torstai 19. kesäkuuta 2014

Moskovan käsi



Pietarin käsi ja Moskovan käsi historian patinoimina

Kaikki rinnastukset ontuvat, mikä enemmän mikä vähemmän, joillekin tarvitaan vähintään kyynärsauvat, että ne jotenkin kulkisivat.
Siitä huolimatta historiallisia rinnastuksia kannattaa tehdä. Siinä samalla tulee huomanneeksi sen, miten alttiita tulkinnat ovat muutoksille, jopa riippumatta siitä, onko asioista saatu jotakin uutta tietoa.
Aikalaiset toimivat aina ja säännönmukaisesti vajavaisen tiedon varassa. Tätä kuitenkaan harvoin edes ajatellaan, kun toiminta kutsuu ja suuret arvot ovat vaakalaudalla. Toimijalle on tyypillisempää hakea lisää perusteita omille näkemyksille kuin pysähtyä miettimään, mitä oikeutusta vastapuolella saattaisi olla omilleen. Kovin analyyttistä lähestymistapaa poliittisten inhohimojen raivotessa moni pitääkin tyhmyytenä. Kuten natsit ja bolsevikit sekä heidän ideologinsa selittivät, olennaista on maailman muuttaminen, teko, der Tat. Perustelut ovat hyviä, jos ne sitä auttavat.
Yleinen säännönmukaisuus on, että vuosikymmenten mittaan järki kuitenkin palailee hiljalleen ja usein pätkittäin. Mahtipontiset selonteot oikean ja väärän välisestä taistelusta, oikeuden puolesta annetuista uhreista ja taistelun ihanuudesta alkavat saada väriä ja sävyjä. Sinfoniaan tulee riitasointuja ja koko sävellaji voi muuttua.
Otetaan esimerkiksi vuosi 1918. Sen vallitsevana teemana oli aikanaan syvä moraalinen suuttumus. Se oli niin syvää, että se vaati verta. Se vallitsi molempia osapuolia. Punaiset turhautuivat valtalaista ja panivat sen hylkäämisen porvarien syyksi, vaikka hitunen kylmää harkintaa olisi riittänyt kertomaan, että Kerenskin hallitus olisi ollut edesvastuuton ja suorastaan hullu, mikäli se olisi sallinut moisen separatismin keskellä sotaa ja odottamatta koko Venäjän mandaatilla toimivan Perustavan kokouksen kannanottoa. Valkoisen puolen turhautuminen ja järkytys siitä, että punaiset ottivat bolsevistisen Venäjän suojelijakseen, oli aitoa ja syvää.
Se, mikä tässä jälkikäteen pitää silmään, on historiankirjoituksen näkökulman ja painopisteen muuttuminen. Siinä kun punaisten maanpetos ja heidän roolinsa Pietarin agentteina oli aikalaisille ilman muuta selvää ja toimi valkoisen historiankirjoituksen lähtökohtana, hävisi koko tämä teema lähes jäljettömiin siinä historiankirjoituksessa, joka 1960-luvulta lähtien nosti tarkastelun keskipisteeseen punaisten marttyyriuden ja Suomen sosiaaliset epäkohdat.
Nyt todetaan kylmän rauhallisesti, että aseet saatiin Venäjältä, samoin kehotuksia ottaa valta käsiin väkivalloin ja tulipa muutama tuhat miestäkin rintamalle taistelemaan. Hämmästyttävästi saatetaan aivan tästä riippumatta käsitellä kapinaa Suomen omana sisäsyntyisenä konfliktina, jossa Venäjä oli vain yksi, pyydettäessä sekaantunut osapuoli. Jopa Brest-Litovskin rauhan Suomea koskeva osuus jää ikään kuin koko tarinan ulkopuoliseksi detaljiksi, samaan aikaan kun tappion häämöttäessä solmittu Suomen ja Venäjän bolsevikkihallituksen ”punainen valtiosopimus” otetaan täydestä nimellisarvostaan.
Myöhemmin totuttiin puhumaan ”Moskovan kädestä” aina siellä, missä vehkeiltiin laillisia hallituksia vastaan ja nostatettiin kapinoita. Aseita tuntui mystisesti aina löytyvän niille, jotka syystä tai toisesta halusivat yrittää valtaannousua niiden avulla.
Moskovan käsi toimii myös nyt Itä-Ukrainassa, kuten jokaiselle lienee selvää. Olisi myös äärimmäisen naiivia olettaa, ettei mitä mahtavin organisaatio nimeltä CIA olisi siellä puolustamassa ns. vapaata maailmaa, jonka vapaus on määritelty USA:n tavoitteita tarkastelun keskipisteessä pitäen.
