perjantai 25. maaliskuuta 2016

Murjaanien paluu?



Mauri vai murjaani?

Nykyään näyttää meillekin jostain siinneen kummallinen hyväihmisten kuppikunta, jolle on äärimmäisen tärkeää käyttää aina oikeita sanoja tai pikemmin jättää väärät käyttämättä. Ellei oikeita sanoja ole, yritetään kai keksiä muuta puhuttavaa. Mutta sanojen puute voi olla todellinen ongelma.
Suuri ja paljon puhuva esimerkki on tietenkin tuo N-sana, josta tulevat sukupolvet eivät varmaan saa koskaan tietää, mikä se oikeastaan oli, koska sen pelkkä sanominen jo on paha asia ja jopa kriminalisoitu.
Asian naurettavuudesta ja siitä, että kyseessä oli aivan normaali ja asiallinen sana ilman mitään halventavia konnotaatioita on kirjoitettu jo tarpeeksi, joten antaapa tällä kertaa ja tällä palstalla tämän teeman olla. Mutta ehkäpä jotakin itse prosessista: miten sanoja tuhotaan ja mitä tilalle? Amerikassahan negro oli nuhteeton tummaihoista afrikkalaisperäistä henkilöä merkitsevä sana aina 1960-luvulle saakka, jolloin vyörytys aloitettiin ja johti ennen pitkää tuloksiin jopa Suomessa!
Negro-sanan nuhteettomuudenhan me lapsetkin silloin kerran opimme englannin tunnilla. Sen sijaan sana nigger oli, näin kerrottiin, halventava, eikä sille ollut suomalaista vastinetta, koska ei ollut niitä neekereitäkään, ei hyviä eikä pahoja. Kuitenkin myös sen sanan käyttö sopi kyllä neekereille itselleen ja aika paljon lienee käytössä ollutkin. Kukapa ei tuntisi sellaistakin negro spiritualia kuin Oh my baby, my little nigger baby
Ja englantilaisessa runoudessa negro palveli nuhteettomasti kaikkia, myös niitä, joilla oli jotakin sanottavaa vaikkapa neekeriorjuudesta, rotujen tasa-arvosta ja muista hyvistä asioista. Ajatellaanpa vaikka Charles Kingsleyn runoa the Last Buccaneer, joka kuuluu suosikkeihini ja jonka Yrjö Jylhä (kokoelmassa Hallitse Britannia, 1929) on kääntänyt jopa originaalia paremmin:

Oh, sweet it was in Avès to hear the landward breeze
A-swing with good tobacco in a net between the trees,
With a negro lass to fan you while you listen’d to the roar
Of the breakers on the reef outside that never touched the shore

Ja Jylhän käännöksenä:

Suloista oli kuulla taas maatuulten huminaa
riippumatossaan näin hengähtää suuss’ oivaa tupakkaa
kun neekertyttö viuhkallaan sua varjos leyhyttäin
ja valtameren mainingit löi etäällä rantaa päin

