tiistai 2. helmikuuta 2016

Playboy ja sen aikakausi



Playboyn aika

Die Zeitin Magazinissa on pikku juttu Playboyn perustajan, Hugh Hefnerin talon myynnistä. Pappa haluaa nyt myydä kuuluisan palatsinsa melkoiseen hintaan, mutta pitää samalla ehtona eräänlaista syytinkioikeutta. Tällä 89-vuotiaalla sybariitilla on oltava myös myynnin jälkeen oikeus asustella ja työskennellä talossa. 29 huonetta, viinikellareita, uima-altaina ja muuta rekvisiittaa käsittävän kompleksin hinta on 200 miljoonaa dollaria, mikä ei kai sinänsä ole erityisen kummallista eikä välttämättä ongelma nykyisille ökyrikkaille.
Ongelmia ehkä saattaa sen sijaan tuottaa paikan maine. Uudella omistajalla voi olla paineita säilyttää paikan ns. mainetta. Siellähän ovat lukemattomat toisilleen uppo-oudot ihmiset vuosikymmenten ajan harrastaneet seksiä sen eri muodoissa. Pappa Hefnerillä oli aikoinaan tapana esiintyä aina kylpytakissa ja epäilemättä hänen lehtensä veti puoleensa muodokkaita neitosia kuin hunaja mehiläisiä. Pääsy Playboyn kuukauden Playmateksi oli aivan tavaton kunnia nuorelle naiselle, kuten hämmästyksekseni kuulin joskus muinoin, kun oma tyttömme, Kata Kärkkäinen saavutti tuon kadehditun aseman.
Hefnerin luomus, Playboy, kuuluu nyt lopettaneen alastomien tyttöjen esittelyn, jotka aikoinaan olivat sen keskiaukeaman kaunistus.
Asia kannattaa panna merkille, koska nuo keskiaukeaman kuvat olivat alun perin se, mikä ylipäätään teki lehden kuuluisaksi ja sai ihmiset sitä ostamaan. Olihan lehdessä myös huumoriosasto, Party Jokes, hieman klassista kirjallisuutta osastossa Ribald Classics ja joskus merkittävien ihmisten haastatteluja sekä Unabashed Dictionary. Mutta ilman noita tyttöjä ei kai kukaan olisi voinut lehdestä oikeasti kiinnostua. En minä ainakaan.
Kysymys ei kuitenkaan ole minusta, vaan siitä, että Playboy symbolisoi erään aikakauden tuloa ja menoa ja minua kiinnostaa kysymys, mitä merkitsee sen poistuminen näyttämöltä, sillä sitähän tuo alastonkuvien häviäminen tarkoittaa.
Kun Playboy aloitti alastonkuvien julkaisun, ei se tietenkään ollut alan ensimmäinen eikä ainoa edustaja. Meidänkin maassamme ilmestyivät Kalle, Jallu ja ties mitä muita aviiseja, joita pidettiin irstaina ja jotka pyrkivät sellaisia olemaan, näyttämättä sentään kertaakaan esimerkiksi naisen nänniä tai pyllyä ihan kokonaan. Mutta loputhan voi kuvitella, jos tunsi asiaan kiinnostusta ja moni tunsi.
Playboy oli jotakin muuta. Se oli tarkoitettu menestyvälle, sosiaalisesti nousevalle urbaanille nuorelle miehelle, kuten sen julkaisemat joulua edeltävät lahjavihjekatalogit pyrkivät osoittamaan. Lukijan ajateltiin nauttivan sellaisia tuloja, ettei esimerkiksi suurehkon moottoripyörän ostaminen joululahjaksi ollut ongelma ja hänen arveltiin siirtyvän syksyisin jollekin Ivy Leaguen kampukselle tai vastaavaan paikkaan. Loma-aikoina hän juhli hienoissa alan keskuksissa. Nautinto oli tunnussana. Carpe diem!
Mutta niinkään olennaista ei ehkä ollut, ettei Playboy kilpaillut nuhjuisten postimyyntiluetteloiden tiiraajien suosiosta, kuin se, että se oli vakaasti päättänyt tehdä seksistä yhtä salonkikelpoisen asian kuin syöminen. Ja syöminen, merkityksessä gourmandise, oli juuri tulossa muotiin samaan aikaan, kun Playboy iski Amerikan puritaanista perintöä omalla aseellaan, joka oli Playboy Philosophy.
Suuriruhtinas Aleksanteri Mihailovitš kirjoitti aikoinaan muistelmissaan siitä, miten hullunkuriselta vaikuttivat amerikkalaiset, jotka äärimmäisellä vakavuudella esittivät mullistavina viisauksina sellaista, mikä vanhalla mantereella oli jo ammoin kuuluut sivistyneen ihmisen perustietouteen.
