lauantai 11. kesäkuuta 2016

Oseanian historia



Oseanian historia

On klassikoita, joita kannattaa lukea yhä uudelleen. Sellaiset kertovat jostakin ajattomasta tai sitten ne ovat olleet aikaansa edellä.
George Orwellin Vuonna 1984 kuuluu jälkimmäisiin. Epäilemättä se kuvasi hyvin aikansa totalitaarisia ilmiöitä etenkin Neuvostoliitossa, mutta tuntuu siltä, että se osuu yhä paremmin maaliinsa, kun sitä peilataan tähän päivään.
Oseanian totuusministeriön kerrottiin kaapanneen haltuunsa menneisyyden ja menneisyyden hallitsijahan hallitsi myös tätä päivää ja ehkä tulevaisuuttakin. Kuten aikoinaan Neuvostoliitossa, historialliset dokumentit olivat ankarasti varjeltuja salaisuuksia. Koska nykyajan kerrottiin olevan ylivertainen onnela, oli menneisyys maalattava mahdollisimman synkin värein. Tärkeää oli, ettei kukaan asiaankuulumaton voisi mennä asioita tarkistamaan ja niistä omia tulkintojaan esittämään.
Neuvostoliitossa asiaa edisti jopa lähdeviittausten tekninen muoto. Sen sijaan, että lukijalle olisi kerrottu, millaiseen asiakirjaan viite suuntautui, siellä annettiin vain signumit, jotka kyllä kertoivat lähteen tarkan sijainnin, mutta tarkistamisen mahdollisuus jäi vain valituille. Niinpä historian sai muistuttamaan jonkinlaista salatiedettä, jonka avaimet olivat korkeammassa kädessä.
Eiväthän tutkijat edes neuvostoaikana ja Neuvostoliitossa suinkaan aina olleet suurinkvisiittorin kätyreitä, mutta tärkeissä asioissa, ja sellaisiin saattoi kuulua vaikka arkipäivän historia ennen vallankumousta, puolue piti linjan hallussaan. Valittaa ei voinut.
Mihail Heller, neuvostoaikana vaihtoehtoista historiaa ansiokkaasti kirjoittanut tutkija vertasi puoluetta Dostojevskin suurinkvisiittoriin: ihme, salaisuus ja auktoriteetti olivat sen tukipylväät ja salaisuus oli yksi kolmesta välttämättömästä, ilman sitä rakennelma olisi kaatunut.
Totalitarismi perustui kuitenkin vain osittain väkivaltakoneistoon ja informaation tiukkaan säännöstelyyn. Sen todellinen voima oli siinä, että se onnistui alistamaan ihmisten tahdon ja tavoitteet. Suurinkvisiittorin metodit eivät olleet mielistely ja houkuttelu (paitsi ulkomaalaisiin nähden), sen julistamat ihmeet ja sen häikäilemätön voima lumosivat ihmisiä, jotka halusivat alistua ja siten tulla osaksi suurempaa, kuolematonta kokonaisuutta.
Kuten tunnettua, Oseanian arkitodellisuus vuonna 1984 oli varsin surkeaa, vaikka propaganda hehkutti riemukasta edistystä ja yltäkylläisyyttä. Mutta mihin sitä saattoi verrata? Vihollismaa Euraasia oli tunnetusti kaiken kurjuuden ja pahuuden pesä eikä Itä-Aasiassa ollut sen enempää hurraamista. Ja menneisyydessä myös Oseaniassa oli vallinnut kurjuus, epäoikeudenmukaisuus ja pakkovalta.
Millaista se todellisuus oikein oli ollut? Winston Smith oli saanut lukea historiankirjoista, että ennen Mainiota Vallankumousta vallassa olivat olleet kapitalistit, joilla oli kaikki valta hallussaan. Kuningas oli ollut kapitalistien ylin päällikkö.
Tuossa luokkayhteiskunnassa jokaisen tavallisen kansalaisen oli ollut pakko totella kapitalisteja kaikissa asioissa ja raataa heidän hyväkseen miltei vailla korvausta. Kapitalisteilla oli silinteriksi nimetty luokkapäähine, jollaista muut eivät saaneet kantaa. Kun kapitalisti tuli kadulla vastaan, oli alamaisen otettava hattu päästään ja kumarrettava, kapitalistia puhuteltaessa oli käytettävä sanaa Sir.
Tällaista ja paljon muuta kerrottiin synkästä menneisyydestä. Winston Smith, joka oli alkanut tätä kaikkea epäillä, yritti saada oikeaa tietoa kyselemällä vanhalta mieheltä, jolle hän tarjosi pintin olutta (ei siis käyttänyt metrisiä mittoja, jotka totalitaarinen hallinto oli ottanut käyttöön).
Mutta ukko, joka ei osannut nähdä metsää puilta, antoi vastauksia, jotka näyttivät ikään kuin vahvistavan virallisen historiankirjoituksen. Ilmeni, että ongelman ydin ei ollut detaljien tietämisessä, vaan kyvyssä suhteuttaa ne kokonaisuuteen. Ihmisen muistikin on sangen epäluotettava instrumentti ja ilman kykyä kriittiseen päättelyyn hän helposti jää demagogien armoille, vaikka asia koskisi hänen omaa menneisyyttään.
Onneksi meillä ei ole totalitaarista hallintoa, joka yrittäisi manipuloida kuvaamme menneisyydestä. Asiakirjat ovat kaikille avoinna, vaikka toki hyvin harvat niitä oikeasti tutkivat. Joka tapauksessa niin tekevät ja saavat tehdä myös valtavirran kanssa eri mieltä olevat. Totalitarismissa sellainen olisi mahdotonta.
Mutta totalitarismi ei ole vain poliittinen ja yhteiskunnallinen järjestelmä. Siihen kuuluu keskeisenä osana myös tietynlainen psykologia ja se saattaa hyvin tulla toimeen ilman valtiovallan pakotuskoneistoakin.
Ajatelkaamme vaikkapa feminismiä. Kukapa meistä ei olisi saanut lukeakseen feminististä historiankirjoitusta, joka elävästi muistuttaa sitä, mitä Winston Smith aikoinaan epäili. Kapitalismin sijalle voidaan panna patriarkaatti ja kaikki kuulostaa taas jo kerran kuullulta ja melkein uskottavalta.
Melkein uskottava on aivan yhtä hyvää kuin perusteltu kriittinen tutkimuskin, mikäli tavoitteena on myydä ideologiaa eli siis propaganda. Ideologiaan ei suhtauduta kriittisesti, vaan se omaksutaan uskolla ja kaikkia sen julistuksia pönkitetään kritiikittömästi niillä asioilla, jotka niitä sattuvat tukemaan, välittämättä vähääkään vasta-argumenteista.
Mutta miksipä tässä puhua vain feminismistä. Koko vihreä ideologia toimii samalla periaatteella ja muut uskonnot tietysti myös. Politiikassa näemme vastaavanlaista hurmahenkisyyttä niiden keskuudessa, joiden suurena missiona on maamme saattaminen läntisen maailman ytimiin ja munaskuihin niin totaalisesti, ettei sen erikoispiirteitä enää huomaakaan.
Viimemainitussa tapauksessa historia pannaan kertomaan suomettumisen kauden tavattomasta häpeällisyydestä. Se ei suinkaan ollut vapautta militarismista ja asettumista suurvaltaristiriitojen ulkopuolelle, vaan kyse oli häpeällisestä orjailusta, maanpetoksesta ja parhaimmillaankin vastenmielisestä kieroilusta.
Sitä paitsi tämän ei oleteta olevan vain perspektiivin antamaa toisen aikakauden näkökulmaa, vaan objektiivinen totuus, jonka mukaan vanhempi sukupolvi pitäisi itse asiassa haastaa oikeuteen ja tuomita lain koko ankaruudella.
Läpikotaisin mustalta ja lohduttomalta näyttää menneisyytemme meidän nykyisen Oseaniamme näkökulmasta. Siitä voi uskoa mitä tahansa. Eikö niin sanottu idänkauppa ollutkin meille kansallinen onnettomuus? Eikö Mauno Koivisto syyllistynytkin maanpetokseen kieltäytyessään käsittelemästä mahdollisuutta saada Karjala takaisin? Eikö oppikirjatkin pitänyt tarkastaa Moskovassa…?

