perjantai 25. joulukuuta 2015

Maallikkosaarnaajan etydejä halullisille



  Jeesustelun kysymyksiä

Nasaretilainen Jeesus, jota aikaansa seuraavat älyköt ehdottomasti nykyään haluavat kutsua jollakin vähemmän rahvaanomaisella nimellä (Jeshua, Jussuf ym.), on hyvin kiintoisa hahmo. Normaalin järjen mukaan henkilön historiallisuudesta ei ole mitään epäilystä, vaikka ei olekaan selvitettävissä, mitkä tarinat ovat aitoperäisimpiä ja millaisia ihmeitä mies teki. Selvää on, että hän ainakin kykeni kansaa hämmästyttämään, mikä nyt ei tosin ole ihan ainutlaatuista saati ainutkertaista.
Tyhmimmät Jeesuksen vähättelijät yleensä tunnistaa siitä, että he epäilevät esimerkiksi hänen neitseellistä syntymäänsä. Ikään kuin ihme, partenogeneesi olisi tässä kohtaa jotenkin erityisen kummallista. Paljon kummallisempaa olisi, mikäli näin merkittävän henkilön katsottaisiin saaneen alkunsa aivan normaalilla tavalla.
Eivät ihmeet ole mitään erityisen suuria harvinaisuuksia. Itse asiassa juuri niiden tavaton tavallisuus estää meitä niitä havaitsemasta. Mainittakoon tässä vielä varmuuden vuoksi ja ikään kuin selityksenä, että vain naiivit ihmiset pitävät jonkin asian harvinaisuutta todisteena sen luonteesta ihmeenä.
Joka tapauksessa Jeesus näyttää olleen melkoinen maksimalisti ja koleerikko, joka aina silloin tällöin hairahtui harkitsemattomaan käytökseen. Ajatelkaamme nyt vaikka rahanvaihtajien pöytien kaatamista ja heilumista ruoskan kanssa temppelissä. Voidaan vain kuvitella, millainen sekasorto ja yleinen retuuttaminen syntyi siitä, kun rahanvaihtajat sitten yrittivät löytää temppelin lattialta omansa. Myös sikalauman säikyttäminen alas jyrkänteeltä lienee herättänyt ansaittua suuttumusta. Eikö riivaajia olisi voinut ajaa suoraan helvettiin ilman tuota tihutyötä?
Samaan aikaan mies saarnasi yleistä lähimmäisenrakkautta ja julisti lähimmäisiksi kenet tahansa, velvoittaviin sukusiteisiin katsomatta. Itse asiassa hän jopa kehotti katkaisemaan kaikki siteet, jotta maankiertäjän elämää ei mikään häiritsisi. Miekan hän sanoikin jopa tuovansa ihmisten keskuuteen eikä rauhaa. Riidanhaastajalta hän vaikuttaa eikä vaikenevalta hissukalta.
Suvaitsevaisuus ei siis kuulunut Jeesuksen perusominaisuuksiin. Pyhä suuttumus, indignaatio sai hänet valtaansa, kun hän seurasi sitä, miten synti ja itsetyytyväinen petos kukoistivat ja miten tekopyhät fariseukset kehuivat itseään ja nostivat egoaan publikaanien kustannuksella, vaikka jälkimmäiset itse asiassa vain hoitivat virkaansa, joka oli kaikkien kannalta välttämätön.
Jeesus puolusti porttoa ja pelasti hänet kivittämiseltä, mutta ei tunnu siltä, että hän tarkoitti erityisesti nostaa tuon ammatin yhteiskunnallista arvostusta, ei se ainakaan ollut pääpointti tuolloin vanhakantaisen perheen aikana. Hänen kohteenaan lienee pikemmin ollut se kaksinaamaisuus, jota kivittäjät edustivat. Ensin käydään asioimassa ja sitten huudetaan tuomiota palvelun tarjoajalle. Se oli häpeämättömyyttä, jos mikä.
Ehkä tämä rehellisyyden vaatimus oli yleensäkin Jeesuksen keskeinen sanoma? Jeesus näyttää olleen poikkeuksellisen suvaitsematon persoona, mutta hänen hyökkäävyytensä kohdistui itse asian ytimeen, täysin piittaamatta siitä, mikä yhteisön silmissä oli hyväksyttävää ja mikä ei.
Kristityt, jotka siis pyrkivät seuraamaan Jeesuksen esimerkkiä ja opetusta, hyväksyivät joukkoonsa kaikki, jotka jakoivat samat perusarvot. Juutalaisuus tai kreikkalaisuus, ympärileikkaus ja muut tabut olivat tässä toissijaisia ja itse asiassa vailla merkitystä. Mutta eihän tämä tarkoittanut sitä, ettei millään ollut mitään väliä. Jeesuksen edustamat arvot oli tunnustettava tai sitten pysyttävä poissa yhteisöstä.
