lauantai 9. tammikuuta 2016

Pitojen puheita



Pidot Suomessa

Vuonna 1937 ilmestynyt Pidot Tornissa on suomalaisten keskustelukirjojen ehdoton klassikko. Vuosien mittaan se on saanut monta seuraajaa, yhtenä niistä Erno Paasilinnan toimittama ja Otavan kustantama Pidot Suomessa vuodelta 1972.
Tällaisissa kirjoissa antoisinta on tietenkin ajan henki, se perspektiivi, josta maailmaa katselivat ne ihmiset, jotka olivat saaneet tietyn kokemustaustan. Täydellinen tietämättömyys tulevasta, joka ihmiskunnalla on aina seuranaan, liittyy joka tapauksessa aina tiettyihin, mahdollisimman hyvin perusteltuihin tulevaisuuden odotuksiin, joiden näkökulmasta niin nykyisyyttä kuin menneisyyttä katsellaan.
Vuosi 1972 on hyvin kiinnostava. Etäisyyttä 1950-lukuun oli silloin vain kymmenisen vuotta, sodastakin oli vain kaksikymmentäseitsemän vuotta, mikä on erittäin lyhyt aika, vaikka nuoriso ei pysty tätä käsittämään eikä sitä sen takia kannata tässä noteerata.
Vuoden 1917 vallankumouksesta ja seuraavan kevään punakapinasta oli aikaa sen verran, etteivät suinkaan kaikki keskustelijat niitä olleet kokeneet, Epäilijä eli Wolf H. Halsti oli. Hän oli myös ennen talvisotaa kirjoittanut Suomen puolustusmahdollisuuksista kuuluisan kirjan ja päättänyt sitten  viimein pitkän sotataipaleensa Lapin sodassa, muun muassa komentaen rykmenttiä Tornion maihinnousussa, mistä hyvästä hänet lyötiin Mannerheimin ritariksi.
Keskustelun aihepiirit kertovat ajastaan. Kenen joukoissa seisot, tarkoitti kysymystä sitoutumisesta, erityisesti poliittisesta, Valtakoneisto Suomi pyrki etsimään vallan mekanismeja kaiken takaa. Evoluutio vai revoluutio käsitteli ajan suurta ja suorastaan keskeistä kysymystä, ainakin ns. edistyksellisen intelligentsijan mielestä. Maailmanpolitiikan arkipäivää kartoitti Suomen paikkaa globalisoituvassa maailmassa ja Suomalainen olemassaolo vihdoin antoi tehtäväksi ihmetellä, mitä se suomalaisuus nyt taas oikein olikaan.
Tällaiset kirjat aikakaudestaan irrotettuina eivät oikeastaan sano kenellekään mitään. Niiden todellinen arvo paljastuu silloin, kun ne asetetaan omaan aikaansa, joka oli tulevaisuudesta onnellisen tietämätön ja katseli myös menneisyyttä omista ennakkoluuloistaan käsin, luultavasti melko vakuuttuneena siitä, että se nyt ainakin oli vankasti hallinnassa.
Vuosi 1972 tuntuu jälkikäteen ajatellen ja tuntui kyllä silloinkin jonkinlaisen historiallisen hyppäyksen ajalta. Vauhti oli niin kova, että kaikkia huimasi, sillä vaivaisessa vuosikymmenessä oli siirrytty aivan uudenlaiseen maailmaan. Vielä vuonna 1960 maailma ja erityisesti Suomi oli ollut joka suhteessa aivan toisenlainen, hevosvetoinen saari Euroopan reunalla, jossa ei vieraita kieliä viljelty. Jopa vielä vuonna 1965 olisi vuoden 1972 Suomea ollut aika vaikea kuvitella.
Keskustelijoiden maailmaan kuulivat jo suuri muutto maaseudulta kaupunkeihin ja Suomesta Ruotsiin, peruskoulu-uudistus, keskioluen vapauttaminen, Rooman klubin ennusteet maapallon luonnonvarojen pikaisesta ehtymisestä, taloudellinen integraatio ja globalisaatio, englannin kielen ylivalta, tiedonvälityksen nopeutuminen ja vaikkapa nyt seuramatkat, aivovuoto, bingo, Suomen amerikkalaistuminen, kirjojen kysynnän pieneneminen ja kovin monta muuta asiaa, joita nyt pidetään tämän päivän juttuina tai ainakin aivan äskeisinä uutuuksina. Ne olivat jo tuon ajan todellisuutta. Vielä vuosikymmen aikaisemmin niistä ei ollut tietoakaan.
Ajan suuriin kysymyksiin kuului kysymys sosialismista ja sen saamisesta Suomeen. Vain yksi keskustelija suhtautui asiaan aivan kritiikittömästi ja tekee meidän aikamme perspektiivistä katsoen varsin hullunkurisen vaikutelman. Tiettyä myötäsukaisuutta ja hyväuskoisuutta asiaan nähden toki oli laajemminkin liikkeellä ja niinpä ajatus Suomen itsenäistymisestä Leninin ja leninismin ansiona tai vaikkapa Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikan ylivertaisuudesta eivät aiheuttaneet protesteja. Kiinassakin sosialismin arvioitiin lopettaneen nälänhädän. Sen alkuunpanijasta ei puhuttu mitään.
