maanantai 6. kesäkuuta 2016

Jutta Grahn on täällä



Jutta Grahn on täällä

Veikko Huovinen kertoo eräässä tarinassaan Jutta Grahnista, hienostorouvasta, joka esittelee ystävättärilleen uuden miehensä.
Mies ei kuitenkaan saavu olohuoneeseen kättelemään arvon rouvia, vaan juosta viuhahtaa muutaman kerran sen poikki ja huutaa mennessään sanoja sellaisia kuin ”pylly”! ”pippeli”! ja muuta vastaavaa. Sen jälkeen hän piiloutuu jonnekin.
Rouvat katselevat näytelmää sekavin tuntein, mutta ennen pitkää päällimmäiseksi nousee kateus. Itse kukin kyselee pian mieheltään nyreänä, miksi tämä on aina vain samanlainen poroporvarillinen vätys eikä ollenkaan niin jännittävä kuin Jutta Grahnin uusi mies.
Jutan hiljaista ylpeyttä ja pariskunnan avioelämän onnellista menoa voimme vain kuvitella, siinä Huovinen ei enempää lukijaa auta. Jotenkin tarina kuitenkin kuulostaa lähes uskottavalta. Niin monta asiaa loksahtaa kohdalleen, kun ne, jotka toisiaan tarvitsevat, myös ne löytävät. Avioliitothan solmitaan taivaassa.
Jutta Grahnin mies tuli mieleeni, kun luin Helsingin Sanomien selostusta muotinäytöksestä. Siitä ilmeni, että huippumuodikkaiden asusteiden rintaan oli usein kirjoitettu hävyttömyyksiä, tietenkin englanniksi.
Olisiko Jutta Grahn valinnut paidan, jonka rintamuksessa lukee ”fuck you”? Miksipä ei olisi? Itse asiassa tässä ilmeisesti on juuri hänen tyylilajinsa.
Meistä suomenkielessä kasvaneista ”fuck you” kuulostaa suunnilleen juuri yhtä rajulta kuin nuo Jutta Grahnin miehen huudot. Mitä ihmeen itua on siinä, että aikuinen mies hokee erään keskeisen elintoiminnon nimeä? Johtuuko asia siitä, ettei hänellä ole kirosanoja käytettävissään? Vai onko tuo sana oikeasti niin latautunut, että siitä saa jotakin lisäarvoa verrattuna siihen, että paitaan olisi kirjoitettu esimerkiksi ”pylly” tai ”tissit”?
No, eiköhän kyseessä ole yksinkertaisesti vain tietoinen huono käytös, ei-salonkikelpoisen tuominen salonkiin. Sillähän varmaankin voidaan ajatella olevan myös vapauttavaa, ellei peräti voimaannuttavaa merkitystä. Jos nainen on tatuoitu, kännissä, ja lisäksi tupakoi ja kiroilee on hän todennäköisesti käytökseltään lähempänä sukupuolten käytöksen keskiarvoa, kuin sen naisellista päätä. Ehkäpä asia –siis tasa-arvo- on nykyään monille arvo sinänsä.
Pidän joka tapauksessa aika avuttomana sitä, että epäsopivia sanoja pitää hakea juuri englannista, jossa ne ovat vaisuja ja suorastaan lapsellisia. Miksei siihen paidanrintamukseen voitaisi kirjoittaa suomeksi esimerkiksi ”Haistakaa paska!”
Viime mainittu ilmaus on sentään joka tapauksessa eräs suomalaisen hengen aidoimmista ja syvällisimmistä ilmauksista enkä tiedä yhtään toista kieltä, jossa se olisi käytössä.
Useinhan loukkaukset sisältävät ainakin kuvaannollista väkivaltaa, vähättelyä tai epäasiallisia vertauksia. Edellä mainittu hp-sanonta on jotakin muuta. Ehkäpä sen ytimessä on totuudellisuuden vaatimus, sitähän käytetään silloin, kun toisen osapuolen diskurssi totaalisesti hylätään vääränä ja valheellisena.
