tiistai 16. helmikuuta 2016

Viestit lentelevät



Viestejä vaivatuille

Amerikan ilmavoimat ovat sitten kutsuneet itsensä kylään Kuopioon ja sikäläiset (ei kuopiolaiset) asiantuntevat tahot kertovat, että kyseessä on viesti Moskovalle.
Hyvähän se on, että tieto kulkee. Taisi olla vuonna 1937, kun saksalainen sukellusvenelaivue ”Weddigen” teki laivastovierailun Suomeen.  Suomella ja Saksallahan oli jo hyvän aikaa ollutkin sukellusveneyhteistyötä, vaikka ei toki samassa määrässä kuin Saksalla ja Neuvostoliitolla, joiden yhteistyöllä oli jo suorastaan strateginen luonne siihen saakka, kunnes Hitler Stalinin hämmästykseksi sahasi tuon oman oksansa ja alkoi rettelöidä Neuvostoliiton suuntaan.
Laivue oli saanut nimensä Otto Weddigeniltä, joka syyskuussa 1914 yhden ainoan tunnin kuluessa upotti kolme englantilaista risteilijää ja mullisti saman tein koko merisota-ajattelun. Venäjän-Japanin sodasta lähtien oli uskottu tykistön ja panssarin voimaan ja kaadettu valtavia summia teräskolosseihin, jotka osoittautuivat voimattomiksi veden alla piileskeleviä torpedoaluksia vastaan. Venäjänkin mahtava avomerilaivasto sai sen jälkeen maata möllöttää Kruunuvuorenselällä, kun sen lähettäminen taisteluun olisi ollut liian riskaabelia. Niinpä matruusit siellä sitten turhautuivat ja panivat oikein kunnolla hulinaksi, kun tilaisuus keväällä 1917 tarjoutui.
No tämä on tässä sivuseikka. Oleellista oli, että Weddigenin mukaan ristityn laivueen saapuminen antoi naapurille viestin. Viesti oli varmasti monen suomalaisen mielestä hyvin terveellinen muistutus idän hirmuvaltiaalle siitä, ettei Suomi välttämättä ollut yksin, vaikka siltä näytti. Punalippuinen Itämeren laivasto saattoi täällä odottaa kunnon vastusta niin veden alla kuin päällä ja elleivät omat voimat riittäneet, saatettaisiin kutsua apuun ystävät, joilla myös jo alkoi olla kättä pitempää.
Olisivatko saksalaiset tulleet apuun, millaisessa tilanteessa ja miksi, on kysymys sinänsä. Molotovin-Ribbentropin paktin jälkeenhän ne keskittyivät auttamaan toistensa ryöstöretkiä. Myös kynnys heidän kutsumiseensa olisi varmasti ollut punamultahallitukselle kovin korkea. Mahdolliset ystävät olivat kuitenkin kovin vähissä, mikäli sattuisi käymään niin ikävästi, että Moskovan vallanpitäjät, jotka parhaillaan suorittivat tunnetun historian kaiketi suurinta joukkiomurhaa, olisivat jostakin syystä kiinnostuneita levittämään läntiseen naapurimaahankin kansojen ystävyyden evankeliumia.
Kuka lienee Weddigen-laivueen vierailusta päättänyt, ei ole tiedossani. Arvattavasti sitä tarjottiin lähettäjän taholta ja meillä katsottiin, että sellaisen torjuminen olisi kovin tyly teko sellaista tahoa kohtaan, jonka ystävyydelle saattaisi olla vielä käyttöäkin. Sitä paitsi sotalaivojen vierailut olivat normaalia toimintaa niin silloin kuin nytkin. Paljon normaalimpaa sellainen oli ja on, kuin taistelulentokoneiden käynnit.
Saattaa olla, että silloin, kuten nytkin asioista päättämässä oli savolaisten kunnioitettavan heimon jäseniä, jotka jättivät annetun viestin sisällön vastaanottajan päätettäväksi. Diplomaattisista keskusteluista päätellen, reaktio Moskovan suunnalla oli nuiva ja viaton vierailu, joka ei uhannut ketään, tulkittiin epäystävälliseksi vihjeeksi. Mutta sitä nyt kyllä voidaan pitää noiden tulkitsijoiden omana häpeänä.
No mitäpäs tässä sitten. Hyvä se on tänäänkin antaa vähän ajattelemisen aihetta niille Suomi-syöjille, jotka kenties hautovat ikäviä ajatuksia meidän suhteemme. Täällä nimittäin ollaan valppaina ja ylläpidetään myös kansamme syvien rivien henkistä vireyttä, meitä ei yllätetä enää koskaan, ottakaapa huomioon!
Jostakin syystä suomettuneet historioitsijamme sitten aikanaan ruikuttivat tästäkin asiasta, kun muka oli aiheettomasti horjutettu Moskovassa jo syntynyttä käsitystä siitä, että konfliktin sattuessa Suomi tulisi puolustamaan aluettaan kaikkia loukkaajia vastaan. Sellainenhan se meininki siihen aikaan todella oli. Nykyään taitaa koko sana ”loukkaaja” kuulua muinaismuistojen joukkoon.
Nythän me torjumme täyttä päätä hybridiuhkia. Meillehän, näet, ei päästetä epäilyttäviä ulkomaalaisia henkilöitä muuten, kuin tiukan seulan läpi. Jopa viattomiksi mummoiksi naamioidut diversantit joutuvat tiukkaan kontrolliin ja palautetaan piankin sinne, minne kuuluvat.
Jokin virallisena pidettävä taho, jonka nimeä en nyt muista, on kertonut, että hybridisotaan kuuluvat myös epäilyttävät maanhankinnat, jotka sijoittuvat strategisesti vaarallisiin paikkoihin. Uhan muodostavat erilaiset tontit, hallit ja yleensä käyttämättömät kiinteistöt, jotka maarekisterissä kuuluvat epäilyttävälle taholle tai sen bulvaanille.
Maalaisjärjellä ajatellen tuollaisen uhan eliminoiminen on lapsellisen helppoa. Koska paikat varmuudella tiedetään, tarvitsee vain järjestää kotietsinnät tai miinanharavointi tms. ja takavarikoida vaarallinen kalusto. Havaitusta diversiotoiminnan valmistelusta tietenkin tehdään asianmukainen syytöskirjelmä, joka toimitetaan nootilla sinne, minne pitääkin. Näin tehtiin 1920-luvullakin ja olipa mistä syyttää.
Kummallinen modus operandi on sen sijaan se, että potentiaalisesta eli siis ainakin toistaiseksi olemattomasta vaarasta kailotetaan laajasti maailman turuilla ja annetaan jo muutenkin puolikuoliaaksi pelotellulle kansalle se käsitys, että maamme on jo hyökkäyksen kohteena, siis sodassa.
Siinäpä sitä on viestiä itse kullekin ja ilmeisesti tulkitsijoita riittää niin meillä kuin rajojen takana. Lämmin ailahdus valtaa tällaisen isänmaallisesti ajattelevan mielen, kun päivän uutiset tuntuvat kertaavan laulun sanoja:
ollos huoleton, poikas valveill’ on!

