lauantai 6. helmikuuta 2016

Salat julki



Salat julki

Oliko meillä Suomessakin fasismia? Kyseessä ei ole alakoululaisen viaton kysymys, vaan suomalaista journalismia, jonka on määrä kohauttaa kansakuntaa ja panna veltot lukijat ajattelemaan historiaa uudelleen. Ja ehkäpä kansallisille säkki- ja tuhkavarastoillemmekin on taas käyttöä.
Onko siin, näin tulkitsen tuon kysymyksen, todella mahdollista, ettei maassamme ole aina vallinnut se poliittinen korrektius, joka nykyään horjumattomasti vartioi tärkeimpien tiedotusvälineiden portteja? Ilmeisesti uusin tutkimus on juuri saanut asian selville, ehkä kerran todellakin oli toisenlainen aika. Se on kauheaa mutta totta. Mitä fasismi lieneekin, tiedämme ja tunnustamme kaikki ainakin sen, että se oli jotakin hirviömäistä ja että juuri sitä esiintyy myrkyn tavoin erilaisten populististen liikkeiden ydinmehussa, joka reagoi kiivaasti poliittisen korrektiuden puhtaimpiin muotoihin.
Itse asiassa suomalaisesta fasismista löytyy ainakin yksi ruotsinkielinen väitöskirja ja muuta tutkimusta vaikka millä mitalla. Kyseessähän olivat lähinnä hullunkurisina pidetyt pikkupuolueet, joiden poliittinen merkitys oli niin mitätön, että Saksan lähetystökin pidättäytyi täysin yhteistyöstä niiden kanssa. Tai täysin ja täysin. Lienee tuo myöhempi ahkera muistelmakirjailija Hans Metzger jotakin niiden kanssa puuhaillut, mutta lähetystön yksivaltainen päällikkö von Blücher kielsi semmoisen ja tajusi niiden mitättömyyden. Blücherin toiminnasta on olemassa Frank Jonasin sangen yksityiskohtainen väitöskirja.
Ja olihan meillä sitten se SS-pataljoonakin. Sen entiset sotilaat kirjoittivat ahkerasti muistelmia jo heti sodan jälkeen. Lappi-Seppälä pyrki makselemaan kalavelkoja ja Lauttamus kehui muuten vain rautasaappaillaan. Boman/Parvilahti kaapattiin Berijan tarhoihin, mutta ilmeisesti häneltäkään ei kovin raskauttavaa löytynyt, kun kerran päästettiin aikanaan takaisin Suomeen.
Ja olikohan joku unohtanut, että Mauno Jokipii kirjoitti järkäleensä Panttipataljoona jo 1960-luvulla? Mutta kuka nyt muistaisi niin vanhoja asioita. Oliko silloin edes poliittista korrektiutta? (Oli se, syntymässä).
Niin että kyllähän noita historian sensaatioita aina löytyy, etenkin niille, jotka eivät halua tai viitsi tutustua muuhun historiaan kuin siihen, joka esitetään iltapäivälehtien välityksellä tai jossakin TV-ohjelmassa, mieluimmin keskusteluohjelmassa, jossa on mahdollista pitää valpas korrekti henki vallitsevana.
Mutta ei koko fasismin vaikutus toki mahdu tuohon yllä viitattuun. Olihan se innovatiivinen liike, jota usein verrattiin neuvostokommunismiin ja syystä verrattiinkin. Rooma ja Moskova avasivat Euroopalle ja ihmiskunnalle uuden tien, pois siitä umpikujasta, johon suuri lamakausi oli sen syössyt. Näin kirjoitti muuan italialainen tähtijournalisti, jonka nimeä on nyt muista. Kirja on hyllyssäni, tuhansien kilometrien päässä.
Myös Stalin suhtautui sangen myötämielisesti Italiaan ja myös Hitlerin johtamaan Saksaan, poikkeuksena aika 1934-39, jolloin Hitler moukkamaiseen tapaansa keskeytti maiden sotilaallisen- ja muunkin yhteistyön. Mutta vuoden 1939 elokuusta lähtien se kukoistikin sitten sitä kuumempana. Neuvostoliiton ja Saksan yhteistyöstä tuli ”verellä sinetöityä”, kun ne olivat yhdessä jakaneet Puolan. Näinhän Molotov asian muotoili Raja- ja ystävyyssopimuksen johdosta pitämässään puheessa.
Sitten laskettiin välillä vähän suomalaistakin verta, mutta syksyllä 1940 Aatu otti taas moukkamaisen, kylmän asenteensa ja kielsi Suomen kysymyksen ratkaisemisen Baltian tyyliin. Olipa se outo tilanne. Saksa ja Neuvostoliitto olivat ylimmät ystävät ja ilmeisesti molempien puolten ystäviin oli luettava myös Suomi, joka varmemmaksi vakuudeksi oli sallinut myös vapaaehtoisjoukon värväämisen maineikkaan SS:n riveihin. Miksi muuten ei puna-armeijassa ollut vastaavaa suomalaista yksikköä? Vai oliko sittenkin?
No, sitten kävi kuten kävi, ja historiaa voitiin viimeinkin ruveta katsomaan siitä ainoasta oikeasta näkökulmasta, jonka meille avaa maineikas kesäkuun 22. päivä vuonna 1941. Epäileekö joku, ettei koko aiempi historia ollut valmistautumista juuri tähän päivään? Älkää nyt epäilkö, itse elämä osoitti, että olihan se.
Niin, paljon on salattua ja piiloteltua historiassamme ja varmaan tulee aina olemaankin. Ehkä kaikkien unohdetuin ja siis kaiketi salatuin asia on se, että meillä vapaissa ja nuhteettomissa vaaleissa äänestettiin valtaan sellaiset junttipuolueet kuin maalaisliitto ja sosialidemokraatit, jotka eivät fasismista mitään ymmärtäneet, vaikka Moskova kyllä aikanaan kunnioitti demareita fasistileimalla. Varmaan he objektiivisesti olivatkin sitä, ainakin vuoteen 1935 saakka, kun arvovaltaisimmalla taholla kerran niin todettiin.
Suomen ainoa oikea äärioikeistolainen puolue oli IKL, joka sai syksyn 1939 vaaleissa kahdeksan paikkaa. Siis neljä prosenttia paikoista. Se oli häpeilemättömän nationalistinen ja militaristinenkin puolue, mutta poliittinen nolla se oli. Oli sillä kannattajia upseerien keskuudessa ja rahamiehissäkin, mutta ei niillä eväillä ollut politiikassa mitään sanomista, elleivät muut sitä halunneet eivätkä ne halunneet.
Voiko IKL:ää nimittää fasistiseksi puolueeksi? Eiköhän se liene mahdollista. Kyllä tämä ajan muotiaate sen piirissä oli suosiossa. Entä ajoiko tämä puolue joitakin ihmisvihamielisiä joukkotuhonnan aatteita tai muuta hirvittävää? Se taitaa vielä olla osoittamatta ja saattaapa jäädäkin. Tai mistäpä sen tietää, joku kaunis päivä saamme ehkä lukea lööppejä, joiden mukaan on löydetty jonkun Vilho Annalan salainen päiväkirja, jossa tämä kertoo salaisista fantasioistaan, jotka jäivät toteutumatta vain sen takia, ettei mikään merkittävä poliittinen taho niitä kannattanut. Saapa nähdä!

