keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Realismi vaatii varautumista pahimpaan





Realismia kehiin. Hommage à M. Haglund


Sekä Krimin sodan aikana että Napoleonin sodissa Eurooppa oli varsin laajalti mukana Venäjän vastaisessa rintamassa, mutta ei koskaan kokonaisuudessaan. Aina Venäjä Euroopasta myös ystäviä löysi, joillekin se sentään oli vähintään vihollisen vihollinen.
Neuvostoaikana tilanne oli selkeämpi ja konstellaatio oli pysyvä. Toisaalla oli läntinen puolustusliitto, toisaalla Itä-Euroopan ”pakkoystävät”.
Siinä välissä oli sitten myös puolueettomia, joihin täytyy laskea myös Suomi, mikäli olennaisena pidetään liittoutumien välisellä vyöhykkeellä sijaitsemista. Toki Suomellakin oli YYA-sopimuksensa, mutta kukaan ei varmasti tiennyt mikä sen merkitys on. Tiedossa oli vain, että siihen liittyi se, ettei Suomen alueella ollut vieraita joukkoja, mikä oli aivan olennaisen tärkeää. Euroopassa sellainen oli kovin harvinaista ja voisipa sanoa että se oli aivan liian harvinaista, ellei sen johdosta paljastuisi kyyniseksi oman edun tavoittelijaksi.
Eurooppalaisissa Venäjä-kontekstissa Suomen historia tietenkin oli ainutlaatuinen: Suuriruhtinaskunta oli omalla panoksellaan kukistamassa Puolan kapinoita, taistelemassa englantilais-ranskalaista päällekarkaajaa vastaan, sitten yksin puolustautumassa Neuvostoliittoa vastaan ja viimein mukana ihka oikeassa eurooppalaisessa koalitiossa –vaan ei liitossa, kun Saksa nerokkaan johtajansa Adolf Hitlerin johdolla kaavaili uutta, venäläisestä ja anglosaksisesta imperialismista vapaata Eurooppaa.
Toisen maailmansodan jälkeen sitten Euroopan ainoa sankarikansa luotsasi (luovi) miehittämättömänä pysyneen (pidetyn) maansa kohti väljempiä vesiä yhteisymmärryksessä itänaapurin kanssa tai ainakin ilman avointa konfliktia. Sen poliittinen rooli Venäjän ja Euroopan suhteissa oli parin sadan vuoden aikana vaihdellut melko fantastisella tavalla. Tarina oli yhtä ainutlaatuinen kuin menestyksekäs. Vain tyhmimmät sekä poliittiset opportunistit puhuivat ”suomettumisesta”. Euroopan johtavat valtiomiehet ja intellektuellit eivät näin tehneet ja ymmärsivät mistä Suomen ulkopolitiikassa oli kyse.
EU:n aikana Venäjä-Eurooppa suhde on jonkin verran taas muuttunut. Periaatteessa EU puhuu nyt naapurinsa kanssa yhdellä äänellä, mutta käytännössä tämä tarkoittaa vain sitä, että sen suuret jäsenet kuten Saksa eivät hyväksy pienten valtioiden piipitystä eli niiden harjoittamaa kahdenvälistä politiikkaa, mikä myös suorasukaisesti ilmoitetaan ja taputuksin vastaanotetaan. Suurilta valtioilta ei kukaan tietysti sellaista voisi odottaakaan.
Toisin kuin aina ennen historiassa, Venäjällä on nyt Euroopassa vastassaan ”yhtenäinen” EU, joka ei ole sotilasmahti, mutta kyllä sen sijaan Venäjää taloudellisesti seitsemän kertaa suurempi ja väestöltäänkin kolminkertainen.
Samaan aikaan sattuu niin, että Venäjän kaupasta puolet suuntautuu Eurooppaan, kun taas Euroopan kaupasta vain kymmenesosa suuntautuu Venäjälle. Tämän kaupan katkeaminen olisi siis Venäjälle täydellinen katastrofi ja Euroopalle taas pelkkä harmillinen takaisku.
Tosin Euroopan energiasta merkittävä osa tulee Venäjältä, noin pari-kolmekymmentä prosenttia eikä sellaista aukkoa olisi helppo täyttää nopeasti, jos se tulisi. Venäjän kannalta tällainen kaupan katkeaminen kuitenkin olisi kestämätön katastrofi: pelkästään öljystään se myy 80 prosenttia Eurooppaan. Hiilivetyjen myyminen äkkiä johonkin toiseen osoitteeseen ei ole mahdollista ja myös pudottaisi toiminnan kannattavuutta olennaisesti.
Venäjä on siis itse asiassa Euroopan armoilla, jos niin tahdotaan, vaikka lyhyellä tähtäimellä ei kummallakaan osapuolella ole intressejä muuttaa molemminpuolisesti edullista tilannetta, eikä pitkälläkään. Mutta jos tilanne kärjistyisi jonkinlaisen sodan, joskaan ei vielä edes totaalisen sodan asteelle, niin silloin Venäjälle jäisi vain musta Pekka kouraan. Itämeren kaasuputkea ja muitakin voidaan kaikin mokomin suojella vaikka sukellusveneiden ja sammakkomiesten voimin tai koulutettuja delfiinejä ja ehkä lokkeja ja miekkakalojakin käyttämällä, mutta jos Saksa pistää omasta päästään hanan kiinni ja sanoo, ”Nein danke!”, me emme osta, niin milläpäs Venäjä sitä myy?
Ja jos Venäjä yrittäisi löytää vaikkapa BRICS-maista ostajia, eivät sen tankkerit pääsisi Tanskan salmista, ellei niitä sieltä päästettäisi. Siinä tilanteessa voitaisiin sitten Venäjällä vaikka itkeä, että onhan meillä se ydinasekin, mutta kun venäläisilläkin on niitä lapsia ja lapsenlapsia, niin kyllä se ase nyt sitten jäisi käyttämättä.
Tässä siis aivan hurja skenaario siitä, mitä Venäjän ja Euroopan välien kärjistyminen pahimmillaan saattaisi merkitä Euroopalle ja mitä se saattaisi merkitä Venäjälle. Ehkä se kuitenkin on liian fantastinen: eihän sivistysmaa voi sallia, että sen talous joutuu hirmuisen takaiskun kohteeksi jostakin ei-taloudellisesta syystä. Ei siihen kenelläkään ole intressejä, eli kauppa siis jatkuu ainakin niin kauan kunnes korvaavat järjestelmät on kehitetty ja luultavasti se jatkuu maailman tappiin.
Niinpä onkin aihetta palata niihin skenaarioihin, jotka kaikkien kelpo ihmisten mielestä ovat realistisimpia: entäs jos tulee se aseellinen hyökkäys? Kuten tunnettua, aseelliset hyökkäykset kuuluvat kansainvälisen politiikan normaaliin välineistöön, ja on aina syytä olettaa, että itse kukin osapuoli on valmis sellaiseen, miksi tyytyä vähempään? Niinpä on ehdottomasti oletettava, ettei kansainvälisillä sopimuksilla ole todellista merkitystä ja ne voi yksin tein jättää tekemättäkin.