Toki kristillisyys puhui aivan keskeisesti armon merkityksestä. Armo saattoi tulla kenen tahansa osaksi ilman hänen omaa ansiotaan, mutta eihän se sitä tarkoittanut, että kaikki synti hyväksyttiin ilman muuta ja että taivas tuli kaikille kuin manulle illallinen. Päinvastoin, lakia ei kumottu vaan se vahvistettiin. Armahtaminen oli eräänlainen ihme, jota ei saatu omilla ansioilla. Ei se ollut mikään luovuttamaton ihmisoikeus.
Kuten Lenin jankutti aina edustavansa oikeaa ja väärentämätöntä marxilaisuutta, niin monet nykyäänkin haluavat edustaa oikeata ja väärentämätöntä kristillisyyttä. Molemmissa tapauksissa on mahdollista tulkita sanomaa siten, että se tuottaa pelkkää tuhoa. Mikäli seuraamme Jeesusta Tolstoin hengessä ja kiellämme valtiolta kaiken oikeuden hallita yksilöitä, päädymme sietämättömään anarkiaan ja sekoitamme kaiken tolkullisen talouselämän. Marxin avulla pääsemme aivan samaan tulokseen ja siksi molempia onkin ajan mittaan aina sovellettu tarkoituksenmukaisesti ja ajan vaatimukset huomioiden. Tällä hetkellä molemmat näyttävät kärsineen haaksirikon.
Jos Jeesuksesta tehdään esikuva kaiken mahdollisen suvaitsemisessa ja hänen nimissään heittäydytään maailman kynnysmatoksi, muuttuu rappio pikaisesti tuhoksi. Mikäli sen sijaan pikemmin muistetaan hänen selkeinä, rationaalisina hetkinään edustamaa selväjärkisyyttä, annetaan keisarille, mikä keisarin on, eli siis raha, mutta ei sielua.
Valtio, joka ei ole Jumalasta, vaan keisarista, vaatii siis oman kunnioituksensa. Tämä tarkoittaa sitä, että kristityn on periaatteessa hyväksyttävä valtion oikeutetut vaatimukset ja ettei myöskään kirkolla ole oikeutta ryhtyä sen vastaiseen tuholaistoimintaan suvaitsemalla sellaista, mikä sotii valtiota vastaan. Kysymys oikeudesta ei liene yleisellä tasolla ratkaistavissa siten, että se voitaisiin kaikissa tapauksissa todeta ja tuntea velvoittavaksi. Ratkaisun tekee jokainen kohdaltaan ja silloin otetaan mittaa miehestä jos naisestakin.
Jotkut ihmiset, ilmeisesti erilaiset prelaatit aivan eturiveissä, rakastavat niitä henkisiä palkintoja, joita fariseukset ovat aina saaneet publikaanien kustannuksella. Heille sentimentalismi eri muodoissaan tarjoaa elämyksiä, joista he ovat valmiita maksamaan kykyjensä mukaan, kuka kymmenykset, kuka enemmän tai vähemmän. Traagisten valokuvien ääressä heidän sopii harjoittaa hartauttaan ja tuomita kaikki suvaitsemattomuus ja vihapuhe ala-arvoisena ja hekumallisen vihattavana. Jeesuksen ruoska taitaisi viuhua heidän selässään, jos tämä kiivas mies nyt haudasta nousisi tai taivaasta laskeutuisi.
Loputtoman suvaitsemisen sijaan Jeesus vaatisi tulla tunnustetuksi Kristukseksi eli messiaaksi ja vetäisi tiukkaa linjaa synnin ja etenkin valheen kanssa. Armoa saisivat ne, jotka ymmärtäisivät, etteivät ilman sitä ole niin erinomaisia kuin kuvittelevat eivätkä ehkä lainkaan parempia kuin ne moukat ja raakimukset, joita heidän mielikuvituksensa luo halveksuntansa kohteiksi.
Saattaa olla, että tulkitsen pintapuolisesti ja väärin miestä, jonka tunnen vain kuulopuheilta ja joka kuuluu aivan toiseen aikakauteen. Mutta yhdestä asiasta olen varma. Jeesus sanoisi yhä tänä päivänä, että olennaista on uskoa hänen opetukseensa ja hyväksyä se. Tämä tarkoittaa, ettei ole yhdentekevää, millaisia kirjoituksia ihmiset tunnustavat ja mitä he ajattelevat asioista. Tärkeää ei ole ympärileikkaus, eikä sianlihan syöminen tai syömättömyys, rodusta nyt puhumatta, mutta tärkeää on tunnustaa pyhä sanoma. Kaikki, mitä kirjoitetaan ei ole tasa-arvoisen pyhää.
Mutta aika ankea kohtalo taitaisi Nasaretin poikaa täällä odottaa. Hänen nimeensä vannovalla kirkolla ei näytä olevan mitään intressiä eikä pyrkimystä noudattaa perustajaisän sanomaa. Täälläpä mies saisi messuta pihoilla aikansa, kunnes pidätettäisiin uskonrauhan rikkomisesta ja vihapuheesta. Kaikki kunnon ihmiset olisivat ratkaisusta tyytyväisiä.

