perjantai 28. maaliskuuta 2014

Vanhan siilin kettumaisuuksia



Homo homini Deus

Mihail Butaševitš-Petraševskin piiri, johon Dostojevski nuoruudessaan kuului ja minkä johdosta hän sai kuolemantuomionsa, tutki ranskalaisia utopistisosialisteja, erityisesti Fourieria. Petraševski yritti jopa perustaa fourierilaisen ihanneyhteiskunnan, falansterin, mutta talonpojat polttivat sen rakennukset.
Ihmisjumaluuden ajatus, joka kiusasi Dostojevskia koko hänen ikänsä, oli alun perin lähtöisin Ludwig Feuerbachilta, joka oli tulkinnut uskonnot ihmisen oman jumaluuden projektioksi. Homo homini Deus, kiteytti Petraševskin piirin radikaali jäsen Nikolai Spešnev 1840-luvulla. Feuerbachin antropoteismi halusi Fourierin tavoin ”rehabilitoida” luonnon ja aistillisuuden. Tämä mahdollistaisi ihmisyyden puhkeamisen kukkaan, sen kaikkien mahdollisuuksien vapauttamisen. Kun ihminen vapautettaisiin niistä keinotekoisista kahleista, jotka häntä kammitsoivat, voisivat ihmiset ensi kertaa historiassa elää normaalia elämää, kuului petraševskilaisten johtopäätös Andrzej Walickin formuloimana.
Petraševskilaisten ajatuksena oli, että ihmisten tuleminen jumaliksi edellytti kaikkien viimeistenkin ennakkoluulojen ja illuusioiden hylkäämistä. Niinpä ajattelun oli perustuttava ankaraan tieteelliseen päättelyyn ja luonnontieteen tuloksiin.
”Ihmisyyden uskonto” ei kuitenkaan ollut kaikille ajan radikaaleille  vielä kyllin lupaava tie vapauteen. Yksilöanarkisti Max Stirner haistoi siinä pyrkimystä alistaa ainutkertainen yksilö universaalin Ihmisen alaisuuteen.  Ollakseen vapaa ihmisen oli Jumalan lisäksi tapettava myös Ihminen. Itse asiassa tämä saattoi radikaalin tulkinnan mukaan todella tapahtua tappamalla joku ihminen. Tehdessään mielivaltaisesti rikoksen ihminen voitti ne moraalilait, jotka abstraktin ihmisyyden nimissä rajoittivat hänen ainutkertaisen yksilöllisen ihmisyytensä oikeuksia.
Tunnetussa esseessään Isaiah Berlin osoittaa, ettei Leo Tolstoi ollut vain yhden aatteen valtaama ajattelija, siili, vaan sen sijaan kettu, joka osasi monta asiaa. Dostojevskin teokset saattavat näyttää saman asian jauhamiselta yhä uudelleen, mutta kyllä hänessäkin on paljon kettumaisuutta. Hänen kritiikkinsä intelligentsijan turhamaisuutta ja pinnallisuutta kohtaan on viiltävää, sanoisinko, kettuilua.
Samoin kuin sittemmin Tolstoi, Dostojevski kuului siihen intellektuellien ryhmään, joka suorastaan vihasi intelligentsijaa, tuota tyhjänpäiväisten saarnamiesten joukkiota, jolla ei ollut todellista sanomaa kerrottavanaan, vain oman tärkeytensä osoittaminen ja ihailun ja itseihailun herättäminen hinnalla millä tahansa. Entisen intelligentin ruoska osuukin kohteeseensa tarkasti ja kipeästi, hän tuntee uhrinsa ja tietää satuttavansa myös entistä itseään.
Niinpä Dostojevskin teokset ovat tulvillaan tyyppejä, jotka ovat heränneet huomaamaan vapautensa ja yrittävät hallita maailmaa älyllään. Feminismin aate elähdyttää monia jaloja sieluja. Muuankin kertoo arvostavansa morsiamensa naisellista suloa, joka on tämän pääomaa ja ajattelee, että tämän pitäisi ehdottomasti realisoida tämä aarteensa myymällä sitä. Löytyy tyyppejä, joiden mielestä maailma todellisuudessa on vain lantakasa ja suurin viisaus on tämän tosiasian tunnustaminen
