tiistai 10. maaliskuuta 2015

Talvisotaseminaari Moskovassa





Talvisotaa Moskovassa nyt

Talvisota on syystä Suomen historian solmukohtia. Sehän oli se kansan yhdistävä pyhä kokemus, jossa kansamme ansaitusti nousi maailmanmaineeseen. Sankaruus nousi käsittämättömiin mittoihin ja hyve sai palkkansa. Maa amputoitiin, mutta säilytti henkensä ja ylpeytensä.
Muutama asia tästäkin sodasta helposti unohtuu. Ensinnäkin sen tosiasiallinen kehitys oli aivan ennustamaton ja arvaamaton kaikille osapuolille. Toki Suomessakin aina välillä jotkut puhuivat hyökkäyksen vaarasta: ”sitten kun se kerran tulee…”, mutta kun se tuli, oli se samanlainen järkytys kuin tupakoitsijalle on tieto keuhkosyövästä. Tosin talvisota ei ollut itse aiheutettu, kaikkea muuta. Pikemminkin se kasvoi peritystä anomaliasta eli rajalinjasta jonka merkityksen muuttuminen liittyi oikeastaan naapurin suurkaupunkiin eikä omaan kehitykseen.
Toisekseen, edes Stalin, joka tietenkin ensimmäisenä ymmärsi, että sota tulee kun kerran siitä itse päättikin, ei kuitenkaan lainkaan ymmärtänyt, mihin se johtaisi. Hänen hybriksensä oli luontevaa sellaiselle herralle, jolla oli käytössään maailman suurin ja uudenaikaisin armeija ja vastassaan joukko takapajuisia maalaisjuntteja, joilla ei ollut paljon kivääriä kummempaa kättä pitempänä.
Tyrmistyksekseen Kremlin diktaattori sai nähdä, että tsuhna piti pilkkanaan koko voittamatonta puna-armeijaa, jonka suorituskyvyllä oli niin paljon jo etukäteen hekumoitu. Kansainvälisen tilanteen kehittyminen sai sitten hänet tekemään aivan uskomattoman tempun. Hän joutui syömään sanansa, jonka hän oli suurieleisesti antanut Suomen kansanvaltaiselle tasavallalle, tosin Molotovin kautta. Koko hallitus heitettiin yli laidan ja rauha tehtiin sen Helsingin hallituksen kanssa, jonka vielä äsken oli julistettu edustavan vain bandiitteja ja pyöveleitä.
Koko homman lopputuloksena oli, ettei Suomi saanutkaan sitä Itä-Karjalaa, joka sille oli niin kaunopuheisesti luovutettu valtiosopimuksella, joka allekirjoitettiin 2.12.1939. Sen sijaan siltä otettiin alueita pois, aina Pietari Suuren rajaa myöten. Ihmishengillä ja kansainvälisellä prestiisillä mitaten saaliin hinta oli kuitenkin sen saajalle pyörryttävä. Tämä ei ollut Neuvostoliitonkaan kannalta mikään pikkujuttu, vaan yksi sen koko historian tärkeimpiä episodeja monessakin suhteessa. Jatkosodan merkitys on Venäjällä paljon pienempi, aivan eri luokassa.
Joka tapauksessa Stalinin rohkea ratkaisu eli rauhan solmiminen kaikesta huolimatta ainakin säästi sen ja aseveli Saksan suurilta vaaroilta. Englantilais-ranskalainen apuretkikunta oli todellakin tulossa. Se merkitsi Ruotsin joutumista sotaan ja Saksan tunkeutumista Ahvenanmaalle ja Pohjanlahdelle. Se merkitsi myös joutumista liittoutuneiden pommitusten maalitauluksi sekä pohjoisessa että etelässä. Vaarallisimpia ne olivat Bakussa, jossa yritettäisiin tehdä Neuvostoliiton öljykentät toimintakyvyttömiksi. Sota Saksan rinnalla liittoutuneita vastaan ei tässä vaiheessa houkutellut Stalinia lainkaan ja siksi toiminta Suomessa jätettiin kesken.
Kuten tunnettua, sitä ei sitten päästy jatkamaan myöskään seuraavan vuoden lopulla, jolloin Molotov otti Berliinissä asian esille. Hitler oli jo tosiasiassa muuttanut etupiirijakoa, mikä sanottiin varsin suoraan.
Ennustamaton, laskematon kehitys oli tehnyt pilkkaa kaikista suunnitelmista ja kaikkien osapuolten tavoitteista. Suomalaiset saivat huomata, että urhoollisesta taistelusta huolimatta he itse asiassa menettivät paljon enemmän kuin mitä syksyllä oli edes vaadittu. Sitä paitsi heiltä vietiin alueita, jonne puna-armeija ei edes ollut kyennyt tunkeutumaan. Katkeruuden ja surun määrä oli sanoin kuvaamaton. Vielä muutama kuukausi sitten koko asiaa olisi pidetty fantastisena.