26 kommenttia:

  1. Partenogeneesinen sikiäminen tarkoittaa sitä, että Jesse olisi oikeasti Jessina. Täytyisi se y-kormosomi saaha jostain. Tai sitten Jessina oli kalkkuna, mutta kun sitä ei tunnettu vanhassa maailmassa ennen kolumbiaanista monikultturismia.

    VastaaPoista
  2. Jospa olikin? Ympärileikkaus ei tue tulkintaa, mutta silti?

    VastaaPoista
  3. 30-luvulla Jeesuksella ratsasti kansallismielinen oikeistomme,tosin sekoittaen siihen mukaan kalevalais-germaanisia myyttejä ja silloisia meemejä. Nykyään on sitten Jeesuksen varannut itselleen pääkaupunkiseudun luterilainen kirkko ja molemmissa joulun väreissä, punaisena ja vihreänä. Myös kesäisin.

    Jeesuksesta on, niin kuin blogisti viittaa, tehty vulgääri-liberaali ja sentimentalistinen hipsteri, jonka hahmolla voi perustella oikeastaan mitä tahansa mikä kuulostaa kauniilta ja korrektilta. Tämä pappissäädyn harrastama pedagoginen mieltenhallinta-operaatio on vain sofistikoidumpi versio fundamentalistien raamatulla päähän lyömisestä, jossa sisältönä on sentään se, että Jumala ei ole softispallo vaan enemmänkin palava pensas.

    Raamatun Jeesustahan ei meistä kukaan voi hallita. Sehän sanoi tulevansa takaisin ja ottavansa meidät silloin käsittelyyn! Toiselle armo, toiselle ehkä ei. Kaikkia poliittisia korrekteja sääntöjä vastaan sotii edelleen se että raamatussa kuvataan Jumala joka tekee meille mitä haluaa omien päätöstensä mukaisesti. Tiedän. Monia ei pelota. Ei tietenkään. Jumalanpelkohan olisi yksi fobia lisää. Ja niitähän meillä, suvaitsemattomilla, on ennestäänkin niin paljon.

    Totta kai Jeesus ja kristinusko on valjastettu globalismin kärkihankkeeseen. Pääkaupunkiseudun liberaalikirkko, eli sananmukaisesti liberaalien kirkko synkkaakin täysin ajan hengen, median ja sen "eliitin" (en keksi nyt paremapaa sanaa) motiivien kanssa.
    Sen näkee jo siitäkin kuinka paljon aplodeja noilta tahoilta tälle uudelle, uudistuneelle, kirkolle sataa. Helsingissä tilanne on ehkä kärjistynein. Minun on ainakin vaikea erottaa kirkon julkista kuvaa, kannanottoja, kampanjoita ja virhanhaltijoiden puheita mediassa Vihreän puolueen toiminnasta. Vasemmisto, kirkko ja Vihreät voisivatkin perustaa yhteisen kattojärjestön: Katsokaa meitä, katsokaa nyt, me emme sentään ole kuten nuo perus...emmekä nin kuin tuo fariseus -liikkeen ! Todellisten Publikaanien Liitto voisi olla toinen nimiehdotus.




    VastaaPoista
  4. Kristillisten kirkkojen historiassa on vallanpitäjien arvostelu ollut toissijaista, jäänyt pääasiassa kristittyjen toisinajattelijoiden ja erillisten lahkojen asiaksi. Kirkkoinstituutiot ovat toimineet valtiovallan palveluskoirina.
    Nykykristittyjen käsitystä jumalastaan on vaikea selvittää, ei tunnu löytyvän mitään yhtenäistä jumalkuvaa. Ainoa kouriintuntuva ja kristittyjä yhdistävä seikka,on väite hänen lyhyestä käynnistään maanpäällä, muutamat vuosikymmenet Palestiinassa.
    Keskustelu Jeesuksen historiallisuudesta on mielestäni epäoleellista, kuvatun tapainen henkilö -ihmetekoja lukuunottamatta- on hyvinkin voinut tuolloin elää, riehuminen temppelissä ja muu sekoilu nuorisoporukan kanssa on hyvin yleistä inhimillistä toimintaa. Mutta kristillisen uskon mukaan hän oli jumala.