Kingsleyn bukanieri oli jalo kapinallinen, oikeamielinen hahmo, joka ryösti espanjalaisten kultaa siksi, ettei se oikeudella heille kuulunut, vaan oli julmasti intiaaneilta kiristetty.
Bukanierien yhteisö oli jonkinlainen ihanneyhteiskunta, jossa vain kyky merkitsi jotakin, ei suku eikä peritty rikkaus. Neekerityttösen asema ei nyt kukaties ollut ihan tasa-arvoinen nykyajan uusipien vaatimusten mukaan, mutta hyvinpä näyttivät pelaavan bukanierin kanssa yhteen, kunnes negro lass, onneton, menehtyi pakomatkalla. Minun korvaani tuo lass, lassie on aika hellittelevä sana.
Mutta neekeriys siis ei tosiaankaan ollut vielä 1960-luvulla edes Amerikassa mikään häpeä. Afrikassa siitä teki ylpeilyn aiheen Léopold Sédar Sénghor, Senegalin presidentti, joka otti käyttöön ihannoivan käsitteen négritude, neekeriys. Moinen rotujen eriarvoisuutta perusteleva näkemys ei tosin tunnu myöskään täysin terveeltä. Minusta on outoa, että omaa rotua aletaan ihannoida, olipa syy mikä tahansa. Elleivät normaalit soritukset ja hankittu maine riitä, on niitä yksinkertaisesti parannettava, voisi kuvitella.
Joillekin (kuka, missä miksi?) tämä ei riittänyt ja, kuten tiedämme, sekä sana negro että nigger oli jo viimeistään 1970- luvulla julistettu yhtä lailla käyttökelvottomiksi. Sama musta, black oli aluksi käytössä mm. mustien muslimien keskuudessa, mutta viimein amerikkalaiset ratkaisivat asian omalla tavallaan ottamalla käyttöön sanan African-American.
Ongelmana oli vain, että tämä sana kyllä sopii käytettäväksi Amerikassa, mutta ei millään ilveellä Euroopassa, ei ainakaan afrikkalaisista tulokkaista.
Mitäpä sitten käytettäisiin? Ongelma on yhä ratkaisematta. Amerikkalaisten tahdissa on ilmeisesti ainakin joidenkin mielestä joka tapauksessa ollut pakko mennä, mutta tässä he ovat kurjasti pettäneet eurooppalaiset ja jättäneet heidät painiskelemaan tuon kirotun N-sanan kanssa ilman kelvollista vastinetta.
Kun meidänkin valpas älymystömme aikanaan hyökkäsi haukkana hylkäämään kirotun sanan, mutta ei ole tähän päivään mennessä kyennyt sitä korvaamaan, on jonkun muun se tehtävä kansamme parhaaksi ja kansainvälisen sovun säilyttämiseksi. On keksittävä jotakin ylevää ja kaikille kelpaavaa ja sitä ehdotan seuraavassa.
Itse asiassa, jo joskus muinaisina aikoina olen ehdottanut otettavaksi uudelleen käyttöön nyt jo unohtuneen sanan mauri tai sen johdannaisen murjaani.
Kuten negro tulee latinan mustaa merkitsevästä sanasta niger, tulee mauri (murjaani, morian) kreikan sanasta mavros, musta. Minun sukupolveni muistaa hyvin myös kreikkalaisen makean, mutta sangen kelvollisen viinin nimeltä mavrodaphne, mutta se on toinen asia.
Sanalla Murjaani, etenkin muodossa morian on uljas kaiku historiassamme. Von Morian-nimisiä virkamiehiä ja upseereita palveli aikoinaan kuningastamme ja monet heistä kunniakkaasti.
Kukapa ei sitä paitsi muistaisi tiernapoikien murjaanien kuningasta:

vaikka olen minä musta, olen minä hyviltä kaivattu
yksi hetta ja kuningas murjaanein maasta!

Siinä siis oivallisia kandidaatteja kauheaa N-sanaa korvaamaan. Kumpi valittaisiin? mauri vai murjaani?
Ehkä meidän on syytä miettiä, mitä sanat tuovat mieleemme nykyisellään. Schillerin näytelmästä »Die Verschwörung des Fiesko zu Genua« muistamme sanat ”mauri on tehnyt tehtävänsä, mauri saa mennä!” (Der Mohr har seine Schuldigkeit getean, der Mohr kann gehen!")
 Vaikka Schiller, kuten varmaan ymmärrämme, kirjoitti näytelmänsä aivan toisessa miljöössä kuin tämä nykyinen, saattaa olla, että kaikkein herkkätuntoisimmat vainuaisivat maurissa jotakin kielteistä, jonka oisi syytä häipyä ja siksi luulen, että sana murjaani, joka on vailla kaikkia rasitteita ja jopa nostaa kohteensa esimerkilliseksi ihmiseksi kaikkien tuntemassa laulussa, olisi kaikkein paras.
Puhukaamme siis murjaaneista silloin kun joudumme sanapoliisien ja vajavaisen sanaston kanssa ristipaineisiin! Tätä kaikki noudattakoot, loukkaantumatta ja riehaantumatta.






26 kommenttia:

  1. Lehtineekeri lienee nykyisin mediamurjaani? T: intrigööri

    VastaaPoista
  2. Mutta mikä on tämä tiernapojissa mainittu "murjaanein maa" ?

    VastaaPoista
  3. Eikä Pekkarinenkaan ole mikään neekeri.

    VastaaPoista
  4. Lehtineekereistä puhuttiin ainakin 60-luvulle ja sana esiintyi m m. pilalehdissä (Vappuneekeri).
    Murjaanien maan maantieteellistä sijaintia tuskin tiesivät edes sanan keksijät.
    Sanotaanpa nyt kuitekin että jossain Nuubian suunnalla sen vli olettaa olleen.

    VastaaPoista
  5. Korrekti sanahan Suomessa on 'maahanmuuttajataustainen'. Olen ihan oikeasti nähnyt Barack Obamasta käytettävän ilmaisua "USA:n ensimmäinen maahanmuuttajataustainen presidentti".

    VastaaPoista
  6. Hän on myös sitä, mutta ei se tarkoita murjaaniutta.

    VastaaPoista
  7. Mauri tarkoittaa jo tietyn alueen ihmisiä. N-sana toimii aina..

