keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Irrationaalinen Venäjä



Irrationaalinen Venäjä

Sitä luulee, ihminen,  yli puolen vuosisadan yrityksellä jo jotakin tietävänsä ja saaneensa selville suomalaisten Venäjä-suhteesta, mutta yhä uudelleen vain saa yllättyä. Suurin yllätyksen aihe on viime päivinä ollut se, että Venäjän kohdalla monien kyky normaaliin kriittiseen ajatteluun näyttää kokonaan halvaantuvan.
Ukrainan levottomuudet ovat tietenkin huolestuttava asia, mutta mitä se meille kuuluu, jos Venäjän Itämeren laivasto harjoittelee Kaliningradissa tai vaikka pohjoisempanakin? Ei kai se voi pyrkiä tätä kautta Ukrainaan? Kuitenkin näyttää olevan ihmisiä, jotka ihan oikeasti pelästyvät tällaisesta.
Entä mitä on sanottava siitä, kun Facebookissa alan asiantuntijat analysoivat Venäjän sotaharjoituksia ja toteavat, että Venäjä valmistautuu hyökkäyssotaan. Kaupunkisotaakin harjoitellaan eikä Lappeenrantaan ole matkaa kuin sata kilometriä.
Mikä merkillinen uhkakuva lieneekään tämän kaiken taustalla ja miksi? Onko Venäjä monien käsityksissä jo mielipuolten hallitsema valtio, jonka hallitsevana pyrkimyksenä on hyökätä kaikkiin mahdollisiin naapurimaihinsa vastoin kaikkia järjellisiä kustannus-hyötylaskelmia? Onko vain kyllin vahva sotilaallinen pelote riittävä turvaamaan paljon kärsineen isänmaamme surkealta miehitetyn maan kohtalolta? Mitä ne meiltä oikein haluavat?
Joskus suomettumisen aikoina, ja niistäkin luulen jotakin tietäväni, lähdettiin siitä, että Neuvostoliitto käyttäytyy rationaalisesti ja että sillä Suomenkin suunnalla on kyky laskea politiikkansa haittoja ja hyötyjä. Niinpä saatettiin varsin turvallisella mielin pitää puolustusmenot pieninä. Muistan hyvin, miten taisteluharjoituksissa säästettiin panoksia ja huudettiin sen sijaan: ”Laukaus!”, ”laukaus” tai jopa ”sarrja”, jos sattui olemaan kädessä asianmukainen torrakko.
Rationaalisen perusolettamuksen ja rationaalisen ajattelun hedelmänä oli kuva hallittavasta tilanteesta, jossa Neuvostoliitolla ei ollut Suomessa sotilaallista intressiä. Tietenkin ammattisotilaat piirtelivät kaariaan ja käppyröitään päivät pitkät, mutta siitähän heille maksettiin. Olisi ollut hyvin turhauttavaa ja epäterveellistäkin keskittyä pelkkään tupakointiin ja lehdenlukuun.
Kuitenkin perusturvallisuus säilyi. Hyvin harva pystyi kuvittelemaan, että naapurista olisi ihan vakain tuumin lähetetty porukkaa ase kädessä tappamaan meikäläisiä ja samalla tapattamaan itseään. Eihän tänne olisi sentään tultu kuin havumajaan. Niinpä asustettiin rautaesiripun naapurissa kuin herran kukkarossa. Sieltä ei tullut muita kuin kainoja turistiryhmiä, jotka käyttäytyivät erinomaisesti.
Nyt tämä taustaolettamus näyttää tykkänään muuttuneen. Mikäli joku kieltäytyy itsepäisesti uskomasta provosoimattoman hyökkäyksen mahdollisuuteen, hän saa kuulla olevansa suomettunut, ellei peräti maanpetturi. Taustalla näyttää olevan oletettu korkeampi tieto siitä, että naapurimaan kutsumuksena on hallita naapureitaan aseella uhkaamalla, myös ilman erityistä syytä.
No, moinen politiikka olisi kyllä historiassa aika harvinaista, mutta ehkä olemme siirtyneet uuteen aikakauteen, jossa vanhat viisaudet eivät enää päde? Vai onko nykyinen tiedotusilmapiiri muuttunut niin yksisuuntaiseksi, ettei järjen sana enää mene siinä läpi, vaan tyrmätään heti tunteenomaisella vuodatuksella?
Tätä mahdollisuutta tulee vakavasti ajatelleeksi, kun katsoo, miten Maidanin mielenosoittajista tehtiin kritiikittömästi koko maailman sankareita ja demokraattisesti valitun presidentin syrjäyttäminen nähtiin ilman muuta suurena demokratian edistysaskeleena. Olkoonkin, että tämän presidentin tapauksessa asiaan liittyi erinäisiä selvittämättömiä ikäviä piirteitä, mutta silti. Koko tämä soppa näyttää lievästi sanoen oudolta.
Kaiken avain on ilmeisesti Venäjällä. Putin on laillisesti valittu presidentti, joka nauttii kansan enemmistön luottamusta. Hänelle ei ole näkyvissä mitään vakavasti otettavaa vaihtoehtoa, vaikka tyhjät tuolit tietenkin aina täytetään, kun tarvis vaatii. Ei Venäjän presidentin homma niin hyljeksitty ole, vaikka helpommallakin voi leipänsä hankkia. Kansan katuparlamentti on kuitenkin siellä jo julistanut Putinin kansanviholliseksi ja vaatii hänen eroaan.
Vaikka liikkeellä on paljonkin skenaarioita siitä, miten löyhässä Putinin valta on, saattaa kyse olla toiveajattelusta. Sitä paitsi näille toivojillekin on aivan tietymätöntä, millainen seuraaja Putinille tulisi. Ehkä hän ei olisikaan vanha Suomen tuntija ja ystäväkin, jollaisena VVP:tä on syytä pitää? Vanhan venäläisen intelligentsijaperinteen mukaisesti Putin on leimattu miltei ilmestyskirjan pedoksi, vaikka hänen rikkomuksensa demokratian periaatteita vastaan ovat kansainvälisesti ottaen hyvin vaatimattomia.
Ne, jotka aikoinaan kauhistelivat Nikolai II:ta saivat hänen tilalleen Leninin, jonka todellisesta hahmosta meillä ei vieläkään ymmärretä mitään. Hän oli yksinkertaisesti yksi historian suurimmista lurjuksista ja luusereista samalla kertaa. Täytyy vain kädet ristissä toivoa, ettei Putinin seuraaja, milloin hän sitten ilmesyykään, ole yhtä paljon edeltäjäänsä huonompi. Tämä seikka ei näytä aktivisteja huolettavan millään tavalla enempää meillä kuin Venäjällä.
Mutta vielä kerran itse pääasiaan: miten Venäjän kuvasta on viime aikoina muodostunut niin irrationaalinen? Miksi Venäjää pidetään vaarallisempana kuin aikoinaan Neuvostoliittoa, kuten mielipidemittauksetkin todistavat?
Tyhmyydellä voidaan aina selittää paljon, mutta sellaisenaan se on neutraali asia. Ehkä meillä oltiin joskus hyväuskoisia Neuvostoliiton propagandalle ja nyt taas yhtä kritiikittömiä informaatioteollisuuden naiiveille mielikuville? Silti herää kysymys, onko Venäjä itse syyllistynyt johonkin pahaan virheeseen markkinoidessaan omaa toimintaansa, joka toistaiseksi on pysynyt suhteellisen rationaalisissa rajoissa?
Ehkä virhe on tehty jo aikaisemmin ja ehkä sen syyt ovat syvällä nykyisen Venäjän hallinnon propagandaosastolla, jossa on erehdytty tekemään turhan rajuja linjauksia.
Surkovin, entisen pääideologin aikana Venäjällä korostettiin modernisaatiota, kansalaisyhteiskuntaa ja uuden virkamieskunnan luomista. Varkaat piti panna kuriin, vaikka ei oikein tiedetty miten ja kuka sen tekisi. joka tapauksessa tavoitteena mitä ilmeisimmin oli turvata ennen muuta maan henkinen, taloudellinen ja sosiaalinen kehitys, olkoonkin, että hokema ”suvereenista demokratiasta” edellytti asevoimien vahvistamista. Voi niille olla aivan todellistakin tarvetta myös maan puolustuksessa vielä joskus.
Putinin kolmas tuleminen on osoittanut suunnan muuttuneen. Euraasia on Moskovassa nyt selkeä ja komea vaihtoehto lännelle ja Euroopalle. Retoriikan ja rehvastelun tasolla ero on paljon suurempi kuin käytännössä. Käytännössä Venäjän symbolinen kääntyminen sisäänpäin on ilmennyt lähinnä niin vähäpätöisissä asioissa kuin Pussy Riot, jonka ottaminen vakavasti vaatii jo lapsenmielisyyttä.
Pahempaa ja olennaisempaa taitaa olla, että näyttämölle ovat nousseet monet hahmot, joiden nimittäminen puolihulluiksi olisi pelkkä kohteliaisuus. Euraasialaisen suurvallan arkkitehteihin kuuluu monenkarvaista väkeä, joiden ajatukset kumpuavat samoista lähteistä, joista myös Hitler joskus ammensi. Tämä ei sinänsä ole raskauttavaa, mutta huolestuttavaa on, että virallinen Venäjä ei suinkaan tee pesäeroa näihin aineksiin vaan näyttää päinvastoin panneen punnukset vaa’assa heidän puolelleen.
Ei ole ihme, jos pelkoa herättää sellainen valtio, joka näyttää haaveilevan ennen kaikkea maailmanvallan luomisesta sen sijaan että keskittyisi huolehtimaan kansalaistensa hyvinvoinnin kohottamisesta.
Venäjän käytös Krimillä ei sinänsä ole vielä ollut irrationaalista, vastaavalle USA:n operaatiolle omalla tapapihallaan olisi varmaakin vain taputettu. Mutta tämä voi olla vain alkua. Mikäli Venäjän johdolle olisi tärkeämpää hankkia kannatusta oman maan pimeiden ainesten ja kvassipatrioottien keskuudessa kuin kunnioitusta sivistysmaiden keskuudessa, se saattaisi vielä tehdä jotakin varsin radikaalia. Samalla saattaisi lopullisesti hautautua unelma Euraasian suurvallasta.
Pieni voitollinen sota on aina ollut hyvänä pidetty tapa nostaa epäsuositun hallituksen kannatusta, vaikka on epäilty, ettei niitä enää olisi myytävänä. Enemmistö venäläisistä saattaisi Ukrainan tapauksessa jopa kannattaa jotakin tällaista varianttia ja kuten tiedetään, demokratiassa hallituksen on aina syytä huolehtia kansansuosiostaan. Se Krimistä.
Mutta miksi meilläkin ollaan näköjään kovin huolestuneita jopa Lappeenrannan ja varmaan myös Lauritsalan turvallisuudesta? Missä on tämän absurdin asian ydin?
En usko, että menen kauas harhaan, jos sanon, että tämä uusi mieliala ei olisi meillä todennäköinen ja tuskin edes mahdollinen ilman niitä näytelmiä, joita esitettiin ns. lapsikiistojen aikana.
 Jos naapurimaa todella panostaa sellaisiin henkilöihin, jotka silloin esiintyivät sen asianajajina, voi siltä odottaa mitä tahansa. Normaalin rationaalisuuden eväät on silloin syöty.

