keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Valtio on vaarassa!



Suojelkaa valtiota!

Ison Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan maassaan toimeenpanema kansanäänestys osoittautui katastrofiksi, vastoin monien vastuullisten piirien kohtuullisia odotuksia ja parhaita toiveita.
Näyttää siltä, että tuossa maassa on toimeenpantava uusi äänestys tai tarpeen mukaan useampiakin, jotta oikea tulos voitaisiin saavuttaa. Tanskassahan tehtiin niin Schengen-äänestyksessä.
Nyt saatua tulosta on moni kritisoinut, vaikka harva on tohtinut lausua suoraan ylenkatseensa siitä, että kansa ylipäätään on saanut asian ratkaistavakseen, ainakin nyt neuvoa antaakseen. Vähintäänkin on sanottu, että epäkunnioitusta herättää se, miten heiveröisillä tiedoilla ja kevytmielisesti asia on ratkaistu, toisin kuin normaaleissa vaaleissa. Asiaa ei tosin ole tutkittu, mutta tietäähän sen muutenkin.
Tämä kuulostaa tutulta. Johan Ilmari Kiannon Punaisessa viivassa joku kyläläinen arveli, että sen punaisen viivan vetäminen on kuin Ristuksen veriviinan juonti. Siitä saattaa saada ikuisen autuuden tai sitten ikuisen kadotuksen riippuen siitä, missä mielentilassa asia tehdään. Kummassakaan tapauksessa ei tosin löydy erityisisä säännöksiä asiasta, mutta jokainenhan asian tietää.
Yleisen mielipiteen myllerrys on ymmärrettävää. Ei siitä kauan ole, kun äänioikeus oli vain ns-. yhteiskunnan pylväillä. Asioista päättivät ne, joilla niin sanotusti oli oma etunsa eli siis käytännössä pääomansa valtiossa valvottavana. Eihän enemmistö oikeastaan verojakaan maksanut ja sen ymmärrys politiikasta oli yhtä tyhjän kanssa. Sellainenkin asia kuin naisten äänioikeus oli vielä puolentoista vuosisataa sitten lähinnä absurdi asia.
Kansan poliittinen kypsyys on vaikea kysymys. On luultavaa, että länsimaisessa yhteiskunnassa ja kapitalismin vallitessa se ei koskaan sanan varsinaisessa mielessä toteudu. Toisin oli Neuvostoliitossa, jossa vaaleissa aina riitti yksi ehdokas.
Eivät vaalit siellä periaatteessa suinkaan merkityksettömiä olleet, sillä sen yhden ehdokkaan äänestäminen oli vain merkki siitä, että kansaa viisaasti ohjaava etujoukko oli osannut valita juuri oikeat henkilöt valittaviksi. Eihän niitä pakko ollut äänestää…
Myös ammattiliitot sosialistisessa järjestelmässä olivat sisäistäneet niille kuuluvan vastuun ja pyysivät 1930-luvun lopussa asianomaisia elimiä säätämään lain, jonka mukaan 20 minuutin myöhästyminen töistä säädettäisiin rangaistavaksi rikokseksi. Sellainenhan se olikin tuolla vakavalla hetkellä, eikö vain?
Kaiken kaikkiaan valtio oli Neuvostoliitossa kansan erityisessä suojeluksessa ja sille kaikki kiiruhtivat kilvan uhraamaan työnsä ja tarvittaessa henkensäkin. Meilläkin oli samansuuntaisia pyrkimyksiä, mutta kaikki tapahtui jotenkin avuttomasti ja ponnettomasti, hyvä ettei riidanpoikastakin syntynyt valtiopäivillä.