Kaiken kaikkiaan keskustelijat kuitenkin olivat kaukana dogmaattisuudesta ja kykenivät vakavasti kuuntelemaan toistensa usein hieman puolikypsiä ja aforistisia lohkaisuja siinä kuin vakavia analyysejäkin. Keskustelun tähtenä loistaa mielestäni Halsti, joka pitää esillä pitkää perspektiiviä tuossa historiallisen hyppäyksen tilanteessa, jossa kaikki näytti menneen sijoiltaan ja monen mielestä myös kaiken muuttaminen oli mahdollista. Toinen järjen ääni oli Kirjailija, joka lienee ollut Veijo Meri, en ole nyt ihan varma asiasta.
Joka tapauksessa keskustelijat toimivat siinä historiallisessa pisteessä, jossa Pariisin mellakat vuonna 1968 kuuluivat jo menneisyyteen, mutta vuoden 1973 öljykriisi vasta tulevaisuuteen. Kansainvälinen integraatio pelotti joitakin siksi, että Länsi-Saksan voimakeskukset (Ruhr, ym.) voisivat innostua ostamaan Suomen koskemattoman luonnon. Joillekin ankara kapitalismi oli pelottavaa ja integroituminen sosialismin leiriin vain vaivaisella 20 prosentin osuudella taloudesta oli kovin vähän.
Historiassa monille, ehkä enemmistölle näyttää olleen selvää, että Suomen joutuminen sotiin oli sen oma vika ja johtui ehkäpä harvainvaltaisesta hallinnosta. Toisaalta Kekkosesta ei löytynyt arvostelun sijaa ja, ehkä hieman ironisesti, hänen toivottiin elävän ikuisesti. Suomen kekkoslainen ulkopolitiikka ja ruisleipä olivat niitä reiluja realiteetteja , joita jokainen arvosti ja ulkomailla kaipasi. 
Ulkomaiden sisäisiä asioita sivuttiin joskus ohimennen. Talouspoliitikko epäili, oliko järkevää, että mordvalaiset ja tšeremissit saivat oman kielioppinsa, kun niille olisi voitu opettaa suoraan venäjää.  Asiahan ei meille kuulunut, mutta esimerkiksi neekereitten asemaa USA:ssa pidettiin myös Suomen kannalta tärkeänä asiana. EU-hurman myötä sittemmin puhjennut mallioppilasssyndrooma oli jo tuttu asia: suomalaisten virkamiesten vähä-älyinen tapa tulkita säädöksiä oman maan tappioksi koettiin kansallisena erikoisuutena.
Nationalismilla ei näyttänyt olevan itsestään selvää kannatusta ja keskustelijat joutuivat aidosti ponnistelemaan ymmärtääkseen, mitä arvoa saattoi olla kansakunnalla ja sen symboleilla. Syntyvyyden väheneminen oli tiedossa, mutta talouden suhteen ei tulevaisuudelta voinut odottaa mitään erikoista. Katastrofeja saattaisi tulla ja ne voisivat olla vaikeasti hoidettavissa, vaikka niiden yleensä pitäisi olla ennakoitavissa. Talouspoliittisesta näkökulmasta Suomen tulevaisuuden kuva ei joka tapauksessa ylipäätään ”näyttänyt juuri miltään”.
Tämä sanottiin vain puolitoista vuotta ennen Jom Kippurin sotaa, jonka laineet sammuttivat katuvalot meiltäkin ja aiheuttivat liki hysteeristä paniikkia aina suolan ja tulitikkujen hamstrauksen saakka. Kukapa silloin, asioiden ollessa huonosti, olisi voinut ajatella, että ennennäkemätön nousukausi oli aivan käden ulottuvilla. Yhtä vähän odotettiin 1990-luvun laman syövereissä Nokian ihmettä, joka siivitti Suomen uuteen nousuun.
Jälkiviisaus on helppoa ja hyödyllistä. Suomen pitojen keskustelijoita ei voi syyttää tylsyydestä eikä paljon muustakaan. Vain jokunen joukosta oli kovin herkkäuskoinen. Yleisesti ottaen he edustivat aikaansa ja sen saavutuksia ilmeisen kelvollisesti. Sitä on kiinnostavaa lukea ainakin nyt vuosikymmenien kuluttua.
Puolen vuosisadan kuluttua lienee niin ikään kiinnostavaa lukea, mitä tämän päivän keskustelijat sanovat nyt. Olemme aivan ilmeisesti jälleen saapuneet, etten sanoisi hypänneet sellaiseen aikakauteen, joka on yhtäkkiä tuonut todellisuutemme täyteen uusia elementtejä.
Verrattuna vuoden 1972 tilanteeseen nuo uutuudet edustavat vain osittain modernisaatiota. Yllättävä ja tärkeä rooli on nyt myös arkaaisilla asioilla, joiden ei enää koskaan pitänyt tulla kulttuuriimme: lukutaidottomuus, uskonsodat, klaaniajattelu, verikosto…
Jännittävää on tämä historia ollut ja yhä hurjemmaksi taitaa mennä. Olisikohan taas tilausta vastaavalle kirjalle. Nimen voisi lainata vaikkapa Puškinilta: Pidot ruton aikana, Пир во время чумы.

