sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Heikkenevä kasvu



Heikkenevä kasvu

Talouskasvun heikkeneminen näyttää monelle suomalaiselle olevan hirmuinen peikko. On se kerta kaikkiaan kauheaa, kun Suomen talous kasvaa vähemmän kuin vaikkapa Viron. Mikä tämän tällaisen tien päässä oikein häämöttääkään?
Oikea vastaus saattaisi olla vaikkapa Japani. Japani, jonka uskomaton talouskasvu 1980-luvulla sokaisi monet jo uskomaan, että tuo pikku saari yksinään saattaisi ruveta riepottelemaan koko muuta maailmaa, jämähti sitten paikalleen ja on jo muutaman vuosikymmenen ollut pysähdyksissä.
Pysähtyminen ei toki tarkoita sitä, että maa olisi köyhyyden ja kurjuuden syövereissä. Japanissa väestö on suuresti (pahasti?) vanhentunut, talouskasvu on pysähtynyt ja valtionvelka kasvanut hurjaksi. Japani on myös jämähtänyt omaan japanilaisuuteensa, eikä ole päästänyt eikä kutsunut maahanmuuttajia mistään maailmankolkasta. Entäs sitten?
Silti Japani voi ihan hyvin. Sen elintaso on korkea, sen kansalliset perinteet ovat arvossaan ja se tuottaa jatkuvasti maailmalle esikuvallisena pidettyä tekniikkaa. Mikäli talouskasvu on lakannut, se merkitsee onnettomuutta lähinnä niille harvoille mammonanpalvojille, joiden mielestä tärkeämpää on hankkia aina vain lisää ja lisää rahaa keinolla millä hyvänsä, vaikkapa erilaisilla finanssi-instrumenteilla, sen sijaan että tyydyttäisiin siihen reaaliseen tuottoon, joka saadaan tehdystä työstä.
Jo vanhan kansakoulun matematiikalla oppi ymmärtämään, ettei kasvuprosentti kerro mitään siitä, millaista hyvinvointia maan talous tuottaa tai edes siitä, miten paljon se tuottaa. Suuri kasvuprosentti on aina ollut ominaista kehitysmaille, joiden lähtötaso on alhainen. Pitkälle kehittyneen maan talouden korkea kasvuprosentti on itse asiassa luonnoton asia.
Kasvu ei ole, eikä voi olla enempää loputonta kuin myöskään itsetarkoitus. Saattaa olla yksinkertaistusta, jos sanotaan, että jossakin vaiheessa kehittyvä maa tulee valmiiksi eikä enää tarvitse kasvua. Maailman resurssit huomioiden tämä joka tapauksessa on välttämättömyys. Tämän planeetan tuotanto ei voi kasvaa loputtomasti eikä sen voisi kuvitella olevan kenenkään etu. Jossakin vaiheessa tavaraa ja elintasoa on riittävästi, eikä kasvulle enää ole järkevää tilausta.
Arvostettu Foreign Affairs-lehti otti tämän vuoden maalis-huhtikuun numeronsa teemaksi ”Maailma on lattea, miten hitaasta kasvusta selvitään”.
Japanin oloista lehti antaa varsin lohdullisen kuvan. Eläkepommi ei ole siellä valtakuntaa tuhonnut ja vaikka valtionvelka on tavattoman suuri, niin eletäänpä sitä senkin kanssa. Ei se ole mikään syy ruveta vaihtamaan väestöä ja tuomaan maahan sen perinteille ja hengelle aivan vierasta kulttuuria.
