torstai 30. kesäkuuta 2016

Parisuhdeneuvoja



Parisuhdeneuvoja

Veikko Huovista tulee aina välillä ikävä, mutta toisaalta hänen nerokas näkijänkykynsä tulee vieläkin yhä uudelleen esille, kun se, minkä hän kerran olisi voinut esittää satiirina, esitetään nyt haudanvakavasti ja jopa paatoksella faktan eikä fiktion tasolla.
En muista, että Huovisella olisi ollut novellia nimeltä Parisuhdeneuvoja, mutta Helsingin Sanomien human interest-juttu nimeltä Viiden eron jälkeen likimain korvaa tämän puutteen.
Jutun päähenkilö on viisi kertaa eronnut nainen, joka kaiketi runsaan kokemuksen antamalla auktoriteetilla on ryhtynyt parisuhdeterapeutiksi.
Typerä argumentti, jonka mukaan alalla hankitut ansiot herättävät epäilyksiä, jos peräti viisi kertaa on jo satuttu noissa suhteissa epäonnistumaan, torjutaan suoralta kädeltä: eihän kyse ole epäonnistumisista, vaan yhä uusista onnistumisista!
Tässä siis peli henki: moninaisuus on rikkautta ja vaihtelu virkistää. Mieletön rakastuminen ja parisuhteen huuma kestää vain aikansa eikä sen enempää. Miksi siis vielä sen jälkeen roikkua suhteessa, joka ei enää tyydytä? Kuka se on, joka pystyisi sanomaan, että ihmisten pitäisi olla yhdessä hautaan saakka? Eiväthän he sitä paitsi enää nykyään olekaan.
Terapeutin käyttäytymisprofiilia voisi luonnehtia sarjapettäjän rooliksi. Artikkelista päätellen päähenkilö viihtyy aina yhden partnerin kanssa kerrallaan, mutta vaihtaa niitä sitten, kun tarve vaatii. Tämän ansiosta hän on oppinut paljon omista tarpeistaan ja ilmeisesti pystynyt tyydyttämään niitä esimerkillisesti.
Mitäpä muuta ihmisen pitäisi täällä maan päällä tehdä kuin tyydyttää omia tarpeitaan? Tämän aksiooman kritisoiminen tarkoittaisi hyökkäämistä pyhyyden ydintä vastaan ja kirvoittaisi heti mutavyöryn suvaitsevaisen etujoukon taholta.
Mistäpä kukaan voisi saada oikeuden kritisoida jonkun toisen tarpeiden tyydyttämistä ja siihen liittyviä prioriteetteja? Tämä on asia, jota kukaan ei voi tehdä toisen puolesta, joten hoitakoon vain itse kukin asiansa. Terapeutti voi myydä vihjeitä siitä, miten se parhaiten onnistuu ja, kuten jokainen työmies, on hänkin palkkansa ansainnut.
Vanhanaikaisilla henkilöillä herää helposti kriittisiä ajatuksia sen johdosta, että moisessa parisuhdemyllyssä joutuvat pakostakin kärsimään lapset.
 Toki uusperheiden moninaisuus saattaa aikuisista tuntua ihanalta vanhanaikaisen ydinperheen tunkkaisuuteen verrattuna ja varmaan lapsetkin nyökyttelevät, kun heiltä kysytään, onko kivempaa, kun on kahdet vanhemmat.
Mutta oikeasti heiltä ei kysytä mitään ja he tietävät liiankin hyvin olevansa paarialuokkaa, jota heitellään sinne, minne tarve kulloinkin vaatii. Myös heidän ennusteensa aikuiselämässä on huonompi kuin ehjien perheiden lasten, niin tylsää kun se onkin. Mutta entäs sitten.
Naisen tarpeet ovat aikamme todellinen maailman napa. Lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus ovat yhä useammin nimenomaan naisen määrittelemiä tarpeita, joiden tyydyttämisessä mies saa osoittaa kuntoisuutensa.
Kuten demokratia, myös ajanmukainen parisuhde on arvomaailma, jossa on sijansa lunastettava joka päivä ja jossa ei tuomioista ole valitusoikeutta, sillä ne eivät perustu mihinkään yleispätevään asiaan. Ne perustuvat henkilökohtaiseen oikkuun, mikä ei tietenkään alenna asian arvoa, jos kerran hyväksymme lähtökohdaksi hedonismin ja individualismin ja se, joka ei hyväksy, voi yrittää siirtyä johonkin toiseen aikakauteen.
Olisi suorastaan liikuttavan vanhanaikaista paheksua sitä tai tätä tapaa, jolla ihminen tässä elämässä hankkii tyydytyksensä. Siitä huolimatta lasten kohtalo toki on asia, jolla leikkiminen on niin sanoakseni objektiivisestikin edesvastuutonta. Lastensuojelutilastot kertovat karua kieltä siitä, ettei kaikki ole hyvin tämän sarjarakastajamallin kanssa.