28 kommenttia:

  1. "Jännittävää on tämä historia ollut ja yhä hurjemmaksi taitaa mennä. Olisikohan taas tilausta vastaavalle kirjalle."

    Ehkä, mutta ehkä sittenkin 50 vuoden päästä tutkitaan millaisia keskusteluja blogeissa käytiin aikanaan ja naureskellaan niille.

    VastaaPoista
  2. Aivan varmasti. Tyhjän naurajat meillä ovat aina keskuudessamme, kuten myös ne, jotka yrittävät tätä maailmaa ymmärtää.

    VastaaPoista
  3. Tuohon virkamiesten suomalaisten tappioksi toimimiseen kuuluu mm. erilaisten kilpailutusten avoimeksi julistaminen kaikilla EU:n pääkielillä, vaikka suomen tai ruotsin kieli riittäisi. Tämä sitten on johtanut katastrofeihin kun euroopasta on osallistunut erilaisia nyrkkipajoja kilpailuihin ja kapasiteetti (sekä henkinen että tekninen) on loppunut kesken. Vaikka Olkiluoto on yksityinen rojekti, niin siinäkin kilpailutus tehtiin kotimaisten yritysten tappioksi. Jäljet näkyvät.

    VastaaPoista
  4. Ei kukaan jaksa 50 vuoden kuluttua tutkia, millaisia keskusteluja blogeissa käytiin. Minä olen jo paljon sitä ennen tehnyt viimeisen ympäristötekoni eli palanut krematoriossa.

    VastaaPoista
  5. Vaikka ei olisikaan samaa mieltä,niin kyllähän Teidän huumorinne,kuten .. "pidot ruton aikana" .. särvittää!

    VastaaPoista
  6. Olen hankkinut tuon opuksen kirjaston poistomyynnistä, mutta toisaalla samaan aikaan alkoi kehitys jota kuvaa Ville Yliaska teoksesaan Tehokuuden toiveuni, tuo on hänen tohtorin väitöskrjasta muunneltu ,erittäin kansantajuinen opus , joka kuvaa julkisen tulosjohtamisen saagan vuoden 71 oecd konferenssista tähänpäivään. Harmillista, että koko maailmaa oivaltavan ikäni olen seurannut prosessia, mikä on johtanut maailman juuri siihen pisteeseen missä olemme. Samainen oecd vuoden 14 konferenssissa on sitten taas reivannut julistuksiaan, harmiksi yksilölisen olemassaoloni kannalta nuo tosin järkevältä vaikuttavat prinsiipit eivät ehdi realisoitua elinaikanani. Tarkoituksenani väittämälläni on osoitaa, samalla kun jossain katselaan ,osittain menneisyyteen, jossain toisaalla päätetän jostain tulevaan vaikuttavasta kehitykseen, ehkäpä samalla kellonlyömällä. Yliaskan teos on tutustumisen arvoinen, itse lainasin sen samasta kunnallisesta kohteesta, josta osti pidot aulagolla.

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Itse olen tullut viimeisen puolen vuoden, Euroopan luisumisen aikana, vakuuttuneeksi siitä ettei tilanne, mikä se sitten onkin, ole kenenkään hanskassa.
    Ei ole olemassa Suunnitelmaa.
    Kaikki tapahtuu ja merkelit ja pienemmät pamput katselevat lähes avuttomina mitä tapahtuu. Tämä ei ole enää hallussa. Ja sen myöntämistä ja tiedostamista varotaan vaikka pariiseja ja kölnejä, ja muita elämäntapamme sortumisen merkkejä, tullee lisää.

