tiistai 18. marraskuuta 2014

Sodan vauhtipyörä



Sodan vauhtipyörä ja asiain luonnollinen kulku

Kesällä 1914 ihmiset olivat aika lailla tohkeissaan ja syystä olivatkin. Ensinnäkin serbit olivat kyllin hävyttömiä ollakseen suostumatta Itävalta-Unkarin ultimaatumiin ja toisekseen Itävalta-Unkari oli kyllin hävytön esittäessään moisen ultimaatumin. Ja jos valtiot jotakin tosissaan esittävät eivätkä sitten pidä sanaansa, niin uskottavuushan siinä menee. Tämähän nykyään kaikkialla ymmärretään kuten silloinkin.
Kun ei kukaan halunnut uskottavuuttaan menettää, oli otettava allekirjoitetut sopimukset ja pidetyt puheetkin vakavasti ja alettava kalistella aseita. Ei niitä leikin vuoksi ollut kasattu.
Ja kansa oli kesällä armon vuonna 1914 kovin kiihottunutta, tuntui siltä, että sitä kiihottivat nyt kaikki asiat ja mahdottomin asia olisi ollut pysytellä ihan rauhallisena ja keskittyä heinätöihin tai pian odottavaan elonkorjuuseen, saati sitten makailla vain datshalla ja lätkiä kärpäsiä.
Se olisi kyllä oikeastikin tainnut olla pään panemista pensaaseen, sillä joukkomurha siinä todella oli tekeillä, vieläpä Euroopan historian suurin ja kaikki taisivat asian jopa hämärästi ymmärtää, vaikka eivät tehneet siitä asianmukaisia johtopäätöksiä. Murhaa nimittäin luultiin valmistelevan muiden ihmisten eikä näiden omien.
Niinpä lehdet kirjoittivat päivästä päivään, miten taivas synkkeni politiikan puolella. Heinäkuun lopulla käytettiin jo suomalaisissakin lehdissä termiä ”maailmansota”, vaikka sellaista ei vielä koskaan ollut historiassa ollut. Kerta se olisi ensimmäinen.
Pietarissa ja Bakussa oli joka tapauksessa heinäkuun lopulla ”suurenmoinen kuohunta käynnissä” ja kaduilla suorastaan taisteltiin. Ranskan presidentti Poincaré oli samaan aikaan vierailulla Pietarissa, jossa joukot hänelle hurrasivat, tuolle rappeutuneelle liberaalille. Toisessa kaupunginosassa juuri silloin vaimot ja lapset viruivat verissään maassa poliisihirmuvallan uhreina.
Saksassa taas ihmisjoukot osoittivat mieltään sodanvaaraa vastaan, mutta vielä enemmän taisi olla niitä, jotka hurrasivat Itävallalle ja buuasivat Serbialle.
Venäjällä taas Itävaltaa ja Saksaa vastaan osoitettiin mieltä ja toisaalta Serbian ja Ranskan lähetystöjen edustalle keräännyttiin kannattamaan niiden politiikkaa. Miten kävisi Euroopan rauhan?
Turun Sanomat siteerasi muuatta viisaana ja vastuunalaisena pidettävää tahoa, joka oli todennut, että ”taistelu tapahtumain luonnollista kulkua vastaan on mahdotonta”. Päivä oli elokuun ensimmäinen, jolloin sodanjulistuksesta ei vielä saatu tietää ennen kuin lisälehdistä. Toki tilanteen vakavuutta oli korostanut, että keisarillinen perhe oli juuri ilmoittanut, ettei enää palaa lomanviettoon Virolahdelle, kuten tapana oli ollut.
Käynnissä oli sodan vauhtipyörä tai, kuten joskus sanottiin huimapyörä, venäjäksi mahovik vojny. Vauhtipyörän tarkoituksena on estää liikkeen häiriintyminen ja pitää meno tasaisena. Nyt se oli saatu vauhtiin ja loppu on historiaa.
Kuten tiedämme, yleisesikuntien sinetöidyt kirjeet avattiin nyt kaikkialla Euroopassa ja aloitettiin valtava liikenneoperaatio, joka keskeytti kaiken järjellisen toiminnan rautateillä myös Suomessa. Euroopassa syntyi sotilasyksikköjä kuin sieniä sateella, kun reserviläiset puettiin valtion vaatteisiin ja pantiin juniin, kuka minnekin menemään. Piletit oli valmistettu jo vuosia sitten.
