keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Suuri hurahdus



Suuri hurahdus ja kuinka se tapahtui

Venäjän kansa on konservatiivista, arvioi Levada-keskuksen johtaja Lev Gudkov 15.4. instituuttinsa kotisivulla julkaistussa artikkelissaan. Tämä ei tarkoita vain elämänarvoja, jotka nekin ovat pikkuhiljaa kehittyneet konservatiivisempaan suuntaan, vaan muutosten pelkoa. 1990-luvun muutokset olivat keskivertovenäläiselle sellainen sokki, että suuret mullistukset eivät häntä houkuttele.
Älymystö on Venäjällä kuitenkin perinteisesti suhtautunut kansaan alentuvasti.  Vaikka kaksi kolmasosaa tai jopa kolme neljäsosaa on ajatellut asioista ”väärin”, ei sitä ole haluttu edes ottaa huomioon.  Tässä näyttäisi olevan jotakin tuttua. ”Perusvenäläisen” mielipidettä ei ole älymystöpiireissä pidetty minkään arvoisena, vaikka hän kuten intellektuellikin joutuvat elämään vain yhden ainoan elämänsä tässä parhaassa mahdollisessa maailmassa. Hallitukset jokaisessa maassa joutuvat kuitenkin aina ottamaan enemmistön mielialat huomioon ja pyrkivät niihin vaikuttamaan.
Venäläisten mielipiteet ulkopolitiikasta, lännestä ja Euroopasta ovat olleet kauan melko stabiileja, ainakin Jugoslavian sodan maininkien tyynnyttyä. Mutta sitten Ukrainan tapahtumat ja etenkin Krimin liittäminen Venäjään aiheuttivat melkoisen mylläkän venäläisten käsityksissä itsestään ja ympäristöstään. Tämä oli Gudkovin mielestä ”uskomaton ja odottamaton” asia. 85% haastatelluista oli maaliskuun lopussa joutunut iloisen kiihtymyksen valtaan Krimin johdosta. Häpeää tai suuttumusta tunsi vain seitsemän prosenttia.
Kun katselee vanhoja Levada-keskuksen tutkimuksia suhtautumisesta Ukrainaan, näyttää ajatus kansojen läheisistä väleistä aika vakuuttavalta. Yli puolet vastaajista on 2000-luvulla jatkuvasti ollut sitä mieltä, että Venäjän ja Ukrainan pitäisi kyllä olla itsenäisiä valtioita, mutta keskenään ystävällisissä suhteissa ja rajat avoimina, ilman passi- ja tullimuodollisuuksia.
Samaan aikaan ajatus Neuvostoliiton palauttamisesta on eri vuosina saanut kannatusta noin 15-25 prosentilta väestöstä. Jonkin verran suositumpi on ollut ajatus EU:n tyyppisestä entisten neuvostotasavaltojen liitosta, jota on kannattanut parikymmentä prosenttia. Kaikkien tasavaltojen itsenäisen olemassaolon ajatus on nauttinut vain vähän yli kymmenen prosentin kannatusta.
Valko-Venäjä on koettu Venäjälle läheisimmäksi maaksi, mikä on luonnollista jo kielellisistä syistä, mutta Ukraina on ollut hyvä kakkonen, tosin ulkomaa, mutta enemmistölle kuitenkin ”meikäläinen”. Ukrainan demokraattisuudesta sen sijaan on ollut melko skeptinen käsitys. Vuonna 2010 arvioi 57 prosenttia venäläisistä, että Venäjä oli demokraattisempi maa kuin Ukraina. Samaan aikaan 10 prosenttia arveli molempien olevan yhtä epädemokraattisia eikä 16 prosenttia osannut vastata.
Sanottakoon tässä varmuuden vuoksi, että Venäjää, kuten Ukrainaakin kaikkine puutteineen on ollut syytä pitää demokratioina ainakin näihin asti ja toivottavasti tästedeskin. ”Demokraattisuuden” määrä, joka on vaikeasti mitattavissa, on tietenkin jättänyt niissä paljonkin toivomisen varaa. Tilanne lienee molemmissa maissa tällä hetkellä huonompi kuin koskaan sitten 1990-luvun.
