sunnuntai 24. elokuuta 2014

Lugandaan jouduttiin



Lugandaan päästiin, mutta miten päästään pois?

Eurooppalainen sivistys on taas kerran joutunut alennustilaan. Aina välillähän on ajateltu, että ei koskaan enää. Apinan vaistoilla varustetut pyssymiehet lahtaavat nyt kuitenkin taas innolla toisiaan ja siinä sivussa muitakin. Taloja poltetaan ja räjäytetään, kaikkea mikä särkyy, hajotetaan. Joku tarjoaa tähän myös välineet, mutta tällaiselle toiminnallehan on löytynyt sponsoreita maailman sivu.
Venäläisen älymystön piirissä näiden tapahtumien näyttämöä on kutsuttu ”Lugandaksi” (sanasta Lugansk), mikä ei ole kohteliaisuus. Samaan aikaan Venäjän suuri yleisö siunailee televisioidensa ääressä fasistisen vihollisen kataluutta ja rukoilee korkeimman suojelusta oikealla asialla oleville taistelijoille ja kaiken hyvän antajalle, Putinille.
Ymmärrettävästi paineet selittää uskomatonta tilannetta ovat kovat. Kukaan ei oikein halua tunnustautua niiden isäksi. Niistä taitaa vilpittömästi riemuita vain jokunen häiriintynyt fanaatikko ja todellisuudentajunsa menettänyt dosentti.
Normaalissa eurooppalaisessa valtiossa nuo pyssymiehet pantaisiin telkien taa ja Venäjällä heidän oikea sijoituksensa olisi kovennetun kurin leiri, jossa käytetään psykopaateille soveltuvia riuskoja menetelmiä. Nyt kuitenkin koko häpeällisestä riehumisesta onkin seurannut sankarin glooria. Laillisen esivaltansa käskyjä toteuttava vastapuolihan on lavastettu pahuuden ruumiillistumaksi, fasistiseksi periviholliseksi. Erikoinen ja nopea on ollut tämä veljeskansan muodonmuutos sinänsä.
Tuntuu siltä, että myös lännessä on virittäydytty ylevään tunnelmaan näitä näytelmiä katsottaessa. Tässähän taistellaan vapauden puolesta orjuutta vastaan ja päinvastoin. Tässä on kyse uuden Hitlerin pysäyttämisestä, ennen kuin se ehtii saada aikaan vielä enemmän tuhoa. Ellei nyt panna kovaa kovaa vastaan, käy vielä kaikille huonosti. Vain voima voi pysäyttää Putinin, häirikön, joka ei muuta kieltä ymmärrä. Hänelle sälytetään luontevasti myös vastuu siviilikoneen pudottamisesta, vaikka tiedot puuttuvat.
Noiden asenteiden atavistisuus hätkähdyttää. Hysteria on levinnyt Suomeenkin ja arimmat näyttävät jo lianneen housunsa tai ainakin jo henkisesti valmistautuvan uudestisyntyneen puna-armeijan vyöryyn rajojemme yli. Miksei se tulisi tännekin, jos se on mennyt muuallekin, tai ainakin menossa? Kuka sen pysäyttää? Jos Jumalaa ei ole tai hänen apunsa on epävarma, on Nato ilmeisesti monille ainoana oljenkortena, joka voi pelastaa orjuudelta, eli siis kuolemaakin pahemmalta kohtalolta, joka lienee tarjolla niin meille kuin muille. Olisi, muuten, kiinnostavaa nähdä, millaisia skenaarioita nämä pakokauhun valtaamat henkilöt ovat kehitelleet kansojen kohtalosta valloilleen päästetyn Venäjän armoilla. Kai pelkääjällä pitäisi olla ainakin jonkinlainen käsitys siitä, mitä hän pelkää.
Aleksandr Nevzorov, originelli journalisti, joka vielä taannoin oli venäläisen imperialismin kannattaja, kuvitteli mahdollisuutta, että Putin lähettäisi joukkoja yhdessä Kiovan hallituksen kanssa kukistamaan nuo pyssymiehet. Se olisi valtiomiesteko ja sillä Putin pelastaisi kasvonsa ja saisi arvovaltaa vaikuttaa myös Ukrainan päätöksiin.
Se olisi ehkä todella paras mahdollinen vaihtoehto kaikkien osapuolten kannalta. Ukrainan pilkkominen veisi Putinin yhä kauemmas haaveillusta Euraasian unionista, koko maan kaappaaminen aiheuttaisi Venäjälle niin suuret ongelmat, että siellä pian toivottaisiin tehtyä tekemättömäksi.
Tshetshenian sodat vaikuttivat aikoinaan hyvin raitistavasti venäläisiin imperialisteihin, jotka kuvittelivat, että maan kukoistus liittyy sen hallussaan pitämään pinta-alaan. Zhirinovski puhui parikymmentä vuotta sitten siitä, miten Venäjän tulisi päästä lämpimille merille ja liittää Turkki itseensä. Zhirinovskin päätarkoitus lienee ollut ihmisten naurattaminen, mutta Tshetshenian kokemusten jälkeen nämä vitsit lakkasivat huvittamasta.