En tiedä, mihin Japanin politiikka maahanmuuttoasioissa perustuu, mutta ainakin se sopii hyvin yhteen sen tervejärkisen ajattelun kanssa, jonka mukaan maahan ei kannata ehdoin tahdoin luoda aikapommia, joka suurella varmuudella tulee ajan mittaan aiheuttamaan korvaamatonta tuhoa ja onnettomuutta kaikille osapuolille. Kaikkein typerintä olisi tehdä tämä ”humanitaarisin” perustein eli pönkittää moraalista itsetyytyväisyyttä ottamalla säälittäviä elättejä. Ei valtioita ja kansakuntia näin hallita.
FA:n mainitussa numerossa kommentoidaan myös Mary Beardin kirjaa SPQR (Senatus populusque romanus), joka aivan ilmeisesti pyrkii peilaamaan Rooman rappiota omaan aikaamme. Nuori keisari Caracalla laajensi rajusti Rooman kansalaisoikeuksia kanta-asukkailta kysymättä. Kaksi vuosikymmentä sen jälkeen valtakunta vaipui puolen vuosisadan mittaiseen talouslamaan, josta vasta Diocletianuksen ”orwellilainen” politiikka (muistamme enimmäishinnat ja niiden rikkomisesta määrätyt kuolemanrangaistukset) sen nosti, jos nosti.
No, syyt ja seuraukset eivät ole niinkään yksiselitteisiä, mutta helpot konstit ovat usein joko tehottomia tai lyhytaikaisia, kuten housuun laskeminen pakkasella. Hölmöläisten peiton jatkaminen oli vastaava operaatio.
Rooman ja nykyajan paralleelit kääntyvät toki hankalasti käytännön toimintaohjeiksi, mutta jotakin tuttuahan tuossa muinaisessa rappiossa on. Kyltymätön ahneus ja uskomaton kyynisyys, joka korottaa talouskasvun ainoaksi maanpäälliseksi hyväksi, löytyvät toki myös muinaisuudesta siinä kuin myös kansainvaellukset.
Ilmeisesti Eurooppa on tuomittu lisääntyvään poliittiseen ja taloudelliseen mitättömyyteen, mutta tuskinpa syynä niinkään on maanosamme puuttuva talouskasvu. Pikemmin syy on niiden maiden kehityksen eriaikaisuudesta, jotka nyt koettavat tavoitella eurooppalaista elintasoa korkeilla kasvuluvuilla. Me olemme jo kasvaneet, ne eivät.
Ei se kasvu loputtomasti jatku eikä sen pidäkään jatkua. Saattaa olla, etteivät siivoojat enää palkallaan ilman muuta pääse Torremolinosia kauemmas, kuten menneen aikakauden eräässä TV-ohjelmassa päiviteltiin, mutta onko se katastrofi? Elintasomme on sadassa ja jopa viidessäkymmenessä vuodessa kasvanut niin käsittämättömän paljon, että se on sokaissut silmämme.
Perspektiivin palauttamiseksi kannattaa aina välillä vilkaista vanhoja dokumentteja, vaikkapa sadan vuoden takaisia perukirjoja ymmärtääkseen, missä määrin me nykyään olemme jo hukkumassa mammonaan ja miten vähän sen lisääminen voi hyvinvointiamme lisätä. Niin sanotusta taloustieteestä opitaan yleensä jo peruskurssilla vähenevän rajahyödyn laki, jonka pitäisi kertoa, ettei tulojen lisääntyminen enää hyvinvoinnille paljoa merkitse silloin, kun ne jo ovat korkealla tasolla.
Se, että asioita on voitu perustaa jatkuvan kasvun varaan, on taas toinen juttu. Se on yksi hölmöläisten strategia resurssien luomiseksi tyhjästä. Aristoteleen mukaan sieltä nyhtäminen ei loppujen lopuksi voi onnistua. Vastoin yleistä luuloa myös nyhtöpossu ja nyhtökaura perustuvat vankasti reaalitalouteen, tuohon väheksyttyyn aineelliseen tuotantoon, josta olisi huolta kannettava, muuten meidän vielä huonosti käy, vaikka talous kasvaisi prosenttien vauhdilla.

