perjantai 10. kesäkuuta 2016

Slaavilainen kaiho



Slaavilainen kaiho ja kannibaalit

Kuten kaikki tietävät, meillä suomalaisilla on aivan samanlainen musiikkimaku kuin venäläisilläkin. Toki venäläisillä on taipumusta suurempaan tunteiden skaalaan ja jopa hurjuuteenkin. Harvemminhan meillä ripaskaa tanssitaan. Ja mitä se sanoikaan se muuan sovinistinen 1800-luvun venäläinen matkakirjailija suomalaisten musiikista: ei heillä ole varsinaisesti mitään laulujakaan, kunhan jotakin ruikuttavat humalassa ollessaan.
Karjalaisilla sen sijaan voitiin venäläisten tarkkailijoiden mielestä tavata tiettyä taiteellisuutta ja jopa sitä venäläistä huimuutta (udal), jota varsinaisilta tšuhnilta puuttui. Tämän tapainen oli se yleinen kuva suomalaisista, joka muodostuu 1800-luvun venäläisistä kuvauksista mitä heidän taiteellisuuteensa ja musikaalisuuteensa tulee. Muutenhan heidät kuvattiin yleensä kunnon väeksi, joka varsinkin kunnostautui rehellisyydellään ja rauhallisuudellaan.
Toki puolalaiset, tuo onneton isovenäläisten vainoama marttyyrikansa näki asiat toisin. Monen kiihkeän puolalaisen patriootin silmissä hänen kansallaan ja isovenäläisillä ei ollut mitään yhteistä. Edellinen kuului Eurooppaan, jälkimmäinen Aasiaan. Vastenmielisimmät inhimilliset paheet olivat kasaantuneet jälkimmäisten harteille kun taas edelliset kunnostautuivat uljuudellaan ja puhtaudellaan.
Ajan hengessä myös rotuteoriat tuotiin todistamaan siitä, että moskalit, jotka vuonna 1863 hukuttivat vereen puolalaisten vapauspyrkimykset, olivat myös geneettisesti ala-arvoisia, eivät edes slaaveja, vaan suomalaisia barbaareja.
Asiassa kunnostautui etenkin muuan Frantisek Duchinsky, jonka rotuteoria sijoitti isovenäläiset (jotka itse asiassa siis olivat suomalaisia) samaan joukkoon tataarien, kiinalaisten, Afrikan neekerien ja muiden heidän kaltaistensa kanssa. Oikeat slaavit, kuten puolalaiset ja ukrainalaiset sen sijaan kuuluivat rodullisesti Eurooppaan ja siis ihmiskunnan huipulle. Jyrkkä, hyvin jyrkkä oli tämän teorian mukaan rajalinja venäläisten (ja muiden suomalaisten) ja eurooppalaisten slaavien välillä.
Tämähän on yleisesti tiedossa, kuten myös se, että itse V.O.Kljutševski piti suomalaista ainesta isovenäläisen kansan tärkeänä rodullisena elementtinä. Neuvostoliiton alkuaikojen johtava historioitsija M.N. Pokrovski väitti jollakin tuntemattomaksi jääneellä perusteella, että suomalaisuuden osuus isovenäläisten perimästä oli peräti 80 prosenttia. Nykytiedehän on aika lailla maltillisempi.
Yhtä kaikki, sukua toki olemme, ainakin me itäsuomalaiset, Pohjois-Venäjän venäläisille, mitäpä muuta voisi odottaakaan. Mutta missä asioissa tuo sukulaisuus mahtaisi näkyä? Eipä se ainakaan taida mentaliteetissa tai esimerkiksi musiikissa heijastua?
Muuan Sergei Beljakov, kirjassaan Mazepan varjo (Ten Mazepy. Ukrainskaja natsija v epohu Gogolja. Ast, Moskva 2016,  768 s.) esittää tähän asiaan liittyvän kiintoisan esimerkin, joka ehkä panee ajattelemaan.
Beljakov viittaa erään Juzef Bogdanin kirjeeseen edellä mainitulle Duchinskille vuodelta 1859. Siinä hän muistelee sitä, miten oli noin 25 vuotta aiemmin kestinnyt Gogolia Pariisissa, jolloin suuri kirjailija oli intoutunut vertailemaan isovenäläisten ja slaavilaisten kansojen lauluja keskenään.
Slaavilaiset (tšekkiläiset, serbialaiset, puolalaiset ja vähävenäläiset) ja toisaalta isovenäläiset laulut erosivat jokaisen inhimillisen tunteen kohdalla toisistaan. ”Toisaalla oli meidän ihana ja herkkä laulumme ja toisaalla venäläisten juro, villi, usein suorastaan kannibalistinen –sanalla sanoen aidosti suomalainen laulu.”
Koko tuota keskustelua on pidetty aika epäilyttävänä jo senkin vuoksi, että muistelija kertoi niin kaukaisesta keskustelusta. Joka tapauksessa samoihin aikoihin myös muuan moskovalainen tutkija, analysoidessaan Pohjois-Venäjän lauluja, havaitsi niiden täysin poikkeavan eteläisistä. Pohjoisille lauluille oli tyypillistä syvä alakulo, rajaton venyttäminen ja kohtaloon alistuminen. Etelässä kaikki oli toisin.
Beljakov ei oikein hyväksy ajatusta venäläisten suomalaisuudesta eikä myöskään suomalaisten erityisestä primitiivisyydestä, joka ilmeni muun muassa paimentolaisuutena. Siihen liittyen myös isovenäläiset, moskalit, olivat pohjimmiltaan luonteeltaan paimentolaisia, jotka oli ollut pakko kiinnittää maahan maaorjuuden avulla, jotta heidänkin elostaan olisi jotakin tolkkua tullut.
Kaiken kaikkiaan perimän avulla selittäminen ja vallankin rotupiirteiden kautta eriarvoistaminen eivät tällä hetkellä ole muodissa ainakaan täällä pohjoisessa. Ukrainassa asia näyttää olevan hieman toisin ja sitä paitsi nykyaikaiset tieteelliset metodit ovat todella mahdollistaneet kansojen geneettisten erojen tutkimuksen, joka näyttää sangen vähäisessä määrin tukevan puhtaalla slaavilaisuudellaan ylpeilevien näkemyksiä.
Mutta joka tapauksessa on avartavaa pysähtyä silmäilemään myös tieteelliseksi pyrkivää humpuukia. Siinä havaitsee yhä uudelleen, miten samoja asioita voidaan tulkita aivan päinvastaisella tavalla ja miten havainnoitsijoiden korva on altis aina kuulemaan sitä, mitä halutaankin kuulla.
Voihan se tosiaan olla, että suomalaiset laulut ovat alakuloista ruikutusta, mutta entäs sitten? Kyllähän me sitä samaa löydämme myös Venäjältä ja Ukrainasta. Humalassa ollessaan suomalaiset yleensä alkavat ennen pitkää laulaa juuri noiden kansojen lauluja. Mitä tämä taas todistaa, en uskalla sanoa.