Tosipaikan tullen kansa sitten toki meilläkin heräsi ja ryhdistäytyi, mutta koko järjestelmää jäi sentään leimaamaan väärinajattelun mahdollisuus, jota sotavuosina jouduttiin pitämään kurissa valtion isällisellä ohjauksella. Pakkoa harvoin tarvittiin.
Toista se oli Saksassa ja Neuvostoliitossa! Molemmissa kansan valtaa toki kunnioitettiin, jopa vallan ylitsevuotavasti sitä ylistäenkin. Samalla kuitenkin valvottiin tarkoin sitä, etteivät asioita ymmärtämättömät päässeet niitä sotkemaan. Määrällinen enemmistö ei ollut mikään tae kansan todellisen tahdon ilmenemisestä.
Jo Jean-Jacques Rousseau oli havainnut, että kansan todellinen tahto, ns. yleistahto eli volonté générale ei tarkoita samaa kuin enemmistön tahto. Enemmistö siis voi paradoksaalisesti kuvitella tahtovansa jotakin sellaista, mitä ei tosiasiallisesti tahdo ja sen vuoksi sen on oltava yleistahtoa noudattavan vähemmistö holhouksessa.
Yhteiskuntasopimuksella kansa on luovuttanut oikeutensa päättää asioista ja niinpä sen on parasta pitää pulinat pois sen jälkeen kun tämä on tapahtunut.
Voimme vain kuvitella, millainen katastrofi 1930-luvun Saksassa tai Neuvostoliitossa olisi ollut, jos olisi ruvettu sallimaan sellaisia kansanäänestyksiä, joissa olisi jätetty enemmistön oikkujen varaan joitakin oleellisia poliittisia kysymyksiä tai suorastaan valtion kohtalo.
On todennäköistä, että Stalin ja Hitler kyllä olisivat noin yleisesti ottaen saaneet taakseen valtavan enemmistön, mutta joskus olisi voinut tapahtua hirveitä. Miten olisikaan käynyt kolhooseille? Entä olisiko Saksan uskontopolitiikka varmasti nauttinut kansan suosiota?
Viisaat valtiomiehet eivät tietenkään jättäneet peruskysymyksiä kansan ratkaistaviksi, se olisi voinut vaarantaa kaikkein pyhimmän eli juuri itse sen valtion.
Filosofi Timo Airaksinen väittää Helsingin Sanomissa, että jo John Stuart Mill puhui enemmistön tyrannian mahdollisuudesta ja ”hänen mukaansa valtiolla tuli olla erityisiä suojautumiskeinoja tätä tyranniaa vastaan”.
En ole tarkistanut arvostamani Millin mielipidettä tästä asiasta, mutta lausunto kuvaa ainakin hyvin nykytilannetta. Valtion kaikkivaltius ei ole haavoittumaton asiain tila. Jos ollaan huolimattomia, saattaa kansan enemmistö nostaa päätään ja uhmata sitä.
Silloin tilanne on mahtivaltion kannalta kestämätön. On jo periaatteessa kauhistuttavaa ajatella, että verrattain pieni enemmistö ihmisiä saattaisi päättää valtion kohtalosta. Tuon leviathanin koko ideahan on siinä, ettei sitä voi eikä saa uhmata kukaan eikä mikään.
Aivan toisen luokan kysymys siihen verrattuna on, miten pienellä enemmistöllä ja miten pienellä prosenttiosuudella koko äänestäjäkunnasta voidaan päättää esimerkiksi Yhdysvaltain presidentistä. Se näet ei vaikuta valtion prerogatiiveihin sitä eikä tätä.
Mutta voi sitä valtiota, joka joutuu enemmistön tyrannian uhkaamaksi! Suojelkaamme siis valtiota, me kaikki ja erityisesti valtioiden valtiota, jonka kolmannen potenssin demokratia on demokratian korkein mahdollinen muoto ja ainoa luonnon tarkoittama inhmillisen yhteiselon ilmentymä!