Koska emme voi itse päättää, millä tavalla muuta tulkitsevat ne viestit, jotka meiltä lähtevät, varautukaamme kuitenkin myös siihen, että jonkin toisen mielessä ne muuttuvat aivan toisenlaiseksi sanomaksi. Esimerkiksi voi syntyä kuvitelma, että Nato-mörkö saa aina halutessaan meiltä kaiken tarvitsemansa ja että sellainen pitäisi ottaa huomioon vaikkapa Leningradin sotilaspiirin suunnitelmia tehtäessä todennäköisenä uhkana.
Voidaan tietenkin sanoa, että ajatus Natosta jonkinlaisena uhkana jollekin on täyttä idiotismia, mitä se saattaa ollakin, mutta kysymys kuuluu, miten saamme kaikki muutkin tulemaan järkiinsä? Muuan vanha konsti hysteerikon käsittelemiseksi on reipas kämmenlyönti päin naamaa ja sen jälkeen esimerkiksi sangollinen kylmää vettä samaan paikkaan. Valitettavasti yksilötason viisauksia ei useinkaan voi soveltaa valtioiden välisiin suhteisiin.
Ehkä meidän vain pitäisi miettiä, mitä viestejä me milloinkin syydämme ympärillemme ja miksi ja millä mahdollisella seurauksella ja hyväksyä se tosiasia, että kun kyseessä ovat kovin painokkaat viestit, ne eivät saisi olla kovin moniselitteisiä. Vuonna 1939 huomattiin yllättäen, että Saksasta ja Neuvostoliitosta olikin tullut ylimmät ystävät. Siinäkään asiassa ei meiltä kysytty mitään.

12 kommenttia:

  1. Hyvin kiintoisa pointti.

    Trump ja Putin - siinpä veljekset. Aavistuksen pragmaattiseen konservatismiin päin kallellaan molemmat käytännön miehet.