Tällaisen johtopäätöksen ainakin minä tein puolustusministeri Calle Haglundin lausunnosta, jonka mukaan Venäjä ei kriisin tullen kunnioittaisi Suomen alueellista koskemattomuutta. Mitä itse tähän johtopäätökseen tulee, se on tietenkin kovin rohkea ja edellyttää etukäteistietoa siitä, miten naapurimaan johto toimii tilanteessa, jollaista ei edes vielä ole ollut eikä ehkä koskaan tule. Normaaliahan olisi kai arvella, ettei kukaan vielä itsekään tiedä, miten joskus tulevaisuudessa jossakin tilanteessa käyttäytyy. Riippuneehan se kovin monesta seikasta, joita ei edeltä käsin voida tuntea.
Mikäli olisin Venäjän presidentti, pitäisin Haglundin lausuntoa kyllä uskomattomana solvauksena. Annetaanhan siinä ymmärtää, että hänen edustamansa valtion puolesta tehdyt allekirjoitukset ja vakuutukset ovat yhtä tyhjän kanssa ja tästä tietenkin seuraa, etteivät myöskään meikäläisten vastaavat toimet sen enempää paina, muuhan olisi pelkkää hulluutta. Ollaanpa nyt sitten kuin ei meillä mitään muuta turvaa toisiamme vastaan olisikaan kuin aseet ja poterot. Nuo taloussanktiot kun täytyy epärealistisina ja molemminpuolisesti kannattamattomina unohtaa.
No, onhan noita liittoutumia, mutta sellaisiin Suomi ei ole koskaan liittynyt, siis ei koskaan. Emme ole kuuluneet Grande armée:n apujoukkoihin, emme Alman sankarien koalitioon, emme akselivaltoihin emmekä Natoon. Emme ole edes koskaan hyväksyneet kenenkään turvatakuita. Siitä sekä isä Stalin että Aatu aikoinaan suuresti pahoittivatkin mielensä, mutta niin se vain oli. Ja se liittoutuneiden apuretkikuntakin jäi kutsumatta ja yksi koalitiomahdollisuus siten käyttämättä. Se sodanajan puhe niistä ”takuumiehistä” nyt oli vain puhetta.
Olisiko jo korkea aika korjata menneisyyden virheet? Meillähän ei oikeastaan ole tässä Euroopan kolkassa tehty muuta kuin virheitä. Siitä huolimatta ei ole mennyt kovin huonosti. Jos oikein tarkkaan katsotaan, niin meillähän on mennyt hyvin. Itse asiassa kellään toisella ei ole mennyt yhtä hyvin, mikäli uskomme monia maailman rankkauksia. Mutta entä sitten? Mitäpä sanoikaan raittiusapostoli, kun juoppo kallisteli lasiaan ja sanoi: ”Olen ryypännyt joka päivä jo puoli vuosisataa ja nyt olen 75 vuotias!” –”Niin, mutta jos olisitte pysynyt raittiina, voisitte olla jo 85!”
Monen mielestä on ehdottomasti ja kiireellisesti korjattava se, mikä on toiminut hyvin jo pian 200 vuotta ja mihin on totuttu luottamaan. Jos –ei vaan sitten, kun se hyökkäys tulee, niin meitähän ei auta mikään, ei yhtään mikään. Asiahan on niin, että kansainvälinen politiikka tunnetusti on eräänlaista korttipeliä, jossa jokaisella on oma kätensä. Jos jonkin valtion käteen ei kuulu sitä suurinta valttia, niin kukaan ei korvaansa lotkauta, jos se lyödään pelistä pois. Oma valintahan se on.
Tuomiopäivän kerran tulleessa se valtio ja ainoastaan se valtio, joka kuuluu siihen kerhoon, joka keskinäisesti huolehtii omasta turvallisuudestaan ketään uhkaamatta, tulee pelastetuksi. Valinta on oma. Mitäpä se ketään kerhon jäsentä liikuttaisi, jos vaikkapa Kiina hyökkäisi Sveitsiin? Sveitsi ei kuulu mihinkään liittoutumaan ja on sitoutunut vastaamaan itse puolustuksestaan. Vastatkoon sitten. Ehkä Suomi voisi lähettää jonkin määrän murtomaasuksia kiitoksena kerran saamastaan tuesta, mutta siinäpä se sitten. Hals-und Beinbruch!
Tai ajatellaanpa nyt vaikka Kosovoa: ellei tämä maa olisi ollut Naton jäsen… Jaa, nyt muistankin ehkä väärin, mutta ellei tämä alue siis olisi ollut periaatteessa niin suuri läntisten arvojen tukipylväs Euroopan reunalla, ei sitä ehdottomasti olisi autettu. Mutta kun asiat nyt olivat kuin olivat, niin pakkohan sitä oli auttaa. Mutta Suomea ei moinen armo voisi koskaan kohdata, on se sen verran suomettunut ollut historiansa mittaan. Kyllä siitä on pahaa mieltä jäänyt.
Miten helposti unohdammekaan realismin kansainvälisissä suhteissa! Realismia on, nykyisissä oloissa, muistaa se, että nimenomaan aseilla uhkaaminen ja vain se on kansainvälisessä politiikassa sivistysvaltioiden perustoimintaa ja niiden käyttäminen se vasta antaa tuota katu-uskottavuutta, josta nyt paljon puhutaan. Verrattuna taloudellisiin pakotteisiin siinä on myös se hyvä puoli, ettei se loppujen lopuksi paljoa maksa: tavaraa menee tolkuttomasti, mutta sehän taas luo vain kysyntää uudelle tuotannolle. Ja sitä varten kai me täällä maailmassa olemmekin.
Realismi on varautumista nimenomaan pahimman vaihtoehdon eikä minkään muun varalle ja kun kerran varaudutaan, niin otetaan nyt siitä sitten kaikki irti. Puolustusmäärärahat on priorisoitava ylitse muiden ja sotilaiden on annettava itse päättää sotilasmenoista ja asevoimien tarpeista. Jos kerran pahin on tullakseen, niin tulkoon sitten viimeisen päälle! On meinaan rautaa jos terästäkin. Mummot voivat pitää niitä vaippojaan vähän kauemmin ja ovat varmasti iloisia voidessaan myös tavallaan kantaa kortensa yhteiseen realismin kekoon, se on eräänlaista arjen sankaruutta sekin. Kasvaako maine tantereella vaan, jot’ uljaan urhon veri kostuttaa…? Ei niin, ei kukaan ole liian vähäpätöinen antamaan omaa uhriaan, kun synnyinmaa on vaarassa ja onhan se nyt jonakin päivänä vaarassa, jos ei juuri tänään.