Mutta onko Moskovan käsi luonut koko konfliktin vai onko sillä kotoperäisiä juuria? Mikä suhteellinen rooli on Venäjän agenttien toiminnalla, venäläisillä aseilla, Venäjän propagandalla ja prestiisillä verrattuna niihin paikallisiin jännitteisiin, joilla on oma syntyhistoriansa ja jotka ovat eskaloituneet sitä mukaa kun konfrontaatio on jatkunut. Ei Suomessakaan tarvinnut tappaa kovin monta kymmentä ihmistä ennen kuin syntyi valmius tehdä selvää jälkeä vastapuolesta, joka näytti edustavan pelkkää pahuutta. Tämä siitä huolimatta, että samaa kieltä puhuttiin ja samaa kansakoulua oli käyty.
Kansalaissodan logiikka on ankara, eikä järjelle ole siinä muuta roolia kuin teknisenä apulaisena. Konflikti voi syttyä aivan vähäpätöisistä tapahtumista, jotka saavat yllättäen suuren symbolisen merkityksen. Siinä samalla ne aktivoivat vanhat kaunat, rakenteelliset epäkohdat, jopa henkilökohtaisen epäsympatian. Kun tässä vaiheessa suoritetaan provokaatio ja tapetaan riittävä määrä ihmisiä, on tie auki totaaliselle teurastukselle, jota mikään rationaalinen harkinta ei hillitse. Mölisevät joukot ovat kaduilla harjoitelleet kollektivismia ja erottautumista ja niiden kyky suodattaa informaatiota tarkoituksenmukaisesti on siinä samalla harjaantunut. Joillakin on asialle jo valmista henkistä pohjaa potkupallokisoista ja vastaavasta toiminnasta.
Moni ihmetteli, miten Suomessa, jonka kaikki tunsivat rauhallisuuden ja pidättyvyyden tyyssijana, saatettiin vuonna 1918 toimeenpanna joukkoteurastus, joka oli rajumpi kuin konsanaan Venäjällä, jossa sellaista kyllä osattiin odottaa. Asia on tänäkin päivänä hieman epäselvä. Pettymyksen, petoksen ja turhautumisen teemat ovat tässä tarinassa joka tapauksessa voimakkaasti mukana.
Nykyään historiankirjoitus joka tapauksessa on yleensä vallan unohtanut Pietarin käden, jonka aikoinaan katsottiin selittävän kaiken, ainakin mikäli siihen lisättiin kapinallisten alhainen älyllinen taso. Nyt koko asia näyttää selittyvän kotimaisista lähtökohdista, jotka oikeastaan jo sellaisinaan riittäisivät, mutta täydellisyyden vuoksi tarinaan lisätään maininta Venäjän tapahtumista ja suhteista meidän Kansanvaltuuskuntaamme.
Kuva on hieman karrikoitu, mutta pääpiirteissään se kuvaa sitä olennaista muutosta, joka vuoden 1918 sodan arvioinneissa on tapahtunut.
Emme vielä tiedä mitä Ukrainassa tulee tapahtumaan, saati sitä, miten noita tapahtumia käsittelevä historiankirjoitus tulee kehittymään. Uskaltaisin joka tapauksessa olettaa, että alkuvaiheessa sen keskipisteessä on syyttely ja toisen osapuolen vaikuttimien oikeutuksen totaalinen kieltäminen. Mahdollisesti niitä jollakin tavalla ymmärrellään ”harhaanjohtamisen” näkökulmasta. Sitten seuraa revisiokausi, jolloin ”Moskovan käsi” saa aivan toissijaisen roolin ja lopulta, yli sadan vuoden kuluttua luodaan tasapainoinen kertomus, jossa konnien ja sankarien toimet sijoitetaan kontekstiinsa ja molemmille osapuolille annetaan sekä ymmärrystä että, ja ennen kaikkea, moraaliset nuhteet ja oikeudenmukaiset syytökset siitä vastuuttomuudesta ja sokeudesta, jolla he vetivät katastrofin itsensä ja kansansa päälle.
Koululaiset, jotka lukevat tätä uutta historiankirjoitusta ovat syystä tympääntyneitä ja kirjoittavat kommenttinaan virtuaalivihkoonsa EVVK ja jopa VMP. Samaan aikaan heitä kiehtovat tarinat tarumaisista konflikteista jossakin Mordorissa, jossa sankarit ovat todellisia sankareita ja konnat todellisia konnia ja jossa oikeuden miekka ei laske leikkiä vaan niittää lurjuksia armotta. Tokihan ihmisyyteen kuuluu myös tinkimätön oikeudenjano.