28 kommenttia:

  1. Jotakin täytyy koettaa löytää peittämään se syvä pettymys, joka gutmensch-osastolla nyt vääjäämättä on edessään, kun reaalimaailma ei taaskaan tottele utopioita.

    Koetetaan epätoivoisesti kääntää huomio jonnekin muualle ja löytää syyllisiksi taas ne samat tavanomaiset yleissyylliset. Vähän mielikuvituksetonta tämä meno kyllä jo alkaa olla:

    http://m.aamulehti.fi/kulttuuri/uusi-tutkimus-suomen-fasisteista-tahallaan-unohdettu-historia?v=2

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin tuon Aamulehden jutun ja ensivaikutelmani oli, että pojat eivät olleet pyytäneet vanhemmilta tutkijoilta apua.

      Olisi mielenkiintoista, että joku tutkijaryhmä perkaisi vihdoin viimein taistolaisuuden munaskuitaan myöten. Oula Silvennoinen voisi haastatela aluksi isäänsä siitä, millaista taistolaisuus oli Jyväskylän yliopistossa 1970-luvulla.

      Poista
    2. Olisikohan syntynyt uudemman sukupolven historian kirjoittelijoiden ikioma Pirkkalan moniste?

      Poista
    3. Kyllä, absolut. Nämä uushistorian kirjoittelijat pitäisi panna kuriin lailla à la Putin. Miksei otettu uudet painokset AKS:n tiestä ja Kosolan kirjasta "Viimeistä piirtoa myöten"? Hyvämäkikin aikoinaan sanoi, ettei mitään fasismia ollut!

