Vaihteeksi Pietarissa

Pistäytyminen Pietarissa. Lyhyt raportti

Kulttuurimatkailijan kannalta Pietarilla on muutama vahva etu puolellaan. Sijainti ja hinta ovat ruoholahtelaisesta perspektiivistä katsoen kohdallaan ja sama koskee kulinaarista ja museaalista tarjontaa. Niinpä kävin taas siellä, vaikka Moskovan matkan pölyt olivat vielä kengistä pyyhkimättä. Itse asiassa kyse oli ehkä pikemmin hienosta hiekoituslössistä, mutta eipä siitä sen enempää.

Hienoa musiikkia Venäjän kansantaiteilijan johdolla esitti Solisty Sankt-Peterburga –jousiorkesteri. Kotšnevan lesken talossa, satapaikkaisessa pikku salissa Fontankalla veti uskomaton ruutiukko viulullaan klassikot Griegistä Sibeliukseen, Bartokiin ja Haydniin. Kelpasipa tuota kuunnella ja paikka oli viimeistä sijaa myöten täynnä, mitä en ihmettele.

Täynnä oli myös vanha mukava Kulkukoiran kellari, jossa solistina oli vieläkin vanhempi ukko, Igor Ivanov-Zapolski. Vaan eipä ikä haitannut ja nyt viimeistään uskon, että se on vain sosiaalinen konstruktio. Melkeinpä hätkähdin, edistyksellisestä Suomesta kun olen, kuullessani tämänkin laulun sanoja:

 На Садовой улице, в магазине шляп
Понял, что погибну я из-за этих баб,
Глазки их пригожие, носики, носы,
Пропадаю пропадом из-за их красы.
Припев:
Ах вы, груди, ах вы, груди,
Носят женские вас люди.
Бабы носят, дурочки,
И комиссар в тужурочке.

Laulu on niin sanotusti sovinistinen, joten jätän sen kääntämättä ja totean, että niin mahdollisesti tekevät toimivat omalla vastuulla.  

Olihan siellä muitakin lauluja, mukaan lukien genreä блатные песни, tuollaisia odessalaisia, enemmän tai vähemmän huligaanimaailmasta juurensa juontavia. Siinä mielessä nämäkin chansonit muistuttavat aika lailla erinäisten ranskalaisten kollegojen tuotoksia, Georges Brassens tulee mieleen.

Brassens on jo vainaa, mutta laulut kai elävät vielä Pariisissakin. Pari vuotta sitten siellä käydessäni yritin kysellä, missä sen tyylistä musiikkia voisi kuunnella. Paikallinen kaverini sanoi, että paikat tyyppiä café chantant ovat jo hävinneet. Konsertteja sitten on jos on.

Yritin sitten itsekseni etsiskellä sopivia paikkoja ja päädyin lopulta venäläiseen emigranttikahvilaan, jossa tosiaan esitettiin venäläistä perusmusiikkia. Oli se ihan OK, mutta olisin nyt juuri silloin kaivannut ranskalaista chansonia.

Mutta Igorin ohjelmisto Kulkukoirassa oli kyllä valloittavaa juuri sillä tavalla kuin tämän taiteenlajin kuuluu ollakin. Sanoja ei meikäläisen rappeutunut korva aina erottanut viimeistä myöten, mutta kyllä riittävästi, jotta tunnelmaan pääsi mukaan. Hauska laulu tuokin Grudi-grudi. Yhtä härskiä kuin Brassens pahimmillaan. Lieneeköhän meillä kielletty? Huomasin, että kyllä Venäjälläkin joku noita sanoja paheksui, mutta tosikot elävät kaikkialla omassa surkeassa maailmassaan.

Mutta tuli sieltä Igorin yhtyeestä tuttuakin, ehta suomalaista musiikkia. Yllättäen Igor kertoi, että nyt esitetään karelo-finskaja polka nimeltä Karelo-polskaja finka. Se oli Säkkijärven polkka. Neljän miehen yhtyeelle tämä kappale on varsin vaativa ja ensin näytti siltä, ettei se nyt ihan Vili Vesterisen malliin mene, mutta menipäs! Loppu soitettiin niin kiperästi, ettei paremmasta väliä ja suosionosoitukset olivat mahtavat. Vielä lopuksi karelo-finka oli pyydettyjen uusintojen joukossa.

Kun osoittautui, että Taurian palatsissa sijaitsevaan Parlamentarismin museoon on hankittava tilaus etukäteen, luovutimme suosiolla. Olisipa ollut somaa käydä katsomassa, miten vuoden 1917 parlamentarismi aikoinaan kukoisti ja sitten kuristettiin. Mutta nyt tuossa entisessä Potjomkinin palatsissa on IVY-maiden yhteinen elin, joka tekee mitä tehneekään, syvimmässä salaisuudessa ja FSO:n ankarasti vartioimana. Istukoot nyt he sitten siellä, me käymme joskus toiste.

Käynti Dom knigissä ei ollut vältettävissä ja mukaan tarttui upea Morskoj Sankt-Peterburg pilkkahintaan. Lisäksi tuli Napoleonia, Talleyrandia ja Radzinskin sinänsä helppohintaiselta vaikuttava teos Jumalat janoavat, mutta sen vertaileva näkökulma terrorin kausiin tuntui joka tapauksessa riittävän kiinnostavalta. Aleksandr Janovin kolmiosainen  Russkaja ideja Nikolai I:stä Putiniin oli myös pakko ostaa.

Kirjojen ostaminen täällä ei ole rahakysymys ja kun tarjonta on uskomattoman monipuolista, ei kaupantekoa voi estää. Kassan vieressä Dom knigin kellarissa on sitä paitsi pikkuruisten kirjojen osasto hieman samaan tapaan kuin hypermarketin kassojen lähelle on usein sijoitettu karamelleja. Sieltä tuli vielä mukaan pari sievää opusta, Pascalin Mietteet ja La Rochefoucauldin Maksiimit. On ne minulla ennestäänkin, mutta nyt ne kulkevat kätevästi mukana vaikkapa pubiin, metroon tai kassajonoon.

Parissakin gruusialaisessa paikassa taas käyneenä olen taipuvainen yhä korottamaan Moikan varrella, Kazanin katedraalin ja Verikirkon puolessa välissä sijaitsevan ChaChan asemaa yhtenä Pietarin johtavista kaukasialaisista paikoista, erityisesti Stremjannaja-kadun pikku Ketin (Cat) rinnalla. Jopa salaatit olivat vallan fantastisia. Tšatšassa näyttää olevan musiikkiakin, ainakin tulevana naistenpäivänä siellä on romanssikonsertti.

Vanhan chauvinistin mieleen tulee, että venäläistä naistenpäivää olisin itsekin koska tahansa valmis kaikin tavlin tukemaan ja viettämään, vaikkapa muutaman kerran vuodessa. Tämä suomalainen versio sen sijaan tuntuu irvikuvalta, joka jättää tympeän maun suuhun, kuten kaikki falskius yleensäkin. Miten lauloikaan Igor Ivanov-Zapolski:

Ах вы, груди, ах вы, груди,
Носят женские вас люди.
Бабы носят, дурочки,
Они же любви курочки

Toivottavasti nyt muistan tuon viimeisen säkeen oikein, mutta tämän tyylinen se laulun henki ainakin oli.