38 kommenttia:

  1. Ei miekkaa tuppeen ennen kuin sinikeltaiset värit nousevat Uralille, signaloi muuan kravattimies.

    VastaaPoista
  2. Suuren taideteoksen sanotaan paljastavan jotakin piilevää, tekevän näkymättömän näkyväksi. Se voi näköjään roikkua kaulassakin.

    VastaaPoista
  3. Kuulun ilman muuta siihen sakkiin joka uskoo, että Venäjä on uhka Suomelle.

    Venäjä voi käyttää Suomen venäläisvähemmistöön kohdistuvia ihmisoikeusloukkauksia tekosyynä sekaantua Suomen asioihin. Hyökkäyksen todennäköisyys on toki lyhyellä tähtäimellä hyvin pieni, mutta pientä pelkoa ja uhkaa Venäjä haluaa ylläpitää jatkuvasti tähän suuntaan.

    Venäjä on hyökännyt sekä Georgiaan että Ukrainaan. Pidän aivan mahdollisena, että se lähtisi "turvaamaan" Vironkin venäläisvähemmistön oikeuksia jos Viro ei kuuluisi Natoon. Ei ehkä tänään, eikä huomenna, mutta kun tilanne jotenkin muuttuisi.

    Jos vaadin taloyhtiöllemme palovakutuusta, kukaan ei kysy, miten se palo syttyisi. Tulevaisuus on avoin. Varaudummme avoimeen tulevaisuuteen. Emme voi tietää kuka leikkii tulitikuilla. Venäjä on kytevä tuli latomme seinän vieressä. Ei meidän tarvitse selittää miten se tuli roihahtaa. Emme me voi ennustaa tulen toimentaa tai karhun unta. Siksi kannatan Natoa.