      Poista
    4. Ei se Hyvämäki inun uistaakseni niin väittänyt. Mutta ajatellaanpa ny tutkijoita, joita toimittaja haastattelee. Hän kysyy, onko kirjassaj jotakin uutta? Jos kainot tekijät sanovat, ettei oikeastaan, niin tympääntynyt toimittaja jättää koko jutun tekemättä. Ja ainahan voi sanoa, että uutta on, koska sitä on aina. Jos hieman spekuloidaanl miksi siitä sitten ei ole aiemmin puhuttu, niin kai se ensimmäinen journalistinen selitys on, että salailtiin.... Tähän voi vierlä lisätä pohdintoja poliittisen korrektiuden kehittymättömyydestä, mikä kätki taakseen sitä itteään.

      Poista
    5. Ei kai Vihavainen vakavasti esitä, että aikana jolloin demokraattiset instituutiot tunnetusti venyvät ja paukkuvat aatteiden ja mietteiden kamppaillessa elintilasta ja varsinkin kun isompien tekijöiden laineet lyövät maihin, että sillä ei olisi merkitystä jos ja kun suomalaista korkeinta upseerikuntaa edustavilla on sen verran suora, tiivis ja erittäin tuttavallinen yhteys saksalaiskollegoihinsa, että presidentti itse kokee jo olevansa pakotettu älähtämään omille upseereilleen, että nyt loppuu se saatananmoinen omatoiminen sooloilu ja kulisseissa vehkeily kun virallinen Suomi yrittää samaan aikaan hartiavoimin vakuuttaa muun maailman jostain aivan muunlaisesta poliittisesta linjasta?

      Uskooko Vihavainen siihen, että pieni mutta sitäkin vaikutusvaltaisempi joukkio ei olisi voinut sen enempää yrittää vallankaappausta kuin siinä onnistua?

      Miksi? Siksikö, että köyhä ja muutenkin monella tapaa ignorantti kansa olisi automaagisesti ymmärtänyt - ja ennen kaikkea uskaltanut - nousta vallananastajia vastaan?

      Miksi kukaan joka on niin heikossa yhteiskunnallisessa asemassa mitä maaseudun väki ja tehdasköyhälistö osapuilleen aina on, lähtisi kamppailuun jonka seurauksena mikään ei hänen osaltaan kuitenkaan muuttuisi oleellisesti tai luultavasti lainkaan parempaan suuntaan? Varsinkaan JOS hän vielä sattuu olemaan aatemaailmaltaan vasemmalla kallellaan?

      Eivät heimosotilaat eivätkä lapualaiset ym. maasta olleet mihinkään kadonneet. Kunhan vaan odottelivat parempia aikoja saapuviksi - kuten opportunistit aina.

      Puhumattakaan suomalais-ruotsalaisesta kulttuurieliitistä joka on kokonaan oma lukunsa.

      He eivät olleet pelkästään saksalaismielisiä vaan hyvin monelle ei tuottanut suurtakaan vaivannäköä jakaa myös natsi-Saksan aivan keskeisiä ideologioita.

      Kulttuurieliitti paitsi bamlasi sujuvaa saksaa, moni oli juuriltaan itsekin saksalainen.

      Millään muulla ryhmällä Suomessa ei ollut näyttää yhtä laajaa saksalaista ystävägalleriaa ja tuttavaverkostoa.

      Kestittäminen oli erittäin vilkasta, molemmin puolista ja ennen kaikkea vapaaehtoista.

      Ei ole liioittelua väittää, että suomalaisella kulttuurieliitillä oli hallussaan kiistatonta mielipidevaikutusvaltaa jonka tenhon tehoa ja ulottuvuutta voidaan näin jälkikäteen vain vaivoin aprikoida - mikäli ylipäätään uskalletaan.

      Itse toivon, että nuorempi tutkijapolvi tohtii aikanaan tonkia pelotta ja analyyttisesti sellaisiakin kiusallisia kysymyksiä mihin evidenssi tuntuu osoittavan.

      Vain siten kuva historiasta - ja varsinkin omasta sellaisesta - voi täydentyä.

      Mielestäni on posketonta esittää, että sellaisen kansan joukosta, joka lähti natsi-Saksan kanssa Suur-Suomea valloittamaan, ei olisi löytynyt ihan "oikeita" natsejakin, kymmenien tuhansien fasismilla/natsismilla flirttailevien ohella - aivan kuten kaikkien muidenkin eurooppalaisten kansojen tavoin.

      Mutta niinhän se on: suomalaiset ovat aina poikkeuskansaa joka käy erillissotaa ja niin pois päin. Minkä me sille voimme, että olemme vain syntyjämme niin läpeensä puhtoisia ja moraalisia otuksia.

      Vai voisiko olla niin, että hetken niin koittaessa omat natsimme olisivat varsin nopeasti ja varsin kivuttomasti kuoriutuneet esiin naftaliinista, ja useita yksilöitä olisi löytynyt välittömästi heti käyttövalmiina - paitsi kulkueissa patsastelemaan myös jakamaan henkilökohtaisia käsityksiä ja määräyksiä siitä keiden sopii elää ja keiden ei uudessa uljaassa yhteiskunnassa.

