torstai 5. toukokuuta 2016

Jätetään nyt se historiakin



Ilman historiaa

Lukion uusi tuntijakoasetus ja opetussuunnitelma, jotka tulevat voimaan syksyllä, vähentävät historian kurssien määrää. Muutamissa kokeilukouluissa lukiolaisten on mahdollista jättää historia kokonaan valitsematta.
Tässä ollaan todella peruskysymysten äärellä. Alan asiantuntijat ja organisaatiot ovat jo julkituoneet kauhistuksensa asian johdosta, mutta luulen, että koko juttu uhkaa siitä huolimatta kadota päivittäiseen mediahälyyn. Sen vuoksi se on mielestäni syytä nostaa yhä uudelleen esille siihen saakka kunnes asiaan saadaan muutos ja ennen kuin heräämme Amerikassa.
On tietenkin ymmärrettävää, että kaikkien aineiden edustajat pitävät omaansa muita tärkeämpänä ja painostavat myös koulua huomioimaan tämän, mielestään ilmeisen asian. Lukion tuntijaossahan pelataan klassista nollasummapeliä ja se, minkä joku saa, on muilta pois.
On kuitenkin kylmäävää (kerrankin, oikeasti) huomata, miten kansallisen ja eurooppalaisen kulttuurin kannalta niin keskeinen aine, kuin historia ollaan tunkemassa marginaaliin, vieläpä hetkellä, jolloin sen tarve on erityisesti kasvamassa.
Nikolai Tšernyševski, joka oli Venäjän intelligentsijan epäjumala 1800-luvulla ja vielä sen jälkeenkin, pohdiskeli joskus, että ihminen saattaa olla tuntematta luonnonhistoriaa, fysiikkaa, kemiaa, kieliä, kaunokirjallisuutta ja tuhatta muuta asiaa ja käydä siitä huolimatta sivistyneestä. Mutta mikäli hän ei tunne historiaa eikä ole siitä kiinnostunut, häntä pidetään ehdottomasti moukkana.
En ole suinkaan Tšernyševski-fani, mutta hänen ajatelmansa sopii hyvin kuvaamaan sitä tapaa, miten asiat yleisesti ymmärrettiin tuohon aikaan, huolimatta siitä, että ns. eksaktit tieteet olivat kunniansa kukkuloilla ja niiden ehdottomaan pätevyyteen luotettiin naiivisti.
Luonnontieteiden aseman suhteellisuuden ymmärrämme nyt paremmin, mutta historian merkitys niihin verrattuna ei ole vähääkään muuttunut eikä tule muuttumaan, tekisi mieli sanoa, mutta koskaan ei pidä sanoa ”ei koskaan”.
On osuvasti sanottu, ettei historia ole mikään tiede (science), vaan paljon enemmän. Se on ihmiselle välttämätön tiedostuksen muoto, jonka kautta hän rakentaa ihmisyytensä ja kansalaisuutensa. Kieltämättä tämä historian asema on myös houkutellut ja tulee houkuttelemaan luokseen erilaisia friikkejä, jotka uskonnollisessa hurmoksessa saarnaavat vaikkapa feminististäö maailmankuvaa sitä historiaan heijastaen.
Mutta friikit meillä kyllä aivan varmasti tulee aina olemaan keskuudessamme. Heille avasivat merkittävästi tietä Kuhnin ja Feyerabendin kaltaiset ns. ajattelijat, joiden ”kaikki käy”-filosofia lähti siitä, että jollei kaikkiin historian avaamiin kysymyksiin ole eksaktia ratkaisua, niin eipä sillä sitten olekaan väliä, millainen ratkaisu niihin keksitään. Tämä on myös tärkeä kulttuurin rappion merkki ja yksi hulluuden muoto, Bertrand Russellin mainiota ilmaisua käyttääkseni.
Meillä ilmeisesti on jo keskuudessamme korkeita virkamiehiä, joiden mielestä historian tunteminen ei ole tarpeellista ja on pelättävissä, että tällainen asenne saattaa tulla suorastaan vallitsevaksi, mikäli historia keskeisenä lukioasteen oppiaineena menettää paikkansa.
Mitä asia käytännössä saattaisi merkitä? Globalisaation edistyessä on syystäkin korostettu vieraiden kulttuurien tuntemisen tärkeyttä. Eurooppalaisen kulttuuriperinnön ohella jokaisen olisi hyvä tuntea ainakin jonkin verran myös esimerkiksi aasialaisia kulttuureja ja osata sikäläisiä kieliä edes hiukan.
Tämä ei kuitenkaan voi millään tavalla korvata sitä, että jokaisen sivistyneen ihmisen on tunnettava mahdollisimman hyvin oma kulttuurinsa. Tähän kulttuuriin kuuluvat äidinkieli ja kotimainen kirjallisuus, historia sekä uskonto ja antiikin tarusto.
Vasta hyvä äidinkielen hallinta, joka perustu laajaan kirjallisuuden tuntemukseen, antaa ihmiselle pohjan, jolle voi rakentaa myös tuntemustaan ja taitojaan muista kielistä. Lapset, jotka kasvavat puolikielisessä ympäristössä vailla äidinkieltä, eivät koskaan kykene todella hallitsemaan mitään kieltä.