Venäjän intelligentsija on tietenkin aina valppaasti kiinnittänyt huomiota Venäjän demokratian puutteisiin. Se toki kuuluu sen velvollisuuksiin. Myös Venäjän kansan syvät rivit ovat osanneet olla kriittisiä vallanpitäjiin nähden. Mainitussa Gudkovin artikkelissa, joka löytyy Levada-tsentrin kotisivulta, kirjoittaja toteaa, että kyselyissä viime vuosina on havaittu, että kansan mielestä poliitikoille ovat tyypillisiä negatiiviset ominaisuudet, pyrkyryys, ahneus, kansalaisten ja lakien halveksunta jne. Negatiivisten ominaisuuksien suhde positiivisiin oli 5:1 ja 83% suhtautui poliitikkoihin kielteisesti.
Myös Putinin glooria on viime vuosina himmentynyt ja lähes puolet oli jo sitä mieltä, että seuraavissa vaaleissa johtajaa olisi vaihdettava.
Mutta sitten kansan mieliala alkoi muuttua. Viime vuoden marraskuusta tämän vuoden maaliskuuhun muutos oli selvä ja Gudkovin mukaan siinä merkittävää osaa näytteli myös propaganda. Putinin hallinnon ”sota” kansalaisyhteiskuntaa vastaan, pitkäaikainen lännenvastaisten ja antiliberaalisten arvojen istuttaminen on kestänyt jo yli kymmenen vuotta.
Parin viime vuonna propagandaan on tullut kolme hyvin tärkeää tekijää, lännenvastaisuus, homofobia ja pedofilian vastustaminen, joiden avulla vastustajaa on onnistuttu kompromettoimaan
Ukrainan integroituminen EU:hun ei itse asiassa vielä hiljattain herättänyt erityisiä tunteita, 50% kansasta suhtautui siihen neutraalisti ja piti sitä maan sisäisenä asiana.  69-70% vastusti Ukrainan painostamista.
Tilanne alkoi muuttua joulukuussa, kun Maidan radikalisoitui. Silloin aktivoitui myös ukrainalaisvastainen propaganda. Myös ksenofobia yleensäkin voimistui. Ajatusta siitä, että länsi oli tunkemassa Venäjää pois sille kuuluvasta etupiiristä, syötettiin yleisölle. Maaliskuussa nousi esille teema fasisteista ja natseista ja uhasta venäläisten olemassaololle Ukrainassa. Ajatus Venäjän maiden palauttamisesta ilmaantui jo helmikuussa ja oli vahvasti esillä maaliskuussa.
Mutta miksi yleisö, joka oli ollut varsin konservatiivista ja pelännyt konflikteja, yhtäkkiä alkoi tukea Venäjän toimia Krimillä? Sitä edistivät salaliittoteoriat ja ukrainalaisten esittäminen lapsellisina ja toimintakyvyttöminä banderalaisten ja natsien välikappaleina. Venäjän provokaatioihin kieltäydyttiin uskomasta, vaikka ”vihreitä miehiä” kyllä näytettiin. Se nyt vain ei sopinut kuvaan.
 Ilmeisesti joukkojen konformismi näytteli osaa suuressa mielipiteiden muutoksessa, kun mullistuksia pelkäävä joukko alkoi äkkiä kannattaa Venäjän aktiivisuutta. Järjestys mikä tahansa oli parempi kuin anarkia. Tämä ajatus sopi konservatiiviseenkin mentaliteettiin. Yhteisyyteen liittyvät ideat taas ovat Venäjällä vallan monopolina ja perustuvat väkivallan käytön tunnustamiseen.
Niinpä 79% venäläisistä katsoi Krimin tapahtumien merkitsevän sitä, että Venäjä oli palaamassa suurvallan rooliin ja vain 9% oli sitä mieltä, että tapahtumat pikemmin todistivat Venäjän johdon seikkailupolitiikasta. Suurin osa myös uskoi, että nimenomaan ukrainalaiset olivat syyllistyneet väkivaltaan ja vain 3% piti venäläisiä vastuullisina siitä.
Kirjoittaja pohdiskelee sitä psykologista mekanismia, joka tässä käytöksessä ilmenee ja arvelee, että taustalla on heikko itsetunto. Konformismikin voi olla puolustusmekanismi, joka suojaa siltä epämiellyttävältä totuudelta, että yksilö Venäjällä on vallasta riippuvainen.
