perjantai 2. toukokuuta 2014

Bismarckin vai Hitlerin laakerit?



Bismarckin vai Hitlerin jäljillä?

Sen jälkeen kun historia loppui, on maailma käynyt kummalliseksi. Demokraattisissa maissa eivät vaalit enää riitä, kun valtaa pitää vaihtaa. Sen sijaan mennään kadulle ja heitellään ihmisiä polttopulloilla tai mikä käteen sattuu. Sitten vaihdetaan presidenttiä ja pannaan muutenkin hyrskyn myrskyn. Maailman demokraattiset valtiot seuraavat kehitystä myötätunnolla. Tämä kehitys edustaa todellista demokratiaa, koska siellä kannatetaan  Eurooppaa ja sen arvoja. Mielenosoittajat huutelevat ksenofobisia iskulauseita, toinen kansa paha oma hyvä, neljä jalkaa hyvä, kaksi jalkaa paha…Кто не скачет, тот москал
Till tidernapas har man levat, sanoisi Yleisradion sodanaikainen pakinoitsija Jahvetti.
Onhan maailmassa ennenkin rähinöity, ei tässä sikäli uutta ole. Häkellyttävää on nyt, että rähinöitsijät oat saaneet osakseen lähes jakamattomat sympatiat etenkin vapaalta lehdistöltä. Totta kai siellä piti rähinöidä, kun laillisilla vallanpitäjillä oli väärät mielipiteet. Rähinöitsijät eivät selvästikään edusta enemmistöä, mutta kun heillä on ne demokraattiset mielipiteet…
No, ennen pitkää tultiin tilanteeseen, jossa areenalle astuivat toiset rähinöitsijät. Nyt asialla olivat ne, joilla on väärät mielipiteet. Niiden tavoitteena oli Krimin liittäminen Venäjään, vaikka se oli vastoin lainvoiman omaavia sopimuksia. Niin oli kyllä myös presidentin erottaminen…
On aivan selvää, että enemmistö krimiläisistä halusi liittymistä sitten kun tilanne vietiin siihen pisteeseen, että tämä laiton valintatilanne tuli ajankohtaiseksi. Olisiko joku odottanut, että nyt olisikin sanottu: ”Ei, kyllä me haluamme Venäjään liittyä, mutta vaadimme, että nyt kaikki tapahtuu laillisessa järjestyksessä!” Eikö se olisikin ollut vähän liikaa vaadittu kaiken sen valossa mitä sitä ennen tapahtui.
Ja Putinin hiipumassa ollut suosio ampaisi isänmaallisen innostuksen huumassa uusiin korkeuksiin. Yli 80 prosenttia on kova luku ja sen esittää Levadalle nimetty mielipidetutkimusinstituutti, jonka objektiivisuutta ei tässä tarvitse epäillä.
Tässä on tietenkin mahdollista sanoa, että tällaisilla mielipiteillä ei ole arvoa, koska ne heijastavat pimennossa pidetyn ja manipuloidun väestön näkemyksiä ja voihan olla, että tilanne on hyvinkin lyhytaikainen, tätähän ei ole väsytty ennustamasta. VTsIOM-instituutin mukaan venäläisten enemmistö ei enää suhtaudu pakotteiden uhkaan vakavasti. Vielä äsken asia oli toisin. Muutoinkin he ovat optimistisia, sekä talouden suhteen että Venäjän vaikutusvallan, sen armeijan kunnon ja sosiaalisen tilanteen kannalta. Onnellisuuttakin näyttää Venäjältä löytyvän, vaikka tässä suhteessa siellä oltiin takavuosina vielä varsin matalissa lukemissa.
Tässä kaikessa ei ole paljon ihmettelemistä, jos ottaa huomioon sen, miten Venäjän taloudellinen ja sosiaalinen tilanne in kehittynyt Putinin aikana. Hän voi hyvinkin olla paha ihminen ja suunnittelee piru ties mitä, mutta keskivertovenäläinen on kyllä hyötynyt hänen aikanaan tapahtuneesta kehityksestä paljon.