Aikaa näyttää taas kuluneen sen verran, että kalliisti lunastettu oppi alkaa unohtua. Samoin alkaa näköjään kaikilta jo unohtua, ettei tämä kriisi aivan ilmeisesti ole minkään suunnitelman tulos, vaan tökeröistä käsistä lipsahtaneen politiikan seuraus, joka on laskenut tapahtumat vyörymään typeryydestä rikokseen ja siitä yhä eteenpäin, uusiin ulottuvuuksiin, kuten tämänkaltaisten prosessien yleinen logiikka edellyttää. Miten paljon vahinkoa mahtaakaan syntyä uudesta kylmästä sodasta, varustelukierteestä ja jopa mahdollisista yhteenotoista? Kannattaakohan odottaa ja katsoa?
Koska tilanne on kaikille sekä nolo että epäedullinen, olisi osapuolten todella syytä miettiä, miten pommi saadaan purettua. Siihen kannattaisi pyrkiä yhteisin ponnistuksin sen sijaan, että leimataan toinen osapuoli ilman muuta ainoaksi syypääksi ja vaaditaan sitä perääntymään. Venäjä on tässä kriisissä toki käyttäytynyt härskisti ja röyhkeästi. Sen paluu 1900-luvun alkupuolen poliittiseen kulttuuriin on vakava uhka maailman turvallisuudelle ja juuri siksi se olisikin, myös oman etunsa takia, vedettävä takaisin läntiseen yhteisöön, joka aivan tarpeettomasti on sitä ylenkatsonut ja kävellyt sen yli.
Kannattaa myös miettiä, millainen itse asiassa on se Ukraina, joka nyt on jännittänyt jousen katkeamispisteeseen ja käynyt kykenemättömäksi hallitsemaan edes omaa maataan. Venäjällä on tässä asiassa vastuunsa, mutta niin on Ukrainallakin ja on käsittämätöntä, miten sallivasti ja kannustaen niin EU kuin USA ovat suhtautuneet sen äärinationalistisiin ilmiöihin. Ei sellaisten pitäisi kuulua tämän päivän Eurooppaan, vaikka ne venäläisvastaisia ovatkin.
On sanottu, että Ukraina oli kuin sammunut nainen, jonka käsilaukusta törrötti Krim. Venäjä nappasi sen, mikä oli rumaa ja tietysti rikollista, mutta jokainen rikos on tuomittava sen mukaan, millaisten asianhaarojen vallitessa se tapahtuu. Tämä on yleinen oikeusperiaate, joka ei siitä muuksi muutu, etteivät esimerkiksi feministiänkyrät halua sitä tunnustaa. Voimme ainakin muistaa, ettei kyse ollut vakain tuumin ja aseella uhaten tehdystä ryöstöstä, vaan siihen liittyi jopa jälkikäteen hankittu uhrin suostumus. Lakia toki rikottiin, mikä on aina väärin ainakin länsimaisen oikeustajun mukaan. Venäläisillä ajattelutapa on perinteisesti joustavampi ja heille ”laki” on usein ollut ”oikeuden” ja ”totuuden” vastakohta.
On joka tapauksessa pelättävissä, ettei asia ole hevin muutettavissa ja siihen ei ehkä kannata erityisesti panostaa. Sen sijaan voitaisiin varmaan neuvotella korvauksista ja vaikkapa uudesta euronormien mukaisesta kansanäänestyksestä ja vastaavista seikoista. Neuvotteluprosessi voi tuoda liennytystä ja tehdä asiat siedettävämmiksi. Non possumus –kanta ei ole aina ja kaikissa tilanteissa ikuisesti yhtä hyvä idea, mutta luulen, ettei esimerkiksi EU:ssa ole sellaista päättäjää, joka pystyisi tämän edes periaatteessa ymmärtämään saati toteuttamaan.  Eihän siitä ole mitään direktiiviäkään.
Jos Putin olisi valtiomies, hän tulisi ”Lugandaan” rauhan tuojana eikä sietäisi itse itsensä nimittäneiden pyssymiesten tasavaltoja. Myös Venäjän alueella on toiminut Kaukasian emiraatti ja historia voi vielä kostaa niille, jotka eivät siitä halua oppia. Mutta ilmeisesti myös Putinin pitäisi voida luottaa siihen, että EU ja USA pystyvät valtiomiestekoihin eli luopumaan äkkiväärästä linjasta. Osapuolten ilmeisen kompromissikyvyttömyyden tuloksena osa Eurooppaa on nyt taantumassa Afrikaksi.
Mutta ehkä Putinille riittää pelkkä massiivisella propagandalla sumutetun kansan suosio. Ehkä hän on jo itsepetoksen uhri? Siinä tapauksessa hän vain jatkaa rosvojen tukemista ja antaa politrukkiensa leimata nämä oikeuden ja moraalin tukipylväiksi ja heidän vastustajansa pahuuden perikuviksi. Se merkitsee myös hyvästejä vakavasti otettavalle Euraasian unionille.  Jos Putinin tarkoituksena on pelotella Eurooppaa ja Amerikkaa, niin siinä hän on tainnut onnistua. On vain pelättävissä, että Venäjälle koituu siitä vain ja ainoastaan vahinkoa, vaikka se nationalistin egoa kutkuttaa ja Putinin suosiota lisää.
Ja ehkä lännessäkin kannattaisi muistaa, ettei kukaan ole vielä selvittänyt niitä pahimpia tihutöitä, jotka on ripustettu Putinin kaulaan kuin albatrossin raato vanhan merimiehen kannettavaksi. Tärkeä oikeusperiaate ainakin Euroopassa on ollut, ettei ketään saa nimittää syylliseksi ennen kuin asia on todistettu. Asian vakavuuden huomioiden jokaisella syyttömällä taholla pitäisi olla vahva intressi sen perinpohjaiseen selvittämiseen.