      Parhaimmille pelipaikoille pyrkivistä olisi luultavasti muodostunut suorastaan jono...

      Siis sikäli mikäli vanhat merkit nyt yleensäkään tuppaavat pitää enemmän tai vähemmän kutinsa.

      Se, että historia meni tällä kertaa näin, todistaa lopulta aika vähän mistään mitään. Sama pelitilanne on aina mahdollista ratkaista monella eri tavalla.

      Perin outoa jos historian tutkijana uran tehneeltä olisi jäänyt sekä omat kotinatsimme tyystin huomaamatta että satunnaisuuden merkityksen ohittaminen kun historiaa yritetään ymmärtää.

      Poista
    6. Anonyymi tatkooittaa siis tätä nykytilannetta. Itse asiassa Risto Volanen, joka pääministerin valtiosihteerinä hieman tuntee politiikan tekoa, on jopa sanonut, että sotilasvallankaappaus on jo tapahtunut. Minusta tässä kyllä nyt venytetään hieman käsitteitä ja saatetaan paukutellakin, mutta kyllähän tämä homma haisee. Itse kuitekin vältän toisaalta nän jyrkkiä tulkintoja, mutta ymmärrän kyllä, että huomenna voi kaikki olla toisin. Sumeen vloidaan hyökätä esim. Virosta tai Ruotsista, kommunistinen kansannousu saattaa uhata ja saaristomereltä palstoja ostaneet voivat koska tahansa katkaisa yhteytemme ulkomaailmaan.
      Yritän kuitenkin pysyä rauhallisena ja kehotan siihen muitakin. Mielikuvitus on niin historian kuin nykypäivän tulkinnassa hyvä renki, mutta huono isäntä. Mielenrauhaa!

      Poista
    7. Ja tuo heitto siitä jatkosodan todistusvoimasta 1930-luvun suhteen oli kyllä hauska, mutta kulunut.

      Poista
    8. Historioitsijahan minä en tietenkään ole, mutta kirjoittamani ajatukset tulivat itselleni vaan heti lonkalta mieleen ilman, että olisi tarvinnut alkaa varsinaiseen teemaan yhtään sen syvällisemmin vaipumaan.

      Odotellaan nyt rauhassa, että mitä kundeilla on kerrottavana ja lyödään vasta sitten jos lyödä pitää.

      Kyllä itsekin varsin rauhallisin mielin tällä puolella kuvaruutua huomiseen suhtaudun. :)

      Mutta minä nyt olen muutenkin sellainen kameleontti, että pärjään kyllä aina jotenkin - jopa niin, että voisin aika ajoin väittää kerrassaan viihtyväni. Muista en osaa sanoa, että mitenkä heillä.

      Jos veli venäläinen meinaa tulla pysyvästi tänne jossain vaiheessa asustelemaan, niin sitten ei auta kuin opetella haastamaan venäjää. Hieno kieli ja mielenkiintoisia, eläväisiä, ihmisiä. Ajanhan saisi kulumaan pelkästään sillä kun lukisi venäläisiä klassikoita. Vaikka muusta olisikin pulaa ja puutetta, niin venäläiset romaanit on kyllä sellainen tuoteportfolio, että se ei katoa koskaan mihinkään. Ei edes yrittämällä.

      Toki pitää jatkossa muistaa kutsua saunaa banjaksi, mutta en minä muutenkaan mikään kylpijä ole joten minulle yhdentekevää kunhan uimaan pääsee.

      Borsch-keitostahan jo tykkäänkin. Slaavilaiset sävelet myös kelpuutan siinä missä suomalaiset mollijollotuksetkin.

      Lisäksi kaduille lisää naiskauneutta Suomeen. Piristää kummasti esteetikon silmää vaikka itse olenkin jo pahasti spoken for.

      Entä jos tuleekin vanha tuttuakin tutumpi isoveli lännestä matalaa majaa pitämään?

      Mikäs sen mukavampaa: pääse opiskelemaan diskuteeraamisen hienoja taitoja, saa tankotanssia jussina (sitä vanhanaikaista sorttia meinaan), hapansilakat syötän salaa kissalle.

      Helan gårit jo meneekin. Saattaisimme saada takaisin vanhan pääkaupunkimme - vieläpä silta-tunneli -yhteydellä jossain hamassa tulevaisuudessa varustettuna.

      Es ist alles gut mit mir.

      Poista
    9. "Mutta niinhän se on: suomalaiset ovat aina poikkeuskansaa joka käy erillissotaa ja niin pois päin. Minkä me sille voimme, että olemme vain syntyjämme niin läpeensä puhtoisia ja moraalisia otuksia."