Mutta asiaa ei pidä banalisoida. Eivät Voltaire, Rousseau, saati de Sade vanhallakaan mantereella olleet joka pojan normaalia maailmankatsomusta.  Bertrand Russell, joka vuonna 1929 julkaisi teoksensa Marriage and Morals, oli Brittein saarilla yhä skandaalinkäryinen hahmo. Kun Gummerus julkaisi kirjan suomeksi vuonna 1951, se oli kuin huutavan ääni korvessa. Yhdessä Omar Haijamin runojen kanssa sen voitiin arvioida kuuluvan siihen hengenravintoon, joka oli nakertamassa sotasukupolven ylevän maailmankatsomuksen perusteita. Kyseessä oli yksinkertaisesti kaikenlaisen nautinnon emansipaatio! Miten pitkä olikaan loikkaus sota-ajan sankarillisuudesta, siis noin periaatteessa.
Yhtä kaikki, Russellin filosofisia pohdintoja luki vain harva, ainakin Kalle-lehteen verrattuna. Kumpikaan lukemisto tuskin olisi ollut maailmaa mullistamassa, ellei se, mitä nykyään sanomme kulttuurivallankumoukseksi, olisi yhtäkkiä ryöstäytynyt irti myös Suomessa suunnilleen 1960-luvun puolivälissä.
Kulttuurivalankumous hehkutti pääasiassa ikivanhan länsimaisen filosofian kaikkein banaaleimpia saavutuksia, jotka kaikki oli jo mahdollista löytää muinaisesta Kreikasta. Tämä ei vähentänyt sen merkitystä.
1700-luvun tai 1800-uvun vapaa-ajattelijat olivat pieni vähemmistö ja rahvas tiesi aina, että sen tuli olla köyhää ja hyveellistä. Kaikenlainen pidättyvyys oli hyveen ytimessä ja seksi muodosti vielä aivan oman lukunsa, koska sitä säätelivät myös moninaiset valtion sanktiot, sensuurista rangaistuksiin. Ja tabuja riitti muutenkin.
Muistan hyvin, mikä sensaatio oli tuon häpeämättömän Playboyn ilmestyminen lehtikioskeihin. Vaikka englannin taito tuolloin, 1960-luvun alkupuolella, oli meillä aika heiveröistä, näytti lehti menevän erinomaisesti kaupaksi etenkin pojille. Ehkä moni oli saanut kipinän opiskella enemmän englantia, joka oli tulossa yhä tärkeämmäksi kansainväliseksi kieleksi. Kukapa sen ihan varmasti tietää.
Kun puoli vuosisataa on nyt vierähtänyt noista päivistä, en pysty enää sataprosenttisella varmuudella sanomaan, mitkä olivat motiivini, kun hankin noita kalliita lehtiä vähäisillä opiskelijan pennosillani. Varmaa on, etteivät uskomattoman hemaisevat kuvat, jotka nykyään luokiteltaisiin pehmopornoksi, olleet asiassa viimeisillä sijoilla. Sellaisia ei muualla yksinkertaisesti ollut.
Kiinnostavaa oli myös, että Hefner julkaisi lehdessään palstaa The Playboy Philosophy. Tunnustan lukeneeni sitä ja pidin sitä joskus jopa tasokkaana. Kaiken kaikkiaan suhtauduin kyllä asiaan hieman ironisesti. Hefner tuskin suhtautui siihen näin tai ainakin halusi antaa vaikutelman asian vakavuudesta.
Luulen, että Hefnerillä oli kuin olikin missio, jonka hän nyt vanhoilla päivillään ehkä voi katsoa suorittaneensa loppuun. Puritaanisen Amerikan suhde seksiin on totaalisesti mullistunut, kuten se on mullistunut meilläkin. Mikä oli yhden lehden ja sen keskiaukeaman tyttökuvien merkitys tässä länsimaisen kulttuurin yhdessä keskeisessä muutoksessa, en halua spekuloida.
Joka tapauksessa voimme haarukoida historiallisia kausia ennen ja jälkeen Playboyn. Nuo ajat ovat erilaisia. Niissä näemme vaikkapa puritanismin ja sybariittisen konsumerismin välisen eron. Rinnan Playboyn ajaman seksivallankumouksen kanssa valtasi alaa myös tietty feministinen uusmoralismi ja uusidiotismi, joka vei seksuaalikielteisyyden kauemmas kuin puritanismi koskaan ja joka korvasi raamatulliset tabut uusilla, orwellilaisilla. Mutta tämä on toinen tarina. Playboyn tarina oli yhden murrosajan eepos kaikessa banaaliudessaan ja irvokkuudessaan. Mutta syvän jälkensä se jätti.