10 kommenttia:

  1. Tuota Karjalan takaisinsaamista en oikein ole ymmärtänyt. Jos Karjala olisi saatu takaisin, niin mukana olisi tullut suuri määrä venäläisiä jotka tuskin olisivat siellä Karjalassa pysyneet. Suomi olisi tänä päivänä jo melkoisen venäläistynyt.

    Olisiko tämä sitten hyvä vain huono juttu. Ainakaan pakkoruotsia ei enää voisi mitenkään perustella.

    VastaaPoista
  2. Karjalan palauttaminen olisi ilmeisesti ollut maailmanhistorian absurdeimpia näytelmiä. Satojatuhansia venäläisiä, siinä meille kertaheitolla oma Russki mir, jonka asioita naapuri tarkoin seuraisi koko ajan, valtava rahareikä ja loputtomia olikeusjuttuja siitä, mitä ja kenen pitäisi saada noilta toisten asuttamilta ja omistamilta alueilta. Menetyksethän on jo kertaalleen korvattu, joten siirtolaisille pakkolunastetut maat on myös palautettava ja samoin omaisuudenluovutusverolla kerätyt varat korkoineen.
    Toinen vaihtoehto, Karjalan palauttaminen ilman asukkaita on jo niin toisesta maailmasta, ettei siitä viitsi edes mitään sanoa.
    Olisi taas yksi epäoikeudenmukaisuus vähemmän, niin?