    Venäjä on Rooman kaltainen imperiumi rakentava suurvalta. Ei sitä kiinnosta minkä valtion se nyt seuraavaksi nielaisee malokin kitaansa. Venäjän alati muuttumaton ja Suomea uhkaava maa. Professori Korpela totesi:

    "en minä ole tässä havainnut mitään merkittävää 700:n viime vuoden aikana. Vaatimus ihmisoikeusjärjestöille rekisteröityä ulkomaisina agentteina heijastaa yhteiskunnan aitoa käsitystä siitä, että nämä ovat vieraita toimijoita. Koetaan vakavasti pluralismin vaarantavan kulttuurin perusrakennetta eli sobornost-ajattelua, jonka kehittymistä voi seurata 1000-luvulta alkaen."

    Näillä mennään, enkä minä ainakaan koskaan ole muuta väittänytkään. Mieleni ei ole muuttunut asiassa sen jälkeen kun tämän Sarastukseen kirjoitin:

    http://sarastuslehti.com/2012/10/21/vaikka-voissa-paistais-perinteisen-venaja-kuvan-vahvuus-ja-heikkous-2/

    VastaaPoista
  4. Ihan kiva juttu siellä Sarastuksessa, vaikka en samaa mieltä olekaan. Korpela nyt höperehtii mitä mieleen juolahtaa, tuo repliikki viittasi tietenkin pitkän keston mentaliteettihistoriaan.
    Mutta minusta kiinnostavaa on muutos suomalaisessa odotushorisontissa ja sen on kyllä aiheuttanut tietty uudenlainen Venäjän käyttäytymiskaava, joka ei liity pelkästään sotilaspolitiikkaan.
    Voihan se olla, että Venäjä onnistuu säikyttelemään Suomen Nato-mieliseksi vastoin omia etujaan. Mutta kyllä meidän kannattaisi sitä Nato-jäsenyyttä kavahtaa. Siinä tulee nimittäin taloon kiihtelyksittäin tappuroita ja tynnyreittäin tervaa sen palovakuutuksen kylkiäisinä.

    VastaaPoista
  5. "Pelkoa herättää sellainen valtio, joka näyttää haaveilevan ennen kaikkea maailmanvallan luomisesta sen sijaan että keskittyisi huolehtimaan kansalaistensa hyvinvoinnin kohottamisesta."

    IRRATIONAALISEN VENÄJÄN LYHYTJALKAINEN RATIONAALISUUS

    Stalin: «Мы просрали нашу Родину.»

    Putin: «Мы просрали/уничтожили нашу интеллигенцию.»

    Venäjän kehitys on ollut ekstensionaalista vuosisatojen ajan: Venäjään liitettiin uusia alueita ja käytettiin niitä hyväkseen. Kremlin imperiumin suuruuden aikoina työnjako oli seuraava: puolalaiset ja eestiläiset toimittivat lihaa, Moldaviasta ja Romaniasta saatiin vihanneksia eri muodoissa, Tshekkoslovakiasta teollisuustuotteita, Uzbekistan ja muut Keski-Aasiassa erikoistuivat puuvillan tuottamiseen, jne. Taustana on tietenkin venäläisen talonpoikaiston tuhoaminen ”teollistamisen” kunniaksi 1930-luvulla. Stalin: «Мы просрали нашу Родину.»

    Läntisen maailman taloudellinen kehitys oli taas intensionaalista, se perustui tieteen ja tekniikan kehityksen hyväksikäyttöön. Venäjällä taas rautateitäkin rakennettiin ainoastaan sotilaallisiin tarpeisiin, aina Tornioon asti.

    Neuvostoliiton ekstensionaalista kehitystä edusti myös idea proletaarisesta maailmanvallankumouksesta. Köyhiä piti puolustaa ja heidän avulla myös päästä maailmanherruuteen, hallitsemaan kaikkia maailman resursseja. ”Nine eleven” ei ole mitään muuta kuin maailmanvallankumouksen infrastruktuurin tuote.

    Maailmanvallankumouksen idea herätti närkästystä jo Hrushtshevin nälkävuosina, kansa oli tyytymätön: ”Мы что, дойная корова?” Tyytymätömyys kesti useita vuosikymmeniä, minkä seurauksena miljoonia toisinajattelijoita teljettiin pöpilään pois näkyvistä ja kuuluvista. Toisinajattelijat olivat valtaosaltaan huippukoulutettua sivistyneistöä, akateemikko Saharovia myöten, jotka ymmärsivät, että valtakunnassa oli jotakin vialla. Putinin firma/KGB oli vastuussa sivistyneistön tuhoamisesta.

    Nykyään raha on se indikaattori, joka ilmaisee ymmärtämisen tason. Jos aikaisemmin vuosittain Venäjältä karkasi noin 50 miljadia euroa Länteen, niin tänä vuonna sama määrä karkasi jo pelkästään tammikuussa.

    Venäjän ainut (?) valttikortti on öljy. Juonitteleeko Putin uudentyyppistä ”Nine eleven:iä” öljyn hinnan korottamiseksi?

    VastaaPoista
  6. Suomalaisten opetettua idän suhdetta voi tarkastella kysymällä esimerkiksi mitä Timo Harakka teki Erkki Tuomiojan kanssa kun suomenkielinen kirjallisuus kuoli?

    Pelon maantieteessä Vorkutan työleirillä (Finlandia -palkittu), Terminaalissa Runeberg -palkinto) Ylen ja kirkon saattohoidossa (, tai sotajermujen mielten syövereissä (Tietofinlandia -palkinto)?

    Vastaus: Harakka veti tv1: ssä kirjallisuusohjelmaa ja Tuomioja vastaavaa keskusteluohjelmaa MTV3:ssa.

    Sanoma-talokin on myyty saksalaisille. Suuri Journalistipalkinto tulee totuttuun tapaan ruotsalaiselta Bonnierilta.

    VastaaPoista
  7. Olen hämmästellyt Putinin esittämää kommenttia siitä, kuinka Venäjä tarvittaessa suojelee ulkomailla asuvia venäjänkielisia tarvittaessa sotilaallisesti. Muutama vuosi sitten ollut Georgian sota ja nyt Ukrainassa Krimin alueella olevat ilmeisen venäläiset sotilaat (hassua, kuinka spontaanisti järjestäytyneillä joukoilla on venäläiset unovormut, aseet, panssaariajoneuvot jne) tuovat mieleeni lähinnä useita vuosikymmeniä sitten kuultu "volksdeutsche" argumentit.

    Itse näen tällaisen volksdeutsche -uhittelun lähinnä heikentävän Venäjän asemaa pitkällä aikavälillä, koska se antaa mielestäni selvän signaalin etenkin entiselle Neuvostoliiton maille välttää kaikkea taloudellista riippuvuutta Venäjästä, jotta sotillaallinen uhka ja Venäjän intressit kyseisiin maihin ei kasvaisi liian suuriksi. On mielestäni aivan adekvaattia pohtia riskejä rauhallisesti omankin maamme osalta, onhan Venäjän ehkä tärkein teollisuudenala , energiateollisuus vahvasti mukana uudessa ydinvoimala sopimuksessa (Fennovoima ja Rosatom). Tietenkin tällaiset uhmettelevät kysymykset kuullostavat helposti pirujen maalailulta seinälle.

