tiistai 7. huhtikuuta 2015

Lustraatio ja perlustraatio



Lustraatio ja perlustraatio

Suureksi huvikseni olen havainnut kotoisessa kielessämme uuden muotisanan, lustraatio. Vanha latinisti ymmärtää ilman eri käännöstäkin, että kyseessä on sanasta lux –valo, johdettu termi. Tarkoitetaan siis valaisemista, fiat lux!
Antiikin käsitys oli, jos niin voi sanoa, että valo joka tapauksessa tulisi aina ennen pitkää valaisemaan myös kätketyt asiat:
quidquid in occulto est, in apricum proferet aetas,
quidquid id est, timeo danaos et dona ferentes

Näinhän Laokoon ainakin Exercitia latinan mukaan aprikoi Troijan hevosen mahdollista sisällystä. Se sitten todella paljastui ja epäilyt osoittautuivat perustelluiksi, mutta tämä on toinen asia.
Lustraation ohella monessa maassa on ollut käytössä myös perlustraatio, joka tarkoittaa kirjeiden höyryttämistä auki ja niiden salaista lukemista ennen addressaatille lähettämistä. Valtiovalta näet saattaa haluta tietää asioista enemmän, kun sille halutaan kertoa. Siksipä se myös tavoittelee valoa omilla keinoillaan. Mikseipä valtiolla olisi oikeutta totuuteen? Sehän olemme me kaikki… Ollaanpa nyt ainakin loogisia.
Mutta höyryn aika on jäänyt taa ja uudet haasteet odottavat niitä, joille totuus on tärkeämpää kuin mikään muu ja jotka siis janoavat puhdistavaa paljastusta ja mieluummin juuri nyt, heti. Siksi lustraatio, myös meille.
Tyrmistyksekseni olen saanut huomata, että lustraation vaatijoissa on mukana aivan fiksun oloisia ihmisiä, jotka tosin yleensä edustavat hieman muuta toimialaa kuin historia. Sieltä löytyy myös vanhoja änkyröitä, jotka ovat tehneet tavanomaisen 180 asteen käännöksen ja jatkavat änkyröintiään entisellä tyylillä ja menetelmillä ja tätähän saattoi vain odottaa. Tietysti tällainen asia myös houkuttelee sitä väkeä, joka ei ymmärrä historiasta muuta kuin vuosiluvut. Joka tapauksessa mukana ei näytä olevan pelkkiä älykääpiöitä ja juuri tämä on se huolestuttava seikka.
Mitä käytännössä tarkoittaisi lustraatio Suomessa, nyt tai huomenna? Täytyy heti sanoa, että se kuulostaisi tasan yhtä komealta kuin virallinen julistus, jonka mukaan maassamme on otettu käyttöön perlustraatio yleisen edun näin vaatiessa. Luvassa siis olisi runsaasti kansainvälistä huomiota ja ansaitusti. Sen ansaitsisimme toimella, joka ilmentäisi sekä tavatonta tyhmyyttä että suhteellisuudentajun ja itsekunnioituksen puutetta.
Hyöty sekä perlustraatiosta että lustraatiosta olisi tuomittu jäämään aivan marginaaliseksi. Mutta ainahan joku saattaa kaikesta hyötyä, täytyy vain tietenkin kysyä, miten ja kuka? Ehkä kävisi niin, että koko sinänsä hauskan komedian naurut maksaisivat kovin paljon isänmaallemme ja hyödyt korjaisi vain joku ovela veijari. Se on kovin todennäköistä.
