maanantai 22. helmikuuta 2016

Terveen järjen ahdinko ja stereotypiat



Stereotypioiden ihanuus ja kurjuus

Olen aina suhtautunut hieman ylenkatseelllisesti (luoja sen joskus armahtakoon!) siihen maaniseen kammoon, jota jotkut ihmiset tuntevat stereotypioita kohtaan. Tai ainakin väittävät tuntevansa.  
Onhan kyseessä ennen muuta normaali ajattelun väline, jonka hävittäminen veisi nopeasti arkipäivän idiotismiin, josta käypäinen esimerkki on amerikkalainen tapa vaatia jokaiselta alkoholia ostavalta henkilöllisyystodistus. Siis jokaiselta ja ilman poikkeusta.
 Joku, kuten meikäläinen saattaa ulkoisesti näyttää Metusalemin aikalaiselta, mutta entäs sitten? Onhan meillä näitä stereotypioita siitä, millaisilta vanhat ihmiset näyttävät, mutta ei niitä saa uskoa, ei missään tapauksessa. Entäs jos olisinkin vain kaksitoistavuotias, kuten joku varttuneen näköinen somalimerirosvo kuulemma oli? Saattaisi sattua kauhea vahinko, ainakin kauppiaalle, jolta menisivät oikeudet.
Mutta se nyt on Amerikkaa, voisi ajatella. Normaalijärjellähän täällä pohjolassa on ollut tapana pärjätä eikä huonosti olekaan pärjätty. Mutta joskus, erityisesti viime aikoina on minut vallannut kaamea tunne siitä, että eivät asiat näin hyvin olekaan.
Näyttää nimittäin olevan koko joukko ihmisiä, jotka ihan oikeasti eivät kykene ajattelemaan muuten kuin stereotypioilla ja pitävät sitä asianmukaisena tai peräti kehuttavana asiain tilana. Heille stereotypiat eivät ole ajattelun primitiivisiä apuneuvoja, jotka voi ja täytyy hylätä aina, kun asia sitä vaatii, vaan totisia olioita, joihin kohdistetaan suuria tunteita ja paljon uskoa. Olennaista on vain se, että ne ovat oikeita eli korrekteja.
Retoriikka on monelle tuon suuren linguistic turnin jälkeen sivistyksensä hankkineelle kaikki kaikessa, sisältö ei mitään, ainakaan verrattuna siihen, kuka puhuu ja millä sävyllä ja miten hän suhtautuu tiettyihin avainsanoihin. Juuri sanat ja sävyt ovat keskeisiä, ei asia ja juuri tässä kohtaamme sen pimeyden ytimen, joka viime vuosikymmeninä on levinnyt länsimaisen älymystön ylle. Asianmukaiset reaktiot avainkäsitteisiin riittävät tekemään ihmisestä hyvän tai pahan, joten järjen käyttö on tarpeetonta sekä hänen toiminnassaan että häntä arvioidessa
Lingvistis-sentimentaalisesti virittyneen henkilön ei ole mahdollista suhtautua asiallisesti puheeseen, jossa sanoja käytetään toisin kuin hän haluaisi. Sellaista kohdatessaan hän hyökkää heti osoittaakseen, että toisin kuin väärinpuhuja, hän itse omaa hyviä asenteita ja ajattelee kauniita asioita oikealla tavalla. Tärkeintä tässä ei suinkaan ole streotypioiden välttäminen sinänsä, päinvastoin. Tärkeää on se, että käytettävät stereotypiat ovat hyväksyttäviä ja oikeanlaisia.
Paradoksaaliset ja suorastaan idioottimaiset stereotypiat ovat tässä miljöössä erinomainen asia, ne kun haastavat nuo perinteiset stereotypiat…  Niinpä on upeata ajatella, että tytöt eivät noin yleensä oikeasti olekaan mukavia ja rauhallisia mussukoita, vaan todellisuudessa jotakin merirosvon tai moottoripyöräjengiläisen kaltaisia olentoja. Tällaisten stereotypioiden omaksumista pidetään näköjään sekä älyllisenä että moraalisena sankaritekona eikä se taida kaikilta onnistuakaan.
Entäpä sitten nuo paljon puhutut väärät stereotypiat, kuten ajatus maahan tunkeutuvista raiskaajista? Vain hölmö kieltää sen tosiasian, että tuo luvatta maahamme saapuva sankka joukko kokonaisuutena sisältää huomattavan tilastollisen ylimäärän sellaista ainesta, jolle tuo edellä mainittu rikollisuuden laji on ominaista. Sen, ettei tämä suinkaan kaikkia tulokkaita koske, eikä edes suurinta osaa pitäisi olla yhtä simppeli ja vastaansanomaton tosiasia, mutta terve järki edes tutkimuksen vahvistamana ei näytä olevan enempää riittävä kuin hyväksyttäväkään asia parhaimmiston edustajille.