13 kommenttia:

  1. Vastauksena Sipilän hallituksen kokeiluhaluun byrokratia on haudannut elävältä esitykset Venäjän kielen kokeilusta joissakin Itä - Suomen kunnissa.

    VastaaPoista
  2. Jo vain taas makiaa!
    Joku NATO-kiimainen Nasse-setä
    saa mokomasta pahan mielen.

    VastaaPoista
  3. Suomalaisen kesämökkikulttuurin testaaminen osoittaa että monet luoteisvenäläiset ovat suomalaisempia kuin suomalaiset. Sitäpaitsi minkälaiseen ideologisiin ongelmiin saksalaiset sotilaat lienevätkin joutuneet viime sotien aikana havaitessaan sikäläisen luoteisvenäläisen olleen keskimäärin vaaleampia kuin esim. alppisaksalaisten.

    Kuinkahan moni nykysuomalainen edes tietää miten suomalainen alue tuo Pietarin kaupungin laaja esikaupunkivyöhyke ja maaseutu oli aina 1900-luvun alkuun saakka?

    VastaaPoista
  4. Onpa mielenkiintoisaa nähdä miten media ja Kokoomus aikoo muovata suomalaisista amerikkalaisia. Väitän että homma ei tule koskaan onnistumaan. Toinen kiinnostava seikka on seurata millaisia möllöttäjiä muslimien jälkeläisistä Suomessa tulee kehittymään. Se on varma että tästä ei kyllä mitään beduiinien maata tule.

    VastaaPoista
  5. Wikipedia: Vanha testamentti sisältää kertomuksen koko maailman synnystä ja kertoo, miten Jumala valitsi Israelin omaisuuskansakseen muiden kansojen keskuudesta ja miten hän johdatti kansaansa historian lävitse.

    Samoja asenteita pultataan parhaillaan kiinni Lasipalatsin peruskallioon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Timo Soinin toimiessa ulkoministerinä (hän on keksinyt toistensa vastakohdiksi sanat lässyttäjäkristitty ja kiviterapeuttikommunisti ettei turhaan toisteta vuorineuvoksen arvonimeä) sekä Osmo Soinivaaran ja Anni Sinnemäen kaupunginsuunnitteljoina, olemme tänään laittaneet tämän säädöskirjan Lasipalatsin uudisrakennuksen perustuksiin:

      Pohjoismainen linja on ennen muuta älyllisesti perusteltu valmius ja taipumus edistää isänmaan etua ainoalla oikealla tavalla. Siihen liittyy emotionaalinen puoli, joka lähinnä tarkoittaa moraalista tyydytystä ja ylemmyyttä sen johdosta, että on kyetty nousemaan juoksuhautoihin jääneiden eilispäivän miesten tasoa ylemmäs ja ymmärretään realiteetit. Siitä ja vain siitä kaikki viisaus alkaa ja saattaa alkaa. Asia on niin triviaali, ettei sen kieltäjiä voi muuta kuin halveksia, ehkä joskus voidaan ymmärtävästi sääliä.