    Meillä ei näytä myöskään olevan sellaista takaporttia, jossa viimeisen tipan jälkeen "kansan" mitta täyttyy ja se ottaa omat asiansa omiin käsiinsä.
    Muutama säälittävä viikinkimytologinen katupartio itärajan pikkukaupungeissa, siinä taitaa olla mittavin "voimannäyttö."
    Presidentti joka puheissaan viittaa tosiasioihin puheissaan, mutta suutariksi jää joka kerta.
    Pari realistista poliisijohtajaa, siinä taitaa olla meidän ainoat vastuunkantajat.
    Kymmenen keskenään riitelevää kansallismielistä sirpaletta, siinä sotkussa meidän "vaihtoehto."
    Muutama julkisesti ajatteleva älymystöläinen, siinä vähän virkistävää vikinää, ei muuta.
    Netin suurkuluttajista muodostettu suomalainen "sisu" jne.

    Itse sitten olen kehitystä manaavista sitä kaikkein pahinta sorttia, nimimerkillä kommentoija, sivusta huutelija.
    Minun kaltaisiani maassa on 30-40 prosenttia muttei meillä ole mitään yhteistä yhdistävää tekijää ja julkista sidettä, koska pelkäämme sittenkin olevamme rasisteja, fasisteja ja nationalisteja kun niin on sanottu vaikka juuri niitä emme missää tapauksessa ole. Olemme ihan tavallisia suomalaisia.

    Mutta mitä siis aikakausiin siis tulee niin kyllä, vuosi 2015 muutti paljon, liikaa ja ison osan lopullisesti. Ja varmasti enemmän muuttui kuin vuonna 1968 jonka absoluuttisen ja suhteellisen rauhallisiin oloihin vaihtaisin milloin tahansa.


    t. se sivusta huutelija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitään suunnitelmaa ei taida todellakaan olla olemassa. Poliittinen ja taloudellinen eliitti johon myös tiedotusvälineet kuuluvat on vain sementoinut itsensä monikulttuurisuus- ja globalisaatiounelmaan. Kun sitten todellisuus tulee vastaan mitä se oikeasti tarkoittaa niin valittua suuntaa ei voida ja haluta muuttaa. Kukapa sitä myöntäisi että väärässä ollaan oltu. Toivotaan vain parasta ja etsitään absurdeja esimerkkejä joilla todistetaan ettei oikeasti mikään ole tai tule muuttumaan. Valehdellaan. Presidentti Tarja Halosen haastattelu oli hyvä esimerkki tästä.

      Miksi sitten se suuri enemmistö. Ei 30-40 % vaan 80-90 % ei tee mitään ? Vie oman aikansa tajuta ettei ne ennen luotetut instituutiot toimikaan niin kuin joskus ennen. Vaan käyvät eräänlaista sotaa omia kansalaisiaan vastaan. Esimerkiksi YLEn toiminta on jotain aivan uskomatonta.

      Poista
    2. Olen pettynyt valtaeliittin ja mediaeliittiin, totta, mutta myös meihin, suureen enemmistöön.

      Tästä on hyvä esimerkki siinä kuinka viime syksynä ihmisten lompakko, etujen keveneminen säästöjen vuoksi, oli sittenkin ihmisille suurempi uhka kuin suomalaisen elämäntavan muuttuminen: demareiden syliin juostiin takaisin soppalautasen hinnasta ja kuten tiedämme ovat demarit multikultin eturivin takuupuolue.

      Poista
  9. Jos vaihtaa voisi, niin antaisin vielä vaihdossa kaiken, minkä omistan. Mutta eihän se onnistu. Turha tästä on mitään suurta suunnitelmaa etsiä, vaikka tietenkin kaikki kiinnostuneet asiaa hyödyntävät.
    Leibniz todisteli, että elämme parhaassa mahdollisessa maailmassa ja hänellä näyttää olevan paljon seuraajia.
    Vackert så.

    VastaaPoista
  10. 70-luku loppuunsa asti kadonnutta maailmaa. Silloin nuoruutensa eläneille tuollaiset pidot "psykedeelinen" lukukokemus. Osanottajista Meri vielä vuosi sitten keskuudessamme. Kiitos blogista. -jussi n

    VastaaPoista
  11. Feministit toimivat nopeasti kun poliisi kertoi että naisten ahdistelussa on alkanut uusi ulottovuus.
    Nopeasti piti pystyttää poliittinen nettikampanja jonka päätarkoitus on osoittaa, että myös suomalainen mies on aina ollut raiskari ja lääppijä.
    No, aikuisten miesten joukolla julkisella paikalla tapahtuvaa estotonta ala-ikäisten tyttöjen piiritystä ja kourimista saavat vielä feministit todistella lisää tutuksi ilmiöksi "johon suomalaiset naiset ovat jo tottuneet suomalaismiesten taholta."

    Sama epätoivoinen rinnastusilmiö myös historiassa. Keskisarja-niminen historioitsija, mielestäni kyllä oikein positiivinen ilmiö, on ohjelmassaan painottamalla painottanut että myös suomalaiset olivat terroristisia, siis melkein kuin isisläisiä.