Mutta olisi voinut käydä huonommin. Stalin puhui 150000 suojeluskuntalaisen tapattamisesta ”kunnes jäljellä on vain naisia ja lapsia”. Puolalaiset tapettiin talvisodan aikana Katynissä mahdollisesti siksi, että piti saada tilaa suomalaisille. Heitä olisi voinut odottaa sama kohtalo, mutta heitä ei edes saatu vangiksi. Parissa viikossa rintama olisi kuitenkin voinut romahtaa ja koko maailmanhistoria, siinä luvussa myös Suomen historia olisi voinut mennä aivan toisin. Kaikki oli kovin pienestä kiinni.
Emme tiedä vielä talvisodasta ihan kaikkea, mutta asian pääpiirteet näyttävät olevan hyvin selvillä. Myös Venäjän arkistoista on saatu materiaalia varsin kiitettävästi. Nykyisestä tilanteesta ei neuvostokaudella olisi kannattanut vakavasti unelmoidakaan. Naapurin arkistolaitosta ei nyt kannata aivan varauksettomasti kiitellä, sillä tutkijat eivät vieläkään saa käsiinsä tiettyjen arkistojen luetteloita, sen vuoksi emme edes tiedä, mitä emme tiedä.
Se on valitettavaa, mutta käytettävissä oleva materiaali joka tapauksessa riittää siihen, ettei mitä tahansa sepustuksia näistä tapahtumista kannata tarjota enempää suomalaisille kuin venäläisille asiantuntijoille. Helppoheikkejä aina riittää, mutta heidän, samoin kuin tarkoitushakuisen disinformaation ja propagandan merkitys voidaan minimoida silloin, kun sodan molempien osapuolten edustajat tunnustavat perustosiasiat. Ja viralliset asianomaisten tahojen tuottamat dokumentit ovat tässä painavia argumentteja.
Moskovassa, Suomen suurlähetystössä pidettiin 7-3-2015 pieni seminaari, jossa pari suomalaista ja pari venäläistä tutkijaa keskusteli talvisodan ennustamattomasta luonteesta. Keskustelut käytiin hyvässä yhteisymmärryksessä ja tosiasiat tunnustaen eikä minkäänlaisista intohimoista ollut merkkiäkään. Suomalaiselta kannalta miellyttävää oli kuulla arvostetun vastapuolen edustajan analyysiä, jonka mukaan suomalaisten hämmästyttävä sotilaallinen suoritus perustui heidän vapaaseen kansalaishenkeensä. Venäläisten urhoollisuus oli myös hämmästyttävää, mutta heidän uhrinsa tuotti vain surullisia tuloksia.
Muuan talvisodan ennustamaton tulos oli se arvonanto, jonka suomalaiset saivat niin Stalinin ja venäläisten kuin länsiliittoutuneiden silmissä. Se vaikutti suurella todennäköisyydellä hyvin paljon siihen, että Suomen itsenäisyys säilyi myös jatkosodan jälkeen. Stalin puhui asiasta aivan suoraan ja myös toimi sanojensa mukaisesti. Hyve sai siis kerrankin palkkansa historiassa. Ehkä Suomen kansa todella oli Herran valittu kansa, kuten monet arvelivat?
Viimemainitusta asiasta ei Moskovassa keskusteltu, mutta eräät maailmaa nähneet tarkkailijat hämmästelivät, miten kiihkottomasti osapuolet saattoivat seminaarissa keskustella tuollaisista asioista. Ei sellainen onnistuisi venäläisten ja puolalaisten välillä. Tuskin myöskään kiinalaisten ja japanilaisten.
Ehkä sittenkin, loppujen lopuksi voidaan sanoa, että Suomen ja Neuvostoliiton sodat olivat vielä vanhan ajan rehellisiä sotia, jotka olivat paradoksaalisia totaalisen sodan aikakaudella? Kun sotilaita rintamalla kuoli liki 90 000 kahden sodan aikana, oli yhteenlaskettu siviiliuhrien määrä vain noin 2500. Ulkomaalaiset asiantuntijat, joilla voi arvuuttaa tuota lukua esittävät helposti toisenlaisia arvioita, esimerkiksi puoli miljoonaa…
Tällaisia ajatuksia esitettiin niissä cocktailkeskusteluissa, joita käytiin seminaarin jälkeen. Meillä taisi sittenkin olla onnea onnettomuudessa ja siitä voimme olla tyytyväisiä. Olisi se pahemminkin voinut mennä. Kiitoksia rintamamiehille, jotka kantoivat raskaimman taakan, mutta kiitos myös poliittiselle johdolle, joka piti päänsä kylmänä, loppujen lopuksi.
Poliittinen historia ei ole niin simppeli asia kuin usein kuvitellaan ja on käytännössä mahdotonta pitää käsitystä sen tärkeidenkään teemojen perusasioista kirkkaana kansan enemmistön mielissä. Se ei ole mikään itsestäänselvyys edes alan ammattilaisten keskuudessa. Tämän vuoksi on hyvin tärkeää, että asioista keskustellaan yhä uudelleen, ettei totuus unohtuisi. Kiitos Suomen suurlähetystölle siitä, että se oli tämän asian ymmärtänyt.

