maanantai 18. tammikuuta 2016

Informaatiosota 1.



Informaatiosota 1.

Suomi oli totaalisen informaatiosodan kohteena vuosina 1939-1945 ja hieman toki muulloinkin. Joka tapauksessa tilanne myös informaatiorintamalla oli aivan omaa luokkaansa silloin, kun maa oli totaalisen sodan osapuoli ja siihen pyrittiin vaikuttamaan myös väkivallalla, keinoja kaihtamatta. Aselevon tultua tilanne ainakin hieman hellitti, vaikka se ei vielä ollutkaan syy lopettaa informaatiopuolustuksen toimintaa.
Puolustukseen kuului yhtenä osana sensuuri, mutta se oli vain yksi, joskin välttämätön osanen suuressa koneistossa, jonka tehtävä oli paljon laajempi. Tutkijat tuntevat hyvin kirjainyhdistelmän SAT-VIA, mutta luulenpa, että se on monille maallikoille aivan tuntematon. Kaiketi ainakin sen työmenetelmät ja luonne ovat vähemmän tunnettuja.
Lyhenne SAT viittasi Suomen Aseveljien Työjärjestöön ja sen jatkaja VIA taas tarkoitti Vapaus, Isänmaa, Aseveljeys. Kyseessä oli verkosto, joka toimi sekä tiedon hankkijana että henkisen puolustuksen selkärankana. Se kumosi huhuja, selitti ilman julkisuutta avainhenkilöille tilannetta ja maan strategiaa, osallistui ajankohtaisten kampanjoiden toimeenpanemiseen ja niin edelleen. Se oli Valtion tiedoituslaitoksen käsikassara.
Oliko siis kyseessä ilmiselvä totalitaarinen organisaatio, jolla oli vastineensa vaikkapa Neuvostoliitossa? Tavallaan. Totalitarismin keinoja tässä todella lähestyttiin, mutta niitä käytettiin nimenomaan taisteluun totalitarismia vastaan, niin punaista kuin ruskeaa. Puhuttiin demokratian diktatuurista eli demokratuurista Nimenomaan demokratia tarvitsi kriittisinä aikoina tällaista propagandan ja informaation hallintaa selvitäkseen totalitarististen ideologioiden häikäilemättömästä hyökkäyksestä. Tämä todettiin nimenomaisesti VTL:n sisäisessä tiedotuksessa.
Oltiin paradoksaalisessa tilanteessa. Maa, jossa äärioikeistolla oli lähinnä mitätön kannatus (IKL sai vuoden 1939 vaaleissa 8 kansanedustajaa), oli joutunut natsi-Saksan kanssa samalle puolelle taistelemaan kommunistista totalitaarista tyranniaa vastaan. Asia oli kyettävä selittämään kansalle, jonka vankka enemmistö poliittisesti oli punamullan kannalla ja suhtautui natseihin erittäin kriittisesti.
Kyseessä oli reaalipolitiikka, johon kansaa oli kypsyttänyt talvisodan ankara oppitunti. Suurpolitiikassa ei ollut vara nirsoilla, mikäli halusi säilyä hengissä. Tämä ymmärrettiin myös sosialidemokraattisissa piireissä, joista VIA sai merkittävän osan aktivisteistaan. Aseveliakseli eli kansallisen porvariston ja kansallisesti ajattelevan työväestön yhteisrintama oli se kivijalka, jonka päälle Suomen puolustus rakentui.
 Yhteistyö Saksan kanssa ei tarkoittanut sen poliittisen järjestelmän kannattamista enempää kuin myöhempi yhteistyö Neuvostoliiton kanssa tarkoitti kommunismin asian edistämistä. Sodan jälkeen jouduttiin suorittamaan lustraatio ja vaihtamaan miehiä, mutta suurin osa puhdistetuista selvisi asiasta ilman seuraamuksia ja ennen muuta omatunto puhtaana. Poikkeuksia tietenkin oli.
Talvisodassa Neuvostoliitto hyökkäsi propagandarintamalla niin sanotun suuren valheen keinoin ja ylimielisesti luottaen tykistönsä ja tankkiensa nopeasti todistavan mitkä tahansa argumentit oikeaksi. Tämä oli paha virhe ja Suomen kansan moraalinen suuttumus saattoi olla ratkaiseva tekijä maamme ihmeellisessä  selviytymistarinassa. Kuitenkin tilanne oli silloin kansainvälisesti helppo, koska vain kaikkein säikkymättömimmät intellektuellit pystyivät uskomaan neuvostopropagandaa. Muut olivat Suomen puolella, natsi-Saksaa lukuun ottamatta.