    Terroristi-sanaa suomalaisten yhteydessä on muutenkin hokemalla hoettu viimeisen puolen vuoden aikana eri yhteyksissä siinä toivossa että jotain kansaan tarttuu.

    Keskisarjalla tai muilla asioiden yhdistelijöillä on kuitenkin edessään aika raju tehtävä, jos on halua kyetä osoittamaan että terroristien ilmestyskirjamaiset ja muille kuin uskonnon arvoille nihilistiset Pariisin verilöylyt yms. ovat samaa sukua kuin meidän suomalaismielisten nationalistien väkivalta 1900-luvun alussa.

    Mutta kyllä näitä em. yritetään, kovasti, nyt ja jatkossa.
    Vaaditaan aika paljon lukutaitoa jotta voi lukea rivienvälit ja tunnistaa...vaikutusyrityksen, infosodan? Keskisarjaa en syytä mistään, hän kaiketi yrittänee vain popularisoida tuolla sanastolla tapahtumia nykyaikaan. Mutta kaikkea ei voi rinnastaa sen enempää kuin suomalaisia evakkoja ja pohjoiseen omasta kotimaastaan pois kansanvaeltavaa nuorisoa voi keskenään.

    Nyt on julkisuudessa menossa eräänlaiset "rinnastusmarkkinat." Osa osuu, osa ei.



    VastaaPoista
  12. Ylikomisario Harri-Pekka Pohjolainen Itä-Suomen poliisista kertoi lauantaina Savon Sanomille, ettei katupartioita ole näkynyt Savossa eikä niitä tänne kaivata.

    – Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden valvontaan tällainen kansalaistoiminta ei vain käy, kun tiedetään, että nämä ryhmät ovat maahanmuuttovastaisia ja rasistisia. Meidän yhteiskuntaamme ei tämmöinen sovi missään nimessä, Pohjolainen sanoi.

    – Ihmettelen, mistä tämmöinen viha kumpuaa. Tämmöisen toiminnan tulo yleiselle paikalle ei tuo yhtään lisää turvallisuutta, päinvastoin turvattomuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuuluu perustettaneen myös matupartio lakia valvomaan. Toivottavasti ei ainakaan sharia-lakia, kuten joissakin Euroopan maissa.
      Mutta jos järjestystä alkavat valvoa kaartit, etenkin keskenään riitaiset, niin ennuste ei ole hyvä. Meillähän poliisit hävisivät sisätöihin jo kauan sitten ja nyt aukkoa paikkaavat järjestyksenvalvojat. Kaikille poartiolaisille vain järjestysmieskortti ja -koulutus. Tuskinpa tässä poliisin paluusta paljon toiveita on.

      Poista
  13. Jälleen nautinto lukea Vihavaista.

    Sodan aikana syntyneenä ja edelleen hengissä sinnitellen huomaan kokeneeni monen moista. Kotini oli epäpoliittinen. Työtä piti tehdä niin vanhempien kuin lastenkin elämisen eteen.
    Stalinin kuolema oli ensimmäinen tapahtuma, josta jäi mieleeni äitini kommentti. Kun maan silloinen pääministeri hehkutti häntä suurena Suomen ystävänä. Äitini tuhahti jotenkin, että parhaan ystävän teon teki kun kuoli.

    Vasta vanhempana luin miten Fagerholm puhemiehenä asetteli sanansa diplomaattisesti miten Suomen kansa ymmärtää Neuvostoliiton suuren surun.
    Ranskakin suruliputti Stalinin kuolemaa kaksi päivää.

    Lukioaikana noottikriisi jäi syvästi mieleeni. Siitä puhuttiin ja tytöt jotenkin herkistyivät.

    Laskiessamme ylioppilasruusujamme sankarihaudalle sodasta oli kulunut vajaa kaksivuosikymmentä. Osa vei ruusuja isänsä haudalle.

    Tornin pidot 1937 on hauskaa luettavaa ja varsinkin se miten Waltari kosti. Pienoisromaanikilpailut ym. Herkullista.

    YLE ja ns. valtamedia pitää tällä hetkellä sellaisia pitoja, joiden seurauksia ajattelen lasteni ja lastenlasteni kannalta kauhulla.

    On tietenkin hyvä, että netti tarjoaa mahdollisuuden alempien kerrosten pitoihin. Vaikka se tuntuukin kuin tuuleen huutelisi eikä eliitillä ole siihen halua tutustua, niin kyllä tällaisilla blogeilla varmasti on vaikutuksensa.

    Linkitin arvon professoria erään iltapäivälehden palstoilla ja melko laajassa ystäväpiirissäni. Tieto kyllä leviää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitatko alempien kansankerrosten pidoilla erään kaksikirjaimisen miljoonan viikottaisen lukijan nettilehden toimintaa?