26 kommenttia:

  1. "Sota Saksan rinnalla liittoutuneita vastaan ei tässä vaiheessa houkutellut Stalinia lainkaan ja siksi toiminta Suomessa jätettiin kesken." (T. V.)

    Stalinilla ei ollut MISSÄÄN vaiheessa suunnitelmaa "sotia Saksan rinnalla liittoutuneita vastaan". Neuvostoliittohan julistautui heti sodan alussa "puolueettomaksi" ja toimitti "liittolaiselleen" Saksalle jatkuvasti sopimuksen mukaista aseapua ja materiaalista apua. NL "ei aloittanut sotaa" vaan aloitti vain "vapautusretket", joilla se pyrki realisoimaan oman osuutensa etupiirijaosta.

    Liittoutuneilla oli riittävästi tekemistä (Neuvostoliiton tukeman) Saksan kanssa. Niinpä nämä (liittoutuneet) pyysivät Neuvostoliitolta apua, jota tämä ei kuitenkaan suostunut antamaan. Stalinin suunnitelma oli "liittyä sotaan viimeisenä" - sen jälkeen, kun "imperialistit" (Saksa versus liittoutuneet) olisivat kuluttaneet omat voimansa loppuun. Siinä vaiheessa Stalin olisi ilomielin lopulta suostunun Churchillin pyyntöihin aloittaa sota Saksaa vastaan. Puna-armeija olisi lähtenyt "vapautusretkelle" vapauttamaan koko Euroopan "imperialistisen sodan kurimuksesta".

    Stalinin pettymykseksi "aseveli" oli kuitenkin äkännyt hänen aikeensa ja hyökkäsi hetkellä, jolloin "liittolaisen" liikekannalle pannut armeijat olivat haavoittuvimmillaan. Suunniteltu Euroopan "vapautussota" muuttui puolustussodaksi ("Suureksi Isänmaalliseksi sodaksi"), jota ei ollut suunniteltu, ja jonka mahdollisuuteen ei edes uskottu. Neuvostoliiton sotilaallisessa doktriinissa hyökkäys ensimmäisenä (yllätyshyökkäys julistamatta sotaa) oli ainoa "puolustussodan" muoto.

