tiistai 5. heinäkuuta 2016

Raskasta tuskaa



Ääriraskasta vihaa

Tuska-festivaali kuuluu niihin ilmiöihin, jotka muistuttavat siitä, että elämme ns. uutta aikaa. Raskas metallimusiikki, josta hauskuus on kaukana, vaikuttaa ilmeisesti lapselliseen psyykeen samoin kuin kaikki kummitustarinat. Siinä on jotakin ihanan karmivaa sille, joka kuitenkin oikeasti tietää olevansa turvallisesti äidin vieressä.
Ilmiönä tämä metallimusiikki joka tapauksessa on uutuus, jopa radikaali uutuus. Mitään sen kaltaista ei ollut 1950-luvulla tai sitä ennen, ellei samaan sarjaan lasketa niitä karmivia tarinoita, joita kerrottiin erilaisissa balladin tapaisissa, vaikkapa Metsätorpan Marjatasta tai leskiäidin tyttäristä.
Kaikki puhuu kuitenkin sen puolesta, että metallimusiikki on jotakin laadullisesti uutta. Osittain asia selittynee uusista teknisistä mahdollisuuksista. 1950-luvun tanssilavalla piruksi pukeutunut pelle olisi kai herättänyt lähinnä vaivaantuneisuutta ja kansa olisi nopeasti ajanut hänet tiehensä ja vaatinut kunnon tangoja.
Mutta nyt tietty joukko kerääntyy ehdoin tahdoin kuuntelemaan musiikkia, josta on hauskuus kaukana ja maksaa tästä addiktiostaan sekä selvällä rahalla että vielä erilaisilla lävistyksillä, ja muilla epämukavuuksilla, jotka todistavat palvonnan kohteesta kuten jouhipaita aikoinaan oli katumuksentekijän merkkinä.
Tiedossa on, että tässä piirissä esiintyy aivan totista uskovaisuuttakin, satanismia, jonka nimissä on poltettu kirkkoja ja tehty rituaalimurhia. Viha on se tunne, jota siellä viljellään. Sitähän ei peitellä mitenkään.
Mutta kaikki ehkä lopultakin tarkoittaa pelkkää hyvää, koska kaikki tarkoittaa pelkkää hyvää, todistaa Helsingin Sanomien toimittaja. Viha kohdistuu vain oikeisiin kohteisiin, siihen, mikä estää hyvää toteutumasta. Väittämän tukena on ainakin toimittajan sana, muita argumentteja en tunnekaan.
Mutta koska tämä aikakausi tunnustaa jokaisen oikeutta valita itse fanittamisensa kohteen, en toki ole tuomitsemassa (hui olkoon!) vihaajia, vaikka heillä sattuisikin olemaan erilainen käsitys asiasta kuin hyvää tarkoittavalla toimittajalla. Täytyyhän itse kunkin ymmärtää, että on ansiokasta olla non-judgemental. Se nyt vielä puuttuisi, että menisi Tuska-festereille saarnaamaan ja kylttiä kantaen julistamaan.
Kiinnostavaa kyllä, tuo musiikin laji näyttää joka tapauksessa olevan mitä suurimmassa määrin julistuksellista. Kiintymystä siihen osoitetaan pukeutumisella, lävistyksillä ja tatuoinneilla. Olen kuullut jopa väitettävän, että niitä teini-ikäisten piirissä arvostetaan intellektuellin aatelismerkkeinä!
Kiinnostavaa joka tapauksessa on se, miten hallitsevana tuossa kulttuurissa on tietynlainen uskonnollinen lähestymistapa, vaikka sitten negaationkin kautta. Kelpo poroporvarihan ei viitsisi osoittaa ajatustakaan moiselle riekkumiselle eikä hänellä siihen ole tarvettakaan.
Ehkäpä todella on jonkinlaisen syvällisyyden osoitus, että tunnetaan vetoa ainakin nyt siihen syvään irrationalismiin, joka tuosta miljööstä välittyy? Suotta se ei vaadi suoranaisia uhrauksia sekä kuuntelijaltaan että siltä, joka haluaa keikailla sen leimoilla. Jäsenyys kerhossa on ansaittava.