Lyhyesti sanoen, suurin osa venäläisistä ei ole koskaan elänyt niin hyvin kuin nyt, ero Gorbatshovin ja Jeltsinin kauteen on valtava. Lisäksi voi muistaa senkin, että aineellista hyvinvointia on suuri osa venäläisistä saanut maan koko historian aikana maistaa vasta nyt, Putinin aikana. Sitä ennen kurjuus on usein ollut käsittämättömän suurta.
Oikeastaan se, mikä tässä kaipaa selitystä, on Putinin vastustajien suhteellisen suuri määrä, joka nyt tosin on äkkiä kutistunut.
Sinänsä vastustukseen on toki syynsä. Putinin peittelemätön autoritaarisuus ja hänen vihamielinen suhtautumisensa liberaaleihin läntisiin arvoihin ovat monesta sietämättömiä. Sen sijaan vaihtoehtoa Putinille ei kenelläkään ole ollut esittää, mikä tietysti on demokratian kannalta vaarallista. Tässä voimme muistella, mikä oli meillä tilanne Kekkosen kaudella.
Putinia on verrattu Hitleriin, mikä on sinänsä tavallaan osuvaa joidenkin ulkopolitiikan tavoitteiden suhteen vaikka tuskin missään muussa suhteessa. Osuvampaa olisi ehkä kuitenkin verrata Bismarckiin, jonka kuuluisaa lausahdusta siitä, ettei Saksan yhdistymistä voida ratkaista kokouksilla ja enemmistöpäätöksillä vaan raudalla ja verellä, pitävät monet tänään poliittisen nerouden ja tarkkanäköisyyden ilmauksena.
 Aikoinaan se oli skandaalimaista kyynisyyttä ja tuskin on liioiteltua sanoa, että kokonaiset kansat vihasivat tuota preussilaista yhtä paljon kuin pelkäsivät. Saksassa häntä on suorastaan palvottu eikä hänen kunniansa ole vieläkään mennyttä, toisin kuin Hitlerillä, joka vuoden 1939 huipun jälkeen jälkeen oli maalle pelkkä katastrofi.
1800-luvulla maailma ei kuitenkaan vielä elänyt tuota historian lopun jälkeistä postmodernia epookkia, jossa kaikki arvot on uudelleenarvioitu ja tulevat voimaan vasta sitten kun ne ensin on Hollywoodissa kanonisoitu. Venäjän itsepäinen irtautuminen kansainvälisen järjestelmän normeista herättää kauhistusta, sillä ainoastaan USA:lla on katsottu olevan tähän oikeus.
Mikäli emme voi luottaa siihen, että maat noudattavat sopimuksiaan, on pienten valtioiden turvallisuus jälleen vaarassa kuten se oli 1800-luvulla Bismarckin aikana ja 1900-luvulla Hitlerin ja Stalinin aikana. Ei se kyllä kovin vahvoissa kantimissa ole ollut myöskään silloin, kun on oltu Ison Britannian, Ranskan, Itävallan tai Venäjän etujen tiellä. Pyhä liitto oli ainakin jossakin määrin kaunis ajatus, mutta sellaisillahan tie helvettiin on aina silattu.
Kieltämättä tuntuu ikävältä, että Euroopan kartan palikat ovat taas liikkeessä. Edes ETYK ei vakiinnuttanut rajoja, mitä harva kyllä enää paheksuu. Saksa on taas kerran yhdistynyt, Baltian maat vapautuneet ja niin edelleen. Yleensä tätä on tervehditty tyydytyksellä. Vasta nyt näkökulma on muuttunut.
