sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Se suuri Venäjän pelko



Se suuri Venäjän pelko

Helsingin Sanomien hiljattain tekemän tutkimuksen mukaan 42 prosenttia suomalaisista oli sitä mieltä, että maallamme on syytä pelätä Venäjää. Neljä vuotta sitten tätä mieltä oli vain 20 prosenttia, joten muutos on hyvin merkittävä.
Tarkemmin katsoen suomalaiset kuitenkin näyttävät säilyttäneen rauhallisuutensa. Vaikka Kaleva-lehden mukaan Venäjän pelko ”lähes ryöpsähti” ja Verkkouutisten mukaan epäluulot ”räjähtivät” näyttävät tulokset itse asiassa paljon vähemmän dramaattisilta. Suurena tai melko suurena uhkana Venäjää pitää 30 prosenttia suomalaisista, mikä on aika paljon, mutta olosuhteet huomioon ottaen yllättävän vähän. Määrän vähäisyys yllätti myös tutkijat.
Itse asiassahan tulokset toki osoittavat, että suomalaisten enemmistö katsoo, ettei Suomella ole syytä pelätä Venäjää.
Tuloksia on katsottava sitä taustaa vasten, että Venäjän uhasta on maamme johtavissa tiedotusvälineissä kerrottu sangen ahkerasti jo useiden vuosien ajan ja Ukrainan kriisin alkamisesta lähtien lähes päivittäin. Niitä voi myös verrata siihen, että Levada-keskuksen mukaan keväällä 44 prosenttia venäläisistä katsoi, että NATO-mailla olisi syytä pelätä Venäjää. Samaan aikaan 63 prosenttia venäläisistä piti NATO:a vaarallisena Venäjälle.
Kuten odottaa sopiikin, Suomesta ei tuossa venäläisessä tutkimuksessa puhuttu mitään. Miksipä olisi? Joka tapauksessa on tosiasia, että lähes puolet suomalaisista pitää Venäjää jonkinlaisena turvallisuusriskinä. Tämä heijastuu myös matkailuun, joka on huomattavasti vähentynyt puolin ja toisin.
Konkreettisia pelkoja ei ilmeisesti ole tutkittu, niin kiinnostavia kuin ne voisivatkin olla. Näyttää siltä, että jokin osa kansastamme kuvittelee mahdollista Venäjän hyökkäystä, jonka sattuessa ”koko maata ei voitaisi puolustaa”, kuten lehdet yhä uudelleen avuliaasti selittävät. Koska maamme ei kuulu liittoutumaan, jonka jäsenillä venäläistenkin mielestä olisi syytä pelkoon, eikä tiedossa tai näköpiirissä ole vakavia maiden välisiä kiistakysymyksiä, näyttää ajatus sodan uhasta liittyvän jonkinlaiseen irrationaaliseen mielikuvaan, jossa sotia käydään muuten vaan, kun on ennenkin käyty.
Tätä ajatusta saattaa monen mielestä pahaenteisesti tukea se tosiasia, että maassa on nyt paljon sieniä ja myös pihlajanmarjoja tulee runsaasti. Tiedotusvälineissä haastatellut asiantuntijat eivät näytä viitanneen näihin enteisiin, mutta eivät kyllä ole esittäneet suomalais-venäläiselle konfliktille mitään muutakaan syytä.
Tältä pohjalta ajatellen se tavaton mielenkiinto Suomen tarvitsemiin ”turvallisuustakeisiin”, joka kansalaiskeskustelussa tai pikemmin jonkinlaisessa poliitikkojen ja journalistien keskinäisessä kestodebatissa ilmenee, on aika erikoinen.
En ryhdy tässä kertaamaan niitä näkökohtia, joita liittoutumattomuuden kannattajat ovat Suomessa jo pari vuosisataa esittäneet Venäjän politiikkamme kulmakiveksi. Totean vain, että linja on aina toiminut hyvin ja tarve sen korjaamiselle juuri nyt ei perustu mihinkään rationaalisiin argumentteihin eikä ole minusta vakuuttava.
Luulen, että mikäli liittyisimme NATO:on, ei Venäjän pelko meillä vähenisi vaan lisääntyisi, aseiden lisääntymisestä huolimatta. Silloin myös todennäköisesti saisimme tottua naapurin varsin suorasukaisiin uhitteluihin ja sotilasammatin perverssin logiikan mukaisesti todella joutuisimme maalitetuiksi ja mahdollisen ensi-iskun kohteeksi riippumatta siitä, olisiko meillä silloinkaan mitään todellista riitaa naapurin kanssa.
Ne, jotka haluavat, saavat mielestäni kernaasti uskoa niitä Virosta lähteneitä viisauksia, joiden mukaan Venäjä kunnioittaa vain voimaa ja väkivallan uhkaa. Myöhäsyntyistä suomettumistraumaa potevat näyttävät kuvittelevan, että tuon ajan luuloteltu häpeä olisi pestävissä pois uudella riuskalla politiikalla, jossa naapurille ei enää tarjottaisi lämmintä kättä, vaan nyrkkiä. No, onneksi he eivät olleet tämän maan ohjissa Kekkosen aikana.
On luultavaa, että Venäjä valmistautuu Suomen mahdolliseen NATO-jäsenyyteen. Onhan sitä jo vuosia ajettu kuin käärmettä pyssyyn. Vaikka kansan enemmistö on vastaan, ei se meikäläisessäkään demokratiassa merkitse sitä, että kansa päättäisi. Sehän luovuttaa päätösvallan valitsemalleen eliitille.
Luulen, että ne kummalliset ja suomalaisia syvästi loukkaavat ja suututtavat toimet, joita venäläiset ovat täällä viime vuosina tehneet, ovat valmistelua tulevalle huonolle naapuruudelle ja esimakua siitä. Mikäli liitymme NATO:on, saavat venäläiset journalistit pysyvän valtakirjan hyökätä sotilasliiton etuvartioasemaa vastaan ja kiusanteko rajalla tulee pysyväksi. Lapsikiistat ja fantastiset syytökset kansanmurhista, perversioiden suosimisesta ja ksenofobiasta tulevat jokapäiväisiksi.
Entä sitten, voi joku kysyä. Kaikkea tätähän on jo tehty. Etnisiä venäläisiä mobilisoidaan viidenneksi kolonnaksi, joka pyytää apua naapurista ja ”terveysviranomaiset” tekevät mielivaltaisia tuontikieltoja. Sen jälkeen huudetaan russofobiasta, vaikka he tekevät sen itse.
Tämäkin on totta. J.K. Paasikivi ihmetteli aikoinaan, miten huonosti Venäjän Suomen-politiikka vastasi maan omia etuja niin keisarivallan aikana kuin neuvostokaudella. Sama näyttää jatkuvan edelleen. Asian psykologista taustaa etsiessä tulee mieleen se todennäköinen vaihtoehto, että imperiaaliselle psyykelle tuottaa tyydytystä kohdella pientä naapuria ylimielisesti.
Venäjän suuruus on sen koossa ja sotilaallisessa voimassa ja sikäläisten patrioottien mukaan myös sen erityisessä moraalissa. Suomen suuruus on sen moderniudessa ja hyvinvoinnissa. Ongelman ydin voi olla siinä, että jokainen valtio kansalaistensa kautta ja päin vastoin haluaa tulla kunnioitetuksi, mutta kunnioitus olisi aina ansaittava. Venäläinen juoppo lausuu yhä uudelleen sakramentaaliset sanat ”Ty menja uvazhajesh”? Kunnioitatko minua? Mikäli rehellinen, mutta yksinkertainen naapuri erehtyy vastaamaan tähän totuudenmukaisesti, syntyy katkera konflikti. Vaikka naapuri yrittäisi korvata puuttuvaa kunnioitusta vakuutuksilla siitä, että hän sen sijaan kyllä tykkää ja kyllä ihan kovasti, ei se paljon asiaa auta.
Mikäpä kansa, varsinkaan suurvaltaisuuteen pyrkivä, voisi antaa anteeksi sitä, että toinen on sitä auttanut. Auttaminen luo suhteen, joka on hierarkkinen ja autetun kannalta väärään suuntaan. Epäitsekkäisiin syihin ei kukaan todellinen patriootti vieraiden kansojen kohdalla usko, vaan epäilee omanvoitonpyyntiä, huonoa omaatuntoa ja muuta vastaavaa. Lännellä on tässä suhteessa Venäjällä suuri taakka kannettavanaan ja siinä joukossa olemme myös me.
Venäjä, joka on noussut jaloilleen, oli taannoin vielä ”polvillaan” eikä sitä kukaan pelännyt. Koska valtiolla oli niukasti muitakaan keinoja kunnioituksen hankkimiseksi, tyytyivät suurvaltasovinistit puremaan hammasta ja puimaan nyrkkiä taskussa. Kuten Sven Tuuvalle, koitti heillekin sitten uusi huomen:
Hän ootti aikaa parempaa,
niin sota syttyikin…