21 kommenttia:

  1. Yksi seuraus Putinin touhusta taitaa olla, että saa naapuriinsa itseensä kyräilevästi suhtautuvan keskikokoisen valtion. Sille valtiolle Venäjä on jatkossa uhka.

    Olen samaa mieltä, että kauheinta on nostaa jalustalle itsensä aseiden voimalla Itä-Ukrainan johtajiksi nostaneet pyssymiehet. Heidän hallintoaan on YK luonnehtinut terrorihallinnoksi. Heidät pitäisi poistaa ja antaa itä-ukrainalaisten itse valita johtajansa rehellisillä vaaleilla.

    Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Putin on päättänyt pysyä noiden itse luomiensa asejoukkioiden kummisetänä ja ei harkitsekaan mitään valtiomiesmäisiä ratkaisuja. Siitä seuraa Ukrainan kriisin jatkuminen.

    Kylmää sotaa vanhassa mielessä en pelkäisi. Venäjä on vain kalpea haamu Neuvostoliitosta voimavarojen suhteen. Venäjän talous (2000 miljardia) on 5-7% EU:n ja USA:n yhteenlasketusta taloudesta (33.000 miljardia ja on varsin takapajuinen. Ei sitä ole käymään taloussotaa eikä perinteistä sotaa lännen kanssa. Ydinaseiden puolesta se on suurvalta, mutta en usko Moskovan haluun kollektiivisesta itsemurhasta.