59 kommenttia:

  1. Kappas, Ruukinmatruuna oli kirjoittanut samaisesta aiheesta, tosin lähinnä päinvastaisesta näkökulmasta.

    http://takkirauta.blogspot.fi/2015/04/venaja-etatismi-ja-markkinatalous-eli.html

    "Monen mielestä on ehdottomasti ja kiireellisesti korjattava se, mikä on toiminut hyvin jo pian 200 vuotta ja mihin on totuttu luottamaan. Jos –ei vaan sitten, kun se hyökkäys tulee, niin meitähän ei auta mikään, ei yhtään mikään."

    No juurikin tuo taitaa olla ns. punaisena lankana puolestaan tässä kirjoituksessa, jossa suomettumisen historian katsotaan yltävän hyvinkin noin tuonne 200 vuoden päähän...

    http://sarastuslehti.com/2015/03/31/suomettumisen-luurangot/

    No, omasta puolestani tyydyn lähinnä toteamaan, että tuolle suomettumisen käsitteelle olisi jo pikkuhiljaa kiire saada operationalisoitua edes jonkunmoinen sitova määritelmä. Sitä kun käytetään lähinnä pejoratiivisessa tarkoituksessa, ja määritelmä maalataan muutenkin ad hoc-tyyliin niin leveällä pensselillä, että yhtä hyvin voitaisiin kai jo puhua Perisynnistä (ja Helvettiinhän sekin tunnetusti ihmispoloiset vie). Vrt. suvaitsevaiston rasismi-käsitteellä ratsastaminen, joka sekin on määritelty niin laveasti, että läpi voisi ajaa vaikka rekkka-autolla ja vielä jäisi tyhjää tilaa väliin. En nyt sentään ihan haluaisi kelpuuttaa esim. ei-suomettuneisuuden määritelmäksi vain jotakin äärimmilleen vietyä anti-venäläisyyttä (tai kylmän sodan ajasta puhuttaessa äärimmäistä antikommunismia). Tässäkin analogiana tuo suvisten tapa nähdä lähes kaikki muu kuin äärimmäinen kulttuurirelativismi pelkkänä rasismin ja suvaitsemattomuuden ilmauksena (perisyntinä), ilman sen kummempia aste-eroja.

    -G-mies-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Analogia on erittäin hyvä!
      Itse olen tarkoittanut suomettumisella tietyn ajan poliittista kultuturia Suomessa. Nythän siitä on tehty yleinen kaatopaikkakäsite, johon kaikki ala-arvoinen heitetään, mukaan luettuna Suomen ulkopolitiikka.

      Poista
    2. Tuohon Sarastuksen kirjoitukseen vielä sen verran, että totta kai esim. tekstissä mainitulla Porvoon valtiopäivillä kaikki asianosaiset, niin säädyt kuin tsaarikin toimivat enimmäkseen opportunistisista ja omaa senhetkistä etuaan ajavista lähtökohdista käsin. Olihan niitä monenmoisia. Ja voiko nyt varsinkaan ulkopolitiikan alaan kuuluvien kysymysten osalta edes mitään muuta odottaakaan, jos rehellisiä ollaan? Mutta koko tapahtumasarjan näkeminen jonakin jatkettuna maanpetoksena, ja joka on sittemmin kestänyt peräti 200 vuotta... tjaa'a, se kyllä kuulostaa jo aika paksulta!

      On toki totta, että autonomian aika ei ehkä ollut ihan otollisinta mahdollista maaperää ns. kansalaisyhteiskunnan kehittymiselle, ainakaan kovin tiukan "läntisen" tulkinnan pohjalta nähtynä. Mutta kuinkas korkeassa kurssissa nuo kansalaisvapaudet ja -oikeudet olivat tuolloin muuallakaan Euroopassa, ainakin jos käytetään vertailukohtana nykyhetken käsitystä asioiden ideaalitilasta? Ei wanha Venäjä ollut noilta osin ehkä sen parempi, mutta tuskinpa tavallista kamalampikaan isäntä. Ja jos Suomi olisi jäänyt Ruotsin osaksi, niin mikäpäs takaisi, ettei suomalaisista olisi lopulta tullut jotain vähäväkistä, reservaatteihin ajettua ungabunga-alkuasukasväkeä, jota nämä Oikeat Eurooppalaiset kävisivät nyt ihmettelemässä ja irvistelemässä? Ilman autonomian ajan taloudellista nousua (joka oli melkoiselta osalta seurausta siitä, että tuolloin kokoon saadut pääomat jäivät Suomeen eivätkä imuroituneet saman tien Tukholmaan) ei itsenäistymisestäkään olisi lopulta voinut tulla kerralla mitään.