Ei-natiivin tankerokielen eli lingua franca- englannin suosiminen sekä työelämässä että vapaa-ajan kielenä, vieläpä myös lukemattomien perheiden kommunikaatiovälineenä johtaa helposti oman kielen rappioon samalla kun se luo eräänlaista pidgin-kulttuuria, joka itseään ilmaistessaan mongertaa vain puoliksi käsittämäänsä kieltä. Mikään täysiopainoinen kulttuuri ei ole tällaisen välineen avulla mahdollista.
Sama perusasetelma koskee kulttuureiden muita perusteita. Lukion kurssit tekevät periaatteessa mahdolliseksi tehdä aktiiviseen ajatteluun ikänsä puolesta jo kykenevät nuoret tietoisiksi omasta kulttuuriperinnöstään. Keskeisiä tekijöitä siinä tietenkin ovat historia ja uskonto. On hyvin kuvaavaa ja hyvin huolestuttavaa, että nämä molemmat nyt näyttävät olevan vaaravyöhykkeessä.
Pakanallistuminen on nyky-yhteiskunnassa nopea prosessi, joka näyttää jo parin sukupolven sisällä vaarantavan kirkon toimintamahdollisuudet. Mikäli tämän lisäksi myös uskonnon opetus kouluissa lopetetaan, heikentää se vakavasti länsimaisen kulttuurimme yhden tukipylvään kestävyyttä. On syytä korostaa, ettei ole mitään merkkejä siitä, että tulevaisuuden maailma olisi uskonnollisesti välinpitämätön, päinvastoin.
Älykääpiötason ateismi, jota veronmaksajien varoilla kustannetut tiedotusvälineet nyt suoltavat suurena älyllisenä suorituksena, ei kaipaa erityistä opiskelua. Siihen kykenee jokainen, jolle lukutaidon opettaminen on mahdollista. Sen sijaan uskontoon liittyvien hienouksien ymmärtäminen on monin verroin vaativampaa ja siihen pyrkivät kaikki ne, jotka haluavat ymmärtää muutakin kuin oman aikansa historiaa.
Mikäli ymmärrys ja osaaminen omasta kulttuurista heikkenee, vähenee vastustuskyky erilaisille kilpaileville virtauksille ja kaikenlaiselle ylikansalliselle humpuukille. Olisi valitettavasti toiveajattelua lähteä siitä, että tuloksena olisi rationaalinen sukupolvi, joka on vapaa nationalistisista ja uskonnollisista ennakkoluuloista.
Ikävä kyllä, luultavampaa on, että siinä kiihkouskonnollisessa ja sovinistisessa ympäristössä, joka maailmassa Euroopan ulkopuolella jo nyt vallitsee, tulee olemaan suuri paineita siihen suuntaan, että myös meidän maassamme ihmiset menevät mukaan irrationaalisiin, ylikansallisiin massaliikkeisiin, sitä helpommin, mitä vähemmin he tuntevat niiden historiaa.
Historiaa pyrkivät myös korvaamaan kaikenkarvaiset simplistiset kaavat, joiden tarjoajista ei, luoja paratkoon ole pulaa meilläkään. Edes pienen maamme vähäpätöinen historia ei monien kulttuuri-imperialistien mielestä saisi missään tapauksessa olla oman maamme näkökulmaan perustuvaa, vaan sen sijaan joidenkin muiden ja arvokkaampien tahojen kirjoittamaa.
Jo nyt on helppo havaita, että monilla jopa akateemisen koulutuksen saaneilla on suuria vaikeuksia hahmottaa esimerkiksi Suomen erityisasemaa toisessa maailmansodassa ja sen jälkeisenä aikana. Tämän johdosta tehdään helposti oikopäätelmiä ja kannatetaan suurella innolla sellaisia suorastaan irvokkaita ulkomaisia tulkintoja, jotka perustuvat täydelliseen asiantuntemattomuuteen.
Kaiken kaikkiaan tässä kuvatut ilmiöt saattavat viitata laajempaan aikakausia jakavaan prosessiin, yleiseen tyhmistymiseen, joka leviää länsimaisen kulttuurin piirissä. Siihen liittyvät tuotteiden valmistamisen lakkaaminen länsimaissa ja niihin tarvittujen taitojen ja tietojen unohtuminen, tpoimettoman proletariaatin ja slummien syntyminen, opetuksen tutkintovaatimusten tason laskeminen kaikilla tasoilla ja taiteen primitivisoituminen.
Kun tähän liitetään kansallisen ja länsimaisen kulttuuriperinnön unohtaminen, uuspakanuus ja synkretismi, syntyvyyden väheneminen ja maahanmuutto, alkaa näyttämö olla valmis uudelle aikakaudelle, joka merkitsee barbarian ja primitiivisyyden paluuta. Sellaisen maailman saarekkeita on Euroopassa jo paljon.


