keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Kun tunteet vyöryvät



Kun tunteet vyöryvät

Odi et amo, quare id faciam,
fortasse requiris
nescio, sed fieri
sentio et excrucior

Catullus

Tietää tahtonet miks’, viha rakkaus mieltäni raastaa…? Näinhän ajelivat tunteet Catullusta, hänen tulista nuorukaismieltään, kun lemmitty Lesbia osoittautui huikentelevaksi,  mutta pysyi vain alati, ah, niin houkuttelevana.
Catulluksen purkauksessa lienee aimo annos ajatonta sukupuolten suhdetta, joka pysyy yhtä kauan kuin itse sukupuoletkin –käytän nyt huonoa ilmausta- seisovat tämän maapallon päällä. Itse puolestani uskon, että näin on asia hamaan maailmanloppuun saakka. Ja niitä sukupuolia on kaikessa olennaisessa kaksi, lopuista voivat kantaa huolta erilaiset ammattiauttajat.
Viisaasti sanoi se sulkavalainen taloustirehtööri, joka kehotti olemaan maailmanlopusta huolehtimatta: ”Ei sitä tule niin kauan kuin myllyt jauhaa ja miehillä kalu kovenoo”.
Vähemmän autenttisia, konstruoituja ja ehdollistettuja tunteita maailmaan toki myöskin mahtuu. Voimme esimerkiksi oppia myös niin sanoakseni toisen kertaluvun tunteita: ihastelemme lasten leikkiä ja ajattelemme, että onpas tämä nyt somaa. Samalla huomaamme, että onpas sekin aivan hirveän somaa, että me näin viattomasti ihastelemme lasten leikkiä!
Tällaiset, pitkälle jalostetut tunteet ovat nähtävästi erityisen ominaisia juuri pitkälle kehittyneille kulttuureille. Niitä pohdiskeli muun muassa Vladimir Nabokov, joka käytti asiasta venäläistä sanaa pošlost, kun ei parempaakaan löytänyt.
Mitäpähän se sitten oikein on? Monet patrioottiset venäläiset katsovat, etteivät vieraat kansat siitä mitään ymmärräkään, eivät siis osaa sitä halveksia, koska ovat itse sen vallassa, etenkin amerikkalaiset ja saksalaiset.
Nabokovin tulkinnassa joka tapauksessa pošlost tarkoittaa teennäistä latteutta, joka vaatii itselleen kunnioitusta syvähenkisenä tai jalona asiana. Kyse on siis eräänlaisesta kitschistä tai juuri tuollaisesta toisen kertaluvun henkisestä ylentymisestä, jollaista esiintyy muun muassa suvaitsemistapahtumien yhteydessä.
Tämä tuli mieleeni, kun luin Helsingin Sanomien toimittajan kuvauksen eräästä kohtauksesta Iranissa. Siellä vastavalmistuneet opiskelijat viettivät juhlaa asian kunniaksi ja muuan sivullinen huudahti heille: ”Hyvä tytöt, nyt sitten aviomiestä etsimään!”
Mitä todennäköisimmin asia oli myös useimpien tyttöjen mielessä, kuten se on heidän ikätovereillaan kaikkialla maailmassa niin kauan kuin se ylipäätään seisoo.
Miten tytöt asiaan suhtautuivat, ei ole tiedossa. Joka tapauksessa paikalta löytyi henkilö, joka ilmeisesti piti repliikkiä poliittisesti epäkorrektina ja reagoi siihen kuten pitääkin.
