keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Kiekuja ja kaikuja Frankfurtista



Im voller Ernst. Eli kirjailijat ilman rajoja

M.A. Numminen saavutti aikoinaan melkoista suosiota laulamalla omalla tyylillään vanhoja Schlagereita ja jopa Liedejä.
Hänen äänensä sopi tyyliin erinomaisesti ja kaikki taputtivat. Jossakin vaiheessa huomattiin, että hän, aplodeista innostuneena, alkoi laulaa niitä tosissaan. Aplodit vaimenivat ja yleisö jätti taiteilijan vaivaantuneen hiljaisuuden vallitessa.
Sofi Oksaselle on käynyt samoin. Kirjoitettuaan joukon dramaattisia ja osin melodramaattisia romaaneja Viron lähihistoriasta, hän joutui suomalaisen yleisön määrättömän kunnioituksen kohteeksi ja häntä alettiin ihan tosissaankin pitää jonkinlaisena Viron historian äitinä. Kertoihan hän totuuden, jota ennen oli peitelty tai ainakin jätetty kertomatta. On kuitenkin täsmennettävä, että tämä sensaatio syntyi Suomessa, ei Virossa, jostakin syystä.
Huumaantuneena historiallisesta pätevyydestään kirjailija lähti myös kansainvälisen politiikan kentille, eikä vastaanotossa ollut moittimista. Iltapäivälehtien Venäjä- ja Ukrainakirjoitteluun kirjailijattaren pseudovirolainen näkökulma sopi paremmin kuin hyvin. Tätä meiltä aina olikin puuttunut!
Kun alkuun pääsee ja hyvin menee, on vaikea nähdä rajaa, missä kannattaisi jo lopettaa. Valittuna Frankfurtin kirjamessujen avainpuhujaksi kirjailija antoi tulla sydämensä kyllyydestä. Suomettuminen on hänen mukaansa tosiasia, kun siitä kerran puhutaan –näin argumentti meni- ja se on suuri häpeä ja Suomen ongelma. Sitä kohtaloa ei kenellekään voi toivoa.
Mitä suomettuminen sitten oikein on? Puhuja valisti saksalaista yleisöä siitä, että se on turvautumista venäläisiin energialähteisiin, kuten ydinvoimaan. Saksalaisen yleisön reaktioita voi vain kuvitella. Tyhmimmät varmaankin arvelivat, että Suomi luultavasti on Venäjän sanelusta sitoutunut kannattamaan sen politiikkaa ja ostamaan siltä hengenvaarallista ydinvoimaa, joka tekee sen myyjästä riippuvaksi. Fiksuimmat ehkä luulivat näkevänsä tässä pirullisen piikin Saksalle, joka on aivan valtavasti panostanut venäläiseen tuontienergiaan ja tullut siitä riippuvaiseksi. Koska esiintyjänä oli kuuluisa intellektuelli, oletettiin kaiken takaa varmaan löytyvän jotakin sangen älykästä ja ehkä henkevääkin.
Kaamea totuus oli, että tässä laulettiin tosissaan, vaikka ääntä ei ollut. Ainakin referaatista päätellen puhuja tarkoitti vain sitä, että Suomi oli ryhtynyt ulkopolitiikassaan huolehtimaan omista eduistaan, sen sijaan, että se olisi pysynyt ehdottomassa riippuvuudessa itseään viisaammista ja tärkeämmistä tahoista. Lapsekkaan käsityksen mukaan tämä ilmeisesti olisi saattanut maamme aidolle eurooppalaiselle tasolle Viron tapaan ja lopettanut kahdenväliset lehmänkaupat Venäjän kanssa, jollaisiin vaikkapa Saksa ei tietenkään koskaan voisi alentua…
Wir herrlich weit sie es gebracht!

9 kommenttia:

  1. "...Suomi oli ryhtynyt ulkopolitiikassaan huolehtimaan omista eduistaan, sen sijaan, että se olisi pysynyt ehdottomassa riippuvuudessa itseään viisaammista ja tärkeämmistä tahoista."
    Tässä päivän mitteen olen pohtinut, että mitä tämä nykypäivän suomettuminen oikein tarkoittaa. Tääältähän se vastaus löytyi. Kiitokset kirjoituksesta!

    VastaaPoista
  2. Sofi Oksasen menestyksessä on yhtäläisyyksiä Erkki Tuomiojan kanssa. Molempia Suomen valtio ja väkivahva mielipidevaikuttaja evankelisluterilainen kirkko suojelee arkipäivän taistelussa itäisen naapurikansan vaikutusta vastaan.

    Tuomioja esittelee yksityistä kirjaansa Moskovassa, Oksasta on viety suurlähetystöstä toiseen ympäri maailmaa.