      Pohjoismainen linja ei kuitenkaan ole varsinainen uskonnollinen liike. Ehkä sitä saattaa jonkinlaisena kansalaisuskontona pitää ja sen oikeuden ja välttämättömyyden tunnustaminen on tietenkin politiikan piirissä eräänlainen Test Act, jonka suorittajat ainoastaan ovat kelvollisia kansakunnan palvelukseen poliittisella areenalla.

      Poista
    2. Unohtui mainita Sinnemäen uudestisyntymisestä puhdistautumalla julkisesti nuoruuden venäläisvaikutteistaan Soininvaaran junaillessa häntä ko. virkaan.

      Poista
  6. Tieteen ja uskomustieteen raja on paitsi häilyvä niin myös vastaanottajan muokattavissa. Koska varmuutta siis ei ole niin näin lamakautena voisimme välillä uskoa Wetten-hovi Aspaan ja panna näin saadun itseluottamuksen kautta potkua tähän tylsyyteen.

    VastaaPoista
  7. Kyllä nyt ne slaavilaiset melankoliat on nyt professori viimeistään vaihtunu iloiseen duurijumputukseen meilläkin, kun maamme rannoille tehty "Normandian maihinnousukin" herättää sekä ihmisissä että mediassa vain hassuttelua ratsuväen saapumisesta ja vieraat joukot otetaan vastaan yhtä luonnollisena ilmiönä kuin päivän sää.

    Sutela, Kekkonen. Kultarannan sauna. 1978. Ustinov, r-ssä, siellä kyykytettiin ehdotuksia vastaanottamattomuudella. Kauan on niistä ajoista tänne asti tultu.
    YYA 2.0 ( versio west) konnotaatiot otetaan käyttöön, vaikkei mitään ole edes (vielä) allekirjoitettu. Mutta kun tahtotila on niin kova niin antaahan se, tulla, Suomi.

    Se on nopea kulkemaan nykyään se infosalamasota. On niin nopea että kaikki on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
    Tuleehan niitä joukkoja ja muutakin väkeä maahan, no big issue.

    Nyt näyttää kansa olevan yhtä rähmällään kuin herrasväkikin.

    (Tiedän olevani vanhanaikainen: Mannerheim-Paasikivi-Kekkonen -linjalainen. Ei tartte kertoa. )


    jk


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kaunis itku norsunluunkammiosta.

      Poista
  8. Nuorena olin vahtimestarina maataloushallituksessa. Siellä oli seinillä arvokkaiden herrojen maalauksia, mm. Maatalousneuvos Paavo Kajanojasta. Wikipedia kertoo Joukon olevan hänen poikansa.

    VastaaPoista
  9. Kontioranta, olisi oiva sotilastukikohta yhdysvalloille.
    Samalla tulisi pohjoiskarjalan varsinainen elvytysruiske.
    Myöskin itäsuomalainengeeniperimä saisi kohennusta, kun karjalanneitsyet löytäisi tummpintaisia urhoja, jotka olisivat tekemässä kaikkensa, heidän onnensa eteen.

    Lisäboonuksena, saataisiin kenties karjala tkaisin suorastaan uraalille saakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten niin olisi, konditionaalissa?
      Eiköhän me olla jo se sotilastukikohta.

      Mutta mitä sitä itkemään. Se-on-kato-tätä-päivää.
      Itä on paha, rajan takana asuu kyykkyasennossa istuvia mörköjä.
      Länsi on kiva, me ollaan hyviksiä, ei-mörköjä.

      Kenen päässä tää asetelma vähän kalskahtaa, oma vika.
      Ja koska Nato-maahan ei koskaan hyökätä, sinne vaan.
      Kun katsoo Pariisiakin tänä päivänä, niin voi sitä turvallisuden tunnetta. 60 000 hampaisiin asti aseistettua sotilasta nyt Ranskassa. Mikä turva! Mikä turvantunne!

      Kaikki paha torjutaan rajalla jo mielikuvien voimalla paitsi se mikä vuotaa rajoilla etelästä, kaakosta, pian Libyasta.


      jk

      Poista

Kirjoita nimellä.