 Venäjä sopii huonosti tähän tyytyväisten valtioiden kerhoon. Sen rajat, jotka luotiin kerran neuvostovallan toimesta, on vahvistettu kansainvälisin sopimuksin kuten kaikki rajat aina ja kaikkialla. Kaikki eivät ole Suomessakaan ole olleet tähän asiaan tyytyväisiä. Meillä tyytymättömyys on, tosin tietyissä suppeissa piireissä pysyen, kohdistunut siihen, että rajat ovat liian kaukana täällä lännessä. Venäjän taholla niihin on ilmeisesti kuitenkin oltu tyytyväisiä, mikä ei ole kannaltamme mitenkään erityisen huono vaihtoehto.
Venäjä on kuitenkin aivan ilmeisesti tyytymätön valtio eteläisillä rajoillaan, niin Kazakstanin kuin Ukrainan suunnalla, lisäksi sen geopoliittiset puuhamiehet, joiden joukossa on sekä löyhäpäisiä haaveilijoita että totisia sotilaita, ovat kuvitelleet löytävänsä jotakin merkittävää hyötyä siitä, mikäli Venäjä pystyy ulottamaan vaikutusvaltansa Kaukasuksen yli Iraniin ja ”lämpimille merille”. On jopa esitetty fantasioita euraasialaisesta supervallasta, jossa ovat mukana niin Kiina kuin Intia ja jonka johdossa (!) on Venäjä.
Pidän todennäköisenä, että näillä valtioilla saattaa olla asiasta aivan oma mielipide, jonka muuttaminen Moskovasta käsin voi olla haastavaa. Joka tapauksessa Venäjä näyttää nyt päässeen ekspansion makuun ja jos sen seuraukset kansan mielestä ja valtionpäämiehen kannalta ovat niin myönteiset, kuin toistaiseksi näyttää, voimme varautua siihen, että tämän kaltainen kehitys jatkuu. Ei tosin ole syytä olettaa, että paineet kohdistuisivat juuri meihin niin kauan kuin emme kuulu sotilaallisiin liittoutumiin. Jos taas NATO:on liitymme, pääsemme tietenkin automaattisesti maalitauluksi ja vieläpä aivan ykkösluokkaan. On se Kuollan tukikohta sen verran lähellä.
On aika masentavaa ajatella, ettei kansainvälistä kehitystä näytä enää lainkaan ohjaavan YK tai ETYJ. Sen sijaan kumarrellaan mellakoitsijoita, joita myös kyynisesti kannustetaan ja käytetään hyväksi.
On sikamaista, mikäli Venäjä valtaa itäisen Ukrainan sillä verukkeella, että muutama tuhat kusipäistä rettelöitsijää niin vaatii eikä suostu tottelemaan kenenkään määräyksiä. Yhtä sikamaista oli, ettei Eurooppa millään tavalla osoittanut vaativansa, että laillisten olojen palauttaminen olisi ollut ehtona Ukrainan hyväksymiselle sen yhteistyökumppaniksi. Päinvastoin, Maidanille hurrattiin ja hulinoitsijoita kannustettiin. ”Demokratian” taikasana on kelvannut pyhittämään mitä kurjimmat hallinnot tässä maailmassa, mikäli ne ovat edustaneet poliittisesti otollisia näkemyksiä.
En tiedä, onko tämä peli pohjimmiltaan kokonaan kyynistä vain heijastaako se myös  naiiviutta ja typeryyttä. Käytännössä se joka tapauksessa on ollut jälleen kerran yksi, nyt ehkä jo kohtalokas askel kohti uutta ”reaalipolitiikan” kautta. Nyt laskeskellaan taas divisioonia tai niiden moderneja vastineita sen sijaan että tuijotettaisiin papereihin ja allekirjoituksiin.
Tämä on pelottavaa kehitystä eikä ole reilua väittää, että siinä on vain yksi synnintekijä. Tulevaisuus näyttää onko Putin Venäjän Bismarck vai Hitler. Suuret saappaat viehättävät pieniä miehitä ja kiusaus voi olla vastustamaton kun kolme neljäsosaa kansasta on ilmaissut nimenomaisen luottamuksensa Putinin valta-asemaan ja hänen tapaansa käyttää valtaansa.