Nyt tällä suunnalla näyttää syntyneen jonkinlainen raiskauspuolue, joka erityisesti feministien keskuudessa  haluaa nousta korkealle terveen järjen mukaisten srereotypioiden yläpuolelle ja toivottaa raiskaajat tervetulleiksi. Tämä on toki paradoksaalista, mutta kuten kulta koetellaan tulella, koetellaan älymystön todellinen taso sen kyvyllä kannattaa asioita, jotka ovat hullutusta vastustajille.
Niinpä siis esimerkiksi hallitsemattoman maahantunkeutumisen estäminen olisi eettisesti väärin, ainakin sillä perusteella, että kyseessä on joukko, joka varmuudella tuo mukanaan tietyn, melko suuren määrän erinäisiä lieveilmiöitä, kuten raiskauksia, pedofiliaa, väkivaltarikollisuutta, tyttöjen ympärileikkauksia ja niin edelleen. Eiväthän nämä asiat koske kaikkia joukon jäseniä. Niinpä huonon, vaikka todenmukaisen stereotypian tilalle on luotava hyvä ja myönteinen. Jos raiskaavat, niin raiskatkoot. Eipä siinä taida yleensä henki mennä ja kenelläpä on oikeutta mennä sitäkään asiaa toisten puolesta paheksumaan?
Kokonaisuutena miesten määrän lisääntyminen maassa joka tapauksessa on naisten ns. markkina-arvon kannalta myönteinen asia. Niinpä nuo raiskaustilastot on joko unohdettava vääriä stereotypioita vahvistavina tai sitten hyväksyttävä jopa kiitoksin, ainahan oheisvahinkoja sodassakin sattuu, kuten esimerkiksi käsite ystävällinen tulitus jo sellaisenaan osoittaa.
 Niinpä eräät feministiaktivistit ovatkin pontevasti ryhtyneet siihen rooliin, joka Reino Helismaan laulussa Meksikon pikajuna oli eräällä vanhallapiialla. Kun muuan herrasmies yritti pelastaa naiset raiskaajien kynsistä, neito suuttui pahemman kerran ja huusi: ”Mitäs herra siinä suutaan soittelee ja hääräilee! Me tehdään niinkuin rosvot määräilee!”  Kyseessä oli siis stereotypioita vastaan taisteleva protofeministi, joka aikoinaan yritettiin naurunalaistaa, mutta tällaiset temput eivät enää onnistu.
Helismaa kai tarkoitti laulunsa huumoriksi, mutta se toimii nykyään etummaisten älymystöpiirien realistisena kuvauksena eikä naurata tippaakaan. Kyllikin sisaret tarjoavat lohtua niille tulijoille, joille oma tumppu tuntuu liian arkiselta ja naissukupuolen itse itsensä valtuuttamat asianajajat kieltäytyvät sortajan (ei stereotypia!) heille tarjoamasta tekopyhästä suojelusta. Mikä idioottimainen ja väärä stereotypia sekin sitä paitsi on, että naiset jotakin suojelua tarvitsisivat? Eivätkö he päinvastoin voi olla itse suojelijan roolissa, jos tarvitaan? Onhan täällä miehiäkin raiskattu vai kuinka?
Niin, toki sekin on mahdollista, tietyissä rajoissa. Ja mahdollista ja todennäköistä eli siis totta on sekin, että tietyllä osalla naisista ei olisi yhtään mitään sitä vastaan, että Pikku Pete ja Iso Pat hieman käsittelisivät heitä. Kyllä tällä alalla varmasti on olemassa toisensa kohtaavia tarpeita. Mutta tämähän ei terveen järjen tasolla tarkoita sitä, että kaikkien, tai edes enemmistön kanta ja intressit olisivat tällaiset. Ei, vaikka puhenaiseksi ryhtynyt henkilö miten puhuisi kaikkien puolesta. So what? Kenen etuja se terve järki ajaakaan?
On epäilemättä vaikea tilanne, kun ei saa yleistää sitä, mikä on ilmeistä ja kuitenkin pitää yleistää sellaista, mikä on epätodennäköistä. Joskus maailmassa tässäkään asiassa ei tainnut olla sen suurempaa ongelmaa, kun terveen järjen käyttöä pidettiin normaalina ja hyväksyttävänä.
Mutta sitten meille tuli tuo lingvistisestä käänteestä kai juurensa juontava nipistelytiede, joka on vapauttanut hyvin koulutetut naiset ajattelemaan, että stereotypiat on hävitettävä siinä kuin hierarkiatkin, vaikka niitä molempia on samaan aikaan myös vahvistettava. Näilläpä sitten mennään, toistaiseksi ja saapa nähdä, minne vielä päädytään. Tehdään niin kuin rosvot määräilee?