25 kommenttia:

  1. Jos ukrainalaiset meitä matkivat, niin presidentti sanoo julksiesti venäläisiä tarvittavan vain suorittavan työn tekijöinä rakennuksilla ja siivoojina.

    VastaaPoista
  2. Kiinnostava kysymys on, mitä Itä-Ukrainassa oikeasti tapahtuu. Mutta kuten blogistikin viisaasti toteaa, me elämme väkistenkin hyvin puutteellisten tietojen varassa. Mutta arvailla aina voi.

    Eli muistaen, että tämä on vain arvaus, niin arvelisin Itä-Ukrainan separatismin olevan koko lailla tuontitavaraa. Näyttäisi siltä, että venäläisillä on jotain mustan wehrmachtin taikka Freikorpsien tapaisia joukkoja ensimmäisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta. Nämähän saksan armeija perusti entisistä sotilaista ja seikkailijoista. voidakseen osallistua juuri itsenäistyneiden Itä-Euroopan maiden alkuvuosien eri sotilaallisiin selkkauksiin Saksan eduksi, kun virallinen Saksa ei voinut tapahtumien kulkuun puuttua. Ja näiden seikkailijoiden kanssa ongelmana tietekin oli, että nämä toimivat tosiasiassa koko lailla omin päin ja ajoivat omia usein aika epärealistisia tavoitteita, kuten esimerkiksi jonkinlaista saksalaisten hallitsemaa Baltian ruhtinaskuntaa. Saman oloisesti Itä-Ukrainassa näyttää toimivan lähinnä joukko seikkailijoita, entisiä venäläisiä veteraaneja, kasakoita ja vieläpä ilmeisesti Kadyrovin lähettämä tsetseeniosasto, jotka ovat perustaneet jonkinlaisen maantierosvovaltion.

    Mielenkiintoista on, että esille ei ole tullut yhtään itäukrainalasta omaa johtajaa, jolla olisi joku historia ajalta ennen konfliktia. Esillä on ollut vain joitan sotilasjohtajia, joiden taustat ovat tuntemattomia. Krimillähän irtaantumisliikkeen johtoon nousi pääministeri Segei Aksjanov. Vaikka ennen kriisiä hän johti vain 4 % ääniosuuden saanutta puoluetta ja jonka menneisyyteen saattaa liittyä kaikenlaista hämärää, kyseessä on kuitenkin oikea krimiläinen poliitikko. Itä-Ukrainasta ei löydy edes quislingiä, joka olisi nostettu keulakuvaksi ja tästä päättelen, että paikalliset ovat pelkkiä statisteja ja Donetskin kansantasavaltaa (vai mikä se olikaan) johtaa venäläistaustaisten seikkailijoiden joukkio. Näiden jäljiltä jäänee kaikenlaista pientä ilkeää kunhan asioihin päästään perehtymään.

