maanantai 27. kesäkuuta 2016

Näytelmä, joka ravisteli maailmaa



Kun maailma mullistui

Hän opetteli ruotsia voidakseen lukea Ibseniä alkukielellä
ja huomasi sitten, että Ibsen on mitätön kirjailija

A.P. Tšehovin aforismi

Nykyään helposti unohtuu, millaisia kulttuurin suurvaltoja Skandinavian maat olivat 1800-luvun jälkipuoliskolla. Strindberg, Björnson, Brandes, Grieg ja monet muut, kaikki he olivat ensimmäisen luokan kansainvälisiä tähtiä. Mutta suurin kaikista oli Ibsen.
Miten kirjoittikaan hänestä vuonna 1899 Eino Leino: ”itse kuuluisista kuuluisin, ’ihmishenkien vallankumooja’ Henrik Ibsen, joka enemmin kuin kukaan on ollut ’sig selv nok’ ja enemmän kuin mitään vihaa valtiollista agitaatiota ja yhdistyselämää, on tällä kertaa luopunut suuresta yksinäisyydestään ja yhtynyt yhteistaisteloon ihmisyyden ja oikeuden edestä…”
Leinon teksti kuuluu hänen ns. kulttuuriadressia käsittelevään juttuunsa ja innostus suurten nimien suopeudesta Suomen asialle tietenkin on siinä hallitsevana sävynä.
Mutta Ibsenin tavaton kuuluisuus aikanaan on tosiasia ja on aivan luontevaa, että myös Oswald Spengler mainitsee hänen näytelmänsä yhtenä aikakautensa merkittävänä ilmauksena.
Persoonallisesti varsin vastenmielinen kirjailija tuotti rujoja usein sekavia näytelmiä, jotka loukkasivat ja jopa raivostuttivat monia, mutta tätä seikkaahan alettiin juuri silloin pitää taiteilijan varsinaisena velvollisuutena.
Jo tapauksessa Ibsenin kuuluisimmatkin näytelmät tuntuvat nyt varsin avuttomilta ja teennäisiltä. Aikoinaan häntä kuitenkin palvottiin koko läntisessä maailmassa, Venäjä mukaan lukien. Sen, joka Ibseniä nykyään lukee, on pakko kysyä, miksi?
Sitä samaa voi toki kysyä monen muunkin menneisyyden taiteellisen tuotteen johdosta Näytelmän alalla Schiller muistuttaa monessa suhteessa Ibseniä ja myös hänet korotettiin kerran puolijumalien joukkoon. Nykyään harva jaksaa hänestä innostua.
Yksinkertainen vastaus liittyy tietenkin aikakauteen. Schillerin suorastaan saatanallinen kapinallisuus, jolle voi hakea vertauskohtaa vaikkapa Byronista, oli tosiaan uutta. Se ilmensi yksilön, persoonallisuuden vapautumista kaikesta siitä, mihin ajan instituutiot olivat hänet vanginneet.
Samoin kuin aikakauden näennäisesti kollektivistisessa filosofiassa piili juonne, joka korosti yksilön ja hänen maailmansa ehdotonta primäärisyyttä jopa tieto-opissa Berkeleystä Fichteen ja Schopenhaueriin, samoin kukoisti järkeisuskon rinnalla sentimentalismin ja irrationalismin kultti, jossa yksilön ja hänen tunteensa yläpuolella ei ollut mitään.
Ibsen ilmeisesti oli lännessä se, joka sanoi ne sanat, joita aikakausi odotti. Venäjällä Dostojevski loi vastaavia vastakkainasetteluja, joissa ihmisen egosta tuli maailman keskipiste silloin, kun Jumalaa ei ollut ja kaikki oli sallittua.
Atatelkaamme vaikkapa nyt jo monien sukupolvien ylistämää Ibsenin Nukkekotia ja Nooraa, sen uutta naista ja hänen moraalista urotekoaan, jota aikakausi seurasi henkeään haukkoen.
Noorahan oli pelkkä hupakko, jonka ainoana päämääränä elämässä oli sulostuttaa miehensä elämää ja elää tavallaan hänen kauttaan.
Nähdessään jalojen ja epäitsekkäiden tekojensa jäävän vaille ansaitsemaansa arvonantoa, Noora yhtäkkiä muuttuu kokonaan. Jalosta, mutta naiivista hupakosta muodostuu hetkessä rationaalinen egoisti, joka hylkää sekä miehensä että viattomat lapsensa, joiden rakastaminen oli ilmeisesti ollutkin vain rooliin kuuluvaa alistamista.
Tämä suuri hetki päättää näytelmän, eikä yleisö saa tietää, mitä oikeastaan seuraa. Saduissa nuoripari yleensä jätetään elämään onnellisena elämänsä loppuun asti. Ibsenin sankarille uusi elämä kaiketi lupasi vapautta ja todellista ihmisyyttä omana itsenään.
Arvaan, että Noora alkoi leikata tukkaansa lyhyeksi, poltteli papirosseja ja syljeskeli, ehkä kiroilikin. Niin ainakin tekivät monet muut nuoret naiset hänen aikanaan.
Ibsen ja pari muuta miestä, kuten August Bebel ja John Stuart Mill kuuluivat naisasian merkittävimpiin alulle panijoihin ja aatteellisesti naisasia heräsi juuri tuohon aikaan.
Aatteesta on kuitenkin vielä hyvän matkaa toimeenpanoon. Niin sanottujen alempien kansanluokkien keskuudessa naisten oikeus käydä ansiotyössä ei ollut mitään uutta. Uutta sen sijaan oli, kun vaadittiin, ettei herrasväen naisilla ollut elämässä velvollisuuksia muita kuin itseään kohtaan.
Tästä oli vain askel nykyistä sinkkuuden kultttia tai DINK (double income, no kids) ihannetta kohti. Noora otti sen reippaasti ja juuri silloin, kun yleisö sitä odotti, sillä on aivan selvää, että Nooran täytyi tulla, koska kaikki oli häntä varten valmiina.
Juuri siksi myös Ibsenistä, vastoin kaikkea todennäköisyyttä, tuli sellainen vuosisataisnero kuin tuli. Hänellä oli ensimmäisenä rohkeutta ja selvänäköisyyttä sanoa se, mikä enemmän tai vähemmän hämäränä jo varmasti väikkyi monen mielessä.
Oliko Ibsen sitten mitätön kirjailija, kuten Tšehov sanoi?
Tuskinpa vain. Hän ei ehkä ollut sanan missään varsinaisessa merkityksessä hyvä kirjailija, mutta aivan varmasti hän oli merkittävä. Hän oli ennen muuta täysin moderni.