12 kommenttia:

  1. Sinänsä ei tuo vertaus Hitleriin ole niin kaukaa haettua. Sen olisiko perempi vertauskohde Bismark, ratkaisee tulevaisuus.

    Yhteistä Hitlerille ja Putinille on se, että kumpikin sai maan talouden vakautettua ja laajensi valtakuntaa saksaa / venäjää pääasiassa puhuviin alueisiin valtavaa kansallistunnetta nostattaen. Tässä suhteessa voi ajatella hyvinkin vertailukohdaksi myös Bismarkia, jolla oli samanlaisia saavutuksia.

    Kumpaan Putinia pitäisi verrata riippuu siitä, miten tulevaisuus kehittyy. Bismark osasi pysäyttää valloitushalunsa johonkin tasoon, jonka arveli Saksalle realistiseksi ja turvasi valtion jatkuvuuden. Vasta Bismarkin seuraajat rikkoivat tuon periaatteen ja veivät Saksan tuhoon.

    Osaako Putin pysäyttää operaationsa realistiselle tasolle? Sitähän länsi nyt hänelle yrittää viestittää erilaisilla tavoilla. Jos Putin jatkaa operaatioitaan, edessä on selkeästi taloudellinen konflikti.

    Hitler ei ymmärtänyt sotatalouden merkitystä. Silloin kun USA liittyi sotaan, sen lopputulos oli jo ratkaistu. Nyt länsi on eristämässä Venäjää maailman talousjärjestelmästä. Venäjän talous on muutenkin hauras ja raaka-ainekaupan varassa. Venäjän BKT lienee 5-7% USA:n ja EU:n yhteisestä BKT:stä. Jos Venäjä eristetään talousjärjestelmästä, se vaikeuttaa investointeja ja uuden teknologian saamista Venäjälle ja heikentää taloutta.

    Toki Venäjä voi haaveilla Kiinan ja Intian yhteistyöstä, mutta se saattaa olla utopiaa. Toki ne ja esimerkiksi Iran käyvät mielellään kauppaa Venäjän kanssa. Kiinalla on erittäin vahvat sidokset läntiseen talouteen ja sen intressissä tuskin on katkoa niitä. Venäjästä ei ole sen korvaajaksi. Kiinan johto tietää itse, kuinka ohuen langan varassa sen valta saattaa olla ja sen turvaamiseen tarvitaan taloudellista menestystä.

    Putinin uhkapelin riski on, että Venäjälle käy kuten Neuvostoliitolle aikanaan. Sen talous ei kestä eristämistä ja samanaikaisesti suuria ponnisteluaja asevoimien uusimiseksi. Neuvostoliitto teki tuon takia konkurssin ja hajosi, sama voi tapahtua myös Venäjälle.

    Tuollainen kylmän taloussodan taistelu vie pitkän aikaa, Neuvostoliiton tapauksessa vuosikymmeniä. Venäjällä ihmiset ovat ehtineet maistaa parempaa elämää ja kärsivällisyys on arvoitus.

    Jos lopputulos jonkin vuosimäärän kuluttua on Venäjän konkurssi ja hajoaminen, silloin saattaa Kiina kiinnostua tosissaan Siperiasta.

    VastaaPoista
  2. Näinhän se on. Mutta nyt on into kova.

    VastaaPoista
  3. Bismarckin vai Hitlerin jäljillä?

    Putin ja Venäjän vaakunan kaksipäisen kotkan filosofia.

    Kaksipäisen kotkan filosofia on peräisin Bysantin imperiumista ja se tuli Venäjän vaakunaan Iivana Julman aikana. Se merkitsi ennen kaikkea katsetta ulkomaille, приращение территорий, aluevaltauksia eli taistelua ulkoisia vihollisia vastaan, jotka eivät noin vain halunneet olla Moskovan käskyn alaisia.