    Kuten historiasta tiedetään, liittoutuneiden apu kelpasi Neuvostoliitolle siinä vaiheessa, kun se joutui alakynteen.

    VastaaPoista
  2. "Poliittinen historia ei ole niin simppeli asia kuin usein kuvitellaan ja on käytännössä mahdotonta pitää käsitystä sen tärkeidenkään teemojen perusasioista kirkkaana kansan enemmistön mielissä. Se ei ole mikään itsestäänselvyys edes alan ammattilaisten keskuudessa. Tämän vuoksi on hyvin tärkeää, että asioista keskustellaan yhä uudelleen, ettei totuus unohtuisi. Kiitos Suomen suurlähetystölle siitä, että se oli tämän asian ymmärtänyt."

    Niinpä niin:

    "Poliittinen historia ei ole niin simppeli asia..."

    "Poliittinen historia" on oma historianlajinsa. Siinä päätetään POLIITTISESTI, mitä ja miten asioista kerrotaan. Pyritään poliittiseen tarkoituksenmukaisuuteen.

    Sotahistoria on voittajan historiaa. Voittajakoalitio sanelee historian - päästyään ensin poliittiseen yksimielisyyteen sen "oikeasta" sisällöstä. Itselle epämieluisat asiat unohdetaan. Niitä koskevat asiakirjat julistetaan salaisiksi - jopa sadoiksi vuosiksi.

    VastaaPoista
  3. Meidän historiamme ei ole voittajan historiaa ja siksi moni pölvästi meilläkon on alkanut kuvitella, että siinä täytyy olla jokin virhe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän TIETOMME toisen maailmansodan historiasta kokonaisuutena ON voittajan suodattamaa ja sanelemaa. Se on sitä edellä mainittus POLIITTISTA historiaa, josta pienten (pölvästien) on viisainta (?) olla samaa mieltä. Tai itkeä ja olla samaa mieltä...

      Poista
  4. Ja juuri tuossa vaiheessa olisi ollur erityisen ikävää lukkiutua sotaan. Toki ideana oli odotella, että jäänsärkijä tekee ensin työn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai Stalinille olisi ollut erityisen ikävää lukkiutua sotaan. Sehän olisi ollut hänen omien suunnitelmiensa vastaista. Tarkoitushan EI OLLUT taistella Hitlerin rinnalla länsivaltoja vastaan. Suunnitelmana oli "PELASTAA" koko Eurooppa sitten, kun Saksa olisi sotimalla saanut sen ja itsensä riittävän heikoksi.

      Stalinille tuli vain yksi paha mutka matkaan, kun "liittolainen" huomasi hänen aikeensa jo vuonna 1940 ja alkoi suunnitella blitzkriegiä Neuvostoliittoa vastaan. Siihen kuvioon Stalinille ei mitenkään mahtunut samanaikaisesti sota länsiliittoutuneita vastaan, siispä Suomen kanssa oli tehtävä välirauha. Päin vastoin (niin kuin myöhempi historia osoittaa) Stalinille kelpasi kaikki mahdollinen liittoutuneiden antama apu.

      Poista
  5. "Suomalaiselta kannalta miellyttävää oli kuulla arvostetun vastapuolen edustajan analyysiä, jonka mukaan suomalaisten hämmästyttävä sotilaallinen suoritus perustui heidän vapaaseen kansalaishenkeensä."

    "Vapaaseen kansalaishenkeensä". Ainut suomalaiselle osapuolelle esitetty komplimentti on pieni, mutta tärkeä. Jätettäköön se seminaarin diplomaattisen ilmapiirin piikkiin, jota säesti kuten tavallisesti armenialainen konjakki. Tapahtumasta puuttuivat uteliaat studentit, jotka saattaisivat sanoa, että Mannerheimin linja ei tipahtanut taivaalta, se rakennettiin Mannerheimin toimesta, koska Suomen Vapaus-, Vallankumous-, Sisällis- tai Kansalaissota oli Leninin ja Stalinin sotaa.