    VastaaPoista
  8. Termit övat ajassa, ei kai sen kummempaa. Ja menevät kun aika on toinen. Emme puhu myöskään sikiönlähdettämisestä tai vajaamielisistä tai portoista. Tai jos _haluamme_ puhua niin - miksi? -timo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, muksipä emme puhu? Ikäänkuin asiat siitä jollakin tavalla muuttuisivat. Merkki ajan epärehellisyydestä ja se ei hyvää ennusta.

      Poista
  9. "Schillerin näytelmästä Rosvot"
    Se on muuten näytelmässä Fiesco, näin mattiklingemäisenä jurputuksena

    VastaaPoista
  10. No niinpäs onkin! Peijakas kun jäävät joskus tarkistamatta nämä viittaukset. Pahoittelen!

    VastaaPoista
  11. Se vain mietityttää, ketä voi ja tarvitsee luonnehtia neekeriksi tai murjaaniksi. Kysehän on aste-eroista. Jossain Obamassakin on vain yksi "kohtalokas veripisara", joka ikään kuin (USA rasistisen oikeiston ja toisaalta häneen samastuvien rotuvähemmistöjen mielestä) erottaa hänet tavan ihmisestä. Entä Australian tai Intian "neekerit"? Todellakin - missä ja milloin on tarvetta erotella ihmisiä juuri tietyn negroidi-muuttujan perusteella? Hyvin harvoin, ja oikeastaan vain historillisissa yhteyjsissää, esim. kun puhutaan neekeriorjuudesta tms. Käytännön elämässä ei tule yhtään tilannetta, jossa tarvitaan ihonväripohjaista luokittelua - paitsi tunnepohjaisessa kauhistelussa ja ihan oikeasti rasistisessa leimaamisessa. Sikäli neekerit ja murjaanit ovat ilmauksina historiaa, jota mielestäni on turha pitää keinotekoisesti hengissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On myös täysin tarpeetonta käyttää ilmaisuja kuten "valkoinen lihaasyövä hetero" tai "länsimainen imperialismi". Tuollaiset asiat loukkaavat ihmisten tunteita eikä niistä ole mitään syytä puhua.

      Myös sanat homo ja homous on unohdettava, koska ne ovat selvästi loukkaavia. Seksuaalisuudesta tulee puhua vain niin, että se on eräänlainen "vapaan yksilön mahdollisuuksien kenttä"! Haha!

      Poista
  12. Tarvetta? Siis häpäisyyn tms.?
    No, mutta kun ei siinä murjaaniudessa ole mitään hävettävää eikä halventavaa! Vai onko muka sittenkin ja miksi?
    Jos halutaan adekvaatisti kuvata ihmistä, joka pn ihonväriletään musta ja peräisin Afrikasta, on sanottava hänä murjaaniksi tai neekeriksi. Jos hän taas uuluu esim. In tioan, Polynesian tai jopa Afrikan sarven tummaihoisiin, käytetään muita termejä, esim- negriitto.
    Jos asiaa kierrellään ja kaarrellaan ja keksitään keinotekoisia termejä, alkaa koko homma haista. Silloin on jotakin puhujan aivoissa vinksallaan: pitääkö hän murjaaneja tai neekereitä jotenkin alempiarvoisena? En mikä ainakaan pidä.

    VastaaPoista
  13. Tuota noin, landward breeze olisi merituuli, maatuulen vastakohta, mutta ei kai sillä niin väliä ole. Toisekseen, parhaan käsitykseni mukaan länsiafrikan leveäkasvoiset ja matalaotsaiset heimot ovat neekereitä, kun taasi itäafrikan kapeakasvot (mm. somalit) ovat juuri murjaaneja.

    VastaaPoista
  14. Runouden kääntäjät tekevät usein syntiä.
    Samaa mieltä siitä, etteivät somalit ole varsinaisia neekereitä, vaan n iiden ja haamilaisten sekoitusta. Neekerit on vanhastaan jaettu Sudanin- ja bantuneekereihin, jotka myös erottaa toisistaan, hottentoteista nyt puhumatta.
    Mutta jos N-sana nyt kerran on hirveä, niin murjaani kyllä perinteisesti kattaa sekä neekerit että muut mustat ja hyvin tummat.

    VastaaPoista
  15. Tämä neekeri-keskustelu menee sikäli niin sanotusti perseelleen, että sen logiikkana on kieltää lingvistiset tosiasiat. Suomessakin on empiirisesti tutkittu jenkki-, sakemanni-, japsi-, mustalainen- romani-, hurri- ym. etnonyymien konnotaatioita eli emotionaalisia lisämerkityksiä. On kiistatta osoitettu, että neekeri-sanaan assosioituu nykysuomessa - vaikka kuinka sen kieltäisimme - huomattavan voimakas kielteinen eli pejoratiivinen lisamerkitys. Siksi toimii muun muassa haukkumasanana. Itsekin - vaikka ole niin sanotusti edistyksellinen ihminen - äidyin kerran haukkumaan erästä riitakumppaniani ihan vain "neekeriksi" jaa olin saada turpiini. Tuskin haukkuisin ketään "jenkiksi". Eli kielellisten tosiaisioiden kanssa on meidän opittava elämään, sanoipa sydämemme mitä tahansa.