      Kyllä sitä käsittääkseni, kaikessa epäilyttävyydessään, luetaan keskimmäisissä ja ylemmissäkin kansankerroksissa.

      Tosin valtamedia on ihan reippaasti nyt yrittänyt uskaltaa sekin raportoida siitä mitä tapahtuu ilman kolmikymppisten toimittajien juttuihin vängällä liittämää opetustoimintaa siitä mitä raportoidusta tapahtumasta pitäisi ajatella.

      Valtamedian uskottavuus palaakin palstamilli kerrallaan jos se ei pelkää todellisuutta niin paljon kuin vielä syksyllä. Resepti toimituksiin siihen: opettakaa sormi pystyssä kansaa vähemmin, kertokaa enemmin.

      Poista
  14. Ei poikkeustilanne ikuisesti voi jatkua. Eiköhän tässä jo itse kukin heräile siihen, että aikakausi on muuttunut ja säännöt tarvitaan sen mukaan.

    VastaaPoista
  15. Venäjän ymmärtämistä ei saa ulkoistaa, Suomessa se on kuitenkin jo tehty.

    "Nimen voisi lainata vaikkapa Puškinilta: Pidot ruton aikana, Пир во время чумы."

    Puškin saattoi runoelmassaan tarkoitta myös Iivana Julman aikaista ja jälkeistä sekasorron terroria Venäjällä, eikä ainoastaan Wilsonin tragediaa "The city of the plague". Vuosikymmeniä kestänyt Iivana Julman terrori sai autioiksi valtavat alueet Moskovasta Novgorodiin. Tyhjiön täyttämiseksi kaikki karjalaiset Karjalan kannakselta pakkosiirrettiin lähelle Moskovaa, Tverin alueelle. He ovat nyt Tverin karjalaisia.

    Puškin kirjoitti runoelmassaan Pidot ruton aikana mm. seuraavaa:

    Ныне церковь опустела, / Kirkko aina autiona
    Школа глухо заперта, / Koulun ovet suljettu
    Нива праздно перезрела, / Ylikypsä viljapelto korjaajansa odottaa
    Роща темная пуста, / Lähimetsä tyhjä on
    И селенье, как жилище / Lähikylä, elon paikka
    Погорелое стоит, / Tulipalon syömä on.
    Тихо все. Одно кладбище / Hiljaista. Mutt´ kalmismaa
    Не пустеет, не молчит. / Jatkaa työtään, valittaa.

    Venäjän ymmärtämistä ei saa ulkoistaa, Suomessa se on kuitenkin jo tehty: Putinin määräämiä kaikenkarvaisia professoreja on häärimässä tutkimustyössä. Mikä Venäjää odottaa? Näin kertoo Izborskin klubi:

    Максим Калашников_ К неизбежному будущему РФ
    http://www.izborsk-club.ru/content/articles/8159/

    Поэтому встает еще одна угроза: сама «элита» РФ, устав от новой Холодной войны и связанных с нею неудобств, уберет ВВП (Vladimir Vladimirovitsh Putin). Политическим убийством или дворцовым переворотом. Тем самым выбив единственный стержень из Системы и спровоцировав ожесточенную борьбу кланов за «властесобственность». Ну, а в эту смуту тут же вмешаются могущественные хозяева Запада и переведут все в разоружение РФ, в гражданскую войну в ней после разоружения – и в окончательный развал страны.

    ПОСЛЕДНЯЯ «СОЛОМИНКА»: МИЛИТАРИЗАЦИЯ И ВОЕННАЯ ИСТЕРИЯ

    Чувствуя все это, Система пытается спастись, начиная клепать горы оружия и раздувая истерию: «Завтра – мировая война!». Очевидно, что подросло поколение непуганых идиотов, не помнящих печального опыта СССР. Мне пишут разные идиоты: Калашников, какие там программы «Россия-2045», какое бессмертие и космическая экспансия, если надо готовиться к войне?

    Venäjää taitamattomille sanottakoon, että Izborskin klubi pitää mahdollisena Putinin poliittista murhaa tai palatsikapinaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa nyt ehkä vielä katsoa tutkimuksia siitä, miten Tverin Karjala sai asutuksensa.
      Ei niitä talonpoikia sieltä Ruotsin valloittamalta alueelta pakkosiirretty.

      Poista
    2. Myyttejä on monenlaisia, mutta vielä 1970-luvulla Tverin karjalaisia oli enemmän kuin Neuvosto-Karjalan karjalaisia.

      Poista
  16. "Jännittävää on tämä historia ollut ja yhä hurjemmaksi taitaa mennä."

    Oxfordilaisessa "kultatomussa" pyöriskellyt suurtohtori Vladimir Pastuhov väittää nyt maailmalle oxfordilaisesta puhujanpöntöstä, että bolshevikkien vallankumous oli talonpoikien vallankumous.