15 kommenttia:

  1. Strindberg aikoi esittää koulujen pakkolatinan tilalle hyötyislantia, onneksi ei sentään kuninkaan tallirenkien suomea.

    VastaaPoista
  2. Koiravaljakonkin vetokoira valitaan huolella, sanoi vääräleuka ison revohkan käydessä pyytämässä tiettyä henkilöä SAK: lle uudeksi keulakuvaksi.

    VastaaPoista
  3. Minusta on hienoa että voimme miettiä vastapareja Ibsen-Strindberg ja Tolstoi-Dostojevski ja tutkia siten omia motiivejamme.
    Itse huvittelen usein myös sijoittamalla noista neljästä kaksi "omaani" (Strindberg, Dostojevski) tähän aikaan ja arvailemalle miten he sijoittuisivat tämän ajan kuumimmissa keskustelun aiheissa. No, nuori Strindberg olisi varmasti eri laidalla kuin vanhempi, mutta kuitenkin. Tai siitä ei oikein tarkasti tietäisi koskaan.
    Dostojevskin panslavismin tunnemme tietysti kaikki, mutta tuskin se tarkoittaisi putinismia tässä ajassa, suoraa sellaista ainakaan. Tai mistä sitäkään tietää. Toivon kuitenkin että hän olisi edelleen Kristuksen ensimmäiseksi laittaja.
    Tolstoi olisi satavarmasti kaikkienj rakastama opposition mies, ehkä jopa Sveitsiin tukevasti emigroituneena, Nobelin rauhanpalkintoa puuhattaisiin joka puolella.