    Toivoisinkin Vihavaiselta kommenttia miten hän näkee ylläolevat ajatukset.

    VastaaPoista
  8. Totta kai. Enymmärtä enempää ydinvoinalan kuin kaasuputkenkaan vaarallisuutta. Lng-satama rakennetaan. Eiköhän se riitä?

    VastaaPoista
  9. Erittäin antoisa kirjoitus.Tämän sortin pohdinta toivoisi myös valtamediaan laajemminkin.

    Nyt siellä lähinnä vain riemuitaan "rohkeasta" kravatin väristä ja kauhistellaan Putinin henkilöä. Ei mene hyvin mediallakaan. No, tukiaisia lehdistölle on kuulemma luvassa, ehkäpä sitten paranee.

    VastaaPoista
  10. Venäjä on kytevä tuli
    Ei meidän tarvitse selittää
    miten se tuli roihahtaa

    https://www.youtube.com/watch?v=1-Q7cvTh_jU

    VastaaPoista
  11. Mitä mieltä olet tästä herra J.Putkisesta, eihän Venäjälle pidä koskaan "selkäänsä kääntää", mutta kaverin paranoidiat kyllä tuntuvat välillä ylittävän parodiahorisontin..
    Tuosta Fennovoimasta, nytkin Venäjältä tuodaan melkopaljon sähköä, miten se ydinvoimala sitten keikkautts jotenki pahemmaksi asian ? ..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intelligentsijaa seuraa aina höperö laahus, lunatic fringe. Mutta tässä tapauksessahan osoite on ihan selvä.
      Itsekin olen vähän kummastellut, miten on mahdollista että kaasuputki saastuttaa ja venäläinen sähkö pelottaa. eihän sitä käytetä edes sähkötuoleissa, ainakaan vielä.

      Poista
  12. Eikö olekin veemäistä havaita olleensa väärässä Venäjästä ja venäläisistä? Vaikka niin rationaalisesti ja tieteellisesti kirjoittelit "rajaa ei ole", suomalaisten typeristä asenteista ja tietämättömästä epäluulosta sitä ja heitä kohtahan. Pitäisikö meidän silti vielä leikkiä kuollutta tai strutsia, uskoa ja toivoa että täällä tapahtuisi toisin kuin siellä mustalla merellä, hyväksyä kaikinpuolin korruptoitunut naapurivaltio ja sen legitiimit intressit itd.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Milloin liitymme Venäjään? Sevastopol on jo siellä, koko Krim pian perässä.

      Poista
    2. Kuka tässä on väärässä ollut? Suomalaista en kyllä arvannut löytyvän näin paljon hysteerisiä housuunpaskantajia.

      Poista
  13. Kommentoin tuota Luukkaisen Kouvola - Lappeenranta -heittoa.

    Suomellahan on virallisen ulkopoliittisen opin mukaan ollut NATO-optio käytössään koko Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisen ajan. Ongelma tässä optiossa on se, että sen arvo haltijalleen on vähentynyt vuosi vuodelta.

    Optiota olisi ollut edullista käyttää 90-luvun alussa. Tuolloinen Suomen ulkopoliittinen johto kuitenkin päätti ratkaista asian liittymällä Euroopan Unioniin. NATO-optio jätettiin kaappiin happanemaan.

    Georgian sodan jälkeen kävi ilmeiseksi, että NATO-optiota ei ole, eli sen käyttämisestä maksettava hinta olisi Suomen kannalta liian korkea. Arto Luukkainen viittasi mielestäni tähän asiaan, vaikka heitto Kouvolan ja Lappeenrannan luovuttamisesta oli ehkä turhan kärkevä ja vei huomion pois itse asiasta.

    Nyt NATO-option arvo on vähentynyt jo niin, että pian jopa sen liikkeelle laskija alkaa pitää sitä arvottomana. Enää ei ole itsestään selvää, että Suomi hyväksyttäisiin NATO:n jäseneksi noin vain.

    Putinin Venäjällä geopoliittinen ajattelu on vahvistunut. Tämä taas on Suomen kannalta huono asia, koska Suomen rajalta on matkaa Venäjän federaation toiseksi suurimpaan kaupunkiin noin 260 kilometria. Geopoliittiselta kannalta Suomen NATO-jäsenyys johtaa suurella todennäköisyydellä vastatoimiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sälenissä seminaarissa reilu vuosi sitten A. Fogh-Rasmussen mainitsi että Ruotsin NATO-hakemus käsiteltäisiin pikavauhtia. Toimittajan kysymykseen hän vastasi että tietenkin myös Suomen.

      Muutama päivä sitten hän kysyttäessä Ruotsin hakemuksesta totesi "hakemus sisään vaan niin käsitellään".

      Molemmilla kerroilla pikainen käsittely ei ole tarkoittanut kieltävää päätöstä. Jos NATO:n pääsihteeri on varma että NATO avaa ovet, niin mistä paikalliset suomalaiset besserwisserit tietävät että ovi on kiinni?

      Poista
  14. Filosofia, so. teologia, on kuollut läntisen ajattelun kehittyneimpänä ilmaisun muotona. Jokainen on elämänsä myötä filosofi, kirjoitti Antonio Gramsci.

    Elämä ilmenee kansan perinteisessä kielessä; on vain tämä yksi elämä elettävänä.

    Suomessa filosofia kuoli Amerikan Pekalta tilatun flopin myötä.

    Arto Luukkainen on koulutukseltaan teologi.

    VastaaPoista
  15. No Arto sukunimi on Luukkanen eikä rajalta Pietariin ole 260 km.
    Mutta mitä helkkaria me sillä Natolla täällä tekisimme?

    VastaaPoista
  16. Suomen Nato-epäröinnissä on kyse samasta perisuomalaisesta yhteistyökyvyttömyydestä, joka näkyy suurinpiirtein kaikessa mitä täällä tehdään joukkueurheilusta alkaen. Ilmiöitä voisi myös kutsua pakonomaiseksi tarpeeksi "pärjätä omillaan".

    Aikanaan keskiajalla Sveanmaa ja Götanmaa yhdistivät voimansa ja onnistuivat näin liittämään osan itämerensuomalaisista valtakuntaansa jopa 600 vuodeksi. Varsinaiset suomalaiset (eli varsinais-suomalaiset) ja hämäläiset eivät varmaan vieläkään kuuluisi samaan valtioon jolleivat ruotsalaiset heitä siihen olisi aikaan pakottaneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Aikanaan keskiajalla Sveanmaa ja Götanmaa yhdistivät voimansa ja onnistuivat näin liittämään osan itämerensuomalaisista valtakuntaansa jopa 600 vuodeksi."