      Meidän on kiittäminen ainoastaan Jumalaa, että näin on ollut jo lähes tuhat vuotta.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Venäjällä kai nykyään puhutaan paljon fasismista. Ymmärretäänkö tuo fasismi-sana siellä jotenkin eri tavalla mitä täällä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Venäjällä on aina puhuttu paljon fasismista ja ymmärretty asia miten milloinkin. Vuonna 1934 puoluekokouksessa pitämässään arvovaltaisessa puheessa Stalin korosti, ettei Neuvostoliitto fasismia kauhistellut, vaan piti Italiaan yllä mitä parhaimpia suhteita. Hitlerin typerä asenne ainoastaan esti yhteistyön Saksan kanssa, hän totesi, mutta alkoihan se yhteistyö sitten taas muutaman vuocden kuluttua. Lokukuussa 1939 solmitun Raja- ja ystävyyssopimuksen johdosta pitämässään puheessa Molotov ylisti NL:n ja Sakansa ystävyyttä ja syytti Englantia ja Ranskaa sodanlietsojiksi. Nämä kun halusivat taistella"hitlerismiä" vastaan. Tällainen taistelu oli kuitenkin kuin keskiaikaista (sanoi hän) uskonsotaa,"hitlerismi" oli toki ideologia, jota kansa kannatti eikä ideologioita vastaanauta voima, vaan parempi ideologia. Ja mahtoikos noilla imperialisteilla olla sellaista tarjota? (Olen tässä tulkinnut Molotovia omin sanoin ns. selkokielelle, mutta <Molotovin puheen originaalin löytäminen ei halullisille liene nykyisillä vehkeillä konsti eikä mikään. Stalinin teokset löytyvät helposti netistä myös suomeksi.

      Poista
  4. Hyvää tekstiä kirjoitat taas, Timo. Suomen natsimenneisyys on ohut ja lyhytkestoinen. Kuten toteat, IKL jäi poliittiseksi kääpiökai. Lapuan liike yritti jotakin, joka meni yli sen kykyjen. Useimmat 1930-luvun suomalaiset olivat aikalaiskuvausten ja esi-isiltäni kuullun perusteella lähinnä kiusaantuneita saksalaisten natsismista ja epätoivoisista yrityksistä istuttaa sitä Suomen oloihin. Kuten esimerkiksi juuri Hans Metzgerin kirjoista (minulla on hyllyssäni molemmat) saa käsityksen, että suomalaiset olivat lähinnä kiusaantuneita näistä yrityksistä, mutta olivat siinä määrin kohteliaita, että olivat nauramatta suoraan päin naamaa. Nykysuomalaiset, joista harvat enää osaavat edes saksan kielen alkeita, sotkevat keskenään suomalaisten vuosisataiset kulttuuri- ja kauppasuhteet Saksaan ja sen edeltäjiin ja toisaalta Saksan lyhytaikaiseen natsikauteen, jota ei kestänyt valtiollisella tasolla kuin vähän toistakymmentä vuotta. Suomen kanssasotiminen Saksan mukana 1941-1944 johtui Neuvostoliiton provosoimattomasta hyökkäyksestä Suomeen vastoin maiden välistä hyökkäämättömyyssopimusta 1939. Silloin alkoi talvisota, joka yhdisti Suomen ja jonka rauhansopimus istutti Suomeen syvän katkeruuden. Neuvostoliitto ei edes silloin ymmärtänyt/osannut tavoitella tosissaan ystävyyttä Suomen kanssa, vaan kehitteli edelleen suunnitelmiaan Suomen kaappaamiseksi Baltian maiden tavoin. Näin suomalaisille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin mennä sotimaan Saksan vanavedessä ja tavoittelemaan takaisin rauhansopimuksessa menetettyjä alueita. Suomen hallituksessa ei ollut ainoatakaan "natsia", lukuisia anglofiilejä kyllä.

    Michael Jonasin väitöskirja on myös kirjahyllyssäni. Sen lukeminen avartaa näkemystä Saksan toimista Suomessa Wipert von Blücherin lähettiläskaudella. Blücherin omat muistelmat ovat raskasta luettavaa eivätkä kovin informatiiviset. Kenraali Waldemar Erfurthin muistelmista paljastuvat hänen voimakkaat sympatiansa Suomea kohtaan.

    "Saksalainen" ei ole natsin synonyymi. Valitettavasti monet saksalaiset heräsivät natsismin todellisuuteen vasta, kun se oli liian myöhäistä.