    Mutta eikö myös Ibsen olisi suurin piirtein siinä asemassa kuin kaikki muutkin kymmenet ja sadat vastuulliset ja poliittisesti korrektit kirjailijat nykyään?
    Turhaa kuvitteluleikkiä mutta tuo tämä esiin myös sen, miten pienessä asemassa kirjailijat ovat nykyään. Vahva integroituminen valtaan ja keskiluokan keskimääräisiin arvoihin ja motiiveihin lienee syy. Poliittisesti korrekti kirjailija ei voi olla koskaan polittisesti kovin kiinnostava. Houellebecq lienee ainoa tämän ajan 1800-lukulainen. Tiedän kyllä että nykykirjailijat eivät voi sietää tälläistä ajatusta siitä, että teos voisi olla myös poliittinen. Estetiikka ensin. Niin sen kuuluukin mennä, mutta johtuneeko se myös siitä, että ei ole olemassa enää arvoja joita vastaan taiteilijat haluaisivat taistella. Kaikki ovat jo samalla puolella nissä piireissä. Korkeintaan kuulee joskus jotain yleistä suvaitsemattomuudesta tms. niistä jutuista, tiedätte kyllä, mutta kun aplodeja tulee sellaiselle puheelle sekä vasemmalta että oikealta niin muutahan ei jää kuin estetiikka. Kirjallisuuden kulta-aikana 1800-luvulla ja pitkälle vielä 1900-luvulle kirja saattoi olla samaan aikaan sekä taiteellisesti että "kantaaottavasti" vahva. Se aika on ohi.
    Heitän arvauksen: kuinka moni suomalainen kirjailija on sitä mieltä että esim. Brexit on niin kamala ja turmiollinen juttu kuin mitä media aamusta iltaan meille opettaa ja toitottaa? Arvaan, yhdeksän kymmenestä. Siinäpä se. "Ne on jo meidän."

    jk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Dostojevski"

      Dostojevski ennusti aikoinaan, että sosialismi/kommunismin toteuttaminen tulee maksamaan Venäjälle sata miljoonaa ihmisuhria. Estetiikka on siitä hyvin kaukana.

      Poista
    2. "Turhaa kuvitteluleikkiä mutta tuo tämä esiin myös sen, miten pienessä asemassa kirjailijat ovat nykyään. Vahva integroituminen valtaan ja keskiluokan keskimääräisiin arvoihin ja motiiveihin lienee syy. Poliittisesti korrekti kirjailija ei voi olla koskaan polittisesti kovin kiinnostava"

      Kirjailijat ovat pääosin nykyään kulttuurielämän valtavirtaa, he ovat lähteneet monikulttuurisuuden mannekiineiksi, kritiikittömiksi ihailijoiksi - monikulttuurisuus on siinäkin mielessä hyödyllinen, ettei tarvitse tasosta huolehtia, hyvän ja suvaitsevan ihmisen imago riittää, ja erilaisten kirjallisuuspalkintojen valintaraadit jakelevat palkintoja toveruuspohjalta. Valtiovallalle kuuliaiset kirjailijat, apurahoilla työskentelevät, kannattavat virallista monikulturismia ja vähemmistöjen positiivista syrjintää, kuvittelevat silti olevansa jonkinlaista oppositiota, vaikka jakavat samat fraasit lähes kaikkien puolueitten poliitikkojen kanssa. Mitään uhkaa valtamonopolille heistä ei ole, ehkäpä he siksi ovat niin epäkiinnostavia.

      Poista
    3. Ens. ano, juuri tuotahan minä tarkoitinkin. Ja mietin kuka tekee samanlaisia ennustuksia, oletuksia meidän tulevaisuudestamme. On tietysti se ilmastonlämpenemis-jyrähtely, korrekti, hyväksytty aihe, mutta, mutta...se painopiste mistä nyt pitäisi puhua ei taida olla sittenkään siellä...?

      Bogreol: "...kuvittelevat silti olevansa jonkinlaista oppositiota, vaikka jakavat samat fraasit lähes kaikkien puolueitten poliitikkojen kanssa. Mitään uhkaa valtamonopolille heistä ei ole, ehkäpä he siksi ovat niin epäkiinnostavia."

      Voiko tuota paremmin sanoa?

      Itseäni naurattaa aina kun kulttuuriväen edustaja x tai y sanoo jotakin "räväkkää" ja "rohkeaa" ja lehdet kirjoittavat opposition äänestä tai avautumisesta tms. Käsitykset edustavat kuitenkin poikkeuksetta juuri tuota mitä sanoit. Suurin osa poliitikoista, lukevasta keskiluokasta, mediasta aina ja varmasti täsmälleen samaa mieltä. Olla siinä nyt sitten soraääni ajassa. Elokuvataiteen puolelta tästä on tyyppiesimerkkikin, Kaurismäistä se A.
      Esseekirjallisuuden puolella on kyllä joitakin poikkeuksia. Ja on siellä kyllä muutakin, mutta toistaiseksi aika sivullisina kirjallisuuden julkisuudesta.
      No, itse luen silti. Myös sitä "pelkkää" estetiikkaa ja kieltä odottamatta oikeastaan edes mitään muuta tuolta alueelta.

      jk

      Poista
  4. "Näytelmä, joka ravisteli maailmaa"

    Venäjän Karjalan koululaisten extreemkesäleirissä Säämäjärvellä tapahtunut neljäntoista 12-13 -vuotiaiden lasten joukkosurma myöskin ravisteli maailmaa.