Laatulehden toimittaja suorastaan pöyristyi tuosta ensin mainitusta kauhistuksesta ja hänen ylitseen, mahtavana vyörynä kulkivat tunteet kiukusta häpeään. Tunteita ei näköjään silti tuotu julki, ainakaan itkupotkutasolla, mikäli artikkelista voi päätellä. Lukija joka tapauksessa sai ymmärtää, että tunnekuohu oli syvä ja voimallinen ja että tämä on kiistattomasti hyvä asia samoin kuin sen iranilaisen peräänhuutajan teko ja tunne.
Tuo viimemainittu henkilö oli ilmeisesti myös hyvin rohkea ja mahdollisesti uhmasi suorastaan kidutusta. Näinhän ainakin voimme kuvitella romanttisessa mielessämme. Hän mitä ilmeisimmin oli Iranin toivo, mikäli se vastaa meidän toiveitamme. Mutta siitähän Amerikassakin lähdetään, että poliittisen korrektiuden edessä on tämänkin suuren maan, kuten myös kaikkien muiden kerran nöyrryttävä.
Pois se minusta, että tuomitsisin oikeita asenteita ja niiden spontaania leviämistä koko maailmaan, hamasta päiväntasaajan Afrikasta aina Tšuktšien niemimaalle saakka. Hienoa myös on, että tunteet vyöryvät valtoiminaan aina oikeaan suuntaan sen sijaan, että ne saattaisivat olla vaikkapa taantumuksellisia.
Mutta kun ajattelen Irania, minulla on kyllä suuri kiusaus uskoa, että tytöillä useassa tapauksessa oli kuin olikin mielessä tärkeimpänä tavoitteenaan löytää mies, jonka kanssa voisi perustaa perheen.
Pietarissa muistan erään laitoksen johtajan valitelleen, että ne akateemiset tutkinnot, joita laitos tuotti, menivät parhaasta päästä ulkomaille, kun tytöt avioituivat ulkomaisten miesten kanssa ja ryhtyivät kotirouviksi. Ehkäpä he tekivät väärin? Olisiko asia pitänyt estää?
Tuskinpa näin, mutta en lainkaan ihmettele sitä, että johtaja piti asiaa ongelmana. Se saattoi olla hänen mielestään jopa turhauttava, mutta tuskinpa se sitä oli tyttöjen mielestä.
Iranilainen rääväsuu, jota toimittaja kauhistui, kertoi hekotellen, että hänen maassaan oli iso yhteiskunnallinen ongelma, kun naiset menivät myöhään naimisiin ja synnyttivät myöhään.
Mikseipä asiaa voisi hyväksyä ongelmaksi Iranissakin? Meillähän se on suorastaan kansakunnan kohtalonkysymys, joka olisi jollakin tavoin ratkaistava ennen kuin primitiivisen obskurantismin kyllästämä etnotsunami pyyhkäisee sen maan pinnalta ja poliittinen korrektius häviää saman tien.
Kolmannen maailman hillitsemätön väestönkasvu on aikamme suurin ongelma, joka on tuottamassa katastrofin kaikille osapuolille. Iran tai Turkki tuskin enää ovat tässä suhteessa ongelma, toisin kuin näiden maiden vanhoillinen johto väittää. Niinpä tyttöjen pitäisi siellä kaikin mokomin antaa lykätä avioitumistaan.
Mutta mitäpä se meille kuuluu? Ehkä voisimme joka tapauksessa suhtautua vakavasti siihen, miten asioita sieltä käsin arvioidaan sen sijaan, että menisimme sinne mestaroimaan asioita oman poliittisen korrektiutemme näkökulmasta.
 Se näkökulma nimittäin tuskin tulee olemaan ikuinen tai edes pitkäikäinen. Se saattaa kyllä tarjota mahdollisuuden palkitseville elämyksille, mutta historiallisesti arvioiden se näyttää kuuluvan lähinnä ylikypsän sivilisaation iltahämärään.