12 kommenttia:

  1. Playboy oli hyvin harvinaista herkkua sisämaan kaupungissa 45 vuotta sitten. Kukapa muu kuin serkkupoika sellaisen osti.

    Hymyn alastonkuvista 1970-luvulla on jäänyt mieleen, että niissä tytöt olivat reilusti rinnat ja tuhero näkyvillä. Monet olivat herttaisen näköisiä eikä heillä ollut tekotissejä. Tähän tasoon ei nyky-Hymy ole yltänyt vuosiin. Se on silikonibimbojen galleria.

    VastaaPoista
  2. Jep. 70-luku oli selvästi uutta aikaa. Vuoden 1972 "Pidot Suomesa" kirjassa jokuj sanoo sanoneensa, että uskoo SUomessa olevan sananvapaus sitten kun markiisi de Saden kirjoja on suomeksi saatavilla. Ja tuohon aikaan jo oli. VErtaapa sitä 60-luvun alun onnettomiin Mykle- ja Miller- kohuihin. Hymy ratsasti aluksi kovasti seksillä. Entinen TK-mies Veikko Ennala oli lehden ehdoton tähti.

    VastaaPoista
  3. Salaliittoteoreetikot ja kaiken maailman persoonallisuustestituloksillaan leveilevät hörhöt puhuvat "kulttuuri-marxismin" moraalisesti mädättävästä vaikutuksesta osana katalaa suunnitelmaa "demoralisoida" Länsi, mutta todellisuudessa kaiken työn teki Playboy ja täysin vahingossa. Miksei kukaan syytä sitä? Siksikö, ettei Hefner ole edes juutalainen? Ehkä siksi, että toisin kuin jostain Adronosta, he itse asiassa nauttivat siitä. Kukapa syyttäisi sellaista, mistä nauttii?

    VastaaPoista
  4. Playboyn keskiaukeamille ei liene enää paljoa sosiaalista eikä seksuaalista tilausta, koska samoja fiboja nuoret miehet saavat netistä helpommalla. Esimerkiksi Iltalehden pikku-uutisen pienestä linkistä. Seksi ja seksuaalisuus on muuttunut niin banaaliksi ja tavalliseksi ko. asioiden ylitarjonnan kautta; hyvä esimerkki tästä on ilmeisen sairaalloista julkisuuden kaipuuta poteva Marja Hintikka-söy, joka hankkii katsojia vilauttamalla ja puhumalla pehmoista pornoa.

    Ylpeänä kerron täten, etten ole katsonut Marjan rintoja ja takapuolta kertaakaan. Koska ensimmäinen "orgasmi kymmenessä sekunnissa-jakso" kertoi jo ko. ohjelmasta kaiken.

    Luin kuuri Idiootin ja pääsin tutustumaan ruhtinas Myshkinin hyvätahtoiseen hölmöyteen ja Ippolitin ateismiin ja Nastassjan uhriutuvaan kovuuteen. Siksi olen aika järkyttynyt, kun historian asiantuntija ja yht. kunnallisten virtausten viileä analyytikko Vihavainen kertoo Playboyn sisällöstä suurella tietämyksellä.