    Huomionarvoista koko konfliktissa on, kuinka maltillisesti ukrainalaiset ovat käyttäytyneet ja kuinka huonosti väkivalta leviää. Maidanillakin tarvittiin ensin pieni verilöyly ennen kuin mielenilmaus kuohahti oikeaksi kapinaksi.(Mikä historiallisena analogiana tuo mieleen vuoden 1905 vallankumoksen synnyn Pietarissa.) Krimillä ukrainalaiset eivät tehneet minkäänlaista vastarintaa ja nytkin yhä Ukrainasta kuulee lähinnä vain uutisia aseellisten separatistien ja Ukrainan armeijan yhteenotosta aivan muutamaa ikävää poikkeusta lukuun ottamatta. Tämä on toivoa herättävää. Ehkä ihmiskunta todellakin kehittyy, vaikkakin hitaasti ja sadan vuoden takaiset tapahtumat eivät vain enää voi toistua, ainakaan eurooppalaisessa kulttuuripiirissä. Kaiken järjen mukaan väkivallan olisi pitänyt räjähtää jo aikaa sitten, mutta Ukraina näyttää syttyvän suunnilleen yhtä helposti kuin läpimäristä haloista tehty nuotio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P. S. Pahoittelen paikoin heikohkoa kieliasua, olisi pitänyt malttaa oikolukea.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Erittäin terävää. Esim. Pavel Gubarev, "Donetskin kansantasavallan pormestari" on ollut pahamaineisen Venäjän kansallinen yhtenäisyyden jäsen. Ilmeisesti juuri tämän liikkeen johtaja Alexander Barkashov valitsi Gubarevin uuteen virkaansa.

      Toisaalta myös vastapuolella on venäläisiä ainakin ns. "Azovin pataljoonan" joukoissa, joka käyttää tunnuksenaan mustaa aurinkoa.

      Tälläisistä seikkailijoista saattaa koitua harmia myös Putinin pyrkimyksille ja esimerkiksi Igor Vsevolodovich Girkin - alias Igor Ivanovich Strelkov - siirsikin jo Vyacheslav Ponomaryovin syrjään. Keneltä sitten käsky tähän tulikaan, voimme vai arvailla. Mutta kuinka käy, jos nämä työrukkaset tyystin hylätään? Pahaa verta saattaa olla luvassa.




      Poista
    2. Tämä Girkin/Strelkov tuntuu olevan varsinainen myöhempien aikojen Roman von Ungern-Sternberg. Vaikuttaa siltä että osa hänen pitkäaikasistaan tovereistaan - jotka myös nyt huseeraavat itäisessä Ukrainassa - ottivat osaa Venäjän vuoden 1993 epäonnistuneeseen kommunistivallankaappaukseen.

      Voidaan ehkä oletaa, että itäisen Ukrainan tämänhetkiset tapahtumat eivät ole kaikilta osin täysin Kremlin hallussa. Osa radikaalimmista aineksista on ilmeisesti tulkinnut merkkejä ajassa niin, että nyt on tullut heidän aikansa ottaa ohjat käsiinsä ja toteuttaa unelma Venäjän uudesta imperiumista, jos Putin ei siihen pysty.

      Poista
    3. Tältähän se on näytttänyt jo hyvän aikaa. Ei ne aktivistit meilläkään olleet valtion palveluksessa. Itse asiassa ne olivat ajoittain hyvin vakava riesa.

      Poista
    4. On spekuloitu, että Venäjän joukot ovat Ukrainan rajalla myös siksi, että ne estävät ei-toivottujen kapinallisten ja heidän aseidensa pääsyn (takaisin) Venäjälle.

      Poista
    5. Dugin on saanut kenkää professorinvirastaan. Uusi oppositio muodostumassa Venäjlle?

      Poista
    6. ...tai sitten ei ole saanut. Kovin sekavaa tuntuu olevan tiedotus. Venäjän nykytilaa kuvannee se, että Dugin väitti tilalleen astuvan eräänkin Vladimir Žirinovskin.

      Poista
  4. Pietarin käsi, Moskovan käsi ja Bolshevismin kädet.

    Bolshevismilla oli varmastikin enemmän käsiä kuin Shivalla eli Taranajalla ja tietysti vasemmat kädet eivät tienneet mitä oikeat kädet puuhasivat ja päinvastoin. Konspiraatio ja teatteri. Vasemmat kädet edustivat ideaa "proletariaatti über alles", oikeat taas kahmivat kaikkea Moskovaan päin. Suomessakin Soihtu-lehti suunnitteli vuosikymmenien ajan Suomen tietä sosialismiin, mutta kun Neuvostoliitto sosialismineen/kommunismineen romahti niin Soihtu-lehtikin katosi. Vaikka lehti katosi uskovaisia on silti paljon, ja Moskovan kädet pitivät aikoinaan huolen siitä, että nämä uskovaiset ovat vähintäänkin professoreja SOL:sta, jotka peräti 2000-luvulla levittävät Suomessa bolshevistista humpuukia historianfilosofisissa kirjoissa.