Tämän vuoden huhtikuun toisena päivänä Levada-keskus julkaisi artikkelin siitä, miten venäläiset olivat ”loukkantuneet” länteen Ukrainan takia.
Perinteisestihän Venäjällä on suhtauduttu Eurooppaan hyvinkin myönteisesti. Vielä tämän vuoden alussa myönteinen mielipide oli 51%:lla ja kielteinen 34%:lla. Nyt kielteisiä on 53% ja myönteisiä 32%.
63% venäläisistä katsoo NATO:n olevan vaarallinen Venäjälle, mikä on ollut jo vuosia vakiintunut luku. Nyt kuitenkin myös 44% katsoo, että tämän liiton jäsenmailla on syytä pelätä Venäjää ja suunnilleen sama määrä on toista mieltä, kun tämä luku aiemmin oli paljon pienempi. Krimin operaatio on suuresti lisännyt luottamusta armeijaan, vaikka siellä ei sotaa käytykään. Konfliktin muuttumista sotilaalliseksi ei kuitenkaan pidä todennäköisenä 61% ja sitä pitää mahdottomana 14%. Todennäköisenä sitä pitää 16%.
Mutta vakautta rakastavat venäläisetkin saattavat joskus hurahtaa, kuten Krimin tapaus osoittaa.
Vielä maaliskuun alussa tehdyssä tutkimuksessa niukka enemmistö oli enemmän (20%) tai vähemmän (38%) valmis venäläisten joukkojen viemiseen Krimille ja vain 21% kannatti joukkojen viemistä Ukrainaan ”verenvuodatuksen estämiseksi”, kun taas 37% kannatti Venäjän esiintymistä yhtenä kansainvälisenä välittäjänä. Kaiken takana oli käsitys vallitsevasta anarkiasta ja venäläisiin kohdistuvasta uhasta.
Valtion propagandakoneisto Venäjällä on aivan ilmeisesti tehokas, kun sopivanlaatuista tavaraa halutaan myydä suurelle yleisölle. Levadan tutkimukset osoittavat, että Venäjän hallituksen ei tarvinnut keksaista tyhjästä yleistä mielipidettä, kun se on julistanut suojelevansa Ukrainan tai Krimin venäläisiä. Näiden todella on uskottu olevan vaarassa.
Kaikkea tuskin kuitenkaan kannattaa selittää manipulaatiolla. Terävä analyytikko Vladimir Pastuhov (Polit.ru 14.4.14) huomauttaa, että tässä pelissä on enemmänkin toimijoita. Yksi niistä on Ukraina, jonka nationalismia Pastuhov nimittää ”infantiiliksi”. Venäjän nationalismi taas on ”arkaaista” ja lännen nationalismi ”postmodernistista”.
Onneton Ukraina ei ole osoittanut kykyä kehittyä normaaliksi valtioksi eikä edes Venäjän tapaiseksi sellaisen korvikkeeksi, koska sillä ei ole ollut jälkimmäisen luonnonvaroja. Venäjään Ukraina on yksinkertaisesti taloudellisesti sidottu, eikä asia parane poliitikkojen toiveajattelulla olivatpa he sitten Kiovassa tai Brysselissä. Niin Ukraina kuin Länsi ovat nekin osallisia tapahtuneeseen. Länsi ärsyttää Venäjää suotta pseudoliberaalilla messiaanisuudellaan, joka kuuluu toiseen aikakauteen kuin se, mitä Venäjä elää. Myöskään ukrainalaisen nationalismin infantiilisuus ja maan surkea tilanne eivät muuta sitä pelkäksi uhriksi.
Surullista on, että tähän maailmanaikaan ovat kansat ja valtiot vielä alentuneet pelaamaan nationalistisilla ja ksenofobisilla panoksilla. Tosiasia kuitenkin on, että ne näyttävät joskus toimivan ainakin vallanpitäjien kannalta hyvin, ehkä petollisen hyvin. Tulevaisuudessa vasta tiedämme, millaisia hedelmiä nykyisenlainen politiikka itse kullekin osapuolelle on tuova. Valitettavasti sen vaihtoehto jää kokeilematta.