    Kaksipäisen kotkan filosofia merkitsee myös katsetta Venäjän sisäasioihin eli taistelua sisäisiä vihollisia vastaan, ennen kaikkea kaikenlaisia separatisteja vastaan. Venäjän kansojen Russifikaatiota toteutettiin useita vuosisatoja, joten se tuntuu hyvin kaikkien kansojen selkänahassa. Ukrainan nykyputiikki lienee tarkoitettu juuri sisätarkoitukseen, että jäljelle jääneet kansat, jotka voivat nimittää itseään kansoiksi eivät ryhtyisi ajattelemaan tyhniä eli kansallista identiteettiä.

    Putin on kaksipäisen kotkan filosofian vankina, mutta Venäjä on lisäksi myös historiansa/vallankumoustensa vankina. Ainoastaan Kaksipäisen kotkan filosofia saattoi aikoinaan synnyttää idean köyhien puolustamisesta maailman mittakaavassa, idean maailmanvallankumouksesta. Siihen tarkoitukseen oli mennyt useita kymmeniä Neuvostoliiton vuosibudjetteja. Ennen kuolemaansa Stalin sai kirkastuksen ja ryhtyi toisinajattelijaksi. Nikita Hrushtshevin mukaan Stlain lausui vähän ennen kuolemaansa: "Мы просрали нашу Родину", koska Neuvostoliiton talonpoikaisto oli tuhottu ja viljaa jouduttiin ostamaan Lännestä. Puoluenomenklatuuran eduille se ei merkinnyt mitään. Nykyään on olemassa ohut keskiluokka ja sen käyttäytyminen Suomenmatkoina näkyy jo.

    Jos Putin ei ole mahdottomien, niin kuitenkin vaikeiden tehtävien parissa.

    VastaaPoista
  4. Bismarckin vai Hitlerin jäljillä?

    Putin ja Venäjän vaakunan kaksipäisen kotkan filosofia.

    Kaksipäisen kotkan filosofia on peräisin Bysantin imperiumista ja se tuli Venäjän vaakunaan Iivana Julman aikana. Se merkitsi ennen kaikkea katsetta ulkomaille, приращение территорий, aluevaltauksia eli taistelua ulkoisia vihollisia vastaan, jotka eivät noin vain halunneet olla Moskovan käskyn alaisia.

    Kaksipäisen kotkan filosofia merkitsee myös katsetta Venäjän sisäasioihin eli taistelua sisäisiä vihollisia vastaan, ennen kaikkea kaikenlaisia separatisteja vastaan. Venäjän kansojen Russifikaatiota toteutettiin useita vuosisatoja, joten se tuntuu hyvin kaikkien kansojen selkänahassa. Ukrainan nykyputiikki lienee tarkoitettu juuri sisätarkoitukseen, että jäljelle jääneet kansat, jotka voivat nimittää itseään kansoiksi eivät ryhtyisi ajattelemaan tyhmiä eli kansallista identiteettiä.

    Putin on kaksipäisen kotkan filosofian vankina, mutta Venäjä on lisäksi myös historiansa/vallankumoustensa vankina. Ainoastaan Kaksipäisen kotkan filosofia saattoi aikoinaan synnyttää idean köyhien puolustamisesta maailman mittakaavassa, idean maailmanvallankumouksesta. Siihen tarkoitukseen oli mennyt useita kymmeniä Neuvostoliiton vuosibudjetteja. Maailmanvallankumousta ei tullut, mutta sen korvikkeeksi keksittiin "nine eleven".

    Ennen kuolemaansa Stalin sai kirkastuksen ja ryhtyi toisinajattelijaksi. Nikita Hrushtshevin mukaan Stlain lausui vähän ennen kuolemaansa: "Мы просрали нашу Родину", koska Neuvostoliiton talonpoikaisto oli tuhottu ja viljaa jouduttiin ostamaan Lännestä. Puoluenomenklatuuran eduille se ei merkinnyt mitään. Nykyään on olemassa ohut keskiluokka ja sen käyttäytyminen Suomenmatkoina näkyy jo.

    Jos Putin ei ole mahdottomien, niin kuitenkin vaikeiden tehtävien parissa. Apuna on kuitenkin Venäjän vaakunan kaksipäisen kotkan filosofia.

