lauantai 4. kesäkuuta 2016

Taiteen kaudet



Taiteen aikakaudet ja karvat

Taas joku taiteen tarhojen kasvatti näyttää meitä elähyttäneen tekemällä karvataidetta. Ettei asia jäisi vain lattean kokemuksen tasolle, tavoitteena on suorastaan karvakapina.
Tässä ilmeisesti ollaan vankasti taiteen valtatiellä. Tuon ennustettavampaa ja kaikin puolin sovinnaisempaa työtä on suorastaan vaikea keksiä. Siitä lähtien, kun julistettiin, että kaunis on rumaa ja että porvarin vihaaminen on taistelijan ensimmäinen velvollisuus, on hyvin ennustettavasti edetty samoja raiteita: taiteen täytyy säikäyttää porvaria (épater le bourgeois), sen täytyy olla demokraattista eli kenen tahansa tehtävissä ja sillä täytyy olla edistyksellinen, emansipatorinen tehtävänsä.
Jo muutama vuosikymmen sitten ennustin, että haisevat orgaaniset yhdisteet tulevat suurella varmuudella ja ennen pitkää esille taidemuseoihin. Olin siinä oikeassa. Tämä on jo tapahtunut ja ihmiskarvojen esittely on esimerkiksi ulosteiden asetteluun verraten vain halpaa jäljittelyä.
Demokraattistahan ei oikeastaan mikään taide ole, sillä koko termi kuuluu valtio-opin alaan. Mutta koska hoi polloi nyt kerran on ottanut tuonkin käsitteen rääkättäväkseen kaikissa mahdollisissa yhteyksissä, niin käytetään sitä sitten taiteessakin.
Demokraattista on sellainen taide, joka ei esitä tekijälleen vaatimuksia erityistaidoista.  Kuka tahansa voi asettaa sen vessanpytyn museoon tai unohtaa sinne silmälasinsa. Taiteeksi asian tekee pelkkä intentio, ainakin jos se on tietyn lainen.
Karvakapinan tarkoitus on vapauttaa naiset sheivaamasta, kerrotaan. Se, ettei siihen kukaan ole koskaan pakottanutkaan, ei paljoa merkitse, kun täytyy löytää jotakin taisteltavaa. Ellei sellaista oikeasti ole, tehdään olkiukko. Niitähän meillä on riittänyt.
Saattaa toki ihan oikeasti olla, että jotkut naissukupuolen täysivaltaiset edustajat todella kokevat olevansa pakotettuja sheivaamaan ja kokevat asian ahdistavana. Sama ilmiö näyttää koskevan tatuointia. Gaussin käytän korkeimmalla huipulla paistattelevat naissukupuolen edustajat joutuvat ilmeisesti tekemään paljonkin vastenmielisiä asioita, lävistyksistä aina ihon tärvelemiseen ja rumentamiseen.
Tällaisen psykologian vangit voidaan vapauttaa ainoastaan pakottamalla heidät vapauteen, kuten klassinen sanonta kuuluu. On luotava vaihtoehtoinen lauma, jossa määkiminen koetaan yhtä palkitsevana ja ansiokkaana kuin siinä toisessakin. Siinä näköjään on taide löytänyt uuden roolinsa. Onnitteluni.
Mutta naisen osana on, sikäli kuin olen havainnut, yhä uudelleen koristautua ja jotenkin pyrkiä olemaan luojaa parempi tässä asiassa. Kuten usein todetaan, ei tätä miesten takia tehdä. Näin voi asia ollakin.
Lienee myös hyvin palkitsevaa kaunistautua ja ihailla sitten itse aikaansaatua tulosta. Sen ei tarvitse miehiä miellyttää (kukapa mies pitäisi esimerkiksi laihoista ruipeloista), mutta vertaisryhmän kateus voidaan saavuttaa ainoastaan ajan muoteja tarkoin noudattaen ja onhan se sentään jotakin. Miehet kuolaavat joka tapauksessa, sillä heillä ei ole valinnan varaa, tai ainakaan ennen ei ollut.
Mutta tämä vei jo kauas taiteesta. Häpykarvataidetta voi ilman muuta pitää ajallemme tyypillisenä ja myös hyvin tavanomaisena taiteena. Se kuuluu kuitenkin nimenomaan tähän aikakauteen. Aiemmin se olisi ollut mahdotonta. Pisuaari voitiin asettaa näytteille jo sata vuotta sitten, mutta eritteet tulivat salonkikelpoisiksi vasta myöhemmin.
Kysymys kuuluu milloin ne tulivat? On ilmeistä, että taide instituutiona on kokenut melkoisen muutoksen meidän aikanamme eli siis viimeisten puolen vuosisadan mittaan. Se näkyy hyvin monissa asioissa aina taiteen arvostuksesta, sen rahoituksesta ja käyttömahdollisuuksista aina taiteilijan yhteiskunnalliseen rooliin, hänen intellektuaaliseen tasoonsa ja taitoihinsa.
Mitä kaikkea uutta ja aiemmin mahdotonta taiteen piiriin on tullut ja milloin murros tapahtui? Kaikki ei toki muuttunut samalla kertaa, mutta suurin muutos taitaa olla havaittavissa 1960-70-luvuilla. Siinä vaiheessahan lännen sodanjälkeinen älymystö laajeni räjähdysmäisesti ja alkoi fanaattisesti uskoa tiettyihin latteuksiin, joita intellektuaalinen eliitti oli pohdiskellut jo parisataa vuotta aiemmin ja ne köykäisiksi havainnut.
Ehkäpä tässä tapahtui hyppäyksenomainen muutos? Hyppäys oli helppo sikäli, että se suuntautui alaspäin. Demokraattinen tai kukaties peräti yleisdemokraattinen mielenlaatu oli ainoa, mitä intellektuelli tarvitsi, ellei nyt mainita sitä, että hänen piti olla samaa mieltä kuin muukin laumansa.
Sen jälkeen suunta on ollut selvä ja eteneminen varmaa. Wie herrlich weit wir es gebracht, sanoivat varmaan älymystön etevimmät edustajat silloin kun aikakausi vaihtui eli puoli vuosisataa sitten. Nyt alkaa olla jo vaikea keksiä mitään sanottavaa kaikesta tuosta ennustettavasta jonninjoutavuudesta.