    VastaaPoista
  5. Niin, Jumalan tulo ihmiseksi on näitä itämaisia mysteereitä, joista nyt on koetettu järkeillä ilman merkittävää hyötyä, luulisin. Vrt. kristologinen kysymys.

    VastaaPoista
  6. Minäkin harkitsin kirkosta eroamista ensimmäisen kerran tässä juuri, kun kuulin kirkkomme johtajan avoimen valtionvastaiset ja oman näkemykseni mukaan myös kirkkoni vastaiset varsin hurjat puheet. Tuli - anteeksi nyt vain - tunne varsinaisesta farisealaisuuden ylilyönnistä.

    Mutta kirkon - ja ehkä minunkin - pelastukseksi koitui oman seurakuntani pappi, joka saarnasi aivan toista. Vähän siihen tyyliin, kun blogisti viittaa Jeesuksen aikanaan saarnanneen. Se puhe ei todellakaan ollut arvorelativistista millään-ei-ole-mitään-väliä-kaikki-käy -sentimentaalista hyvyydessä paistattelua. Tällaistakin puhetta kirkossamme siis vielä on.

    Voi tästäkin rappiosta vielä jotakin hyvääkin seurata ruohonjuuritasolla ja "alkuseurakunnissa".

    VastaaPoista
  7. "Kristillisten kirkkojen historiassa on vallanpitäjien arvostelu ollut toissijaista, jäänyt pääasiassa kristittyjen toisinajattelijoiden ja erillisten lahkojen asiaksi."

    Täsmälleen noin meillä nykyään MEG! Kun luen Helsingin luterilaisen kirkon pää-äänenkannattajaa, tulee HS/Yle-medioista tuttu olo. Kirkon sanoma ei juuri erotu vallan kielestä. Mikään ei kalskahda.
    Jos jossakin asiassa "piispa jyrähtää" (yleensä aiheena köyhyys, "suvaitsevaisuus", "rahan valta") on se sitä samaa mitä politiikoista melkein kuka tahansa olisi voinut sanoa.

    Koska kirkolla ei ole mitään muuta maallista erityisviestiä kuin mitä maallisillakin toimijoilla, kannattaisiko sen keskittyä Jumalan valtakunnan asiaan enemmän kuin tasavallan asioihin? Mutta kirkon virkamiehillä tuntuu olevan polttava halu olla "rokkitähtiä": mediasexysti vasemmalla ja vihreällä. Vuorisaarnaan ei kuitenkaan vasemmistolla ole monopolia vaikka joskus se juuri niin tarjoillaan.
    (Jos olen antanut väärän todistuksen kirkostamme, olen pahoillani, mutta kuten sanoin, tältä se täällä isolla kirkolla näyttää)

    VastaaPoista
  8. Kyllähän tuo valehtelu on monella tapaa yhteisöjä koossapitävä taito, se pitäisikin ottaa koulujen opetusohjelmaan suunnitellun ohjelmoinnin sijaan. Kuka nyt kehtaa, esim. puhua totta vanhalle äidilleen joka kysyy, miten on viimeaikoina mennyt, jos on viettänyt edellise yön putkassa ja töistäkin tullut potkut.

    Homma pitää vain osata oikealla tavalla ettei eksytä hetteikköiselle maaperälle.Eikö tuolta kirkon piiristä löytyisi jotain tukiopetusta noille poliitikoille.

    VastaaPoista
  9. Kahden yksityisen ihmisen rakkauden julkiseksi siteeksi tarkoitettu avioliitto onkin välttämäton paha viranhoidon vuoksi.

    Vaikka Immosen tapauksen piti osoittaa, että poliikkojen nimiä ei saa listata, niin listaanpa kuitenkin malliksi muutaman: Niinistö, Halonen, Jäätteenmäki, Lipponen

    Mistä näitä löytyykin? Sellaisia me olemme. Kunhan tässä nitkutellaan, sanoi Koivisto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohtui: Puolustusministeriä on kuvattu HS:ään samalla lammaslinssillä yläviistosta kuin edellisen hallituksen Henna Virkkusta.

      Ettei loputtomasti ihmisiä kohdella elukoina tässä sotakommunismissakaan, on Markku Rossi ja Reijo Paananen nostettu lööppeihin. Kaikki virtaa.

      Kannattavuusloikka uhkaa tussahtaa vaalikentillä ärjyneen leijonan paljastuttua muutamassa kuukaudessa Dianapuistossa märehtiväksi lampaaksi.

