sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Kollektiivinen itsemurha



Kollektiivinen itsemurha. Muuan amerikkalainen näkökulma

Väitetään, että vaatimaton, mutta päättäväinen Diogenes teki itsemurhan lakkaamalla hengittämästä. On epätodennäköistä, että monet voisivat seurata tätä esimerkkiä.
Kokonaisten kansojen kohdalla vastaava prosessi sen sijaan näyttää tapahtuvan kuin luonnostaan. Kun ne lakkaavat lisääntymästä, ne kuolevat pois. Se on niin yksinkertaista ja näyttää jopa helpolta. Käytännössä asia voi olla aivan toisin. On jopa arveltu, että sivilisaatio, joka tietää kuolevansa, on juuri silloin kaikkein vaarallisin.
Käsitykset kansojen kuihtumisesta ja häviämisestä eivät perustu mihinkään löysään spekulaatioon, vaan väestötieteeseen. Tämä tiede ei tietenkään pysty ennustamaan laskemattomia uusia kehityssuuntia, bifurkaatioita, jotka toki ovat periaatteessa mahdollisia. Sellaisten varaan laskeminen joka tapauksessa olisi todellista spekulaatiota ilman mitään reaalista pohjaa.
Väestötieteelliset suureet, kuten hedelmällisyysluvut, joka tapauksessa rajaavat varsin tarkoin ne mahdollisuudet, joissa trendit voisivat kääntyä nousuun. Kun syntyvyyden lasku on saavuttanut tietyn pisteen, on palautuminen käytännössä mahdotonta.
Amerikkalainen kolumnisti David P. Goldman on teoksessaan How Civilizations Die (Washington D.C. 2011) piirtänyt sangen karun tulevaisuudenkuvan Euroopalle, jonka pitkälle edistynyt itsemurha on enää itkua vailla.
Kuten Goldman toteaa, syntyvyys korreloi voimakkaasti uskonnollisuuden kanssa. Euroopassa se yhtäkkiä laski alle uusiutuvuusminimin (2,1 lasta/nainen) myös perinteisesti katolisissa maissa kuten Irlannissa Espanjassa ja Puolassa.
Vuonna 1965 uusiutuvuusluku oli Irlannissa 4,0, Espanjassa 2,9 ja Puolassa 2,7. Koko Euroopassa se oli 2,6, eli väestönkasvu oli varsin vakaata ja eteenpäin mentiin.
Mutta romahdus tulikin yhtäkkiä. Vuonna 2010 vastaavat luvut ovat Irlannissa 2,0, Espanjassa 1,4 ja Puolassa 1,3. Koko Euroopassa luku on 1,5, mikä merkitsee vauhdikasta menoa kohti tyhjyyttä.
Suuri käänne huipistui 1980-luvulla eli siis varsin äskettäin. Vastaava prosessi on tapahtunut myös Quebecissa, jossa aiemmin oli erittäin voimakkaasti lisääntyvä ja myös uskonnollinen väestö. Siellä hedelmällisyys on vähentynyt kahdella kolmanneksella ja 42 prosenttia hedelmällisyysikäisistä miehistä ja naisista on kuulemma jopa antanut steriloida itsensä.
Maailmassa on kuitenkin yhä myös kasvavia kansoja, myös korkean elintason maissa. Sattumoisin nämä ovat myös uskonnollisia: Yhdysvallat ja Israel.
Jopa ”maallistuneilla” israelilaisilla naisilla hedelmällisyysluku on 2,6. Ortodoksijuutalaisilla se on 8,5 ja Israelilla kokonaisuudessaan niinkin paljon kuin 2,9.
Kun Saksan syntyvyys samaan aikaan on alle uusiutumistason, syntyy tämän vuosisadan lopulla tilanne, jolloin juutalaisvaltiolla on enemmän sotapalvelusiässä olevia miehiä kuin Saksalla, pohdiskelee Goldman.
Myös USA jatkaa kasvuaan ja on myös selkeästi uskonnollinen. Kasvu ei rajoitu vain uskovaisiin tai esimerkiksi neekeri- tai latinoväestöön, vaan koskee myös sekularisoitunutta väestönosaa.
Asioita voi kuitenkin selittää monilla tekijöillä. Amerikan sivilisaatio on erilainen, mutta asia ei liity vain uskonnollisuuteen. Myös hyvinvointivaltioon liittyvät instituutiot ovat siellä erilaiset. Lasten saattamisella maailmaan on siis myös erilainen taloudellinen ja sosiaalinen funktio.
Goldman runoilee huikean teorian siitä, miten ja miksi Yhdysvallat poikkeaa Euroopasta. Hän selittää, että 30-vuotinen sota merkitsi uuden epäjumalan astumista historian näyttämölle. Sen sijaan, että olisi taisteltu vain uskonnosta, alettiinkin taistella kansallisvaltion puolesta. Niiden synty ja status sinetöitiin Westfalenin rauhassa 1648.