21 kommenttia:

  1. Valtion suojeleminen enemmistön tyrannialta on yhtä kuin valtion suojeleminen omilta kansalaisiltaan. Tai ainakin siltä kun he käyttelevät demokratiaa.
    Omien kansalaisten äänen syrjäyttämisestä muun muassa me länkkäri-demokraatit syytämme esim. Kiinaa ja Venäjää aina kun on tilaisuus, ja niitähän on.
    Mutta nyt tämä sama pitäisi ulottaa myös tänne? Ainakin silleen sopivasti.

    Tämän hatun kouraan kiltisti ottamisen jälkeen kritiikki noita kahta maata kohtaan varmastikin hiljenee, kun nyt meidänkin etujoukot ( poliittinen valta, taloudellinen valta, hyvin edellä mainuttujen arvoja palveleva media) haluavat ihan samaa.
    Ai niin. Ei hiljenekään. Niillehän on eri säännöt kuin meille.
    Meidän älymystö on nyt yksimielinen: ei enää kansanäänestyksiä. Mennään Kiinan malliin mm. EU-asiassa. Isot päättää, yksin. Nettisensuuriakin meillä jo viritellään. Kyllä mekin osataan. Opetellaan koko ajan.

    VastaaPoista
  2. Joku muudan ystäväni totesi kerran -
    taannoin tulilla istuessaan:
    "Demokratian ydin on henkirikoksen
    mahdollisuudessa.

    Niin kauan kun herroja vastaan voidaan
    vehkeillä henkirikoksia, heillä on motiivi
    leikkiä demokratiaa.

    Demokratian kulmakivi ei siis ole mikään
    ihmisen pyrkimys hyvään, vaan ihan vain
    silkka kustannustehokkuus.

    Jos valvonnan kustannukset painuvat alle
    äänestyskustannusten, niin äänestys saa
    mennä.

    Sen vuoksi ja niin kauan kuin siihen on
    mahdollisuus, meidän olisi kaikin tavoin
    pidettävä valvonnan riskejä, tietty myös
    kustannuksia mahdollisimman korkeina.

    Henkirikoksen valmistelua ei tulisi
    koskaan kieltää, vaan sitä olisi jopa
    opetettava koulussa."


    Lähetin hänelle palowiinapullon sitten
    jäljempänä - selkosesta kotiuduttuani.

    VastaaPoista
  3. Sveitsiläistä kanttoonihallintoa on sanottu hyvin kehittyneeksi demokratiaksi: Mitä kevyemmät ideologiset rakenteet ihmisillä on yläpuolellaan, sitä tyytyväisempiä he ovat elämäänsä. Kansalainen voi äänestää jaloillaan minkäkielisessä kanttoonissa tahtoo asua. Eikä monikaan välitä tietää minkä niminen presidentti keskushallinnossa kulloinkin vaikuttaa.

    Täällä joku auktoriteetti sujautti sveitsiläisen Anne Bernerin tavallisten maalaisten puolueen mandaatilla myllertämään hallintoa. Jotakin on mielessä?

    VastaaPoista
  4. Kansalaiset ovat poliittisesti kypsiä aina kun he ovat taloudellisesti kypsiä kustantamaan poliitikkojen narsistiset törttöilyt. Jos verotus poistetaan köyhemmiltä kaikissa muodoissaan, yleistä äänioikeuttakaan ei tarvita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsotaan vain sitten kun koittaa taas aika ylikansalliselle ristiretkelle "puolustamaan" länsimaisia arvoja tms. Kansalaiset kyllä ovat tarvittaessa kelpoja kaatumaan eliitin etujen tähden. Ongelmana johtajien kannalta on säilyttää rahvaan mielissä jonkinlainen kuvajainen "yhteisestä hyvästä", jonka puolesta olisi syytä henkensä antaa. Tosi-TV ei riitä loputtomiin.

      Jos verotus tosiaan kokonaan poistettaisiin elämän silti muuttumatta mahdottomaksi, äänioikeutta ei tarvittaisi. Toistaiseksi me kuitenkin tarvitsemme toisiamme -eliitti ja me alamaiset. Siksi olisi syytä johtajienkin hillitä ahneuttaan ja ylimielisyyttään.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Välillä kyllä tulee mieleen, että eliitti tarvitsee meitä enemmän kuin me eliittiä.

      PS. Harmi että kommenttia ei voi korjata jälkikäteen... Kritsvihreeet, meinaan.

      Poista
  5. EU nyt ei missään vaiheessa ole ollut demokraattinen järjestelmä. Kuka esimerkiksi olisi äänestänyt tunnettua alkoholistia Junckeria EU:n johtoon vapaissa vaaleissa? Mutta siellä hän vaan heiluu EU:n korkeimmassa johdossa, vuodesta toiseen. Kuka hänet on valinnut?

    EU:lla ja Pohjois-Korealla näyttää olevan paljon yhteistä.