22 kommenttia:

  1. Orwellin Oseaniassa eletään nykyhetkessä ilman menneisyyttä, mutta historiaa ei ole unohdettu, kun tarvitaan Totuusministeriön byrokraattiarmeija muokkaamaan sitä toivottuun suuntaan.

    VastaaPoista
  2. Suurimpana ongelmana on välinpitämättömyys omasta perinteestä, kulttuurista ja historiasta. Sellainen kansa joka ei arvosta omaa kulttuuriperintöään ja ylenkatsoo kansansa historiaa ottaa mielellään tarjottavat aatteet sellaisenaan, paneutumatta siihen mitä ne edustavat ja mihin ne tähtäävät. Siinä on selkeästi piirteitä massahysteriasta aivan samoin kuin natsien tai islamististen maiden ajatusten muokkaamisessa. Siinä kontekstissa massat ovat vaarallisempia kuin sinänsä vähäiset ääriliikkeet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ongelma on opetusohjelmien laatijoiden ja ohjelmien hyväksyjien välinpitämättömyys ja mielikuvituksen puute. Nuorison kohdalla tuo ei liene kovin vaarallista. Oman elämän rakentaminen on silloin se kaiken nielevä kiinnostuksen kohde joten "historia sun muut" ovat toissijaisia.
      Kiinnostus ja laajemman tiedon tarve herää ihmisessä kun hän alkanut integroitua yhteisöönja pääsemässä vaikuttamaan siihen. Vasta silloin mainittujen "pilipaliaineiden" avulla saadut tiedot ja käsityskokonaisuudet nousevat arvoonsa. Tämä on se mikä opetusohjelmien laatijoide pitäisi painaa mieleensä ja mistä puhua kun he vaativat aineilleen runsaasti tilaa jo varhaivaiheen opetusohjelmissa!