19 kommenttia:

  1. ”Hyvä tytöt, nyt sitten aviomiestä etsimään!”

    Törkeää. Seksististä. Pöyristyttävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän niitä jää vielä sinullekin.

      Poista
  2. Lienee ns. savolaista vikerrystä jonka kuultuaan Helsingin herrat alkavat perehdyttää mamuja latinankielellä.

    VastaaPoista
  3. Muinoin koulussa oli vähin Ovidiustakin. Sen lausumisen opetteleminen olikin pirullisen vaikeaa, ei mitään systematiikkaa: [o:d et amo:, kva:r id fakiam...].

    VastaaPoista
  4. Taisit saada huonoa opetusta: ääntäminen ei ole vaikeaa, kunhan opettelee tietyt vähälukuiset säännöt. - Blogisti muuten jakaa runon väärin neljälle riville; siinä on kaksi riviä, heksametri + pentametri eli eleginen distikon.

    VastaaPoista
  5. Voi voi. Erikoista satuilua. Kolumni täynnä ristiriitaisuuksia. Harmi että paatoksellinen naisviha vie terän Vihavaisen skarpeimmiltakin näkemyksiltä ja asiantuntija-alaltaan. Jutusta alkaa tulla mieleen jonkin asteinen vanhenevan miehen höyrähtäminen.

    VastaaPoista
  6. "Naisviha"? Nyt kyllä haisee orwellilta...

    VastaaPoista
  7. Kannattaa lukea useampaan kertaan, ettei - uh huh sentään - ala kaivella mitään naisvihaa. Ennemmin olen löytävinäni ironiaa tai jopa sarkasmia koko maailmanmenoa kohtaan. Sellaista ei tässä tosikkojen maailmanparantajien maailmassa saa turhan usein lukea.

    Nykyään puolesta sanasta pyritään parin sekunnin silmäyksellä laatimaan synkeä tuomio koko sanomasta. Suunnaton sääli.

    Kiitos mainiosta tekstistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wanhakulttuurillista vittuilua länsimaisen korrektiivisuuden
      suuntaan minäkin olin aistivinani, eli nykyhapatusta tuossa
      vietiin kuin pässiä, mutta ei sellaista nyhtösivistynyt pysty
      kykenemään kun sillä on ne hullutuksensa ja kotkotuksensa.

      Poista
  8. "Kolmannen maailman hillitsemätön väestönkasvu on aikamme suurin ongelma, joka on tuottamassa katastrofin kaikille osapuolille. Iran tai Turkki tuskin enää ovat tässä suhteessa ongelma, toisin kuin näiden maiden vanhoillinen johto väittää."

    Totta. Iranin ja pian kai Turkinkin syntyvyys (hedelmällisyys) on aika lailla samaa tasoa kuin Pohjoismaiden ellei jopa Iranin tapauksessa alle sen. Kyseenalaistan väestöpommin maailmanlaajuisesti. Nyt elämme lähinnä vuosien 1960-1985 nopean väestönkasvun seurauksien maailmassa mutta pommi itsessään on suurelta osin purettu ja tikittää enää supistuvassa osassa Saharan eteläpuolista Afrikkaa sekä muutamassa kaikkein takapajuisimmassa Lähi-Idän ja Keski-Aasian valtiossa.

    Jos kerran tullaan kirjoittamaan historia eurooppalaisen kulttuurin hävittämisessä pitää siihen ottaa mukaan maininnat USA:n terrorismin vastaisen taistelun pölhöilystä samoin kuin länsimaiden typerän näennäishumanismin aikaansaannoksista. Humanitääriset pommitukset vetivät lopulta tapin irti veneen pohjasta.

    Iran on testi voisiko islam sekularisoitua. Saksan iranilaissyntyisestä väestöstä arveltiin taannoin 40% olevan niin maallistuneita että heitä ei sanan varsinaisessa mielessä voinut pitää enää edes muslimeina. Toisaalta voi olla että jatkossa jakolinjat eivät kuljekaan uskojen välillä vaan niiden keskellä. Ja tässä kisassa tiukan linjan vakaumukselliset selvästi nopeamman lisääntymisen takia vievät ilman muuta voiton.

    On merkillinen asia Iranin tapauksessa että juuri shiiamuslimeja on pidetty fanaattisempina ja vanhoillisempina kuin sunneja. Esitän epäilykseni.

    VastaaPoista
  9. SAmson tuhosi temppelin, vaikka se tuhosi hänet itsensä. Viha ja kostonhimo oli niin iso, että oma tuho ei haitannut, jos vihamiehen sai hengiltä.