Jatkosodassa tilanne oli paljon vaikeampi. Vasta silloin Suomi joutui olemaan yksin. Saksalaista propagandaa sen oli jossakin määri pakko sietää omassa maassaan, mutta sekin oli vieras ja vaarallinen elementti, joka oli pidettävä pilttuussaan. Neuvostoliiton kolkkoääniset Tiltut ja ”liukas luikku” eli Armas Äikiä olivat oppineet jotakin talvisodasta ja normaalin totaalisen valheen ohella onnistuivat jossakin määrin myös käyttämään konkreettisia, periaatteessa jopa toimivia argumentteja. Ne saapuivat potentiaaliselle kuluttajalle kuitenkin sellaisessa paketissa, ettei niistä tarvinnut kantaa erityistä huolta. Armeija oli nähnyt Itä-Karjalan todellisuuden, eikä sitä voinut puhumalla muuksi muuttaa.
Vaarallinen vastustaja sen sijaan oli Englanti, joka kävi sotaa kunnianarvoisan radioyhtiö BBC:n välityksellä. Britit panostivat rauhalliseen argumentointiin ja rationaaliseen laskelmointiin ja moni Suomessa kuvitteli jostakin syystä, että Lontoota kuuntelemalla sai tietää totuuden. Kuten vaikkapa Tornin pitojen keskusteluista selviää, Suomessa liberaali sivistyneistö ihaili anglosaksista ja nimenomaan brittiläistä vapauden ja individualismin traditiota. Saksan ihailijat kuuluivat etupäässä niin sanottuihin juntteihin, joita tietenkin myös porvaristossa oli. Harva kuitenkaan oli kyllin tyhmä etsiäkseen totuutta Saksan totalitaarisesta tiedotuksesta, sen luonne tunnettiin kyllin hyvin eikä se sitä itsekään salannut.
Brittien kanssa oli toisin. He karttoivat valehtelua, josta aina ennen pitää jäi kiinni ja joka söi luottamusta. Sen sijaan koetettiin järjestelmällisesti syöttää kuulijoille tiettyjä asioita ja vaieta toisista. Pelattiin korostuksilla. Valittuja suomalaisia poliitikkoja vainottiin tai sitten nostettiin esille tarpeen mukaan. Koko toiminta tapahtui koordinoidusti ja suunnitelmallisesti ja sitä johti erityinen virasto Political Warfare Executive ja tarkemmin ottaen sen Suomen osasto. Olen tutustunut sen arkistoon.
Lontoon Jenny oli saanut nimensä tunnetusta merimieslaulusta samoin kuin Neuvostoliiton Tiltut viittasivat Iitin Tiltuun, erääseen rekilaulun kursailemattomaan sankarittareen. Valtion tiedotuskeskus, VTL eli Vetelä joutui kovan paikan eteen nimenomaan puolustautuessaan Jennyä ja hänen kollegoitaan vastaan. Niillä oli tuo niin sanottu tappamisen meininki.
Tavoitteena oli murtaa Suomen puolustustahto ja saada se solmimaan rauha, kuten liittoutuneiden edut edellyttivät. Neuvostoliiton etu oli tässä Britannian edun kanssa yhtenevä, eikä mitään hempeilyjä Suomen suuntaan sallittu. PWE:n Suomen osasto torjuikin harmistuneena syytökset tällaisesta, kun niitä joskus ylemmältä taholta esitettiin. Työ nyt vain oli sellainen, että oli esiinnyttävä Suomen ystävänä.
Lontoon vaarallisuus korostui siitä, että ruotsalaiset, jotka olivat pahasti säikähtäneet puna-armeijan menestyksiä Saksaa vastaan, kehottivat myös Suomea rauhaan hinnalla millä hyvänsä. Ruotsin propagandassa ei ollut Suomen omille tavoitteille ja tilannearvioille mitään sijaa. Jopa USA, Suomen viimeinen tuki ja turva vapaassa maailmassa, myötäili Lontoota. Olihan se sentään Neuvostoliiton ystävä ja liittolainen.
Siinä informaatiosodassa, jota vuosina 1941-44 käytiin Suomea vastaan, olivat voimasuhteet siis hyvin epätasaiset. Kuten talvisodassa, oli tässäkin Daavid Goljatia vastassa ja taas kerran Suomi, Euroopan itsepäinen kummajainen piti pintansa.
Tuskin on mahdollista tiivistää yhteen sanaan tai lauseeseen sitä perimmäistä syytä, mikä teki mahdolliseksi tämän maamme hämmästyttävän menestyksen. On väitetty, että kyseessä olisi tyhmyys. Luulen, että parempi selitys olisi itsesuojeluvaisto.
Mikäli Suomen älymystö olisi tuhon aikaan ollut yhtä runsaslukuinen ja yhtä herkkäuskoinen kuin nyt, olisi tappiomme ollut varma. Sodan aikana informaatiopuolustusta sen sijaan johti kansallisesti ajatteleva älymystö ja sen yleisönä oli maanläheinen junttiväestö, jonka maailma rakentui etupäässä konkreettisten asioiden pohjalle ja jonka huijaaminen siksi oli lontoolaisille intellektuelleille mahdotonta. Vielä huonommin se onnistui itärajan takaisilta pöljiltä, joiden puheiden ja tekojen välillä vallitsi niin syvä juopa, ettei sen ylittäminen yleensä ollut mahdollista. On kysymys sinänsä, kykenivätkö he todella huijaamaan edes itseään.

