastuisi.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  6. Sutela Putinista

    Tämän päivän Kauppalehdessä Pekka Sutela väittää, että Vladimir Putin on "sattumapresidentti", jonka asemalle ei ole "oikein mitään järkiperäistä syytä".

    Mielestäni Sutela on täysin väärässä. KGB:n valta Neuvostoliitto/Venäjällä ei ole mikään sattumanvarainen ilmiö, sen rationaalisuus piilee hegemonian/totalitarismin ideologiassa. KGB:n jälkikasvun tehtävänä on suojella KGB:n saavutuksia millä hinnalla hyvänsä. Neuvostoliiton hajottamisen jälkeen KGB:n kenraalit ja marsalkat eivät ottaneet julkista vallankahvaa käsiinsä, vaan valituttivat presidentiksi ulkomaantiedustelun everstin Putinin. Jos V. Putin joutuu jostakin syystä syrjään, niin Venäjän presidentiksi tulee varmasti joku ulkomaantiedustelun kenraali.

    Samassa Kauppalehden numerossa toimittaja Kaija Lähteenmaa vilauttaa mahdollisuutta, että oligarkit saattavat kääntää peukut alas presidentille (Putinille). Tämäkään väite ei ole tästä maailmasta. Oligarkit eivät ole Venäjän puolue, vaan rikkaiden sakki, joka voi ainoastaan suojata rahojaan viemällä ne läntisiin piilopaikkoihin.

    VastaaPoista
  7. Siinä taisi käydä niin, että kun tuli alan mies johtoon, niin hän keskittyy siihen, mitä luulee osaavansa. Ja nyt kun ei ole puoluetta hallitsemassa (vaan apuna), niin puuttuvat normaalit rajat. Eiköhän se kehitys olisi toisinkin voinut mennä.

    VastaaPoista
  8. Дохлая собака истории (CCCP) и Путин: historianfilosofinen lähestymistapa.

    Kun V. Putin "valittiin" Venäjän presidentiksi, hän noudatti erittäin matalaa profiilia. TV-kuvat mainostivat häntä, että hän on" в доску свой", Putinia näytettiin kaverin kanssa keittiössä ryyppysillä ja vodkapullo sekä pikarit olivat tietenkin näkymättömissä, mutta keskellä pöytää oli sillipurkki ja kaksi haarukkaa, Toisin sanoen ryypyn jälkeen otettiin zakuskaksi silliä samasta purkista. Tämän TV-näkemyksen tarkoituksena oli tietenkin samastaa Putin aikakauden toisinajattelijoiden "keittiökeskusteluihin" "totuudesta ja tapahtumien aktuaalisesta kulusta". Mene tiedä, jos ulkomaantiedustelun eversti Vladimir Putinkin olikin joskus toisinajattelijana.

    Nykyään hän otti kuitenkin kunniatehtäväkseen herättää henkiin "Дохлую собаку истории (CCCP)", jonka nimeksi otettiin Euraasian Liitto. Sukset menivät ristiin Ukrainan kanssa, myöskin historiallisista syistä. Jos Hitler tuhosi kuusi miljoonaa juutalaista, niin Kreml/moskalit näännyttivät nälkään neljä miljoonaa ukrainalaista, joilta takavarikoitu vilja mytiin polkuhintaan Länteen.

    Ukraina ei halunnut palata Euraasian Liiton nimellä toimineeseen "Дохлая собака истории (CCCP)" ja seurauksena on Kremlin/moskalien raivo. Miten kauan tämä raivo kestää, saamme nähdä. Venäjän historia antaa paljon vertailukohteita. Ruohonjuuritasolla on aina levitetty ajatusta siitä, että kaikki mikä maailmassa on parasta, se on venäläisten luomaa.

    "Дохлая собака истории (CCCP)", venäläistämisen käsitteenä, muistuttaa tosiasioista,mm. siitä, että ukrainalaiset säilyttivät kansallisen identiteetinsä ainoastaan niillä alueilla, jotka olivat aikonaan Puola-Liettuan vallan alla. Ukrainan itäalueet olivat Venäjän vallan alaisia 300 vuotta ja venäläistyivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki haluavat tulevaisuudessa elää omakielisen hallinnon kanssa. Italialaiset, ruotsalaiset ja venäläiset, paitsi suomalaiset ruotsinkielisen hallinnon, koska se on ihmistä suurempaa. Siksi he eivät huku.

      Poista
  9. "Neuvostoliitto julkaisi aikoinaan maailman vetävimmät julistukset ja sai kuin saikin miljoonat kannattamaan omaa politiikkaansa"

    Irrationaalisen Venäjän Ukraina-operaatio: mitä lienee sen takana "rationaalista"?

    a) Ukraina-operaation seuraukset olivat tiedossa varmasti jo etukäteen, joten operaatio oli tahallinen valinta, jonka taustatekijät voivat olla seuraavat:

    1. Presidentti Putinin infaltiininen historiankäsitys, johtuen tämän ulkomaantiedustelutaustaistesta marxilais-leniniläisestä pohjasta, toisin sanoen tiedoista Stalinin NKP:n historian Lyhyen kurssin puitteissa.

    2. Presidentti Putinin taustavoimien, ja voimakkaampien sellaisten, pyrkimys rakentaa uusi "Kiinan muuri" rautaesirippuineen Venäjän ympärille, jotta Venäjän asukkaat (kansalaisia siellä ei olekaan) olisivat paremmin eristetty Lännen "mädännäisyyden" vaikutukselta. Idea on jo parin vuosisadan vuoden vanha.

    b) Irrationaalisen Venäjän Putinin Ukraina-hötkyilyt voivat merkitä myös sitä, että on alkanut Irrationaalisen Venäjän lähtölaskenta.

    c) Mitä järkiperäistä on olemassa Venäjän taloudellisen kehityksen suhteen Euraasian Liiton muodostamisen kannalta katsoen? Ei juuri mitään. Euraasian Liitto ideana on Putinin päähänpinttymä, koska hän suvaitsi sanoa aikoinaan, että Neuvostoliiton loppuminen oli geopoliittinen katastrofi. Suuri Putin haluaa siis kääntää historian rattaat ja palauttaa ihanan kommunismin.

    d) Miten maailman pitäisi suhtautua Suuren Putinin toimintaan?

    VastaaPoista
  10. Eiköhän siinä pikemminkin liene kyse jonkinlaisesta traditionalismin linnakkeesta, jolla on ainakin kotimaista kannatusta.
    Maailman varmaan pitäisi suhtautua Putinin Venäjään vähän niinikuin USA:han. Aika kova seon välillä hötkyilemään ja viittaamaan kintaalla kansainvälisille säännöille, mutta voihan sitä ainakin paheksua.
    Ehkä sille kannattaisi piirtää tiekartta takaisin sivistyksen piiriin?

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.