28 kommenttia:

  1. Kasvu,ei sinälään ole itsetarkoitus, kuitenkin talousjärjestelmämme on viritetty siten, että sille käy kuten vauhdin pysäyttäneelle polkupyörälle, se kaatuu.

    VastaaPoista
  2. Aseveljemme itäkampanja perustui läntisen ajattelun parhaitten perinteitten hyödyntämiseen mm. kartanoita valloitusalueilta kenraaleilleen lahjoittamalla. Tosin juuri luettiin lehdestä panssarikenraali Guderinin torjuneen lahjan, mutta jos olisi sen hyväksynyt ja historia muutenkin mennyt höyrypäittemme tahdon mukaisesti, niin tänään saataisii lukea hänen perillisten nostavan jättimäistä maataloustukea EU:lta.

    Suomella siis on täydellisen onnistunut historia, MOT.

    VastaaPoista
  3. Tutkijat havaitsivat ensi kerran 1990-luvulla kaksi korreloivaa käyrää - talouskasvua ja syntyvyys. Viive oli noin 48 vuotta. Eli 48 vuotta sen jälkeen kun syntyvyys kääntyy pysyvään alamäkeen hidastuu talouskasvu merkittävästi ellei peräti pysähdy kokonaan. Suomen osalta voitaisiin olettaa että vuosi 1964 oli viimeinen korkeamman syntyvyyden (noin 80 000) vuosi. Muutama vuosi myöhemmin syntyvyys putosi alle 70 000:n ja pian oltiinkin jo lukemissa 58 000 - 64 000.

    Suomi on siirtynyt pysyvän hitaan kasvun aikauteen. Näyttää siltä että poliittinen eliitti ja valtavirtamedia ei vain ole asiaa käsittänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki toisella mittarilla tuota syntyvyyden taitekohtaa voidaan pitää vuotena 1950 mutta se ei ole reilua. Syntyvyys oli 1945-50 poikkeuksellisen korkea. Muistaakseni vuonna 1969 mentiin ensi kerran alle bruttouusiutumislukeman (2.1 lasta/ synnytysikäinen nainen).

      Arvelisin että paluuta entiseen 2-4%:n vuotuiseen talouskasvuun ei ole eikä tule ainakaan pitemmällä aikavälillä.

      Poista
    2. Voi se viellä tullakin, jos mietimme mistä meidän taloudellisen kasvun elementit muodostui, oli illoin kysymys jäleenrakentamisesta ja myöhemmin yhteiskunnan modernisaatiosta.

      Kun tuo jälenrakentaja sukupolvi ja sitä seuraavat polvet vaurastuivat, heidän filosotinen suhtautumistapansa rahaan ja varallisuuteen muuttui turvallisuus hakuiseksi.
      eräänä merkkinä siitä tuli kuvaan puhe vakauttamisesta ja inflaationvastaisesta taistelusta ja talouspolitiikasta.

      Nyt puolestaan olemme vaiheessa, jossa toisaalta vauraan vanhenevan väestön pankkitilit pursuavat, eli järjestelmän näkökulmasta likvidi rahavarallisuus holvaantuu ja muutuu samalla luonteeltaan fetissistiseksi.
      Kolikon toinen puoli on, että samassa suhteessa valtio joutuu ottamaan velkaa, ettei järjestelmä luhistuisi.

      Odotan jossain vaiheessa uutta puhetta inflaation luonnomukaisesta olemuksesta, koska kun maailmankaikkeus aikoinaan alkuräjähti, tuota tapahtuman jälkeistä vaihetta kutsutaan inflaation ajaksi, jolloin maailmankaikkeus laajeni, eli kasvoi, näin yksinkertaista on kytkeä inflaatio osaksi luontaista maailmanjärjestystä.

      Talouden voimakas kasvu siis edelletytää inflaatiota ja sen keinotekoinen estäminen voi jossain tilanteessa käydä patoajileen kovin kaliiksi, kun pakotetun vakauden jalkoihin jääneet voimat purkautuvat, kuten historiasta tiedämme, ensimmäisen mailmansotaan johtaneesta kehityksestä, ja sen jälkeisestä hyperinflaatiosta.

      Poista
    3. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan maassa on ensimmäistä kertaa sukupolvi, joka on huonommin koulutettu ja myös tyhmempi kuin vanhempansa. Täällä tullaan viiveellä perässä ja ensimmäinen merkkihän on että nykypolvella taitaa täälläkin mennä talous huonommin kuin vanhemmilla. Luokkajako alkaa olla jo sekin hyvässä vauhdissa. Fiksumpi osa nuorioa on niin huippufiksua, että vanha ei voi muuta kuin ihastella kateellisena. Fiksuudessa on kyllä sekin hyväpuoli, etteivät he kaikki ole enää niin rahaan perään. Miksei me ajatella niin päin, että meilläpä on nuorisoa joka arvostaa elämässään muutakin kuin bemareita luksuslukaaleita. Saksalaisethan ovat tunnetusti sellaisia totisia puurtajia ja ruotsalaiset taitavat sairastaa jotain memestysviettiä. Olkoot, olkaamme siis hiljaisia, mutta henkeviä suomalaisia joilla kulttuuria piisaa ja luontoarvoja olisi vaikka muille jakaa.