23 kommenttia:

  1. Mutta nyt met olema hopusti kusessa;
    Absurdistanin älymystöhän on siinnyt
    niin runsaslukuiseksi ja niin hyvä-
    uskoiseksi,että tässä käy jo junttiki
    pölökäämään.

    VastaaPoista
  2. Suomalainen älymystö on niin pieninä sirpaleina, ettei siitä voi edes puhua yhteisöllisellä nimellä älymystö. Sen paikan on ottanut sekundatuote nimeltä lukeneisto. Älymystöhän pitää sisällään automaattisesti moraali ja arvotietoisuuden.Ilman näitä kuuluu pelkästään älykköihin, ellei peräti vain lukeneistoon, johon ryhmään taas pääsee kiltisti läksynsä lukemalla. Tästä Erno Paasilinna sanoi, ainoa oppinut on itse oppinut, muut ovat opetettuja. Toisten opettamathan ovat taas luonnostaan helposti manipuloitavasti, niin kuin kaikki itsellisen oppimiskyvyn itsellään säilyttäneet hyvin näkevät Suomen nykyisessä ilmapiirissä. Lukeneisto muodostuu pääasiallisesti potentiaalisista hyödyllisistä idiooteista. Kunnon turbulenssin iskiessä ei Suomella näiden kanssa olisi mitään mahdollisuutta.Ainoa toivo on, että hajanaiset älymystön ja sivistyneistön edustajat pääsevät sittenkin samalla linjalle aina konservatiivisen kansan enemmistön kanssa.Näin muodostuisi pää ja selkäranka, jonka kansakunta tarvtsee siinä kuin yksilökin.