    VastaaPoista
  6. "Omien kansalaisten äänen syrjäyttämisestä muun muassa me länkkäri-demokraatit syytämme esim. Kiinaa ja Venäjää aina kun on tilaisuus, ja niitähän on.
    Mutta nyt tämä sama pitäisi ulottaa myös tänne? Ainakin silleen sopivasti."

    No niin no, koskapas "Jupitereilla" ei olisi ollut pikkuisen eri säännöt, mitä sonninmullikoille...

    "Jos valvonnan kustannukset painuvat alle
    äänestyskustannusten, niin äänestys saa
    mennä.

    Sen vuoksi ja niin kauan kuin siihen on
    mahdollisuus, meidän olisi kaikin tavoin
    pidettävä valvonnan riskejä, tietty myös
    kustannuksia mahdollisimman korkeina."

    Pelottavan hyvin kiteytetty! Ainakaan ns. ajan merkkejä ei niitä tarkkailevalta tosiaan puutu...


    "Filosofi Timo Airaksinen väittää Helsingin Sanomissa, että jo John Stuart Mill puhui enemmistön tyrannian mahdollisuudesta ja ”hänen mukaansa valtiolla tuli olla erityisiä suojautumiskeinoja tätä tyranniaa vastaan”.
    En ole tarkistanut arvostamani Millin mielipidettä tästä asiasta, mutta lausunto kuvaa ainakin hyvin nykytilannetta. Valtion kaikkivaltius ei ole haavoittumaton asiain tila. Jos ollaan huolimattomia, saattaa kansan enemmistö nostaa päätään ja uhmata sitä."

    No voi pyhä jysäys!, kuten äskettäin blogistaniasta eläköitynyt Ruukinmatruuna sanoisi. Vai täytyy jo vedota ihan Milliinkin tuossa "väärin äänestetty!"-todistelussa.

    Kaiken kaikkiaan tämä viime päivinä nähty Vastuuta Kantavien(TM) itkupotkuraivarointi on ollut surkuhupaisaa seurattavaa. Täällähän on käyty (ja käydään) ihan selvää vaalikampanjaa niin Brexitin kuin Yenkkilän ensi marraskuun vaaleihin liittyenkin. Taitaa vaan tuossa unohtua, että ne ketkä eivät ko. maiden kansalaisia ole, eivät voi noissa vaaleissa äänestää kumminkaan. Eikäpä anglomaissa taideta tätä meikäläistä vastuullista mediaa lukea niin kovin paljoa muutenkaan...

    Ja tietysti kuvaan kuuluu myös uhmakas todistelu, että tällaista ei sitten ainakaan meillä! No nukkukoot rauhassa, jos asiat tälleen jatkuvat, niin eiköhän ainakin Impiwaara ysy kaikkien mahdollisten Vastuuta Kantavien orgaanien jäsenenä aian mahdolliseen katkeraan loppuun saakka, ja jopa senkin jälkeen...

    VastaaPoista
  7. Edustuksellinen demokratiamme toimii kohtuullisen hyvin. Ja se että on perustuslaki, jonka muuttaminen vaatii erityistä, suurempaa enemmistöä ja varmistavaa menettelytapaa. On lakeja ja säädöksiä, jotka voidaan säätää yksinkertaisella enemmistöllä kunhan on tarkistettu että ne ovat sopusoinnussa perustuslain kanssa.

    Eduskunnassa asioita valmistelevat ja niistä päättävät kansan määräajoiksi valitsemat eri eturyhmiä edustavat kansanedustajat. Näiden tehtävänä on perehtyä asioihin ja keskustellen viedä asiat lainsäädäntöön, jota viranomaiset panevat toimeksi.

    Tämä järjestelmä toimii erinomaisesti siksi että siinä on sisäänrakennettu hitaus. Suuria muutoksia on käytännössä mahdoton tehdä äkillisen poliittisen mielipideilmaston muutoksen perusteella. Yhteiskunnan eri jäsenten, erilaisten vähemmistöjen, oikeudet tulevat tässä hitaassa järjestelmässä paremmin huomioiduksi.