      Lukekaa mitä Ruotsissa tapahtuu. Meno tuntuu pelottavalta. Tässä erään yksilön kokonaiskäsitys, mm opetuksen tasosta, nyt englanniksi:

      swedenreport.org

      hh

      Poista
  3. Eurooppa kärsii aina vain valkoisen miehen taakan aiheuttamasta krapulasta, mutta huvittavinta on, että Suomessa siitä on tehty masokistinen hyve, vaikka emme koskaan päässeet edes ryyppäämään siitä lekkeristä, joka taakkaa lisäsi. Tosiasiahan on, että faktat ovat ovat hepposta kamaa, kun tunteet astuvat peliin. Moraalinen ylemmyyden tunne liittyy siihen taakkaan ja alemmuuden tunne siihen krapulaan. Nerokas uuslukeneistomme on historiallista faktoista välittämättä sekoittanut nämä asiat niin, että ylemmyyden tunne kohdistetaan niihin lajitovereihin, jotka eivät oikein oivalla historiansa uustulkintaa ja alemmuuden tunne kohdistetaan niihin, jotka tulevat kulttuureista, joissa eletään edelleenkin anakronistisessa hämärässä.

    VastaaPoista
  4. Kuka enää kulkee Rasputinin viitoittamaa tietä joka olisi pelastanut meidät bolshevismin kiroukselta.

    VastaaPoista
  5. Sota on rauhaa! Tietämättömyys on voimaa! Iskulauseita Oseaniasta. Proffana ottaisin myös valokeilaan internetin tietoa sirpaloivan vaikutuksen, eli yleisen kyvyn tyhmentää suuria massoja. Kysypä nuoremmilta sukupolvelta jotain hiukankin laajempaa kokonaisuutta, ja alkaa levoton liikehdintä penkillä :) On olemassa jokin tutkimus netin tyhmentävästä vaikutukseta, mutta suurin osa siitä taitaa liittyä kärsimättömyyteen eli haluun saada laajempaa selitystä vaativiin asioihin kattava selitys parilla lauseella. Mene ja tiedä, mutta kyllä nämä tulevat "älyköt" tulevat olemaan lirissä, jos heidän nettiin ulkoistetut aivonsa lakkaavatkin tilapäisesti toimimasta.

    VastaaPoista
  6. Huvittavaksi asian tekee se, että samalla kun erään ministerin johdolla jopa historiaa tehdään lukiossa vapaaehtoiseksi, erään vieraan kielen pakollisuudesta ei haluttaisi joustaa piiruakaan.

    VastaaPoista
  7. Historian merkitys on maailmankatsomuksen kannalta niin merkittävä, että siitä on pyrittävä eroon. Stanfordin yliopistossa haluttiin takaisin Läntisen sivilisaation opintokurssi, parikymppiset opiskelijat, jotka peruskoulussa ja lukiossa oli aivopesty läntisen maailman historian rikoksilla eivät halunneet kurssia, koska opettamalla länsimaista kulttuuria ylläpidetään valkoisten ylivaltaa, kapitalismia ja kolonialismia, ja kaikkia muita alistavia järjestelmiä, jotka saavat voimansa lännestä. Denis Prager kysyy Frontpage Magazin-artikkelissaan "Miksi vasemmisto tuntee inhoa länsimaista sivistytä kohtaan. Länsimaiden vastaisen vasemmistolaisen vihan motiivit." (Why the left loathes Western civilization).

    Vasemmisto sivuuttaa kaikki läntiset saavutukset, ja pitää mitä tahansa ei-länsimaisuuteen kohdistuvaa kritiikkiä rasistisena, sovinistisena, imperialistisena, kolonialistisena, muukalaisvihamielisenä jne. Tämä selittää sen, miksi vasemmisto on niin suojeleva islamia kohtaan. Amerikan vasemmistosiiven presidentti Barack Obama, ei käytä, eikä salli hallituksensa käyttävän sanaa ”islamilainen terrorismi”. Ja islamin kritisointi leimataan ”islamofobiaksi”, näin rinnastaen moraalisesti tällaisen kritiikin rasismiin. Eikä tämä tarkoita, että vasemmisto sympatisoisi islamia, koska se ylenkatsoo kaikkia uskontoja, mutta koska useimmat muslimit halveksivat länttä, ja viholliseni vihollista täytyy suojella.