Mutta Pietarissa oli ilo ylimmillään, kun sota syttyi. Kymmenet tuhannet kokoontuivat kaduille osoittamaan mieltä Itävaltaa vastaan. Kazanin kirkon papit tulivat ulos pitämään jumalanpalvelusta ja rukoilemaan voittoa Venäjän aseille, jotka vuonna 1812 olivat saaneet innoitusta tuosta samaisesta paikasta.
Venäjän intelligentsija, joka vielä hiljattain oli inhonnut ”veriseksi” mainittua Nikolaita ja sylkäissyt aina hänen nimensä lausuessaan, kokoontui nyt muiden muassa juhlistamaan keisarin kunniaa. Tuo naurettava pikkumies, joka piti musikka Rasputinia neuvonantajanaan ja esiintyi Monomahin hattu päässään prameilevissa dynastiansa 300-vuotisjuhlissa, oli kuin olikin sentään Venäjän symboli ja edustaja.
Vakavalla hetkellä, kun venäläisiä vastaan aloitettiin provosoimaton sota, nousi hallitsija juhlituksi maansa isäksi, jonka paatoksellisille manifesteillekaan ei enää kuulunut nauraa. Solženitsyn on luultavasti tavoittanut jotain oleellista aikakauden tunnelmasta selostaessaan sitä, miten epäkäytännölliset ja sotilaallisesti sangen hyödyttömät intellektuellit ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi rintamalle vastoin kaikkea logiikkaa. Ei ehkä ollut syytä hurrata, kuten pimeät kansanjoukot, mutta oli velvollisuus puolustaa äiti Venäjää.
Mutta hurraajia riitti ja muita riekkujia. Saksan uusi lähetystötalo Iisakin kirkkoa vastapäätä, jota muuten on mainittu Suomen eduskuntatalon esikuvaksi, ryöstettiin perusteellisesti. Sen sisustus turmeltiin ja katon harjalla olleet patsaat syöstiin alas. Tästä uutisoitiin lyhyesti Suomessakin. Samoin ryöstettiin saksalaisten liikkeitä Nevskillä ja ympäristössä ja jo syyskuun alussa kerrottiin vallan ihmeitä: kaksisataavuotiaan pääkaupungin nimi oli nyt muutettu. Siitä tehtiin Petrograd.
Ne tuhannet Venäjän saksalaiset, jotka palvelivat virkakoneiston ja armeijan huipulla, eivät sentään muuttaneet nimeään, mutta lienevät julkisilla paikoilla lakanneet puhumasta saksaa, siitäkin kun tehtiin kiellettyä. Tilanne oli aika lailla samanlainen kuin vuonna 1812, jolloin eräät ylimykset joutuivat kerrassaan vaikenemaan, kun eivät voineet puhua ranskaa.
Liberaali Birževye vedomosti otsikoi Isänmaallisesta sodasta, mutta varoitti venäläisiä alentumasta samanlaiseen karkeuteen kuin saksalaiset. Lähetystötalon vandalisointi ja makkaraputiikkien ryöstö ei kuulunut siviileille. Sotilas sai tuhota vihollisen, se oli hänen velvollisuutensa, mutta siviilien kutsumus oli sivistynyt työnteko ja järkevyyden säilyttäminen.
Mutta pian järjen ääni vaimeni Birževkassakin. Saksalaiset kun näyttivät koko karkeutensa kohtelemalla hävyttömästi maassaan oleskelleita venäläisiä, naisiakin. Teutoninen ”sivistys” oli ollutkin vain ulkoa opeteltua pintakiiltoa. Pikkukauppiaan luonnolla varustettu saksalainen lupaili nyt Bessarabiaa Romanialle, ehkä Suomea Ruotsille… Halveksittu venäläinen oli hänen rinnallaan se oikeasti sivistynyt, sydämeltään.
Kaikki Venäjän kansanryhmät lähtivät innolla sotaan. Juutalaisten pääsynagogalta Bolšaja Masterskajalta lähti 20000 hengen kulkue synagogan kuoro kärjessään ja polvistui Aleksanterin pylväälle laulamaan rukouksia Venäjän aseiden ja hallitsijan hyväksi. Kulkueessa kannettiin Venäjän lippuja ja hallitsijaperheen kuvia.