Uuden epäjumalan palvojan arkkityyppi oli kardinaali Richelieu, joka masinoi Saksaan sellaisen sodan, joka hävitti sen lähes totaalisesti: kolmannes väestöstä nääntyi sodan seurauksena ja tämä tapahtui, koska sen katsottiin olevan Ranskan etu.
Uuden epäjumalan palvontaa pakenivat ne pyhiinvaeltaja-istä, jotka lähtivät Euroopasta pian 30-viuosien sodan puhjettua. Heidän luomansa Amerikka olikin sitten erilainen: se rakentui yhä kristillisen universalismin perustalle sen sijaan, että olisi kumarrellut kielen, rodun ja historian pyhittämiä yhteisöjä…
Niinpä tämä, toiselle pohjalle rakentuva sivilisaatio jatkaa yhä menestymistään siinä maailmassa, jossa ovat kuolemassa ne kulttuurit, jotka alistivat uskonnon kansallisille epäjumalille. Sattumoisin Japani suorastaan johtaa kulkua tällä tuhon tiellä.
Goldman, joka tunnetaan myös nimimerkillä Spengler, pyrkii tekemään myös yleisiä johtopäätöksiä aineistostaan. Amerikkalaisen demokratian viennin mahdollisuuteen nähden hän on kielteisellä kannalla. ”Spenglerin universaalilain 22. pykälä” kertoo: Optimismi on pelkuruutta, ainakin silloin, kun sen kohteena on muslimidemokratia.
Yhdysvaltain kulttuuri on ainutlaatuinen ja se pitäisi oppia edes Amerikassa ymmärtämään sen sijaan, että sieltä käsin tyrkytetään muille aivan vieraita instituutioita.
Mutta mikä onkaan Euroopan kohtalo, sen väestökehityshän on jo yleensä kääntynyt kohti peruuttamatonta tuhoa? Kirjoittaja ei viitsi sanoa siitä sen kummempaa, mutta meitähän se kiinnostanee.
Tässä tietenkin törmäämme siihen väestönkehityksen epätasaisuuteen, joka maailmassa vallitsee. Itsemurhaajan ainoa mahdollisuus on ottaa maahan ulkopuolelta uutta väestöä, mikä kuitenkin jo suhteellisen nopeallakin aikavälillä merkitsee kulttuurin muuttumista ja väestön vaihtoa. Juna on jo tulossa päälle, eikä sen alta enää pääse pois.
Toki myös maahanmuuttajien syntyvyys laskee ja laskeehan se lähtömaissakin pitkällä tähtäimellä. Lähimmät sata vuotta, eli vaivaiset kolme sukupolvea kestävä hyvin lyhyt periodi on kuitenkin ratkaiseva. Sen kuluessa Euroopan tulevaisuus tehdään. Itse asiassa se on suurelta osin jo ratkaistu, sillä vapausasteet ovat vähissä.
Euroopan pitäminen hengissä ilman siirtolaisuutta ei ole mahdollista ja kysymys kuuluu, keitä otetaan, miten paljon ja miksi?
Nämä kysymykset eivät näytä ”Spengleriä” tässä esseekokoelmassa erityisesti kiinnostaneen enempää kuin Venäjän tulevaisuus ja rooli tässä kaaoksessa, joka on jo alkanut. Häntä kiinnostaa Amerikan rooli. Ukrainassa (tämä on kirjoitettu ennen Ukrainan kriisiä) Amerikalla ei ole suuria intressejä, mutta Venäjällä on. Sen sijaan Yhdysvaltojen pitäisi vaalia Puolaa.
Mutta Puolakin on jo kohtalonsa valinnut, eikä enää herää henkiin, mikäli on lupa tehdä omia päätelmiä. Yhdysvaltojen mahdollisuudet auttaa niitä, jotka ovat päättäneet tuhoutua, eivät lopultakaan ole kovin kummoiset.
Tulevaisuus, sivumennen sanoen ei myöskään kuulu islamille, jonka lähtökohdat tekevät siitä nykymaailmassa avuttoman. Arabimaailma seisoo paikallaan korkeintaan niin kauan kuin hiilivetyä riittää, ilman niitä se on epäonnistunut yhteisö, eikä tilanne ole paljon parempi edes ennen sitä.
Muiden pitäisi joka tapauksessa kunnioittaa Yhdysvaltoja ja tarvittaessa pelätäkin. Sellaiset kansat, jotka tietävät, ettei niillä ole mitään menetettävää ovat vaarallisia, katsoo kirjoittaja. Sellainen on Iran. Mitä sen kanssa pitäisi menetellä? Johtopäätös on karu: We cannot engage it. Wed shall have to ruin it.
Tämä on jo hurjaa puhetta. Spenglerin universaalilain pykälä 23 sanoo: The best thing you can do for zombie cultures is, don’t be one of them.
Mieleen hiipii kuitenkin kaamea epäilys siitä, että kirjoittaja rikkoo juuri tätä kaunista periaatetta.