    VastaaPoista
  3. Niinhän se on, että juuri vapaassa maailmassa propaganda on kehittynyt hienostuneimpiin muotoihinsa.

    En kuitenkaan pitäisi viisaana luottamista liikaa kansan maalaisjärkeen. Tämä on oikeastaan vain yhdenlaista haaveellista romantiikkaa. Tokihan se aina jotkut ilmeiset totuudet näkee ja konservatiivista kansaa ei voi huijata tietyissä asioissa, mutta toisissa asioissa sen huijaaminen voi olla helppoa kuin tikkarin varastaminen lapselta. Varsinkin, kun älymystö tai lukeneisto on saatu palvomaan jotain alastonta keisariaan: keisarin uusien vaatteiden paljastamisen varjolla voidaan kansalle myydä totuuden kaapuun kätkettynä suoranainen emävalhe. Suosittelen vilkaisemaan rapakon taakse. Puhun talousasioista, joiden ymmärtäminen ei ole niin helppoa kuin vaikkapa vapaamielisen maahanmuuttopolitiikan aivan liian ilmeisten riskien. Kansa kyllä ymmärtää ongelman, mutta ratkaisun ymmärtäminen voi olla vaikeampaa. "Konservatiivisella" talouspolitiikalla, siis oligarkien vallan kasvattamisella, on ameriikoissa nimenoomaan "konservatiivisen kansan" vankkumaton tuki takanaan -- ja niin sitä todellakin myydään ihmisille ikään kuin sen kautta puolustettaisiin tavallisen työtä tekevän ihmisen etua. Näin ei ole ollut aina. Sotien jälkeen vain pieni osa jenkeistä olisi voinut mennä tällaisen retkuun. Mutta 30-luku on kadonnut sittemmin sen kollektiivisesta muistista.
    Britanniassa kansaa narutetaan UKIPilla ja Ranskan Front Nationalin suhteen kannattaa muistaa, että Jean-Marie oli täysiverinen Thatcheristi. Unkaria tarvinnee tuskin tässä edes mainita. Mitä tässä on EU:ssa rakentumassa on jonkinlainen vähän vapaamielisempi euroversio "aasialaisesta" kapitalismista.
    Suomessakin blogistanissa tämän lajin typeryys on hyvin esillä. Muissa medioissa se on suhteellisen marginaalista. Toistaiseksi.
    Kun talous jossain vaiheessa romahtaa ja Eurooppa ajautuu sosiaaliseen kaaokseen, tämä hulluus ottanee vallan. Vasemmisto on pelannut korttinsa niin huonosti ja ajanut niin älyttömiä asioita, että kun sen hetki koittaa, kukaan ei sitä halua kuunnella ja se ostaa mielellään tarjotun doktriinin käsillä olevaan shokkiin. Kun ainoa todellinen "äärioikeisto" ottaa vallan, vasemmistolle ja liberaaleille arvoille käy niin kuin tarinassa sudesta ja pojasta. Putinia on turha pelätä: jonkinlainen putinismi valloittaa euroopan sen omana luomuksena sisältä käsin.

    Mitään ei ole tehtävissä, sillä kyseessä on absoluuttinen historillinen välttämättömyys, Spenglerin ennakoima caesarismin lopullinen voitto. Vaihtoehtoina ovat (1) stoalainen hyve, (2) alkoholi ja rietas elämä tai (3) hirttoköysi.

    -- M. T.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa olla, että tämä taloushulluus vielä vie siihen tilanteeseen, että alkoholiakin on vaikea hankkia, ellei kiljuun ja pontikkaan tyydy. Ja ovat nekin joskus olleet ylellisyyttä, vielä äskettäin.
      Ankaran paaston johdosta irstailukin sujuu hyvin heikosti.

      Poista
  4. Onko КОБ propagandaa?