    VastaaPoista
  5. No, se Bysantin perintö on usein kyseenalaistettu. Sen sijaan mongolivaltiolla oli todellinen despotian ja oiekudenukaisuuden yhdistävä ideologia, joka yhdistää koko idän: Kiina, Intia, Iran... Viisi korkeampaa: valta on omaisuutta korkeampi, palveleminen on omistamista korkeampi, yhteinen on yksityistä korkeampi, oikeudenmukaisuus on lakia korkeampi, henkinen on aineellista korkeampi.
    Kaikki tämä on sovittamattomassa ristiriidassa lännen kanssa ja venäläisethän tykkäävät siitä kuin hullu polkasta... Kuvittelee kellarissaan slavofiili. Mutta kannattaa vilkaista noita mielipidetutkimuksia huomatakseen, että hän ei omaa maataan tunne tai ota vakavasti.

    VastaaPoista
  6. Blogistin kritiikki mitä tulee länsimaiden asenteeseen Maidania kohtaan on toki paikallaan.

    Itse epäilen varsin kritiikittömän hyväksynnän syyksi jo Ranskan suuren vallankumouksen ajoilta periytyvää romanttista vallankumouskäsitystä, joka on aina ollut varsin olennainen osa demokratian, sanoisinko, kulttuurihistoriaa. Vai pitäisikö puhua narratiivista? Lisäksi Maidanin idea -- leiriydytään torille osoittamaan mieltä kunnes valta vaihtuu ja rötösherrat saadaan tuomiolle varmasti herätti sympatiaa -- kaikkihan varmaan muistavat Occupy Wall Streetin? Kertooko se että Occupy-liike päättyi niin kuin päättyi ja Maidan puolestaan eskaloitui jotain Ukrainasta ja länsimaista? Poliisiväkivallasta puhuttiin, mutta jälkeenpäin arvioiden pientä se oli Berkuttiin. Myöskään OWS-mielenosoittajat eivät olleet yhtä valmiita väkivaltaan.

    Toki sekin on auttanut asiaa että vaikka edelliset presidentinvaalit olivat lehdistön mukaan suhteellisen rehelliset, Janukovitshin laillinen järjestys oli Ukrainassa ilmeisesti varsin korruptoitunut ja autoritäärinen järjestys. Noh, se korruptio ei luultavasti katoa minnekään. Tuhannen taalan kysymys on: Miksi Janukovitsh poistui maasta ja jätti valtatyhjiön? Minne katosi yhdessä yössä laillinen väkivallan monopoli, kun suunnilleen pesäpallomailoin aseistautuneet maidanistit saattoivat aamulla marssia virastoihin ja presidentin palatsiin? Sehän tämän Maidanisti-kumouksen -- tai kaappauksen -- mahdollisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Miksi Janukovitsh poistui maasta ja jätti valtatyhjiön?"

      Eikös siinä ollut pieni domino-ilmiö: Ukrainan asevoimien komentaja ja Kiovan pormestari erosivat virastaan samanaikaisesti. Taustalla lienee ollut Janukovitshin käsky maidanilaisten kukistamisesta kovin ottein, mihin mainitut herrat vastasivat jättämällä tehtävänsä Janukovitshin hoidettavaksi jne. Ollaanko Ukrainassa tekemisissä ukrainalaisen tragedian vai venäläisen tragedian, vaiko slaavilaisen tragedian kanssa? Neuvostoliitto oli Panslavismia Stalinin johdolla.