    Suomen Lastensuojeluliitto kantaa Mannerheimin nimeä, koska hän halusi parantaa suomalaisten fyysistä laatua tulevia taistoja silmällä pitäen. (Berliinin Olympialaisissa 1936 Hitlerin silmät olivat tipahtaa päästä, kun hän näki suomalaisten kolmoisvoiton.)

    Ennen Talvisotaa Stalinin erikoislähettiläs Jartsev tarjosi Suomelle erilaisia aluelisäyksiä, kunhan 15% Mannerheiminlinjasta siirtyisi Neuvostoliiton haltuun!!!

    Studentit ovat lukeneet Baryshnikov Vanhemman teosta, jossa tämä esitti varmuudella, että Venäjän vuosinaan Mannerheim oli kiinnostunut erittäin paljon bolshevikkien ideologiasta. Se ei ollut vaikea homma, koska ennen vuotta 1917 bolshevikkipuolue koostui etupäässä aatelistosta ja informaation havaitseminen oli Mannerheimin tehtäviä. Tällä tosiasialla olikin kauaskantoiset vaikutukset. Asiaa ei Suomessa ole tutkittu lainkaan, kiitos suomettuneille professoreille ja virkamiehille. Ei ole mikään ihme että TV:ssä Mannerheim esitetään hämähäkin ja torakan ristisiitoksena, ei ole ihme myös se, että joitakin ärsyttää Suomen hymni, se ei ole seesteinen vaan sankarillinen. Ei ole ihme myöskään se, että Suomen vaakunassa on leijona. Kaksipäinen kotka olisi somampi.

    Eräässä seminaarissa eräs venäläinen professori lausui ohimennen närkästyneenä, että Suomi teeskentelee sivilisaatiota ja onnistuukin siinä. Toisin sanoen kysymys suomalaisten vapaasta kansalaishengestä ei olekaan tuulesta temmattu.

    VastaaPoista
  6. No, kovin paljon ei kannata puhua asiolista, ioista ei tiedä. Tunnen sen venäläisen kollegan erinomaisesti eikä tämä ollut mikään joutava komplimentti, vaan vakaumus. Ja opiskelijoita paikalla oli, vaikka eivät olleen äänessä ennen fursettia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä vähemmän kannattaa Ison Naapurin kanssa puhua niistä asioista, joista tietää. Erinomaisesti tunnettujen kollegoiden yläpuolella on vaikuttaja, jonka sana painaa enemmän. Komplimenttien sopivuus ratkaistaan viime kädessä ylemmällä tasolla. "Poliittiseen historiaan" kuuluu olla tarkoin rajatusta aiheesta soveltuvin osin samaa mieltä keskustelukumppanin kanssa. Se on sinänsä viisautta.

      Poista
  7. Aut Brutus aut nihil!
    Jos tarkoitetaan, että ikäänkuin ihannoisin sotaa ja suomalaisten muka muita parempia ominaisuuksia, se ei pidä paikkaansa. Talvisodan epätodellinen sankarihenki oli tosiasia ja syntyi suurelta osalta ainutkertaisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Neuvostoliiton hallitus oli avainasemassa.
    Mielialaraporteista selviää, miten yksimielisyys alkoi rakoilla, kun mobilisaatiot ja väestönsiirrot alkolivat näyttää turhilta. Jos hyökkäystä olisi lykätty pari kuukautta tai jos olisi esitetty ultimaatumi, olisi koko rakennelma voinut hajota. Nyt kaikki osui aivan nappiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan niin. Kaikki osui aivan nappiin. Ilman Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon 22.6.1941 kaikki olisi voinut osua aivan Stalinin suunnittelemaan nappiin. Toki tilanne oli jo erilainen, kun liittolainen ei enää toiminut niin kuin oli sovittu: Eurooppa ei ollut vielä täysin raunioina...