21 kommenttia:

  1. Hegelin ajatuskulkuja seuraten kysymyksessä on aikaisemman valtavirrtaan päässeen karvattomuus valtavirran vastaisesta liikeestä.

    Tuo nyt meneilään oleva karvattomuus ajattelu tuli valtavirraksi,oltuaan alkuaan osa pornoteollisuuden ylevöittämää huora menttaliteettiä, joka sopi hyvin yhteen muutenkin itsensämyymistä ylevöittävän talousliberalismin voittokulun kanssa.

    Tuota tatuointivimmaa,en ole ollenkaan ymmärtänyt,esimerkiksi kaupallisesti ajateltuna, eikö olisi järkevämpää tyytyä vartalomalaukseen, joka luontevasti kuluu pois, sehän näille,kieltämättä hyville taiteilijoille tarjoaisi paremmat markkinat.

    Jossain vaiheessa, kun ajat muuttuvat,voi käydä myös niin,että näistä tatuoinneista voi tulla kantajaleen sosiaalinen ,leimaava haitta, maali sentään kuluu pois.

    Japanissa kuulema tatuoinneista on tullut myös keräilytaidetta,eli taideteoksen hankkian maallisen vaelluksen päätyttyä ,elävälle iholle luotu taideteos irrotetaan alkuperäisestä kantajastan ja kehystetään seinälle.

    VastaaPoista
  2. "kukapa mies pitäisi esimerkiksi laihoista ruipeloista..."

    Julkisuudessa esiintyvien vasemmisto tms intellektuellien ihanne on selvästi laihempi nainen kuin poroporvarisella ja konservatiivisella puolella olevilla.

    Eiköhän taiteen "demokratisoimisessa" ole kyse samasta mikä on tapahtunut tieteenkin osalta. Viihde on alkanut prostitutoida niin tiedettä, uskontoa kuin taidettakin koska se on nopeaa 24/7 touhua ja sillä on markkina-ajattelu tukenaan. Tällaisessa henkisessä ilmapiirissä alkaa olla suorastaan mahdotonta heittäytyä enää heimon ulkopuolelle, pysähtyä ja hiljentyä.

    VastaaPoista
  3. Tatuointeja näkyy kyllä enemmän miehillä kuin naisilla, mutta molempien kyseessä ollen se tavallisesti menee liiallisuuksiin. Kaunista se ei ainakaan ole. Kun niitä katselee 50-60 vuoden kuluttua, niin millaisiahan ajatuksia tulee mieleen? Voivat herättää aika paljon negatiivista huomiota.