      Tässä lauseessa on kyllä köykästä tietoa historiasta. Kyseessä oli paavin siunaama ristiretki Suomeen 1100-luvun puolivälissä, jota johti englantilainen piispa Henrik joukkonaan jo kristilliset ruotsalaiset. Yleisenä kontekstina oli 1054 jakautuneen kristillisen kirkon haarojen, katolilaisuuden ja ortodoskisuuden taistelu alueista. Ortodoksisuutta levitettiin Suomeen jo kauan ennen mainittua ristiretkeä ja joista on olemassa lingvistisia muistomerkkejä, venäjän kielestä lainatut sanat pappi (поп) ja leipä (хлеб). On muitakin.

      1200-luvun lopulla venäläiset pääsivät voitolle, kun karjalaisten ja suomalaisten kauppakaupunkeja tuhottiin ja päästiin tuhoamaan myös Ruotsin piispanistuinkaupungin Sigtunan maan tasalle.

      Idän ja Lännen tuhatvuotinen kilpailu ja sotaisa taistelu ovat monien kontekstien konteksteja. Vaikka NATO perustettiin vuonna 1947, niin sen "siemen" oli olemassa jo vuosien 1853-56 Krimin sodassa, jossa Englanti ja Ranska vastustivat Venäjän pyrkimyksiä päästä Konstantinopoliin (ortodoksisuuden syntymäkaupunkiin) ja tuhota Turkki. Venäjän ulkopolitiikan asiakirjat 1850-luvulta lähtien ovat edelleenkin salaisia, historiantutkijat eivät pääse tutkimaan niitä vieläkään.

      Ennen NATO:n perustamista vuonna 1947 tapahtui kommunistisen ns. Profinternin (Ammattiliittojen internationaali) perustaminen vuonna 1946. Profintern oli taas Kominternin jälkeläinen, jonka tehtävänä oli maailmanvallankumous. Toisen maailmansodan aikana Neuvostoliitto pyysi Yhdysvalloilta apua, toisen rintaman avaamiseksi Euroopassa. USA:n ehtona oli Kominternin lakkauttaminen ja Stalin suostui siihen vuonna 1943.

      Sodan jälkeen Kominternin tilalle perustettiin kuitenkin Profintern maailmanvallankumouksen myyräntyötä varten. Sitä seuranneet tapahtumat lienevät jo kaikkien tiedossa: Itä-Eurooppa Moskovan helmassa, jne, jne.

      Kommunistiset teoriat, filosofiat, puoluekerhot katosivat tuhkana tuuleen jo aikoja sitten, mutta Idän ja Lännen elämän perusprinsiipit ovat edelleenkin vastakkain, mikä asia voidaan esittää yhdellä sanalla ihmisoikeudet. Mutta ihmisoikeudet ovatkin kokonainen verkosto erilaisia käsitteitä. Lännessä ihmisoikeuksia valvovat monet tahot, mutta Venäjällä ainoastaan Putin/KGB.

      Poista
    2. Ensimmäinen ristirekti kuten p Henrik ja lallitarinat ovat keksittyyjä tarinoita.

      Aiemmin meri yhdisti ja Länsi-Suomi kasvoi yhteen Upplannnin ja kirkon kanssa.

      Olisi syytä jo päästä 1930-luvun tekaistusta suomalaiskansallisesta historianopista.

      Poista
  17. "Ehkä meillä oltiin joskus hyväuskoisia Neuvostoliiton propagandalle ja nyt taas yhtä kritiikittömiä informaatioteollisuuden naiiveille mielikuville?"

    Minusta tässä on asian ydin. Vaikka tunnen suurta allergiaa Venäjää kohtaa ja inhoan sen onnetonta tarvetta pullistella omalla suurvalta menneisyydellään/tulevaisuudellaan, niin siitä huolimatta ilmassa on vahvasti jotenkin samanlaista fiilistä kun "arabikevään" aikoihin.

    Arabikevään mielenosoittajista ja huutajista tehtiin eurooppalaisen median avulla valon nopeudella sananvapauden sankareita ja demokratian marttyyreita. Ja on selvää, että joidenkin toimittajien mielikuvissa itsevaltaisesti johdettujen teokratioiden piti muuttua parissa kuukaudessa vakaiksi, länsimaiset arvot omaksuneiksi hyvinvointivaltioiksi. Taisi käydä toisin. Demokratiaa huutaneiden mielenosoittajien demokratiavaatimus arabimaissa oli vain viikunan kehti, jonka takaa paljastui piinkovat fundamentalistiset arvot ja henkilöt, jotka haaveilivat Shariasta ja islamin uskon nostamisesta yhteiskuntaa ohjaavaksi voimaksi.

    Informaatioteollisuuden naiivit mielikuvat arabimaiden "keväästä" eivät todellakaan vastanneet todellisuutta.

    Samanlainen median tunnepohjainen suhtautuminen asioihin näkyy Ukraina-kysymyksessa. Demokraattisissa vaaleissa valitun presidentin syrjäyttäminen mielenosoituksilla ja räyhäämisellä ei osoita suurta demokratian kunniotusta eikä lainkuuliaisuutta. Lienee selvä, että ukrainaa koskeva, median lietsoma hyvä vst. paha-asetelma on onneton ynnä sokean tunnepaatoksellinen tapa nähdä tämänhetkinen tilanne Ukrainassa. Kyllä tilanne on täysin erilainen ja monisyisempi.

    Mutta mediaa ohjaa nykyisin täysin tunne eikä missään nimessä järki. Siksi lienee meidänkin syytä yhtyä taputuksiin ja vaatia rehellisissa vaaleissa valitun Janukovitskin lynkkaamista ja tuomitsemista.

    Sen jälkeen sitten auvo aukeaa Ukrainalle ja maito ja hunaja ja raha tihkuvat tavalliselle ja köyhlle ukrainalaiselle. Tai voi olla ettei paikallisen gaddafin tappaminen merkitse mitään. Yhteiskunnalliset muutokset vaativat muutoksia myös kulttuurissa ja yleisessa ilmapiirissä.

    Siksi on syytä toivoa järjen voittoa UKrainassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä kuin edellinen ja Vihavainen.

      Ihmiset on vallannut joukkohysteria, jossa Venäjä-vihaa lisää muiden samaa tunnetta vahvistava vaikutus. Media tekee kaikkensa lisätäkseen tätä irrationaalista vihaa. Luultavasti sama tilanne oli natsi-Saksassa, jossa juutalaiset demonisoitiin. Omasta kannasta, joka on ainoa oikea, poikkeavat leimataan kansanvihollisiksi.