    VastaaPoista
  5. Ja jos ei todisteita löydy, niin kyllä niitä tehdään! Eivät sellaiset pikkuseikat ole ennenkään estäneet. Postmodernille dekonstruoivalle tulkinnalle kun kaikki narratiivit ovat lähes fiktiivisiä, ne taistelevat keskenään elintilasta kuin kommunismi ja fasismi konsanaan, ja niitä voi tulkita miten tahtoo. Seksistisestä narratiivistä voi löytää feministisen piilonarratiivin, tai fasistisesta kommunistisen. Tarinan kirjoittajan voi irrottaa tarinasta kirjoittamaan tarinansa uudelleen. Tai tarinassa mainitusta tupajäärästä voidaan tehdä tarinan päähenkilö. Kyllä postmoderni osaa. Ja metanarratiivejä ei ole, on vain yhteiskunnallisia prosesseja ja niistäkin ainoat luotettavat ovat byrokraattisia prosesseja. Byrokratia on postmodernin metanarratiivin korvike, mutta ei silläkään ole mitään muuta tavoitetta kuin paisua ja pitää byrokratian rattaat pyörimässä.

    Siksipä löytyy aikanaan se mitä postmoderni nyt vasta ounastelee.

    VastaaPoista
  6. "Suomen ainoa oikea äärioikeistolainen puolue oli IKL, joka sai syksyn 1939 vaaleissa kahdeksan paikkaa. Siis neljä prosenttia paikoista. Se oli häpeilemättömän nationalistinen ja militaristinenkin puolue, mutta poliittinen nolla se oli. Oli sillä kannattajia upseerien keskuudessa ja rahamiehissäkin, mutta ei niillä eväillä ollut politiikassa mitään sanomista, elleivät muut sitä halunneet eivätkä ne halunneet."

    Ajat ovat todella muuttuneet. EU, euro, Schengen, Nato ja globalismi-henkisempää porukkaa on vaikeampaa kuvitella kuin puolustusvoimiemme ammattiupeeristo ja valtakuntamme rahamiehet. Toisaalta voidaan kysyä onko tämä häpeämätön ja normatiivinen antinationalistinen yksimielisyys poliittisen eliitin vasemmalta oikealle eräänlaista uutta, sofistikoidumpaa fasismia?
    Meillähän on nyt vallalla usko valta- ja liittokuntaan, josta ei voi erota (tuhanteen vuoteen?) ja sen ideologiaan, talous- ja arvoliberalismiin, joka on varmasti ainoa oikea. Kyllä siitä jonkinlainen Reich tulee mieleen huonollakin mielikuvituksella.
    Ja britit, ne laittaa taas hanttiin ihan niin kuin silloin.

    vantaalainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vantaalaisen kanssa samaa mieltä. On aika uskomatonta, miten nimenomaan upseeristo politikoi ja pokkuroi "länttä". Onhan siellä Natossa kivoja duuneja jaossa, joten motiiveja ei tarvitse ihmetellä. Sen sijaan kyllä käytöksen korrektiutta. Politikoiva armeija on aina ollut kauhistus ja valtakunnan turmion lähde.

      Poista
  7. Historia on ideologioiden taistelua, ja voittava ideologia mustamaalaa aina hävinneen ideologian. Ranskan vallankumous ja Napoleon tyrmättiin ja demonisoitiin Wienin kongressin jälkeen niihin liittyneen väkivallan ja aiempaan yhteiskuntaan kohdistaman uhan vuoksi, vaikka niiden merkitys maailmanhistoriassa on myöhemmin, sen ajan jännitteiden kadottua, tunnustettu tärkeäksi. "Vapaudesta, veljeydestä ja tasa-arvoisuudesta" sekä Code Civilistä huolimatta niillä peloteltiin lapsia ensimmäiseen maailmansotaan asti. Samoin kävi fasismin vuuoden 1945 jälkeen, vaikka fasismilla oli omat ansionsa esim. vaiheena feodaalisten välimerenmaiden uudistumisessa: edustuksellista demokratiaakin esim Espanjassa ja Kreikassa kokeiltiin, mutta väestö kokonaisuutena ei sellaiseen ollut valmis, eipä siihen asti aina autoritäärisessä Saksassakaan. 1930-luvulla Euroopan maiden vaihtoehto oli joko kansallisuuden tai luokan diktatuuri. Oliko Turkin meininki Atatürkin aikana fasismia? Entäs Kuomintangin Kiina? Taisivat olla, mutta jostain syystä niitä ei demonisoida, Taiwan ja Turkkihan ovat jenkkien liittolaisia. Saapa nähdä pystytäänkö fasismista koskaan puhumaan neutraaliin sävyyn, osana ihmiskunnan kehitystä, ja kyetäänkö sosialismista kehittynyt alkuperäinen fasismi yhteiskunnallisena liikkeenä ja ilmiönä koskaan erottamaan siitä tavallaan kehittyneestä saksalaisten äärimmäisestä nationalismista ja aggressiivisesta rasismista, jota natsismi oli, tai sen seuraajaliikkeistä, joille yhteistä näkyy olevan lähinnä nationalistinen ahdaskatseisuus ja kaikenlaisen erilaisen vastustaminen. Pohtia sopii tietysti myös, oliko fasismi sitten sitä nyrkkivaltaa ja nahkasaappaita, jota siitä tuli tai jollaisena sitä on markkinoitu. Oliko kommunismi sitä nyrkkivaltaa ja nahkasaappaita, jota siitä tuli tai jollaisena se on markkinoitu?