    Siksi vasemmisto inhoaa Israelia. Jos vasemmisto todella välittäisi ihmisoikeuksista, naisten oikeuksista, homojen oikeuksista, sananvapaudesta, uskonnon ja lehdistön vapaudesta, se olisi hyvin laajasti Israel-myönteinen. Mutta Israel on vasemmiston näkökulmasta valkoinen, eurooppalainen ja kolonialismia harjoittava, tai toisin sanoen, läntinen. Ja palestiinaaiset ovat ei-länsimaisia. Niinpä, iso kysymys on, miksi? Miksi vasemmisto suhtautuu vihamielisesti läntiseen sivistykseen?

    Prager on pohtinut tätä kysymystä ja päätynyt ajattelussaan siihen, että vasemmisto vihaa standardeja, laatuvaatimuksia. "Vasemmisto vihaa normeja – moraalisia normeja, taiteellisia normeja, kulttuurisia vaatimuksia. Länsi on rakennettu kaikkien näiden kolmen varaan ja se on kunnostautunut kaikissa noissa kolmessa suhteessa."

    Taiteessa ei voi kukaan olla parempi kuin toinen. Katugraffiti menee taiteesta siinä missä Rembrandtkin. Ilman harmoniaa olevat atonaaliset äänet ovat yhtä hyviä kuin Beethoovenin musiikki. Klassinen musiikki ei ole parempaa kuin länsimaiden ulkopuolella tuotettu musiikki. Moraalimaailmassa vallitsee sama standardien vieroksunta. Vasemmistosiiven koko moraalisanasto on läntisten moraalisten vaatimusten torjuntaa: 'suvaitsevaisuus', 'inkluusio', 'syrjimättömyys' (määritelmä: standardit syrjivät), 'arvostelemattomuus' ja jopa 'tulonjaon epätasa-arvo', [eriarvoistuminen] mistä voi päätellä toisten työn olevan arvokkaampaa kuin toisten.

    Ja lopuksi tulemme vasemmiston vihaan läntisten sivilisaatioiden uskontoja kohtaan – juutalais-kristillisiä uskontoja, joilla on selvät standardit oikeasta ja väärästä. Raamattuun perustuvat uskonnot ovat takuu moraalisesti tuomitsevasta Jumalasta. Vasemmistolle se on kirous. Vasemmistolle tuomitseminen on sallittua vain, kun vasemmisto tuomitsee muita. Kukaan ei saa tuomita vasemmistoa – ei ihminen, eikä Jumala.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistava kirjoitus Bogreol!
      Tänään juttua lehdissä ns. Pirkkalan koulumonisteesta, eli marxilaisten aivopesu-pyrkimyksestä 70-luvulla viidesluokkalaisten (!) tunneilla.

      Itse mietin mikä on tämän ajan Pirkkalan monisteiden piilo-opetusuunnitelmaa.
      Kyllä, luultavasti ja mitä saamiin tietoihin on edes osaksi luottaminen niin : a)LGBT-agenda b)erään uskonnon x valkopesu c) multikultin edistäminen


      Poista
    2. "Itse mietin mikä on tämän ajan Pirkkalan monisteiden piilo-opetussuunnitelmaa."

      Minä luulen tietäväni. Jouduin kahlaamaan peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmat.

      Monikulttuurisuuden (= suuressa määrin nykyään sama kuin islam) kritiikitön ihailu ja sen rikkauden ylitys sisältyy läpäisyperiaatteella näihin suunnitelmiin.

      Poista
    3. Niinhän se taitaa olla. Mutta lasten vanhemmat ei taida välittää.

      70-luvun taistolaiset olivat varmasti pienempi harmi ja uhkakin, kuin mitä tämä mikä meillä on nyt syntymässä ja mitä ollaan myös ihan omin voimin synnyttämässä. Pirkkalan monisteet oli ns. amatöörien puuhastelua verrattuna nykyiseen indoktrinaatioon.