    VastaaPoista
  5. Propagandaksi ehkä jollakin perusteella voisi luokitella, mutta kuulunee ennen muuta erityiskategoriaan мракобесие.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko muuten lukenut kirjan Мёртвая вода?

      Poista
  6. Sain kirjavinkin kulttuurimarksismia koskien (vrt. valtamedian ja "edistyneistön" pyrkimys vaihtaa kansakunnan arvot toisiin ja "parempiin").

    Fools, Frauds and Firebrands: Thinkers of the New Left

    https://www.adlibris.com/fi/kirja/fools-frauds-and-firebrands-9781408187333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin tuon kirjan. En ole mikään filosofi eikä filosofia liian abstraktina minua kiinnosta. Mutta kirja sopii erinomaisesti tämän hetken yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Ei niin että ns. älymöstö on valmis heti heittämään kaiken yli laidan mitä on 100 vuoden aikana saatu aikaan ja luomaan kaksoisstandardit vaan että sehän on koko ajan ollut heidän varsinainen tavoitteensakin. Invaasio on nyt Allahin lahja marksisteille, mannaa sataa taivaasta. Pimeyden voimat nousee hämäristä piiloistansa aurinkoon kun on momentum, viimeinen taisto.

      Poista
    2. Niin, onhan siinä asiallista kritiikkiä, mutta myös olkimiesten rakentelua ja tässä uudessa versiossa arvostelujen mukaan myös täysin asiayhteydestä irroitettuja sitaatteja. Lapsi lentää iloisesti pesuveden mukana kuten Scrutonilla muutenkin on tapana. Sanotaan suoraan, että jos haluaa tehdä objektiivisen ja oikeudenmukaisen arvion näistä kirjassa käsitellyistä ajattelijoista, täytyy lukea vähän muutakin kuin Scrutonia. Kirjaa voi suositella lämpimästi kriittiseksi ja konservatiiviseksi näkökulmaksi aiheeseen, mutta Scruton on ollut liian laista ja asenteellinen, jotta olisi saanut aikaan todellista murskakritiikkiä.

      Epäilen myös vahvasti, ettei tämä invaasio ainakaan näiden "marxistien" (monet kirjan käsittelemät ajattelijat eivät todellakaan ole mitään marxisteja) tai heidän seuraajiensa ideologisia päämääriä palvele sikäli. Paremminkin epäilen, että "kulttuurimarxistit" (vaikka termi on pahasti harhaanjohtava ja suorastaan harhainen) ovat aivan muiden tahojen hyödyllisiä idiootteja.

      Poista
    3. "Paremminkin epäilen, että "kulttuurimarxistit" (vaikka termi on pahasti harhaanjohtava ja suorastaan harhainen) ovat aivan muiden tahojen hyödyllisiä idiootteja."

      Noin minäkin epäilen. Tai vähintäänkin niin, että tässä yhteydessä "marksismi" on ymmärrettävä ja tulkittava hyvin laajasti yleisenä punavihreänä länsimaisten arvojen, yhteiskunnan, ihmisten ja elämän vastaisuutena. Monin osin ollaan siis jo "edistytty" kauas siitä, mitä Karl aikanaan puhui.

      Mutta olennaista on kova into ja pyrkimys korvata olemassaolevat arvot uusilla omilla "oikeilla". Ja tämä "kulttuurin" kautta - siis mediavallan ja "tiedostavan eliitin" arvovallan avulla (jos sellaista enää on).

      Poista
  7. Scruton kuuluu klassikoihin. Taisi olla jo 80-luvulla kun luin hänen kirjansa Thinkers of the New Left. Tämä lienee ajanmukaistellu laitos. Uskallan suositella näkemättä.