Kirjailija ymmärtää kirkkaasti älymystön itsestään tekemän parodian ja värittää todellisuutta vain hiukan saadakseen muutkin sen näkemään. Sokrateen manttelinperijä 1800-luvun Venäjällä julistaa: ”Olen hölmö, mutta tiedän sen itse ja siksi lakkaan olemasta hölmö”. Tämä syvällisyyshän on täysin postmodernia.
Maailma on kuitenkin kehittynyt. Feuerbachilainen hartaus tämänpuolisen pyhän edessä on jo kauan sitten jäänyt pois muodista ja toteutuu korkeintaan zen-buddhismin harjoittajien piireissä. Dostojevski saattaisi hämmästyä tavatessaan suomalaiset 2000-luvun ateistit. Ajattelu ei puolentoista vuosisadan mittaan näytä hiukkaakaan edistyneen, mitä ei sinänsä kannata ihmetellä. Kummallisempaa on, että se on typerästi latistunut.
Dostojevskilla oli, myönnän, tiettyä taipumusta siilimäiseen monomaniaan. Keskeinen oli hänellä, kuten aikanaan pyhällä Augustinuksella Jumalan ja ihmisen tunteminen, mikä saattoi olla sama asia. 2000-luvun suomalainen älymystö on yksinkertaisesti unohtanut tällaiset kysymykset eikä näe niissä mitään järkeä tai kiinnostavuutta.
Syynä voi olla se, ettei ihmisen elinympäristö enää tai vielä ole yhtä arvaamattoman ahdistava kuin se oli menneinä vuosisatoina. Kuolema ei kiinnosta meitä muuten kuin jännityskertomuksissa, joissa se onkin lähes ainoa kiinnostava seikka. Elämä on aivan liian täynnä virikkeitä, kulutusta ja ajanvietettä, jotta sitä sellaisenaan viitsisi tai tarvitsisi ruveta ajattelemaan. Todella kiinnostavia kysymyksiä älymystölle ovat tasa-arvon kysymykset: miten maailma olisi järjestettävä, jotta jokainen elävä olento olisi tasa-arvoinen? Mitä olisi tehtävä, jotta ihmiskunta viimein voisi elää normaalia elämää?
Entä mitä tästä päämäärästä voidaan maksaa? Ivan Karamazovin mielestä maailman onni ei ollut minkään arvoinen, mikäli se oli ostettava viattoman lapsen kyyneleillä. Oliko tämä demonista maksimalismia, jumalkapinaa? Oliko Jumala väärässä ja saattoiko intellektuelli asettua hänen yläpuolelleen tuomitsemaan, mikäli Jumala osoittautuikin poliittisesti epäkorrektiksi?
2000-luvun älymystö näyttää yhä askartelevan näiden kysymysten parissa sikäli kuin uskonnollinen mielenkiinto ei rajoitu suvivirren kieltämiseen kouluissa. Toisaalta kuitenkin on olemassa, kuten meille on kerrottu, uususkontoja, aina lentävästä spagettijumalasta lähtien. Naispuoliset älymystön edustajat, jotka nykyään ovat kehityksen kärjessä, näyttävät olevan erityisen kiinnostuneita niistä. Luonnonuskonnot, äiti Maa, noituus, wicca…
Muodikasta kuuluu nykyään olevan harjoittaa jotakin kulttia tiettynä viikonpäivinä tai muuten sopivina annoksina ja sitten vaihtaa johonkin toiseen. Näin ihminen kunnioittaa itseään ja maailmaansa. ”Pyhä” liittyy nykyään lähinnä pyhäpäiviin, jolloin on tavallista enemmän aikaa kulutukselle… 
Wie herrlich weit wir es gebracht!