    Tarina Samsonista on ajaton totuus. Länsimaihin on syntynyt omat Samsoninsa, jotka haluavat tuhota siviilisaationsa omien tarkoitusperiensä vuoksi. Ihminen on pohjimmiltaan paha. Me näytämme Kiinalle, miten ei kannata toimia. Miksi Kiinan kannattaisi tulla eurooppalaiseksi ja antaa omien Samsoniensa tuhota oma maansa?


    VastaaPoista
  10. "Mutta mitäpä se meille kuuluu?"

    Täällä Suomessa. Ylikypsän sivilisaation iltahämärä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavan vahvasti vaikuttaa siltä, että eurooppalaisuus on ylittänyt sen pisteen, jolloin sivilisaatio olisi voitu pelastaa lisäajalle. Toisaalta, jokainen kulttuuri on ennen pitkää sortunut. Meidän ja lastemme kohtalo on ilmeisesti elää Euroopan kuoleman ajanjakso.

      Kenties jotain tulee tilalle ellei iso pommi jysähdä. Siitä ehkä nauttivat sitten toiset.

      Poista
  11. Steinbeck arveli Torstai on toivoa täynnä- kirjassaan, että jospa homostelun leviäminen tuleekin ratkaisemaan väestöräjähdyksen. No, nyt näyttää ettei se aivan riitä, vaikka eittämättä homojen määrä olisikin huomattavasti suurempi, jos kehitysmaissa imaamit ja lainsäädäntö ei tekisi siitä kuolemanvakavaa ongelmaa. Nyt naiset kuitenkin alkavat ojentaa auttavaa kättä tekemällä lesboilusta muoti-ilmiön. Luulen, en tiedä, että tämä muoti voi aika helposti levitä myös kehitysmaihin, koska jos joku on oikein tabu, sitä ei vain suostuta edes näkemään, joten homma voi jatkua rauhassa. Ymmärtäisin hyvin että joku iranitar tai vaikkaba kuubatar turvautuu mieleuimmin omaan ja/tai ystävättären apuun, koska vaihtoehtoina olisi machomies ellei peräti machotyranni.

    VastaaPoista
  12. On niitä voimia jotka pyrkivät vievään virtaa takaisin traditioihin. Peter Hitchens otti taannoin blogissaan (Mail Onlike) esille Worchesterin yliopiston professorin Maggie Andrewsin näkemyksen ettei feminismiaallon syy ehkäpä sittenkään ollut "pako kotitöistä" palkkatyöhön ja itsenäisyyteen. Professorin mukaan kotityössä on alkanut näkyä selvää uutta arvostuksen kasvua. Kotihan on muutenkin naisten valtakeskus. Hitchensin näkemys on se että feministit ovat vasta nyt havainneet millainen helvetti palkkaorjuustyö lopulta oli ja nyt ollaan sitten nolona häntä koipien välissä tulossa takaisin kotiin. (Suomessahan tätä ei ole vielä havaittu, ainakaan valtamediassa sillä meillähän muutenkin kaikki uudet virtaukset tulevat myöhässä). Naista ei orjuuta tällä hetkellä mikään muu niin rankasti kuin raha.

    " Well, last week Professor Maggie Andrews, of the University of Worcester, told the Hay Festival that the old assumption was that feminism was about escaping the domestic, getting out of the home, getting a job and being financially independent.

    But ‘people are more sceptical about that now - they see a much more complex picture. They see the domestic space as one area of women’s power.

    Certain elements of the domestic have become much sexier, much more popular, an escape from the horrors of society’.

    Well, that’s one way of putting it. I just think many women have discovered that wage-slavery was a false liberation, and that, if there are any chains in their lives, they are the chains of money that keep them from their children. "

    http://hitchensblog.mailonsunday.co.uk/2016/06/peter-hitchens-this-barmy-blitz-on-toffs-will-make-us-all-poorer.html

    VastaaPoista
  13. Pyrkimys sukupuolten tasa-arvoon on (sekin)ymmärretty väärin eihän tarkoitus ole tehdä sukupuolista samanlaisia(niinkun nyt ) vaan nimenomaan sukupuolten tasa-arvo tarkoittaa että kumpikin sukupuoli omanlaisenaan on yhtä arvokas.Tässä yltiömaskuliinissa maailmassa kärsivät sekä naiset että miehet.