13 kommenttia:

  1. Tässä hiukan lisää feministien ajatuskulkuja ja niiden analysointia:

    http://ozconservative.blogspot.fi/2016/02/subdued-twisty-accepts-inferior-status.html

    VastaaPoista
  2. Suomalaista naista on aina kiinnostanut erilainen mies. Tarkoitan suomalaisesta miehestä poikkeavilla ominaisuuksilla varustettu. Kuinka monta naista lähti saksalaisten mukaan jatkosodan aikana ja sen jälkeen? Muistan tapauksen jossa suomalainen nainen halusi mustan kaverin Suomeen asumaan naisen pienessä yksiössä, vaikka ei ollut koskaan tyyppiä nähnyt. Olen edelleen sitä miieltä että se 70 % ihmisistä ei osaa analysoida omaa tilannettaan vaan hakee ajatuksilleen tule kanssasiskoista.

    VastaaPoista
  3. Pysähdyin pohdiskelemaan, että kuinka paljon näillä lingvistisillä riiteillä mahtaa olla tekemistä stereotypioiden kanssa ja kuinka paljon laumakäyttäytymisen kanssa. Ja kallistuin vähän siihen suuntaan, että enemmän jälkimmäisen kuin edellisen.

    Lingvistisiä riittejähän on kautta aikain käytetty lauman yhtenäisyyden ylläpitämiseen ja laumaan kuulumattomien vääräuskoisten tunnistamiseen. Niitä kuuluu toistaa, vaikkei niihin sisimmässään uskoisikaan ja niitä ei sovi julkisesti epäillä eikä kyseenalaistaa, ellei halua leimautua vähintään epäluotettavaksi tai peräti lauman viholliseksi. Niinpä minäkin mumisen kirkossa uskontunnustusta, jossa ilmoitan uskovani ruumiin ylösnousemiseen, vaikka oikeastaan suhtaudun moiseen mahdollisuuteen enemmän kuin epäilevästi. Niinpä YYA aikana toistettiin riitinomaisesti vakuutusta hyvistä, luottamuksellisista ja keskinäiseen kunnioitukseen perustuvista naapuruussuhteista vaikka todellinen usko taisi yltää yleensä vain joten kuten toimiviin naapuruussuhteisiin asti. Niinpä Orwellin isoveli yhteiskunnassa toisteltiin, että tietämättömyys on voimaa ... ja niin edelleen.

    Ei tällaisilla uskontunnustusväittämillä ole aina välttämättä edes tarkoitus esittää jotakin teesiä, johon tulisi tosissaan uskoa. Usein tarkoitus on vain rajata tiettyjen asioiden käsittely keskustelun - ja varsinkin kriittisen keskustelun - ulkopuolelle. Niillä tehdään tiettyjen asioiden käsittelystä tabuja. Niinpä turvapaikanhakijoiden tekemät sukupuolirikokset ovat tabu. Niinpä turvapaikkasysteemin väärinkäyttäminen on tabu. Turvapaikanhakijan motiivien rehellisyyttä ei saa epäillä, vaikka näytöt kertovat suorastaan valtaosin aivan muuta. Ja koska näytöt kertovat kovin usein aivan muuta, asiasta keskustelu on tabu ja sen käsittely on kuitattava riitinmukaisella väitteellä "hädänalaisten auttamisesta".

    VastaaPoista
  4. Anteeksi, mutta voisiko blogisti tarkentaa hieman: millaista lohtua Kyllikin sisaret ovat tarjoamassa omaan tumppuun kyllästyneille turvapaikanhakijamiehille?
    Ilmaisun saattaa helposti ymmärtää tietyllä tavalla.
    Joensuun Kyllikin siskot ainakin saattavat, syystäkin kavahtaa nyt.

    VastaaPoista
  5. Nimitys minun käsitykseni mukaan viittaa ns. nyrkkikyllikkiin, joka on yleisesti tunnettu käsite. Ellei se siihen viittaa, niin kannattaa selittää mihin sitten? Jos olen käsittänyt asian väärin, niin varmaan on moni muukin.