Lustraatio koskisi suomalaisten suhteita Neuvostoliittoon. On heti nähtävissä, että sen piiriin olisi otettava kaikki, joilla tuollaisia suhteita oli ja ilmeistä on, että jo nuo suhteet sinänsä olisivat pahasti kompromettoiva asia. Miksi pitikään mennä lirkuttelemaan pyöveleille ja tyranneille? Eikö selkä pysynyt suorassa luonnostaan vai tarjottiinko jotain korvauksia? Voi aikoja, voi tapoja!
Itse asiassa meillä on lustroitu jo useita vuosikymmeniä suhteitamme Saksaan sodan aikana ja jopa sitä ennen. Miten joku saattoi ylläpitää suhteita tuohon hirviövaltioon? Eikö sen sijaan olisi pitänyt luottaa Englantiin ja sen liittolaisiin? Eikö olisi voitu tukeutua Neuvostoliittoon, kuten kaikki sivistysvaltiot tuolloin tekivät? Miksi, ah miksi? Kaikki eivät vieläkään ymmärrä, eikä sille mitään voi.
Ja mitä tuolla kaikella oikein saavutettiin? Suomen itsenäisyys säilyi? Oliko se enää mitään itsenäisyyttäkään, jos emme voineet heti liittyä EEC:hen? Millainen oli todellinen asemamme, kun meillä ei ollut amerikkalaisia joukkoja? Kaikkihan nauroivat meille, kun kieltäydyimme YK:ssa äänestämästä. Kyllä hävettää vieläkin! Vai kuinka?
Eiköhän se ollut niin, että suomalaisten kädet likaantuivat, kun sodan aikana (ja jo sitä ennen!) käteltiin saksalaisia. Ja aivan sama tapahtui sodan jälkeisinä vuosikymmeninä, kun ryssää hännysteltiin syyttä suotta. Ja mitä muka saatiin aikaan? Ihan itkettää kun ajattelee.
Toisaalta, kaikilla, siis lähes kaikilla mittareilla Suomi pärjäsi molemmissa vaiheissa loistavasti, sekä sodan aikana että sen jälkeen. Kun näitä asioita kriittisesti tarkastellaan, on siis aihetta miettiä, kenelle asioista kuuluu suurin kunnia. Heidät siis palkittakoon postuumisti, jos ovat kuolleet. Joka tapauksessa jokaisen kuuluu saada ansionsa mukaan. Tietenkin myös lurjuksille kuuluu heidän ansaitsemansa asema ja palaute. Keitä he sitten ovat ja mitä tekivät? Sitähän historiantutkimus aina ja koko ajan juuri selvittää. Se on asia, jota ei päätetä missään farssimaisessa lustraatiokomiteassa, jolle kaikkien historiasta jotakin ymmärtävien on pakko vain säälivästi nauraa.
Historiantutkimus on se apricus, auringonvalo, joka hitaasti, mutta varmasti paljastaa totuuden siinä määrin kuin se on paljastettavissa. Tutkija saa myös, viiveellä tosin, käytettäväkseen ne materiaalit, joita moni himoitsisi perlustraation avulla lukeakseen. Mutta hötkyily ei auta. Salaisuuden vanhenemisrajat voidaan hävittää tai minimoida, mutta se vie lopulta meidät vain kauemmas totuudesta. Totuus ei nyt kerta kaikkiaan aukene mahtikäskyllä, vaan ajan kanssa, jos on auetakseen ja kaikille se ei aukene koskaan. Tämä on valitettavaa, mutta totta.