      Poista
  10. Savolaisille hesen kielellä26. joulukuuta 2015 klo 7.53

    Pyrkikää rakkauteen, mutta tavoitelkaa myös henkilahjoja. Latinaa puhuva ei näet puhu ihmisille vaan Jumalalle; kukaan ei ymmärrä häntä, Hengen valtaamana hän puhuu salaisuuksia. Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta pitää rakentaa seurakuntaa. Toivoisin teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin toivoisin teidän profetoivan. Profetoiva on arvokkaampi kuin kielillä puhuva, ellei tämä sitten osaa myös tulkita puhettaan, niin että se koituu seurakunnan parhaaksi.

    VastaaPoista
  11. Uskonnolliset yhteisöt voivat tietenkin ottaa kantaa maallisiin kysymyksiin, kuten tähän maahanmuuttoon. Ongelmia aiheuttaa evankelis-luterilaisen kirkon virallinen luonne valtiokirkkona. Kun ei kirkon jäseniä yhdistä maailmankatsomuksellisesti muu kuin kristitty nimitys, niin kysytään, että millä mandaatilla ja valtuudella papit ja piispat kulloisiakin kannanottojaan antavat.

    VastaaPoista
  12. Paavali sen keksi, että myös kreikkalainen tai roomalainen voi olla kristitty. Muistetaan se tarina Matteuksen keljumista, jossa joku ei-juutalainen nainen pyytää Jeesusta parantamaan lapsensa, mihin Jesse aluksi tylysti, että on tullut vain israelin kansan lapsia varten, mutta heltyy, kun nainen esittää, että saavathan koiratkin syödä muruja, joita isännältä lattialle putoilee omia lapsiaan ruokkiessaan.

    VastaaPoista
  13. Niin, koko homma oli aluksi aivan ristiriitaista, mutta melkoinen emansipaatioprojekti siitä kehittyi. Se naula veti.

    VastaaPoista
  14. Tuolla edellä vilahtaa sana sotakommunismi. Eikö siinä ole hyvä nimi suomaiselle sankaritarinalle Talvisodan jälkeen? Ylläpitää 900 000 reserviläisen terrakotta-armeijaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sotakommunismille oli tyypillistä hallinnon suora ohjaus ja sotilaskomento. (Wp)

      Muutettuaan Pohjanmaalta Sipooseen Sipilä on saanut häkäpöntön tilalle sähkö-Teslan.

      Poista
  15. Postmodernistisen tarinan ehkä tärkein ominaisuus on se, että sillä ei ole päätä eikä häntää.

    Tässäpä maailman historian kuvioita Karl Marxilta vuodelta 1843, jotka saivat venäläisiltä vallankumouksellisilta demokraateilta, Herzen ja Belinski, aivan haltioituneen riemastuttavan vastaanoton. Kuviot ovat tyyliä Future-in-the-Past.

    ”Selvää on, että sellaisina aikoina, jolloin poliittinen valtio poliittisena valtiona syntyy väkivaltaisesti kansalaisyhteiskunnasta.., valtio voi ja sen täytyykin jatkaa uskonnon kumoamiseen, hävittämiseen asti, mutta vain siten kuin se jatkaa yksityisomistuksen kumoamiseen (maksimaalisesti).., jatkaa elämän kumoamiseen, giljotiiniin. Erityisen voimantuntonsa hetkinä poliittinen elämä pyrkii tukahduttamaan omat edellytyksensä — kansalaisyhteiskunnan ja sen elementit — ja järjestäytymään ihmisen todelliseksi ristiriidattomaksi lajinelämäksi. Siihen se kykenee kuitenkin vain olemalla väkivaltaisessa ristiriidassa omia elinehtojaan vastaan, vain julistamalla vallankumouksen pysyväksi, ja näin ollen poliittinen draama päättyy yhtä väistämättömästi uskonnon, yksityisomistuksen ja kansalaisyhteiskunnan kaikkien elementtien palauttamiseen kuin sota päättyy rauhaan.”
    ( Karl Marx, Friedrich Engels. Valitut teokset. 6 osaa. Kustannusliike Edistys, 1978. Osa 1, s. 78.)


    “...in periods when political state... is born violently out of civil society, when political liberation is the form in which men strive to achieve their liberation, the state can and must go as far as the abolition of religion, the destruction of religion. But it can do so only in the same way that it proceeds to the abolition of private property, to the maximum.., just as it goes as far as the abolition of life, the guillotine. At times of special self-confidence, political life seeks to suppress its prerequisites, civil society and the elements composing this society, and to constitute itself as the real species-life of man devoid of contradictions. But it can achieve this only by coming into violent contradiction with its own conditions of life, only by declaring the revolution to be permanent, and there-fore the political drama necessarily ends with the re-establishment of religion, private property, and the elements of civil society, just as war ends with peace.”
    ( Marx, Engels. The Individual and Society. Progress Publishers, Moscow, 1984, ss. 59-60. (K.Marks i F. Engels, Sotshinenija, T. 1, s. 393.))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Future-in-the-Past

      Ei mikään ihme, että venäläinen vallankumous toteutti tämän suunnitelman sataprosenttisesti: uskonnon kumoamisen hävittämiseen asti, yksityisomistuksen kumoamisen maksimaalisesti, elämän kumoamisen giljotiiniin, lopuksi poliittinen draama päättyi uskonnon ja yksityisomistuksen palauttamiseen.