      Poista
  4. Niin, kiinnostavaa on, ettei tuo Japanin pyörä ole kaatunut. Toki saataisiin lisää tarvetta kaikenmoiselle kamalle, jos väestö koko ajan kasvaisi. Siitäkös se onni meitä potkisi?
    Missä määrin tilannettamme voi verrata Japaniin, ei ole itsestään selvää, mutta vielä vähemmän selvää on, että kasvua olisi potkittava lisää keinoja kaihtamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Japanin tilanne , ja se prosessi, mikä on tuonut nykyisyyteen alkoi kun japani oli vauhdikaasi kasvamssa yhdysvaltjakin suuremmaksi taloudeksi, jolloin, oliko kysymyksessä Buchin vai Clinttonin hallinto, muutti japanin siihenasti vallinnutta susitummuisasemaa lähemmäs vihollismaan statusta kauppapolitikasaan.
      Siinä vaiheessa maan talous suorastaan pysähtyi ja vasinkin maan tuolloista tilannetta varten ylisuuri pankkisektori romahti, kun sen ei haluttu kokonaan katoavan ,tehtiin niistä työpaikkojen säilyttämisen nimissä ns zombi pankkeja, joiden alasajo on vielläkin käynnissä.

      Miten on sitten mahdollista,pyöritää nollakasvun taloutta,se onnistuu oan keskuspankin ja varakkaiden vanhusten ,lähinnä mummojen toimesta.

      Maan hallitukset on velkaannuttaneet julkisen talouden lähinnä tukemalla ostokyvytöntä kansanosaa ostovoucereiden tarjonnalla, millä on pidetty elossa omaa teollisuutta,ja ostettu samallla yhteiskuntarauha.

      Poista
  5. Oletteko koskaan pohtineet mikä on Suomen matalan syntyvyyden todellinen syy? Se ei ole urasuuntautuneet akateemiset nuoret naiset joista on juttuja medioissa. Todellinen syy on täällä ja muualla länsimaailmassa 70-luvulta lähtien tehty uusliberalistinen politiikka joka on tiivistettynä tulonsiirtoa duunareilta ja keskiluokalta rikkaille. Tämä politiikka on tukahduttanut yksityisen kulutuksen ja on laman perimmäinen syy.

    Suomessa on massatyöttömyys, hyvinvointivaltio on katoamassa, palkansaajien reaalitulot laskevat, verotus kiristyy, hinnat nousevat jatkuvasti...

    Tämä on todellinen syy miksi hedelmällisessä iässä jossa normaalisti on hankittu lapset olevat naiset eivät lisäänny. Tietystihän keskiluokkaiset toimittajat kirjoittavat mieluummin kiireisistä uraohjuksista kun todellisia yhteiskunnan kipupisteitä ei haluta käsitellä ja halutaan uskotella asioiden olevan hyvin.

    Kun seuraa talousuutisia Amerikasta ymmärtää että mitään kasvua ei tule ennen kuin yksityinen kulutus elpyy ja se vaatii "kommunistista" politiikkaa jolla kapitalistien osuutta tulonjaossa leikataan. Uusliberalistista politiikkaa on kokeilut nyt 70-luvulta lähtien ja tulokset on nyt nähty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikein usko tuohon tulonsiirtomantraan mutta siitä joskus toiste.

      Todellinen syy alhaisiin synnytyslukuihin taitaa löytyä liian suuresta elintasosta jota vielä puolipakolla yritetään nostaa yli luontaisen lakikorkeuden. Tuo tavoite on saavutettavissa vain kun naiset in corpore ovat mukana työelämässä. Tällä on sitten seurauksensa kun luonnonlait kuitenkin ovat vielä voimassa. Lapset tarvitsevat pieninä äitiä, nimenomaan häntä vaikka muuta onkin yritetty väittää ja työssä käyvä nainen vaistoaa tämän. Kun kahden työn, lasten hoitamisen ja palkkatyön, yhteensovittaminen käy raskaaksi jää perheen lapsiluku helposti pieneksi. Tätä on yritetty korjata painostamalla vanhempia jakamaan kodin hoitotyö paremmin mutta laihahkoin tuloksin, no, palkintona ehkä lisääntyneet tulot, kaksi autoa ja krääsä ruuhkaisine aurinkorantoineen. Tähän meidät on feminisminä tunnettu rappioideologia ajanut. Nyt maahan on sitten tulossa ideologia joka ymmärtää perhefundamentit paremmin. Oma on vikamme. hh

      Poista
    2. Korrelaatio syvän uskonnollisuuden ja korkean syntyvyyden välillä on päivänselvä asia. Päinvastoin kuin yleensä luullaan on kautta aikojen lisääntyminen tapahtunut enklaavien sisällä hyvin hedelmällisen pienen vähemmistön kautta. Alan kirjallisuudessa tästä käytetään nimikettä "genetic drifting". Käy niin että populaatio, esim 500 henkeä joka elää tuhannen vuotta niin ettei ulkopäin tule uusia jäseniä on lopulta yhden ainoan tyttären jälkeläisiä.