      Poista
  7. "Stalin"

    Sanaan stalin liittyy niin paljon tunnelatauksia, että kohtapuolin suomalaiset stalinistiset profesasorit, joita synnytettiin Suomeen YYA-sopimuksen mukaisesti hyvin runsaasti, ehdottavat stalin-sanan käytön kieltoa, "niin paljon tunnelatauksia", Isä-Aurinkoisen nimeä voi käyttää vain samalla tavalla kuin jumala-sanaa. Onhan Israelissakin kielletty natsi-sanan käyttö. Itse asiassa juutalaiset jos ketkä ovat parhaita natseja: jumalan valittu kansa: "Judentum, Judentum über alles!" Tosin juutalaisia käytettiin hyväksi Neuvostoliitossa oikein raasti. Ensin juutalaiset olivat kommunistisen valtion johtoportaikossa lähes ainut kansallisuus edustettuna, mutta myöhemmin stalinismi keksi ns. "lääkärien afäärin" ja tilanne muuttui radikaalisti. Mielestäni Venäjä ei tarvitse Bismarckin tai Hitlerin laakereita, Venäjällä on stalinismi.

    VastaaPoista
  8. Miksi EU tukee Ukrainassa vallan kaapannutta vaikka näillä ei ole minkäänlaista kansan enemmistön tukea ? EUn toiminta Ukrainan kriisissä on täysin loogista kun hieman kuuntelee EUn suurten maiden erityisesti Ranska visiota EUsta. EUsta halutaan samanlainen valtablokki ja sotilaallinen mahti kuin USA on. Tätä ei kyllä kerrota EUn pienille maille vaan halutaan antaa kuva kaikille hyvää tarkoittavasta keskustelukerhosta.

    EUn ja siinä samalla pienen Suomen mediasota on malliesimerkki propagandasta joka jostain kumman syystä uppoaa suuriin massoihin kuin häkä. Putin ja Venäjä on demonisoitu.

    Eurooppalaisen ja Suomalaisen median alennustilasta surullinen ja niin selkeä esimerkki on Odessan murhapoltto. Ajatelkaapa millaista uutisointi olisi jos uhrit ja tekijät olisi ollut toisinpäin. Uhreina Ukrainan nykyhallinnon kannattajat ja tekijöinä separatistit. Uutinen olisi viikkoja ykkösuutisena ja palon uhreista kerrottaisiin yksityiskohtia. Venäjää vastaan vaadittaisiin vastatoimia, Putinia oltaisiin haastamassa Haagin tuomioistuimeen, jne.. Nyt tapaus esitetään lähinnä "vahinkona" ja se jäi uutisena myös ETYJn tarkkailijoiden vapauttamisen varjoon.

    VastaaPoista
  9. Katsaus Euroopan oikeistopopulistien ja Kremlin (epä)pyhään allianssiin:

    http://www.opendemocracy.net/od-russia/anton-shekhovtsov/kremlin%E2%80%99s-marriage-of-convenience-with-european-far-right

    VastaaPoista
  10. "Enemmistö krimiläisistä" lienee suhteellinen käsite:

    http://yle.fi/uutiset/venajan_ihmisoikeusneuvosto_epailee_krimin_kansanaanestyksen_tulosta/7224803?origin=rss

    http://www.forbes.com/sites/paulroderickgregory/2014/05/05/putins-human-rights-council-accidentally-posts-real-crimean-election-results-only-15-voted-for-annexation/

    VastaaPoista
  11. Ei pidä muuten koskaan unohtaa sitä että Bismarkin Saksa oli lähtölaukaus koko ns. hyvinvointivaltioajattelulle Euroopassa. Eräät revisionistisen historiantutkijat ovatkin heittäneet ilmaan ajatuksen jonka mukaan Bismarkin menestys synnytti ympärysvalloissa (Englanti, Ranska) halun eristää Saksa. Mm. Saksan kunnianhimoisia ja täysin toteutettavissa olevia suuria hankkeita Lähi-idän/Turkin sekä toisaalta itäisen Euroopan suunnalla haluttiin kampittaa. En kyllä ihan tältä istuimelta mene kumoamaan sitä väitettä että mainituilla ympärysvalloilla on merkittävä rooli vuoden 1914 katastrofin sytyttämisessä. Jälkipolville luotiin kertomus jossa vain ja ainoastaan keisarillinen Saksa esitettiin "militaristisena" maana syypäänä sotaan. Tuskin muuten oli - nimittäin ainoa syypää.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.