      Ehkä ihmisten on helpompi ajatella musta-valkoinen -akselilla, varsinkaan jos ei tunne asioita. Olen pannut merkille, että ne jotka eivät tunne Venäjää, sen kieltä ja rikasta kulttuuria, ovat hyvin Venäjä-vastaisia, kun taas ne, jotka ovat edes käyneet siellä, ovat neutraalimpia. Mutta toisaalta ihmiset näkevät sen, minkä haluavatkin.

      Venäjällä on pitkä raja eri maiden kanssa. Olisiko rauhallisin ja ongelmattomin raja tällä hetkellä Suomen kanssa? Miksi me haluaisimme muuttaa sen väkivallan rajaksi? En usko edes Venäjän haluavan sitä. Nato olisi suuri epäonnistuminen Suomen ulkopolitiikassa ja kaiken järkevän toiminnan vastakohta. Ei sitä voi verrata palovakuutukseen, päinvastoin, se merkitsisi tulitikkujen esille nostamista.

      Poista
    2. Suomen media on vapaa, joten sen onneton taso on sitäkin hämmästyttävämpää. Nykyinen nuoriso eli all tai hieman yli 50- vuotiaat menvät politiikkaan yhtä naiivisti tunteella kuin 30-luvun ylioppilaat. Jälkimmäisillä sentään oli vakavaa asiaa.
      "Suomettuminen" on nyt saynneistä suurin ja kunnia-asiana on karistaa yltänä kaikki epäilykset moisesta. Niinpä ääliömäinen rähinöinnin palvonta ja konnien (kuten Putinin) leimaaminen ovat arvoja sinänsä, muulla ei oikeastaan olekaan mitään väliä, paitsi Suomen rajan moellmilla puolilla sijaitsevalla aseistuksella. Kyllä se ns. suomettuneisuuden kauden ulkopolitiikka sentään oli älyn jättiläisten toimintaa tähän verrattuna.
      Maailmalla sentään ilmestyy harkittuja ja viisaita puheenvuoroja, kuten Brzezinskin ja Kissingerin. Kuka meidän nuoristamme edes uskaltaisi ottaa vakavasti moista intellektualismia?

      Poista
  18. Jos joku porukka ajaisi Niinistön linnasta ja Suomi julistettaisiin eduskunnassa yksikieliseksi, täältä olisi puolet kommentaattoreista Tukholmassa pyytämässä apua.

    VastaaPoista
  19. NATO

    Kysymys NATO:sta ei ole nato-kysymys. Kysymys on sivilisaatioista. NATO on länsimaisen sivilisaation turvallisuuskerho ja Suomen paikka on nimenomaan siellä eikä "harmaalla vyöhykkeellä".

    Suomi on historiantutkimuksen kehitysmaa tai oikeastaan marxilaisen historiankäsityksen siirtomaa, monestakin syystä. Juuri siksi sivilisaatioiden kehitysten suuria linjoja Suomessa ei tutkittu.

    Miksi Suomen paikka on nimenomaan länsimaisen sivilisaation turvallisuuskerhossa eli NATO:ssa eikä "harmaalla vyöhykkeellä"?

    Länsimaisen sivilisaation lainsäädäntö perustuu latinakielisen Itä-Rooman Justinianuksen 500-luvun koodekseihin, noin 3000 sivua. 600-luvulla Itä-Rooma muuttui kreikankieliseksi ja nimeltään Bysantin imperiumi. Justinianuksen koodekseista valtaosa oli heitetty roskiin ja kreikaksi käännettiin vain noin 500 sivua lainsäädäntötekstejä. Justinianuksen "natural law" muutui näin "imperaattorin tahdoksi".

    Ortodoksisen Venäjän Iivana Julman aikakaudelta alkaen Venäjän "geneettinen koodi" oli olemukseltaan nimenomaan Bysantin poliittista ideologiaa. Iivana Julman suonissa oli enemmän bysantilais-kreikkalaista verta kuin venäläistä.

    Entäs suomalaiset marxilaiset, puolimarxilaiset tai henkimarxilaiset historian tulkitsijat Suomessa? Heidän aivot eivät tarvitse mitään muuta kuin totuttua kaavaa: feodalismi, kapitalismi, sosialismi ja ihana kommunismi.

    "Natural law" eli länsimaiset ihmisoikeudet vs. Venäjän "imperaattorin tahto" orjista ovatkin tämän päivän vedenjakajia. Suomen paikka on länsimaisia ihmisarvoja puolustavassa NATO:ssa eikä Venäjän imperaattorin"harmaalla vyöhykkeellä".



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalskahtaa tuo Roomalainen Oikeus niin ryhdikkäältä. Ja näyttää Linkomieheltä Senaatintorin auktoriteettipatsasteluna rintakuvana pystinpäällä. Taisi tosin Linkomies olla kirjallisuuden ja runouden mies, mutta ei se haittaa. Samaa elämäntuntoahan lakimies ja runomieli elivät ja ilmaisivat. (Kuten nykyäänkin, vapaa irstailu kirjallisuudessa ja löysä moraali kadulla ja subjektiiviset outoudet lain suojaamina ja omankodin omapystytyskiellot rakentamislaeissa.)

      Mutta mikä roomalainen laki oli se, johon maalaisliitto nojasi ? Oliko se itsenäisen tilallisen ja itsepuolustajan eli Rooman ennen Keisareita, tasavallan aikainen laki ja käytännöt. Vai oliko se Rooma joka yhtäläisti kaikki kansat yhden keisarin alle eli vähän niinkuin Caesarista alkaen, ja Augustuksen verollepanoajoista. -Seuraten muuten ankaria sisällisotia Marius ja Sulla. Eli pakkorauha.Rauhaan pakottamista koko se ihasteltu roomalainen oikeus, jonka sivilisaation sitten murtaa kulttuureiksi kristinopit ja germaanimiesten taisteluyhdenvertaisuus.

      Roomalaisen oikeuden kierrättävät kurantiksi takaisin ValtioMonarkit, etenkin supervaikuttaja VersaillesLudvig IVX jota apinoidaan ja jonka kielensana ranskankielen, kopsahuttaa leffakatsomoissa korkokenkäisten samaistumis-tekeytyjien hyrskähdyksen.Että osaan inhota oppineita naisia. Perhana, Molierista pääsemättömissä kiukussanikin.

      Vauhdilla eteenpäin -ja syvemmälle metsään. Olikohan viimeinen soturiyhdenvertainen eturivin taistelija Kaarle XII joka ottikin luodin selkäänsä. Ja miten se hienohelma Kustaa 3.kin vielä rupesi sotasille Liikkalassa ja Haminassa. Sitten olikin Vaasat kohta heitettävä asemistaan etteivät revansistelisi Suomea takaisin, paitsi mitä nyt kaupparuotsit 2014 prinsessoilla.