Mutta pitäisikö ihmisten, etenkään naisten, sitten alistua roikkumaan jossakin väljähtyneessä suhteessa ja antaa elämän valua elämättömänä käsistään?  Mikä voisi olla vaihtoehto?
Joskus maailmassa oli rakastajien/rakastajattarien hankkiminen normaali käytäntö. Suhteet pidettiin epämuodollisina ja jos nyt ei aivan salaisina, niin sentään ainakin vältettiin niitä tunnustamasta. Tämä näyttää usein toimineen suorastaan ihanteellisesti. Miehille se tosin usein tiesi melkoisia kuluja, mutta onko joku muka kuullut ilmaisesta avioliitosta?
Ainakin miehillä on normaalia, että seksuaalinen tarve suuntautuu samaan aikaan useisiin naisiin eikä tämä lainkaan merkitse sitä, että jotakuta niistä rakastettaisiin sen vuoksi vähemmän, päinvastoin. Vanhan merimieslaulun tapaan moniavioisuuteen taipuva uros saattaa olla kaikille partnereilleen uskollinen.
Naisilla tällainen taipumus lienee harvinaisempi ja heillä näyttää olevan biologinen tarve pitää mustasukkaisesti kiinni miehestään, jonka luonnollinen taipumus kuolata toisten naisten perään näyttää potentiaalisesti vaarantavan perheen eli jälkikasvun ja äidin elatuksen turvaamisen.
Kun naiset nykyään yhä useammin ovat alkaneet vastata omasta toimeentulostaan, on tällainen biologinen taipumus tietenkin periaatteessa yhtä vanhentunut kuin on miehen pidättäytyminen sivusuhteista. Eivät ne mitään vaaranna, mikäli osapuolet ovat henkisesti kypsiä hyväksymään tosiasiat.
Mikäli sen sijaan heittäydytään lapsenomaisesti symbioottiseen suhteeseen kuin kovan huumeen orjaksi, on asia toinen. Silloin ainoa mahdollisuus on sarjapettäminen, jossa näennäinen parisuhdeuskollisuus joutuu käytännössä pilkanteon kohteeksi ja uuden parin vanhat suhteet, mukaan lukien mahdolliset lapset kärsivät.
On erikoista havaita, että tällainen infantiili psykologia kukoistaa nimenomaan nykyisenä aikana, jolloin osapuolten taloudellinen riippumattomuus mahdollistaisi myös rationaalisen tosiasiallisen polygamian ja samanaikaisen ydinperheen ylläpidon.
Kyseessä lienee osittain kulttuurin vitka, seuraus siitä yksilön intohimon pohjattomasta korostamisesta, joka alkoi yhteiskunnan huipulla jo 1700-luvun lopulla. Sturm und Drang-kulttuuri oli pohjimmaltaan anarkismin ja solipsismin ilmentymää käytännön tasolla, kapinaa kaikkia sovinnaisuuksia vastaan ja yksilön tekemistä maailman navaksi.
Nyt tämä psykologia on levinnyt jo yhteiskunnan kaikille tasoille ja muuttunut sovinnaiseksi. Kukaan ei viitsi edes yrittää sitä perustella yhtä vähän kuin mitään muutakaan aikakauden latteutta. Se nyt vain on niin ja valtava viihdeteollisuus on rakennettu esittämään ihmiskunnalle asian toteutumista faktan ja fiktion maailmassa.
Mutta uskallanpa epäillä, että monen partnerin suhteet ovat tulossa. Muhamettilaisuus pitää moniavioisuutta normaalina asiana sikäli kuin se koskee monivaimoisuutta. Käytännössä se toimii meillä koko ajan ja on vain ajan kysymys, milloin sen juridinen pätevyys tunnustetaan.
Naisten monimiehisyys saattaa olla vaikeampi asia ja tämä luullakseni liittyy sellaisiin psykologisiin taipumuksiin, joilla on biologinen pohja. Sen hyväksymiselle ei kyllä tänä suvaitsevaisuuden aikana voine olla mitään esteitä.
Jätän tässä syrjään sen, mitä olisi sanottava ihmisten ja eläinten tai esimerkiksi ihmisten ja seksinukkien välisten suhteiden yhteiskunnallisesta normittamisesta, käytäntö on nämä kysymykset kerran ratkaiseva.
Joka tapauksessa rohkenen esittää mielipiteen, jonka mukaan avioliitto elinikäisenä parisuhteena olisi ihanne. Siinä syntyviä ongelmia kannattaisi luullakseni pehmentää diskreeteillä sivusuhteilla, joita olisi suvaittava sen sijaan, että niiden hirvittävyyttä lapsellisesti paisutellaan ja kauhistellaan.
Mutta tämä edellyttänee sellaista henkistä kypsyyttä, jota infantiilisessa kulttuurissamme ei juuri arvosteta, ainakaan asiaan liittyvästä lehtikirjoittelusta päätellen.