      Jos Hitler olisi lykännyt hyökkäystä mainitut pari kuukautta, niin tilanne olisi kehittynyt aivan toisin. Neuvostoliitto olisi mahdollisesti jyrännyt Euroopan, Suomen siinä mukana (Suomen joka tapauksessa, ilman muuta Eurooppaakin)...

      Mutta jossittelu ei ole kovin hyvä menetelmä historian tutkimuksessa. Tulevaisuuteen katsovaan mahdollisuuksien tarkasteluun se saattaisi olla sopivampi: - "Mitä siitä seuraisi, jos tekisimme näin..." (?)

      Ei tässä keskustelussa ole ollut näkyvissä blogistin taholta sodan tai suomalaisten "ylivertaisuuden" ihannointi, pois se.

      Suomen Talvisota ja Jatkosota ovat pieniä detaljeja Toisen maailmansodan (ja "Suuren Isänmaallisen Sodan") kokonaisuudessa. Meille suomalaisille ne toki - ymmärrettävästä syystä (?) - näyttäytyvät lähes päätapahtumina. Oma kokemus on lähempänä kuin toisten kertomukset. Luonnollinen näkökulma.

      Toki kaikki olisi toisin, jos "Kollaa ei olisi kestänyt" jne. Kaikki olisi toisin, jos ei olisi oltu aseveljiä saksalaisten kanssa Jatkosodassa. Näitäkään blogeja ja kommentteja ei kirjoitettaisi. Blogin kirjoittaja ja kommentoija eivät olisi syntyneetkään...

      Sodan jälkeen syntyneet suomalaiset ovat syntyneet suomalaisina (mm.) sen ansiosta, että Suomi säilyi itsenäisenä. Jos isä olisi jatkosodan alkupuolella kaatunut eikä pelkästään vakavasti haavoittunut, niin tätäkään kommenttia ei olisi, sillä ei olisi olemassa tämän kirjoittajaa.

      Kun emme ihannoi sotaa emmekä ole "sankareita", niin pyrkikäämme pysymään irti NATOsta yms. sotakoalitioista. Käsittääkseni siitä seuraisi vähemmän ikävyyksiä kuin liittoutumisesta.

      Kunnioittakaamme myös itäistä naapuria kaikessa siinä, missä voimme. Jos on jotakin sellaista, mitä emme voi hyväksyä, niin muistakaamme silloinkin yksi asia: historiankirjat ovat osoittaneet, että vahvempi on aina oikeassa. Törmätyskurssi on yleensä aina huono kurssi.

      Poista
  8. Talvisota on kokoaan moninkertaisesti suurempi ja sivistyneet venäläiset ymmärtävät sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Millä mittarilla mitattuna se on kokoaan moninkertaisesti suurempi?

      Mikä on sen "absoluuttinen koko"? 105 päivää? Jatkuiko sota moninkertaisen ajan jossakin muodossa? Siitäkö on kyse tässä moninkertaisuudessa?

      Mikä siitä tekee siitä "moninkertaisesti suuremman"?

      Poista
  9. Kehotan tutustumaan koko siihen valtavaan kirjallisuuteen, joka asiasta on Venäjällä julkaistu. Petrovin bibliografia (Renvall Institute publications) tarjoaa osviittoja. Ihan aluksi voi katsoa Wikipediaa. Se on suurempi ennen muuta moraalisesti, kuten venäjäksi sanotaan. Ja ihmisuhrit/päivä ovat sodan hurjimpien taisteluiden luokkaa. Ja lisäksi se oli sekä vaiettu että törkeästi valehdeltu sota. Siinä aluksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tuttua tekstiä tähän asti. Mutta ei kai suuri määrä julkastua kirjallisuutta muuta talvisodan "kokoa"? Sen se tekee, että venäläisilläkin on mahdollisuus saada "oikeampaakin" tietoa kyseisestä "rajaselkkauksesta". Jos viitsivät lukea ja jos uskovat lukemaansa...