11 kommenttia:

  1. Vihavainen: "Keskeinen oli hänellä, kuten aikanaan pyhällä Augustinuksella Jumalan ja ihmisen tunteminen, mikä saattoi olla sama asia."

    - Eri asioitahan ne ovat. Jos pitää niitä samoina asioina, on turha ihmetellä intellektuellien (ja muiden ihmisten) tyhjänpäiväisyyttä, hömppäuskontoja (kuten wicca tai gaia) ja muita liberaalin maailman negatiivisia ilmiöitä. Ne ovat sen harhaluulon luonnollinen seuraus.

    VastaaPoista
  2. Käytännön teologiaa: kumman absoluutin mahassa kansojen veljessopu syntyi paremmin NL:n vai Jumalan?

    Ei kummankaan, vaan ihminen on kokonainen, eikä ideologioiden pelinappula, saati muovailuvahaa. Kenenkään ei pidä unohtaa syntyperäänsä, sieltä kumpuaa voima vastustaa pakko-opettajia.

    VastaaPoista
  3. "Homo homini Deus"

    Ihmisjumaluudesata oli sanottavaa myös venäläisellä kirjailijalla Aleksandr Kuprinilla novellissaan Kaksintaitelu:

    "Romashov usein jutteli Hainanin kanssa tämän jumalista, joista muuten tsheremisseillä itsellään oli jotenkin pimeät ja niujkat käsitykset, sekä varsinkin siitä, miten tämä oli vannonnut uskollisuudenvalansa valtaistuimelle ja isänmaalle. Tuon valan hän oli tehnyt todellakin omituisesti. Sen sijaan että valakaavan oli oikeauskoisille lukenut oikeauskoinen pappi, katolilaisille heidän pappinsa, juutalaisille rabbi, protestanteille -- protestanttisen papin puutteessa -- alikapteeni Dits sekä muhamettilaisille luutnantti Bek-Agamalov, oli Hainalilla oma erikoinen historiansa. Rykmentin adjutantti oli tarjonnut vuoronperää hänelle ja hänen kahdelle samanuskoiselle heimolaiselleen palasen leipää ja suolaa miekan terällä ja nämä, koskematta kädellään leipään, olivat ottaneet sen suullaan ja syöneet heti. Tämän toimen symbolinen merkitys oli nähtävästi tällainen: nyt olen syönyt leipää ja suolaa uuden isännän palveluksessa -- rangaiskoon minua rauta, jos tulen olemaan uskoton. Hainan näytti itse olevan hieman ylpeä tuon muista poikkeavan toimituksen vuoksi ja muisteli sitä mielellään. Ja kun hän siitä kertoessaan joka kerta toi esiin yhä uusia ja uusia yksityisseikkoja, niin lopulta syntyi siitä fantastinen, uskomattoman hullunkurinen ja todella naurettava juttu, joka suuresti huvitti Romashovia ja hänen luonaan käyviä aliluutnantteja."

    Sen pituinen se, ylijumalista ja yli-ihmisistä.

    VastaaPoista
  4. "Naispuoliset älymystön edustajat, jotka nykyään ovat kehityksen kärjessä, näyttävät olevan erityisen kiinnostuneita niistä. Luonnonuskonnot, äiti Maa, noituus, wicca…"

    Näinhän tämä näyttää olevan myös täällä päin Suomen maata. Sukumme naispuoliset akateemiset potevat jostain ihmeellisestä syystä sanoisinko patologista isänmaan-angstia ynnä kristinusko-allergiaa. Kyseinen oireyhtymä korreloi tietenkin erittäin voimakkaasti punavihreän värin kanssa, jonka lipun heiluttajat ovat vallanneet koko mediamme. Mielestäni.

    Jo viisi vuotta sitten eräs lähisukulainen oli valmis muuttamaan koulujen joulujuhlat sellaisiksi, missä kristillinen tieto Jeesuksesta voisi yhdistyä islamin vastaavaan perinnetietoon ko. henkilöstä. Tietenkin se pieni ristiriita, että kristinuskon tärkein kulmakivi eli Vapahtajamme Kristus on islamin uskonnossa vain pikkuruinen profeetta, ei tietenkään ollut mikään ongelma monikulttuurisin silmin maailmaa katsovalle sukulaiselle. Tärkeintä hänelle oli tietenkin, että kaikkia kansalaisia kohdellaan samalla tavalla ja että tasa-arvo toteutuu ja suvaitsevaisuus on arvoista ylin. Ennen kaikkea niiden toisten suvaitseminen.

    Kyseinen sukulainen oli myös äärimmäisen kiinnostunut islamista ja Koraanista. Hän aikoi myös ostaa kyseisen kirjan perehtyäkseen kunnolla islamiin. Satuin kysymään sitten liekö hän edes lukenut meidän omaa Pyhää Kirjaamme, Raamattua, kunnolla kannesta kanteen. Tämä kysymys oli tietenkin epäkorrekti ja aiheutti suuttumusta. Ja vastaus ko. kysymykseen oli tietenkin ei.

    Toinen nuorempi humaanisia tieteitä (tietenkin!!) opiskellut ja väitöskirjaa valmisteleva sukulainen lateli suoria mielipiteitään suomalaisten rasismista ja monikulttuurin auvosta minulle jokin aika sitten. Yritin hieman kyseenalaistaa tulevan tohtorin mielipiteitä tuomalla esiin islamin uskon negatiivisia vaikutuksia kyseistä uskontoa tunnustavien maiden yhteiskuntiin ja ihmisoikeuksiin. TUrhaan tietenkin.