Kulkue pysähtyi ja polvistui vielä Anitškovin palatsin ja Aleksanteri III:n patsaan (nyki, Ploštšad vosstanija) luona laulamaan, rukoilemaan ja pitämään puheita. Venäjän toimivassa armeijassa olevat 400 000 (!) juutalaista olivat kaikki ”kiihkeän valmiina” tekemään isänmaallisen velvollisuutensa.
Niin, henki oli Venäjällä nyt hyvä, saattoivat sotilaat todeta, samoin kuin okeistopoliitikot ja jopa mustasotnialaiset. Jopa liberaalit, juutalaiset ja intelligentsija oli saatu mukaan yhteiseen rintamaan ja kaikki taisivat hyväksyä ajatuksen puolustussodasta.
 Ennen pitkää ajatus puolustuksesta täydentyi myös ajatuksella siitä, että Turkin salmet oli viimeinkin annettava sille, jolle ne kuuluivat. Muhamettilainen perivihollinen kun osoittautui kyllin röyhkeäksi tehdäkseen yllätyshyökkäyksen Mustanmeren satamiin. Saksa oli Berliinin neuvotteluissa aikoinaan estänyt vanhan Tsargradin eli Konstantinopolin liittämisen Venäjään, mutta nyt oli aika panna se kuriin.
Suomalaiset eivät olleet huonoja alamaisia, päinvastoin. Suomen rautatiet saivat jo heti sodan alkuvaiheissa kiitoksia korkealta taholta ja Suomen kansa jopa Kaikkeinkorkeimmalta (vysotšajsij) taholta. Meillä oltiin ”erittäin lojaaleja ja myötämielisiä” emämaalle ja saksalaisten taannoin kaltoin kohtelema leskikeisarinna oli saanut osakseen kerrassaan liikuttavaa huomiota matkustaessaan maamme halki Torniosta Pietariin. Hänellä tosin olikin ansioita nimenomaan siinä, että yritti pitää poikaansa kurissa Suomen suhteen, tosin huonolla menestyksellä.
Sota sai heti valtavat mittasuhteet ja jokainen tavallaan ymmärsi, ettei se mitään herkkua ole, mutta siksihän se juuri oli niin jännittävä, paljon lupaava ja kunnioitusta herättävä asia. Joka tapauksessa siinä päästiin nyt kerralla eroon tunkkaisesta politikoinnista ja lopultakin vähäpätöisistä arkielämän murheista. Työläisten mielenosoituksia palkkojen ja muiden joutavuuksien takia ei ollut edes sopivaa ajatella silloin kun isänmaa oli vaarassa.
Kun kokonaiset maat ja kansantaloudet oli nyt valjastettu kunnian kentille, tuli tietysti mieleen, miten kauan mahtaisi kestää, ennen kuin ratkaisu saataisiin aikaan. Aseiden valtavasta tuhovoimasta huolimatta tuntui realistiselta odottaa, että siihen menisi useita kuukausia…
Mutta kuinka olisikaan voitu panna vaakakuppiin vastakkain maan ja kansan kunnia ja sopimusten pyhyys ja sen toiselle puolelle laskelmat tämän kaiken kannattavuudesta ja järjellisyydestä. Nyt ei ollut enää diplomaattisten trikkien ja lehmänkauppojen aika, vaan raudan ja teräksen. ”Taistelu asiain luonnollista kulkua vastaan” oli yhtä typerää kuin huimapyörän pysäyttäminen paljain käsin.
 Siinäpä sitä oltiin. Yhtään valtiomiestä ei Euroopasta löytynyt tai ainakaan noussut esille. Pasifisti Jean Jaurès murhattiin, hän ei ollut ajan vaatimusten tasalla. Nyt oli nimittäin aika sanoa suoraan, mitä aiemmin oli joka päivä vain ajateltu: a bas les Boches! Suuri kansakunta oli vielä sentään voimissaan.
Ja Venäjällä pieni mies, jonka kaitselmus oli sijoittanut vastuunalaiselle paikalle, saattoi luottamuksella kääntyä Jumalansa puoleen ja kiittää siitä kansan rakkaudesta, joka nyt niin ylitsevuotavana tulvi hänen ja hänen perheensä ylle. Sota oli oikeutettu ja Venäjän Jumala suuri, kuten sanonta kuului. Nyt sitä toisteltiin innokkaasti…