    Sillä on huonotkin puolensa, myös hyviä muutoksia on joskus hidas saada aikaan. Lisäksi poliittisten ryhmien sisäinen ja keskinäinen valtapeli saattaa vaikeuttaa tarpeellista uudistamista.

    Suorassa kansanäänestyksessä (huutoäänestyksessä) kysytään kansan mielipidettä, joka on hyvnkin herkkö irrationaalisille vaikutuksille ja manipuloinnille. Se voi kuulostaa hyvinkin demokraattiselta, mutta on pahimmillaan jopa demokratian uhka. Jos vielä isoja päätöksiä (Kuten EU-jäsenyys ja NATO-jäsenyys tai pakolaisten oikeudet) viedään ns. kansan päätettäväksi yksinkertaisen enemmistön perusteella, päädytään Britannian Brexitin kaltaisiin farsseihin. Voiton saattaa viedä se joka pystyy parhaiten vetoamaan tunteisiin (esim. muukalaispelkoisuus, pettymys, viha) järjen ja järkiperusteiden sijasta.

    Kunnallisvaalit, eduskuntavaalit ja presidentinvaalit ovat mielestäni paljon parempia ja toimivampia ”kansanäänestyksiä”.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on kyllä itua. Kannattaa muistaa, ettei se demokratia nyt niin mahdottoman hyvä järjestelmä ole ja tuskin siitä sellaista voi tullakaan, Aristoteles tiesi siitä aivan tarpeeksi.
      Kannattaisi siis aivan avoimesti sanoa, että demokratiaa saattaa tulla liikaa tai liian vähän. Englannin kansanäänestyksessä sitä monen mielestä tuli liikaa, mutta turha on kenenkään selittää, ettei se ollut demokraattinen.
      Muuten, kansan vaihtaminenkaan ei ole niin absurdi asia, kuin monet luulevat. Ei se vie kuin muutaman sukupolven ja siihen näyttää EU:ssa olevan suurta intoa. Kansan enemmistö taitaa kyllä vastustaa sitä kaikissa maissa, mutta sillehän ei valta kuulukaan, vaan sen valtuuttamille edustajille.

      Poista
    2. Hyvä Svaari. Näinhän tämä on. "Britannian exit-farssi", jonka aiheutti populismin syöpä ja suoranainen rasismi kuten vilosohvi Airaksinen viisaasti arvostetussa sanomalehdessämme jo totesi.

      Tietenkin ko. lehti ylisti Itävallan presidentin vaalien tulosta "demokratian voitoksi". Silloinhan suorassa kansanäänestyksessä paha äärioikeistolainen pres.ehdokas hävisi oikealle ja hyvälle ehdokkaalle prosentin kymmenesosilla.

      Näyttää siis siltä, että suora kansanäänestys on hieno asia, jos tulos on poliittisen eliitin tarjoaman totuuden mukainen. Mutta jos kansa sattuu äänestämään vastoin eliittiä ja kaiken auvon ja onnen tuomaa monikulttuurisuutta niin silloin kansanäänestys on suoraan isästä perkeleestä.

      Poista
    3. Stratovaari on hyvin väärässä. Onko esimerkiksi Sveitsissä tehty muutoksia "äkillisen poliittisen ilmapiirin" takia? Eipä taida olla.

      On myös absurdia väittää kansanedustajien muka perehtyvän asioihan. Hehän ovat vain painamassa nappia puoluejohdon tahdon mukaan. Ja kaiken lisäksi meidän järjestelmässämme eduskunta itse päättää omien toimiensa laillisuudesta! Eli vallan kolmijaosta voimme vain uneksia.

      Meillä pitäisi muuttaa perustuslakia siten, että eduskunta muutetaan kaksikamariseksi (tavoitteena puoluevallan heikentäminen), kabinetti Amerikan malliin (presidentti johtaa hallitusta ja on siten toimeenpanovallan käyttäjä) sekä riippumaton perustuslakituomioistuin.

      Samoin eduskunnan äänestykset pitäisi muuttaa salaisiksi, jolloin kansanedustajat todella edustaisivat kansaa. Kansanedustajakaudet pitäisi rajoittaa kahteen. Ja kansanedustajien palkka pitäisi sitoa läsnäoloon.