    VastaaPoista
  14. "ylikypsän sivilisaation iltahämärä"

    Jos mainittu ilmiö onkin olemassa niin se on taatusti tuhatvuotinen Venäjä. Venäjän tuhatvuotisuutta mainostetaan kiihkeästi kaikilla mahdollisilla areenoilla. Mainostetaan Venäjän etuoikeutta olla maailman opettaja ja pelastaja. Syntyy luonnollisesti epäilyjä. Iivana Julmasta alkaen Venäjällä kehittyi ja vahvistui kaksoisorjuuden järjestelmä: tuhotun venäläisen ylimystön tilalle perustettiin uusi sääty, aatelisto, jotka olivat tsaarin orjia tehtävänään sotapalvelu. Talonpojat joutuivat aateliston orjiksi.

    Lenin siteerasi aikoinaan vallankumouksellista demokraattia Tshernyshevskia: "Me olemme kaikki orjia." Aatelisten rumiillinen rangaistus (orjuuden merkki) Venäjän armeijassa ja laivastossa loppui vasta vuonna 1910. Ei ole mikään ihme että lyhyen ajan sisällä Venäjää järisyttivät kolme vallankumousta. Talvipalatsin valloittaneet matruusit käyttivät Talvipalatsin salien upeita vaaseja ulostamista varten.

    Mutta Lokakuun vallankumousta valmisteltiin lähes sata vuotta. Vuosina 1843-44 venäläiset aristokraatit Pariisissa kantoivat Marxia käsillään. Siis kokonaista kaksi vuotta ja olivat aina olleet Marxin mesenaatteja. Näin syntyi marxismi-leninismi, jonka tehtävänä oli valloittaa koko maailma filantrooppisena kulissina puolustaa köyhiä.

    Lokakuun vallankumouksen tehtävänä oli taas permanenttinen vallankumous: yksityisomistuksen lopettaminen maksimaalisesti, luokkien hävittäminen, kansanvihollisten eli yksityisomistuksen lopettamisen vastustajien ja uskonnon tuhoaminen, proletariaatin diktatuuri, maailmanvallankumous eli maailmansodat, jne., jne. Tehtävän toteuttajana oli Stalin/stalinismi.

    Projekti vaati niin paljon varoja, että Neuvostoliitto ei kestänyt ja luhistui...

    Suomessa Venäjää on tutkimassa ns. Aleksanteri-instituutti. Itse asiassa se osaa vain niiata stalinismille ja tuottaa kaikenlaista tilpehööriä. Laitoksen viimeisin "huippusaavutus" on ajatus, että stalinismi onkin maailmanhengen ruumiillistuma ("Discussing Stalinism: Problems and Approaches"). Stalinin/stalinismin rikokset ihmisyyttä vastaan on näin pesty pulunvalkoisiksi.

    Suomi tarvitsee taannehtivan lain, jonka perusteella Stalin/stalinismi voidaan syyttää Talvisodan sytyttämisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tokkopa Talvisodan sytyttäjästä mitään epäselvyyttä on?

      Mutta jos taannehtivia sotasyyllisyyslakeja lähdetään säätämään, niin mitäs me sanomme Jatkosodan sytyttäjistä, Aunuksen retkistä, jne. ?

      Koska asiat eivät ole aina aivan mustavalkoisia, olisiko parempi yrittää pitää jäitä hatussa ja koettaa ymmärtää niitä vähän laajemmin ja vivahteikkaamin - siis vaikkapa nyt Venäjää kaikkiaan? Vähän niin kuin tutkijatkin tekevät.

      Mutta siis: Talvisodan sytyttäjät tiedetään: Stalin Hitlerin suostumuksella ja tuella. Ja Jatkosotaa taas käytiin sitäkin Hitlerin tuella.

      Poista
  15. Ne jotka hauskaa haluavat pitää, varmistavat Vanhasella torjuntavoiton.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.