11 kommenttia:

  1. "Ukrainan tai Krimin venäläiset. Näiden todella on uskottu olevan vaarassa."

    Onko blogistilla mahdollisuutta esittää myös ukrainalaisia "Levadoja", eli sikäläisiä tutkimuksia ukrainalaisista ja ympäröivästä maailmasta? Vai onko kyseessä Kiovan muinaisen sivilisaation luhistuminen lopullisesti, nyt jo stalinismin, poststalinismin ja postpoststalinismin seurauksena pelkäksi infantiilisuudeksi? Mitä on Ukraina ja muu maailma Kiovasta katsottuna?

    VastaaPoista
  2. Juu. Ainakin pewresearch on todennut, että vielä useammst ukrsinalaiset kuin venäläiset haluavat msiden välille vapaata liikkuvuutta. Levadan hyvä maine on ansaittu. Sen osoittaa jo sekin, että RISI haluaa sen lakkauttaa.

    VastaaPoista
  3. Kyllä siihen pax putiniin (putinin tuomaan vakauteteen ja vaurauteen) vielä kyllästytään, kuten kyllästyttiin Brezhneviinkin. Odotetaan vain kymmenen vuotta. Ongelmahan on, että ansioistaan huolimatta Putin vain elättää maata ölhystä ja kaasusta, ja maassa on pahoja sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia, ja maan itsetunto ja yleinen tyytyväisyys ei kyllä parane, eikä tuo FAlkland-temppu loputtomasti voi toimia, kun Putinistit kun monessa tärkeässä ammatissa joudutaan työskentelemään koiranpalkalla, kun loisivat oligarkit prädäävät leluillaan. Ja lahjakkuuspotentiaali heitetään, tältä näyttää, täysin hukkaan; eihän maasta oikein tule mitään (väkilukuun nähden),. mitä muu kuin venäläinen kuluttaisi...miten on mahdollista, ettei maassa ole edes kunnollista autoteollisuutta, vaikka sotahärveleitä osataan tehdä ja tsekitkin osasivat tehdä skodastaan arvostetun merkin? Ja sitten on korruptio ja oligarkiloisten lisäksi byrokraattiloisten luokka.

    Kyllä se kansan konservatismi tässä karisee, jos kohta ei välttämättä sosiaalisessa mielessä (homot, porno, ja niin edelleen). Kyllähän siellä suuri tyytymättömyys kytee.

    Putin ei Suomea vakavasti uhkaa, mutta mitä sen jälkeen? No, se voi olla myös positiivista. Seurasihan Brezneviä persetroika, mistä taas ei olisi tarvinnut seurata sitä, mitä siitä seurasi.

    VastaaPoista
  4. Kyllä se siitä pitkän päälle. Mutta Neuvostoliitonmin romahtamista piti odotella 70 vuotta. Kärsivällisyyttä kysytään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki tässä hetki vierähtänee, mutta tuskin mahdottoman kauan. Toki ehkä niin kauan, että ellei blogin pitäjä osoittaudu poikkeuksellisen pitkäikäiseksi, ei tapahtumia ole todistamassa. Onhan tuosta romahduksestakin jo vierähtänyt pian 25 vuotta ja vapautuminen alkoi jo sitä ennen. Toki, jos toinen 25 vuotta pitää odottaa, niin olen minkäkiin silloin jo vanha mies, mutta ei siinä tarvitse niin kauaa kulua. Neuvostoliitossahan kansa oli aika kypsää, ja jos sortoa ei olisi ollut, niin eipä olisi niin kauaa kestänyt. Putinin sorto on lievempää, ja ehkä myös tyytymättömyys, mutta sanoisin, että pidän erikoisena, jos 15 vuoden päästä maassa ei olla hyvin leipiintyneitä ja valmiita kokeilemaan jotain muuta -- toivon mukaan ei fasismia eikä typerää lännen matkimista.