25 kommenttia:

  1. Islamilaisissa yhteiskunnissa syntyvyys on epänormaalin suurta, joka johtaa ennen pitkää maailmanlaajuisiin ongelmiin. Se on jo nähtävissä elintasopakolaisuutena. Tosin väestöromahdus odottaa maailmaa 2000-luvun lopulla, mutta tuskin maapallo jaksaa kantaa koko väestöä, luultavasti konfliktit tulevat tuhoamaan sen. Väestön uusiutuminen vaatisi ns. fertility raten tasoksi 2.1 syntynyttä lasta synnytysikäistä naista kohden.

    VastaaPoista
  2. Olleellisia kysymyksiä Suomessakin. Mannerheimin suku kuoli sukupuuttoon, mutta viestiä jatkamaan perustettiin Bonnierin suuri journalistipalkinto, minkä seurauksia nyt nautimme yhtenä totuutena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sattumoisin luen kirjastosta hakemaani Jyrki Koulumiehen kirjaa "Kaikki ajoi Ladalla". Vuorineuvos Tauno Matomäen mukaan säännelty idänkauppa sotien jälkeen oli meidän suuryhtiöille todellista kullanvuolua: otettiin korkojen kanssa sotakorvaukset takaisin, vahvistavat Ehrnroothit j Tankmar Horn jne.

      Siis jo silloin venäläisiä pidettiin tyhminä eikä mikään tunnu siinä suhteessa muuttuneen. Samaan tapaan suomenkielisiä on aina enemmän ja vähemmän höynäytetty.

      Poista
  3. Nyt on blogistilla aihe joka on kymmenesti tärkeämpi kuin Nato-jäsenyys, Brexit, tärkeämpi kuin mikään muu. Kaikki muu on kehällistä tämän meitä koskettavan ehdottomasti suurimman kysymyksen äärellä. Demografian ja aidon demokratian kriisi samaan aikaan voi pahimmillaan saada aikaan jotain sellaista mitä meistä kukaan ei halua. Tai ehkä haluaakin. Vapaa liikkuvuushan on tämän synnyttämättömyyden kanssa suosittu muoti-ideologia.
    Tässä kysymyksessä eivät muuten sitten Mannerheim-muistelot eikä historia auta. On katsottava kerrankin tulevaisuuteen ja se näyttää vaikealta. Ja sinne on tarkoitus myös mennä katsomaan, eli elää siellä.

    "Mutta mikä onkaan Euroopan kohtalo, sen väestökehityshän on jo yleensä kääntynyt kohti peruuttamatonta tuhoa?"