Mihail Bakunin piruili aikoinaan siitä, miten Euroopan valtojen kansalaiset kehuivat kukin hallitsijoillaan ja sillä, mitä nämä antoivat kansalaisilleen. Preussin kuninkaalla ei ollut tarjota teollisuutta, kauppaa, hyvinvointia tai vastaavaa, mutta hänen alamaisensa ylvästeli sillä, että kuninkaalla oli sellaiset sotajoukot, että ne pystyvät tappamaan kenet vain… Ja alamainen ja veronmaksaja loisti tyytyväisyyttään.
Niin, että psykologisesti venäläisten tavaton riemastuminen Krimin ja Ukrainan ”menestysten” takia on aivan ymmärrettävää. Silti tällainen kunnia on reaalimaailmassa vähemmän vakaalla pohjalla. Oderint, dum metuant, sanoi kerran myös Caligula, jonka asema Rooman keisarien galleriassa ei kaipaa tarkennuksia.
On sanottu, että naapuria harmittaa, kun suomalaiset eivät pelkää. Sekin on mahdollista. Tietyissä, jopa dosenttitasolle ulottuvissa, mutta rajallisissa piireissä luultavasti näin on. Ei kuitenkaan ole mitään merkkejä siitä, että Venäjän kansan laajat joukot olisivat jostakin syystä Suomea kohtaan nurjamielisiä. Kuten meillä, myös siellä on pohjimmiltaan kyse pitkän keston ilmiöistä, joita konjunktuurit eivät heiluttele. Ystävyys on hieno asia ja aivan yhtä todellinen kuin pelko. Luottamus vain pitäisi palauttaa.

54 kommenttia:

  1. No jaa, kuka takaa ettei, Venäjän suurvaltaintoilu ryöpsähdä käsistä ja kuka tietää, että jos se ryöpsähtää niin mihin suuntaan. Mehän olemme jo Venäjää vieroksuva melkein Nato-maa, joten ns. ystävyys olisi Venäjän puolelta aina.., no olkoon.., ystävyys suurvaltapolitiikassa on muutenkin vain korusana sinisilmäisille.

    Koulukiusaajat ovat oiva esimerkki, kuinka kilteillle kiusattaville käy. Yleensä huonosti, hyvin ei koskaan, jos väliin ei tule vahvempi apuun.

    Itseasiassa mikä erottaa Venäjän naapurin kolhosta aikamiespojasta, joka väliin kiusaa pienempiään väliin sitten ei? Vastaan itse: ei mikään.

    VastaaPoista
  2. Liitoutumattomuus on toiminut jopa hämmästyttävän hyvin, mutta kyllä tiukkaakin on tehnyt.

    Mukavaa, jos Venäjälä ei olla nurjamielisiä maatamme kohtaan. Mutta kuten aamutelevisiossa liikuttuneen oloinen Ville Haapasalo toisteli, Venäjästä puhuttaessa täytyy erottaa kansa ja valtio toisistaan.

    Voidaanko rivien välistä lukea, että kansan mielipiteellä ei ole niin väliä, valtio tekee mitä tekee. Ja onhan se nähty viimeistään kevään kuluessa, että kansan mielipidettä pystytään kyllä ohjailemaan haluttuun suuntaan, melko nopsaankin.

    Luottamuksen palauttaminen tulee olemaan kyllä kovin hankalaa, niin tökeröä/törkeää propagandaa on suollettu Venäjän taholta. On myös huomionarvoista, kuinka paljon vaikkapa Russia Today antaa lähetysaikaa erilaisille hurmahengille, foliopipoväelle ja salaliittoteoreetikoille.

    Tuntuu, että Venjällä on taas kerran vallalla paranoian ilmapiiri. Sinänsä se ei ole sattumaa, ovathan maan johdossa nyt KGB:n kasvatit. Luulisin, että hankaluuksia tulee siinä vaiheessa, kun Venäjä haluaa varmistaa, että Suomi ei varmasti liity NATO:on. Nähtäväksi jää, liittyykö se johonkin tulevaan konfliktiin.

    VastaaPoista
  3. Putinhan suorastaan työntää meitä Natoon.

    Ei ole auttanut ystävyyttä lähialuekehitysavulla nöyryyttäminen (noin 150 mmk ja 20 m€/vuosi yli 20 vuoden aikana.
    Työnjako Suoli rakentaa jätevesipuhdistamoja ja Venäjä uusia ydinsukellusveneitä ja Bulavia ym. Iskandereita.

    Mutta voisimmeko mitenkään luottaa Natoon? Natomaa Ranska alkoi myydä huipputeknologiaa, Mistral-aluksia maalle, jonka amiraalit uhosivat hoitavansa Gergiankin puolessa tunnissa tällä kalustolla. Mitä kumman "lend leasia" Venäjä tarvitsee?

    (Muuten näissä aluksissa on Wärtsilän dieselgeneraattorit tuottamassa sähkön atzipod-propulsiojärjestelmälle.)