    Herra Anonyymille haluan todeta että Lappalainen, Tikka ja Silvennoinen ovat nelikymppisiä tohtoreita, ammattihistorioitsijoita luovimmassa iässä, eikä heidän pojittelunsa tai vähättelynsä tutkijoina "vanhempien tutkijoiden rinnalla" välttämättä osoita kuin Anonyymin itsensä ylimielisyyttä

    Kirjoitti Mirko Harjula, taksiyrittäjä FM

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No erinoamsiat historian tuntijaa Mirkoa kannattaa aina kuunnella. Noinhan se on, mutta mitä tulee mainittuihin tutkijoihin, jotka ilman muuta ovat hyvää A-luokkaa, niin kyllä minä nyt kuitenkin vähän ihmettelen sitä näkökulman ahtautta. Viitattu haastattelu toki antaa vihjeen siitä, että tekijät haluavat myös myydä tuotteensa ja taitavat vähän naureskella pöljalle haastattelijalle, joka arvelee nyt saaneensa jymyuutsen historiasta. Vaikka pitäähän tuo kirja nyt varmaan vielä lukea, jotta siitä pystyisi arviota antamaan.

      Poista
    2. Ai että "pojilla" olikin ennen muuta "ulkotutkimuksellinen" tavoite lyödä rahoiksi,ja nyt "naureskelevat" lankaanjuoksijalle. Jos näin todella on, pitäisi miettiä, miksi yhteiskunnan ylipäätään pitäisi enää rahoittaa koko historiantutkimusta, tuota "pöljille" tarkoitettua pelleilyä.

      Mutta vielä toistaiseksi: en förklaring också! sa' Finnberg.

      Poista
    3. No minä en noin sanonut. Mutta odotellaan vielä se kirja. Ennakkomainonta nyt on mitä on ja harvoin se on ttutkijoiden käsissä.

      Poista
  8. En suhtaudu vakavasti Yhteiskunnallisen korkeakoulun tuottamaan "tutkimukseen".

    VastaaPoista
  9. Kirja oo vielä kaupoissakaan ja hän jo teilaa jonkun haastiksen pohjalta ja sen mukaan kuka sen on tehnyt. Varsinainen analysoija. Nimeänsäkään kehtaa kirjoittaa alle. Kiitti proffa ylistyksestä mutta minä olen keskittynyt pariin asiaan ja niistä voin sanoa jotakin tietäväni, laajempi näkemys on mitä sattuu ja fiilispohjaista. Terv Mirko

    VastaaPoista
  10. Käsitteiden ja nimien tarkoitus on helpottaa ymmärrystä. Mutta liika käyttö sekoittaa. Mitä mieltä on esim. pohtia esiintyikö jossain Suomen historian vaiheessa fascismia. Kun konkreettiset tapahtumat, syy-seuraus suhteineen likimain tunnetaan niin mitä nimien ja käsitteiden pyöritteleminen enää hyödyttää. occamin partaveitsi on syytä muistaa.

    VastaaPoista
  11. "Oliko meillä Suomessakin fasismia?"

    Fasismi-sanan synonyymeinä ovat sanat kommunisminvastaisuus/bolshevisminvastaisuus. Bolshevisminvastaisuutta syntyi Suomessa jo vuonna 1918, kun venäläistyyppistä vallankumousta tuettiin ei ainoastaan ns. Leninin junalla, joka oli lastattu aseilla, ammuksilla, viljalla ja tupakalla. Pietarin suomalaisten proletaarien edustajat valtasivat Suomen sosialidemokraattien johdon ja perustivat Punakaartin. Suomen vallankumousta tekemään tuli myös useita satoja Pietarin Suomen suomalaisia, tavallisia työläisiä, joista harva palasi takaisin kotiin.