      Nuo totuuskomissiojutut alkavat puolestaan kuulosta jo ristiinnaulitse!-huudoilta, tai ns. kansantuomioistuimilta. Vaikka toki myönnän, että onhan tuolta aikakaudelta ihan oikeitakin luurankoja kaapissa, ja jollakin tavalla myös tuolloisista ikäviltä tuntuvista asioista tulisi voida puhua. Ja samalla toki muistaen, että ihan samalla apinanraivolla kuin ns. seitkytlukulaiset tuomitsivat aikanaan 30-luvun ja nyt puolestaan tuomiolla on 70-luku, niin eiköhän sekin aika tule jolloin myös tämä nyt elämämme aikakausi saa kylmää vettä niskaansa. Siihenkin kai menee se noin 30 vuotta.

      -G-mies-

      Poista
    3. Kansainvälinen politiikka ja muukin politiikka on mahdollisuuksien taidetta. Mahdotonta ei yleensä kannata yrittää ja sehän on joidenkin jälkiviisaiden milestä sietämätöntä.
      Oli meillä sekin aika, kun veteraaneja syyllistettiin sodasta.

      Poista
  2. Puolustusministeri Calle Haglund ja professori Timo Vihavainen

    Mikä tehtävä tässä maailmassa on puolustusministerillä ja professorilla. Näiden tehtävien välillä saattaa ehkä olla tietynlainen antagonistinen ristiriita.

    Ajatelkaapas, jos Calle Haglund tarkoittaisi samaa kuin Timo Vihavainen: unohtakaamme Leninin juna vuodelta 1918, joka oli lastattu aseilla, ammuksilla, viljalla, tupakalla ja Venäjällä asuneilla suomalaisilla. Unohtakaamme Mainilan laukaukset (ainoastaan venäläisillä on oikeus sanoa: "Никто не забыт и ничто не забыто!") Harmaa vyöhyke: se on pelkkä nolla, siellä on aina ihana olla!

    Kuka voi logiikan kannalta taata sen, että jos jossain päin maailmaa tehdään ydinaseilla "Mainilan laukaukset", niin joku valtiotaho ottaisi siitä vastuun?

    VastaaPoista
  3. Kyllähän ukolta oljet pöllysivät!

    VastaaPoista
  4. Vihavaisen mainitseman ministerin toiminta ja kansallisten etujen vaarantaminen tulisi käsitellä valtakunnanoikeudessa, en olenkaan ihmettelisi Remeksen epäsuosioon joutumisen olevan jollaintavoin yhteydessä kyseisen ajattelemattoman tomppeliministerin toilailuista. Kekkonen aikoinaan varoitteli ikkunoiden kivittäjistä, varsinkin kun ne ovat sellaisen suuren talon joka on naapurissa jonka kanssa sopuisasta yhteistyöstä on meidän omakin menestyminen osittain riippuvaista. Surkein kohtalo maallemme olisi jos naapurimme todellakin kääntää meille selkänsä, silloin olemme todella läntisenmaailman periferiaa, ei mitään globaalia yritystahoa kiinnosta meidän vähäväkinen populamme, olemme tahdoimme tai emme kytköksissä Pietarin talousalueeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "varoitteli ikkunoiden kivittäjistä, varsinkin kun ne ovat sellaisen suuren talon joka on naapurissa"

      Kuka rikkoi WTC:n ikkunat? Nykymaailmassa kaikki ovat jo naapureita.

      Poista
    2. Paljolti mahdollista että itseasiassa itse.

      Poista
  5. Mitäs mieltä professori on siitä, kuinka Venäjä toimii ja kuinka suomalaisten pitäisi siihen varautua, jos tai kun Ruotsi liittyy NATO:oon?

    VastaaPoista
  6. Ennustaminen jääköön alan ammattilaisille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis: ennustaminen jkääköön niille, joilla on kristallipallo ja alan toiminnan yritysverot maksettu...

      Aikanaan Suomen kansanäänestys EU:hun liittymisestä järjestettiin Ruotsin liittymisen jälkeen. Ja EU:hun liityttiin Suomen perustuslain vastaisesti. Liityttiin sitten myös Euroon. Ruotsi ei liittynyt. Ruotsin talous/ työllisyys on kunnossa, Suomen ei.

      Poista
  7. Voi olla, ettei vaalivoittaja enää jälkeenpäin olekaan niin varma omista turvallisuuspoliittisista mielipiteistään. Saattaisi olla taas 200.000 jaossa...ehkä kylkiäisiksi pitäisi ennustaa vähän muutakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen perinyt isältäni ennaltanäkiän taipumuksia ja tässä teille yksi mahdollisuus tuleviksi tapahtumiksi. Sipilä muodostaa perusporvari hallituksen, mutta kun mieheltä puuttuu kriisijohtajan ominaisuuksia ,ajautuu Suomi Italian tielle, siellähän Berluscooni joutui väistymään komission ja euroopan keskuspankin painostamana, erittäin epädemokraattisen prosessin seurauksena ja tilalle tuli keskuspankin omamies. Miljonäärimiehenä Sipilä huomaa pääsevänsä elämässä helpommalla muualla ja pelikenttä jää eurobyrokratian käsiohjauksella toimivan Ollin temmellettäväksi.

      Poista
    2. Aika paha painajainen. Brysselin Borikov peräsimessä, se olisi menoa se.

      Mutta panen uskoni ja toivoni Sipilään. Ja porvarihallitukseen ml. persut.