Avioliitossa, kuten muissakin ihmissuhteissa on joka tapauksessa myös velvollisuuksia eikä etenkään velvollisuuksia lapsia kohtaan ole sopivaa pitää vähäarvoisempina kuin omaa tyydytystään. Kun lapset on kerran hankittu, ei vastuuta niistä voi lykätä kenellekään, vaikka miten mieli tekisi. Aikuinen, sikäli kuin hän on aikuinen, ymmärtää tämän.


25 kommenttia:

  1. Siinäpä vähän lisää samaisesta aihepiiristä:

    https://malefactory.blogspot.fi/2016/06/naisen-tilanne-tanaan.html

    VastaaPoista
  2. Täytyy sanoa, että hieman ihmetyttää, voiko tuollainen viidesti eronnut olla kovinkaan uskottava neuvomaan parisuhdeasioissa. Itse ainakaan en kääntyisi tuollaisen ihmisen puoleen, jos apua tarvitsisin.
    PP

    VastaaPoista
  3. "Avioliitossa, kuten muissakin ihmissuhteissa on joka tapauksessa myös velvollisuuksia eikä etenkään velvollisuuksia lapsia kohtaan ole sopivaa pitää vähäarvoisempina kuin omaa tyydytystään. "

    Näin tietysti pitäisi olla, mutta näin Pride-viikon innnostamana voisi tuoda esiin, että lapsista, heidän itselle "saamista", on tulossa kovaa vauhtia subjektiivinen ihmisoikeus, joka "kuuluu mulle."
    Oma psykologinen tyydytys, kokemus ja käsitys "tasa-arvosta" on suurempi kuin lapsen oikeus mahdollisiin isään ja äitiin.
    Mikään oikeus lapsen saaminen ei ole koskaan ollut heteroillekaan, eikä sellainen tule olemaankaan, mutta lapsesta oikeutena ( ! ) kuulee nykyään tämän tästä.