    VastaaPoista
  2. F-15 osaston vierailun lisäksi tulemme näkemään lähivuosina lukuisia länsimaisia vastaavia vierailuja niistä maista, joilta on nyt tehty tulevaan hävittäjähankintaan liittyvä ns. tietopyyntö. Siitä vaan herneitä nenään vetelemään.

    Kyllä Norjan kelpaa.

    Maakaupoissahan enimmäkseen hiertää vastavuoroisuuden puute. Karjalaisten kaukokaipuuta kovasti lievittäisi jos voisi rakentaa vaikkapa kesämökin suvun tutuille seuduille.
    Kun maakaupat vapautettiin luultiin kaiketi, että Venäjä kehittyy kohtapäätä länsimaiden toiveajattelun mukaiseksi demokratiaksi. EU-maat supistivat puolustusbudjettejaan. Ruotsi teki radikaaleja supistuksia.
    Herättiin sitten ns. kasakan nauruun, vaikka hienovaraisia ja myös vähemmän hienovaraisia signaaleja tuli siitä, että kaikki ei menekään toiveiden mukaan.

    Muistan miten Venäjän presidentin vierailun yhteydessä joku erehtyi kysymään maakauppojen vastavuoroisuudesta Halonen suorastaan närkästyi kollegansa puolesta.
    Nyt sentään jopa Tuomioja oli sitä mieltä, että olisi joitakin kohteita pitänyt paremmin harkita.

    Suomen tilanne olisi aivan toinen jos Norjan tapaan oltaisiin tyydytty EU:n täysjäsenyyden sijasta ETA:aan ja liitytty heti kohta Natoon, kun Neuvostoliitto romahti.

    VastaaPoista
  3. Olen sanonut aikaisemminkin, mutta sanonpa vieläkin, että Vihavainen ajattelee monista asioista niin kuin minäkin, siis vääjäämätön todiste oikeasta ajattelusta. Ainoa särö on suhtautuminen Venäjään ja Vihavaisen taustan tietäen ymmärrän hyvin syynkin. Kielen taitajana ja venäläisyyden tulkitsijana hän on päässyt tutkimaan maan mielenkiintoisempia ja kiehtovampia puolia, josta suuri kiitos hänelle. Yksilöinä, kulttuuri-ihmisinä ja ennen kaikkea ryyppykavereina venäläisethän ovat A-ykkösluokkaa, siitä ei ole epäilystäkään, mutta se ei saisi sokaista näkemään että kansalaistaidoissa ja valtion muodostajina he ovat, jos ei nyt alikehittyneitä, niin huonosti kehittyneitä ainakin. Siispä ongelma, uhka ja vaara on Venäjä, Venäjä, Venäjä, venäjä ja venäläisyys sen sijaan ovat kivoja kohteita kenelle tahansa kulttuuriseikkailijalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sodatkin hyvin läheltä nähnyt vanha äitini erotti venäläiset ja venäläisyyden ja toisaalta "ryssän" totaalisesti toistaan. Ja hän teki sen niin syvällisesti ja automaattsesti, että tuskin hän itse edes kunnolla tiedosti koko erottelua.

      Venäjän maata ja venäläisiä hän arvosti suuresti ja opiskeli vielä vanhoilla päivillään vähän venäjän kieltäkin. Viihtyi Venäjän reissuillaan.

      Mutta "ryssän" suhteen hän ei nähnyt mitään postiivista eikä edes minkäänlaisia positiivisia kehittymismahdollisuuksia. "Ryssä on ryssä, vaikka voissa paistaisi."

      Minua tuo kummastutti ja vähän huvittikin. Mutta tulkitsin tuon niin, että ihmiset ja kuttuuri ovat ok, mutta heti kun "ryssä" jotenkin organisoituu kollektiiviksi, tulos on toivottoman epäluotettava, paha ja vaarallisen epästabiili systeemi.

      En tiedä, osasinko kuvata ymmärrettävästi, mutta ehkä tuossa edellisen sukupolven kokemuspohjaisessa ajattelussa on jokin oma viisautensa myös.

      Poista
    2. Ryssä

      Venäläiset ovat ihmisiä jotka kehittävät venäläistä kulttuuria, mutta ryssät ovat niitä, jotka tuhoavat muiden kansojen kulttuuria, genosidi ja kulturosidi.