    VastaaPoista
  3. Silmäilin tuon Oksasen puheen pikaisesti läpi, eikä siinä mielestäni mitään niin kovin hirveää ollut, vaikka jotkut hätäisemmät olivatkin jo haistavinaan ilmassa Karjalan männyn tuoksun. Ville Haapasalo on televisio-ohjelmissaan tuonut esiin aivan samoja ongelmia, tosin hienovaraisemmin ja turhia alleviivaamatta.

    Sleepy Sleepersin mainitseminen tässä yhteydessä on suorastaan herkullinen veto, jota pitää hieman taustoittaa. Yhtyeen alkuperäisenä ideana oli herättää mahdollisimman paljon paheennusta. Alkupään pissakakkalaulut siivuutettiin infantiilisinä, mutta sinänsä harmittomina.

    Vaan annas olla, kun yhtyeen kolmas albumi, jonka nimeksi piti tulla "Karjala takaisin", ilmestyi. Suomi-Neuvostoliitto -seura oli aivan adosti huolissaan, että moinen nuorisomusiikkilevy vaarantaisi hyvät ja luottamukselliset suhteet.

    Bändiä itseään tämä lähinnä riemastutti: vihdoin oli löytynyt jotain pyhää, jota ei sopinut pilkata. Ja jos orkesterin toiminta olisi kielletty Suomessa, olisi se ollut mitä mainioin markinointivaltti Yhdysvalloissa.

    No, Sleepy Sleepers sai jatkaa ja palasi neuvostoaiheisiin myöhemminkin. Erikseen voidaan mainita tulkinta Matin ja Tepon kappaleesta "Et voi tulla rajan taa". Siinä missä alkuperäinen laulu kertoi kuolemansairaasta miehestä, tuntui SS:n versio viittaavaan itäblokin toisinajatettelijoihin, jotka joutuivat pakenemaan yöhön ja usvaan. Tätä tulkintaa korosti vielä Levyraadissa nähty musiikkivideo.

    Tavallaan Sleepy Sleepers edusti YYA-Suomen "pimeää" puolta, joka äärilaidoilla liikkui Pekka Siitoimen kaltaisia hahmoja. Tämä itsejulistautunut valtakunnanjohtaja oli myös yhtyeen ihalijakerhon kunniajäsen ja ehdotti jopa yhteistyöprojektia. Bändin mielestä kyseessä taisi olla vain ns. "hyvä läppä", eikä asia edennyt mihinkään.

    Sleepy Sleepersistä sikisi myöhemmin Leningrad Cowboys, joka tunnetusti esiintyi Senaatintorilla Puna-armeijan kuoron kera, kommunistien vallankaappausyrityksen vuonna 1993.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, piti lisätä, että Oksanen ei herätä itsessäni kirjailijana tai ihmisenä sen suurempia intohimoja puoleen tai toiseen. Lausuntonsa hän kuitenkin antaa käsittääkseni yksityisenä ihmisenä ja kirjailijana, ei minkään virallisen tahon edustajana. Olisi eri asia, jos Oksanen vaikkapa esiintyisi jonkin kuvitteellisen kansantasavallan kunniakonsulina. Tämä toivottavasti huomioidaan muuallakin.

      Poista
    2. Koriat ne vaatteilla koreilee, sano pohjoisen korea kirjailija Saksassa,

      Poista
  4. Kiitokset Timo Vihavainen.
    Muutaman kohtalaisen hyvän romaanin perusteella Sofi Oksasesta on median arvostelukyvyttömyyden vuoksi tehty kaikkien alojen asiantuntija. Suomalaisten kannalta ikävintä on, että Sofi Oksanen itsekin uskoo olevansa siinä asemassa, että voi kertoa Suomessa ja ulkomailla miten asiat todella ovat. Saksan maalla Sofin läksytyksen kohteeksi näyttää joutuneen Suomen valtiojohto, ulkopolitiikka ja energiaratkaisut - näissähän Oksanen onkin varmasti vahvimmillaan!!

    VastaaPoista
  5. Oksanen neämmä olikin Zeit Magazinin kansikuvatyttö: Finnlands dunkle Königin. Aika merkittävä kunnia.

    VastaaPoista
  6. "Suomalainen kirjallisuus on älyllisesti polttelevaa ja emotionaalisesti lohduttavaa. Se on jännitteillä ladattua kielen ja narratiivin sinfoniaa, jossa liikutaan melankoliasta hurmioon, epätoivosta kaikkivoipaisuuteen ja yksinäisestä itkusta yhteiseen naurunremakkaan."

    Presidentti Niinistö Frankfurtissa

    VastaaPoista
  7. Sofi Oksanen projisoi virolaisten katkeruutta ja pelkoja suomalaisten tekemisiin tänään suhteessa Venäjään... ei voisi vähempää kiinnostaa. Suomen ja Viron historia ja suhtautuminen oman maan puolustamiseen omin voimin (1939 ja tänään) ovat täysin erilaiset.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.