    Nykyisin jaan ihmiset karkeasti ottaen kahteen ryhmään: järkevillä ei ole pysyviä tatuointeja, kun taas tatuoidut ovat pinnallisia ja ajattelemattomia.

    VastaaPoista
  4. Kansallisteatteri esitti Ukrainen kriisin aikaan valmistuneen Pirkko Saision näytelmän "Slava" jossa Putinia lyötiin kuin maalaisia saman teatterin toisessa kohunäytelmässä "Maaseudun tulevaisuus", joka tosin poistettiin ohjelmistosta parin kuukauden jälkeen yleisön alkaessa yökötellä eläimiin sekaantujille.

    Saision kanssa HS:n kolumnipalstaa vuorotteleva Mikko Rimminen antoi minulle omakätisen arvion kirjaluonnoksestani Teos-kustantamon nimissä. Samoihin aikoihin, vajaa 10 v. sitten, hän haasteli Sauli Niinistön kanssa radiossa kirjallisuudesta.

    Ulkoministeri Soini vierailee maanantaina Moskovassa, presidentti Putin Suomessa myöhemmin kesällä.

    Risto E J Penttilän kirjoittamassa ihan oikeassa kirjassa Suomen täydellisesti onnistuneen historian selitykseksi sanotaan oikea-aikaista takinkääntöä.

    VastaaPoista
  5. Kansaa järkyttävän rappiotaiteen tarkoitus oli vapauttaa katsojat porvarillisesta vieraantuneisuudestaan koska katsottiin, että siitä oli mielekästä päästä irti, vaikka se pehmensikin ja laiskisti ihmisen kuvittelemaan että muu olisi turhan vaivalloista. Ajatus oli, että kapitalismi typistää ihmisyyden ja korvaa sen rahan ja nautintojen hakemisella. Nyt on käynyt niin, että taidemaailma on varmastikin sovinnaisin instituutio yhteiskunnassa. Se on sataprosenttisesti huippusuorittavien kympintyttöjen hallussa. Boheemeja ja oman tien kulkijoita löytää enemmän liike-elämästä, politiikasta ja virkamieskunnasta. Samalla kuitenkin rajojen rikkominen on jäänyt taiteeseen irrallisena eleenä. Lähinnä juuri tästä porvarillistumisesta ja meritokratiasta johtuen: kukaan ei uskalla maalata näköisiä kuvia koska joku saattaisi pitää niitä epäonnistuneina. Kaikki kympintytöt sotkevat koska se on ainoa tapa maalata varman päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykytaiteesta pitää ehkä ymmärtää se, että kyse ei ole siitä mitä maalaa vaan kuka maalaa.

      Maalaus itsessään voi olla minkälainen sotku tahansa. Kun maalaaja kuitenkin on saanut itsensä taidepiirien suosioon, tulee itse maalauksestakin arvotettu taideteos.

      Jos taide olisi taitoa vaativaa sotkun sijasta, jouduttaisiin taiteilijoilta vaatimaan muitakin ominaisuuksia, eikä ketä tahansa voitaisi nostaa pelkillä poliittisilla päätöksillä kunniaan.

      Poista
    2. Siis hyvänä esimerkkinä siitä, miten tavikset ovat väärässä, on että tuhertelu johtuu nimenomaan tiukoista kriteereistä. Taidemaailma on kovasti kilpailtu ja täysin saturoitu. Ainoa tapa rakentaa uraa on luoda suhteita ja välttää mokaamista. Sotkemistyylistä ei voi sanoa, ettei tuo oikein onnistunut, ei ainakaan yhtä helposti kuin esittävästä kuvasta. Esittävän taiteen taas vei valokuvaus ja kuvankäsittely.

      Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten ongelman on aiheuttanut juuri se, mitä maallikko tarjoaa ratkaisuksi. Toinen esimerkki: jokainen naispuolinen taiteilija tai humanistis-yhteiskuntatieteellinen tutkija voi moninkertaistaa mahdollisuutensa saada apurahaa jos saa työnsä linkitettyä naisten kokemiin kärsimyksiin. Johtuuko se piirien umpinaisuudesta? Päinvastoin. Tavallisia ihmisiä liike-elämästä, politiikasta jne. tuodaan tuomaan arkinäkemystä norsunluutorneihin. Heillä on motivaatio olla tehokkaita ja oikeamielisiä, muttei mitään muuta keinoa kuin bongata hyvältä kuulostavia avainsanoja ja päättää niiden perusteella. Kansainvälisyys - ok, piste tästä - jne.