      Sen sanoisin että ennen Romanoffeja 1600 Kremlissä valtiota rakentaneet tsaarit ja ylimyksensä olivat vanhaa kiovalaista ruotsalaista sukua. Nämähän jättivät näyttävimmät jäljet Suomeen koska tänne lähelle otettiin naisetkin, mutta Aasian mantereen joeille ja tukikohtiin tunkeutuivat vain miessoturit. Nuo kaunottaret häviävät pikkuhiljaa kaduiltamme maailmalle ja tyydymme tsiikaamaan vain arkipornahtavaa samuutta, lama tässäkin.

      Jos lopettaisi ilmoittamalla että Krimin sota oli Suomen sodista suoraviivaisimmin käänteentekevä. Pirulauta kun sen nimi on hupaisasti Oollanninsota. Venäjä joutui mullistamaan yhteiskuntansa, koska olisi muuten hajotettu sotahanakoiden toisten monarkkien toimesta, joille sotakilpa oli yhtä luonnollista kuin meille taloudellinen kilpailu. Venäjä pani Aleksanteri II johdolla asiansa uusiksi ja kapitalismi rynni kohta maahan varsinkin 1890-luvulta voimalla. Suomi meni samaa tietä.Sitä se oli valtiopäivien saaminen. Ja muu äänioikeudellinen triumfismi jota meillä nyt laulatetaan ja kaikkienhan on laulettava eikös juu eduskunnassa säädätetyn Deloitte Ernst&Young PwC ja KPMG nuottien mukaan.Ken perijä tähän sotasopaan pukeutui, restauroi kartanonsa ja nauttii osinkoja.Saadaan taas talonomistajaluokka Muttilaiset.Ja hakattu maa.

      Siellä pääkallonpaikalla Amerikassa on kyllä moniarvoisempaa.Mennoniitat asettavat veräjät ja elävät vanhoillaan. Suomessa ihmisoikeusien ja lastensuojelun ja ties minkä nimissä muodollisesti pätevät tulisivat, väkivalloin viime kädessä -taluttamaan. Eipä ole yhtäkään itsemääräävää pitäjää tahi kaupunkia tahi paliskuntaa jäljellä. Sijalle tosin syntyileksee huumaussuuntautueita ja out-of-law-one % pienoppositioita.

      Ennen yliopistojen pursuamista ja median työntymistä kallojen miehittäjiksi, oli puna- ja suojelujengejä opintopiireineen ja itselähtöisin treenisaloin. Oli autonomisia yksilöitä. Tiedän kun olen vasta tutustunut.Raporteissa sellaisissa kuin Palkka (1917) Osakkeenomistaja (1919) Maahenkeä (1918) kerrotaan kunnonihmisten asioista. Harmittelen, etten aikaisemmin arvannut karata säröttynyttä hippuosaamis-älyvapautta / kauppalehtien malliin tatuoitumista noiden divarikirjojen elävään elämään.Jukka Sjöstedt

      Poista
    2. Venäjän sivilisaatio ei ole kaukana länsimaisesta, oikeastaan se on samaa kuin meidän. Sillä on perusteiltaan sama uskonto, kulttuuriin on saatu enemmän vaikutteita lännestä kuin mistään muualta, jopa Marxin ajatukset tulivat lännestä. Venäläinen sivilisaatio on yhtä paljon säilyttämisen arvoinen kuin meidän. Jos uhkailemme sitä asein, siellä on kyllä millä vastata. Miksi tuhota venäläinen ja länsimainen sivilisaatio, kun on olemassa toinen, parempi, vaihtoehto: antaa niiden kehittyä rauhassa ja saada vaikutteita toinen toisiltamme? Rauhan tasapaino on turvallisempi vaihtoehto kuin kauhun tasapaino.

      Suomen paikka on länsimaalaisia arvoja puolustavassa kulttuurissa, mutta niitä arvoja voisi puolustaa älyllä ja vuorovaikutuksella mieluummin kuin aseilla. Moni suomalainen, puhumattakaan muista länsimaalaisista, ei ole kypsä siihen. Kun ei ole kykyjä vuorovaikutukseen, tarvitaan aseita. Maailma on vielä niin primitiivinen.

      Historian tutkimuksesta olen samaa mieltä, siinä on Suomessa kehittämisen varaa. Mutta suunta on päinvastainen: joku ehdotti vähän aikaa sitten, että historian opetus voitaisiin lopettaa kouluista.

      Poista
  20. Kiitän Jumalaa joka päivä siitä, ettei meillä vallitse anglosaksinen Common Law. Niin Venäjän kuin USA:nkin paikka arvojen maailmassa on helppo tarkistaa Wrodl Values Surveyn kartalta. Ne ovat moldemmat kaukana Suomesta ja saavat pysyäkin. Olemme pelkästään typeriä, jos kuvittelemme, että meikdän paikkamme olisi Atlöantin takana pikemmin kuin Venäjällä. Eiköhän nyt olla ihan tässä omalla paikallamme. Geneettistä koodiamme enempää kuin arvojamme ei uhkaa mikään muu kuin me itse ja ne typerykset, jotka apinoivat kaikessa tämän hetken sivilisaation matalimpia saavutuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täsmälleen noin. Mikä ihmeen hinku meillä suomalaisilla on hakea itsellemme isäntää aina jostakin muualta? Milloin Berliinistä, Moskovasta, Brysselistä ja nyt Washingtonista.

      Miksi haluamme, että alueellamme olevien ohjusten laukaisemista Venäjälle päättää joku eversti Norjassa, kun voisimme itsekin tuota asiaa hoitaa. Ja varmasti paremmin oman etumme huomioiden.

      Mistä tulee se lapsenusko, että reipas USA:n ratsuväki meidät kiltit pahasta pelastaa, koska paperissa niin lukee?

      Homman nimi on Realpolitik - nyt ja aina:

      http://en.wikipedia.org/wiki/Realpolitik

      Poista
  21. Suomettumisen paradigmat

    Anonyymi 9. maaliskuuta 2014 9.58 aiheesta Roomalainen oikeus mätti suureen läjään kaikenkarvaisia asioita, vaikka Otavan Suuressa ensyklopediassa Roomalaisen oikeuden olemuksesta sanotaan lyhyesti ja ytimekkäästi: "Suuri jälkivaikutus oli roomalaisella kauppa- ja velvoiteoikeudella, omistusta koskevalla normistolla ja hallinto-oikeudella." Se siitä suomalaisen intelligentsijan sivistyksestä.

    Bolshevikkien eräänä päämääränä oli luoda uusi historiallinen ihmisyhteisö, neuvostokansa, ja sellainen luotiinkin, nimeltä "совки". Muualla maailmassa piti tietenkin luoda uusi historiallinen älymystö, joka risti silmiään marxilais-leniniläisellä tavalla. Ei ollut väliä tapahtuiko se kahdella sormella vai kolmella sormella. Pääasia oli se, että uusintelligentsija imeskeli kahta sanaa, marx ja lenin.