    Meillä kotona on johtopäätös tehty.
    Lapsille koulutus jolla pärjää Euroopan ulkopuolella, ja jos mitään radikaalia käännettä ei ole näköpiirissä niin pois täältä.
    Emme jää, jos se on suinkin mahdollista järjestää, eurooppalaisista tyhjenevään Eurooppaan katsomaan mitä tapahtuu demografisissa vallankumouksissa, joissa valtiovalta on riisunut itsensä kyvystä puolustaa kansalaisiaan.
    Ajatus että meillä on Euroopassa globalistinen patriisieliitti ja heidän tossunsa alla (enemmän tai vähemmän) se "vaihdettu väestö" ei ole lapsiperheitä houkutteleva tulevaisuudenkuva, vai kuinka?
    Ajatus eurooppalaisten kulttuurisesta itsemurhasta ei tunnu enää mahdottomalta. Niin vähän enää omaa erityisyttämme arvostamme ja sitä itse ajamme alas. Numerot tukevat tätä myös.

    Lopuksi "kevennys". Ennen sitä kerron että olen aina ollut jyrkkä antikommunisti, ja tulen aina olemaan.
    Leikin silti kerran ajatuksella kummassa ajassa ja paikassa asuisin lasteni kanssa mieluummin. Väestöprognoosien- ja tilastomallien kuvailemassa läntisen Euroopan federaation suurkaupungissa vuonna 2032 vai Breznevin ajan Moskovassa vuonna 1972. Ajatusleikki johti minut järkyttävään vastaukseen jota ei tarvinnut edes kauan miettiä. Eli mieluummin puoliksi vankina kuin kaaoksen riistana.
    Jos joku tuosta närkästyy niin tietenkin rikkaat ja joustava yliopistoväki pärjää tietenkin missä ajassa ja paikassa tahansa, ajattelin nyt kuitenkin vain itsekkäästi omaa perhettä. (Toivon tietenkin olevani täysin väärässä Euroopan tulevaisuuden suhteen.)

    jk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieniä ovat murheesi ilmastokatastrofin rinnalla, mistä pelastumiseen ihmiskunnalla on kolmisen vuosikymmentä, sanoo tohtori Erkki Tuomioja, historioitsija ilman rajoja.

      Poista
    2. kuten Eero Paloheimo sanoo, ympäristöongelmat johtuvat väestönkasvusta. Ja mitä Eurooppa tekee Afrikan väestönkasvulle? Sanooko se, että sitä pitäisi hillitä? Ei, vaan toivottaa kaikki tervetulleeksi omalle mantereelleen.

      Poista
    3. Anolle (11:07) sanoisin, että muistatko Al Goren leffan Epämiellyttävä totuus? Silloisten ilmastoasiantuntijoiden mukaan meren pitäisi olla jo nilkoissamme. Ei ole noussut merenpinta, milliäkään, hyvä, mutta siitä on tullut myös ilmastonmuutos-hypoteesin epämiellyttävä totuus.
      Missä se ilmastokatastrofi nyt on? Yksikin esimerkki?
      Intian valtameren saaret eivät ole pinnan alla vaan elävät ja kukoistavat turismista.
      Pienen pienen lämpötilan nousu meidän leveysasteillamme johtaa sekä metsän- että viljankasvun paranemiseen. Siitä hyötyvät kaikki.
      Ilmastonmuutoksia on maailman historiassa kymmeniä, sekä lämmönnousuja että -laskuja, mutta tilannetta että ihmiskuntaa on 10 miljardia ei ole, eikä siitä selvitä.
      Jälkimmäinen anonyymi on täysin oikeassa.

      Missä on se entinen ja niin tuttu vihreiden puhe ja angst väestönkasvusta?
      Se on kadonnut kuin --- Saharaan.
      Väestönkasvu tapahtuu Afrikassa ja Aasiassa.
      Se ei ole etnisten eurooppalaisten ongelma kuten blogistin jutussa tuli ilmi. Päinvastoin.

      Afrikan väestö kasvaa minun syntämäni ajan 500 miljoonasta tämän vuosisadan lopun 3000 miljoonaan, 3 miljardiin.
      Missä on kansainvälinen hätäkokous- ja suunnitelma tämän asian suhteen?
      Ei missään. Aihe on riskaabeli.
      Sen sijaan ilmastonmuutos on turvallinen ja poliittisesti korrekti huoli.
      Koukoustetaan siitä.
      Keskiluokkakin voi kuvitella vaikuttavansa siihen luomuilullaan ja "eettisyyydellään" ja vaatia päättäjiltä "pikaisia toimenpiteitä." Näin syntyy elämänhallinnan kuvitelmaa.