Nietzsche, joka piti itseään jonkinlaisena asiantuntijana, väitti että pahuus on rappiokausien ilmentymä ja että se itse asiassa vasta keksitään silloin.
Toisaalta hän piti rappiota myös hedelmällisyyden kautena: puu tuottaa vasta syksyllä omenan, joka putoaa maahan ja mätänee antaakseen alun uudelle omenapuulle. Vasta tämä on koko sen tarkoitus.
Mutta jääköön tämä runollisen mielikuvituksen sinänsä ansiokkaaksi suoritukseksi. Tuska-kulttuuri kuuluu joka tapauksessa kulttuurin mätänemisilmiöihin, onpa sillä sitten jonkin mekanismin kautta hedelmällistä uutta luovaa merkitystä tai ei.
Uskonnon tunki aikoinaan tieltään humanismi. Ylimaallisten valtojen sijasta alettiin nähdä ihmisessä kaiken tarkoitus ja siksi oli jätettävä edelliset rauhaan ja kehitettävä huippuunsa ihmisessä piilevät mahdollisuudet.
Tämä ei tietenkään tarkoittanut mahdollisuuksia pahaan. Tosin juuri Nietzsche leikitteli ajatuksella, että ihminen sellaisenaan ei ollut kyllin arvokas päämäärä ja että olisi luotava jotakin korkeampaa. Tällä tiellä ei se, mitä ihminen sanoo pahaksi, vielä välttämättä merkinnyt yli-ihmisen näkökulmasta sitä samaa.
Mutta yli-ihmisretorikan käyttäminen raskaan metallin kohdalla tekee kyllä äärimmäisen hullunkurisen vaikutuksen. Onhan ilmeistä, että tällaisten festivaalien tähdet muistuttavat lähinnä ali-ihmistä ja saman vaikutelman haluavat välittää itsestään myös liikkeen kannattajat.
Lieneekin kiistatonta, että täysin kehittynyt ja epämuodostumista vapaa ihmispersoonallisuus on vieras vihalle. Aggressio sinänsä on normaali ja välttämätön reagointitapa tietyissä tapauksissa, mutta tällä ei ole mitään tekemistä patologisen vihaamisen kanssa, joka puolestaan on henkisen rujouden ilmentymä.
Tässä voi viitata runsaaseen psykologiseen aineistoon, kuten tekee esimerkiksi Erich Fromm, joka on hyvin monipuolisesti tätä problematiikkaa tutkinut.
Mitä tulee vihan viljelyyn musiikin avulla, tunnettiin asia jo antiikin aikana. Platon teoksessaan Lait, joissa utopian sijasta hahmotellaan toiseksi parasta, mutta kuitenkin mahdollista valtiota, antaa merkittävästi tilaa musiikille, jonka yksi funktio on sotainen.
Kaiken kaikkiaan sota olikin tuohon aikaan valtion keskeisiä ja välttämättömiä toimia. Ympäristönä helleenivaltiot saattoivat olla barbaarejakin vaarallisempia, kuten peloponnesolaissodat osoittivat.
Joka tapauksessa sotaisia taitoja jäljittelevää ja niitä vahvistavaa musiikkia myös tarvittiin, mutta valtio saattoi sietää vain hyvää musiikkia.  Musiikin esittäjiin pesiytyi kuitenkin myös puoskareita, jotka synnyttivät yleisössä piittaamattomuutta ja rohkaisivat sitä pitämään itseään pätevänä arvostelijana. Niinpä parhaimmiston vallan tilalle tuli surkea yleisön valta.
Mitä vikaa tällaisessa demokratiassa sitten oli? Platonin mielestä paljonkin: Se, ettei itsevarmuudessaan pelkää parempansa mielipidettä, on jo alhaista häpeämättömyyttä ja se on seurausta liian pitkälle menneestä vapaudesta.
Luulenpa, että meidän aikamme on tästä saastasta pääsemättömissä.