      Poista
  5. Kiitos tuon nationalismi-jäsennyksen välittämisestä, vaikea tuollaista on kiistää, tarkemmat määrittelyt vaan alkoi kiinnostaa kovasti.

    VastaaPoista
  6. "Venäjän kansa on konservatiivista"

    Mikä on se Venäjän kansa, jota Levada-keskuksen johtaja Lev Gudkov arvioi 15.4. instituuttinsa kotisivulla julkaistussa artikkelissaan? Mistä tämä 15.4.2014 Gudkovin arvioima Venäjän kansa on peräisin ja lähtöisin?

    Harva epäonnistuu vastauksessaan: se on tietenkin peräisin 1900-luvulta, jolloin Neuvostoliiton asukkaita kasvatettiin bolshevismin henkeen, proletaariseen ideologiaan pääkeinoina kommunistinen/GULAG -menetelmä, josta harva jäi henkiin. Kun kansanvihollisia tuhottiin, niin muodissa oli ideologinen/poliittinen valppaus, joka velvoitti ilmoittamaan NKVD:lle kaikesta epäillyttävästä, ja sitä kannustettiin ja palkittiin.

    Aikoinaan Brezhnev julistikin juhlallisesti, että Neuvostoliitossa oli luotu uusu historiallinen ihmisyhteisö, neuvostokansa. (Cовки). Cовки taas merkitsee sitä, että neuvostokansasta olivat poistettu kaikki tai lähes kaikki "epäilevät Tuomaat", jotka lukivat mm. Marxia ja ihmettelivät, mitä se kommunismi oikein merkitsee, kun sille ei ollut minkäänlaista vastinetta Neuvostoliiton todellisuudessa. Vuosina 1968-1986 KGB:n psykiatrisiin klinikoihin pakkohoitoa varten teljettiin noin kolme miljoonaa epäilevää Tuomasta, toisinajattelijaa.

    Näiden klinikoiden paikat olivat näköjään vähissä, kun monille tarjottiin KGB-hoitoa myös kotioloissa. Esimerkiksi kun sairastui influenssaan ja oli korkea kuume, niin lääkäri tuli kotiin tekemään diagnoosi ja määräämään lääkkeet sekä sairasloman. Jonkin tovin kuluttua pari sanitääriä saattoi soittaa ovikelloa ja sanoa, että heidän oli määrä tehdä potilaalle lääkeruiske, Demidrolia, ja ottivat heti esiin tamineensa, johon olisi mahtunut lähes puoli litraa kyseistä ainetta. Valpas potilas muisti, että lääkäri määräsi ainoastaan antibioottia eikä puhunut mitään ruiskeesta.

    Missä määrin nykyinen Venäjän kansa on sitä Cовки? Aika suuressa määrin: Щука ищет где поглубже, а человек, где лучше. Kansa nyky-Venäjällä on ehkä sitä kalaparvea, joka etsii parempia vesiä eikä osaa ottaa kantaa johtajien tekemisiin. Jos joku yrittää ottaa kantaa johtajien tekemisiin, niin hänet hoidetaan oitis, verkkoja on yllin kyllin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän käsitteeseen совки (”neuvostokansa”) liittyen tulee yksi näkökulma esiin Vladimir Poznerin ja puolalaisen elokuvaohjaajan Krysztof Zanussin keskustelusta (http://www.1tv.ru/sprojects_edition/si5756/fi30337 ). Pozner kysyy, miten se näkyi Puolassa. Zanussi (s. 1939) kertoo ensin, kuinka jo pikkulapsesta asti totuttiin kahteen totuuteen: siihen mitä kotona opittiin, ja siihen mitä koulussa puhuttiin. Ne piti pitää erillään, mikä oli pienelle ihmiselle joskus aika raskasta. Sitten kuitenkin Zanussi toteaa, että hänellekin se neukkumentaliteetti aina jossain yhteydessä tulee esiin. Eli syvällä se ilmeisesti on. Lisään vielä, että minulla itselläni on tuoretta kokemusta vilnalaisesta yliopistosta. Ja kyllä se sielläkin tulee esiin - niin opettajissa kuin myös opiskelijoissa, vaikka toisaalta ollaan niin eurooppalaisia.