      Jokainen sukututkimuksia tehnyt huomaa selviä viitteitä tästä. Suurin osa suvun jälkeläisistä saattaa olla perua muutamasta erittäin hedelmällisestä naisesta. Kehittynyt kulttuuri kaupungistuu joilloin yhden lapsen perheet yleistyvät. Tälläinen populaatio joutuu hyvin äkkiä primitiivemmän ja lisääntymishaluisemman jyräämäksi. Juuri tähän perustuu kulttuurien nousut ja laskut. Eurooppalaisen kulttuurin huippuhetket ajoittuvat ilmeisesti vuosiin n.1500-1880. Sen jälkeen aiemmin kylvetyt siemet alkoivat itämään ja satoa aletaan vasta nyt todella kokoamaan.

      Eurooppa on kuin laho rakennus. Kun joku tulee ja potkaisee sen oveen rakennus lysähtää kasaan.

      Poista
    3. Otetaan sen päälle Marsalkka - olutta! Skål på den saken.

      Poista
    4. Asiassa on myös toinen puoli. On helppo nähdä mekanismi, joka nostaa ryhmät, joissa on matala lapsiluku, automaattisesti eliiteiksi yli paljon lapsia tekevien mutta muuten aivan samanlaisten ryhmien.

      Poista
    5. Suomessa on muuten verrokkimaihin verrattuna hyvin korkea syntyvyys. Toiseksi paljon lapsia tekevät ryhmät nyky-yhteiskunnassa tekevät niitä toisten rahoilla. Heidän lastentekonsa edellytys on, että syntyvyys yleensä pysyy riittävän matalana että yhteiskunnalla on varaa nykymuotoisiin lapsiperheiden tukiin.

      Poista
  6. Jos hölmöläiset jatkavat peittoaan leikkaamalla osan takaa ja liittämällä sen etuosaan, niin eikös peitto pysy samankokoisena koko ajan? Ja lisäksi hölmöläiset tuli työllistettyä eli saatiin lisäarvoa.

    VastaaPoista
  7. Vihavaisen suosikkipolitikko on selvästi se Juhan kokoomuksesta.

    VastaaPoista
  8. Urbaani legenda, talouskasvun heikkous. Missä kaksi ihmistä tapaa, puhuvat ihan muusta. Bussissa, kylän rastilla, Esson baarilla tai kirkkokahveilla.

    VastaaPoista
  9. Ehkä kannattaakin miettiä sitä isoa kuvaa. Ei se pieni kasvu ole takapajuiksuuden merkki, vaan päin vastoin. Eikä Suomi ole erikoistapaus tässä suhteessa.

    VastaaPoista
  10. Tuo talouskasvun fetissi on tosiaan kummallinen asia (eikä muuten pelkkä BKT:n kasvukaan kerro kuin auttavasti todellisesta talouskasvusta).
    Mutta politiikkaa voidaan myös suunnitella siten, että lasketaan tulevan kasvun varaan. Kun ensin tehdään näin ja sitten kasvua ei tulekaan, niin se, toisin kuin kasvun puute sinänsä, on todellinen ongelma.

    VastaaPoista
  11. Esimerkki jossa nuorisohuligaanien mellakointi kaupungissa nostaa bruttokansantuotetta vaikka yleinen hyvinvointi ei siitä lisäänny kuvatkoon miten kyseenalainen mittari bkt on.

    Eipä käy kateeksi nykyajan lapsia. Heillä ei ollut sellaista kyläyhteisöä tai kaupunginosayhteisöä jossa itse vartuin 1960-luvulla. Siellä on hyvä tasapaino. Missään ei enää nähty nälkää, eikä missään toisaalta ollut kulutushulluus saanut ylivaltaa. Noin 20 vuotta myöhemmin havaitsin muutoksen: ei ollut enää poikalaumoja potkimassa niityillä palloa tai hyppäämässä pituutta, korkeutta, seivästä. Nuoriso hävisi pikkukaupungeista, ne autioituivat.