      Poista
    3. Kun pannaan yhteen 20 milj. toisiaan ymmärtävää skandinaavia ja liitetään siihen 5 milj. täysin erilaista kieltä puhuvaa, niin luulisi heidän älyävän olevansa vähemmistö, mutta ei sitä tsuhnat älyä, vaan suostuvat olemaan enemmistö. Sitä matematiikkaa ei ymmärrä ryssäkään.

      Poista
  4. Varmuuden vuoksi totean, etten tuossa venäläisistä puhu itse asiassa mitään, vaan siitä, miten täällä viestitellään.

    VastaaPoista
  5. Infosotaa, hybridi-hirviöitä, Nato-intoa, Karjalan kuusta, Vaalimaa-kiristystä, pakotteita, yhteinen puolustuspolitiikka Ruotsin kanssa...

    Miten ois hei vanha kunnon puolueettomuus- ja liittoutumattomuuspolitiikka mallia Paasikivi-Kekkonen, hyvät ja maltilliset suhteet itään ja länteen?
    Ennen ne tapasivat kutsua sitä myös itsenäisyydeksi.

    Miten se meni se vanha viisaus: jos maassa ei ole omaa vahvaa armeijaa, siellä on pian vieras armeija. Sitäkö nyt Kuopiojossa harjoitellaan?

    Kun YYA:sta kerran, ja Luojalle kiitos päästiin, niin miksi tämä uusi YYA nyt sitten? Ai, koska "ne" tule rajan yli? En tiedä olenko sitten normaalia kovempi luupää inhvotohtorinnoille, mutta jotenkin ei se vaihtoehto tunnu vieläkään kovin todennäköiseltä enkä osaa alkaa pelätä. Pidetään nyt pää kylmänä ( = itsenäisenä) ja isänmaasta pois sekä idän Iljushinit että natovaltojen top gearit. Jos se onnistui Stalinin, Hrutshevin ja Breznevin ( !! ) aikana niin kai se nytkin onnistuu. Jos alkaa näyttää pahalta, siis ihan oikeasti, ei siis vain Iltsarin pelko-lööpeissä, niin sitten voidaan toimia toisenkin.


    jk

    VastaaPoista
  6. "Miten ois hei vanha kunnon puolueettomuus- ja liittoutumattomuuspolitiikka mallia Paasikivi-Kekkonen, hyvät ja maltilliset suhteet itään ja länteen?"

    Uskotko myös joulupukkiin?

    Ikävä kyllä, Venäjällä on tällä hetkellä vallankahvassa hallinto joka ei arvosta pätkääkään maltillista keskustelua ja hyviä välejä. Putinin Venäjä on ilmaissut varsin suoraan ettei se edes pidä itsenäisnä sellaisia valtioita jotka se pystyisi halutessaan nujertamaan sotilaallisesti.

    Putinin hallinnon maailma on jyrkän mustavalkoinen, on vain vihollisia tai vasalleja, olet joko puolellamme tai meitä vastaan. Maailma määritellään voimapoliittisen nollasummapelin kautta joko USA:n tai Venäjän etupiireiksi eikä muiden valtioiden tai kansojen itsemääräämisoikeutta ole muuten kuin niissä rajoissa jotka "isäntä" sallii.

    Venäjä haluaa unelmissaan jakaa maailman tasaverisena USA:n kanssa kuin Jaltassa aikanaan etupiireihin eikä jaon kohteilla ole tässä rinnakkaistodellisuudessa mitään sananvaltaa.

    Onneksi koko maailmalle Venäjällä ei ole rahkeita toteuttaa unelmaansa eikä toivottavasti ikinä olekaan.

    Nykyään on yleistynyt täysin käsittämätön romanttinen kuvitelma siitä että Paasikiven-Kekkosen linja olisi ollut sitä auvoa mitä sen aikanaan kuvattiin olevan. Todellisuudessa se oli ankaraa kamppailua Suomen säilymisestä länsimaisena demokratiana ja tappelua sen vähäisen liikkumatilan säilyttämiseksi minkä Neuvostoliitto meille salli. Sinnekö haluat Suomen takaisin? Pieneen ahtaaseen koppiin jonka koko ajan supistuva koko määriteltiin Kremlissä?

    Venäjä voisi olla loistava naapuri Suomelle mutta silloin vallassa pitäisi olla demokraattinen hallinto joka kunnioittaa naapureittensa suvereeniteettia ja oikeutta päättää omasta politiikastaan, ulkosuhteistaan ja liittolaisuuksistaan.