      Poista
    2. Финские совки, suomalaiset neukut

      Putin: "Да здравствуют финские совки!", "Вечная слава финским совкам!"

      1900-luvulla Moskova ei ainoastaan muovannut sopivaan muottiin neuvostokansaa, vaan myöskin naapurimaita. Suomea muokattiin jo vuodesta 1918, kun Stalin työnsi saappansa Suomen sosialidemokraattien kokoukseen ja sanoi: "Jos tarvitsette (vallankumouksellista) apuamme, niin me annamme sitä teille."

      Vastakkainen ilmiö tapahtui kuitenkin 1930-luvulla, kun Neuvostoliitossa varakkaat talonpojat olivat julistettu kansanvihollisiksi, jotka oli tuhottava luokkana. Neuvostoliiton näyteikkunana Suomessa oli Inkeri, jolle Lenin hairahtui myöntämään kulttuuriautonomian vuonna 1920 Tarton rauhan yhteydessä. Tuhoamistapahtumat Inkerissä olivat niin karmivia, että Suomessa syntyi kommunisminvastainen Lapuanliike. Jos Lapuanliikettä ei olisi syntynyt Suomeen, niin tavanomaisen logiikan mukaan se olisi merkinnyt vaihtoehtoa: "Bolshevismi, tervetuloa Suomeen! Tässä teille leipää ja suolaa, kossuakin löytyy!"

      Välirauhasopimuksen jälkeen Lapuanliike ei ollut enää kommunisminvastainen, se oli vain fasistinen. Hyi olkoon! Suomen kansan neukkukasvatus alkoi. Asialla olivat Otto Wille Kuusinen, Hella Wuolijoki, Hertta Kuusinen, jne. Poikkeuksiakin löytyi: SKP:sta Ruotsiin karanneita. Suomi-Neuvostoliitto-Seuralla oli enemmän valtaa Suomessa kuin Suomen hallituksella. Kun Tehtaankadulla järjestettiin ryyppäjäisiä, niin eduskunnan sali saattoi olla lähes tyhjä, vaikka agendalla oli tärkeitä asioita. Kansanedustajien oli tärkeämpää rekisteröityä Tehtaankadun ryyppäjäisiin, mene ties tulevaisuuden kannalta katsottuna.

      Suomen presidentiksi Moskova ajoi alkoholistia Ahti Karjalaista, jota kampanjaa Paavo Väyrynen ajoi kovasti. Rehellinen Ahti Karjalainen teki ratkaisuksi poliittisen itsemurhan. Paavo Väyrynen ei sitä kyllä tee, hän on kärkkymässä.

      Venäjän presidentti Putin ei nyt ihan turhaan mainostanut Ukrainalle viimeisessä puheessaan Suomen mallia, Kremlin kylkiäisenä. Putin: "Да здравствуют финские совки!", "Вечная слава финским совкам!"

      Poista
    3. Suomen mallia on Ukrainalle tarjottu USA:sta ja Vennäältä ja taisi joku eurooppalainenkin puheenvuoro olla. Suomi itse, tai ainakaan sen kokoomussiipi, ei perusta välimallin leimasta. Mutta haittaakse, kuten Jani-Petteri kysyisi.

      Poista
    4. "Vennäältä"

      Venäläiset ovat ihmisiä, jotka kehittävät venäläistä kulttuuria, mutta ryssät ovat niitä, jotka tuhoavat muiden kansojen kulttuuria: (ryssä on ryssä vaikka dollareissa paistais).

      Poista

Kirjoita nimellä.