Hp-imperatiivi viittaa totuuden hetkeen, mutta ei kuitenkaan sisällä mitään väkivaltaista tai henkilöön käyvästi halventavaa. Siinä vain asetetaan valheen teille lähtenyt ihminen vastakkain totuuden kanssa, sen haisevan totuuden, joka halutaan kieltää ja josta halutaan kaikin mokomin pysyä erillään, vaikka se on joka päivä läsnä.
Jo Martti Luther muistutti siitä, että ihminen voi olla olemassa vaikka ilman kaikkia aistejaan, mutta ei ilman takapuoltaan. Tämä totuus on kiusallinen ja jopa sietämätön, mutta eipä se siitä muuksi muutu.
Edistykselliset radikaalit tietenkin haluavat tuhota ulosteiden saastaisuuden, jota pitävät pelkkänä konstruktiona. Muistamme Ylioppilaslehden kaksi naistoimittajaa, jotka kuvittelivat ulostavansa housuunsa bussissa ja jakoivat vapauttavan kokemuksen lukijoiden kanssa.
Mutta, hohhoijaa, tämä tie taitaa olla umpikuja. Ei ihminen lakkaa pitämästä pakoputkestaan syytämäänsä kuonaa saastaisena eikä hänen kannata niin tehdäkään. Sitä vastaan kohdistuva inho on mitä ilmeisimmin vaistomaista, perittyä ja sillä on myös tärkeä hygieeninen tehtävänsä lajinsäilymisen kannalta. Jo raamatussa kehotettiin Siinain korvessa vaeltavia Israelin lapsia menemään tarpeilleen leirin ulkopuolelle kalikka mukanaan ja sillä piti heidän hautaaman saastaisuutensa.
Mutta tämäkö vie jo kauas Jutta Grahnin emansipaatiosta? Ehkäpä niin. Edellä kuvatuille tapauksille on joka tapauksessa yhteistä tyylilajien sotkeminen. Hyvä ja moitteeton tapa, mitä ranskaksi kuvataan sanoilla bon ton, on väsyttävää ilman kontrastia. Sellaiseksi ovat yleensä kuitenkin riittäneet hienostuneemmatkin asiat kuin niin sanottu hollitupakielenkäyttö, johon haistattelukin juuri kuuluu.
Ongelma on siinä, että liian usein toistettuna mikä tahansa normista poikkeaminen menettää voimansa. Mikäli nuoriso koko ajan hokee v-sanaa, siitä muodostuu eräs nuorisopuheen normi. Puhutaanhan jopa uudesta sijamuodosta nimeltä aggressiivi. Sellainen on esimerkiksi rakenne ”Ja v…u mä mitään alan tekeen!” Se sopii luontevasti murrosikäisen ja hieman vanhemman koltiaisen ja neitosenkin suuhun, mutta esimerkiksi Suomalaisella klubilla illallispuheenvuorossa käytettynä se herättäisi kielteistä huomiota.
Tässä ovat kuitenkin jo kyseessä ääritapaukset. Kielitoimisto näyttää omaksuneen sen kannan, ettei sen tai kenenkään muunkaan tehtävänä ole normittaa korrektia kirjakieltä. Niinpä itse kukin saa alkaa pitkässä juoksussa tekemään sitä tai tätä, vaikkapa reivata kurssia tai sheivata partaansa tai mitä vain, kaikki on yhtä oikein.
Mutta ei tilanne vielä kovin kauan ole ollut sellainen, että nuo fuck you- toivotukset olisi hyväksytty salonkikelpoisksi, kuten nyt näyttää olevan. Luulen, että Huovisen Jutta Grahn oli syntyessään vain yhden neron aivojen tuote. Mutta nyt hän on keskuudessamme. Ilmeisesti hänen täytyi tulla.