    Kommunisminvastaisuutta ja erittäin väkevää sellaista Suomessa syntyi kun 1920-luvun lopulla Moskova rahoitti useita vuosia suomalaisten satamatyöläisten lakkoja suomalaisen metsäteollisuuden viennin riesaksi. Se oli silloista hybridisotaa, Moskovan sekaantumista Suomen sisäisiin asioihin. Jos Lapuan liikettä ei olisi syntynyt Suomessa niin logiikan mukaan se olisi merkinnyt: bolshevismi, Tervetuloa Suomeen! Suomi vastasi samalla mitalla ja järjesti muutaman vuoden kuluttua kansainvälisen huomion saaneen Inkerin kysymyksen, kun kymmeniä tuhansia Inkerin suomalaisia talonpoikia pakkosiirrettiin eri puolille Neuvostoliittoa.

    Saksassa bolshevisminvastaisuus syntyi tietysti vuonna 1918 kun Leon Trotskin (Bronstein) onnistui järjestämään siellä Baierin Neuvostotasavallan. Saksalainen kommunisminvastaisuus ja väkevä sellainen syntyi vuonna 1934 kun Leon Trotski (Bronstein) suoritti Saksassa propagandistisen turneen IV Kommunistisen Internationaalen nimissä ja pitämässä palavia puheitä siitä, että proletariaatin diktatuuri valloittaa kohta koko maailman ja perustaa Maailman Neuvostoliiton, jonne saksalaisetkin ovat tervetulleita. Leon Trotski (Bronstein) oli "karkotettu" Neuvostoliitosta Latinalaiseen Amerikkaan perustamaan IV Kominternia. Ei ole mikään ihme, että juuri vuonna 1934 Hitleristä tuli Saksan Fürer.

    Oliko meillä Suomessakin bolshevismin- kommunisminvastaisuutta? Jumalan kiitos, oli, mutta se oli vallan erilaista kuin Hitlerin bolshevismin- kommunisminvastaisuus, objektiivisistä syistä.

    VastaaPoista
  12. Neuvostoliittolainen fasismi ("vitsakimput").

    Neuvostoliittolainen fasismi oli sosiaalista fasismia. Se perustui teoreettiseen lähtökohtaan, että yksityisomistus piti lopettaa maksimaalisesti:

    ”Selvää on, että sellaisina aikoina, jolloin poliittinen valtio poliittisena valtiona syntyy väkivaltaisesti kansalaisyhteiskunnasta.., valtio voi ja sen täytyykin jatkaa uskonnon kumoamiseen, hävittämiseen asti, mutta vain siten kuin se jatkaa yksityisomistuksen kumoamiseen (maksimaalisesti).., jatkaa elämän kumoamiseen, giljotiiniin...” ( Karl Marx, Friedrich Engels. Valitut teokset. 6 osaa. Kustannusliike Edistys, 1978. Osa 1, s. 78.)

    “...in periods when political state... is born violently out of civil society, when political liberation is the form in which men strive to achieve their liberation, the state can and must go as far as the abolition of religion, the destruction of religion. But it can do so only in the same way that it proceeds to the abolition of private property, to the maximum.., just as it goes as far as the abolition of life, the guillotine…” ( Marx, Engels. The Individual and Society. Progress Publishers, Moscow, 1984, ss. 59-60. (K.Marks i F. Engels, Sotshinenija, T. 1, s. 393.))

    Erään tunnetun venäläisen romaanin suomennoksen nimeksi tuli "Saatana saapuu Moskovaan". Itse asiassa Neuvostoliittolainen sosiaalinen fasismi eli mainittu Saatana saapui silloin ei ainoastaan Moskovaan, vaan jokaiseen neuvostoliittolaiseen kaupunkiin, jokaiseen kylään, jokaiseen talouteen, jokaiseen taloon ja jokaiseen sieluun. Ja tämän Saatanan giljotiinin uhrilukua ei vieläkään tunneta.

    VastaaPoista
  13. Neuvostoliittolainen sosiaalinen fasismi

    Neuvostoliittolaiselle yksityisomistuksen lopettamisen sosiaaliselle fasismille ei riittänyt Neuvostoliiton alue. Se levittäytyi tai oikeastaan sitä levitettiin suurella rahalla ympäri maailmaa, myös Suomeen.

    VastaaPoista
  14. Fasismin määritelmä: Fasismi on olennaisesti laumailmiö. Fasismin astetta voi mitata lauman sisäisen kurin tiukkuudella. Fasisti vaatii ja vaalii aina yhteisöllisyyttä ja pelkää joutuvansa lauman hylkäämäksi.

    Mies, joka lauman ulkopuolella kulkee omia¨polkujaan ei voi olla fasisti ajattelipa asioista mitä tahansa. Ainoa este fasismin nousulle ovat individualistit, joiden harvojen rivistöjen välistä fasismi aina etsii tietä kukoistukseen.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.