11 kommenttia:

  1. Ensimmäinen maailmansota kieltämättä on eräs Euroopan ja tässä tapauksessa maailmankin historian "turning pointeja", jonka mukanaan tuomien koettelemusten jälkeen mikään ei enää palannut entiselleen, ja tietyssä mielessä tuota aikakauttahan eletään yhä tänäkin päivänä. Toisaalta, tuskinpa monikaan vastuullisilla paikoilla 100 vuotta takaperin ollut kykeni näkemään, mitä tuleman pitää. Ilmeisesti odotukset kohdistuivat johonkin "ratsuväki hyökkää"- tyyliseen romantisoituun näkemykseen sodankäynnistä ja vissiinkin ihan vilpittömästi uskottiin kaiken olevan ohi muutamassa viikossa. Mutta siitäpä kehkeytyikin yli neljä vuotta kestänyt, teollisen logiikan mukaisesti toteutettu brutaali joukkoteurastus.

    Paitsi että sota teki lopun Euroopan kaikista kolmesta keisarikunnasta (tai neljästä, jos ottomaanien Turkki lasketaan joukkoon), se myös itsessään muutti kulttuuria kokolailla brutaalimpaan suuntaan, ja ilmeisesti ilman tätä sodan aikaansaamaa henkistä ja kulttuurista brutalisoitumista esim. bolshevismin ja kansallissosialismin kaltaisen poliittisen ekstremismin syntyminenkin olisi ollut mahdotonta.

    Se, että sota lopulta syttyi "Sarajevon laukausten" seurauksena, oli kai lopulta vain erään tarkoitushakuisen poliittisen pelin tahallinen lopputulos. Euroopan suurvaltojen välit olivat tuolloin jo siinä määrin kärjistyneet, että jotakin "politiikan jatkamista toisin keinoin" olisi varmaankin ollut luvassa jo melko läheisessä tulevaisuudessa miltei joka tapauksessa. Toisissa olosuhteissa, kuten esim. Jugoslavian kuninkaan Aleksanteri I:n ja Ranskan ulkoministeri Barthou´n poliittisessa murhassa Marseillessa 1934, kun tarvetta "casus bellille" ei kenelläkään sillä hetkellä ollut, oli mahtimiestenkin murhan seurauksena tavanomainen poliisitutkinta.