      Poista
  8. Minun mielestäni Haglund totesi vain faktat niinkuin ne nyt ovat. Viisauden alku ja niin edelleen. Venäjä ei ole viimeisen vuoden aikana tehnyt oikeastaan mitään muuta kuin rikkonut kansainvälisiä sopimuksia ja pelisääntöjä - kuten nyt vaikka esimerkiksi sitä Helsingissä aikanaan sovittua periaatetta, että vieraan valtion alueita ei oteta aseellisin keinoin. Muutama rikottu sopimus lisää ei painaisi Venäjän jo tekemien syntien ja ruumiiden kasassa paljoakaan. Venäjän toimien selittäjän roolissa maailmalla liikkuvan Lavrovin vanha Molotov-räppi on mennyt niin pitkälle, että sitä kuuntelemaan joutuvat nauravat hänelle päin naamaa kuten hiljan tapahtui Munchenissa. Luottamusta Venäjän toimiin tai edes ennustettavuuteen ei käytännössä ole olemassa.

    Tällaisessa tilanteessa jokainen selväjärkinen aktööri alkaa varautumaan pahimman mahdollisen vaihtoehdon varalta. Tosiasiat on syytä tunnustaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Mikäli olisin Venäjän presidentti, pitäisin Haglundin lausuntoa kyllä uskomattomana solvauksena."

      Haglund sanoi totuuden, ja sellainen ei ole solvaus yleiskielen tai rikosoikeuden näkökulmasta.

      Mutta vahvassa elää ajatusharha (suomettuneisuuden niskalenkki), että suomalainen ei saa sanoa sitä Venäjästä, saati paheksua sen käytöstä julkisesti.

      Poista
    2. Hölmö luulee, että totuuden voi sanoa kuka tahansa missä tahansa.

      Poista
    3. Jokaisen selväjärkisen on aina varauduttava myös pahimman vaihtoehdon varalle. Mutta vai sumeajärkinen hölöttää sitä ymmärtämättä asemaansa.

      Poista
    4. Mutta kun kysymyksessä on puolustusministeri, joka päätöikseen näytää ajattelevan vain sitä millaisia viestejä hän julkisella esiintymiselään näytää on siis tyylipuhdas tolvana sen toisen pää tolvanan lisäksi. Jos ministeri olisi ollut tehtävänsä tasalla vuosi sitten hän olisi käynyt viemässä henkilökohtaiset terveiset Shoigulle, kun oli kerran kutsuttu, ja siellä torunut tätä tuhmasta käytöksestä. Yhdysvaltalaisella tukialuksella sopi toki myös näytäytyä. Kekkonen aikanaan varoitteli meitä isontalon ikkunoiden kivittämisestä ja nyt vastaus tuli heti Remeksen karkoituksen muodossa. Jos yhtään mietimme maamme geopoliittista sijaintia asemamme jää perifeerisemmäksi entisestään jos venäjän ja maamme väliin rakennetaan poliittinen taloudellinen sosiaalinen ja sotilaallinen muuri. Euroopan ja meidän kannalta on valitettavaa jos Putin ja muu venäjän johto kääntää kokonaan katseensa aasiaanpäin ja samalla selkänsä meille. Haglund joutaisi joutua ainakin valtiopetoksesta epäillyksi, siksi pahoin hän on pilaamassa taloussuhteitamme suuren naapurin suuntaan.

      Poista
  9. Haglundilla on lisäksi tiettyjä rkp:läisiä etuja ajettavanaan Itä-Suomessa.

    VastaaPoista
  10. Kylläpä haisee mahorkka tällä kommenttisivustolla. Täällä ollaan viemässä valtakunnanoikeuteen RKP:n puolustusministeriä, joka ei suostu nuolemaan veli venäläisen verisiä saappaita niinkuin te teette. Häpeäisitte, isänmaanne turvallisuuden ja puolustuksen pettäjät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Savolaisena patrioottina ei tarvitse pokkuroida mihinkään suuntaan, mutta katsoessa kartaan ja myös todetessa maamme olevan kultuurillisesti murtovesi aluetta siis idän ja lännen ja kuten todettu ja havaittu on varsinkin Kekkosen aikakauden jälkeen maamme itäinen piirre jätetty suorastaan aktiivisesti paitsioon. Brittimäis mallista parlamentarismia leikittäessä asioiden hoito on mennyt pelleilyksi, kuten olemme havaineet. Kun maatamme ajetiin aikoinaan unionin syleilyyn meitä maamme rahvasta koitetiin kovasti syyllistää ja sivistää sen tavoille useimmat ilmeisesti muistavat maininnat tennissukista ja viellä kauheampaa tuohivirsuista ja siitä kultuurista, mutta minä kysyn mitä kansallista olemassaolon tarvetta on kansalla, joka luopuu kansallisista erityispiirteistään ja jopa häpeää niitä.

      Poista
  11. Täällä on kyllä tarkoitus harjoittaa normaalia älyllistä argumentaatiota. Ne, joilla se menee yli hilseen, voivat mieluusti poistua, siitä kaikki osapuolet vain hyötyvät.

    VastaaPoista
  12. Meillä on selkeä näyttö Venäjän nykyhohdon toimista ja sopimusten kunnioittamisesta Ukrainassa. Venäjä ei siis kunnioittanut Ukrainan alueellista koskemattomuutta eikä allekirjoittamiaan sopimuksia eikä meillä ole mitään syytä uskoa, etteikö Venäjä toimisi kriisitilanteessa Suomen tapauksessa aivan samoin.

    Tältä pohjalta Haglundin lausunto on vain ja yksinomaan realismia.

    On aivan toinen kysymys pitääkö tällaista itsestäänselvyyttä sitten lausua julkisuuteen. Arvoisan blogistin ja kommentoijien valtaosan mielipide on mitä ilmeisimmin, ettei tällaista lausuntoa saa antaa; Venäjän presidentti kun saattaa pitää tällaista loogisen johtopäätöksen julkilausumista "uskomattomana solvauksena".

    Tässä olemme suomettumisen ytimessä.