20 kommenttia:

  1. Ainakin puoli vuosisataa on valiteltu nuorison vitunhokemisen lisääntymistä samalla kuin vitunhokemisen määrä on pysynyt jokseenkin vakiona. Jokainen keski-ikäistyvä sukupolvi kuvittelee olevansa ensimmäinen, joka tajuaa nuorison rappeutuneen.

    Kiroilun jalo taide taas kuuluu puhtaasti pragmatiikan alueelle kun moralistit ja kiroilua vasta opettelevat pohdiskelevat semantiikkaa.

    VastaaPoista
  2. Eipä se tästä ollutkaan kysymys. Nuoriso on nuorisoa, mutta Jutta Grahn ja Kielitoimisto eivät.

    VastaaPoista
  3. Jutan mies ei piiloudu pelkästään jonnekkin vaan heitin avio
    vuoteen alle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pertskeles, aviovuodehan on yhdyssana.

      Poista
    2. Mies taisi olla vielä Eero Orava.

      Poista
    3. Kaikki jutta grahnit ovat nyt menossa miehineen pimppikarvataidenäyttelyyn Mäntän Gösta-museoon. Luin jostakin tarinan alan häntäheikistä, joka oli metsästysretkillään napsinut näytteitä niin paljon, että oli täyttänyt niillä tyynynsä. Tälläistä tyynyä ei taidemuseoissa tulla koskaan näkemään, koska eikös kaikki intendentit Suomessa ole jo naisia. Nykynuorimies ei kai tuotakaan enää saisi aikaiseksi, koska sheivaus.

      Poista
  4. Detaljit unohtuvat, vain Jutan ja miehensä jalon yksinkertaiset hahmot säilyvät mielessä kirkkaina.

    VastaaPoista
  5. Suomen kielen mehevimmät kiroilut ovat edelleen luettavissa 1600-luvun tuomiokirjoista.Turun varakkaimpia porvareita olivat, oikeilta nimiltään, Jöran Sianpillu ja Eric Tomuhousu.

    VastaaPoista
  6. Turun nykyporvari Rothstedt leuhkii keinosiementäneensä lehmän. Maalaisille romantiikkaa Porvoon mitalla.

    Kuka täällä rakkaudesta mitään puhuu? Vanhaa hapatusta.

    VastaaPoista
  7. On totisinta totta että englanninkieliset voimasanat ovat varsin kesyjä suomalaisiin vastineisiin verrattuna. Niistä puuttuu siivottovuus, ruokottumuus, todellinen törkeys. Toisaalta sanojen merkitys muuttuu aikojen saatossa. Niinpä esimerkiksi sellainen paikannimi kuin vaikkapa Viheltävän vitun aapa lienee ollut aikojen alussa aivan normaali ja tuskin on aiheuttanut yleistä tirskuntaa esim. 1800-luvun alussa. Siihenhän viittaa myös sekin että lampien nimistöjen ykkösen "Mustalampi" jälkeen eräs yleisempiä on Vittulampi. Selvä kuntien ykkönen näiden tämäntyyppisten paikannimien suhteen lienee kyllä Suomussalmi. Mutta kauaksi eivät jää jälkeen myöskään Koillismaa ja Lappi.

    VastaaPoista
  8. Ja kielitoimistokin antaa jokaaselle mitä ittekukin poraa niinkun oltaas Ameriikas, mihinä on enemmän sanoja kuin tarvitahan.

    VastaaPoista
  9. Tuo "Jutta Grahnin mies" löytyy muistaakseni novellikokoelma Rasvamaksasta. Ja siitähän löytyy myös pari riemastuttavan epäkorrektia novellia (Ihmissyöntiä I-II). Eli eipä taida olla ainakaan sensuroimatonta uusintapainosta ko. teoksesta ihan heti luvassa. Saattaisipa jopa olla, että jos ne julkaistaisiin tänä päivänä ihan uutuustuotantona, niin palkintona voisi hyvinkin olla vaikka suora lento raastupaan. No, johan Juhannustansseista ja "Salamasodasta" onkin 5o vuotta täynnä. Eli ei mitään uutta auringon alla.