    VastaaPoista
  5. Hauska vertailu syntyy ex-taistolaisen Nils Torvaldsin siirtymisestä rkp:n mepiksi, sillä hänelle riitti puolueen nimilaatan vaihtaminen konttorin kyltiksi istuessaan samassa Koiton talossa Georgenkadun kulmatalossa sekää taistolaisena että nyt rkp:n muutettua sinne toimistonsa. Ihan kaikki eivät rohkene vetää yhtäläisyyksiä aatteiden elitismin välille.

    VastaaPoista
  6. Onko tuossa taistolaisvertailussa oikein mitään järkeä muuten kuin, että se osoittaa sanojansa muistikuvien riittävän viiden vuosikymmenen päähän. Tiedä häntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokunen vuosi sitten muuan seniorikansanihminen pääsi eka kertaa eläissään lentsikan kyydillä suoraan Vatikaaniin Espoon poliittisen pastorin opastamana. Siitä saakka hän on ihmetellyt miksi hänen ovensa takana ei käydä raapimassa kuin sisään pyrkivä kissa.

      Viime vuoden vaihteessa totesin hänelle vaihtaneeni Espoon kraanaveden kaupasta saatavaan lähdeveteen. Sitten mm. HS uutisoi saksalaisen vedenmaistelijan vierailusta:

      http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/278151-vesisommelier-pulloveden-laatu-ei-riipu-hinnasta

      Johtopäätös: HS ei olekaan Pravda, vaan Beobachter, Kansan Tarkkailija!

      Tomppeliaatu syytti juutalaisia, mutta täällä tiedetään paremmin: kaiken pahan alku on enemmistötyrannia, kuten investointipankkipiireissä sanotaan (tai ilmestyskirjan peto kuten Eero Heinäluoma kieltää Putinia nimittämästä) Enemmistötyrannian torjunta puolestaan vaatii kaiken päätöksenteon keskittämistä, ja politiikan vaikutusvallan väheksymistä.
      Jokaisessa menestyvässä firmassa on yksi Ehrnrooth, sanoi Sanoman hallituksen pj. Antti Herlin kun Kone sai uudeksi pääjohtajaksi Henrik Ehrnroothin. Guggenheim - säätiön hallituksessa on myös.
      Mikäs ajattelija se Tomppeliaatu olikaan? Surkea itseoppinut harrastelija perintöaatelin rinnalla.

      Poista
    2. "Viiden vuosikymmenen."

      Ajanjakso, 50 vuotta, on merkittävä tekijä, mutta tämän ajanjakson kuvaksi ei ole kuitenkaan ilmestynyt yhtäkään merkittävää tutkimusta suomalaisen bolshevismin eli taistolaisuuden kettumaisuuksista "á la Kreml". Arkistot ovat suljetut, haastateltavat ovat kuolleet.

      Poista
    3. 60-luvun Tamminiemen lastenkutsuilla tosi oikeat toverit oppivat taistelemaan kaksikielisen Suomen puolesta samaan aikaan kun potentiaaliset kannattajat kokevat monikymmenkielisen Euroopan miljoona kertaa kivemmaksi.

      Poista
    4. "Tamminiemi"

      O.W. Kuusisen ensimmäinen vaimo oli salaisella matkalla Japanissa vuosia ja palattuaan Neuvostoliittoon joutui heti keskitysleirille. Se oli varmastikin karanteenia, ettei nainen vahingossakaan ääntelisi siitä mitä Japanissa puuhasi. Otto Willen kuoleman jälkeen oli taas karanteeni ennen kuin hän pääsi palaamaan/muuttamaan Suomeen, jossa kirjoitti muistelmat miten jumala tuhoaa enkeleitään.

      Hertta Kuusinen oli kommunisti, hänestä ei tullut taistolaista. Taistolaisten aivot olivat vain posetiivin veivaamista varten jesuiittojen sääntöjen mukaisesti, ei ajattelua varten.

      Poista
  7. Ei liene haittaa taistolaisnuoruudesta - vasemmat kädet edustivat ideaa "proletariaatti über alles", oikeat taas kahmivat kaikkea omaan taskuun päin - ideoidessa Forumin viereisen Lasipalatsin alle valtion rahoilla rakennettavaa Pisararadan Amos Anderssonin asemaa. .