    VastaaPoista
  2. Ei ole vaikea arvata, mistä herra professori on saanut aiheen tähän (jälleen kerran) mainioon ja ajankohtaiseen kirjoitukseensa. Avasipa minkä lehden tai kanavan tahansa, kaikkialta vyöryy päälle sana "sota". Ja jos ei juuri se, kerrotaan ilma- ja maatilojen loukkauksista, kiristyvästä tilanteesta, kylmän sodan paluusta...
    Ja mikäpä ihme se olisikaan. Maailmassa on nyt 1,1 miljardia nuorta, suurin osa kehitysmaissa. Heillä ei ole työtä, ei koulutusta, kaikki ovat tulossa Eurooppaan, joka on ennestäänn täynnä nuoria työttömiä. Jotakin heille pitää keksiä ja konsti on vanha tuttu: uniformu päälle ja sotimaan! Ja kun päästään taas jälleenrakentamaan, riittää töitä kaikille henkiin jääneille. Huimapyörä pyörii jo täyttä vauhtia, eikä sitä pysäytä mikään. Onneksi on tullut nähtyä Pietari, Berliini, Lontoo, Rooma. Ne olivat mielenkiintoisia kaupunkeja, muistellaan kohta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikenlaista sotaan liittyvää settiä tosiaan tuntuu nyt tursuavan vähän joka tuutista. No aivan välittömään liikekannallepanoon en nyt ihan meidän nurkilla vielä tällä syömisellä usko (kop, kop...!), mutta kieltämättä Eurooppakin vaikuttaa tällä hetkellä levottomammalta paikalta kuin vaikka vuosi sitten tähän aikaan. Toisaalta, mikäli taloustilanne edelleen sakkaa, mikä tuntuu sinänsä todennäköiseltä, niin muutaman vuoden sisällä voi turvallisuustilannekin sitten osoittaa jo ihan eri tavalla heikentymisen merkkejä. No, ken elää, se näkee. Toisaalta Euroopalla ei tällä hetkellä ole merkittävää endeemistä liikaväestöongelmaa, joten nuoria vihaisia miehiä ei heitäkään ole samalla tavalla merkittävässä määrin kuin vielä maailmansotien aikana. Ja jos niistä Isoista A-pommeista nyt on jokin hyöty ollut, niin ainakin kolmas maailmansota on vielä tätä kirjoitettaessa sotimatta...

      Poista
  3. Erinomainen kirjoitus. Hyvän asia puolella oltiin Venäjällä, Briteissä, Ranskassa, Yhdysvalloissa, Itävalta-Unkarissa, Saksassa, Osmaanien valtakunnassa. Kaikkialla vallitsi sodan syttyessä lapsenomainen riemu ja innostus kun vihdoin päästiin korjaamaan historian vääryydet.

    Analogiat tämän päivän tilanteeseen ovat selvät . Ilta-Sanomien päivittäistä vyörytystä seuratessa, ei voi välttyä ajatukselta, että sota Venäjää vastaan on väistämätön eikä Suomea pelasta enää kuin NATO.

    Silakkalaatikko oli muuten todella mainiota!

    VastaaPoista
  4. "Analogiat tämän päivän tilanteeseen ovat selvät . Ilta-Sanomien päivittäistä vyörytystä seuratessa, ei voi välttyä ajatukselta, että sota Venäjää vastaan on väistämätön eikä Suomea pelasta enää kuin NATO."

    Ehkä tässä anonyymi hieman tai jopa suuresti liioittelee Idän uhkaa ja sen käsittelyä mediassamme. Ei tässä nyt sotaa olla lietsomassa ainakaan täällä Aasian ja idän länsipuolella, mutta sen sijaan niiden itäpuolella propagandamyllyt jauhavat täydellä teholla.

    Ja sodan vauhtipyörän suurin pyörittäjä ja uhoaja löytyy sieltä aron poikien keskeltä ja Moskovan suunnasta. Ensimmäisen maailmansodan liekit leimahtivat kiihkonatinonalismin kipinöistä. Ja jos katsellaan ympärille ja nykyaikaan , niin missäköhän juuri puhalletaan liekkejä juuri tuollaiseen hehkuun? Ei ainakaan täällä Suomessa, missä isänmaallisuus kielletään kohta, koska se on vastoin monikultturismia ja on samalla tietenkin ihmisoikeuksien vastaista.