      Poista
  8. Ei valtio ole vaarassa kun Vanhas-Matti alkaa kiertää tupia Itä-Suomessa parin vuoden turneella luvaten ettei pääkaupungissa ketään jätetä, vaan äidit voivat varautua antamaan ainoan poikansa kotiseudun sankarikumpuihin.

    VastaaPoista
  9. Britanniassa toteutui yksinkertetun enemmistön tuloksena tilanne,johon kukaan ei halunnut uskoa, populistitkin luulivat viimeiseen saakka häviävänsä, tosin niukasti.
    Vaalitaistelun argumentit olivat molemminpuolin typeryydesään pöyristyttäviä, noinko alas saarivaltakunnnan sivistyksen taso on laskenut, suoranaiset valheet levisivät kansankeskuudessa.

    Tilanteeseen ollan päästy siellä yllättävän nopesti, valistuksen aikakauden päättyminen siellä ajaoituu rautarouvan valtaanpääsyn tienoillle ja oli osa postmodernismia ja uusliberalismia.

    Samaisen rautarouvan toiminnan tuloksena on myös orastava britannian hajoaminen, hänen toimensa esimerkiksi skotlantia kohtaan aloitti siellä kaipuun itsenäisyyteen.

    Kokonaan tonen asia on toteutuuko euroero olenkaan, nyt britanniassa tutkitaan tapaoikeuden perinteistä ja kahvinporoista, kuinka neuoantaviin tulisi suhtautua.

    VastaaPoista
  10. Blogisti: "Muuten, kansan vaihtaminenkaan ei ole niin absurdi asia, kuin monet luulevat. Ei se vie kuin muutaman sukupolven ja siihen näyttää EU:ssa olevan suurta intoa."

    Kansa tosiaan vaihtuu tällä menolla, se on ihan tilastollinen fakta, huminaa on vain siitä kauan se vaihtuminen kestää.
    Mutta kun etniset eurooppalaiset ovat vähemmistössä, enpä tiedä, miten hyvin hallittavia ne uudetkaan tulijat ovat. Taitaa kansanvaihtajille jäädä luu vetävän käteen.
    Toisaalta tuskin Euvosto-Federaatiossa on demokratian rippeitäkään silloin enää käytössä.

    VastaaPoista
  11. "Valtio on vaarassa"

    Venäjällä pamahti: Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigu antoi potkut Itämeren laivaston ylimmälle johdolle. Kontekstien analyysin perusteella kysymys on pikemminkin vaikutuksen tekemisestä presidentti Sauli Niinistöön presidentti Putinin vierailun kynnyksellä: tästä lähtien Itämerellä tulee vallitsemaan vanha rauha ja rakkaus.

    Venäjän kansan syvät rivit ihmettelevät asiaa seuraavalla tavalla:
    ”Jos maassa on epäjärjestys---miksi armeijassa pitäisi olla järjestys??? Siellä on samoja ihmisiä...ja samoja oligarkkivarkaiden kapitalismin lakeja...Järjestystä näkyy ainoastaan 1-kanavan uutisissa...”

    Sergey Chubarov Новосибирск43 минуты назад
    Если в стране бардак----почему должен быть в армии порядок??? Там теже люди..И теже законы воровского олигархического капитализма...Порядок только в новостях 1 канала...

    Министр обороны России, генерал армии Сергей Шойгу отстранил от исполнения служебных обязанностей командующего Балтийским флотом Виктора Кравчука и начальника штаба Балтфлота Сергея Попова за упущения в боевой подготовке и искажение в докладах реального состояния дел.
    http://www.vz.ru/news/2016/6/29/818753.html

    VastaaPoista
  12. Britannian hallitseva luokka on luhistumassa silmiemme edessä, kirjoittaa Bruce G. Charlton blogissaan Brexitiin viitaten (The implosion of the mandarin class). Kun se pyytää muilta yhtenäisyyttä, sovittelua ja rauhoittumista, se itse epätoivoissaan panikoi, solvaa muita, purkaa kiukkuaan, repii itseään erilleen. Tilanne toi Charltonin mieleen Fritz Ringerin kirjoittaman kirjan "The Decline of German mandarins, 1890-1933".