      Poista
    3. Elämme rumien naisten hallitsemassa vähemmistöjen paratiisissa jollaista muuan ranskalainen valistusajan filosofi piti pahimpana kuviteltavissa olevista yhteiskuntamalleista.

      Poista
    4. Enpä tiedä, nauttivatko naisetkaan tästä, vaikka kieltämättä hyötyvät. Meritokratia johtaa aina käytettyjen mittareiden huijaamiseen. Taidemaailma ja yliopisto tarjoavat tästä loputtomasti esimerkkejä. Kurinpalautus, jota epäoikeudenmukaisuudesta tuohtunut maallikko vaatii, vain lisää porsaanreikien houkuttelevuutta idealismiin nähden.

      Poista
  6. Joskus näkee väitettävän, että mitä on nyt, on ollut myös ennen, mutta tuskinpa Yle:stä lähtenyt toimittaja Pekka Ervasti oli edes ajatuksissaan erehtynyt epäilemään Timo Soinin hartioita kapeiksi?

    Toisaalta rikollisen sanotaan usein palaavan rikospaikalle. -90 luvun lopuilla Helsingin Yliopiston lehden toimittajat Pekka Matilainen ja Risto Jylhä saivat potkut pilkattuaan Jorma Ollilan kapeita hartioita.

    HY:n kansleri Thomas Wilhelmsson on äskettäin nimitetty Yle:n hallituksen puheenjohtajaksi ilman aikaisempaa kokemusta yhtiöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Venäjällä, joka on myös valittu kansa, kutsutaan Esko Aho ja Pekka Viljakainen ylös, mutta eipä Savossakaan perustella jälkeen jääville elikoille miten Lihakunnan autoon lastattavat valitaan!

      Poista
    2. Ahon ja Viljakaisen tapaisia henkilöitä,voisi olla enemmänkin.
      Viljakainen on oikeinhyvä roolimalli, kasvavalle nuorisolle.hän aloitti yritystoiminnan jo neljätoista vuotiaana.
      Mitä Viljakaisen toimintaan venäjällä tulee, hänen toimintansa maan postin hallituksessa on ilmeisen merkittävin posti.
      Venäjä rimpuilee hieman samantapaisten ogelmien kanssa hajaasutusalueiden palveluiden suhteen, kuten mekin, nuorempi ja kyvykäämpi aines pakenee kaupunkeihin.
      Syrjäseutujen väestölle on myös siellä akko luoda palvelut,ja se tapahtuu valtiolisen postin toimesta,koska yksityinen palveluntuotanto ei siellä ole kannattavaa.

      Venäjä on kuitenkin senverran suuri kokonaisuus,että sen marginaalejakin hoitavasta yrityksestä tulee melkoinen talousjättiläinen.

      Mitenkäs,kun Viljaksinen saa tehtävänsä venäjällä suoritettua, Suomen posti ja valtio palkkaisi tämänn konsultikseen, koska samaantapaan myös meidän maamme väestö valuu hiljaleen kasvukeskuksiin.

      Poista
    3. Viljakainen on rakentanut Etelä-Savoon yksityisen tsasounan samaan tapaan kuin Paavo Väyrynen ruotsalaismallisen kappelin Keminmaalle. Mitä tekemistä tällä on modernin läntisen ajattelun kanssa?

      Suomalaisen älymystön vähän siteeraama Jean-Paul Sartre kutsui inhoksi tunnetta jonka kokee nähdessään läntisen ihmisen luopuvan arvokkaimmasta ominaisuudestaan; oikeudesta vapaaseen ajatteluun kääntymällä lampaaksi. Siis juutalaisten nöyrimmiksi vainoojiksi.

      Poista
    4. Vaimolleen ,anonyymi, Vaimolleen,niin minäkin tekisin, jos minullakin olis Pekan resurssit.