    VastaaPoista
  10. Huovinen oli jossain vaiheessa todella rohkea kirjoittaja. Sulkeutunut ja katkerakin äijä, omanlaisensa jäärä ja ja jurnuttaja. Olen käynyt Konstankujalla hänen työhuoneessaan!
    Joku saattaa ulkomailla sanoa että kovin laimeita ovat suomalaisten kirosanat, vokaaleita paljon, lemmestäkö lurittelevat.

    VastaaPoista
  11. Onko mainittu Tom of Finland?
    Ei ole täysin onnistuneen historian narratiivia ilman häntä.

    VastaaPoista
  12. Kirves
    Paska on hyvää, miljoona paskakärpästä ei voi olla väärässä.

    Monessa kyltyrElli paikassa se pitää kutinsa.

    Suomen kielessä viimeinen lause parhaimmillaan on "haista sinä (ä..ä) pitkä paska" eli kyss fittan hela veckan på
    kyltyrsvenskan, se on kuin pajatson takaressun tyhjennys, kilisee pitkään.

    Näin vielä sivuraiteelta; Martin Luther nautti aamuisin lusikallisen oman tuhkaluukkunsa tuotosta terveydellisistä syistä ( the history of shit). "Couldn't understand the generosity of a God who freely gave such important and usefull remedies" Tuohon aikaan ei saanut Gefilusta kaupan hyllystä.

    Ehkä meidän pitäisi "nauttia" tämä kulttuurin ym.loppusijoitus samalla ajatuksella.
    Kiitos siitä, että tuotatte anteliaasti tätä paskaa, jonka voimme hyödyntää (meidän ääliöiden) henkisen kehityksen edistämiseksi.

    Ps. Onhan se vittu ruotsalaisillekin tuttu, vaikka kansanperinteen mukaan similia simil nihil fit, syntyihän kuningasperheeseenkin uusi jälkeläinen. Hu, Karlskronassa lähellä sotasatamaa on Vittusgatan.

    VastaaPoista
  13. Paskan syönti on nykylääketieteessäkin arvostettua terapiaa, mutta ei nyt sentään joka päivä! Mutta ehkäpä Martti-tohtori piti myös Camembertistä.
    Pyhä Vitus taas lienee meille kaikille rakas, ainakin miehenpuolille.

    VastaaPoista
  14. Illalla ARTE-kanavalla tyyppi retkotti hartioillaan seinää vasten jalat ylöspäin, punapäinen kalu paljaana, kusisuhkun kaartaessa suoraan suuhunsa. Ähäkutti, hän oli simpanssi!

    VastaaPoista
  15. Simpanssit ovat aikamme todellisia ihanteita. Taktiikkapeleissä ne peittoavat ihmisnörtit ja sitä paitsi ne ovat jaloja ja alkuperäisiä vielä paljon suuremmassa määrin kuin alkuperäisimmätkään maahanhmuuttajat.

    VastaaPoista
  16. Jo pelkästään nimien kuin Jutta Grahn ja Hannele Nygård maistelu on testi jolla erotellaan ne jotka ymmärtävät Huovisen piruilun ja ketkä eivät. Tai sitten kyse on pelkästä itäsuomalaisuudesta jossa kaikki vähänkin herraskaisuuteen ja tärkeilyyn viittaava on yleinen piruilun aihe. Jo pelkkä eteläsuomalaisen virallinen puhetyyli (eräänalainen suomalainen versio brittiläisestä "jäykästä ylähuulesta") naurattaa itäsuomalaisia enemmän kuin eteläsuomalaisia joidenkin savolaisten puheenparsi. Tämä piruilu on oikeastaan osa demokratiaa jossa vallassa olevilta pyritään ns. ottamaan liian luulot pois.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.