    VastaaPoista
  8. Blogisti vähättelee saksalaissuuntausta,meikäläisellä eliitillä on taipumus kohdentaa katseensa sinne, mistä tulevaisuuden maailmanmahti näyttää kasvavan. Kekkonenkin erehtyi kuusikymmenluvulla ennustamaan jonkin sortin sosialismin voittokulkua tulevaisuudessa. Angloamerikkalainen suuntaus on viimevuosikymmenten kuluessa ollut meilläkin vallitseva. Aika näytää kykeneekö venäjällä ja europpalaisissa oikeistopiireissä nyt nouseva kultuurikonservativi eurasialaisuus haastamaan sen ja ennenkaikkea millaiset hahmot meidän älyllisestä eliitistä lähtevät sitä seuraamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Historiaa väärinpäin lukiessa aina tulkitsee väärin. Siträ paitsi meillä oli ja on yhäkin piirejä, joille totuus sinänsä ei ole edes yhdentekevää, vaan harmillista ja sopimatonta.
      Tottanon, että kun löydettiin pelastautumisen ikkuna, niin siitä iloittiin ja syntyi oikeasti vaara Saksan ihannoinnista. Että sellainen olisi ollut merkittävät poliittinen suuntaus ennen sotia, on täyttä huuhaata. Jopa AKS ymmärsi, ettei saksalainen touhu ole meikäläisiä varten.

      Poista
    2. On ilmeisen hyvin todennettu, varsinkin armeijan piirissä korkeimman sotilasjohdon eriseuraisuus varsinkin ennen sotia ns ryssänkenraalit ja muu alempi upseeristo joutui antamaan tietä saksassa koulutetuille ja sen strategisen toimintamallin omaksuneille jääkäri taustaisille. Tuonaikainen alempi kansanosa ei tiennyt noista kahinoista kovinkaan paljoa. Vaikka menneisyydellä ei pitäisi spekuloida, niin rohkenenkin todeta , että ilman bolshevikki kaappausta jääkäriliike olisi saattanut joutua pelkäksi historian alaviiteeksi, suomalainen elinkeinoelämä oli näet korviaanmyöten sidottu venäjän elinkeinorakenteeseen ja sen indressit eivät silloinkaan oleet tuolloisen unionisuhteen purkamista puoltavat. Ihminen ja varsinkin kansakunta voi tarpeentullen olla nopea päivittämään kantansa omaa ja kansallista etua palvelemaan, eikä se ole mitään takinkäätämistä, vaan pelkästään tervejärkistä kansallista itsekyyttä.. Toivottavasti aikamme päättäjillä olisii kertynyt hoksnokaa haistamaan muuttuvat maailman tuulet.

      Poista
    3. "Vaarallinen vastustaja sen sijaan oli Englanti, joka kävi sotaa kunnianarvoisan radioyhtiö BBC:n välityksellä. Britit panostivat rauhalliseen argumentointiin ja rationaaliseen laskelmointiin ja moni Suomessa kuvitteli jostakin syystä, että Lontoota kuuntelemalla sai tietää totuuden."


      Kuten sota oli katastrofi Neuvostoliitolle ja sen seuraukset itse asiassa sen itsensä kannalta lopun alkua, samalla tavalla on syytä todeta että Churchill pelasi korttinsa niin huonosti että hän omalla ja hallituksensa panoksella vain nopeutti Britannian Imperiuminen surkastumista. Tosin se olisi tapahtunut joka tapauksessa. Jo edellisen suursodan aikana Ranskan pääministeri totesi ettei Britannia tule enää koskaan palaamaan takaisin merten herraksi.

      Poista
  9. Sodanaikaista Moskovan tiltun ja Äikiän tapaa puhua Suomenradion taajuuksilla,ja kommentoida suoraan esim. Mannerheimin radiopuhetta, en muista myöhemmin käytetyn. Monella taholla olisi varmaan ollut haluja puhua päälle Diktaattorien ja vastustajiensa puheita. Ehkä tämä on teknisesti estettävissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavaa on, että NL jätti jälkeensä poikkeuksellisen täydelliset arkistot ja erinomaisessa järjestyksessä.
      Pietarin Taide- ja kirjallisuusarkistossa (kaikista maailman pakoista!) on litteroituina myös Äikiän välihuudot. Ne olivat huutajan vastuulla ja tilintekoa varten kaikki noteerattiin ja säästettiin.