      Poista
  8. Eräs juttu mikä on rapauttanut mielestäni historian asemaa on säännöllisin väliajoin ilmestyvät median rakastamat historian skuupit, jotka kertovat "uutta tietoa" joka "muuttaa käsityksiämme" siitä ja siitä asiasta.

    Suomessa varsinkin vuosien 1917-1918 ja 1939-1944 tapahtumat ovat olleet tätä jatkuvaa skuuppailua. Itse historian rakastajana, ja senkin ymmärtäjänä, että tulkinta ja tutkimus voi olla myös moniäänistä, en kuitenkaan enää kestä enää yhtään uutta "paljastusta" noilta vuosilta.

    Viime aikaisetkin jututkin jossa (muka) raflaavasti on näytetty toteen, että melkein isisläisiä, terroristeja ainakin, on meidänkin tyypit olleet omina aikakausinaan ja että meidänkin historiamme on yhtä massamurhaa ja raiskailua ollut, että pistäkääpäs vaan suunne kiinni vaan kiltisti ja tajutkaa hävetä Suomeanne.

    Suomellakin on mielenkiintoinen ja vaikea historia ollut, se on totta, mutta nuoren tutkijapolven loputon postmoderneilu ja suorastaan fanaattinen relativismi on kyllä laskenut laskenut arvostustani hieman ko. tieteenalan suhteen.

    Historia voisi alkaa keskittyä mm. omaan mustien aukkojen historiaansa, historian historiaan. Mm. siihen että miksi kouluissa orjuutta käsitellessä otetaan aina esiin Pohjois-Amerikan orjakauppa, mutta arabien vastaava, vähintään yhtä massiivinen ja julma, ei saa edes lauseen verran mainintaa. Tämä noin kuin esimerkkinä.
    Penskoille tarjoillaan kouluhistoriassa samat kauhukuvat Hollywood-kaavan malliin, jossa on oikeat hyvät ja oikeat pahat.
    Niin muuten meidän vuosien 1917-1918 tapahtumienkin suhteen.
    Punaiset uhrit, valkoiset pyövelit.

    jk

    VastaaPoista
  9. Monelle saattaa olla aikamoinen yllätys, jos selvitetään, minkä puolueen ministereillä on keskimäärin paras historiasivistys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saman, jonka kansanedustaja kyseenalaistaa evoluutioteorian?

      Poista
  10. Kun oma poika meni lukioon, rohkaisin häntä keskittymään luonnontieteisiin. Luulin, että historian pakollinen oppimäärä riittäisi hänelle. Myöhempien keskustelujen perusteella olin väärässä. Pojan ymmärrys historiasta on jäänyt puuutteelliseksi.

    Omana aikanani annettu historianopetus kävi läpi olennaiset asiat ja tarjosi riittävän taustan ymmärtää historialliset tapahtumat, jos aitoa kiinnostusta asiaan oli. Nykyisin en ole lainkaan varma asiasta. Muille kuin historian kurssit vapaaehtoisesti valinneille, ymmärrys jää puutteelliseksi.

    Nykyisin puhutaan paljon historian väärinkäytöstä. Yleensä väärinkäyttäjiä ovat ne, jotka eivät jaa nykyajan käsityksiä hyvästä ja oikeasta.

    Väitän, että historian väärinkäyttö muuttuu helpommaksi, jos ihmisten käsitykset historiallisista tapahtumista ovat puutteelliset.

    VastaaPoista
  11. "Tässä ollaan todella peruskysymysten äärellä... Sen vuoksi se on mielestäni syytä nostaa yhä uudelleen esille siihen saakka kunnes asiaan saadaan muutos ja ennen kuin heräämme... Venäjällä."