    Toisaalta ei tuollainen taloussota minua heilauta. Sen häviäjä on Venäjä, niin kuin aikoinaan oli Neuvostoliitto. Se ehkä alentaa meidän elintasoamme hieman, mutta veikkaan että vähemmän kuin euroon liittyminen alensi. Venäjälle vaikutukset voivat olla dramaattisempia.

    Minä en hyväksy ajatusta, että Venäjällä on jokin jumalan antama oikeus terrorisoida naapureitaan vaan naapureilla on yhtä suuri oikeus elää omaa elämäänsä. Vasta kun tuo hyväksytään Venäjällä (kuten ilmeisesti sellainen ajatus nykyään vihdoinkin hyväksytään Saksassa ja Japanissa), alueen rauhoittuminen on odotettavissa.

    VastaaPoista
  2. Minulla taas on sellainen aavistus, että Krimin hätäistä anneksointia tullaan Kremlissä vielä katumaan. Putinin viimeviikkoinen puhe antoi joitakin viitteitä siitä millaisia käsittämättömän kokoisia summia Venäjä joutuu Krimille upottamaan ennen kuin saari (Krim on ja luultavasti myös pysyy saarena Venäjän näkökulmasta) on millään tavalla elinkelpoinen. Voimakkaasti subventoitavaa aluetta Krim tulee olemaan aina, aivan kuten se oli Ukrainan hallinnassa. Tällä hetkellä käytännössä ainoa logistinen yhteys Venäjälle on Kertsin salmen yli kulkeva pieni lautta. Siltaa joudutaan odottamaan ainakin viisi vuotta. Silta on suuruusluokaltaan Juutinrauman sillan veroinen ja lähes yhtä kallis. Kansainvälistä rahoitusta sillan rakentamiselle ei ole saatavissa. Krimin satamat ovat pieniä koska aluetta on perinteisesti hoidettu Odessan satamasta. Kaikki kansainvälinen laivaliikenne Krimille on boikotin alaista. Ukraina on katkaissut Krimille johtavan suuren vesikanavan, joka tarkoittaa sitä, että maataloutta ei Krimillä enää kannata harrastaa. Nyt joudutaan ilmeisesti turvautumaan kastelussa pohjaveteen, jota ei riitä pitkäksi ajaksi. Sähkö ja kaasu tulevat myös Ukrainasta. Krimin tärkein tulonlähde turismi on romahtanut lähes täysin eikä ole mitään viitteitä, että tilanne voisi parantua ennen sillan avaamista, tuskin silloinkaan. Krimin vesialueiden avaamattomien kaasukenttien hyödyntäminen tulee olemaan monestakin eri syystä vaikeaa ellei mahdotonta.

    Käytännössä Venäjä hankki väkivallalla itselleen kuivan ja elinkelvottoman maapalan, jossa nyt asuu kaksi miljoonaa uutta, työtöntä venäläistä.

    Itseasiassa, strategisesti ajatellen, Ukraina saattaa saada Krimistä aivan loistavan pelinappulan kansainvälisessä politiikassa. Krimin anneksointi on kaikkien länsimaisten oikeussääntöjen ja sopimusten vastainen teko ja vähintä mitä Venäjältä voisi odottaa on erittäin tuntuvien korvausten maksaminen Ukrainalle. Tähän on aina hyvä vedota tuli eteen millainen sopimuskiista hyvänsä Venäjän kanssa. Lisäksi tämä vipuvarsi ei kulu ja Ukraina voi vääntää sitä vuosikymmenet. Ainoa asia mikä ratkaisisi tämän pattitilanteen olisi rauhansopimus, mutta sellaista ei kukaan selväjärkinen ukrainalaispoliitikko koskaan allekirjoita täysin riippumatta siitä haluaako Ukraina Krimin takaisin vai ei. Itse luulen että ei halua.

    VastaaPoista
  3. Hyvä kijroitus Timolta. Mutta millä näille jästipäille saataisiin sovinon järkeä päähän?
    Suomessakin alkaa ryssäviha nostaa päätään ja se on sääli. Ei venäläisiä pidä vihata vaikkei heidän johtajiensa politiikkaa hyväksyisikään.

    VastaaPoista
  4. Kun "aika jättää",niin ei jää paljosta paitsi. Mitä nyt esim. Timo V : n blogia. Jospa se näkyy "nahkurin orsille".