    Mitä tulee viidesti eronneeseen neuvojaan niin siitä tulee mieleen, että jos joku ilkeä ulkopuolinen haluaisi aiheuttaa yhteiskunnassa X kaaosta, epävarmuutta ja hajaannusta niin perheiden ja avioliittojen hajottaminen olisi ehkä se kovin ase. B-52 jää toiseksi.
    Tällä en tietenkään tarkoita että kukaan niin suunnitelmallisen tietoisesti toimisi, mutta tarkoitan sitä että meidänkin yhteiskunnassa toimii poliittisia suuntauksia ja motiiveja, jotka eivät klassisen perheen ideaa enää yhteiskunnan ydinyksikkönä arvosta, vaan haluavat hajottaa sen perusteet ja arvotukset alkutekijöihinsä.
    Lapset kärsivät usein eniten konventionaalisissa sodissa. Niin myös näissä seksuaali-poliittisissa infosodissa. Isän tai äidin genitaalien onni ei voi olla lähelläkään lapsen oikeutta omaan lapsuutensa. Onko tämä vanhanaikaista puhetta? Ero on joskus välttämätöntä, mutta eroaminen jokapäiväisenä toimituksena, normaalitilana, ei voi olla luomassa kestävää kehitystä ihmisten välille.

    jk

    VastaaPoista
  4. Tottahan toki viidesti eronnut tietää parisuhteesta enemmän kuin joku sinkku tai yksiavioinen. Itsellänikin on erittäin kokemusperäinen parinmuodostus menneisyys josta seuraa ainoastaan, että tiedän monta asiaa joita en enää tekisi. Tiedän myös, että Laasasen markkina-arvoteoria pitää paikkansa. Tavalliselle palkansaajamiehelle se tarkoittaa, että vähänkään tasokkaamman salarakkaan pitäminen ei onnistu. Vaimoaan huonomman rakastajattaren pitäminen on taas tyhmää, ainakin jos harrastaa sitä myös selvinpäin. Naisilla on tässä suhteessa taas paljon suurempi pelivara, jos on nuori ja nätti aviomiestä parempi panomies löytyy helposti ja melkein yhtä helposti löytyy myös, jos haluaa vanhempaa ja henkevämpää miesseuraa.
    Helppoa ei kuitenkaan ole kummallakaan, mutta mitäpä vastuulliset vanhemmat eivät tekisi lastensa eteen.

    VastaaPoista
  5. Naiset ovat saaneet lännessä vuosisataisen taistelun jälkeen oikeuden avioeroon, mikä ei vieläkään toteudu kaikkialla.

    Ikuisesti on myös Suomi ruotsalainen, kuten YLE opettaa.

    Kommentoin eilen täällä, että "Ei valtio ole vaarassa kun Vanhas-Matti alkaa kiertää tupia Itä-Suomessa parin vuoden turneella luvaten ettei pääkaupungissa ketään jätetä, vaan äidit voivat varautua antamaan ainoan poikansa kotiseudun sankarikumpuihin.", niin tänään Vanhanen kertoo Pohjalaiselle toimittajalle aloittavansa presidentinvaaleja pohjustavan keskustelusarjan joka ei ole vain ulkopoliittisen johdon asia, vaan tavalliset ihmiset voivat osallistua keskusteluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa Vanhas-haastattelun sai Lännen Media kuin cowboy revolverin kotelosta. Pohjalainen-lehti toimi julkaisualustana.

      Poista
  6. "Parisuhdeneuvoja"

    Jos tytöt eivät tiedä miksi verta tulee (kun kuukautiset alkavat) ja pelkäävät kuolevansa siihen paikkaan verenvuotoon, ja jos pojat eivät tiedä miksi killi on pystyssä aamulla koko ajan (en mene minnekään, kaikki näkevät), niin silloin alkavatkin ne traumat, joihin myöhemmin kamasutratkaan eivät enää auta, koska hävettää.

    Miehen ja naisen suhteissa coitus on luonnollisesti keskiössä. Mitä vähemmän hävettää, sitä enemmän mielihyvää/tyydytystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Houellebecqin kuvitteellinen sankari sai suurimman tyydytyksen siitä, kun rakastajatar nuoli hänen peräaukkoaan. Mutta kirjailija antaa kuitenkin ymmärtää, että tämä 1968-sukupolven kasvatti, vailla perhettä ja sukua tunsi itsensä turhaksi ihmiseksi ja taisi sellainen ollakin.
      En minä rohkene sellaista väittää, mutta näin tulkitsen.

      Poista
    2. "kuvitteellinen sankari"

      Kuvitteellinen kaksijalkainen sankari on ihan eri juttu kuin todelliset nelijalkaiset sankarit. Eikö ihminen kuulu eläinkuntaan? Sielu onkin eri asia.