    VastaaPoista
  13. Tämä on väärinkäsitys. Tässä olemme typeryyden ytimessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisihan Haglund voinnut muotoilla lausunnon siten, ettei Venäjää olisi lausuttu. Loppupäätelmä on kuitenkin lopulta sama kuin arvoisalla blogistilla; rautaa rajalle koska valtioiden suvreniteettia ja solmittuja sopimuksia ei kunnioiteta.

      Entäpä sitten Niinistö joka totesi Venäjän toimien olevan kansainvälisen oikeuden vastaisia. Jonkin verran lievempi lausunto kuin Haglundilla mutta menikö typeryyden ytimeen? Sinänsä suomen valtiojohdon lausunnot ovat olleet varsin laimeita jos vertaa muista EU-maista tulleisiin.

      Niin tai näin, valtioiden kanssakäymisen esittäminen jonkinlaisena kyynisenä pokerina on juuri sitä maailmankuvaa jota Venäjä haluaa levittää. Valtioiden välinen kanssakäyminen on todellisuudessa jotain aivan muuta.

      Poista
  14. Niinitstö ei tainnut esittää ennustusta oman maamme asemasta vai kuinka.

    VastaaPoista
  15. Eipä Niinistö sellaista ennustanut eikä itse asiassa Haglund sellaista aivan suoraan esittänyt vaan spekuloi, sanamuoto väittelyssä oli "Venäjä tuskin jättäisi Suomen maaperää rauhaan, jos Nato ja Venäjä olisivat sodassa keskenään". Ja myöhemmin hän tarkensi: " Jos teoriassa konflikti syntyisi, on vaikea nähdä, että Venäjä kunnioittaisi Suomen sotilaallista liittoutumattomuutta niin paljon, että he eivät tulisi Suomen maaperälle. Vaikea nähdä, että he kunnioittaisivat Suomea."

    Tämä menee kuitenkin saivartelun puolelle. Venäjä toimi ja toimii edelleen niin kuin toimi ja jotain on todella pahasti vialla meidän yhteiskunnallisessa keskustelussamme jos poliitikko ei saisi vaaliväittelyssä vetää johtopäätöksiä naapurimaan toimista.

    Ja ajatus, että Venäjän johto oikeasti pitäisi heidän omista toimistaan johtuvaa loogista johtopäätöstä "uskomattomana solvauksena", on oikeastaa todella hölmö; kyllä he jo tietävät luottamuksen menneen. Vai onko sitten niin, ettei Venäjän johto ymmärrä omien toimiensa seurauksia?

    VastaaPoista
  16. Täällä taistelu on tauonnut, joten kommenttini on melkein viikon myöhässä. Vihavaisen visiot ja analyysi on tilanteestamme on sinänsä ihan ok.

    Mutta jotenkin itsepetokselta ja kenties hieman myös mahorkalta tuoksuu ajatus, että Suomi selvisi sodan jälkeen peräti loistavasti suurvallan painostuksessa ja vaikutuspiirissä.

    Kyllä kai YYA-sopimus oli sellainen ase isänmaan ohimolla, että puolueettomuudella kehuskelu oli suurta itsepetosta ja ulkopoliittista teatteria. Ja häntää heilutettiin niin kovasti kohti itää ja Kremliä ja samalla taidettiin myydä suuri osa itsekunnioitusta punakoneelle - ihan alennushintaan.

    Eli Vihavaisen kommentti "Toki Suomellakin oli YYA-sopimuksensa, mutta kukaan ei varmasti tiennyt mikä sen merkitys on"; voidaan lukea samanlaiseksi harhalaukaukseksi mitä Mäkäräisen pamautteli noissa - suomalaisissa MM-ampumakisoissa...........

    VastaaPoista
  17. Se tuo politiikka ei ole samaa kuin filosofia. On hyvin sanottu, että se on mahdollisen taidetta. Ei mopolla mahottomia, sanotaan myös osuvasti
    Ehkä on toivomisen varaa Suomen kehityksessä sodan jälkeen ja saavutuksetkin olisivat voineet olla paljon parempia (esimerkiksi mitä?), mutta jotta tuosta historian vaiheesta voisi saada edes jonkinlaista tolkkua turhan höpöttelyn sijaan, kannattaa verrata Suomea muihin. Ja ne muut ovat Neuvostoliittoa vastaan taistelleita naapurimaita.

    VastaaPoista
  18. Repetitio est mater studiorum. Asiat olisivat voineet olla paremmin siten, ettei Suomella olisi ollut YYA asetta ohimollaan ja ettei kyseisen sopimuksen kahleet olisi liittäneet Suomea N-L:n vaikutuspiiriin ja talutusnuoraan kuten ne tekivät. Kaikkine vastenmielisine lieveilmiöineen suomalaisessa sen aikaisessa yhteiskunnassa.

    "Vielä 1980-luvulla vallinnutta ilmapiiriä kuvasi, että kun suomenruotsalainen valtiotieteilijä ja professori Dag Anckar eritteli vuonna 1982 eräässä kirjoituksessaan YYA-sopimuksen kielteisiä puolia ja esitti Suomelle sopimuksen yksipuolista purkamista, poliitikot katsoivat hänen syyllistyneen lähes maanpetokseen." Tässä loistava kuvaus ajan hengestä, sammakkoperspektiivistä totta kai katsottiin ja polvillaan oltiin totaalisesti.

    Ja YYA-sopimuksen merkityksen tiesivät kaikki eurooppalaiset naapurimaamme ja ns. vapaa länsi. Suomi kuului eittämättä ja vääjäämättä N-L:n etupiiriin.

    Sinänsä on myönnettävä, että olosuhteista huolimatta selvittiin erittäin hyvin. Jonkinlaisia traumoja se kuitenkin aiheutti kansamme yhteiseen tajuntaan ja henkeen. Lieneekö suomalaisten alttius heittäytyä sumeilematta mukaan monikulttuurisuus-ideologian auvoon ja aatteisiin perua noilta YYA-ajoilta? Siinäpäs kas kysymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostava kysymys. Jotakin tuossa syndroomassa on tuttua.