    VastaaPoista
  12. "Niin sanotusta taloustieteestä opitaan yleensä jo peruskurssilla vähenevän rajahyödyn laki, jonka pitäisi kertoa, ettei tulojen lisääntyminen enää hyvinvoinnille paljoa merkitse silloin, kun ne jo ovat korkealla tasolla."

    Kunpa se olisikin maailmankaikkeuden ainut laki.

    VastaaPoista
  13. Vapaus veljeys tasa-arvoisuus huuto Raamatusta tai muuten vaan sielujen syvyyksistä voisi selittää. Olisivatko kaksi ensimmäistä puuskahdusta ehdot tahi keinot ja tasa-arvo varsinainen asia eli päämäärä?

    Jos tasa-arvo ei olisi tasajako esimerkiksi naisen ja miehen eli miehen ja naisen keskiarvo, eikä tonttien talojen eikä talletusten, niin mikä sitten ? No se egalite tai miten se versailleiksi kirjoitetaan meinasi levellereille tasoittajille, yhtäläisiä lähtökuoppia tai oikeammin -telineitä. Ja sitten kilparata edessä kuolemaan asti.

    Jotenkin se sopii ihmiselle, minkä oppii Avarasta Luonnosta. Sitten on meikä. Tappiosta nauttiva, huonosta startista tatuoitunut tai muuten vaan Ihmisen outoja mahiksia hyväksi käyttävä.

    Talouskasvu on vain peitenimi kaikkien luvalle uhota. Pirusti se onkin aikaansaanut. Ja aina kartelloituu kun voittajat koettavat puhaltaa kisan poikki. Näitä olisi Rockefeller Carnegie Nokia. Suomessa Vaasan 1918 feodaalit ja vaikka kutka. Kilpailupolitiikka on tähän vaivaan patenttilääke, joka ei pitkään tehoa. Nytkin on menossa finanssikapitalismivaiheen perästä ja uhonajan tyynnyttyä 2007/9 inventaario ja valtausten kokoaminen holveihin, kansainvälisiin omaisuuksien hallintaorganisaatioihin ja niiden konsensuksen haluun.

    Siellä pysytetään mm. Jeltsinin Venäjän jako läntisille varkailleen ja Kiinan potentiaalien kehittämisen tulosten pysyttäminen läntisten organisoijien kesken. Yksi näistä on Kone Oy. Ja suomalaisia on osilla myös Stora-Ensossa wallenbergien järjestelyjen kautta ja UPM:ässä Casimir Ehrnroothin toiminnan ansiosta vanhat suvut sittenkin pääsivät, eivät vain jatkoon, vaan kestävään vaurauteen.

    Kovan hinnan Boliviaan ja Indonesiaan ja Kiinan siirrettyjen Walkiakosken Mäntän Inkeroisten jne jne tehtaiden koulemastaheräämisestä maksavat paikkakuntalaiset Voikkaalla ja Kemijärjellä jne jne. Tätä kutsutaan koodinimellä talouskasvu.

    Arvatenkin asiaan liittyy yhtä ja toista muutakin. Ihan vain jos osaisin sanoa yhdestä. Japseille löi luun kurkkuun Reagan pakottamalla ne nostamaan jenin arvon vuosikymmenten takaisesta. Kiinan osalta tätä markkinakellutusta ei olla tehty kun se pelaa länsikapitalistien pussiin ja länsiduunarilta pois kiky kiky. Ettäkö ei kestävää kehitystä ? No ei niin, eikä mitään kehitystä satukkaan jos tulevia murehtii. Tarmo valuu kuiviin ellei tänään tartu tilaisuuteen sivuhaittoja miettimättä. Animal spirit kannusti ratsukkoa ja kaasuttaa Ferraria.

    Kaasujalka periytyy ja Maailma seis liike on vahtivuorossa. Miksikö vaisu vaihe ? Johan sanoin. Lehman viikonvaihteen 15.9.07 jälkeen Lontoon Citystä tuotiin, viikossa, vaihtoautokauppiaille 734 kpl Ferraria. Nopea reagointi pelastaa saalissäkkinsä ja lähteä muille maille.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohjoismaisessa perheessä Suomi on poika Goljatin sylissä tai altaassa.