    En väheksyisi puolustusliittoa Ruotsin kanssa. Yhteinen ohjuspuolustus (Patriot tai vast. Israel on myös osaava niitä tekemään.)

    Pidetään tiukasti kiinni yleisestä asevelvollisuudesta ja isosta reservistä.

    Jotenkin olisi reagoitava etteivät pety.

    VastaaPoista
  4. ajatus sodan uhasta liittyvän jonkinlaiseen irrationaaliseen mielikuvaan, jossa sotia käydään muuten vaan, kun on ennenkin käyty.

    'Irrationaalinen'-sanan käyttö tässä yhteydessä hieman häiritsee. Keinot voivat olla (ir)rationaalisia, mutta päämäärät luonnollisestikaan eivät, koska järki (rationaalisuus) on deskriptiivistä. Jos valtion x päämääriin kuuluu imperiumin rakentaminen niin silloin on hyvinkin rationaalista hyökätä niihin maihin joihin hyökkäys vaivattomimmin onnistuu.

    Kuten Halla-aho männä viikolla sanoi Venäjällä on neljä liittoutumatonta naapuria Euroopassa, joista kahden kimppuun se on hyökännyt. Valko-Venäjäksi Suomi tuskin haluaa, mikä ei tietenkään tarkoita sitä etteikö maamme silti voisi sellaiseksi päätyä pelkurimaisten politiikkojen takia.


    Tältä pohjalta ajatellen se tavaton mielenkiinto Suomen tarvitsemiin ”turvallisuustakeisiin”

    Miksi lainausmerkit?

    Tietenkään Nato ei 100% varmuudella takaa mitään, mutta eipä parempaakaan vaihtoehtoa ole. Taitaa toki jo olla myöhäistä sillekin.

    VastaaPoista
  5. Sorsa säätiön tutkija Kaija Korhosen kirjoituksessa HS 24.9. oli niin osuvaa aihetta peiliinkatsomiseen, että en malttanut olla ottamatta talteen parhaita helmiä:
    "Harvainvallan vakiinnuttaminen edellyttää usein kaikkien yhteiskunnan osa-alueiden haltuunottoa. Valtapuolue [lue Jäämies] hallitsee poliittisen päätöksentekojärjestelmän lisäksi käytännössä myös oikeuslaitosta ja mediaa. Lisäksi hallitusvallan käyttäjillä on tavallista enemmän vaikutusvaltaa liike-elämään, kansalaisyhteiskuntaan ja julkiseen sektoriin.
    Valtapuoluetta myötäilevä media mustamaalaa ja pelottelee vastustajiaan. Kun asiat esitetään vallanpitäjille myönteisessä valossa, riippumaton tiedonsaanti vaarantuu. Propagandistinen tiedonvälitys voi luoda rinnakkaistodellisuuden.
    Yksinvaltaisuuteen pyrkivät johtajat pitävät kiinni demokratian kulisseista. Vaaleja järjestetään, mutta ne eivät välttämättä ole rehellisiä monipuoluevaaleja."
    Jos valta on kielessä, diskursseissa, kuten väitetään, niin miksi sen pitäisi nimenomaan olla enemmistöläisten kielessä? Rkp-läisetkin välttelevät leipäjonoja joissa ei saa omakielistä palvelua.

    VastaaPoista
  6. No, kyllähän nyt näillä näkymillä on pakko pitää fantastisena ajatusta, että naapuri päättäisikin yhtäkkiä hyökätä Suomeen saadakseen siltä alueita. Mitä ihmettä se sillä investoinnilla luulisi saavuttavansa verrattuna kaikkiin muihin mahdollisiin?
    Churchill lupasi aikoinaan verta, hikeä ja kyyneleitä ja se naula veti, mutta tilanne on nyt hiukan toinen, kun vaihtoehtona on normaali, molemminpuolisesti edullinen kaupankäynti.
    Onko joku katsonut kauhuelokuvia liikaa?
    Tokihan valtiolla hampaitakin olla pitää, etteivät koirat kuse kintuille. Ruotsin kanssa voisi varmaan tehdä ihan sopimuksen. Onhan sitä puuhattu jo pian sata vuotta.

    VastaaPoista
  7. Se on semmosta meitin tämmösten valtioiden. Niin Suomen kuin Ruotsinkin...

    VastaaPoista
  8. Itse en tiedä mitään, enkä ole edes trolli tai muuten merkittävä. mutta välitänpä silti käsityksen, jonka juuri kuulin nl-venäjän kanssa vuosikymmeniä puuhanneelta ison rahan vaikuttajalta, kokoomuslaiselta kaiken ikänsä. Hänestä lännen pakote- ym politiikka on omiaan vahvistamaan putinin ja oligarkkien asemaa ja kaikkiaan vaikuttaa täsmällisesti päinvastaiseen suuntaan kuin toivotaan tai halutaaan. Logiikka ja tulokset samat kuin ns. terrorisminvastaisessa sodassa, joka lisännyt alkujaan varsin vaatimatonta terrorismia isoksi ja oikeaksi uhkaksi ensin rahoittamalla ja aseistamalla erilaisia väkivaltaisia pienrymhmiä tms (vr afganistan 70-80-luvulla) tai muuten (irakin murskaaminen palasiksi,syyrian terriorostien tukeminen tai ainbakin järjestystä yllläpitävän hallitusvallan heikentäminen jne) omiin tarkoituksiin jne..
    Tämän valistajani huolta ei syventäntyt Venäjän uhka, joka enimmäkseen mediamölinällä (molemin puolin?) luotua fantasiaa,vaan se, miten päästään tilanteen paranemiseen, kun yksikin eu-maa voi estää pakotteiden purkamisen. eli aina löytyy joku puola tms joka omista syistää käyttää vetoaa..
    kuten sanoin, itse en tiedä, mutta miten muut osaavammat näkevät? tämä valistajani tuntui olleen aika lailla samalla linjalla kuiin Timo V ja kuten olen havainnut, useimmat muutkin Venäjää paremmin syvemmin ja pitkältä ajalta tuntevat. onko se sattuma? ja onko sekin sattuma, että yhteen suuntaan enimmäksene huutavassa mediassa ei vihavaisia yms juurikaan näy?
    t hämmentynyt

    VastaaPoista
  9. Arkkipiispa Mäkinen kehui lauantaina kirkon ikiaikaista viisautta keksittyään seitsenpäiväisen työviikon, mutta minä uskon enemmän niitä joiden mielestä ihmisluonne oli olemassa jo ennen kuin kirkon viisaat ihmiskädet kirjoittivat ylös raskasta työtä tekevän levon tarpeen.

    Samalla tavalla juttu ilmestyskirjan pedosta on syntynyt ihmiskäden kirjailuna läntisen valloittajan sotajoukkojen mukana kulkeneiden kirjanoppineiden kuvaillessa kauheuksia mitä rautanyrkit jättivät jälkeensä.