      Poista
    2. Historialla ei ole vaihtoehtoja. Meistä kukaan ei tiedä, mikä olisi ollut YYA-sopimuksen vaihtoehto. Luultavasti Suomi olisi miehitetty ja eloon jääneet (jos heitä olisi ollut) olisi viety Siperiaan.

      Asian voi ymmärtää toisinkin: Neuvostoliitto kuului eittämättä ja vääjäämättä Suomen etupiiriin. YYA-sopimus oli Suomen etu. Suomen poliittinen johto toimi viisaasti pitäessään siitä kiinni. (Vaihtoehdot olivat vähissä.) Oli paljon parempi suomettua kuin itkeä ja neuvostoliitottua.

      Poista
    3. Kyllä se olisi ollutkin maanpetos - purkaa YYA-sopimus yksipuolisesti 1980-luvulla. Se on verrattavissa NATOon liittymiseen 2010-luvulla.

      Miksi pitäisi härnätä verta nenästään?

      Polvillaan kyllä ollaan totaalisesti. Milloin mihinkin suuntaan. Halutaan "turvatakuita"... Takuu on voimassa niin kauan kuin sen antajan perävalot ovat näkyvissä.

      Poista
  19. Anonyymi on oikeassa suomettumisesta: ulko- ja sotilaspoliittisella pelotteella tehdään nyt Suomessa sisäpolitiikkaa. RKP:lla on Itä-Suomessa etuja, joiden ajamiseen tämä ase soveltuu.

    Varsinainen uussuomettuminen tapahtui jo, kun poliittista valtaa luovutettiin ja myönnytyksiä tehtiin EU:lle taloudellisia etuja vastaan. Erona entiseen on tietysti, ettei unionilla ole tankkeja, joilla uhkailla meitä. Mielestäni Suomella on paljon enemmän liikkumavaraa nyt. Siksi tuntuu pöljältä hirttäytyä EU-linjaan ja ajaa kaupan kehittäminen alas. Sitten samat amerikkalaistuneet kapitalistit kitisevät, kuinka Suomi on pussinperä eikä mikään kannata.

    Aivan kuten SNTL:n romahtaessa Suomelle on nyt jäämässä luu käteen. EU ei kykene luomaan työtä. Pitäisi harkita toisenlaisia kauppasopimuksia USA-johtoisen ns. vapaakaupan sijaan.

    VastaaPoista
  20. Augustin Ehrensvärd:

    "Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraaseen apuun."

    VastaaPoista
  21. Joo,olihan se Ruotsin komea julistus. Paha sanoa, mutta suomalaiset (Cronstedt) pettivät ja Englanninkin potentiaali hukattiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli. Ruotsin komea julistus. Oltiin silloin vielä Ruotsin alamaisia.

      Eikö tänä päivänä näytä kuitenkin siltä, että oma potentiaali on paras. Vai onko mielessä parempi vaihtoehto?

      Poista
  22. "Anonyymi on oikeassa suomettumisesta: ulko- ja sotilaspoliittisella pelotteella tehdään nyt Suomessa sisäpolitiikkaa."

    Jaa-a. Sitten on kyllä esitettävä, jotka kysymys, että milloin Suomessa EI OLISI näin tehty??

    Urkki esiintyi rauhan ja kaupan takaajana tuonne Suuren ja Mahtavan suuntaan ja käytti siis ulkopolitiikkaa sisäpoliittisissa juonitteluissaan.

    Tarja ja Erkki lietsoivat yhdessä USA ja Nato-kammoa ja Tarja osasi myös liehittelyn jalon taidon, kun piti esittää "valtiomiestä eikun -naista" Putinin/Medvedevin vierailujen yhteydessä.

    Näin siis ulko- ja turvallisuuspoliitiikka on aina ollut Suomessa sisäpoliittinen keppi ja paimensauva, jolla vaalikansaa on kyörätty oikeaan suuntaan.

    Ei siis uutta auringon alla. Uutta 2000-luvulla on kuitenkin se, että naapurimaamme Venäjä ja sen johtaja valloittelee toisia maita erään viiksiniekan tyyliin ja uhittelee ydinaseella ja kukkoilee sillä kuten Chigagon gansterit aikoinaan. Itsekään en ole varma, pitäisi tältä gansterilta ostaa vanhaan malliin viinaa ja öljyä; vaiko mennä turvaan läntisen sateenvarjon alle.

    Vaikea on myös tämä kysymys.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksittäinen ihminen voi päättää mennä turvaan vaikkapa sinne "läntisen sateenvarjon alle". Suomi ei voi sitä tehdä. Se pysyy geopoliittisella paikallaan. Liittoutumispäätöksiä on mahdollista tehdä. Mutta saako siitä parempaa turvaa, on toinen kysymys.

      Poista
  23. Revonlahdell' luotettiinko käsihin vai käpäliin? Adlercreutz sen virkkaa vois, Cronstedt myös ja moni muu, vaan ne sankarit on siellä, miss' on sanatonna suu.
    Oma apu on monessa suhteessa paras apu. Muistakaamme sitäkin, että Ruotsi tekee myös nykyaikaisia sotakoneita, joiden valmistaminen toisi töitä myös Suomeen. Nuo Hornetien "vastakaupat" olivat jo alusta alkaen pelkkä farssi eikä kukaan enää taida haluta muistella koko asiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisääkö sotakoneiden tuotanto hyvinvointia? Jonkin tahon sekin tuotanto on rahoitettava.

      Poista
  24. Näin on. Mutta kun ne nyt kuitenkin tarvitaan, niin tuleepahan ainakin samalla lisää kotimaista kysyntää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tietenkin totta. Harmi vain, että meidän NATOn jäseniksi havittelevat poliitikot(kin) lisäsivät ulkomaista kysyntää tilaamalla ydinvoimalan Rosatomilta. Lisääkö tällainen suomalaisten turvallisuutta?

      Poista
  25. Kokemukset Loviisasta antavat aiheen odottaa hyvää. Siellä saatiin alihankintoja eikö siis nyt???
    Ainakin lisää turvallisuuden tunnetta, ettei tilaus mennyt Arevalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis kahdesta pahasta valittiin pienempi (?) paha?