    Henkilökohtaisesta uskosta puhuttaessa toin esiin kristinuskomme hienoja asioita, perinteitä ja Herramme lahjoja eli sakramentteja. Kasteen lahja oli tietenkin täysin vieras sukulaiselle, kuten itse asiassa koko kristinuskomme. Raamattua hän ei tietenkään ollut koskaan edes lukenut pakollista rippikoulua enempää.

    Sen sijaan hän tunnusti olevansa erittäin kiinnostunut luonnonuskoista ja niihin liityyvistä asioista. Muistutti myös siitä että kristinusko oli tuotu pakolla Suomeen.

    En tiedä. Jokainen saa tietenkin uskoa mihin tahansa Suomemme maassa. Suotavaa olisi kuitenkin, että nämä Ukko-ylijumalaa ja Ahtia ja "mustaa energiaa" kaipaavat kansalaiset ja rakkaat sukulaiset tuntisivat edes rohtusen omaa uskoaan ja Pyhää Kirjaansa.

    Luulenpa kuitenkin, että toivoni on turha. Elämme samanlaisia aikoija kuin roomalaiset rappionsa aikana. Ja silloin toivo oli jo täysin menetetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkæpæ naiset biologisesti kaipaavat tukea ja turvaa. Akkamaistunut kirkko (ei arvoarvostelma) ja feministikiehet eivæt sellaista tarjoa, tarvitaan brutaali auktoriteetti, joka kaikin mokomin saa olla typerækin.
      En væitæ, ettæ tæmæ olisi jo osoitettu tosiasia, mutta sitæ pitæisi ennakkoluulottomasti tutkia. Se voi nykyææn olla hankalaa.

      Poista
  5. po. lentävä spagettihirviö

    - nimim. pastafaristi

    VastaaPoista
  6. "Homo homini Deus"

    Ihmisjumaluutta Venäjällä on kyllä ollut jo ennen Ludwig Feuerbachia," joka oli tulkinnut uskonnot ihmisen oman jumaluuden projektioksi."

    Alkaen Iivana Julmasta Venäjän keisareiden vihkimiskaavaan kuului jumalaksi помазание. Iivana Julma mullisti Venäjän tahtonsa mukaisesti: ylimystö, rurikidit ja gediminovitshit olivat tuhottu ja perustettiin uusi sosiaalinen luokka, дворяне. Näiden velvollisuuksiin kuului sotapalvelus, joka sinetöitiin henkilökohtaisella sopimuksella, joka alkoi sanoin "Я раб..." jne. nimi ja tilukset, jotka saatiin tuhotun ylimystön omaisuuksista. Aateliseksi eli дворяне pääsi silloin vaikka maaorjakin, aikakauden sananlaskun mukaisesti "Из грязи да в князи". Jos sotiminen ei maistunut, niin tiluksetkin otettiin heti pois, ja jos kahden sukupolven aikana ei ollut ketään sotapalveluksessa, niin aateluuskin menetettiin. Orjuuden merkkinä oli ruumiillinen rangaistus, joka koski myös aatelisia Venäjän armeijassa, ja joka poistettiin vasta vuonna 1905.

    Toisen kerran Venäjän historiassa samanlaista Iivana Julman valtaa/omavaltaisuutta käyttivät bolshevikit. Heidänkin päämääränä oli luoda uusi historiallinen ihmisyhteisö, joka olisi kokonaan puhdistettu nationalismista. Aseena oli ideologinen leka: yksityisomistuksen lopettaminen maksimaalisesti ja porvarillisten nationalistien, kansan vihollisten likvidoiminen loppuun asti.

    Brezhnev julistikin aikoinaan juhlallisesti, että uusi historiallinen ihmisyhteisö, neuvostokansa oli luotu. Venäjäksi siitä käytettiin sanaa совки.

    Ihmisyhteisöä koskeva luova työ Venäjällä jatkui. Putinin aikana luotiin uusi ihmisyhteisö, oligarkit, harvalukuinen, mutta kuitenkin.

    Putinin luova työ jatkuu. Kohta kaikki Venäjän ulkopuolella asuvat venäläiset saavat kantaakseen vaatteeseen kiinnitetyn merkin, Venäjän vaakunan, joka osoittaa heidän oleva venäläisiä. Ja jos he joutuvat loukatuksi, обидят, niin Putinilla on jo kaikki valmiina heidän puolustamiseksi keinolla millä hyvänsä.