    Elämme kansana ja yksilöinä venäläisten ihmisyksilöiden naapurina, emme pedon vieressä. Toivoisi monen sen ymmärtävän, vaikka ei hyvältä näytä nettikoohottajien juttuja lukiessa. Yllytyshulluja kaikki.

    VastaaPoista
  10. Maailma ei vain toimi neuvottelemisen tasolla niin kuin me toivoisimme, varsinkaan Putinin kanssa. Lukekaapa tästä Timo Hännikäisen hieno artikkeli Sarastus-nettilehdestä.

    NATO-ovi on meiltä jo kiinni. Momentum oli pari vuotta sitten mutta se meni jo. Ei jää muuta kuin nitkuttelu ja nöristely Venäjän rinnalla, varjossa. Onneksi know-how`ta asiasta on Paasikivi-Kekkosen -työn tuloksena. Tulemme olemaan kaksoisroolissa, kaksoiskoodissa, tulemme käyttämään ikään kuin "kahden lautasen mallia" tulevissa ratkaisuissa. EU ja Venäjä. Edessä on poliittista akrobatiaa.

    t. jr

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paasikiven-Kekkosen -linjalle, sellaisena kuin se muistetaan, ei nähdäkseni enää ole paluuta. Ehkä hyvä niin. Turvallisuuspolitiikkaa ei pidä rakentaa nostalgian varaan. Tasavallan presidentti Niinistön puhe YK:ssa oli selvä merkki tästä.

      Nykyhallituksen energiapoliittiset ymv. sompailut kielivät mielestäni lähinnä taitamattomuudesta äkisti muuttuneen tilanteen edessä, eivät niinkään YYA-ajan paluusta. Jälkimmäistä ovat tosin jo muutamat vanhat jäärät ja heidän opetuslapsensa haikeudella toivoneet. Noiden toiveiden soisi jo vaipuvan takaisin vaineeseen.

      Falski nöyristely ei meitä auta.

      Poista
  11. Uunituore ulkoministeriön raportti kertoo, että jäsenyys Natossa selkiyttäisi turvallisuuspoliittisen asemamme.
    Raportti löytyy helposti UM:n sivuilta. Punnittua tekstiä.

    VastaaPoista
  12. Pieni vihreä kybermies on jo täällä.

    VastaaPoista
  13. Jos valta on kielessä - diskursseissa - kuten väitetään, niin miksi sen pitäisi nimenomaan olla enemmistöläisten kielessä? Rkp-läisetkin välttelevät leipäjonoja joissa ei saa omakielistä palvelua.

    VastaaPoista
  14. Taitavat nämä Vihavaisen blogin seuraajat olla paremmin ajan tasalla kuin ulkoasiain valiokunta ainakin jos Salolaista uskomme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Carl Haglund aikoo liittää meidät Natoon virkavastuulla turhia demokratiasta pölisemättä, kuten puolustusvoimain komentaja Lindberg allekirjoitti viimeisimmän Naton yhteissopimuksen.

      On tässä kyllä naurussakin pitelemistä kun Haglund on parhaillaan Lapissa rekrytoimassa saamelaisia rkp:n ehdokkaiksi ja Stubb vaati jyrkästi tuomitsemaan Venäjän "hajota ja hallitse" pyrkimykset.

      Poista
  15. Anonyymi:
    "NATO-ovi on meiltä jo kiinni. Momentum oli pari vuotta sitten mutta se meni jo. Ei jää muuta kuin nitkuttelu ja nöristely Venäjän rinnalla, varjossa."

    NATO-ovi ei teoriassa ole kiinni mutta käytännössä on, koska jäsenyys johtaisi todennäköisesti Venäjän taholta vastatoimiin. Käytännössä NATO-optio lakkasi olemasta Georgian konfliktin aikoihin. Tuolloin kävi selväksi, että Venäjä reagoi aggressiivisesti, jos sen "lähiulkomaat" alkavat liiaksi siirtyä länteen.

    Venäjä ei ole mörkö mutta jääminen Venäjän kanssa yksin ei ole mikään tavoiteltava asiaintila. Nykytilanteeseen on ajauduttu päättämättömyyden, ei minkään suuren viisauden ansiosta.

    En usko, että kauppa Suomen kanssa on Venäjälle niin tärkeää kuin Vihavaisen kirjoituksessa annetaan ymmärtää. Ainakaan sen takia ei uhrata turvallisuusetuja. En myöskään usko, että YYA-ajan viisauksilla olisi suurta käyttöä tänä päivänä. Suomen asema perustui tuolloin pitkälti suurvaltojen väliseen kauhun tasapainoon. Venäjä on jo nyt nähnyt, että länsi ei tee mitään, jos Venäjä hyökkää Naton ulkopuolisen maan kimppuun.

    VastaaPoista
  16. "Venäjä on jo nyt nähnyt, että länsi ei tee mitään, jos Venäjä hyökkää Naton ulkopuolisen maan kimppuun."

    Eipä ole vielä nähty sitä, tekeekö länsi ja Nato mitään oleellista silloinkaan, jos Venäjä alkaa käydä näitä uusimuotoisia "painostussotiaan" jotakin (pientä) Nato-maata vastaan.

    Nato (USA) osaa vain pommittaa ilmasta, mutta sen se osaa todella hyvin. Pannanako Helsinki tuhannen päreiksi, jos siellä hiippailee vihreitä pikku-ukkoja vai miten?

    Se aika, jolloin elokuvan lopussa ratsuväki (= USA) pomppoili paikalle ja pelasti hyvikset, lienee jo mennyt. Nyt on vain paljon tyhjää puhetta ja "pakotteita". Maajoukkoja tänne on turha apuun odottaa jotakin yksittäistä kunniakomppaniaa lukuun ottamatta.

    Suomi on nyt täysin Nato-yhteensopiva ja valmis vastaanottamaan kaiken sen avun, jota muut sille haluavat antaa. Natossa tai ei - auttamishalun ja -tavan ratkaisee auttajien oma intressi - ei mikään pykälä. Viides artiklahan ei tunnetusti pakota ketään mihinkään - ei Suomea eikä muita.

    Se, että Suomi ei ole virallisesti Natossa, tarkoittaa sitä, että Suomi päättää sotatoimista omalla maaperällään itse. Venäjän näkökulmasta tämä on täysin ratkaiseva asia. Suomeen voi luottaa, mutta Nato on Venäjän ykkösvihollinen, siihen ei voi luottaa.

    Jos olemme Natossa, Suomi ei itse päätä alueensa käytöstä sotatilanteessa, eikä siitä, koska täältä ohjukset laukaistaan. Sotaa ei johdeta parlamentaarisena komiteatyönä vaan käskyillä esim. Norjasta, Saksasta tai Pentagonista. Ja noista tähystyspisteistä katsoen Suomi on vain tyhjää etumaastoa.