13 kommenttia:

  1. Historiantutkimuksen päälimmäinen tehtävä olisi mielestäni aikanaan luotujen sterotyypioiksi kasvaeiden luotujen rakenteiden läpivalaisu jälkiviisauden antamien resurssien ja käsitteiden voimin, tarkoitan esimerkiksi nyt kaikki ilmiöt pyritään muuttamaan yksipuolisesti ekonomiaksi, siksi kattavaa on talouspuhe. Jos historiaa haluttaisiin todella markkinoilla hyödyntää, tulisi esimerkiksi Stalinin elämäänkertojen kulua vaikkapa moottoripyöräjegien pomojen käsissä, koska niin samanlaisesta ilmiöstä oli kyse.. Meille muille olisi syytä painottaa tasapainoisen, vakaan yhteiskuntakehityksen tarpeellisuutta, sekasorrossta nousee stalinien menestymisen mahdollisuus. Baltiassa ja muissa nyt lustraation kynsissä kamppailevissa maissa,myös on uhkana entisten valtarakenteiden eristämisessä niiden ahdigossaan ajautuvan alamaailmaan, kuten entisen jugoslavian turvallisuus palvelulle kävi se toteuttaa nyt arvokuljetus ryöstöjä ammattitaidolla.

    VastaaPoista
  2. "Itse asiassa meillä on lustroitu jo useita vuosikymmeniä suhteitamme Saksaan sodan aikana ja jopa sitä ennen. Miten joku saattoi ylläpitää suhteita tuohon hirviövaltioon? Eikö sen sijaan olisi pitänyt luottaa Englantiin ja sen liittolaisiin? Eikö olisi voitu tukeutua Neuvostoliittoon, kuten kaikki sivistysvaltiot tuolloin tekivät? Miksi, ah miksi? Kaikki eivät vieläkään ymmärrä, eikä sille mitään voi.
    Ja mitä tuolla kaikella oikein saavutettiin? Suomen itsenäisyys säilyi? Oliko se enää mitään itsenäisyyttäkään, jos emme voineet heti liittyä EEC:hen? Millainen oli todellinen asemamme, kun meillä ei ollut amerikkalaisia joukkoja? Kaikkihan nauroivat meille, kun kieltäydyimme YK:ssa äänestämästä. Kyllä hävettää vieläkin! Vai kuinka?"

    Jälkiviisastelua ja itseruoskintaa piisaa, tosin varsinkin suhteitaan Kolmanteen Valtakuntaan peilatessaan ruotsalaiset ovat kyllä rutkasti meitä edellä tässäkin asiassa. Siellähän tuo kaikkinainen noiden aikojen vikominen on kehitetty jo taiteeksi, kuten esim. Jan Guilloun viimeaikaiset ulostulot jälleen kerran osoittavat. No, siellä tuo itseruoskintaskene heijastelee tolkutonta moralistista ylemmyyskompleksia, Suomessa ongelmana on pikemminkin alemmuuskompleksi.

    Ja jos nyt joku on sitä mieltä, että taannoisista Neuvostoliiton-suhteistamme Suomella on jotain erityistä anteeksipyydettävää varsinkin ns. Länsivalloilta, niin tyydyn muistuttamaan, että itsepä nuo hylkäsivät Suomen NL:n vaikutuspiiriin 1944. Eipä silloin Suomen tuleva kohtalo erityisemmin liikuttanut Rooseveltin USA:ta (joka sivumennen sanoen oli tuolloin jopa merkillisessä määrin isä Stalinin ihailun pauloissa) kuin Churchillin Iso-Britanniaakaan, jonka taipumus käyttää muiden maiden ja kansojen kohtaloita poliittisen kaupankäyntinsä välikappaleina on suorastaan legendaarinen. No, kaipa heillä oli omat motiivinsa toimia, kuten sitten toimivat, mutta eipä taida liioin Suomellakaan olla siihen(kään) suuntaan mitään anteeksipyydeltävää sen enempää sodanaikaisista Saksan-suhteista kuin sotien jälkeisestä Paasikiven-Kekkosen linjastakaan. Näihin enämpi kotoperäisiin suomettumisilmiöihin en nyt tässä ota sen kummemmin kantaa.

    -G-mies-

    VastaaPoista
  3. Suomella ei ole mitään anteeksipyydeltävää.

    Mutta suomalaiset marxilaiset, puolimarxilaiset tai piilomarxilaiset eivät vieläkään ole havainneet, että marxilais-leniniläinen sivilisaatio on tuhkana ja tomuna. Cambridgessa on kyllä jo tapahtunut parannusta.

    Stalinismi sen sijaan elää ja kukoistaa. Stalinismi ei tarvitse mitään ideologioita. Se toimii ainoastaan laskelmoivasti: kenet pitää kompromettoida? kenet pitää tappaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ranskalaisen, erittäin vaikeasti muistettavan Stalin elämänkerturin teoksista saisi erittäin hienon Hollyvood kulttiteoksen, luin sen vähän siläsilmällä. On syntyperänsä vuoksi isänsä kaltoinkohtelema poika, jonka äiti lähetää pappis-seminaariin turvaan, nuorukainen törmää silloiseen muotiaatteeseen, on varsinainen naistenkaataja ajautuu eurooppalaisten kapitalistien öljybisneksen turvamieheksi, saa niistä kiristysoteen ja niin edelleen.