    Tämän päivän Nezavisimaja Gazeta kertoi että extreemkesäleirin tirehtööri Elena Reshetova saatuaan tiedon koululaisten veneonnettomuuksissä myrskysellä Säämäjärvellä, päätti olla ilmoittamatta asiasta Karjalan suuronnettomuuksista vastaaville viranomaisille. Hän luuli hoitavansa tragedian extreemkesäleirin omin avuin.

    Elena Reshetova edustaa venäläistä bisnestä ja venäläistä bisnesskulttuuria.

    27.06.2016 11:49:00
    Директор «Сямозера» надеялась замять трагедию с детьми из лагеря

    Следствие будет разбираться, как инструкторы вели себя во время ЧС
    НГ-Online
    http://www.ng.ru/regions/2016-06-27/100_obzor270616.html


    Директор «Парк-отеля «Сямозеро» Елена Решетова решила не звонить в МЧС, когда узнала о пропаже двух лодок с детьми во время шторма, сообщили в СКР. Как рассказал «Вести FM» официальный представитель Следственного комитета России Владимир Маркин , после того, как заместитель Е.Решетовой Вадим Виноградов с группой ребят добрался до острова и позвонил ей, «они переговаривались между собой и приняли решение не звонить в службу спасения». «Думали, что рассосется», - сказал представитель СКР. Тем не менее директор лагеря позвонила своим знакомым, и на лодках они отправились к месту происшествия. В.Маркин заявил, что «если бы они вовремя позвонили в спасательные службы, детей можно было бы спасти».

    VastaaPoista
  5. Tragedia, joka ravisteli maailmaa

    Venäjän Karjalassa, Säämäjärvellä koululaisten extreemkesäleirillä tapahtui tragedia: neljätoista 12-13 –vuotiasta lasta saivat surmansa ollessaan myrskyn aikana veneilemässä leirin ohjelman mukaan.

    On tehty lukuisia viranomaisten vangitsemisia. Tämän päivän Nezavisimaja Gazeta paljasti yhden tärkeän seikan: extreemkesäleirin johtaja Елена Решетова / Elena Reshetova saatuaan tiedon veneonnettomuuksista päätti olla ilmoittamatta tragediasta Karjalan suuronnettomuuksia hoitaville viranomaisille. Elena Reshetova päätti hoitaa asian extreemkesäleirin omin avuin.


    27.06.2016 11:49:00
    Директор «Сямозера» надеялась замять трагедию с детьми из лагеря

    Следствие будет разбираться, как инструкторы вели себя во время ЧС
    НГ-Online
    http://www.ng.ru/regions/2016-06-27/100_obzor270616.html


    Директор «Парк-отеля «Сямозеро» Елена Решетова решила не звонить в МЧС, когда узнала о пропаже двух лодок с детьми во время шторма, сообщили в СКР. Как рассказал «Вести FM» официальный представитель Следственного комитета России Владимир Маркин , после того, как заместитель Е.Решетовой Вадим Виноградов с группой ребят добрался до острова и позвонил ей, «они переговаривались между собой и приняли решение не звонить в службу спасения». «Думали, что рассосется», - сказал представитель СКР. Тем не менее директор лагеря позвонила своим знакомым, и на лодках они отправились к месту происшествия. В.Маркин заявил, что «если бы они вовремя позвонили в спасательные службы, детей можно было бы спасти».