35 kommenttia:

  1. Setä menee vaan sinne lavatansseihin. :)

    VastaaPoista
  2. Ei se setä siellä mitään tee. Platon sitä paitsi katsoi, ettei yli 60-vuotiaiden pidä laulaa, koska he eivät enää osaa.
    Sen sijaan konsultoinnissa he ovat parhaita, koska ovat eniten nähneet ja ymmärrys on kauimmin kehittynyt.

    VastaaPoista
  3. Aika väsynyttä mustamaalaamista, ja metallikansa sitäpaitsi tekee sen itse paremmin - ei siihen mitään vihavaisia kaivata.

    Satanistiset rituaalimurhat ovat myytti, ja kirkkoja poltettiin Norjassa joskus 1980-luvulla.

    VastaaPoista
  4. Olipas nannaa korvilleni. Kyllähän itsekin nuoruudessa paljon heavy kuuntelin eikä siinä suinkaan ole pelkkää ateistin tympeää vihaa. Mutta liityn saman setärintamaan kanssasi ja sanon yli nelikymppisille hevareille: Nöyrtykää, Kiittäkää ja aikuistukaa!

    VastaaPoista
  5. Olipas nannaa korvilleni. Kyllähän itsekin nuoruudessa paljon heavy kuuntelin eikä siinä suinkaan ole pelkkää ateistin tympeää vihaa. Mutta liityn saman setärintamaan kanssasi ja sanon yli nelikymppisille hevareille: Nöyrtykää, Kiittäkää ja aikuistukaa!

    VastaaPoista
  6. Bloginpitäjä on ehkä liian vanha, kun ei ymmärrä että koko tähän metallimusiikkiin ja sen oheistoimintaan liittyy tietty ironia.

    Tai ehkä ironialla koetetaankin vain peittää sitä että oikeasti ollaankin tosissaan?

    VastaaPoista
  7. Luin äskettäin futility closetin blogista säveltäjästä joka haukkui 'ällöttävän' nykymusiikin. Juttu tapahtui 1600-luvulla..

    Eli nyt nyt setä, suuta soukeammalle. Aivan yhtä lapsellista metallispeden musa on kuin vaikkapa Die Walküre, mozartin Requiem, broadwaymusikaalit, jne... Samanlainen ihmistyyppi siellä puurtaa kummitustarinoita. Nykyään se on vain niin että pitkän kouluttautumisen sijaan kuka tahansa vähänkin romantiikannälkäinen voi napata kitaran käteen ja synistin viereen luomaan niitä kummitusjuttuja.
    Hyviä kummitustarinoita kerrottiin myös ihmiskunnan alkuhämärässä, ja sitä hommaa varten kysyttiin varmasti heimon parasta kummitustarinoiden esittäjää. Aika lapsellista, eikö?

    VastaaPoista
  8. Platon haukkui ällöttävän nykymysiikin 300-luvulla eKr. ja uskonpa että aiheesta.
    Mutta ainahan meillä tätä ällötystä on ollut ja kai tulee olemaan. Tällä nykyisellä muodilla on kuitenkin ominaispiirteitä, joita ei pelkkä typeryys tai yleinen infantiilisyys riitä selittämään.
    Taidan vielä sentään ottaa itselleni vapauden pohtia, mistä siinä juuri tällä aikakaudella on kyse ja missä suhteessa siis ollaan omaperäisiä, sillä onhan siinä sitäkin.

    VastaaPoista
  9. Taitaa olla Platonin muutkin ideat vielä matkalla Helsingin Universtaalle...

    VastaaPoista
  10. Eikös ne metallimusiikinkin juuret jossain määrin ole noissa Wagnerissa, Straussissa yms äänekkäissä ja raskassointisissa romantikoissa? Toki soittimet, musikaaliset päämäärät ja rakenteet ovat muuttuneet, mutta henki kaiketi säilyy.

    Tuli muuten mieleen, kun kirjoituksessa rappiokaudet mainittiin, että eikös Venäjälläkin 1900-luvun alussa ollut vetoa juurikin irrationalismiin ja pahuuteen? Mieleeni tulee erityisesti eräs raskaamman musiikin säveltäjä, muuan Skrjabin, sekä muut symbolistit, joiden maalaukset sopisivat hyvinkin metallilevyn kanteen.