    Suomettumisen seitsemän vuosikymmenen aikana se onnistuikin aika hyvin. Suomettumisen näkymättömät struktuurit pitivät huolta siitä, että uralla etenivät vain ne, jotka hokivat kahta sanaa, marx ja lenin. Uppiniskaiset likvidoitiin monella eri tavalla. Missä reaalisosialismi on nyt?

    Neukku-uskonto oli kaikki kaikessa ja se kielsi ymmärtämästä sitä, mitä Neuvostoliitossa todella tapahtui. Suomalaisen neukku-intelligentsijan päättelykyky on näin ollen vajavaista, johtuen suomettumisen invalidisoivista vuosikymmenistä.

    Neuvostoliittoa ei suunniteltukaan ikiajoiksi, se lopetettiin elegantisti Gorbatshovin uudenvuoden puheella. Shampanja ja vodka virtasivat huolimatta siitä, miten asia ymmärrettiin. Sitä ennen suoritettiin kuitenkin suuren luokan silmänkääntötemppu. Tshernobylin ydinturma, jonka varjossa oli turha odottaa luvattua KOMMUNISMIA. Erään neuvostoliittolaisen lehden mukaan Tshernobylin ydinturman aiheuttivat armeijan ihmiset. Venäjän armeija on siis oppinut järjestämään sähköä tuottavan ydinvoimalan räjähdyksen. Viime aikojen nerokkaista keksinnöistä mainittakoon tunnuksettomat tuhannet ajoneuvot ja sotilaat Krimillä.

    VastaaPoista
  22. Ukrainan tapahtumat herättivät Joutomiehen uuteen aamuun. Nyt oli pakko yrittää edes vähän ymmärtää, mitä oli tapahtumassa. Päivän päätteeksi tuloksena oli vain lisää kysymyksiä. Kun olin katsonut ja lukenut joitakin Putinin viime vuosien aikana esittämiä mielipiteitä, tärkeimpänä jäi pinnalle kysymys demokraattisia pelisääntöjä noudattavan kansalaisyhteiskunnan rakentamisesta totalitaarisen hallinnon perinnölle. Eräässä haastattelussa Putin arvosteli länttä siitä, että täällä kuviteltiin demokratiaan siirtymisen sujuvan kuin kääntämällä vaihde uuteen asentoon. Väite on totta. Paras todistus vaillinaisesta tajustamme on demokratian levittäminen aseiden avulla sellaisiin kulttuureihin, joissa sen periaatteiden omaksumiselle ei näytä olevan edellytyksiä vielä pitkään aikaan.
    Venäjän tutkijoille esitänkin haasteen. Eikö nyt olisi ilmeinen tarve tutkimukselle, joka selvittäisi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeistä demokraattisen Venäjän rakenteiden kehittymistä dialektisessa suhteessa länsimaiden toimiin ja reaktioihin?
    Sotilaspoliittinen ulottuvuus on Venäjän yhteiskunnan kehityksessä noussut keskeiseksi ainakin sen jälkeen, kun naapureiksi tuli Natomaita erilaisine ohjusjärjestelmineen. Natojäsenyyden mahdollisuuden poissulkeminen Venäjältä vuosituhannen vaihteessa merkitsi kylmän sodan jäljiltä elävän vastakkainasettelun elvyttämistä ja voimistamista. Näitä tapahtumasarjoja koskevalla tutkimuksella olisi epäilemättä myös kansainvälistä kantavuutta kaiken mediamelun jäsentäjänä.

    VastaaPoista
  23. Järkipuhetta. Kyllä länsimaiden pitäisi osata katsoa peiliin. Tässä tulee pian tutkimuskysymykseksi "Kuka menetti Venäjän?"
    Näyttää siltä, että Putin on alkanut tosissaan panostaa hämärämiehiin ja hölmöihin sen takia, että henelle ei ole jätetty muuta mahdollisuutta. Ehkä on luultu, että Putinin sysääminen syrjään on pikku juttu ja sen jälkeen demokratian aurinko taas paistaakin kaikille ja Pussy Riot hallitsee kulttuuria.

    VastaaPoista
  24. "Eikö nyt olisi ilmeinen tarve tutkimukselle, joka selvittäisi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeistä demokraattisen Venäjän rakenteiden kehittymistä dialektisessa suhteessa länsimaiden toimiin ja reaktioihin?"

    Tähän kysymykseen Timo Vihavainen vastasi osuvasti vastakysymyksellä: "Kuka menetti Venäjän?" Se on retorinen kysymys, eli Venäjän menettivät itse venäläiset. Kaikilla muilla on paljon puuhia pihoissaan kaikkina vuodenaikoina.

    VastaaPoista
  25. Kolmannella kaudella Putin on todella kääntänyt kelkkansa ja on syytä turhautumiseenkin. Kun Nato ei uhkaa Venäjää, niin miksi se perustelee niitä tukikohtia ja esim. tällä hetkellä kohottaa valmiuttaan, ilmeisesti rauhantoimiin. EU:n ja Venäjän kissanhännänveto Ukrainasta merkitsi kyllä molempien puolten aktiivisuutta, tuskin tilanne ilman EU:ta ja sen ehtoja olisi siellä kärjistynyt. Hulluuden huippuna legitimiteetin nimiin vannova Eurooppa teettää ensin sopimuksen ja sitten viittaa sille kintaalla ja adoptoi itselleen myötämieliset riekkujat noin vain sopimuskumppaneikseen. Voiko tällaisen hullujenhuoneen kanssa mitään rationaalista yhteistyötä tehdä?

    VastaaPoista
  26. Kiintoisa juonne on se, että Moskovassa anakin on esiintynyt pieni tai iso joukko ihmisiä "sodanvastaisessa mielenosoituksessa", jossa samalla on saatu lausuttua julki hieman Putin-kritiikkiä.
    Tulee mieleen lännen 1960-luvun ns. rauhanliike, josta toki pitää erottaa itsenäiset ja ideologisesti kauko-ohjatut ryhmät.
    Voiko tällainen liike aidosti muodostua vaikuttavaksi Moskovassa ja Venäjällä vai jääkö se kansallistunteen alle?

    VastaaPoista
  27. Kyllä Putinia on saanut julkisesti kritisoida ja ongelmana on mielestäni lähinnä ollut se, että on vain rajusti kritisoitu ja puhuttu joko yleisellä tasolla tai sitten joutavista asioista. En tosin tiedä, mikä paremmin toimisi, mutta ihanne kai olisi jonklinlainen dialogi, jossa osapuolet pystyisivät vaikuttamaan kehityksen käängtymiseen myönteiseksi. Intelligentsija on vanhaan tapaan kovin äkkijyrkkä.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.