    Joten olisiko se nyt vain parasta jatkaa näin - 100 % Nato-yhteensopivuus, mutta ei Naton käskyvaltaa Suomen alueen käyttöön? Kenelläkään ei ole tällöin syytä pelätä Suomea eikä myöskään syytä ennakoiviin toimiin Suomen suhteen puhumattakaan siitä, että tänne hyökätä kannattaisi. Kynnys on korkea ja hintoihinsa se hyökkääjälle tulisi.

    VastaaPoista
  17. Siinähän se tuli. Aikoinaan emme hyväksyneet Saksan takeita, vaan sanoimme, että kaikkia luyvatta tulevia ammutaan.
    Silloin venäläiset eivät ottaneet sitä vakavasti, mutta ovathan he jo koulunsa käyneet.

    VastaaPoista
  18. Hirvenmetsästyksen aloituspäivänä YLE kertoi uutislähetyksessä ensin jotakin Ukrainasta. Heti perään näytettiin miten nuori uroshirvi kaatui yhdellä laukauksella suoraan juoksusta.
    Sanoin vaimolleni, että toivottavasti erään valtion suurlähetystössä huomattiin, että meillä se on laaki ja vainaa.

    VastaaPoista
  19. Tein itse itseäni komentaen ajatuskokeen, jossa oletin, että Suomen ja Venäjän välillä olisi edelleen voimassa YYA-sopimus ja ulkosuhteita ohjattaisiin Paasikiven-Kekkosen linjan mukaisesti. Miten tässä tilanteessa virallinen Suomi suhtautuisi Ukrainan kriisiin?

    Alkoi hävettämään niin voimakkaasti, että oli pakko lopettaa ajatuskoe. Ne ajat eivät koskaan enää palaa. Suhteemme Venäjään pitää perustua keskinäiseen kunnioitukseen ja tasavertaiseen rinnakkaiseloon, ei mateluun ja nöyristelyyn niin kuin ennen.

    En pelkää Venäjän hyökkäävän tänne. Sillä on nyt muuta tekemistä. Venäjä on saanut Ukrainan seurauksena taloudellisesti siipeensä jo paljon ja vetäytyisi mielellään nuolemaan haavojaan. Valitettavasti Venäjä joutuu hyökkäämään vielä uudestaan saadakseen aikaan maakäytävän Krimille. Muussa tapauksessa Venäjä joutuu luopumaan Krimistä, jota he eivät talviolosuhteissa kykene huoltamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tšekkoslovakian miehitykseen 1968 Suomessa ottivat kantaa kaikkein miehekkäimmin kommunistit:

      "Miehityksen tapahduttua SKP:n puoluejohto peruutti puolueen 50-vuotisjuhlat, jotka oli ollut tarkoitus järjestää 25. elokuuta, ja antoi julkilausuman, jonka mukaan Varsovan liiton maiden toimet ”vahingoittivat kansainvälistä työväenliikettä”. SKDL:n johdon tiukemmassa julkilausumassa tuomittiin väkivallan käyttö politiikan välikappaleena.[34] Muut merkittävät suomalaiset puolueet eivät ulkopoliittisista syistä tuominneet miehitystä avoimesti tai ainakaan julkilausumin. Myöskään Koiviston hallitus ei ottanut kantaa tapahtumiin.[35]"

      http://fi.wikipedia.org/wiki/T%C5%A1ekkoslovakian_miehitys_1968

      Poista
  20. "Koska maamme ei kuulu liittoutumaan, jonka jäsenillä venäläistenkin mielestä olisi syytä pelkoon, eikä tiedossa tai näköpiirissä ole vakavia maiden välisiä kiistakysymyksiä, näyttää ajatus sodan uhasta liittyvän jonkinlaiseen irrationaaliseen mielikuvaan, jossa sotia käydään muuten vaan, kun on ennenkin käyty."

    Minusta Vihavainen tässä iski kyllä kirveensä kiveen. Sotia siis käydään vain rationaalisista syistä? Kö? Ensimmäinen maailmansota syttyi nationalismin lippujen liehuessa ja irrationaalisista syistä. Sotaan vain ajauduttiin. Ja maailma ja liha paloivat.

    Ensimmäisen päättyessä kylvettiin samalla toisen maailman sodan siemenet itämään, ja eräs pieni viiksiniekka vain 25 vuotta myöhemmin kera hienon propandistin niitti veristä satoa Euroopan laajoilta pelloilta.

    Suomessa samaan aikaan järkeen ja rationaalisuuteen uskova Tanner ilmoitti juuri ennen maailman paloa, että sota ei voi syttyä, koska siitä kärsisi Euroopan talous ja kaikki Euroopan maat. Joutui Tanner myös myöntämään, että sodan ja järjen korrelaatio lienee kovin vähäinen.

    Pessimistinä en usko ihmisen suuresti muuttuneen viimeisen kymmenen tuhannen vuoden aikana, vaikka tekniikka pelaa ja nollat ja ykköset muuttuvat kirjaimiksi kun tässä kirjoittelen. Historian ainoa opetus lienee sen ennustamattomuus. Siksi Venäjän pullistelu ja suurvaltakiima voi aiheuttaa mitä tahansa, missä tahansa ja milloin tahansa.

    Nato-jäsenyys olisi pitänyt valita silloin kun Venäjä oli heikko. Tällä hetkellä se on pienempi paha kuin liittoutumattomuus, jonka "voima ja uskottavuus" nähtiin vuonna 1939. Amen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NATO-mietiskelyissä kannattaisi ehkä ottaa selvää siitäkin, että mitä resursseja heillä ensihätään oikein on käytettävissä. Voisit tutustua vaikkapa saksalaiseen mediaan. Kuva voi osoittautua yllättäväksi. Kenraali Hägglundiakin voisi hetken lukea tai kuunnella. Areenasta löytynee.

      hh

      Poista
  21. No eipä tainnut liittoutuminen paljon haitata sotien syttymistä. Etulinjapaikkoja on kyllä tarjolla, jos niitä kaipaa. Uskomattoman suurta harrastuneisuutta nykyään kyllä osoitetaan sotaan lähtemiselle. Mistähän sekin johtunee.

    VastaaPoista
  22. Minusta NATO-jäsenyydessä ei ole kyse sotaan lähtemisestä vaan suojautumisesta Venäjän uhkaa vastaan. Läntisenä sotilasliittona NATO on tässä mielessä luonnollinen ja ainoa realistinen mahdollisuus liittoutua. Tarkoituksena on ehkäistä ennalta Venäjän mahdollinen hyökkäys eli välttää vuoden 1939 tapahtumien toistuminen. Tuolloin Suomi joutui yksin taistelemaan ennalta ylivoimaista vihollista vastaan. Liittoutuminen tarjoaa myös liittoutumattomuutta vahvemman selkänojan mahdollista Venäjän taholta tulevaa painostusta kohtaan.

    Liittoutumista ei siis tehdä sen takia, että haluttaisiin sotia, vaan tarkoitus on täysin päinvastainen.