      Neuvostoliiton historiankirjoituksessa Talvisota oli "vapautusretki", ei sota. Niin kuin muutkin "vapautusretket".

      Toinen maailmansota lienee edelleenkin Venäjän oman historiankirjoituksen osalta "Suuri Isänmaallinen Sota", johon puolueeton, rauhantahtoinen SNTL tuli tahtomattaan vedetyksi 22.6.1941 Saksan "salakavalan hyökkäyksen" seurauksena...

      Onko Venäjällä alettu yhtä avomielisesti kirjoittaa myös siitä, että Neuvostoliitossa julistettiin yleinen (salainen) liikekannallepano jo vuonna 1939 - noin kaksi viikkoa ennen Saksan hyökkäystä Puolaan? Kremlissä aloitettiin sota silloin. SNTL:n doktriinissa oli liikekannallepanolle määritelmä:

      "liikekannallepano = sota" / мобилизация = война

      Poista
  10. Höpö höpö. Katso nyt mitä on julkaistu, jos ymmärrät, mistä on kysymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä ymmärrän mistä on kysymys, ilman höpöhöpöäkin.

      Se, että Talvisodasta julkaistaan lopulta - "Ja lisäksi se oli sekä vaiettu että törkeästi valehdeltu sota" (T. V. 11. maaliskuuta 2015 20.08) - Venäjälläkin oikaisu laajassa kirjallisessa muodossa tähän "törkeästi valehdeltuun sotaan", ei suinkaan tarkoita vielä sitä, että sotahistorian vielä suuremman mittakaavan törkeät valheet (ВОВ, 2 Мировая война) olisi tunnustettu ja oikaistu. Venäjän tutkimuksen professorikin voisi tutkia näitäkin "totuuksia". Vai voisiko? Vanha kirjallisuus ei selitä läheskään kaikkea lähihistoriaa.

      Poista
    2. Vielä muutama sana aiheesta "törkeästi valehdeltu":

      "Joka on vähimmässä luotettava, se on luotettava paljossakin, ja joka on vähimmässä vilpillinen, se on vilpillinen myös paljossa." (Luuk. 16:10)

      Jos Talvisodasta valehdeltiin itänaapurissa törkeästi, niin kerrottiinko siellä silkkaa totuutta teemoista ВОВ, 2 Мировая война?

      Kuka uskoo, että "törkeä valehtelu" rajoittui vain "vapautusretkistä" kerrottuihin tarinoihin?

      Poista
  11. Jos olisimme pitäneet kiinni Moskovan rauhansopimuksesta, meillä olisi ollut koko Siperia selustanamme ja huoltoyhteydet Liitoutuneisiin vähintään Muurmanskin kautta? Miksi NL olisi Suomeen hyökännyt edes ennen 22.6.1941? Tiesivät, ettei se olisi helppoa? Saksan hyökkäyksen jälkeen sillä oli vähemmän syytä hajottaa voimiaan??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Moskova" ei tehnyt mitään sopimuksia noudattaakseen niitä itse. Siellä pidettiin tehtyjä sopimuksia VAIN toista sopijapuolta sitovina. Tästä on neuvosto-kommunistien omasanaisia todistuksia.

      Saksan kanssa tehdyssä Molotov-Ribbentop-sopimuksessa sopijapuolet sopivat etupiirijaosta ja sen realisoimisen aloittamisesta syyskuun alussa. Saksa hyökkäsi Puolaan 1.9.1939. NL aloitti sopimuksen mukaisen "oman osuutensa" realisoinnin vasta reilut kaksi viikkoa myöhemmin. Saksa sai historiankirjoihin Toisen Maailmansodan aloittajan häpeällisen roolin - Neuvostoliitto ei saanut.

      Ei "Moskova" kuvitellut helpoksi mitään sotaoperaatiota. Siksi sen suunnitelmiin kuului "motivoida" toisia valtoja tappelemaan keskenään ja liittyä sotaan viimeisenä. Päämääränä oli saavuttaa voitto mahdollisimman vähillä kustannuksilla.