      Mitä on jäänyt käsiin? Näin kirjoittaa Izborskin klubin puheenjohtaja Aleksandr Prohanov:

      Александр Проханов: ТРАГЕДИЯ ЦЕНТРАЛИЗМА
      http://www.izborsk-club.ru/content/articles/8087/

      Второй раз за столетие мы переживаем трагедию централизма. В одночасье, усилиями партий, рухнул монархизм, империя осыпалась нам на голову грудой обломков. В гражданской войне, в горниле социальной утопии, в попытках воссоздать элементарные структуры управления на обширных пространствах, мы потеряли дворянскую элиту, хрупко нарождавшееся гражданское общество, рафинированную культуру и создали вновь централизм тотального сталинского образца. На разрушении централистской идеи и на воссоздании её мы потеряли шестьдесят миллионов своих соотечественников. Теперь мы вторично волею провидения и его земных адептов вписываемся в эту отточенную, как лезвие, спираль; подставляем свои бритые беззащитные шеи.
      (Toista kertaa sadan vuoden aikana olemme kokemassa sentralismin tragediaa. Puolueiden toimesta monarkismi hajosi kertaheitolla ja imperiumin lohkareet putosivat päällemme. Kansalaissodan aikana, sosiaalisen utopian ahjossa, yrityksissä luoda uusi hallinto laajoilla alueilla me olemme menettäneet aatelisen eliitin, puhkeavan kansalaisyhteiskunnan, sofistikoituneen kulttuurin ja loimme uuden sentralismin a lá totalitaristinen stalinismi. Sentralismin hajottamisen ja uudelleenrakentamisen aikana me olemme menettäneet kuusikymmentä miljoonaa kanssaihmistä...)

      Poista
  16. Kommenttia Timon tekstiin: Uskon että Jeesus ei syyllistynyt koskaan harkitsemattomaan käytökseen. Jeesus messias on elohimin poika, ja mielestäni hänellä oli täysi auktoriteetti kaataa rahanvaihtajien pöydät isänsä huoneessa, siinä temppelissä Jerusalemissa.

    and to those selling the doves he said, 'Take these things hence; make not the house of my father a house of merchandise.' [ Joh. 2:16]



    And having come near, Jesus spake to them, saying, 'Given to me was all authority in heaven and on earth;
    [Matt. 28:18]

    Ja mielestäni Jeesus messiaalla oli myös auktoriteetti sallia niiden riivaajien mennä sikoihin.

    Käsittääkseni se nainen, joka aiottiin kivittää siinä tilanteessa johon Timo viittasit, ei ollut portto vaan avionrikkoja.

    Muistathan seuraavat raamatunlauseet:

    13:1 Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole valtaa paitsi alla elohimin, ja ne vallat jotka ovat, alla elohimin asetetut ovat.
    13:2 Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee elohimin säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion.
    13:3 Sillä hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona, jotka tekevät hyvää, vaan niiden, jotka tekevät pahaa. Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä, niin tee sitä, mikä hyvää on, ja sinä saat siltä kiitoksen;
    13:4 sillä se on elohimin palvelija, sinulle hyväksi. Mutta jos pahaa teet, niin pelkää; sillä se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on elohimin palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee.
    13:5 Siksi tulee olla alamainen, ei ainoastaan rangaistuksen tähden, vaan myös omantunnon tähden.
    13:6 Sentähdenhän te verojakin maksatte. Sillä he ovat elohimin palvelusmiehiä, ahkeroiden virassansa juuri sitä varten.
    13:7 Antakaa kaikille, mitä annettava on: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia.
    13:8 Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte


    [jakeista room. 13:1-8, v. 1938 käännös, jaetta 1 hieman korjattu byzanttilaisen tekstin mukaan, siinä prepositio hypo eikä apo, korjattu myös termi elohim]

    Kirjoitit että ”monet nykyäänkin haluavat edustaa oikeata ja väärentämätöntä kristillisyyttä.”

    Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä elohimin voimaa.