    VastaaPoista
  5. Eilen päädyttiin lauantai-illan tunnelmissa lausumaan muutama lämmin sana venäläisistä lämpiminä inhimillisiä tunteita omaavina ihmisinä, tänään palataankin Putinin hirmuvaltaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ristiriidatonta "maailmaa" ( lue tässä yhteydessä Venäjää) ei ole - tai jos on,niin "se" muodostuu "toisistaan" riippumattomista "totuuksista".

      Poista
  6. Kyllä kiusausta olisi kannattanut vastustaa. Venäjän nimeomaan kannattaisi miettiä sitä, miten tulla puoleensavetävämmäksi. Uhkailulla ei vaikutusvaltaa rakenneta.
    Mitä tulee blogin saatavuuteen ns. toisessa hiippakunnassa, on luultavaa, että se riippuu siitä, mihin osastoon joutuu. Jossakin se voi jopa olla pakollista luettavaa, tiedä häntä.

    VastaaPoista
  7. Rakkaus on tunne toista ihmistä kohtaan, luottamus on rakkautta pääkaupungin herroja kohtaan, samoin mediarakkaus.

    VastaaPoista
  8. Olen hieman erimieltä tästä pelkästä pyssyttelystä, ikäänkuin kysymys olisi jostakin kevytmielisemmästä toimininnasta. Ukaina kriisissä on kysymys syvällisestä välirikosta venäjämielisten ja muiden välillä. Venäjämielisyydellä on syvemmät ja laajemmat historialliset juuret, johon Venäjä tässä tapauksessa perustaa operaationsa Itä-Ukrainassa. Näitä riitapukareita ei kovin helpolla saada tasaantumaan. Venäjän johto tietää mitä venäjämielisyys tarkoittaa, mutta me emme tunne sitä riittävästi.

    Ainoa keino lännen osalta on käyttää sotilaallista voimaa Venäjää vastaan, joko Naton tai Saksan myötävaikutuksella. Suomestakin saattaisi irrota jotain kyseiseen operaatioon. Tilanne alkaa rauhoittua vasta sen jälkeen kun länsimaat ovat perustaneet sotilaallisia tukikohtia Ukrainaan, jotka takaavat maan riippumattomuuden Venäjästä ja maa pääsee kehittymään vapaasti läntisten mallien mukaisesti.

    VastaaPoista
  9. Meillähän Euroopassa on ollut tätä monikansallisuuden ongelmaa maailman sivu. Belgiassa ja Baltiassa se esimerkiksi on hyvin vaikea. Sveitsissä ja Suomessa ongelmia voi pitää olemattomina, ellei Suomen pakkoruotsia nyt oteta lukuun. Unkarissa taas on oma problematiikkansa. Kikki nämä on kyetty hoitelemaan ilman amatöörisotilaiden (ja liikkuvien ammattilaisten) virka-apua. Tuskinpa aseet tai edes niillä uhkaaminen ovat ratkaisu, ellei poliittinen kulttuuri kypsy siihen, että eri kieliryhmillä on oltava oikeuksia, jopa omilla alueillaan tiettyjä privilegioita.
    Venäjämieliset ovat tässä juridisesti huonommalla puolella noustessaan laillista esivaltaa vastaan, mutta miksi heille piti antaa huono esimerkki suosimalla Maidanin fasisteja ja heidän menetlmiään?

    VastaaPoista
  10. "Samoin alkaa näköjään kaikilta jo unohtua, ettei tämä kriisi aivan ilmeisesti ole minkään suunnitelman tulos, vaan tökeröistä käsistä lipsahtaneen politiikan seuraus, joka on laskenut tapahtumat vyörymään typeryydestä rikokseen ja siitä yhä eteenpäin, uusiin ulottuvuuksiin, kuten tämänkaltaisten prosessien yleinen logiikka edellyttää."