      Ilmaisu "Meillä olisi ollut koko Siperia selustanamme" tarkoittaa sitä, että olisimme TODELLA kuuluneet Neuvostoliiton etupiiriin. Niin kuin Viro, Latvia ja Liettua. Olisiko tällainen historian vaihtoehto meille onnellisempi kuin nykyinen historiamme?

      Poista
  12. Näyttää kiusallisesti siltä, että pärjäsimme koko leikissä käsittämättömän hyvin kaikesta tyhmyydestä huolinatta tai sen ansiosta. Ylikangs kuulemma uudessa kiirjassaan on suivaantunut siitä, että meillä senkun puolustellaan vallanpitäjien toimia. Keksitään nyt tosiaan sitten sellaisia toteutumatta jääneitä skenaarioita, että ulkomaalaisten leuka loksahtaa.
    Täytyy se Heikin kirja toki lukea, aina hänellä asiaakin on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Siltä näyttää - ja on aina näyttänyt - että pärjäsimme koko leikissä käsittämättömän hyvin. Veikko Huovisen Konsta Pylkkänen sanoi jotakin 'jälkiviisaus' -nimisestä viisauden lajista...

      Toteutumatta jääneet skenaariot voivat ehkä nekin olla osa historiaa, mutta "leikin" lopputulos on joka tapauksessa paras mahdollinen. Muut "skenaariot" kuulunevat enemmän mytologian kuin historian alueelle. Jälkeen päin tarkastellessa vain toteutunut historia on ainoa mahdollinen. Ilman vaihtoehtoja.

      Kaikki inhimillinen toiminta on aina vajavaista. Kukaan (vallanpitäjistäkään) ei voine koskaan toimia niin, että kaikki olisivat tyytyväisiä niihin toimiin. Homo sapiens on ristiriitainen laji.

      Poista
  13. Jaa, en mä muuta mutta eikös Katynin murhat jatkuneet vielä Talvisodan päättymisen jälkeenkin?

    VastaaPoista
  14. Hoksasin tämän keskustelun vähän myöhään, mutta toivottavasti suitä voi vielä jatkaa. Stalinin käsky Katynin murhista on päivätty 5.3.1940, mutta jos puolalaisten likvidoinnissa oli takana tehdä tilaa suomalaisille upseereille, kyseessä lienee ollut jonkinlainne vauhtipyörävaikutus eli kerran liikkeellelähtenyttä ei enää voinut pysäyttää vaikka suomalaisia ei tullutkaan puolalaisia korvaamaan.

    "Viimemainitusta asiasta ei Moskovassa keskusteltu, mutta eräät maailmaa nähneet tarkkailijat hämmästelivät, miten kiihkottomasti osapuolet saattoivat seminaarissa keskustella tuollaisista asioista. Ei sellainen onnistuisi venäläisten ja puolalaisten välillä."

    Noista puolalaisista sen verran, että seminaarissa ollut Venäjän kansallisarkiston johtaja Andrei Artizov julkaisi laitoksensa kotisivuilla helmikuun lopussa 70 dokumenttia, jotka kertovat puolalaisista vastarintataistelijoista vuosina 1944-45.

    http://ipn.gov.pl/en/news/2015/institutes-preliminary-analysis-of-the-archival-documents-published-by-the-federal-archival-agency-of-russia-on-26-february-2015

    Artizovin antaman haastattelun mukaan näistä ei ollut mitään apua puna-armeijan "vapauttaessa" Puolaa vaan he taistelivat puna-armeijaa vastaan, tappoivat sen upseereita ja olivat liitossa Saksan kanssa. Artizovin dokumnetit eivät kerro mitään NKVD:n toimista Puolassa noina vuosina. Suomi on palkinnut Artizovin kunniamerkein (Suomen Leijonan komentajamerkki 7.11.2013). Taisi mies paljastaa puolalaisille todellisen karvansa ja sen, että on tiukasti nyky-Venäjän johdon poliittisessa ohjauksessa.

    Torsti Poutanen
    Salo

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.