    Nyky-Venäjälle tämä on ylipääsemätön rasti.

    Harmittaa että venäläisillä on aina niin käsittämättömän huono herraonni. Ansaitsivat parempaa.

    Kuten mekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovin mustavalkoinen on Hopliitin näkemys. Putin paha - USA/NATO/EU hyvä. Eikö lännellä ole mitään omavastuuta esim. Ukrainan sekoilusta? EU:n etupiiriinhän tuota läpikorruptoinutta konkurssipesää oltiin ostamassa. Mikä ero siinä on? Etupiiripolitiikkaa ja "itälaajentumista" (vrt Lebensraum).

      Aika vankkumaton kansan tuki noilla Venäjän herroilla kuitenkin nyt on (no, media tietysti manipuloi tyhmää kansaa - sielläkin).

      Olisipa meilläkin hallituksella vastaava tuki ja olispa myös valtamedian hallituksenvastaisuus ja negatiivisuus edes pykälän pienempää, niin jotakin korjausta voitaisiin täälläkin asioihin aikaansaada.

      Vekkulia muuten on, että median refleksinomainen hallitusenvastaisuus ulottuu myös USA:n kanssa harrastettaviin yhteisiin sotaharjoituksiin. Siinähän media asettuu jo Putinin puolelle?

      Itse olen noiden harjoitusten kannalla: Suomi niin Nato-yhteensopivaksi kuin vain mitenkään, mutta ei Naton jäseneksi, jotta voimme säilyttää oman päätösvallan siitä, miten Suomea ja sen resursseja käytetään. Ja jotta Venäjä voi luotta siihen, että Suomi päättää itse - eikä joku Nato-eversti Norjassa päätä sen puolesta.

      Poista
  7. Tavallaan ymmärrän sen logiikan että "sotaharjoitukset amerikkalaisten kanssa vaarantavat Venäjän suhteet". Mutta kun Venäjä on jo monin kertaisesti huonontanut Suomen ja Venäjän suhteet omilla toimillaan, niin pakko kai Suomen on alkaa etsiä yhteistyökumppaneita.

    Venäjä on selkeästi kertonut meille omilla viesteillään, että haluaa painostaa meitä pakolaisilla, lapsiasiamiehillä jne. Jos tätä ei tunnusta, niin keskustelulta tipahtaa koko perusta pois.

    Ja perusfakta: Kun Suomessa on vuosikausia selitetty, että Venäjä ei ole Suomelle minkäänlainen ongelma eikä Natoon tarvitsi siksi mennä, niin olemme tässä kusessa.

    Suomi on ollut kuin taloyhtiö, joka toteaa, että emme tarvitse palovakuutusta, koska talomme on niin erilainen kuin se naapuritalo joka juuri paloi.


    VastaaPoista
  8. Jukka Aakula, fakta: länsirajan yli tullut noin 30 000, itäisen rajan vähän yli tuhat. Kuka tässä painostaa ja ketä?
    Miksi EU antaa virran kulkea, miksi ei pysähdytä ensimmäiseen turvalliseen maahan?
    Meillä on oikea raja idässä, oikeaa rajaa lännessä ei ole.
    Venäjä ei määrää meidän talouspolitiikkaamme, EU määrää.
    Meillä ei ole käytössä ruplaa, meillä on käytössö euro.
    Meillä ei ole yhteensopivuutta Venäjän asejärjestelmien kanssa, NATO:n ja jenkkien kanssa on.
    Me olemme matkalla liittovaltioon, federaatioon, kapitalististen ei-itsenäisten valtioiden federaatioon. Meistä ei tullut luojalle kiitos osa SNTL:ää, meistä tulee osa tuota EU-federaatiota.

    Eli kyllä isänmaallisena ihmisenä on katsottava että uhka omalle toimintavapaudellemme on olemassa lännen suunnassa, jos se on (peloissamme) idässäkin.

    Kulttuuripessmistinä kuitenkin on todettava että haikailemani liittoutumattomuus ja puolueettomuus (lue = suomalainen itsenäisyys) on menetetty. Emme saa antaa tippaakaan periksi Venäjälle, mutta en pidä teitä natottajia isänmaallisina ihmisinä ainakaan perinteisessä mielessä.

    Kuten olen joskus todennut tämä "länsi" mallia 2016 ei ole se länsi mihin me aikoinamme kaipasimme. Federaation ja globalismin nimeen vannova länsi on jotain muuta. Länsi joka ei halua säilyttää itseään. Britit näkevät sen.

    jk

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.