    Silakkalaatikko on ok, mutta uunissa haudutettu ja hyvin maustettu kuha on parempaa; ja myös erittäin terveellistä.

    VastaaPoista
  5. HY:n rehtori Thomas Wilhelmsson alustaa tänään yliopiston ja HS:n yhteistilaisuudessa Vox. (Muistamme entisen Radio Moskovan yrittäneen voittaa ideologioiden kilpailun huutamalla "voxia" oikein kovaa.)

    VastaaPoista
  6. Paras on kalevalainen Ukko-Jumala, jota Tuomioja on Ahtisaaren kanssa esittelemässä Turkin johtajille. Sillä naulaisi kristityt ja muslimit yhteisen pöydän äärelle
    Kerran sydän vasemmalla, aina sydän vasemmalla. Kyllä me keksimme ratkaisut maailman ongelmiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ukkojumalan käsitys kaupunkikuvasta täydentyy juutalaistaustaisella Guggenheimilla Helsingin Etelärannassa, jossa tärkeät vaikuttajat ovat sitten jutteluetäisyydellä: EK, Ahtisaaren CMI, ja Katajanokan periferiasta muuttanut Kirkkohallitus.

      Poista
    2. Ihan kuin olisin aamulla aavistanut "Muumipapan" läsnäolon Turkissa olevan tarkkaan harkittua. Mutta sitähän suomalainen kulttuuripolitiikka juuri on, mitään suurta ei tapahdu spontaanisti luomalla.

      Äskeisessä tv1:n kuuden uutisissa tuotiin lisävalaistusta "maailman ongelmien ratkaisuihini". Kerrottiin Kalevalan pohjalta valmisteltavan jättimäistä elokuvatuotantoa itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi 2017.

      Poista
  7. Ihania esiinnostoja, uutisia todellisuudesta. Kirjavaa elämänjanoa ja kuoleman halveksuntaa. Juuri näin kun tunteet roihahtavat ja tavoitteet kirkastuvat, pannaan toimeksi. Kansanjoukot panevat, johtajat seuraavat verenkarvasta lippua, unelmien reettoreita. Sitten alkaen 1919 tulevat järkiselittäjät, kunnes taas kiihko kerää voimaansa, vaikkapa 1789.

    Mitäpä elämä olisi ilman vallankumouksen toistuvaa autuutta. Viikatemies tulee varmasti. Tästä oivalluksesta kiitos KOMin Vallankumouksen ikoniavaukselle. Meillä esitetään KOMissa ja Viiruksessa Nyljetyt korkeata intellektuaalis-eettistä riemulaulua. Jos korkeakouluissa olisi jotain yhtä hyvää/syvää ilmiantakaan luennoitsija, ilmoittaudun oitis (maksan vähistäni lukukausimaksunkin).

    Hiekkalaatikossakin linnat tyrkätään mäsiksi ja paras kirkuja vie tahtonsa läpi. Siksipä tässä kiittelen kun meilläkin just roihahti kiukunpurkauksia kapitalismin/töpinän rajakahnauksia. Että konsensuksen ikijää noroilisi? Eilen tuli uutisissa kenraali Mikael Lilius esiin Mehiläisestä. Hän kuulutti firmansa (puheenjohtamansa) ja Mediverkon menemisestä yhteen. Toissaviikolla valtakunnan "Uutisissa" ennen tietopimennystä, selvittivät kunnanjohtajat sairaiden ja hoivattavien uskomista Mehiläisen Terveystalon huomaan ennen kuin Sote vie kunnallisverotuotosta puolikkaan Sote huolitsijoiden kassaan (tätä on se perustuslakikysymys, sanon kun tärkeilevä hokeminen ei tätäkään selvää asiaa selvitä) ja lähiterveysasemat kyyditysten päähän.