    VastaaPoista
  6. Eikö olekin paljastavaa kuinka paljon maahanmuuttokritiikin niin kuin myös maahanmuuttomyönteisyyden takana on seksuaalisuutta, joko suoraa tai tiedostamatonta?

    "Katupartiot" ovat itse asiassa puolustamassa omiksi katsomiaan naaraita, suvaitsevaisuus-hyvikset vieraiden urosten tuomaa lisätarjontaa.

    Tällä logiikalla pääsemme osittain rasismista kun maahamme sallitaan tulla 50 000 ukrainalaista, venäläistä, moldovalaista tms. säihkysäärtä. Täytyy alkaa miettiä vain niitä kuuluisia houkuttelevuustekijöitä heidän kannaltaan.

    Nuo olisivat vieläpä kristittyjä (eka plussa), klassiseen avioliittomalliin pyrkiviä (toinen plussa), kaikki luku- ja kirjoitustaitoisia (kolmas plussa), peräisin vanhoista sivistyneistä kulttuureista (neljäs plussa) ja mitä näkemiini kuviin tulee niin todella naisellisia naisia (se viides ja ihanin plussa).

    Win-win- situation: mies- ja naistasapaino määrällisesti oli tällä tasoitettu puhumattakaan siitä että suomalaisiin miehiin kyllästyneet suomalaiset naiset voisivat jakaa elämänsä Välimeren eteläpuolisten kanssa, suomalaisiin naisiin kyllästyneet suomalaiset miehet slaavikaunottarien kanssa.
    Tätä loogista ja oikeudenmukaista järjestelyä vastuistaisivat tuskin muut kuin SETA, Naisasia-unioni, Sdp, Vihreä puolue, Demla, Vasemmistoliitto, Rasmus ry., Suomen luterilainen kirkko ja A-studio.

    Mutta niistä huolimatta nyt vain kutsuviesti Balkanin ja idän suuntaan kiertämään. Integroituminen tulee onnistumaan satavarmasti! Ottajia olisi. Meilläkin on nyt unelma.

    vantaalainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Namia tämä tällainen on - oivallista,
      kun täyspäisyydestä alkaa olla pulaa.

      Poista
    2. Mitä lämpimin kannatukseni tyttöjen kutsumiselle! Eiköhän sitä paitsi heilläkin ole päteviä syitä paeta kotimaidensa sovinismia. Sitä paitsi tutkijat ovat havainneet myös naisten joukkomurhaa (esim. prof. Rummel Hawaijin yliopistossa). Tänne vaan turvaan!

      Poista
  7. Gendercide on monessa maassa vakava ongelma. https://en.wikipedia.org/wiki/Gendercide
    Meillä sukupuolet tappavat toisiaan tasapuolisesti, mikä lienee ihannetila. Ehkä asiaa kannattaisi mainostaa ja priorisoida juuri näitä potentiaalisia uhreja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väkivalta on oikeaa, "rajua" ja "rakenteellista" naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vain jos sen tekee valkoinen heteromies. Sillä että se on määrällisesti selvästi vähäisempää kulttuurisiin verrokkiryhmiin verrattuna ei ole mitään merkitystä. Kyllä sää sen tierät. Vain valkoinen heteromies voi olla rasisti, imperialisti, sovinisti, alistaja, fasisti ja samalla naurettava hajuton ja mauton nahjus. Tämä paradoksi on kiitos tasa-arvosta josta me ylpeilemme. Pidetään silti siitä kiinni, noita naisslaaveja odotellessa....emme tarjoa nyrkkiä emmekä huiveja heille vaan ruusuja, ruusuja.....Welcome to Finland , this a land of eqauality and straightness.

      Poista
  8. "Terveen järjen ahdinko ja stereotypiat"

    Mitä Nikita Sergeevitsh Hrushtshev sanoi ja teki 60 vuotta sitten:

    О слякоти, культе и личности
    22.02.2016

    Размышления Александра Горбатова к 60-летию доклада Хрущева «О культе личности и его последствиях» …
    http://ruskline.ru/news_rl/2016/02/22/o_slyakoti_kulte_i_lichnosti/

    Ровно шестьдесят лет назад, 25 февраля 1956 года, когда основная повестка дня XX съезда КПСС была уже исчерпана, руководитель партии Н.С. Хрущев сделал на закрытом заседании доклад «О культе личности и его последствиях». Тогда, как вспоминают многие, его речь вызвала эффект разорвавшейся бомбы.

    Некоторые даже утверждали, что то был своеобразный смелый экспромт Хрущева, благодаря которому он, вплоть до своей отставки, безоговорочно утвердился в качестве лидера партии и государства и навсегда вошел в историю страны. Внешне все вроде бы так. Однако существуют детали, в них, как известно, все и кроется.