    VastaaPoista
  7. "Muodikasta kuuluu nykyään olevan harjoittaa jotakin kulttia tiettynä viikonpäivinä tai muuten sopivina annoksina ja sitten vaihtaa johonkin toiseen. Näin ihminen kunnioittaa itseään ja maailmaansa."

    Mutta eikös tämä ole koko katollisen uskon idea, sillä epäolennaisella erotuksella, ettei vain vaihda sitä sitten johonkin uuteen (vaikka onhan niillä niitä pyhimyksiä jokaiselle viikonpäivälle)? tai yleisemminkin kaiken normaalin uskonnollisen käyttäytymisen? Sanoisin, että tietynlainen eklektismi on uskonnollisen käyttäytymisen perusmuoto.

    --

    Mitä tulee älymystöön..mitä älymystö edellä, sitä "kansa" perässä ... kiltisti se seuraa Sancho Panza ritariaan ja varmaan tässä sen suurin hyven onkin. Kun kansa todenteolla kääntyy "älymystöä" vastaan, niin se tapahtuukin aina yleisesti siten, että se alkaakin seurata jotain aiemmin margnaalista älymystön segmenttiä, jonka todellisuuden taju on aivan poikkeuksellisen alhainen. Ei ole Sanchoa ilman surulisen hahmon ritariaan. Älykkö nimeltä Cervantes ei ollut idiootti, vaan näki juuri tämän paradoksaalisen symbioosin.

    Myös Timo Vihavainen on älömystöä, samoin henkilö tämän nimimerkin takana, kuten varmaan useimmat tätä blogia lukevat. En siis oikein viitsi sitä parjata.

    Dostojevskista taas tekisi mieli sanoa, että niin paljon kuin miestä arvostankin, epäilen, ettei hän ihan päässyt eroon demoneistaan, vaan vaihtoi ne uusiin, vaikka ei ehkä sen pahempiin. Yleisesti kuitenkin sanoisin, että Raamatullinen kertomus riivaajien karkottamisesta kannattaa muistaa aina kuin niitä aletaan manata pois.

    VastaaPoista
  8. Itsekritiikin puute on älymystön suurimpia puutteita. Parjaaminen on vähän eri lajityyppi, vaikka kunnon ruoskinta sillpoin tällöin voisi pitää virkeänä.

    VastaaPoista
  9. Homo homini Deus.

    Venäjä katsoo kauas tulevaisuuteen dostojevskilaisella tavalla: "Rikosta ei ole olemassa!!!", koska kukaan ei pysty vastustamaan sitä.


    Nykyinen Venäjä katsoo kauas tulevaisuuteen, koska venäläisellä futurologialla on jo pitkät perinteet: 1700-luvun lopulla poliisivaltiota koskevan poliittisen utopian myötä. Kaikenlaisia utopioita on ollut sitä ennen vaikka millä mitalla (10 000), mutta kukaan ei keksinyt poliisivaltiota, vain venäläiset. Muilla utopioilla etualalla olivat tasavertaisuus, oikeudenmukaisuus, veljeys, solidaarisuus yms.

    Nykyinen Venäjä katsoo kauas tulevaisuuteen, koska sen öljyvarat ovat ehtymässä ja uusia öljyrikkaita alueita voi löytää vain Pohjoisen Jäämeren alueelta. Venäjä onkin jo julistautunut alueen valtiaaksi "työntämällä saappaansa" Pohjoisnavan alaiseen maailmaan.

    Nykyinen Venäjä katsoo kauas tulevaisuuteen ja kusee eurooppalaisten käyttäytymismallien/arvojen päälle bysantilaisella tavalla, koska tulevaisuudessa arvoja ei tarvita, tarvitaan vain hyökkäyksen voimallisuutta. Siksi Venäjän kansaa kasvatetaan nationalistiseen psykoosiin: Länsi on vuosisatojen aikana sortanut Venäjää ja vastustanut sen luonnollista pyrkimystä tulla maailman valtiaaksi. Nyt sille on tehtävä loppu! Venäläinen saapas on pyhä! Minne se on saattanutkin tallata aikojen saatossa, merkitsee vain sitä, että kyseessä on Venäjän pyhää maata, jota pitää varjella ja puolustaa.

    Nykyinen Venäjä katsoo kauas tulevaisuuteen, koska Putin ryhtyi Suureksi.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.