      Tuo mainitsemasi vapaa tahto ja yksilön autonomia, onkin suurimmista ogelmien aiheuttajoista juuri aglosaksisessa liberalistisessa ajattelussa, nykyiset taloudelliset ogelmat aiheutuvat juuri siitä.

      Loccelaisen filosofian ja ihmiskäsityksen popularisoijana ja levittäjänä on toiminut jo lähes sadan vuoden ajan Donald Duck lehti.
      Sen hahmoissa esiintyvät kehittyneen aglosaksisen kapitalismin kaikki ilmenemismuodot.

      Keskeinen hahmo on fetissistisen suhteen rahaan luonut pankiiri, joka kylpee itseleen holvaantuneessa varallisuudessa.

      Toisielämässä nuo Roopet, koska ovat koskemattomia,eikä kenelläkään ole oikeutta puuuttua heidän tekemisiin, aiheuttavat läntisisten talousliberlismin maissa, valtioiden ja muun julkisten toimioiden velkaantumis ilmiön, koska tuo tileille holvaantunut varallisuus ei ole kierrossa ja yhteiskunnant romahtaisivat ilman liikeellä olevaa likviidiä.

      Autoritäärisen kapitalismin oloissa tämä ogelma on hoidossa, kaikki tietävät toimintaan lähtiesään heidän jouttuvan paljastamaan päänsä korkeimman voiman edessä.

      Hegel ja Marx puhuivat vapauden olevan välttämättömyyksien valtakunnan tunnustamista.

      Juuri näihin näkökohtiin vedoten uskon meidän Nalle Wahlrossinkin tuleen päätelmään, että tulevaisuus on autoritäärisen kapitalismin, tuolla ilmiöllä on myös toinen ilmaisu, eli resurssitehokuus.

      Poista
    5. Toivottavasti, tuo Donald vitsi tulli ymmärretyksi,kun Fred isä nimesi nuoremman poikansa toulla Akuksi meillä muuntautuneella nimellä. Miehen persoonassa on kieltämättä, jotain esikuvaansakin ja hänestä varmasti tulee maaleen hyvä johtaja, ainakin alempien kansankerrosten näkökulmasta.

      Poista
    6. Nallelle, Pauli, Nallelle, niin minäkin tekisin, jos minullakin olis Perheyrittäjän resurssit. Nallella on kaikki kontaktit kansliapäällikön poikana. Häntä virkamiehet kumartaa.

      Poista
    7. Nalle, vaikka onkin henkeen ja vereen libertaristi, eli yksilön autonomian vakaa kannattaja, silti hänelle, älykäänä miehenä on selvää mainitun ajatusviritelmän tuottama umpiuja.

      Siksi hän paljastaa itsesään piilevän epädemokraatin , puhuesaan peloistaan demokratian tuottaman enemmistön tyrannian vaarallisuudesta, itsensäkaltaisille.

      Tietenkin yhteiskunta moraalia rappeuttavan Liberalistisen kultuuripolitikan ja viestinnän tuloksena saadaan aikaan ns yksinkertainen enemmistö, sanan monessa merkityksessä.

      Tästä onkin varsin lyhyt aasinsilta palata blogistin tämänkertaiseen teemaan.

      Se sivistyksen rappio, joka kogretisoituu, esimerkiksi nyt keskuudestamme poistuneen Muhammed Alin jäädessä viimeiseksi sivistyneeksi urheilun ikooniksi, kaikki hänen jälkeensä vapaata lännestä tuleet,varsinkin nyrkkeilyn tähdet, ovat oleet enemmän tai vähemmän barbaareita ulkoiselta habitukseltaan ja kai myös sieluntilaltaan.

      Poista
  7. Mutta olihan jo siellä Aatun valtakunnassa kunnian kukkuloilla "saksalaisen häpykarvan valtakunnanmestari" (Reichsmeister des deutschen Schamhaars) Adolf Ziegler.

    Tekeekö se taiteesta "entartete Kunst", jos käyttääkin luomua?

    VastaaPoista
  8. Jos asiasta perinteisen tuheron ystävänä ymmärrän, niin eikö tuo "sheivaaminen" ole suomeksi naisten parranajo?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuresta maailmasta nuo muotivirtaukset tänne tulevat.

      Jo Victorian ajoista siellä on laulettu, että

      "God shave the Queen."

      Poista
  9. "Päältäajattava ladyshaver" alkaa nykyteknologian aikakaudella olla kova sana - monessakin asiassa.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.