    Olen asiasta hieman järkyttynyt ja järkkynyt.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ole kuullut koko ohjelmasta. Playboy kuului edistykselliseen lukemistooni puoli vuosisataa sitten, vaikka eiväthän kaikki rikokset kai vanhene.

      Poista
    2. Enpä ole kuullut koko ohjelmasta. Playboy kuului edistykselliseen lukemistooni puoli vuosisataa sitten, vaikka eiväthän kaikki rikokset kai vanhene.

      Poista
    3. "Luin juuri Idiootin... Siksi olen aika järkyttynyt..."

      arska (2. helmikuuta 2016 klo 23.28) ei taidakaan tietää, että Idiootin maassa, Neuvostoliitossa pornofilmeja pyöritettiin jatkuvasti, mutta ainoastaan nomenklatuuran katsottavaksi. Nomenklatuuran piti olla erittäin viriiliä johtamaan sosialismin rakennustyötä. Rahvaan piti sen sijaan olla stahanovilaisia, jotka antavat kaikki voimansa sosialismin rakennustyölle, etteivät enää jaksaisi ajatella seksiä, porvarillista elämäntapaa.

      Poista
  5. Kateeksi käy. Ei meilläpäin 60-luvulla ollut muuta eroottista lukemistoa kuin Anttilan postimyyntiluettelo...

    VastaaPoista
  6. Anttila oli toki kansan syvien rivien Hefner meilä Suomessa... Mutta kulttuuri-ilmiönä Playboy on kiinnostava ja aikaanssa sidottu.
    Lady Chatterleyn rajastaja ilmestyi Englannissa vasta vuonna 1960.
    Ellei sitä ole lukenut, se kannattaa tehdä ihan siksi, että ymmärtäisi, missä tämä maailma menee ja mistä mihin.

    VastaaPoista
  7. Sain kaksi tuntia, kun maikka löysi pulpetistani Coctailin ja Iso Kallen. Playboyta ei silloin vielä ollut, mutta Life'en olin jo tutustunut. Vain kuviin siinäkin, koska englannin olimme aloittaneet vasta sinä vuonna. Joskus kateellisena mietin minkälaista se olisi olla kyltymätön nuori tänä nykyisenä pornon valta-aikana. Jotkut tutkimukset kyllä väittävät, että nykynuorten testosteronitasoilla kiihdytyksiä tarvittaisiinkin enemmän. Meillä oli hämärän viitteelliset alastonkuvat, mutta testosteronituotanto oli rajatonta, joten ei se tylsää ollut silloinkaan.

    VastaaPoista
  8. Meillä on Playboy ynnä muuta sellaista. On maita, joissa naiset peitetään kaapuun. Kun maan johtaja saapuu vierailulle Eurooppaan, taideteoksetkin peitetään kaapuun, jotta johtaja ei saisi mieleensä syntisiä ajatuksia. Muslimimaissa pornon hallussapidosta ja levittämisestä voi saada kuolemantuomion. Mutta loppujen lopuksi, kummassa kulttuurissa enemmän ajatellaan näitä asioita? Googlen tilastojen mukaan muslimimaissa etsitään suhteellisesti enemmän alastomuutta ja pornoa kuin vapaissa länsimaissa. Kiellot vain lisäävät kiinnostavuutta. Pakolaisetkin hyökkäävät heti niiden asioiden kimppuun, jotka ovat kiellettyjä heidän omissa maissaan.

    Siis kumpi valita, Playboy ja vapaus vai kaapu ja kiellot?

    VastaaPoista
  9. Vielä nuoruusmuisto ennen uutisia. Yläkoulussa luin fysiikka/kemian kirja takana Kallea vai oliko Jallua. Keskityin asiaan niin kovasti testosteroni höyryissä, etten huomannut Marja-opettajaa, joka oli hiipinyt taakseni.

    Marja meni täysin punaiseksi ja tarttui minua hiuksista ja kaksin käsin tukisti 9 lk:n riskiä ja rotevaa poikaa. Menin sitten käytävään ja tunnin jälkeen menin opettajan luo ja taisin jopa
    pyytää anteeksi.

    Toivottavasti tämä rikos on jo vanhentunut.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.