    VastaaPoista
  11. En pidä metallimusiikista juuri sen enempää kuin blogistikaan, mutta olen eri mieltä tämä genren "radikaalista uutuudesta". Modernien äänentoistolaitteiden mahdollistamat volyymit ovat tietysti jotain sellaista, mitä ei joskus 50-luvulla osattu kuvitellakaan, sitä varhemmista ajanjaksoista puhumattakaan, mutta kyllähän tämä genre noin estetiikaltaan on osa vanhaa romanttista jatkumoa. 1800-luvussa haahuili kulttuuripiirimme marginaaleissa ja joissakin tapauksissa jopa sen ytimessä tyyppejä, jotka olisivat olleet kotonaan Tuska-festivaalin yleisössä, mahdollisesti esiintymislavallakin.

    VastaaPoista
  12. En minäkään usko, että tämä tyhjästä on tullut. Ns. goottilainen kauhu on toki van haa perua ja Wagner minullekin mieleen tulee musikaalisena esi-isänä.
    Nyt kuitenkin niin sanoakseni jumala on detaljeissa ja juuri näin latteata ja suorastaan tylsämielistä kirjallis-taiteellista taustaa ei ole tainnut millään merkittävällä kulttuuri-ilmiöllä olla? Samaan aikaan ilmiölle osoitettu mjyötäsukaisuus on ylitsevuotavaa.

    VastaaPoista
  13. Yhteiskunnallinen rappio näyttää olevan kuin monesta ainesosasta valmistettu salaatti. Osiensa summa, jossa osilla on eri painoarvot, mutta yhtä kaikki sama perusfunktio ja tavoite. Rockmusiikin osuus länsimaiden rappion aiheuttajana näyttää ilmeiseltä: tunteisiin vetoavana se poistaa kuuntelijoidensa älylliset suojaukset avaten mielen milloin minkäkinlaiselle muokkaukselle. Agendoista puheen ollen; juuri rock-musiikissa lanseerattiin sopivan epämääräinen, mutta toimiva yleishyvää ajava ”Rock, rauha, rakkaus” – iskulause. Sitä paitsi, laulun sanoin: rappiolla on hyvä olla, ei huolet paina, ei rasitu polla, antaudu sinäkin suosiolla… ja niin edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musiikki suosituimmillaan vaikuttaisi kuuluvan samaan läjään huippu-urheilun kanssa. Yhtään väheksymättä esimerkiksi Islannin kaltaisen jalkapallojoukkueen suorituksia mahtimaiden maajoukkueita vastaan ja niiden tuomia tuntemuksia ylikansallinen elämysteollisuus on selkeä karjanhallintaprojekti ja rahanlypsykone maailman hoippuessa kaaoksen partaalla. Musiikki ja urheilu ovat nautintoaineita, joiden liikakäyttö vieraannuttaa todellisuudesta ja auttaa vallanpitäjiä pitämään kansan sohvillaan. Nytkin tajuntaamme tarjoillaan niin jalkapalloa, yleisurheilua kuin olympialaisiakin, vaikka aiheellista olisi vaatia esimerkiksi Brysselin byrokraateilta tiukasti selitystä, mihin liittovaltiota ollaan viemässä juuri nyt.

      Siitä huolimatta kaaoksen ylittäessä kriittisen massansa todellisuuden tuska tulee musertamaan alleen keinotekoiset kipuilupiknikit.

      Poista
  14. Metalliakin on niin monenlaista, on tukkahevistä örinäheviin. Ehkä nämä black metal-tyypit ottavat joskus itsensä liian tosissaan. Suosittelen muuten Timpalle dokkaria Loputon Gehennan liekki, sitä tuskin kukaan pystyy vakavalla naamalla katsomaan.