    VastaaPoista
  3. Millä perusteella Karjalan palauttaminen ilman asukkaita on "toisesta maailmasta"? Venäläisin standardeinhan se on ihan normal...

    Vähintään pitäisi saada Petsamo takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menkää ja ottakaa, tai edes ytittäkää sitä, katsotaan kuinka taas käy.

      Poista
  4. Neljänsadan tuhannen sukupolvia alueella asuneen ihmisen väestönsiirto on asia, jollaista on tapahtunut vain suurten sotien jälkeen voitetuille osapuolille.
    Ja Venäjä ei olikeasti hävinnyt kylmää sotaa. Myös siellä ymmärrettiin, että systeemiä on muutettava.

    VastaaPoista
  5. "Eikö väitöskirjatkin pitänyt esitarkastaa Moskovassa…?"

    Sitä onkin tehty koko ajan.

    VastaaPoista
  6. Nykyään rossija tv yrittää romantisoida neukkulaa parhaansa mukaan. Onneksi nuoriso on venäjällä yhtä kiinnostunut virallisesta tv-ohjelmistosta ja historiasta kuin ennenkin. Tälläkertaa se on putinille haitaksi.

    Terveisin,

    Nikke

    VastaaPoista
  7. http://nyt.fi/a1389236933578

    Siinäpä esimerkki menneiden aikojen mitätöinnistä :)

    VastaaPoista
  8. Ihmisen mielen havainnoistaan rakentama mielikuva on karkeasti 80% ennusteita ja 20% suodatettuja aistihavaintoja. Aivot ovat suhteessa kokoonsa eniten energiaa kuluttava elin ja ajattelu on oikeasti kovaa duunia. Siksi aivot pyrkivät säästämään energiaa aina ja kaikkialla kytkemällä automaattiohjauksen päälle.

    Muisteleppa mitä tänään tapahtui työmatkalla: Joo, et muista yhtään mitään ellei matkalla tapahtunut jotain erityisen poikkeuksellista. Suurin osa ympärilläsi tapahtuneista asioista jäi huomaamatta koska mielesi ei pitänyt niitä merkityksellisinä. Koska ne olivat tuttuja ja toistuvia, siis ennustettavia joten mielesi poimi niistä vain rungon jonka päällysti ennusteilla, luokitteli merkityksettömiksi ja unohti.

    Iän kertymisen huono puoli on kokemusten karttuminen jolloin mieli alkaa tuottaa harhaa siitä että tämähän on nähty moneen kertaan. Uusi naapuri herättää muiston vaikkapa ärsyttävästä työkaverista kahdenkymmenen vuoden takaa ja yllättäen uusi naapurikin alkaa käyttäytyä ärsyttävästi.

    Tietysti tämä on vain harhaa, mieli keskittyy näkemään uuden naapurin käyttäytymisessä vain ärsyttäviä piirtetä niin että se voi voitonriemuisena luoda mielikuvan että minähän arvasin.

    Tietoinen mieli pystyy käsittelemään vain murto-osan aistimien tuottamasta tietovirrasta. Aivojen energiansäästö vaatii informaatiovirran suodattamista. Mukavimmat suodattimet ovat sellaisia jotka päästävät läpi vain meidän ennakkoluulojamme ja uskomuksiamme vahvistavia havaintoja. Ideologiat ja uskonnot tarjoavat valmiita filttereitä.

    Jos olet päättänyt uskoa feministiseen julistukseen, maailma hukuttaa sinut todisteisiin patriakartaattisesta salaliitosta. Jos olet päättänyt uskoa mihin hyvänsä salaliittoteoriaan, mielesi kyllä huijaa sinua todisteilla jotka eivät ole muuta kuin valikoituja sirpaleita todellisuudesta jotka ovat valikoituneet sinua miellyttäviksi.

    Tehokkain tapa kusettaa ihmisiä on saada nämä uskomaan että ennen oli kaikki paremmin ja että toimimalla välistävetäjän määrittämällä tavalla paratiisi palaa. Mihinhän ihminen ei kaipaa yhtä palavasti kuin menneisyyteen jota ei oikeasti koskaan ollut.

    Kun ikää tulee tarpeeksi niin ihminen luo itselleen lastikultin (cargo cult) ja alkaa uskoa että lavastamalla ympärilleen sen aikakauden rituaalit ja liturgiat jolloin sattui elämään parhaan miehuutensa/naiseutensa niin mahla alkaa taas nousta runkoon.

    Paavo Väyrysen rollaattoreihin tukeutuva kannattajajoukko on ihan yhtä säälittävä näky kuin kookospähkinöistä koverrettuihin kuulokkeisiin "lennonjohtotornissaan" päivystävät Tyynenmeren saarten asukkaat. Raivataan lisää kiitorataa ja larpataan sulkeisia niin eräänä päivänä suuret hopeiset linnut palaavat ja purkavat sisältään onnea ja menestystä.

    Ihan niin kuin silloin ennen.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.