    Toisin sanoen Venäjän historia on ollut ainoastaan talonpoikien historiaa. Ja 1900-luvulla vuoden 1905 Verisunnuntai Talvipalatsin edessä, vuoden 1917 Helmikuun ja Lokakuun vallankumoukset, samoin 1930-luvun Stalinin vallankumous ylhäältä päin, joka johti talonpoikaiston hävittämiseen itsenäisenä luokkana, kaikki tämä olikin siis venäläisten ym. talonpoikien tekosia?

    Криминальная матрица
    Россию поразил синдром культурного иммунодефицита, что делает невозможным любые демократические преобразования
    09.01.2016
    Владимир Пастухов
    доктор политических наук, St.Antony College, Oxford

    http://www.novayagazeta.ru/comments/71380.html

    В конечном счете, большевистская революция оказалась крестьянской революцией. Ленин стоит в одном ряду с Болотниковым, Разиным и Пугачевым.

    VastaaPoista
  17. No, tuosta kai voisi pikemminkin tehdä sen päätelmän, että Lenin oli samanlainen tokuton hävittäjä kuin nuo mainitut talonpoikaiskapinalliset. Minusta ei huono rinnastus.

    VastaaPoista
  18. Marxin ja Engelsin mukaan vallankumousten epäonnistuminen 1800-luvulla Ranskassa ja muuallakin Euroopassa, johtui talonpoikaiston konservatiivisyydestä. Venäjällä vallankumouksen ytimen muodosti pari miljoonaa teollisuustyöläistä, satamiljoonaisella maalaisväestölläkään ei ollut mitään syytä puolustaa vanhaa järjestystä. "Pääministeri" Stolypin ennakoi tätä ongelmaa ja yritti harjoittaa talonpoikaiston yhteiskuntaan intekrointi uudistuksia. Stalin hävitti talonpojat "viimeisenä objektiivisesti vastavallankumouksellisena luokkana".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marxin ja Engelsin

      Marx ja Engels kyllä tiesivät, että talonpoikaiston edut tulivat tyydytetyiksi Napoleon-sotien aikana, kun kaikissa Euroopan sivistyneissä maissa hyväksyttiin uusi lainsäädäntö "Code Napoleon". Napoleon oli talonpojan poika. (Venäjältä tuli karkotus)

      Myös Mikael Agricola, Suomen kirkon uskonnonpuhdistaja ja suomalaisen kirjallisuuden perustaja oli talonpojan poika.

      Marxin ja Engelsin mukaan tehdastyöläisten (metafyysisen proletariaatin) tuli taistella etujensa puolesta jo maailmansotien avulla:

      Marx in December 1847: “…every revolutionary upheaval… must fail until the revolutionary working class is victorious, that every social reform remains a utopia until the proletarian revolution and the feudalistic counter-revolution measure swords in a world war.” (K. Marx, F. Engels. Collected Works, Vol. 9, pp. 197-198)

      Marx in December 1848: ”And only a world war can overthrow the old England as only this can provide the Chartists, the party of the organized English workers, with the conditions for a successful rising against their gigantic oppressors… But any European war in which England is involved is a world war…” (Ibid., Vol. 8, p. 215)

      Engels in 1849: “The next world war will result in the disappearance from the face of the earth not only of reactionary classes and dynasties, but also of entire reactionary peoples. And that, too, is a step forward”. (K. Marx, F. Engels. Collected Works, Vol. 9, p, 238)

      Marx in 1850: “…with the victories of the Holy Alliance, Europe has taken on a form in which every fresh proletarian upheaval in France directly involves a world war. The new French revolution is forced to leave its national soil forthwith and conquer the European terrain, on which alone the social revolution of the nineteenth century can be accomplished.” (Ibid., Vol. 10, p. 70;

      Engels in 1879: “Or else there will be a European war, and the present German party, too, will be submerged in the inevitable struggle of each individual people for its national existence. A war such as that would, for us, be the greatest of misfortunes; it might set the movement back by twenty years. But the new party that must surely emerge from it at last would, in all European countries, be freed of a host of hesitations and pettinesses such as presently hamper the movement everywhere”. (Ibid.,Vol. 34, pp. 431-432;

      Engels in 1887: “…a world war, moreover, of an extent and violence hitherto unimagined… famine, disease, the universal lapse into barbarism, both of the armies and the people… Only one consequence is absolutely certain: universal exhaustion and the creation of the conditions for the ultimate victory of the working class”. (Ibid., Vol. 26, p. 451)

      Engels in 1890: “A war? Child´s play to launch one. But what would become of it once launched defies the imagination… It is well known that peace persists only thanks to the unending revolution in weapons technology, which precludes anyone getting ready for war, and thanks to everybody´s fear of the absolutely incalculable prospects of the only war now still possible, a world war.” (Ibid., Vol. 27, p. 9;)