    VastaaPoista
  15. Mitä vikaa tällaisessa demokratiassa sitten oli? Platonin mielestä paljonkin: Se, ettei itsevarmuudessaan pelkää parempansa mielipidettä, on jo alhaista häpeämättömyyttä ja se on seurausta liian pitkälle menneestä vapaudesta.
    Luulenpa, että meidän aikamme on tästä saastasta pääsemättömissä.


    Sen verran on läntinen ajattelu kehittynyt Platonin ajoista, että lähtiessään parin vuoden turneelle maakuntiin Vanhas-Matti osaa vakuutella äideille ettei pääkaupungissa ketään jätetä, vaan he voivat varautua antamaan ainoan poikansa isänmaan sankarikumpuihin. Sen uhrauksen arvokkuutta saavat jälkipolvet toinen toisensa perään muistella, ja niiden rinnalla pääkapunkilaisten uhraukset näyttävät mitättömiltä sijitusten menetyksiltä.

    VastaaPoista
  16. Suuresti kunnioittamani Timo Vihavainen huitaisee mielestäni ohi, kun hän ryhtyy tekemään heavy metallista yhteiskunnan rappioilmiön ilmentymää. Olen kerran käynyt Tuska-festivaaleilla ja minulla oli samat ennakkoluulot metallimusikista ja sen kuuntelijoista kuin Timolla on. Keskustelin Tuskassa useiden kuuntelijoiden kanssa ja saatoin todeta, että kyseessä oli varsin tervehenkisiä nuoria, joita yhdisti metallimusiikki ja mustiin pukeutuminen. Yhdellä nuorella tuntui olevan suuri ongelma, kun hän pohti kuinka pitkään hän joutuu taas kasvattamaan tukkaansa armeija jälkeen, jota hän näyttäisi jälleen kunnon heavirilta. Erityistä lävistys- tai tatuointikulttuuria en havainnut sen enempää kuin muissakaan nuorten tapahtumissa. Kirkonpolttotarinat kuuluvat 1980-luvun norjalaisin yhteisiin ja niillä ei ole mitään tekemistä nykypäivän kanssa. En myöskään ole havainnut erityistä satanismin palvontaa heavymetallin harrastajissa vaan heitä on kaikissa yhteiskuntaluokissa. Tunnen yhden insinöörin, joka soittaa kitaraa heavymetalliyhtyeessä ja toinen "hevari"-tuttavani on leipuri. Musiikillisesti heavymetalli jakautuu useisiin genreihin. Heavymetalli on tällä hetkellä musiikkibusineksessa eniten ulkomaille viety tuote, jonka kärjesää kulkevat sellaiset yhtyeet kuin Nightwish, Amorphis, Ensiferum. Suomea ei turhaan kutsuta heavymetallikansaksi, jota termiä taisi myös Barak Obama käyttää tavatessaan Sauli Niinistön. Olen itsekin yli 50-vuotiaana alkanut kuunnella heavy metallia ja monissa kappaleissa on mukana sinfonisia osuuksia. Suomen ainoa euroviisuvoittokin on saavutettu heavy rockilla ja Lordin siivillä. Jari Sillanpaa yritti muutamaa vuotta aikaisemmin menestyä pienemmillä siivillä ja tangolla samassa kilpailussa, mutta ei siitä jäänyt euroviisujen historiankirjoittajille kovin paljon kerrottavaa. Jos länsimaisen yhteiskunnan rappion alun merkit on havaittavissa heavy metallissa, ovat ne onneksi vielä varsin heikkoja merkkejä. Jos niitä vahvempia merkkejä rappiosta haluaa hakea, kannattaa kävellä Tangomarkkinoiden aikaan Seinäjoella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. meinasin ihan kirjoittaa lokimerkinnän aiheesta kun idolini Vihavainen roiskaisee moista juttua ilmoille. Aivan samoilla linjoilla.

      Hevinössön ihmistyyppi on aina ollut olemassa, se manifestoituu joka vuosisadalla- tuhannella eri tavalla. En ymmärrä mikä noissa kireissä nahkahousuissa ja särökitarassa sitten Vihavaista kiehtoo. Voi kun jim morrison olisi elossa, ehkä hän kertoisi meille.

