keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Valtiomme säästää



Nyt ei sitten juhlita

Ulkoministeriö on nyt päättänyt olla järjestämättä itsenäisyyspäivän vastaanottoja lähetystöissään. Esimerkiksi Venäjällä asia esitettiin lehdistössä siinä muodossa, ettei Suomi ”noteeraa” (отметить) juhlapäiväänsä. Tässä muotoilussa ei ole mitään moittimista eikä liioin siinä tämän kummallisen asian syitä koskevassa tulkinnassa, ettei valtio katsonut itsellään olevan moiseen varaa.
Tästä tulee mieleen Valentin Kiparskyn tunnetussa teoksessaan mainitsema venäläisen kirjailijan huokaus sen johdosta, että suomalaiset päättivät valita maalleen presidentin eikä kuningasta koska se tulisi halvemmaksi. ”Voi tätä kansaa, jolla on sydämen sijasta rinnassaan viiden pennin kuparikolikko!” voihkaisi maahamme ilmeisellä sympatialla suhtautuva venäläinen intelligentti.
Mutta jokainen tekee ymmärryksensä mukaan ja sijoittaa resurssinsa tavalla, jota pitää muita tapoja parempana. Jotkut kansat haluavat aina, tai ainakin juhlapäivinään esittää itsestään juhlajulkisivua ja osoittaa, mitä arvostettavaa niissä on. Toiset saattavat jostakin merkillisestä syystä käyttäytyä jopa aivan päinvastaisella tavalla ja saattaahan siihenkin olla pätevät syyt. Jos itsenäisyydellä ei jonkun mielestä ole mitään merkitystä, on sitä kai turha juhliakaan? Toinen mahdollisuus on, että maa saattaa olla konkurssin partaalla tai jo konkurssissa, jolloin sen olisi melko kornia juhlia itseään ja saavutuksiaan.
Ulkomaanedustustojen järjestämät juhlat eivät kai yleensäkään välittömästi tuota mitään. Menojahan niistä vain jää taseeseen. Olen hieman hämmästynyt siitä, etteivät maamme finansseja hoitavat konsultit ole keksineet hoitaa asiaa vaatimalla vierailta pääsymaksuja. Jo parilla kympillä saataisiin suuri osa juoksevista menoista kuitattua. Idea on vapaasti käytettävissä. Samalla voitaisiin pitää eteisessä lipasta vapaaehtoisia lahjoituksia varten. Olen varma, että se tuottaisi tuhansia euroja kolikoina ja osin seteleinäkin. Lahjoittaminenhan antaa aina tekijälle mahdollisuuden korostaa omaa arvoaan ja merkitystään.
Suomi-kuvan luominen eli ”brändäys” on käsittääkseni viime vuosina kuulunut edustustojen merkittävimpiin tehtäviin. Kuva sisukkaasta Suomesta, joka puskee läpi pula-ajan ahdingon kuin Tuntemattomassa sotilaassa kuvattu korpisoturi, joka lannistumatta käytteli Suomi-konepistooliaan nälissään ja paljas p-se vilkkuen repaleisen puvun alta, on kai se todellisen Suomen ydin, se brändi, joka on sekä meidän mielestämme arvostettava että totuuden mukainen.
Mutta ongelmana saattaa olla, ettei kaikissa maissa arvosteta totuudellisuutta siinä määrin kuin täällä vuosisadat Lutherin oppeja nauttineessa karussa pohjolassa. Takavuosina muistaakseni valtion tilintarkastajat, jotka siihen aikaan aina huomauttelivat vaikka mistä, arvostelivat sitä, että UM levitteli jopa arabimaissa Suomea koskevia mainosfilmejä, joissa esiintyi puliukkoja. Tämän ei uskottu olevan juuri noilla seuduilla tarpeellista propagandaa, niin todenmukaista Suomen kuvausta kuin se osaltaan olikin.
Mutta me olemme aina uskoneet rehellisyyteen, emmekä tältä kaidalta tieltä harhautune vastakaan. Onhan se parempi, että edes joku tässä maailmassa sitä edustaa kuin että kaikki olisivat samanlaisia ketkuja, joiden jälkiä sitten toiset joutuvat korjaamaan ja niiden velkoja makselemaan. Luottakaamme me vain siihen, että jalot henget kaikissa maissa tunnistavat kansallisen erikoislaatumme ja ymmärtävät asioiden oikean merkityksen: repaleiden alta vilkkuu rehellisyys ja nuhteettomuus eikä typeryys ja puuttuva omanarvon tunto.