      Poista
    3. Eikö ihminen kuulu eläinkuntaan?

      Hevossiittoloiden pitäjät tietävät erittäin hyvin, että tamman astuttaminen on erittäin vaikea asia. Asialle päästetään ensin nuoria potria oriita, jotka peräkanaa saavat yrityksillään tamman pikkuhiljaa suostuvaisemmaksi. Kun hetki koittaa niin hommaan pääsee itse siitoskuningas.

      Niinhän se on ihmisilläkin: mies kiihtyy salamannopeasti, mutta naisella se kestää, kestää ja kestää.

      Poista
    4. "coitus"

      Veikko Huovisella erään novellin sankari huuteli makuuhuoneesta kaikenlaisia rivouksia, kunnes vaimon vieraiksi tulleet arvon rouvat kahvipöydän ääressä ymmärsivät lähteä tiehensä, koska tajusivat, että kysymys oli lörpöttelyä suuremmasta tapahtumasta, coituksesta.

      Poista
    5. "mies kiihtyy salamannopeasti, mutta naisella se kestää, kestää ja kestää"

      Tämä tosiasia on erittäin tärkeä perhe-elämässä. Jos seksuaalista valistusta ei ole saatu, niin seurauksena on konflikteja, jotka kasautuessaan saattavat johtaa katastrofiin. Onhan Elisabet Rehnkin väittänyt julkisuudessa, että hänen aviomiehensä oli raiskannut hänet.

      Filosofinen kysymys kuuluu: milloin seksi on nautintoa ja milloin raiskausta?

      Poista
  7. Tämäkin kannattaa vilkaista:

    https://sarastuslehti.com/2016/06/29/ne-vie-meidan-naiset/

    VastaaPoista
  8. Osa kommentoijista on aivan selvästi kokemusasiantuntijoita naisten käsittelyssä.

    VastaaPoista
  9. Mitä naisen tarpeiden tyydyttämiseen tulee niin jos julkeat arvostella naimisissa olevan naisen jolla on lapsetkin tehtynä halua bi-seksuaalisiin kokeiluihin itsekkyydeksi niin huomaat sohaisseesi ampiaispesää.

    Mikään edes avioliitto ei saa olla esteenä kun nainen haluaa harrastaa seksiä naisen kanssa tai sitten huomaakin olevansa lesbo ja eroaa. Päin vastoin edistyksellisissä piireissä tällainen nainen saa tukea haluilleen.

    VastaaPoista
  10. Tuo anonyymin linkittämä Aakkulan juttu on tosiaan vilkaisemisen arvoinen, ainakin, jos ei ole tullut itse jo asiaa ajatelleeksi. Minulle tuo oli tuttua kauraa. Keskustelut tiettyjen tuntemieni "suvaitsevaisten" naisten kanssa, sellaisten, jotka ilmaisevat mielipiteensä suoremmin kuin mikä on julkisesti suotavaa, on omalla kohdalla aika lailla empiirisesti todentanut tämän Aakkulan esittämän markkina-arvoteorian sovelluksen. Kehitysmaalaisten ansiosta voi sellaisenkin luuhkan markkina-arvo nousta hämmästyttävästi, jolla se muutoin on lähellä nollaa. Mutta nämä lienevät niitä kaikkein lyhytaikaisempia seikkailuita. Tässä on vilkaisemisen arvoinen asiaan liittyvä hupaisa sattumus:
    http://rahmispossu.net/2016/06/21/laulajatahti-jatti-ruotsalaisvaimonsa/
    Uskallan epäillä, että myös vaihdevuosien hormonihoidolla voi olla osuutensa asiaan.

    VastaaPoista
  11. "Joka tapauksessa rohkenen esittää mielipiteen, jonka mukaan avioliitto elinikäisenä parisuhteena olisi ihanne."