    VastaaPoista
  6. Näytelmä, joka ravisteli maailmaa

    "Hän opetteli ruotsia voidakseen lukea Ibseniä alkukielellä
    ja huomasi sitten, että Ibsen on mitätön kirjailija"

    A.P. Tšehovin aforismi


    Jos Ibsenin Nukkekotia ja sen Nooraa, sen uutta naista väitettiin ravistelleen maailmaa, niin Tšehovin aforismi paljasti ehkä vain Tšehovin ammatillisen kateuden ja hän päätti pistää paremmaksi.
    Se parempi luomus oli Anton Pavlovitsh Tšehovin novelli ”Naisten kunigaskunta”. Jos Noora oli sitä mitä oli, niin Tšehovin Anna Akimovna oli ihan toista luokkaa:

    ”Siinä oli paksu rahapaketti. Se on metsähuvilalta, tilanhoitajalta. Hän kirjoittaa lähettävänsä puolitoista tuhatt ruplaa, jotka hän on saanut joltakulta oikeuden kautta voitettuaan jutun toisessa oikeusasteessa. Anna Akimovna ei pitänyt sellaisista sanoista kuin saada oikeuden kautta ja voittaa oikeusjuttu, hän jopa pelkäsi niitä. Hän tiesi, että oikeus täytyi olla olemassa, mutta jostakin syystä joka kerta, kun tehtaan johtaja Nazarytsh tai huvilan tilanhoitaja, jotka usein kävivät käräjillä, voittivat hänen hyväkseen jonkin jutun, häntä alkoi pelottaa ja nolottaa ja ikään kuin hävettää. Ja nytkin häntä alkoi pelottaa ja nolotta, ja hän olisi mielellään siirtänyt nuo puolitoista tuhatta jonnekkin kauemmaksi, jotta pääsisi niitä näkemästä...

    – Ole vaiti! kuiskasi vaimo ja nykäisi tätä hihasta. – Meillä ei ole vielä siivottu, rouva, hän sanoi kääntyen Anna Akimovnan puoleen, – suottehan anteeksi... Perhettä kun on, tiedätte itsekin. Ahdasta onmutta sopu sijaa antaa.
    ”Heille en anna puoltatoista tuhatta”, ajatteli Anna Akimovna jälleen.
    Ja päästäkseen pikemmin eroon näistä ihmisistä ja happamasta hajusta hän jo otti rahakukkaronsa ja päätti antaa heille kaksikymmentä viisi ruplaa – ei enempää, mutta äkkiä häntä alkoi hävettää, että oli tehnyt niin pitkän matkan ja härinnyt ihmisiä turhan takia.
    – Jos annatte minulle paperia ja mustetta, niin kirjoitan heti eräälle lääkärille, hyvälle tuttavalleni, jotta hän kävisi täällä, hän sanoi punastuen. – Lääkäri on oikein hyvä. Ja lääkkeitä minä lähetän teille...

    Anna Akimovnasta tuntui, että Pimenov oli eilisestä lähtien alkanut halveksia häntä filantrooppina, mutta ihailla häntä naisena. Hän katseli miestä ja huomasi, että tämä käyttäytyi hyvin mielyttävästi ja oli siististi ja sopivasti pukeutunut...”

    VastaaPoista
  7. Maasta se pienikin ponnistaa, vai mitä?

    Ilta-Sanomien puheenvuoro tänään Näytelmään, joka ravisteli myös Sonkajärveä

    vrt. kommenttini tässä blogissa eilen aamulla:

    "Kahden totalitarismin välienselvittelyn tuloksena on läntinen ajattelu päässyt irti ns. sanan kahleista - kaikki mitä voidaan sanoa, voidaan sanoa selvästi - mutta Aatos Erkon kuoleman jälkeen julkaistussa henkilökuvassa väitetään hänen aikoneen myydä Sanoma-yhtiön ulkomaille. Ehkäpä siitä säikähtäneenä "Jumalan omaisuuskansa" perusti journalisteille Bonnier-palkinnon jonka ensimmäinen kappale v. 2001 myönnettiin Kaius Niemelle, HS:n nykyiselle päätoimittajalle.

    Tämä juolahti mieleeni jonottaessani puhelimessa äsken HS:n asiakaspalveluun irtisanoakseni tilauksen. Lopulta se onnistui ilman että olisi tarvinnut mennä sinne konttaamaan tai ryömimään."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta omaisuuskansa-asiasta en sano mitään, siitä puhuminen tai siitä raivoaminen on mielestäni vain historiasta kopioitunut typerä meemi, mutta Hesarin suhteen ajattelen samoin.