10 kommenttia:

  1. Sopii aivan loistavasti, en minäkään vietä enää itsenäisyyspäivää. Emmehän me enää itsenäisiä olekaan. Tämä itsenäisyyden menetys on peräti kirjattu perustuslakiin, En ole sitä omasta päästäni keksinyt.

    VastaaPoista
  2. Kukas se antiikin filosofeista tokaisikaan vaatteillaan köyhäilevälle kolleegalleen: turhamaisuus pilkistää, jokaisesta viittasi reiästä. Keihänen alkoi aikoinaan lennättää teryleenipukuisia maailmalle, eikä tästä vaivasta ole koskaan kokonaan päästy. Hauskaa onkin, että lähin naapurimme Venäjä toimii toisella äärityylillä. Onneksi mafioso vamppeineen ei kelpaa meille esimerkiksi, mutta jo Mika Waltari tiesi, että ihminen tarvitsee kaunista turhuutta ja siitä suomalaisilla on aina ollut nuusa. Juhlista ja tyylistä ei pitäisi koskaan säästää, koska elämä ilman niitä on kuin pilvinen päivä. Köyhäilymme ei nimittäin ole vaatimattomuutta vaan omituinen tapa kerjätä arvostusta. Enkö minä olekin hyvä, kun en kukkoile niin kuin nuo muut ulkokullatut?

    VastaaPoista
  3. Tänään saavutettiin uusi virstanpylväs matkalla vuoteen 1984, poliisi ei saa enää tiedottaa turvapaikanhakijoiden rikoksista, onnea Suomi!

    VastaaPoista
  4. Brändäys kuuluu isännän tehtäviin. Toki maan matoset "voevat aatella" ikäänkuin bonuksena ja harrastuksena, mutta heidän kannattaa luottaa siihen, että heitä kuullaan, sanoo lukija tämän päivän Demari -lehden etusivusta jossa professori Sixten Korkman varoittaa juustohöylöstä koulutuksessa ja tutkimuksessa.

    VastaaPoista
  5. Suomen "itsenäisyyden" 100v juhliin voimmekin sitten sytyttää energiaa säästävät ledilamput.

    VastaaPoista
  6. Eikös Kari Suomalaisella ollut tämä linnan juhlien nyyttikestiajatus jossain vanhassa pilapiirroksessa.

    Muistelen, että yleisradion edustaja toi pitkää piimää, kelan edustajalla oli pettua jne...

    VastaaPoista
  7. Miksi Schengen ja EU-maa itsenäisyyttä kovin julistavasti juhlisikaan, käytännöllisesti länsi- ja etelärajaton maa?

    Helsingissäkin on kouluja joissa liehuu aina EU-lippu salossa Suomen lipun vierellä kun on mitä tahansa juhlittavaa. Eurolainen eliitti kiittää tästä käytöksestä tietty.

    VastaaPoista
  8. "Valtiomme säästää"

    Ulkomaisille silmäätekeville tarkoitetut itsenäisyyspäivän herkut menevätkin parempiin suihin. Tai oikeastaan samoilla varoilla turvapaikanhakijoille voi keittää hyvin montakin kaurapuuroannosta.

    Valitettavaa on vain se, että Vladimir Putin jää ilman Finlandia vodkan ryyppyä ja ilman lohenkaviaarisämpylää, Mutta onko hän koskaan käynytkään mainituissa kesteissä?

    Putinilla on kyllä tärkeämpääkin tekemistä. Hän on Stalinin fani ja KGB ei muuta voi ollakaan. Stalinin logiikkaan kuului se, että vanhat rikokset piti peittää uusilla ja paljon suuremmilla huomion siirtämiseksi. Minkäläisia "Mainilan laukauksia" Putin oikein hautoo Syyriaan ja Ukrainaan?

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.