    [Matt. 22:29]

    ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;


    [Ef. 4:14]


    hedelmistäheidän tiedätte heidät. ei jokainen sanova minulle hallitsija hallitsija, tule kuningaskuntaan taivaiden, vaan se tekevä tahdon isäni taivaissa



    [Matt. 7:20-21]

    Kirjoitit Timo opetuksen uskomisesa ja hyväksymisestä , mutta et Timo kirjoittanut mitään kuuliaisuudesta.

    Sillä aika on tuomion alkaa elohimin huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole elohimin evankeliumille kuuliaiset?
    Ja jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan väärä ja syntinen?


    [1.Piet. 4:17-18]


    for as the body apart from the spirit is dead, so also the faith apart from the works is dead


    [Jaak. 2:26]

    VastaaPoista
  17. Kirjoitit Timo armosta ja armahtamisesta. Raamatussa toki puhutaan päästöstä [anteeksiannosta] mutta mielestäni suomalaisessa käsitteessä armo on sellaista vääristynyttä merkityssisältöä jota ei ole hebrean sanalla chen ja kreikan sanalla kharis. Mielestäni hebrean sana chen ja kreikan sana kharis tulisi kääntää sanalla sulous. Englannin kielessä on sana grace, mutta suomen, ruotsin ja saksan kielissä nuo sanat chen ja kharis on raamatun käännöksissä ikävä kyllä monessa kohtaa huonosti käännetty. Sanoilla chen ja kharis on myös hieman samantapaista merkitystä kuin sanoilla hyvänsuopaisuus ja hyväntahtoisuus.


    Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole tooran alla, vaan sulouden alla? Ei suinkaan. Ettekö tiedä, että jolle antaudutte palvelijoiksi kuuliaisuuteen, palvelijoita olette [sille], jolle olette-kuuliaisia, joko hairahduksen kuolemaan tai kuuliaisuuden vanhurskauteen.


    [room. 6:15-16, v. 1938 käännös hieman korjattuna]


    What then? shall we sin because we are not under law but under grace? let it not be!


    [room. 6:15]


    ... suloudella te olette vapahdetut läpi [sen] uskon ja tämä ei teistä - elohimin lahja
    ei töistä, ettei kukaan kerskaisi.
    sillä me olemme hänen tekonsa, luodut messiaassa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka elohim on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme


    [jakeista ef. 2:8-10, v. 1938 käännös hieman korjattuna]


    Sanat chen ja kharis on v. 1933/1938 käännöksessä useimmiten siis käännetty väärin sanalla ”armo”, mutta vuoden 1933 suomenkielisessä käännöksessä chen on käännetty jakeessa snl. 5:19 sanalla suloinen, jakeessa snl. 11:16 suloinen, snl. 22:11 suloiset, snl. 31:30 sulous ja jakeessa naahum 3:4 sulotar [sulottaren], ja v. 1938 käännöksessä jakeessa kol. 4:6 kharis on käännetty sanalla suloista, [oikeampi muoto siinä lauseessa on kyllä suloudessa].
    Juuso Hedbergin uuden testamentin kreikkalaissuomalainen sanakirja vuodelta 1890 antaa kreikan sanalle kharis ensimmäiseksi määritelmäksi sulo [mielestäni sulous on parempi käännös, ainakin nykysuomenkielessä] ja Novumin sanakirja antaa sanalle kharis yhdeksi käännökseksi suloisuus,
    Hurme-Pesonen-Syväojan englanti-suomi suursanakirjassa englannin sanan grace aivan ensimmäinen määritelmä on sulous. [Hebrean sana chen ja kreikan sana kharis on monissa englanninkielisissä käännöksissä käännetty monessa kohtaa sanalla grace, myös erittäin monessa niissä jakeissa joissa vuoden 1933/1938 käännöksessä chen ja kharis on käännetty sanalla armo.]
    [On myös joitain muita hebren ja kreikan sanoja, jotka on käännetty sanalla armo joissain lauseissa v. 1933/1938 käännöksessä.]
    On muuten eräs vanha Siionin virsi jossa lauletaan ah armon herra suloinen . Itse en kyllä tahtoisi käyttää lainkaan sanaa armo tuossa yhteydessä, mutta ehkä tuon virren sanoittajalla oli jotain käsitystä elohimin suloudesta.

    Ja myös virressä 481 vuoden 1886 virsikirjassa lauletaan:

    8. säkeistö: Ken sua rakastaa, Se murheessakin saa sun suloisuuttas maistaa,

    Huom. itse käytän sanaa sulous, en siis sanaa suloisuus.


    Voisit Timo tutkia vaikka Geseniuksen Lexiconista hebrean sanaa chen, ja Liddel-Scott-Jonesin Greek-English Lexiconista ja Thayerin Lexiconista kreikan sanaa kharis.