    Siitä voi toki väitellä, johtaako NATO-jäsenyys oikeasti turvallisuuden lisääntymiseen vai pelkästään jännityksen lisääntymiseen Suomen itärajalla. Ilmaisia lounaita ei myöskään ole, eli jäsenenä Suomi sitoutuisi itse myös sellaisiin asioihin, joihin Suomen ei kannattaisi sitoutua pelkästään omien intressiensä pohjalta (esim. Baltian maiden puolustaminen).

    VastaaPoista
  23. Sitä minäkin pelkään, että tässä etsitään nimenomaan maksumiehiä ja tykinruokaa Baltoian suunnalle. Ehdottihan Viron puolustusvoimien komentaja jokunen vuosi sitten, että Suomihan voisi ottaa hoitaakseen heidän ilmapuolustuksensa. No, kiitoksia vaan, onhan meillä jo totuttu ottamaan toisten hommia hoidettavaksi. Ongelman ydin taitaa kuitenkin olla siinä, että Baltian maat ovat yhäkin reunavaltioita, kuten ennenkin ja se tarkoittaa, että niistä on tarjolla vain vaaraa.

    VastaaPoista
  24. YYA-sopimuksen testauksesta monet kyselivät aikoinaan unohtaen että sehän on itseasiassa jo kerran testattu, ennen kuin tuota sopimusta oli edes ratifioitu. Nimittäin tietenkin Lapin sodassa.

    Ja olisipa somaa kuulla selitys miksi se puna-armeija ei samantien tunkeutunut saksalaisten perässä Lappiin (ja vähän muuallekin). Ja mikäpä olisi ollut venäläisten jäädä Porkkalaan vaikka 1990-luvulle saakka. Eivät jääneet. Miksi? Selitys jonka mukaan sotilasteknologian muutos teki siitä tarpeettoman ontuu. Nehän olisivat siitä huolimatta voineet sinne jäädä, huvikseen.

    Eiköhän sovita asiat niin, että Venäjälle riittää se että Suomi-neito ei mene vieraille tulille ja nostaa aina silloin tällöin vähän hametta ylös ja paljastaa reittä. Se riittää. Arvoyhteisöön kuulumisesta höpöttävät ne joilla on perin heikko itsetunto.

    VastaaPoista
  25. "Vasarahammer3. lokakuuta 2014 12.29
    Minusta NATO-jäsenyydessä ei ole kyse sotaan lähtemisestä vaan suojautumisesta Venäjän uhkaa vastaan."

    Kuulemma Kylmä Sota ei ole koskaan loppunutkaan, koska sen aiheuttaneet tekijätkään eivät haihtuneet avaruuteen. Kylmä sota voi siis muutua tuliseksi, tavalla tai toisella, siellä sun täällä, milloin tahansa, ilman varsinaista casus bellia, pelkästään sopivien olosuhteiden, konstellatioiden ansiosta. Kuten Stalin sanoi, että pitää odottaa vaan sopivaa hetkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo. Länsimaat pettivät Neuvostoliiton johdon kun lupasivat v. 1990 ettei Nato laajeni itään. Tästä löytyy dokumentit ja mm. USA:n silloisen Moskovan suurlähettilään vahvistus. Myös on tunnettu asia että NL hajoaminen ei suinkaan otettu Naton piirissä riemulla vastaan. Pikemminkin naamat menivät kalpeaksi ja alettiin huolestuneena kysellä milloin omat työpaikat alta kaatuvat. Jostain syystä Natoa ei laitettu kuitenkaan samantien lihoiksi. Syy voi olla siinä päättämättömyydessä mikä Euroopan johtajilla on irrottautua pois tuosta USA-suhteesta. Miksi? Sitä samaa voi kysyä että miksi Suomen eliitti näyttää olevan perin halukas antamaan maan ohjakset vieraisiin käsiin. Ehkä tässä näkyy kulttuurin muutos. Ei ole enää sitä suurta Suomi-projektia mikä Snellmanista lähtien oli politiikan ydin. On helpompi myydä perheyritys ja panna rahoiksi kuin ottaa kohtalo omiin käsiin ja jatkaa kolmannessa tai neljännessä polvessa isien esimerkin viitoittamalla tiellä.

      Poista
  26. "No eipä tainnut liittoutuminen paljon haitata sotien syttymistä. Etulinjapaikkoja on kyllä tarjolla, jos niitä kaipaa."

    Ongelmana onkin, että olemme etulinjassa halusimmepa sitä tai emme ja linjaa riittää 1300 km matkalta, kun edessämme on Aasia ja Itä. Ja rajan takana täysin arvaamaton öykkäriyteen taipuvainen valtio, joka unelmoi menneen suurvalta-asemansa takaisin hankkimisesta. Olisin siis etulinjassa mielelläni hyvin varustautuneena. Siksi Nato-jäsenyys olisi paikallaan.

    Monen kommentoijan mielestä, myös Vihaisen, Venäjä kaipaa ilmeisesti positiivista syrjintää; tarkoittaa siis sitä, että Venäjälle pitää suoda kunnioitusta (ynnä dignityä) , Venäjän intressejä pitää ymmärtää, Venäjää EI SAA loukata, Venäjää ei saa härnätä ja kaikista pahin asia olisi, jos Venäjän naapurina oleva itsenäinen, rauhallinen ja demokraattinen maa päättäisi hakea jäsenyyttä eli turvaa omasta porukastaan eli Natosta.

    Sehän vasta olisi suuri loukkaus Venäjää vastaan ja sepä oikeuttaisi monen positiivista syrjintää kannattavan mielestä Venäjän kovat vastatoimet Suomea vastaan.

    Taisipa itse Vihavainen rinnastaa Suomen Nato-jäsenyyden sodan julistukseksi Venäjää vastaan -hieman näin kärjistäen. Olen hieman ihmeissäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se nyt vain on niin, että Nato-ohjukset Lappeenrannassa eivät Venäjälle ole niitä kuuluista "rauhan ohjuksia". Venäjän on varauduttava siihen, että niiden laukaisunappi on jossakin Suomen ulkopuolella ja napin päällä istuu joku vuorossa oleva Nato-eversti jossakin Norjan tai Saksan bunkkerissa. Lentoaika Lappeenrannasta Pietariin on muutama minuutti.

      Onko tämä nyt vaikea hahmottaa? Natossa Suomi on lännen (USA) astinlauta Pietariin ja Venäjän ytimeen venäläisestä näkökulmasta. Veitsi kurkulla. Painostuksen väline ja jatkuva uhka.

      Se, että meille Nato on leppoisa ja lämmin Marttakerho, pelkkää rauhaa ja rakkautta, ei paina mitään Venäjän analyyseissa. Heidän on pakko - sisä-, ulko- ja sotilaspoliittista syistä aivan pakko - reagoida kasvaneeseen uhkatasoon Suomen suunnasta, jos Suomi delegoi sotatoimiaan Nato-johtoisiksi vaikka vain sodan aikana.

      Miksi siis kaivaa itse verta omasta nenästämme? Nato-yhteensopivuutemme takaa jo nyt sen, että pystymme vastaanottamaan kaiken sen avun, mitä tarjolla on, olimme sitten Natossa tai emme.