      Väestöpaisumukseen se ei sen sijaan voi vaikuttaa mitenkään eikä haluakaan koska ei halua ajatella Afrikasta mitään "pahaa." Väestöräjähdys hoidetaan sulkemalla silmät ja korvat.
      80 vuoden kuluttua ihmetellään sokeuttamme toissijaiseen uhkaan keskittymisestä.
      Merenpinta on noussut 50 cm, mutta ihmiskunta on 10 miljardinen. Siitä "alkuperäisiä" eurooppalaisia tilastomallien mukaan maks. 200 miljoonaa, eli 2 prosenttia.
      Ensimmäisestä selvitään, jälkimmäisestä tuskinpa.
      Ensimmäiseen on teknologiaa, jälkimmäiseen ei.

      jk

      Poista
    4. On oikeastaan mielenkiintoista ajatella, voisiko jopa Venäjällä olla parempiu tulevaisuus kuin Euroopalla. Venäjälläkin on omat demografiset kriisinsä, mutta siellä sentään sitä pidetään uhkana, lännessä riemuitaan oman kansan katoa.

      Pienenevä väkiluku ei edes välttämättä ole ongelma Venäjälle, jos digialisaatio lähtee laukkaamaan kunnolla ja vähentää työvoiman tarvetta radikaalisti.

      Raaka-aineethan Venäjällä ovat rajattomat. Pystyisikö Venäjä luomaan jotain parempaa kuin Eurooppa?

      Poista
    5. Pystyisikö Venäjä luomaan jotain parempaa kuin Eurooppa?

      Sitähän Pyhä Venäjä on yrittänyt jo tuhat vuotta.

      Poista
    6. "Pystyisikö Venäjä luomaan jotain parempaa kuin Eurooppa?"

      Mihin Europpaan viittaat? Siihenkö, joka meillä on nyt, vai siihen, joka meillä on sitten, kun väestö on vaihdettu?

      Tuon jälkimmäisen voittamiseen ei paljon tarvita. Käynti Mogadishussa tai Mosulissa antaa kuvan siitä, mihin ollaan menossa.

      Poista
    7. No sitä jälkimmäistä tarkoitin.

      Poista
    8. Espoon väkiluku kymmenkertaistui välillä 1950-2000. Silti täällä eletään kuin maalla, vaikka nyt on väkeä 300 000, silloin ennen alle 30 000.

      Poista
    9. " Mihin Europpaan viittaat? Siihenkö, joka meillä on nyt, vai siihen, joka meillä on sitten, kun väestö on vaihdettu?"

      Hyvin sanottu. Ja vertailu on entistä karmeampi kun vertaa siihen Eurooppaan mikä meillä oli vielä ihan vähän aikaa sitten. Vaikka 1980-luvulla.

      Äänestin EU:ta vastaan koska kaikki tämä mistä on nyt tulossa totta oli silloin riittävä peruste.
      Sitten "rauhoituin", ajattelin hötkyilleeni turhia, että pahimmat asiat eivät tapahdukaan, että EU on ihan ok.
      Mutta nyt 2000-luvulla erooppalainen järki on sittenkin hautautumassa EU-ideologian, arvo- ja markkinaliberalismin ja byrokratian alle. Globalismi, federalismi, vapaa liikkuvuus, vyöry etelästä, kaakosta, demokratian ja demografian kriisi...
      Olin sittenkin silloin 1994 oikeassa. Tai siis itseäni viisaammat olivat.

      jk



      Poista
    10. Muuttuuko Espoo Pariisiksi pitämään hauskaa toreillaan kun siellä joskus asuu miljoonaehkä eriväristä suomalaista? Toivon niin.

      nimim. jk vahtisi Kauniaisten pysyvän sinikeltaisena.

      Poista
    11. Käy Tukholmassa katsomassa sikäläistä "Pariisia". Espoon tori toisaalta mun puolesta voisikin muistuttaa Rinkebytä tai Tenstaa. Kunhan vaan täällä maaseudulla saadaan olla kuten ennenkin

      Poista
  4. Tanskassa prof. Poul Christian Matthiessen ja tohtori Gunnar Viby Morgensen ovat toistuvasti varoitelleet maailman demografisista trendeistä ja Euroopan kohtalosta. Viimeksi antaessaan haastattelun Politiken-lehdelle otsikolla Tiden er kommet til at bygge Fort Europa (On aika rakentaa Euroopan linnake).