      Mitä varten lisäydinvoimaa tarvitaan? Ruotsalaisten sotakoneiden tuotantoa vartenko, että Suomi voisi puolustautua ydinvoimalan toimittajaa vastaan?

      Rauhan ajan "välttämättömyyshyödykkeiden" tuotantoa varten Suomessa tuskin tarvitaan lisäydinvoimaa. "Terveellinen kilpailu" on jo jyrännyt Suomen.
      "Kolmikanta" taitaa pitää huolen siitä, että niitä "ruotsalaisia sotakoneitakaan" ei kannata enää valmistaa Suomessa. Muualla tehdään halvemmalla...

      Poista
  26. Sankareita ei tässä kaivatakaan eikä missään nimessä ainakaan lisää sankarivainajia. Konekivääriä ja Lahtista ja realistista puolustuspolitiikkaa tässä kaivataan.

    Utuiset puheet ikuisesta ja turvaa tuovasta Nato-optiosta, joka lunastetaan kuten keskiviikon Viking-loton 10 euron voitto kunpongilla R-kioskilta on kuitenkin sellaista tuulen tavoittelua ja kansan kusetusta, ettei pahemmasta väliä.

    Ettei kävisi kuten Adolf Ehrnrooth pelkäsi muistellessaan talvisodan alkamista : "Ei koskaan enää yksin."


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkosodan alkaessa ei sitten oltukaan enää yksin.

      Poista
  27. "Накануне официальный Хельсинки одобрил отправку в Киев тысячи лазерных дальномеров. Йохан Бекман считает такие действия властей недопустимыми.

    Йохан Бекман: «Финляндия и фирма «Ноптель» в частности грубо нарушают международное право, принципы этой сделки. Над осказать таким образом, таким путем остановить эту сделку мы сможем спасти тысячи жизней. Это наша главная цель спасти жизни людей. Потому что финны, отправят в Киев тысячи единиц этих аппаратов это очень много. И мы немедленно должны остановить процесс экспорта».

    Дальномер – это потенциальный элемент летального оружия, эти устройства используют в артиллерийской технике и в авиации. По мнению Йохана Бекмана, отправка лазерных дальномеров говорит о том, что Киев – вместе с финскими властями – готовятся к новым военным действиям."

    http://www.5-tv.ru/news/94567/

    VastaaPoista
  28. Tuo jalo olento on siis jälleen noussut taisteluun ihmisyyden puolesta fasismia vastaan. Millainen voisikaan olla se palkinto, jonka hänen elämäntyönsä ansaitsee?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko sopiva palkinto pääministerin paikka Terijoen 2. hallituksessa? Ja sitten aikanaan loppusijoituspaikka O.W. Kuusisen vieressä Kremlin muurissa?

      Poista
  29. Kansallisen historiamme suurin häpeä on ilmeisesti asia, joka herraa itseäkin houkuttelisi. Tuommoinenhan ei toimi normaalin ihmisen tavalla ja tämä on otettava huomioon.

    VastaaPoista
  30. Mitä kyseinen herra tehnee leipätöikseen? Kuka maksaa palkan? Suomen valtioko?

    VastaaPoista
  31. "Thursday, April 9, 2015

    Тотальная война США против России: пять фронтов

    Доклад Йохана Бекмана в Военной академии материально-технического обеспечения в 9.4.2015 в международной конференции

    Йохан Бекман
    Доктор общественно-политических наук, доцент
    _ _ _

    "В Финляндии и Норвегии преследуют русских матерей, у них изымают детей без причин, русским детям запрещают разговаривать на русском языке, их передают в приемные финские семьи, где они должны забыть, что они русские".
    _ _ _

    "Сейчас идет интересный процесс изоляции западных народов от российской информации. Ежедневно дискредитируют российских журналистов и СМИ, даже запрещают показ российских телеканалов в определенных странах. Западный человек не должен знать правду, когда запад готовится к большой войне.

    Работа российских журналистов, качество их журналисткой работы, иностранные службы России Сегодня, Раша Тудей, Голоса России, Спутник Ньюс, стали инструментом правды, мира и свободы, которых сейчас боится большинство западных лидеров.

    Пятый фронт против России -- это открытая террористическая война. Падают и пропадают большие пассажирские самолеты, на борту которых, ни одного гражданина США. Прошлым летом сбили малазийский лайнер в центре Донбасса, между ДНР и ЛНР, для того, чтобы оправдать интервенцию войск НАТО.

    Сейчас мы не знаем, что будет в будущем, но не исключено, что мы накануне большой войны".

    http://kohudosentti.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  32. Desantti tuntuu toivovan sotaa?

    VastaaPoista
  33. "Tuommoinenhan ei toimi normaalin ihmisen tavalla ja tämä on otettava huomioon."

    Johan Bäckman on näkyvä hahmo suiomettumisen ajoilta. Mutta paljonko näkymättömiä bäckmanejä on Suomessa? Dosentteina, professoreina, virkamiehinä, poliitikkoina, kotiryssien parhaina ystävinä?

    Tehtaankadun Moskovan lähetystössä Ahti Karjalaista kuvattiin kerran erittän aherasti, kun tämä alkoholiriehan yhteydessä sammui, lojui lattialla ja teki kaiken alleen.

    Ryssä on ryssä, vaikka YYA:ssa paistais. Bäckmanista tulikin poliittinen ryssä. Hänestä taitaa tulla piakkoin myös kommunismin intomielisin kannattaja Ukrainan tapahtumien valossa. Ukrainassa valmistellaan lakia, joka rinnastaisi kommunismin ja kansallissosialismin: близнецы-братья.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahti Karjalainen

      KGB:n toimeksiannosta Paavo Väyrynen ajoi alkoholistia, Ahti Karjalaista Suomen presidentiksi. Mikä lehmä Väyrysellä oli ojassa? Tietysti KGB:n tuki kun alkoholisti joutuisi presidentinvirasta pois.

      Poista

Kirjoita nimellä.