      Viides artikla ei velvoita ketään yhtään mihinkään. Suomen ei tarvitse käydä kuuleman mukaan muiden sotia, eikä siis vastaavasti muiden tarvitse käydä Suomen sotia. Itämeren takainen kokolailla tyhjä "tundra" ei kauheasti innosta ketään uhraaman poikiaan täällä. Ei, vaikka me kovasti toivommekin niin rakastettuja isojen keskuudessa olevamme.

      Poista
  27. Luottamus rajanaapureiden välille pitäisi palauttaa, se on tottakai ihan selvää ja kaikki on tehtävä jotta luottamusta voisi tulla. Mutta ei se luottamus prkl vieköön (excuse my French) sillä lisäänny, että venäjää puhuvia vihreitä miehiä ilmaantuu Venäjän naapurimaihin, ja jotka aloittavat Venäjän valtion ja asevoimien voimakkaasti tukemana rankan väkivalta- ja terroriaallon. Tänään Ukraina, huomenna ehkä Baltia.

    Kun Venäjälle ei näköjään sovi se, että naapurimaissa asuu kansoja, jotka haluavat itsenäisesti päättää tekemisistään niin muita vaihtoehtoja ei ole kuin alistua Venäjän vasalliksi tai hakea Naton jäsenyyttä.

    Kumman vaihtoehdon itse valitset?

    VastaaPoista
  28. Geopolitiikka ei ole mihinkään kadonnut ja kaikkein vähiten USA:n ulkopolitiikasta joka näyttää olevan hyvin pitkälle "hajota ja hallitse"-periaatetta. Tai ainakin "hajota paikat- metodilla toimiva. Toinen juttu on sitten tämä kohdemaiden sisäisen opposition tukeminen erilaisilla "värivallankumouksien" tukemisella (myös taloudellisesti). Sitten on eteenkin Obaman kaudella lisääntynyt kansalais- ja ihmisoikeusjärjestöjen soluttaminen mikä näkyy mm. Amnesty Internationalin ja Human Rights Watchin koukuttamisella henkilövalintojen ja rahoituksen ansiosta. Näissä asioissa eteenkin Vihreitä on Suomessa jymäytetty oikein kunnolla jo vuosia.

    Lisäksi eteenkin läntisen median uutisointi on ollut yllättävän heikkotasoista ja yksipuolista Ukrainan tapahtumissa ja jopa heikompaa kuin venäläisten vastaava. Tämä tosin vain siksi että venäläiset ovat Itä-Ukrainan ja Krimin tapauksessa itseasiassa lähtökohtaisestikin vahvoilla jo pelkästään paikallistuntemuksensa sekä sen tosiasian kanssa että Itä-Ukrainassa ja Krimillä väestön ylivoimainen enemmistö aivan aidosti tukee Venäjän politiikkaa. EU:lle puolestaan kansojen itsemääräämisoikeus ei ole ollut oikein koskaan mikään erityisen tärkeä asia, eikä varsinkaan tässä Krimin tapauksessa.

    Läntisen median floppauksen täydentää myös se tosiasia että se on ollut täysin pihalla siitä mikä tämä ISIS:ksen vastaisen läntisen operaation todellinen motiivi on. Siniset silmät näyttävät muodostavan esteen sille havainnolle että kohde on ei enempää eikä vähempää kuin Syyrian nykyinen Assadin hallinto.

    Eräs syy median epäonnistumiseen on myös sähköisen median aiheuttaman paineen seuraus: lehdet irtisanovat pätevää osaavaa henkilöstöä ja palkkaavat tilalle more-clicks-more-money motiivein raflaavilla otsikoilla juttujaan rakentavia nuoria leijonia.

    "Destabilizing Syria: This War is Not Aimed at ISIS, But at Assad by DAN GLAZEBROOK "

    http://www.counterpunch.org/2014/10/03/this-war-is-not-aimed-at-isis-but-assad/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Counterpunch nyt on sisällöltään silkkaa Verkkomediaa. Kannattaa suhtautua tietyin varauksin sivustoihin, jotka julkaisevat myötämielisiä kirjoituksia Pol Potin hirmuhallinnosta:

      http://www.counterpunch.org/2012/09/18/pol-pot-revisited/

      Poista
    2. Hyvää tekstiä, Matias!
      Hybridisodan, kybersodan, tai millä nimellä media uutta sotaansa käykään, tavoitteena on haltuuunotto ja suojaus, kuten vanhan maailman sodissakin. Siis pakko ja alistaminen, vapauden riisto.
      Suomen strategiasta vastaavien tavoitteena on joskus menneessä ajassa, täysin erilaisissa olosuhteissa, haltuunotetun suomenkielen suojaaminen kuvitellulta viholliselta.
      Suomi on syntynyt sodasta, ei vapaiden miesten toimesta, jos olisi, ei lasten suojelujärjestö kantaisi sotamarsalkan nimeä.

      Poista
    3. Kansainvälisen oikeuden sääntöjä löytyy ainakin kahta lajia: investoidun rahan oikeuksia ja ihmisyksilön vapausoikeuksia.

      Suomen hallitus noudattaa nykyisen EU:n mukana Krimille investoidun perintörahan oikeuksia pyrkiessään torrakko kädessä pelastamaan huono-onnisen etujoukon investointeja.

      http://www.talouselama.fi/uutiset/hartwallin+suku+...

      Onneksi kuitenkin näyttää siltä, että mitä vähemmän suomalaiset rauhanrakentajat saavat häärätä Ukrainassa, sitä paremmin rauhanprosessi etenee. EU:n ulkosuhteiden hoito on siirtynyt italialaiseen aikaan. He korostavat kaikessa ihmisyksilön ainutkertaisuutta ja hänen vapausoikeuksiaan varmaankin myös Krimillä, jossa venäjänkieliset pyysivät sankoin joukoin Putinia apuun Kiovan pakko-opettajia vastaan.

      Poista
    4. Tuo linkki Talouselämän juttuun aukeaa tästä

      Poista
    5. "Lisäksi eteenkin läntisen median uutisointi on ollut yllättävän heikkotasoista ja yksipuolista Ukrainan tapahtumissa ja jopa heikompaa kuin venäläisten vastaava. (!!)"


      Länsimaisen median naiivi ja yksipuolinen suhtautuminen Ukrainan tilanteeseen sen alkuvaiheessa on tosiasia. Mutta ´venäläismedian nostaminen ohitse länsimaisen vastaavan kertoo siitä, että Matiaksen mopo keulii ja kriittinen suhtautuminen Ukrainan tapahtumiin on sokean yksipuolista.

      Poista
  29. Kysykää itseltänne yksinkertainen kysymys; ottaisivatko lännen suurvallat ydinsodan riskin Suomen (tai Viron) vuoksi. Ja miettikää onko Viron pullistelu NATOn jäsenenä oikeasti - oikeasti - lisännyt sen turvallisuutta. Vaiko vain turvallisuuden tunnetta.