      Poista
  10. Jos talvisodan syttyessä olisivat vallinneet nykyiset järjestelyt niin sodanjohdon olisi ottanut Eduskunnan puolustusvaliokunta. Suomi olisi jouluna ollut miehitetty maa. Diktatuureilla on aina ollut hyvät puolensa, laivassa ei ole mielipidejohtajaa vaan kapteeni. -jussi n

    VastaaPoista
  11. Samalla tavalla myös myöhemmin reaalisosialismin älyttömyyden tajusivat paremmin Neuvostoliitossa työssä käyneet rakennusmiehet. Kaikkein heikoimmin sen tajusi ns. älymystö.

    Lopulta kyse on myös siitä että ongelma ei ole suomalainen yliopisto ja koululaitos vaan oppiaineet. Matematiikkaa ja muita eksakteja aineita kannattaa aina opiskella. Ne kiinnostavat muuten kaikkein vähiten "maailmanparantajia". Miksi? No siksi että on kovin vaikeaa yrittää huijata muita uskomaan että 2+5=6. Paremmin se onnistuu lukemalla itsensä historioitsijaksi ja väittämällä sitten että Suomi oli syypää koko jatkosotaan ja että "olisi ollut olemassa parempiakin vaihtoehtoja".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Tämä ei tosin merkitse sitä, että meidän kannattaisi lopettaa historian tutkiminen saadaksemme parempaa historiaa.

      Poista
  12. "On surullinen asia kun instituutiot kuten vaikkapa yliopistolaitos prostituoivat itsensään ja perustavaa laatua olevia toimintatapojaan pysyäkseen informaatio- ja viihdevyöryn mukana. Tieteentekijöille jokin sosiaalisen median kautta jaettava nopea informaatio ei voi toimia tieteen hitaan luonteen takia ja joka tapauksessa nopeat tieteellisen tutkimustuloksen twiittailut sosiaalisen median kautta ymmärrettäisiin todennäköisesti täysin tai osin väärin. Einstein mainitse aikoinaan tieteellisistä väärinkäsityksistä osuvasti että ne ovat kuin nauloja jotka kerran seinään lyötynä on niin perin vaikea repiä siitä pois. Siksi tieteentekijöiden on parempi olla lähtemättä mukaan yksinkertaistamisen tielle. Siitä yleensä on enemmän harmia kuin hyötyä. Tutkimuksen rahoituksen kannalta tämä mediajulkisuus voisi olla fiksua mutta tieteessä on myös sellainenkin asia kuin etiikka. Lääketieteessä nämä tutkimustulosten yksinkertaistamiset ja yksinkertaistamisista vedetyt johtopäätökset jotka antavat usein päinvastaiset tulokset ovat ärsyttäneet rahvasta sellaisin seurauksin ettei ihmiset välttämättä enää luota edes lääkäreihin aiheuttaen näin ikävän lopputuloksen. "

    http://pelontorjunta.suntuubi.com/fi/Blogi/#sivistys

    VastaaPoista
  13. Kiitokset Timo Vihavaiselle sivistävästä historiapläjäyksestä! Pitäisikö syyttää lukion historianopetusta, koska enpähän tuosta SAT-VIAsta(kaan) ollut koskaan kuullutkaan. Meidän nuoremman polven on hyödyllistä tietää ettei mitään uutta auringon alla tässäkään asiassa. Koululaitos on ykkösnyrkki ajan hybridihaasteisiin vastaamisessa. Nyt äkkiä kampanja pystyyn laadukkaan historianopetuksen ja medialukutaidon lisäämiseksi kouluihin ennen kuin revisionistit ehtivät edelle.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.