    Liddel-Scott-Jones'in Greek-English Lexiconissa on pitkä määritelmä sanasta kharis eikä sieltä mielestäni löytynyt suomalaista "armo" käsitettä vastaavaa määritelmää, [eikä se ole ainoa englanninkielinen lexicon josta olen tutkinut tätä asiaa, mutta kerroin tuon, koska Liddel-Scott-Jones'in Lexiconissa on niin pitkä määritelmä sanalle kharis.]
    [Sananlaskua 3:34 on siteerattu Jaakobin kirjeessä 4:6 sekä 1. Pietarin kirjeessä 5:5, sananlaskussa 3:34 on hebrean sana chen, joka käännetty kreikan sanalla kharis jakeessa jaak. 4:6 sekä 1. piet. kirjeessä 5:5. Kreikankielisessä vanhan liiton kirjotusten septuagintakäännöksessä hebrean sana chen on monessakymmenessä kohtaa käännetty kreikan sanalla kharis.]

    VastaaPoista
  18. Huomaa sana veljistäni jakeessa Matt. 25:40. Uskon että tosi kristityt ovat veljiäni, olen varma että muslimit EIVÄT OLE veljiäni, enkä siis sovella kyseisiä lauseita Matt. 25:35-45 muihin kuin tosi kristittyihin kohdistuvaan auttamiseen. Toki pyrin auttamaan muitakin lähimmäisiä, sanoohan sana että 'kaikki siis mitä tahtoisitte että tekisivät teille ihmiset siten ja te tehkää heille' mutta en vaadi itseäni soveltamaan esim. seuraavaa lausetta ” minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne, ” muihin kuin tosi kristittyihin kohdistuvaan auttamiseen, enkä siis tunne syyllisyyttä siitä että en ota muslimipakolaisia huoneeseeni.

    Mutta kun poika ihmisen tulee kunniassaan ja kaikki ne pyhät enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu valtaistuimelle kunniansa.
    Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista.
    Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, ja vuohet vasemmalle.
    Silloin kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: tulkaa, minun isäni siunatut, ja omistakaa se kuningaskunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.
    Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minä janosin, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;
    minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.
    Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: hallitsija, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoavana ja annoimme sinulle juoda?
    Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut?
    Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?'
    Niin kuningas vastaa ja sanoo heille: totisesti sanon teille: kaikki, mitä teitte yhdelle näistä veljistäni vähimmistä, [sen] minulle teitte
    Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu paholaiselle ja hänen enkeleillensä.
    Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda;
    minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.'
    Silloin hekin vastaavat sanoen: 'hallitsija, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?'
    Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.'
    Ja nämä menevät pois iäiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iäiseen elämään."


    [Matt. 25:31-46 ,vuoden 1938 käännös hieman korjattuna]

    VastaaPoista
  19. Kun hän oli tullut täydelliseksi, hänestä tuli iäisen vapahduksen aikaansaaja niille kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset

    [heb. 5:9]


    Te näette, että ihminen vanhurskautetaan teoista eikä ainoastaan uskosta



    [Jaak 2:24]

    VastaaPoista
  20. Parahin discipulus! Kumarrukseni uskosi johdosta. Itse lähestyn asioita eri kulmasta. Armo on sanana kiinnostava: joulurauhan julistuksessa on ruotsiksi ärorika födelsefest, suomeksi armorikas syntymäjuhla. Englanniksi olisi varmaan gracious. Eiköhän sekin tarkoita myös loistavaa, mahtavaa? Heprea on jäänyt opiskelematta ja kreikkani rappiolla.

    VastaaPoista
  21. disipliinillä jolla on omaperäisiä pohdintoja on käännöksiä mitkä eivät ole mitään suomea. Suosittelisin suomen ja teologian perusopintoja.

    VastaaPoista
  22. Anteksi tämä minun myöhäisherännäisyys Sinun blogitekstiisi, mutta tulin vain kertomaan, että Jeesuksen elämästä kaikkinensa on tehty täydellinen selvitys, joka on ollut ihmisten vapaasti saatavilla jo 60 vuotta: IV OSA. Jeesuksen elämä ja opetukset. Itse sain lukea kyseisen opuksen 90-luvun alussa ja huomasin, että se on täysin ristiriidaton, selkeä ja järjellä ymmärrettävä selvitys Jumaluudesta, kaikkeudesta, planeetasta, eri maailmoista, ns. enkeleistä, ihmisestä ja Jeesuksesta. Ei mulla muuta.

    VastaaPoista
  23. No tätä tavaraahan löytyy. David Friedrich Straussin Das Leben Jesu kritisch bearbeitet ilmestyi vuonna 1835 eikä sen jälkeen ole näille loppua näkynyt.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.