    Venäjän arkistolaitos on Putinin ukaasilla alistettu Venäjän presidentin henkilökohtaiseen valvontaan. Historialla on merkitystä. Pyhän Venäjän ideokraattinen valtio haluaa määrätä myös historiannäkemykset ja tutkimuksen. Finlandisierungin Suomessa eli sovjetisoituneessa/kgbisoituneessa Suomessa se on helppo tehdä. Vuoden 1918 Vapaus-, kansalais-, sisällissotaa ja vallankumouksellista sotaa ei käsitellä Lokakuun vallankumouksen bolshevistisena jatkona Suomen alueella, vaan metafyysisen proletariaatin luonnollinen pyrkimys luoda proletariaatin diktatuuri. Samoin väitetään ettei mitään Mainilan laukauksia ollutkaan!

    Koska nämä asiat ovat vaikeita aikuisillekin, niin on parasta että koululaiset eivät tiedä siitä yhtään mitään. Näin väittää Putinin historiallinen puskaradio Tiltun äänellä.

    Koska

    VastaaPoista
  12. Venäjällähän historian opetus on arvossaan. Lapsille opetetaan militarismia ja nationalismia pienestä pitäen.
    Historia on ihmiselle tärkeää. Perustuuhan ablosuuttisesti kaikki -refleksitoimintaa lukuunottamatta- hänen toimintansa ja päätöksensä, itsensä tai muiden ihmisten kokemusten seulomiseen.
    Minä olen innokas historian harrastaja. Mutta en pysty muodostamaan käsitystä siitä, missä laajuudessa historiaa pitäisi kouluissa opettaa.

    VastaaPoista
  13. Varmasti historiaa ei koskaan kyetä opettamaan tarpeeksi. Mutta huolestuttavaa on se, että kuvitellaan se jopa täysin tarpeettomaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kammottava ajatus, etta Valtio kontrolloi, suodattaa ja annostelee historiallista totuutta lapsille. Kourallinen ihmisiä opetusministeriossä ja pari kirjankustantajaa päättää keskenään kokonaisen Kansan maailmankuvasta. Sairasta. Absoluuttista totalitarismia.

      Vaihtoehto

      Ajatelkaapa jos koulu saisi itse luoda vanhempainyhdistyksen kanssa opetusohjelman. Esim. historian opetusohjelma voisi elää ja muuttua vaikka parin vuoden välein. Sen sijaan, että opetettaisiin kaikille sukupolville kaikkialla sama, yhdenmukainen historia eli maailmankuva vuodesta toiseen, niin opiskeltaisiinkin suuri moninainen kokoelma historioita.
      Sen sijaan, että ulkoa opeteltaisiin pintaraapaisu kaikesta, jossain koulussa opiskeltaisiinkin esim. yhtenä lukukautena joku spesifinen kiinnostava historia perinpohjaisesti. Esiteltäisiin nuorille, mitä historian opiskelu on parhaimmillaan.
      Miettikääpä kollektiivisella tasolla kuinka paljon syvemmän ja laajemman historiasivistyksen koulujärjestelmä voisi näin välittää.
      Tämä voisi motivoida hurjasti historian opettajaakin, jos oletamme, etta hänellä on intohimo ammattiinsa.

      Poista
  14. NL:ssa suunniteltiin historia-tulevaisuuden opetusta annettavan Virossa venäjänkielen oppitunneilla, joten ei olisi tarvittu erillistä historian opetusta. Uusi uljas ihmisrotu, kansainvälinen ihminen. (älkää kertoko Grahn-Laasoselle)

    VastaaPoista
  15. Kuka tietää, ehkäpä historian opetus yhdistetäänkin ruotsin kielen opetukseen? Hieman vastaavaa on nähty jo esim. Tampereen Teknillisessä Yliopistossa jossa pakollisen ruotsin opetusta on yhdistetty jo muihin pakollisiin tekniikan alan kursseihin.

    VastaaPoista
  16. Historia, tärkein yleissivistyksen aine, tärkein oppiaine kaiken kaikkiaan ihmiselle, muut tärkeät maailman ja minkään ymmärtämiseksi maantieto/maantiede, äidinkieli tietenkin. Näiden jälkeen tulevat (vasta) sitten ne muut tärkeät, joita en tässä käy nyt luettelemaan... nekin tiedämme.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.