    VastaaPoista
  16. Nop mutta hyvänen aika. Tässä maailmassa jo jokaisella oma maineensa ja joka sanalla ,makunsa ja hakunsakin, josa oikein kaivellaan.
    Sen takia ei kenenkään ole syytä tehdä puheelleen yhtään mitään. Sen sijaan kyllä saattaisin huolestua siitä, elleivät ne, joiden maine on mustunut, tuntisi mitään tarvetta jotakin sille tehdä.
    Vaikka en ole amerikkalaisuuden ihailija, en kuuna kullan valkeana keksisi, etten saa jotakuta sanoa jenkiksi, jos hän satuu jenkki olemaan.
    Tässä pari päisvää sitten ratikassa joku huusi, ettei ole mikään savolainen, vaan on syntynyt Kontulassa, niin!
    Ihan OK, minun mielestäni, mutta pidän lähinnä idiootteina niitä, joiden mielestä esi olisi esimerkiksi sallittua käyttää sanaa "savolaoinen".

    VastaaPoista
  17. Pahoittelen noita kirjoitusvirheitä. Oma syyni taitaa olla.

    VastaaPoista
  18. Kun sanoin "tuskin haukkuisin ketään jenkiksi", tarkoitin, että tuota sanaa on (suomen kielessä) vaikea käyttää haukkumana. Sen sijaan vaikkapa ryssä-sanaa raastuvassakin punnittu (tyhmää kyllä). Sen pejoratiivisuus on kiistatonta. Eivätkä sanojen konnotaatiot ole mitän "maineita" vaan todellinen osa niiden käyttömerkitystä. Eli kannattaako tapella tosiasioita vastaan?

    VastaaPoista
  19. No herranen aika. Kyllä se maine on ihan yhtä kova tosiasia kuin mikä muu tahansa, jos se kerran tutkimuksella todetaan.

    VastaaPoista
  20. Jep! Ruvetaankin puhumaan maineen mukaisesti ryssistä ja Ryssänmaasta. Ja meidän suomalaisten maineeseen sopii vanha kaunis nimitys tshuhna tai vielä paremmin sen sivumerkitystä kuvaava tuhnu...

    VastaaPoista
  21. Puhumaan maineen mukaisesti? Tuota ryssäproblematiikkaa onlen toisaaltta käsitellyt. Sen erikoisuutena on, että sillä on nykyään suomessa vain jherjaava merkitys ja se vlidaan jäännöksettä korvata toisella sanalla, ellei herjaiusta haliuta mukaan.
    Toki tilanne muuttuisi varmaan nopeasti, mikäli sanaa alettaisin käyttää normaalisti. Moni näyttää sitä jo aloittelevan, mutta tässä, kuten muuallakin toimivat normaalit kohteliaisuuden käytännöt, joita ei ole mahdollista merkitä paaluttamalla ja julistelemalla.
    Halutusta vastaanotosta riippuen tietenkin käytetään niitä sanoja ja niissä merkityksissä, kuin on tarpeen.

    VastaaPoista
  22. Nykyäänhän Suomessa jopa roduista puhumista pidetään rasistisena ja sen perusteellahan esimerkiksi Jari Tervo päätteli suurimman osan suomalaisista rasisteiksi. Jossain kyselyssähän oli yhtenä kysymyksenä juurikin, onko rotuja olemassa. Tähän jos sattui täräyttämään peräkylän mummo, tai muuten nykytrendeistä tietämätön että kyllä, niin siinä sitä oltiin, umpirasisti tietämättään. Amerikoissa ilmeisesti ihan noin pitkälle ei vielä ole menty, siellähän puhutaan sanalla "race" nytkin, ilman mitään sen kummempaa arvolatausta. Taitaapa olla useissa täytettävissä lomakkeissakin vielä se kohta, johon merkataan oma rotu, eli race. Rasisti sananakinhan tulee racesta, joten jos pilkkua viilattaisiin, miten voi olla rasisti, jos rotujakaan ei kerran ole? Noh, miettiköön hevonen, sillä on isompi pää.

    VastaaPoista
  23. Kannattaa käydä Smithsonian institutionin museossa Washingtonissa. Eräässä osassa on tuota rotuasiaa sitten ihan roppakaupalla.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.