    Niinpä. Samantapainen tilanne Euroopassa oli juurikin 100 vuotta sitten, kun alkujaan uhitteluksi ja lihastenpullisteluksi tarkoitettu silloisten suurvaltojen monenkeskinen poliittinen peli ryöstäytyikin taitamattomien ohjailijoidensa käsistä, ja ne seuraukset sitten tunnetaan ensimmäisenä maailmansotana. Nykyaika alkoi erään väittämän mukaan vuodesta 1914, ja taitaa jatkua eräissä muodoissaan yhä tänäkin päivänä. Historian ironiaa sinänsä, että juurikin tänä vuonna on kulunut 100 wee ensimmäisen ja 75 wee toisen maailmansodan syttymisestä. Ja vasta viikonloppunahan vietettiin Molotov-Ribbentropin 75-vuotismuistopäivää.

    "Zhirinovskin päätarkoitus lienee ollut ihmisten naurattaminen, mutta Tshetshenian kokemusten jälkeen nämä vitsit lakkasivat huvittamasta."

    No, kaikesta tapahtuneesta huolimatta en sittenkään jaksa uskoa, että Zirret ja Duginit omaisivat suoranaista päätösvaltaa Venäjän ulkopolitiikkaan. Onneksi. Enkä sittenkään ole pohjiani myöten huolestunut Putinista, mutta kuka tulee hänen jälkeensä, se se onkin se miljoonan ruplan kysymys. Aina voi homma mennä vielä huonommaksikin. Ne, jotka kirosivat Nikolai II:sen alimpaan helvettiin, saivatkin tilalle Leninin ja bolshevismin. Tai ne, jotka pitivät Wilhelm II:sta saksalaisen öykkärimäisyyden pohjanoteerauksena, yllättyivät sitten varmaankin iloisesti saatuaan tilalle Hitlerin natseineen. Noinkohan siis johtajat paranivat vaihtamisesta, kummassakaan tapauksessa? Opetus lienee sen tapainen, että harvoinpa ovat asiat niin huonosti, ettei niitä saisi sössittyä vielä surkeampaan jamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Historian ironiaa sinänsä, että juurikin tänä vuonna on kulunut 100 wee ensimmäisen ja 75 wee toisen maailmansodan syttymisestä."

      Historian tuntemuksen ironiaa lienee se, ettei tunneta Marxin ja Engelsin ajatuksia maailmansodists:

      1847: “…every revolutionary upheaval… must fail until the revolutionary working class is victorious, that every social reform remains a utopia until the proletarian revolution and the feudalistic counter-revolution measure swords in a world war.” (K. Marx, F. Engels. Collected Works, Vol. 9, pp. 197-198; (K. Marks i F. Engel´s. Sochinenia, Vol. 6, pp. 428-429.)

      1848: ”And only a world war can overthrow the old England as only this can provide the Chartists, the party of the organized English workers, with the conditions for a successful rising against their gigantic oppressors… But any European war in which England is involved is a world war…” (K. Marx, F. Engels. Collected Works, Vol. 8, pp. 197-198; (K. Marks i F. Engel´s. Sochinenia, Vol. 6, pp. 428-429.)

      1849: “The next world war will result in the disappearance from the face of the earth not only of reactionary classes and dynasties, but also of entire reactionary peoples. And that, too, is a step forward”. (K. Marx, F. Engels. Collected Works, Vol. 8, pp. 197-198; (K. Marks i F. Engel´s. Sochinenia, Vol. 6, pp. 428-429.)

      1849: “The chief mission of all other races and peoples—large and small—is to perish in the revolutionary holocaust. Therefore they are counterrevolutionary. (The Russian Menace to Europe: by Karl Marx and Friedrich Engels. A collection of articles, speeches, letters and news dispatches, selected and edited by Paul W. Blackstock and Bert F. Hoselitz. The Free Press, Glencoe, Illinois. 1952, p. 59.)

      1850: “…with the victories of the Holy Alliance, Europe has taken on a form in which every fresh proletarian upheaval in France directly involves a world war. The new French revolution is forced to leave its national soil forthwith and conquer the European terrain, on which alone the social revolution of the nineteenth century can be accomplished.” (Ibid, Vol. 10, pp. 197-198; (Ibid, Vol. 7, pp. 428-429.)

      1870: ”What the Prussian jackasses do not see is that the present war is leading just as inevitably to a war between Germany and Russia… And such a war No. 2 will act as the midwife of the inevitable social revolution in Russia”. (Ibid, Vol. 44, pp. 197-198; (Ibid, Vol. 33, pp. 428-429.)