      On oikeastaan osa itsekunnioitusasia olla tilaamatta lehteä, joka häpeilemättä yrittää vaikuttaa kansalliseen mielipideilmastoon aiheissa jotka hyvin tunnemme. Jos ne edes viitsisivät peitellä tätä indoktrinaatiotaan, mutta ilmeisesti nuorempi toimittajapolvi on niin vallan tunteessa, etteivät jaksa edes nähdä vaivaa. Sama sen iltapäiväisen kylkiäisen kanssa.
      Venäjä-uutisointiin, siis päivittäiseen Venäjä-on-hirveä-mörkö -otsikointiin oli jo tottunut mutta Berxit-kiukuttele meni jo sellaiselle tasolle, että tulee koulunpenkille joutuneen olo kun Sanomalaa lukee. Opettajina toimivat lehden sivuilla nykyään liian usein nuoret vihaiset kulttuurivallankumoukselliset, joille reaalitodellisuus on savea jota voi muovailla omien motiivien mukaisiksi savikakuiksi.
      Maksaa kymmeniä, satoja euroja vuodessa kiukuttelun ja toimittaja-hipsteriangstin lukemisesta ei kiinnosta.




      Poista
    2. Ehkä omaisuuskansaa parempi termi olisi partiolaisuus, keskusta sai uudeksi puoluesihteeriksi sen oloisen nuoren miehen. Vrt. Jyrki Katainen.

      Bonnierin palkinnon syntyaikoihin Hanasaaren pohjoismaisessa keskuksessa pidetyssä seminaarissa puhuttiin partiolaisuudesta kuningas Kaarle Kustaan, Taxellin, Wahlroosin etc.kanssa kaupunginsuunnittelija Ritva Viljasen ollessa mukana ainoana suomenkielisenä.

      Poista
    3. Juha Sipilä, Petteri Orpo, Jussi Niinistö, Tarja Halonen, Erkki Tuomioja, Paavo Lipponen -siinä muutama "ole valmis!" partiolainen

      Poista
    4. Venäjä-on-hirveä-mörkö -otsikointiin oli jo tottunut

      Tragedia, joka ravisteli myös maailmaa

      Venäjän Karjalassa, Säämäjärvellä koululaisten extreemkesäleirillä, jossa vuorokausimaksu on 30000 ruplaa eli runsaat 400 euroa, 18. kesäkuuta tapahtui tragedia: neljätoista 12-13 –vuotiasta lasta saivat surmansa ollessaan myrskyn aikana veneilemässä leirin ohjelman mukaisesti.

      On tehty lukuisia viranomaisten vangitsemisia. Eilinen Nezavisimaja Gazeta paljasti yhden tärkeän seikan: extreemkesäleirin johtaja Елена Решетова / Elena Reshetova saatuaan tiedon veneonnettomuuksista päätti olla ilmoittamatta tragediasta Karjalan suuronnettomuuksia hoitaville viranomaisille. Elena Reshetova päätti hoitaa asian extreemkesäleirin omin avuin.

      Tuskinpa tästä oikeudenkäynnistä tulee avoin, koska lasten extreemkasvatuksessa on kovin paljon kgb-läisiä piirteitä.


      27.06.2016 11:49:00
      Директор «Сямозера» надеялась замять трагедию с детьми из лагеря

      Следствие будет разбираться, как инструкторы вели себя во время ЧС
      НГ-Online
      http://www.ng.ru/regions/2016-06-27/100_obzor270616.html


      Директор «Парк-отеля «Сямозеро» Елена Решетова решила не звонить в МЧС, когда узнала о пропаже двух лодок с детьми во время шторма, сообщили в СКР. Как рассказал «Вести FM» официальный представитель Следственного комитета России Владимир Маркин , после того, как заместитель Е.Решетовой Вадим Виноградов с группой ребят добрался до острова и позвонил ей, «они переговаривались между собой и приняли решение не звонить в службу спасения». «Думали, что рассосется», - сказал представитель СКР. Тем не менее директор лагеря позвонила своим знакомым, и на лодках они отправились к месту происшествия.

      Poista
    5. "Venäjä-uutisointiin, siis päivittäiseen Venäjä-on-hirveä-mörkö -otsikointiin oli jo tottunut"

      Kun Putin tuli valtaan Jeltsinin ansiosta pääministeriksi, niin kiinnitin huomiota Putinin ensimmäisessä poliittisessa puheessaan tässä virassa erityisesti määritelmään: положение неисправимо (tilanne on korjaamattomissa).

      Odotan suurella mielenkiinnolla Putinin vierailua Suomeen ja kenties vastausta kysymykseen: miksi Neuvostoliitto koki katastrofin, johtuiko se siitä, että 1900-luvulla yksityisomistus lopetettiin siellä maksimaalisesti?

      Poista

Kirjoita nimellä.