      Engels in 1895: “This revolution, on the one hand, put an abrupt end to the Bonapartist war period and ensured peaceful industrial development by making any war other than a world war of unprecedented cruelty and absolutely incalculable outcome an impossibility… The Communist Manifesto had already proclaimed the winning of universal suffrage, of democracy, as one of the first and most important tasks of the militant proletariat.” (Ibid., p. 514-515)

      Энгельс в 1890 г.: «Война? Начать ее ничего не стоит. Но чем кончится однажды начатая война, предусмотреть невозможно... Ведь мир пока еще сохраняется лишь благодаря непрекращающейся революции в военной технике, — революции, которая никому не позволяет считать себя готовым к войне, а также благодаря всеобщему страху перед совершенно неподдающимся учету шансами мировой войны — единственной, какая теперь только и возможна.» (К. Маркс и Ф. Энгельс. Сочинения, Т. 22, С. 9-10.)

      Poista
  19. Mistähän "intellektuellimme" pidoissa norsunluutornissa tänään keskustelisivat?
    Veikkaisin, että pakolaisten auttamisen humanitäärinen tärkeys ja rasismin paheksunta veisivät kirjasta 1/3; 1/4 omistettaisiin Venäjän ja Putinin paheksunnalle. Loppuosassa muistettaisiin ehkä mainita Sipilän leikkaukset ja joku joukon fiksummista kritisoisi yliopistouudistuksia eli sivistyksen jatkuvaa alasajoa ja keskustelukulttuurin kärjistymistä. Jörn Donner sanoisi jotain painavaa ja mieleenpainumatonta. Loput kirjasta menisi suomalaisille kynäniekoille à la tervo et al tyypilliseen itsetarkoituksellisten ponnettoman ympäripyöreiden ja mukasyvällisten nokkeluuksien ja mukanokkeluuksien veistelyyn.

    Vaikkapa tästä
    https://www.youtube.com/watch?v=Rw7P0RGZQxQ
    kukaan ei osaisi sanoa mitään, koska kukaan ei tiedä, mistä oikeastaan on edes kysymys, eikä uskaltaisi lähteä arvailemaankaan, ettei vaikuttaisi salaliittoteoreetikolta. Parempi antaa poikien päättää kun kerran näkyvät tietävän, kun isosta asiasta selvästi on kyse. Parempi ymmärtää näistä mahdollisimman vähän.
    Kreikkaan liittyen taas taisi tapahtua jotain kesällä,
    https://www.youtube.com/watch?v=NGosu2ZmGgo
    mutta se on jo unohdettu, eikä sillä mitään merkitystä.
    Kuten ei pakolaiskriisin pitkäaikaisvaikutuksilla tai uusiutumisellakaan (mitäs sitten tehdään? no, se on sitten, yt on nyt). Rasismi, venäjä, ihmisoikeudet hyvinvointivaltio ja jokin geneerinen suomalainen itsetutkiskelu, jota aina kuulutetaan, mutta joka ei koskaan johda kuin jatkokuulutuksiin.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Mistähän "intellektuellimme" pidoissa norsunluutornissa tänään keskustelisivat?"

      Ennen kaikkea siitä, että suomalainen sivilisaatio on hyvin nuori. Eräs venäläinen historian professori sanoi: "Финляндия притворяется цивилизацией и это ей удается." (Suomi teeskentelee sivilisaatiota ja se kyllä onnistuu siltä.)

      Venäläinen historian professori oli tietenkin tietoinen siitä, että suomalainen nationalismi ei ollut ainoastaan Snellmanin keksintö, vaan nimenomaan se, että Suomen kirkon kaikki arkkipiispat olivat suomalaisia alkaen Mikael Agrikolasta (poiikkeuksena äskeinen John Vikström). Samoin lukutaitoiset suomalaiset saivat käyttöönsä sen ajan "tietointernetin" eli Raamatun.

      Venäjällä luku- ja kirjoitustaito olivat valtion politiikan kohteena vasta 1930-luvulla eli Neuvostoliitossa, sekin liian myöhään.

      Suomalainen sivilisaatio on hyvin nuori ja se selittääkin sen, että historiantutkimus on Suomessa takapajulaa, kehitysmaiden poukkoilun tasoa. Tutkitaan kaukaisia "galakseja", mutta Suomen historian ympäristöt eivät kiinnosta.

      Poista
    2. Anonyymi "intellektuellimme" 11. tammikuuta 2016 klo 23.42 norsunluutornista onkin vaiti. Merkitseekö se sitä että jokin historiallinen luu onkin juuttunut hänen kurkkuunsa?

      Poista

Kirjoita nimellä.