      1879: “Or else there will be a European war, and the present German party, too, will be submerged in the inevitable struggle of each individual for its national existence. A war such as that would, for us, be the greatest of misfortunes; it might set the movement back by twenty years. But the new party that must surely emerge from it at last would, in all European countries, be freed of a host of hesitations and pettinesses such as presently hamper the movement everywhere”. (Ibid, Vol. 34, pp. 197-198; Ibid, Vol. 34, pp. 428-429.)

      1887: “…famine, disease, the universal lapse into barbarism, both of the armies and the people… Only one consequence is absolutely certain: universal exhaustion and the creation of the conditions for the ultimate victory of the working class”. (Ibid, Vol. 26, pp. 197-198; (Ibid, Vol. 21, pp. 428-429.)

      1890: “A war? Child´s play to launch one. But what would become of it once launched defies the imagination…” (K. Marx, F. Engels. Collected Works, Vol. 27, pp. 197-198; (K. Marks i F. Engel´s. Sochinenia, Vol. 22, pp. 428-429.)

      1895: “…by making any war other than a world war of unprecedented cruelty and absolutely incalculable outcome an impossibility… The Communist Manifesto had already proclaimed the winning of universal suffrage, of democracy, as one of the first and most important tasks of the militant proletariat.” Ibid., Vol. 27, pp. 197-198; (Ibid, Vol. 22, pp. 428-429.)


      Poista
  11. Liiankin tunnetun viiksiniekan johdolla toteutettiin Saksassa 20-luvulla sormi pystyssä "puhukaa rauhasta, mutta valmistautkaa sotaan" politiikkaa.
    Hieman yllättäen olen huomannut kokoomusvoittoisella palstalla kutsuttavan Sadankomitean merkkiä takin liepeessä kantavaa ulkoministeriä sotahulluksi.
    Ehkä hän pyrkii EU:n ulkoministeriössä?

    VastaaPoista
  12. Voin vaikka yli 100 prosentin varmuudella taata ettei maassa olevien venäläisten ja maan omien kansalaisten yhteiselo onnistu missään maassa, on kysymys sitten Suomesta, Ukrainasta, Kiinasta tai mistä hyvänsä maasta. Venäläisillä on niin omaperäinen kulttuuri ja ajattelutapa, etteivät ne sopeudu eivätkä edes halua sulautua minkään toisen maan kulttuuriin vaan, pitävät kiinni vain omastaan ja laajentavat omalla tyylillään. Ainoa rakentava ratkaisu muodostuu siitä että venäläiset siirtyvät Ukrainasta takaisin Venäjälle ja rakentavat kotinsa ja elämänsä sen maan pohjalle. Venäläisten siirtyminen edesauttaa rauhaa ja hyvää kehitystä koko Euroopassa ja maailmassakin. Toivottovasti tämä näkemys tulee esille huomenna Minskin kokouksessa. Putinille on tehtävä rehellisesti selväksi etteivät heikäläiset tulee missään muodossa toimeen muiden kansojen kanssa ja ongelmaan on löydettävä kestävä ratkaisu, joka muutto takaisin omalle maaperälle Venäjälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suolatussa voissa paistamattakin sopeutuu valitsemaansa ympäristöön kuin suomalainen Ruotsissa. Maassa maan tavalla, siis ei järjestetä venäjänkielisiä palveluja, vaan suomenkielisiä. ( syntyy tosin hirmuinen älämölö vähemmistöjen sortamisesta, mutta se on vain suomenkielisten tyhmyyttä, ettei uskalleta perehtyä kehittyneempään läntiseen ajatteluun.) Viro on paikka, jossa vironkieli on turvassa, sanoi Lennart Meri, Venäjä on paikka, jossa venäjänkieli on turvassa, jne.