    Lähi-idästä ja Afrikasta tuleva siirtolaispaine on pysyvän luonteinen. Poliitikoille on tehtävä tärkeitä kysymyksiä. Onko oikein antaa merkittävälle määrälle turvapaikanhakijoita oleskelulupa ja uhrata huomattavia määriä rahaa kotouttamiseen, minkä tiedetään suurimmalta osaltaan epäonnistuvan? Näin jätämme monia apua tarvitsevia ilman tukea esim. Afrikassa. Millaisen yhteiskunnan saamme kun jatkuvasti kasvatamme länsimaiden ulkopuolelta tulevan muslimiväestön määrää? Tanskassa muslimeja ja heidän jälkeläisiään on jo 8%. Poliitikkojen tulisi pysähtyä miettimään omen tekojensa seurauksia. Tulevaisuuden analyysi on tärkeää, jotta ymmärrettäisiin millaiseen yhteiskuntaan poliitikot ohjaavat meitä.

    VastaaPoista
  5. USAn tulevaisuus ei ole ehkä niin auvoinen kuin Goldman haluaa nähdä. Jos olen ymmärtänyt oikein USAta odottaa juuri syntyvyydestä johtuen Brasilian kaltainen väestöpohja ja kulttuuri. Se ei ole enää sama USA kuin nykyinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdysvallat voi myös hajota ...

      Poista
  6. Maapallohan on ylikansoitettu. Ei laskevat syntyvyysluvut ole ongelma. Ongelma on hyvinvointivaltio. Sairaassa maailmassamme on sairas hyvinvointivaltiomme. Hyvinvointivaltio edellyttää työikäisten suurta määrää suhteessa elätettäviin. Mutta eikö tuo systeemi ole aika sairas, jos tämä planeetta ei kestä sitä?

    VastaaPoista
  7. Ilman noiden ei-valkoisten maahanmuuttoa ei alhaiset synytyvyysluvut olisi olemassaolon kysymys. Itse näkisin asian niin, että väestö alkaisi kyllä jonkin aikaa vähetä, mutta pidemmällä välillä uskonnollisten esim. lestadiolaisten osuus valkoisista kasvaisi ja siten myös ennen pitkää väestö lähtisi jonkinlaiseen kasvuun tai ei ainakaan hupenisi olemattomiin. Toki uskonnollistenkin lapsista osa kääntyy pois, mutta en usko varsinaiseen sukupuuttoon pelkän alhaisen synytyvyyden kautta, ongelmia siitä toki seuraa väestörakenteen kannalta.

    Yllä mainittuun maapallon ylikansoittumiseen on helppoja ja halpoja lääkkeitä; lopeta maahanmuutto kehitysmaista ja selje kehitysapu.

    VastaaPoista
  8. Olen parhaani tehnyt, mutta pillereitä ja aborttia vastaan taisteleminen on yhtä hyödytöntä kuin tuulimyllyjen. Sen lisäksi meidän sukuhaarassamme taitaa olla joku geneettinen omituisuus: minulla on vain veljiä ja poikia ja pojanpoikia, ainoana poikkeuksena yksi (1) veljentytär.

    VastaaPoista
  9. Suosi kotimaista! käskettiin ennen. Syntyi suuret ikäluokat.

    Osta Giganttia, IKEA, XXL, vain ulkolainen kelpaa. Ei uskalleta synnyttää.

    VastaaPoista
  10. "Kollektiivinen itsemurha"

    "Pystyisikö Venäjä luomaan jotain parempaa kuin Eurooppa?
    Sitähän Pyhä Venäjä on yrittänyt jo tuhat vuotta.

    Matias K.10. heinäkuuta 2016 klo 16.08. "Pystyisikö Venäjä luomaan jotain parempaa kuin Eurooppa?" Mihin Europpaan viittaat?"

    Viittaan siihen Eurooppaan, joka alkoi kehkeytymään latinankielisen Rooman lain eli Justinianuksen lain pohjalta. Se oli kodifioitu 500-luvulla Itä-Roomassa ja käsittää noin 3000 nykyistä A-4. Se koski kaikkia elämän aloja, mutta eniten yksityisomistuksen kodifiointia.