    На самом деле к своему знаменитому докладу Никита Сергеевич начал готовиться еще в июне 1953 года, когда был арестован первый заместитель Председателя Совмина СССР, министр внутренних дел СССР Л.П. Берия. К тому времени, когда Сталина уже не стало, предстояло незамедлительно определиться с новым курсом развития. Править без Сталина как при Сталине было невозможно. И первым о реформах поставил вопрос как раз Берия – необходима массовая амнистия, законодательный запрет физического воздействия на подследственных, передача строек основных государственных объектов из ведения МВД в отраслевые министерства и многое другое.

    То есть, Берия оказался в управленческом плане на несколько шагов впереди остальных руководителей страны, а учитывая, что в его руках был к тому же репрессивный аппарат, он для них представлял реальную угрозу. И Хрущеву с Маленковым, возглавлявшим тогда Совмин СССР, удалось провести удачную операцию по его аресту, а затем и ликвидации. Но как сообщить об этом народу?

    В постановлении пленума ЦК КПСС «О преступных антипартийных и антигосударственных действиях Берия» говорилось, что тот разоблачен как агент международного империализма. Оказывается, используя различные карьерные махинации и ловко маскируясь, Берия втерся в доверие к тов. Сталину, исподволь вел свое черное дело. Но когда Сталина не стало:

    - Обнаглев и распоясавшись, Берия в последнее время стал раскрывать свое подлинное лицо врага партии и советского народа.

    А пытался он, расколов единство ленинско-сталинского Президиума ЦК КПСС, вероломно захватить власть в партии и правительстве. Доказательств при этом никаких. К тому же удивителен стиль документа: какая-то смесь партийно-бюрократической лексики и языка рассказов писателя Зощенко. Но, самое главное, вполне возможно, в подобном постановлении и с таким же обоснованием могли бы упоминаться не Берия, а те же Хрущев с Маленковым.

    Вплоть до XX съезда в партии и стране осуществлялся так называемый коллективный принцип руководства. О нем, говорят, в доверительной беседе с маршалом Тимошенко бывший его командарм по Первой конной армии легендарный Буденный сказал:

    - Сам принцип одобряю, но каждому из них в отдельности у меня доверия нет.

    Оказалось, компетентные органы вели прослушку, после чего лихой рубака и герой Гражданской войны был уволен из действующей армии. А служить Семен Михайлович начал еще во время Русско-японской войны в начале века.

    В то же время страна начала учиться жить без Сталина. Проходили реформы в сельской хозяйстве, укреплявшие материально-техническую базу колхозов и отменившие ряд налогов на крестьян. Под постановлением стояла подпись Маленкова, и в деревнях после этого 250-граммовые стаканы стали называть маленковскими. То есть, наливали теперь горькую по полной, отмечая некоторое улучшение жизни, а, главное, надежды на будущее. Из лагерей и ссылок в 1954-1955 годах вернулись сотни тысяч осужденных. Вышел на экраны фильм «Дело Румянцева», где разоблачались грубые, репрессивные методы следствия, а также корыстные, даже преступные деятели, строчащие анонимные доносы на честных людей...

    VastaaPoista
  9. Olisipa todella hauska lukea naisjärjestöjen kannanottoja, jos itärajalta alkaisi vaikka kolmekymmentä tuhatta turvapaikkaa hakevaa venakkoa sipsutella korkokengissään. Veikkaan että femakot äkkiä ehdottaisivat rautaa rajalle.

    VastaaPoista
  10. On syitä miksi maahantunkeutujien sukupuolijakauma on se mikä on.

    Vetovoimatekijöistä puhutaan. Sipilän omakotitalomainokseen ihmissalakuljettajat olivat lisänneet sokeriksi pohjalle kolme kutsuvaa vaaleaverikköä, joilla oli sylissään joitakin tölkkejä.

    Sivustolla kävijöitä ensimmäisen viikon aikana 10 miljoonaa (toki minäkin).

    Nuoret miehet, jotka kotimaissaan näkevät vastakkaisen sukupuolen lähinnä hiilisäkkeinä, varmaan ajattelevat länsimaihin pääsyä kuin keväällä laitumelle kirmaavat sonnimullit.

    Iltalehti kertoi eilen, että on jo solmittu kunniallisesti pika-avioliittoja. SPR on tainnut vaatia palvelusten laillistamista.

    Taitaa olla italialainen sanonta, että naisen karva vetää enemmän kuin sata härkää.

    Onko kielessämme vastaavanlaisia ilmaisuja?

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.