    Yliarvostettu uskomus, että kansalle löytyisi paras johtajuus intellektuellin eliitin joukosta, tuli todistetuksi vääräksi Saksassa. Saksa oli 1800-luvun lopusta 1930-luvulle mandariinivaltio. Saksa oli tuohon aikaan lännen akateemisen älyllisyyden keskus. Saksan mandariinit olivat nationalistisia, saksalainen kulttuuri oli ideologisen ylemmyyden lähde, tällainen on nykyaikana hyvin harvinaista. Mandariinius oli niin tuhoisaa, että se johti kahteen maailmansotaan ja kansallissosialismiin ja ironista kyllä mandariinien syrjäyttämiseen yhdessä hetkessä v.1933.

    Laajemmalle levinnyt mandariinivaltio oli Neuvostoliitto, jonka ideologia oli suurimmalta osaltaan nationalismin vastaista kansainvälistä kommunismia. Charltonin mukaan tämän päivän kansainvälinen vasemmisto-mandarinismi on lännen hallinnon hallitseva muoto.

    Meillä on usko johtajuuteen, jolla on älyä ja koulutusta. Moderni poliittinen eliitti on vähitellen ottanut hoitaakseen johtajuuden. Aiemmin ennen romantiikan aikaa "luonnollinen" johtajuus kuului sotilaille. Nykyään kuka tahansa valtaan pyrkivä, joka ei ole intellektuelli, saa osakseen halveksuntaa, pelkoa ja vihaa. Sotilaallinen johtajuus yhä suuremmassa määrin nöyristelee poliittista korrektiutta.

    Mutta yleisesti puhuen mandariinit ovat hyviä palvelijoita, mutta huonoja johtajia. Hyvistä professoreista tulee huonoja kuninkaita. Charlton arvelee, että suurin ongelma on siinä, että mandariinit ovat eksperttejä sivuttamaan terveen järjen realismin keskittyen abstraktioon. He elävät "kulttuurissa". Kulttuuri tulee mandariinin ja terveen järjen väliin.

    Olivatpa mandariinien pyrkimykset kuinka vinoutuneita tai epätäydellisiä tahansa, he eivät ole valmiita vastaanottamaan kritiikkiä, ja muutosta hakiessaankin he lähtevät vain omista lähtökohdistaan. Tietämyksestään ylpeinä he pitävät saamaansa kritiikkiä tyhmänä. Niinpä kun mandanriittihallinto on vallassa, kuten nyt länsimaissa, ei kyetä reformiin, ei kuunnella kritiikkiä eikä opita kokemuksesta.

    VastaaPoista
  13. "demokratian korkein mahdollinen muoto"

    Ns. suomettuminen päättyy Suomessa vasta sen jälkeen kun suomettumisen professorit, jotka kasvattavat uutta sukupolvea, järjestäytyvät jonoon Pietarin portille. Onhan joku viisas sanonut, että uudet paradigmat tulevat käyttöön vasta sen jälkeen kun vanhojen paradigmojen vartijoille toivotetaan loppupisteessä pehmeitä multia.

    Paradigma nimeltään "yksityisomistuksen lopettaminen maksimaalisesti" eli sosialismi/kommunismi on yhä pinnalla. Sellaiset paradigmat kuin arjalainen rotu, suomalaiset ovat juutalaisia, jne. ovat painuneet historian kuoppiin. Mutta sellainen paradigma, että Venäjä on pyhä, ja siksi voi tehdä ihan mitä tahansa, ei katoa koskaan.

    VastaaPoista
  14. Nyt on viikko seurattu perinteisen eli kohta entisen median voimaa ja mielettömyyttä. Toivottavasti viimeisen kerran. Asiapuolesta riippumatta pulina ylitti useimpien kestokyvyn. Taustalla tietysti englannin KIELEN ylivalta, harvinaistuvat toimittajat opiskelevat vastaisuudessa saksan ja ranskan. -jussi n

    VastaaPoista
  15. Sananmukaisesti suomettumista esiintyy uhkana lähinnä Suomen lähialueilla: Ahvenanmaalla ja Ruotsissa sekä Venäjällä, joissa kaikkialla sitä on rajattu ns. positiivisella syrjinnällä.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.