    Venäjälle ei saa antaa epätasa-arvoista asemaa, se johtaa vain suomalaisten pitämiseen tsuhnana eli palvelusväkenä. Olen pitänyt yksipuolista maanosto-oikeutta typeryytenä heti ensimmäisestä kaupasta alkaen. Vastaväite on usein ollut että ei niitä kauppoja ole vuodessa montaa sataa tehty. Tämä lienee typerin argumentti mitä koskaan olen kuullut Suomen ja Venäjän suhteita koskevissa asioissa.

    VastaaPoista
  30. Hieman outoa, mutta tuttua päättelyä siitä ottaisivatko läntiset suurvallat ydinsodan riskin jne.

    Venäjä tässä koko ajannydinsodalla pullistelee.

    Kumpi osapuoli on sodan aloittaja jos länsi joutuisi tulemaan apuun?

    Ei ihme, että kansalla on puurot ja vellit sekaisin, kun tätä samaa ällistyttävää kysymyksen asettelua on harrastanut Suomi-Venäjä seuran tuore puheenjohtajakin.

    Eli tehdään nyt hänelle ja muillekin selväksi, että jos Natoa tarvitaan jäsenmaittensa tueksi Baltiassa, sodan on silloin aloittanut Venäjä.

    Viro tuskin höökimään lehtee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tietenkään Viro aloita mitään. Mutta uskoo liittoumaan, joka ei tule avuksi kuin symbolisesti. Ydinsodan riskiä ei oteta Lontoossa ja Pariisissa Tallinnan takia. Suomeksi: NATO ei auta. Ei enää kun sillä ei ole vastassa ideologista maailmanvalloitukseen tähtäävää Neuvostoliittoa, joka oikeasti vaaransi lännen edut. Tämä pitää tajuta. Sen jälkeen voi miettiä mitä muita keinoja on. Ja onhan niitä. Naiivi usko läntisten suurvaltojen epäitsekkyyteen on syytä jättää. Paljon kylmäverisemmin on pelattava.

      Poista
    2. Kukas sitä Viroa uhkaisi ydinsodalla ja miksi? Eikös se vasta olekin lännen etujen vaarantamista?

      Poista
  31. Minä en pelkää Venäjää ( saksalaiskeksintöä, kommunismia kyllä ) - loppujen lopuksi RUS on kuitenkin eurooppalainen maa.

    Samaan aikaan kun me kiistelemme NATOn turvatakuista ovat Euroopan ja Suomen ovet appoavoimena kokonaan erilaiselle kulttuurille, aidosti regressiiviselle kulttuurille ja laajentumaan pyrkivälle uskonnolle.

    Kun hyvinvointivaltiot ( = velkakuplat) Euroopassa poksahtavat lopullisesti rikki ja tulonsiirrot loppuvat, näemme miten nämä viidennet kolonnat alkavat toimia.

    nimim. jr

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommunismia sinällään ei tarvitse pelätä sen enempää, kuin Leninin muumiota. Venäläinen messianismi sen sijaan kyllä huolettaa.

      "The Messianic essence is the only true essence of Russia. It doesn't matter whether its for red, white, religious or Communist goals"

      A. Dugin

      Poista
  32. Maaliskuussa Venäjän massiiviset sotaharjoitukset aivan suomen rajan tuntumassa eivät suuremmin ylittäneet uutiskynnystä maassamme. Näihin karkeloihin otti osaa mm. 150.000 sotilasta, 880 tankkia, 120 helikopteria ja 90 taistelulentokonetta ....pikkujuttu....enemmän finskiä pelottaa se, että hylamaito hapantuu rekassa rajalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamun uutinen kertoi, että meilläkin itsenäinen ja uskottava puolustus järjestää vuosikausiin mahtavan harjoituksen, johon osallistuu peräti 1300 reserviläistä.
      Komentaja oli varmaankin menossa kyseiseen harjoitukseen koskapa esiintyi maikkarin aamulähetyksessä aavikkotaistelijan maastopuvussa.

      Poista
  33. Ulkoministeri Tuomiojalle toivotellaan facebookissa Jumalan siunausta hoitaessaan tehtäväänsä, erityisesti ollessaan menossa Moskovaan.

    Kilpakumppanit, toimitsijat ja johtajat sanovat ajatustensa olevan Matteo Bianchin ja Michael Schumacherin luona heidän onnettomuuksien jälkeen.

    Onko tässä kysymys suomenkielen erityispiirteestä, vai seuraavatko pienet vihreät miehet Tuomiojaa?

    Jonkun venäläisen elokuvaohjaajan mielestä suomalaiset eivät katso silmiin eivätkä koskettele toisiaan.

    VastaaPoista
  34. No kyllähän vaaran aiheuttamiseen naapurille tarvitaan kyvyn lisäksi myös tahto. On minullakin kaapissa mona tussaria ja panoksia, mutta ei niitä kenekään tarvitse pelätä eikä edes hankkia sen takia itselle samanlaisia. Elämme sivistyneessä Euroopassa, jossa kynnys väkivallan käytölle on erittän korkea. Ajatus siitä, että sotaharjoituksen joukot yhtäkkiä keksisivätkin hyökätä tänne on enemmän kuin typerä. Miksi niitä siis pitäisi pelätä?

    VastaaPoista
  35. Pelko lienee tässä tapauksessa väärä sana. Tiukka tarkkaavaisuus ja harkittu reagointi parempi. Mutta ajatuksia herättää se, että ainakin Ukrainan tapauksessa näyttää siltä, että naapurin sotilaiden suunnistustaito on hieman vajavainen....jotkut "löytyivät" harhailemasta jopa 50 kilometriäkin Ukrainan rajojen sisältä aseineen ja ja kalustoineen.....

    VastaaPoista
  36. Elämme sivistyneessä Euroopassa, jossa kynnys väkivallan käytölle on erittän korkea.


    Onko tämä nyt jotain Venäjän tutkimuksen professorin huumoria vai mitä????

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missä itäkampanjan vaiheessa meidän edustajamme, puolustusministeri Haglund laittoi sinikeltaisen kravatin kaulaansa?

      Poista
  37. Kynnys on ollut erittäin korkea viimeiset 70 vuotta. Tämä on erottanut meidät siitä takapajuisten maiden puolikuusta, joka ulottuu Afrikasta Keski-Aasiaan ja hipaisee Eurooppaa Balkanin ja Ukrainan suunnalla.
    Nyt olisikin aika pitää tarkoin huoli siitä, ettei samastuta NL:n seuraajavaltioihin tai reunavaltioihin, saati Pohjois-Afrikan ja Keski-Aasian "demokratioihin". Kyllähän siihen kerhoon varmaan mukaan pääsisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän edustajamme puolustusvoimain ylipäällikkö viihtyy kirjamessuilla, joilla tuotteet on etukäteen tarkastettu, vaikka paras tapa sopeutua muutokseen olisi auttaa sitä syntymään.

      Poista

Kirjoita nimellä.