    Sote siis nostatti kuntakapinan ja terveysbisnes havahtui äkkiä valtaamaan lisää alaa ja panemaan kvasipäättäjät tapahtuneen eteen. Terveisiä vaan Susanna Huovinen. Pimeässä hapuilet, strategiat itsellä hämärät, toisten meinaamiset luulottelussa -ihan kuin kesällä 1914. Varmuuden vuoksi liikekannallepano. (Suomessakin innon osoittamiseksi heti syyskuun alussa 1939, raukesi sitten nolosti kun Sovjettikin sinne Puolaa jakamaan, sellanen vaikka voissa paistaisi. Hyvä jos saataisiin se Sputnik tietotoimisto ihmisyyden asialle,teknokraattihulluja riisumaan.)

    Että meillä purskahti rahapiireistä vastaisku ja usean rintaman sisällissota on hieno asia sikälikin, että se näyttäisi silmiemme alla kuinka ei-tarkoitettu toteutuu. (Paitsi ettemme näe, kun ei karttakepillä näytetä.)

    Parasta että asia tihkuu arvovaltaa, sen minkä sitä ja kellä on Puoluejohtajien Sopimuksessa,Sipilä Soini mukaan vedetyinä -eihän toki raha ja terveys yhteenkuulu.

    On tässä sodassa ulkomaakin mukana. Ruotsissa terveys- ja hoivabusines olivat jo pitkällä (Göran Persson yhden ketjun omistajia ja hallituksessa) kun nyt vaaleissa demarit liputtivat, ettei terveydellä saa tehdä rahaa. Mitä tarkoittanee. Ei syntyneitä peruuteta. Ehkä Suomeen saatiin potkua Ruotsista ja nopeata offensiivia siksikin kun omistajamme pitkälti Ruotsista ja kauempaa rohkean liiketoiminnan ja suorasukaisen organisoinnin maista. Kuluttajan asialla.

    Voi vain kuvitella mikä määrä arkoja varpaita ja ahneita sormia vilistääkään jonkun HUS-Loordiston ja alempien asenaistensa mittelöissä, loukatun raivon ja salakamppausten tantereilla. Raha rauhoittaisi tekemään työnsä kunnolla surkujen ja lötjäkepotilaiden eteen. Kun ei siitä high sciencestäkään mitään tule, tyytyisivät parantamiseen. Liputan Mehiläisen ja Liliuksen puolesta.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  8. Paljon kai näin kuin jukka sjöst toteaa, pelottavasti. liekö tuo loipun lipunheilutus ironiaa tai mitä? jos ihan vakavissaan, on se surkeaa tää tulevaisuus tavallisella sukankuluttajalla. Liliuksen/wahlroosin ja Huovisen/Kataisenym arnoilllako, suo siellä vetelä täällä.. .huhuhuh.
    päästäisköhön ne Norjaan? Ruotsiin en enää kannata, siellä nalle ym, tanska on liikaa saksan kupeessa, ei tosin henkis-poliittisesti niin paljon kuin ugrilandia meidän puudelipreussilaistemme liikasenkataisenstubbin jne.. johtamina. taas joku ulkimainen rahaviisas kävi kertomassa että euro on kuin frankensteinin hirviö, taloussanimat jopa julkaisi, mutta katsokaapa aamulla tietääkö hs asiasta mitään.. sielllä mennään viimeiseen suomalaiseen suursaksan ja ekp puoleststa. että kyllä täälä suomettumisen taito tallella on, ja helppoahan se sikäli ettei tarvitse NKP:sta kuin etukirjain vaihtaa. ja EKP:n takana Berliini, ,kuyen ennen Moskova,,, ja suomella muka hyvä herraonni. enpä tiedä, onko koskaan ollut, mutta nyt ei ainakaan t jkp

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.