    Kahdensadan vuoden kuluttua latinankielinen Itä-Rooma muuttui kreikankieliseksi Bysantiksi, jossa Rooman lakia supistettiin 500 A-4, eli yksi kuudesosaan. Kiinnostuneet voivat penkoa seuraavia artikkeleita:
    1. Georg G Weickhard. "Early Russian Law and Byzantine Law", Russian History, Vol. 32, No 1, Spring 2005.
    2. Л.В. Милов. "О древнерусском переводе византийского кодекса законов VIII века (Эклога). История СССР, 1/1976.

    Bysantin laki johti myöhemmin, vuosisatojen kuluttua periaatteeseen, että yksityisomistus piti lopettaa maksimaalisesti. Miten tämä periaate syntyi ja tuli Neuvostoliitossa hallitsevaksi, sitä ei Suomessa ole tutkittu ymmärrettävistä suomettumissyistä.

    Joka tapauksessa voidaan väittää, että Neuvostoliiton/sosjärjestelmän taloudellinen ja poliittinen romahdus jouhtui nimenomaan yksityisomistuksen/yksityisomistajien lopettamisesta jne., jne., jne.

    Byzatilaisen Pyhän Venäjän yritykset olla parempi kuin Eurooppa jatkuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymille 10. heinäkuuta 2016 klo 23.45

      Koska olemme tässä blogi-isännän tilassa vain vieraina, yritän olla lyhyt:

      1) Koko kirjoituksen pointtihan oli ymmärtääkseni se, että Euroopaa siinä muodossa kuin me olemme sen tunteneet, ei nykymenolla enää 100 vuoden kuluttua ole. Tällä asuvien perintö ja perinne ei tule tuolloin enää latinankielisestä Roomasta, vaan se tulee arabiankielisestä koraanista ja sharialaista.

      - Jos kantaeurooppalaiset uusiutuvat jatkosakin luvulla 1,5 kuten nyt, heitä on vuonna 2100 jäljellä enää noin 200 miljoonaa. Ja jos vaikkapa vain puolet Afrikan 3 0000 miljoonan väestönlisäyksestä tuohon samaan aikaan päättää muuttaa "rajat auki Euroopaan", suhde on 1 500 miljoonan suhde 200 miljoonaan. Ja Lähi-Idän tulijat tähän päälle. Tuolla suhteella ei Justinanuksen perintö eikä mikään muukaan pysy enää voimassa.

      Paljon vähempikin riittää. Kokemusten mukaan jo 10 - 20 % islamilainen omasta lakikäsityksestään ja omista asenteistaan kiinni pitävä vähemmistö riittää vakavasti horjuttamaan yhteiskunnan rakenteita. Kannattaa huomata esim. Merkelin tuoreet huolestuneet selittelyt siitä, että saksalainen elämänmuoto ei ole uhattuna - vielä.

      2) Jos säädösten ja regulaation määrä on yhteiskunnan menestyksen tae, EU on ehdottomasti voittaja. Mutta miksi emme pääse edes semifinaaleihin? No, lisää pykälää ja virkamiestä vain, niin eiköhän tuo siitä tokene.

      3) Itsenikin on aina välillä vaikea muistaa, että Venäjä ei ole Neuvostoliitto. Mutta eron tunnistaa mm. siitä, että Venäjällä yksityisomistus ei ole mitenkään kiellettyä. Pikemminkin päin vastoin.

      Poista
    2. "perinne"

      Kysymys ei ole perinteistä vaan lainsäädännöstä. Rooman laki ei päässyt toimimaan täysin mitoin Venäjällä. Lisäksi Ranskan vallanlkumous ja Napoleon Code antoivat lähes koko Euroopan talonpoikaistolle oikeudet ja sana kapitalismi syntyi vuonna 1800.

      Venäjällä suuri osa väestöstä on muslimeja eivätkä muslimit kaataneet Neuvostoliittoa. NL luhistui siihen, että periaatteesta yksityisomistuksen/yksityisomistajien lopettaminen tuli taloudellinen ja poliittinen syöpätauti, jonka seurauksena suuri osa Venäjän väestöstä ovat lumpenproletaareja, jotka eivät osaa tehdä töitä eikä tehdä ja kasvattaa lapsia.

      Poista

Kirjoita nimellä.