      Poista
    2. Marxilaisuuden leniniläinen tulkinta ja se kaanon on toistaiseksi tomuna, mutta samanlaisella etujoukko idealla toimii esim greenpease. Joainen historian aikakausi luo omat ilmiönsä, 1800 luvun teollistuminen tuotti työväenluokan joka todellakin oli heikommasssa asemassa kuin edellisen vuosisadan pienteollisuus ammatin harjoittajat ja maaseudun tilapäistö. Huvittavaa havaita nykymaailmassa yrittäjät ovat pitkälti korvanneet teollisuus brolet ja syrjäytyneet ovat Marxin mainitsemia plummppenproletriaattia, siis roskaväkeä. Marx ei ollut kovin sosiaalinen ajattelia eikä tapaus.

      Poista
    3. "Marxilaisuuden leniniläinen tulkinta ja se kaanon on toistaiseksi tomuna, mutta samanlaisella etujoukko idealla toimii esim greenpease."

      Olen täysin samaa mieltä. Stalinilainen kaanon voi toimia ja muuntua missä tahansa ja ihan miksi tahansa. Esimerkiksi Suomessa vaadittiin, että on epäeettistä lypsää turkistarhan kettu-urokseltä siemennestettä keinosiemennystä varten, koska eläimillä on oikeus luonnollisesti tapahtuvaan koitukseen ja lisääntymiseen.

      Poista
    4. Nyt tosin hypätään kauaksi teemasta, mutta mietitäämpä vaikkapa turkistuotannon paradigmaa lähemmin, aikoinaan synnyinseudullani oli turkismetsästäjiä jotka elättivät perheensä muutaman kymmenen turkiksen pyynnillä. Jos oikeasti turkis olisi status olisi se silloin vaikeasti saavutettavissa joka suhteessa, en katso turkisten kuuluvan kuluttajakansalaisen perusoikeudeksi, joten turkisten tehotuotannolla itseasiassa alan yrittäjät nykymuodosaan ampuvat itseään jalkaan. Niukuus on juuri kyseisille tuotteille ominaista.

      Poista
  4. Tämäkö kanadalainen Rancour-Laferrier?

    VastaaPoista
  5. Vihavainen tuntuu akateemisessa tuohtumuksessaan hukkaavan koko lustraation pointin. Neuvostoliiton kanssa yhteistyötä tehneet, Suomen kansallista etua vastaan toimineitten tekemiset pitää paljastaa senkin vuoksi että näiden asioiden piilossa pitäminen antaa pahimmillaan nykyiselle Venäjälle vivun jolla vaikuttaa suomalaiseen päätöksentekoon näiden henkilöiden kautta.

    Kysymys ei ole siitä, kuka saa tutkia historiaa ja missä sävyssä vaan siitä, mikä on Neuvostoliiton myötäjuoksijoiden luotettavuus vuonna 2015 ja voidaanko heitä pitää sopivina yhteiskunnallisiin luottamustehtäviin tai muihin tehtäviin joissa heillä on valtaa ohjailla päätöksentekoa tai mielipideilmastoa.

    Ei ole ollenkaan yhdentekevää jos esimerkiksi ulkoministeriön päätöksentekoa johtaisi mies joka aikanaan teki tiivistä yhteistyötä KGB:n kanssa oman uransa edistämiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama sukunimi

      Entäs toisen maailmansodan aikana natsien SS-joukoissa taistelleet suomalaiset. Joutuivatko he sodan jälkeen lustraation kohteeksi? Sukututkimuksen yhteydessä törmäsin kahteen tällaiseen "yltiöisänmaalliseen" henkilöön, jotka näkivät parempana puolustaa isänmaataan kaukana jossain Kaukasuksella. Sodan jälkeen he toimivat valtion viroissa sodan jälkeen ilman mitään epäilyksiäkään sopivuudestaan. Ihan kunnialliseen eläkeikään saakka. Tosin muistan isoisäni jupisseen joskus itsekseen jotain "saatanan natseista". Olisiko heidän kohdallaan pitänyt soveltaa lustraatiota? Kärsikö Suomi vahinkoa kun näin ei tehty?

      Poista
  6. Ja onpa niitä suhteita ollut muuallekin kuin itään. Lustraatio kuulostaa yhtä komealta kuin nollatoleranssi. Se on myös yhtä naiivia, vaikka voi sillä olla pahempiakin motiiveja.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.