      Poista
  13. Siirtolaisten kanssa on vähän toista kuin maassa iät ja ajat asuneen vähemmistön, eikö totta. Siirtolaiset oppikoot maan tavoille, mutta kanta-asukkaiden täytyy saada jatkaa omia tapojaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itä-Ukrainassa varmaan on paljon sukupolvesta toiseen asuneita venäjänkielisiä kanta-asukkaita, jotka vaativat perustellusti omakielisiä palveluja. Miksi sitten Kiova sitä vastustaa? Heille pitäisi luettaa ulkoministeri Carl Bildtin blogia jossa nöyrästi kehutaan kahden naaapurimaan suhteita, jotka eivät tarvitse sopimuksia vaan ehdottoman keskinäisen luottamuksen. (vaikka hintana onkin että toiset kulkevat selkä suorana viehätysvoimaansa täynnä, toiset reppanat korvat luimussa veisaten "Minä mato matkamies maan" kuten Perusuomalaiset puoluekokouksensa alkajaiseksi viimeksi Joensuussa.

      Poista
  14. Ikäväkseni luulen, että tuota peräänkuulutettua valtiomiesmäisyyttä ei löydy.

    Putinin kerrotaan (sinänsä ymmärretävästi) pitävän Venäjän historian kelvottomimipina johtajina Nikolai II:sta ja Gorbatshovia - he kun antoivat vallan karata käsistään ja aiheuttivat valtakuntiensa sortumisen. VVP:n tärkein tavoite on siten pysyä kiinni vallan kahvassa. Siihen riittää toistaiseksi mittava kansansuosio, öljystä ja kaasusta saatu tuotto sekä muiden maiden pitäminen varpaillaan.

    Ja kansansuosio on aitoa: todellista varteenotettavaa vaihtoehtoa kun ei ole. Tämä on yksi syistä, miksi Venäjälle on toistaiseksi ollut edullista pitää tilanne itäisessä Ukrainassa epäselvänä: televisiosta on koko alkuvuoden näytetty, mikä kohtalo odottaa veneenkeikuttajia.

    Duginit ja Zhirinovskit eivät ehkä johda maan ulkopolitiikkaa (vielä?), mutta heilläkin on kannattajansa. Puhutaan parikymppisten sukupolvesta, joka palvoo Neuvostoliittoa (tai oikeastaan kuvitelmaa siitä, itse he ovat usein syntyneet vasta hajoamisen jälkeen) ja ovat kansanvälisistä suhteista sitä mieltä, että muut vihatkoon, kunhan pelkäävät. Tähän nuorekkaaseen alakulttuuriin tarjoaa katsauksen mm. hilpeästi nimetty sivusto Sputnik i Pogrom. Äänekäs ja tarmokas vähemmistö voi saada aikaan paljon pahaa.

    VastaaPoista
  15. "Lugandaan jouduttiin. Lugandaan päästiin, mutta miten päästään pois?"

    Venäjän imperiumi on vuosisatoja harjoittanut russifikaatiota, samoin kuin sen emäimperiumi, Byzantium, harjoitti vuosisatoja kansojen tuhotyötä. Byzantium supistui lopulta imperiumista pelkäksi Konstantinopolin kaupungiksi.

    Toisin sanoen, Lugandasta päästään pois vain ajan kanssa.

    VastaaPoista
  16. Eilisen Vedomostin artikkelin mukaan venäläisille näyttäisi tulleen suurena yllätyksenä, että Ukrainassa sotii venäläisiä sotilaita. "Olemmeko sodassa Ukrainaa vastaan" kysytään artikkelissa. Syynä median heräämiseen näyttäisi olevan tuoreet ukrainalaiset videoklipit, joissa esiintyy vangittuja venäläisiä asevelvollisia sekä joukko epäselvissä olosuhteissa kuolleita venäläissotilaita. Poikiaan kotiin odottavat Venäjän äidit alkavat huolestua ja kysellä mihin asevelvollisia oikein viedään.

    Eihän tuosta ole kuin pari päivää kun Putin julisti, että Venäjä ei ole Ukrainan kiistan osapuoli. Tästä Putinin on mahdoton perääntyä menettämättä kasvojaan. Venäjä on näin sulkenut viimeisenkin mahdollisuuden löytää tie ulos kriisistä. Sillat on poltettu. Lugandasta ei enää ole ulospääsytietä.

    VastaaPoista
  17. Sinänsä on turhaa pohtia miten nyt edetä, ettei Putin vain menettäisi kasvojaan. Hän kun ei ole ollut vaarassa menettää niitä konfliktin missään vaiheessa. Toisin on ns. Lännen laita.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.