      Poista
  14. Talouskasvun ammattilainen EK patistaa yliopistoja uudistumaan yritysten tarpeiden suuntaan.

    Entä jos EK katsoisi itse peiliin? Siinä helposti vuoret järkkyisivät ja kalliot halkeilisivat. Journalistien pelkäämä vuorineuvos titteli periytyy 1700-luvulta jolloin rautamalmin kaivaminen maasta tuli muotiin Ruotsin kuninkaan aikana. Missään muualla sitä ei esiinny, vuoroineuvos on puhtaasti suomalainen keksintö, jonka asenteita parhaillaan pultataan kiinni Lasipalatsin peruskallioon.

    VastaaPoista
  15. 3 %:n vuotuinen taloudelinen kasvu kasvstaa bkt:n sadassa vuodesa likimäärin 20-kertaiseksi. Ei mitään absurdia. Näin tapahtui Suomessa 1900-luvulla.

    Japanissa nollakasvu näkyy nuorisotyöttömyytenä. Sitten on todella kovia työpaikkoja. Eräät vartiointiliikkeet tuovat mieleen kyllä ja fasismin niusun ...

    Markku af Heurlin

    VastaaPoista
  16. Tietyn vaiheen jälkeen bkt:n kasvu muuttuu elämänlaadun suhteen fiktiiviseksi. Ikäänkuin välttämättömien tarpeiden jälkeen keskitytään vaikkapa rintaliiveihin lisättävien ruusukkeiden tuotantoon tai kalliisiin karvanpoisto- ja hoitovälineiden tuottamiseen, markkinointiin ja ylläpitopalveluihin.

    Kovimmassa kasvussa on ollut jo pitkään ns. humpuukin tuottaminen.

    VastaaPoista
  17. Vastoin Kekkosen ja YYA-Suomen lanseeraamaa kehitystä taloudellisen edistyksen huippua ei edustanut sodanjälkeinen kasvu vaan vuosien 1919-38 aikana tapahtunut bkt:n tuplaantuminen joka merkitsi että Suomi irtaantui balttian maiden tasosta ja alkoi ensi kerran lähestyä muita pohjoismaita. Leipäviljan omavaraisuuteen pääseminen ja hyvät viljasadot 1930-luvulla olivat kova juttu. Tämä todellinen menestys pyrittii myöhemmin häivyttämään tällä "1930-luku on synkkä ja äärioikeistolainen"-myytillä.

    VastaaPoista
  18. Euroopassa talouskasvu hiipui 60-luvun loppuun mennessä, kun Japani tuli ominen massatuotteineen markkinoille. USA koki saman kohtalon noin 20 vuotta myöhemmin lähinnä Kiinan ansiosta. Läntisen maailman väkiluku on edelleen liian suuri tarpeeseen nähden. Ennen teollisuus nieli suurenkin väestönkasvun, mutta teknologian edistyessä samat tuotteet valmistetaan olemattoman pienellä työvoimalla entiseen nähden. Suomessakin on puolisen miljoonaa tämän muutoksen uhria, jotka ovat käytännössä mahdottomia työllistää mihinkään tuottavan työhön. Tästä tullaankin itse asiaan, eli tähän maahanmuuttoon, jota perustellaan työvoiman tarpeella tulevaisuudessa? Kyse on ihmistä, joille työ muutenkin on vieras käsite, eli mitään työntekemisen kulttuuria ei edes tunneta maissa, joista eri verukkein ihmisiä Suomeenkin virtaa. Järjetöntä politiikka todella. Japani tietää, että se ei tarvitse mamuja, koska luonto hoitaa nykyisen vääristymän vanhan ja nuoren väestön suhteen pois päiväjärjestyksestä 20-30 vuoden sisällä ja väkiluvun rakenne tasaantuu luonnollisesti. Siellä myös tiedtetään, että tulevaisuudessa tarvitaan yhä vähemmän työtä tekeviä käsiä teknologian yhä parantuessa. Suomessa kehdataan puhua käytännössä kivikautta elävistä ihmisistä muka jonkain pelastusrenkaana hyvinvointiyhteiskunnalle. Se pelastusrengas on valitettavasti tehty betonista ja asetetaan kantaväestön kaulaan, jolloin koko yhteiskunta luhistuu lopulta.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.