    Minullakin on sama manilovilainen mielipide, mutta valitettavasti perhe-elämässä (oli se sitten avioliitto tai avoliitto) on niin paljon eri tyyppisiä muuttujia, että mikään matematiikka ei varmaan pysty laittamaan ne järjestykseen. Onhan Leo Tolstoikin aloittanut erään romaaninsa sanoin: "Kaikki onnelliset perheet ovat onnellisia samalla tavalla, mutta onnettomat perheet ovat onnettomia omalla tavallaan."

    VastaaPoista
  12. Vihdoin aihe joka mykistää izborkilaiset!

    VastaaPoista
  13. Länsimaisen kulttuurin rappion ytimessä on kiukutteleva, oikutteleva pikkutytön tasolla jäänyt emansipoitunut femakko sekä häntä mielistelevä ns. "yleinen mielipide" (kulttuurimarxilainen etujoukko).

    Ilmiö joka alkoi joskus 1970-luvun loppupuolella on vahvistunut kaiken aikaa ja nyt vähänkin kouluja käyneissä (ylikoulutetuissa?) naisissa tämä on jo hallitseva asenne. Ehkä juuri tämän vuoksi suomalaisen nuoren miehen on jo syytä vakavasti harkita puolison hankkimista jostain kolmannen maailman maasta jossa tätä hapatustaa ei vielä ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen jokaiselle aviossa olevalle siinä pysymistä, mutta poikamiehille nuorikot...

      1. Venäjältä, Ukrainasta
      2. Kiinasta, Kaakkois-Aaasiasta
      ja miksei myös
      3. Lähi-idästä maallistuneemmasta päästä, esim. Libanonista, Jordaniasta
      olisivat oikein hyviä vaihtoehtoja naistutkimuksen aprobaturin suorittaneille kotimaisille neidoille.

      Suvakkifemakkojen termein, näin saataisiin maahamme myös uutta verta, raikkaampaa dna-rihmastoa, moniosaajutta ja varsinkin uutta feminiinimpää ja esteettisempää elämäntapaa. Katukuvakin piristyisi, Helsingissäkin voisi kuvitella olevansa "kuin Euroopassa."

      Poista
  14. "perhe-elämässä (oli se sitten avioliitto tai avoliitto) on niin paljon eri tyyppisiä muuttujia, että mikään matematiikka ei varmaan pysty laittamaan ne järjestykseen"

    Kyllä se varmaan pystyisi laittamaan muuttujat järjestykseen, mutta sitä ei ole vielä yritettykään. Suomessa perhe-elämää ei tutkita varmaan missään. Tutkitaan vain sitä miten Marxista voisi tehdä Suomen presidentti, pääministeri, valtiovarainministeri, ulkoministeri, oikeusministeri ja sisäministeri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nytt perspektiv, äntligen!

      Poista
    2. "Tutkitaan"

      Tutkitaan myös sitä, miten Stalinista voisi tehdä pyhimys. Sitä varten pitää saada ensin kaikki uskomaan, että Stalin/stalinismi on maailmanhengen ruumiillistuma. Sitähän Aleksanteri-instituutti tekee oikein hartiavoimin.

      Poista
  15. Tähän kannattaisi nostaa sossutuki. Kuinka suuri osa sossutuesta valuu yksinhuoltajille. Arvelenpa, että suuri osa. Etenkin PK-seudulla YH-perhe harvoin elää omillaan. Molempien vanhempien täysimittainen panos ja tulot tarvitaan elatukseen. Useimmiten kyse on YH-naisista ja siitä että mies ei osallistu jälkikasvunsa elatukseen. Ennen avioerot olivat yläluokan huvi, nyt keski- ja alaluokan normisettiä vaikka varaa ei ole. Taisteleva metia on nostanut sankareiksi uusioperheet. Kiinteistönvälittäjät tekee rahaa, kenties sponsoroivat tätä kirjoittelua. Haluamatta palata katolisen kirkon muinaiseen avioeron kieltämiseen kynnys on liian alhaalla.

    VastaaPoista
  16. Tämä e(u)roterapeutti on ottanut hatkat kaikista viidestä pitkäaaikaisesta miessuhteestaan. Todellista pätevöitymistä ei tällä tavoin synny. Eihän ammattirikollinenkaan pätevöidy poliisiksi.

    Lapsistaan tämä terapeutti ei kerro mitään.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.