    VastaaPoista
  8. Urbi et orbi, kaupunkilaisille ja maalaisille, Urpilaiselle ja Orpolle. Ei kukaan ole niin typerä kuin luku - ja kirjoitustaitoinen suomalainen, sillä hän ei ymmärrä kansallisen tietoisuuden määrittyvän elämisestä Ilmestyskirjan pedon vieressä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Elämisestä pedon vieressä."

      Mitäs varten se Mannerheim-linja oli rakennettu? Eikö Mannerheim lukuisten Venäjä-vuosien aikana imenyt itseensä venäläisyyttä ja venäläisen aateliston vallankumouksellisuutta? Venäläinen historioitsija Baryshnikov-vanhempi väitti, että Mannerheim oli erittäin paljon kiinnostunut bolshevismista. Tämä kiinnostus ei ollut vaikeata tyydyttää, sillä bolshevismin alkutaipaleella se koostui pääosin aristokraateista ja Mannerheimhan oli luonteeltaan tiedustelija, mistä Kiinan matka todistaa. Vasta ennen Lokakuun vallankumousta puolueeseen valittiin proletaareja, mutta juutalaiset pääsivät puolueeseen kaikki.

      Mannerheimin linja hoiti tehtävänsä Talvisodan aikana (ja paremmin kuin vastaavat Länsi-Euroopassa). Jatkosodan aikana Mannerheimin linja oli suomalaisten henkisenä selkärankana.

      Poista
  9. Marsalkka Mannerheim

    Marsalkka Mannerheim ja bolshevismin kynnet

    Taannoisessa MOT-ohjelmassa Visuri ja Meinander lupasivat tutkia perinpohjin Mannerheimin tekemät virheet, jos valtion dollareita virtaa heidän taskuihin, не на общественных началах. Jos otetaan ensin Jatkosota, niin ajattelevatko Visuri ja Meinander, että torjuntavoiton lisäksi Mannerheimin piti saavuttaa jotain muuta, mikä jäi saavuttamatta, ja mikä se oli Mannerheimin virheiden takia mikä jäi saavuttamatta Jatkosodassa? Totuuden merkeissä Visuri ja Meinander kyllä mainitsevat ohimennen, että ennen venäläisten Suurhyökkäystä 1944 Ryti sai Saksasta materiaalista apua ja että Mannerheim veti Kannakselle lisäjoukkoja nippa nappa ajoissa.

    Visuri ja Meinand aikovat siis repiä hiuksia sieltä sun täältä ja halkoa niitä mielin määrin.

    Mannerheim oli marsalkan sotataidoillaan Suomen itsenäisyyden takaajana kolmessa sodassa, mikä tosiasia kirvelee yhä edelleenkin aristokraattisen bolshevismin eli bolshevistisen aristokrastiasn mieltä. Se merkitsee sitä, että dollareita tulee ja lisäksi Visuri ja Meinander tulevat viittaamaan tutkimuksessaan lukuisiin tutkimuksiin, jotka koskevat Hitlerin ja Stalinin tekemiin virheisiin.

    VastaaPoista
  10. Torpparilaitos oli sisällissodan syy. Rauha palasi kun se purettiin 20-luvun aikana, ja köyhyys maaseudulta katosi lähes kokonaan.

    VastaaPoista
  11. Viime päivien tapahtumien valossa Moskovan käsi lienee paljastunut.

    VastaaPoista
  12. Eihän sen olemassaolosta ole epäilystä ollut. Onko mekanismi sittenkään paljastunut, enpä tiedä.

    VastaaPoista
  13. Mikäli oletamme, että kapinalliset ampuivat epäonnisen matkustajakoneen alas Venäjältä toimitetulla ohjusjärjestelmällä, niin tuskinpa Kremlin on siitä ollut täysin pimennossa. Jos niin on, se on hyvin huolestuttavaa myös Venäjän nykyjohdon kannalta.

    Todennäköisesti takoituksena oli ampua alas Ukrainalainen kuljetuskone ja tehdä siitä näyttävä televisioreportaasi. Turmapaikalla oli ensimmäisten joukossa propagandakanava LifeNewsin kuvausryhmä. Kapinallisten ja kuvausryhmän päästessä paikalle koko karmea totuus paljastui.

    Venäjä eittämättä tukee separatisteja, mutta ei kykene täysin kontrolloimaan heitä.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.