      Poista
  17. Lukijan olisi varmasti oikeutettua tietää kuinka monta kertaa kirjoittaja on Tuska-festivaalilla ollut ja kuinka monta hevaria hän on juttunsa tueksi haastatellut. Viisitoista Tuskaa käyneenä en tunnista jutusta reaalisia kävijöitä ollenkaan. Stereotyypit tiedän toki ja niiden pohjalta juttukin näyttää tehdyn.

    VastaaPoista
  18. Kirjoittajan tavoitteena ei ole tutkia Tuska-festivaalin kävijöitä tai kieltää tai sallia jotakinj musiikin lajia. Hän nyt vain tarkastelee outoa kulttuuri-ilmiötä, jollaista ei ennen ollut, mutta nyt on.
    Ilmiötä on seurattu lähinnä kirjallisten lähteiden perusteella ja visuaalisesti. Erityisen kunnianhimoiseen käsittelyyn ei ilmiö mielestäni anna aihetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Analyysi jää MV-lehden kommenttiosion mielipiteen tasolle, jos ihmisryhmää koskevat faktat ammennetaan peloista ja oletuksista. Koiraa karvoihin, kirja kansien perusteella, jne.

      Poista
  19. Kannattaa lukea eikä kuvitella. Ei tässä ihmisryhmästä sanota yhtään mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhut toistuvasti "vihaajista" ja oletat palvontaan verrattavaa fanittamista. Kyllä sinä tekstissäsi niputat ihmisiä heidän musiikkimakunsa ja ulkonäkönsä perusteella aika tarkkoihin lokeroihin. Vihan näkee varmasti helposti poliisin tilastoista. Vertaa huviksesi Tuskan väkivaltatapauksia vaikka Tangomarkkinoiden vastaaviin. "Vihaajat" ovatkin tilastojen valossa siellä lavatanssipuolella. Nyt "analyysissäsi" on asiaa kuin taksikuskin osakemarkkina-analyysissä. Et sinä voi tehdä kunnollista "analyysiä" kulttuurista, jota et selvästikään tunne yhtään.

      Poista
    2. En todellakaan aio sellaiseen myöskään vaivautua. Järjestyshäiriötilastot eivät tässä yhteydessä satu kiinnostamaan.
      Pahoittelen toki, jos asian ansioita on mielestäsi aliarvioitu, voit kaikin mokomin tuoda niitä esille jossakin sopivassa paikassa.

      Poista
  20. Todellinen roskan korottaminen taiteeksi on tapahtunut Touko Laakson eli taiteilijanimeltään Tom of Finland töiden kohdalla. Miten homoille tehdystä pornosta tuli salonkikelpoista? Nyt on joka paikassa mainoksia Heldingin taidehallin näyttelystä jossa esitellään tätä sodomiiteille tarkoitettua yhden käden luettaviin lehtiin tehtyä taidetta ja mikäli haluat kuulua edistyksellisiin piireihin siellä on hyvä käydä näyttäytymässä.

    Hevin suhteen ns. melodinenhevi on Suomessa valtavirtaa. Siinä on jotain samaa kuin oopperassa.Tanssilavojen musiikki on sen sijaan kammottavaa kuraa junteille jotka eivät hallitse edes tangon perusaskeleita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laaksosen "kulttikuvat" ovat myös teknisesti avuttomia ja ilmeisesti niillä on selvä käyttöfunktionsa. Sellaisina niitä pitäisikin arvioida.
      Tanssilavakulttuuri on samantasoista massan pariutumisen säestystä kuin urbaanit vastineensa. Se on se pohja, jonka yläpuolelle itserakkaat pölvästit aina tuntevat tarvetta itsensä korottaa syystä tai toisesta ja ainahan joku syy löytyy.

      Poista
  21. Aloin tässä oikein miettiä, että löytyykö kirjallisuudesta jotain esikuvia tälle metallikulttuurille jonka kautta sitä voisi ehkä ymmärtää. H. P. Lovecraft tietty on tähän vaikuttanut ja toisaalta Lovecraft on juuri metallimusiikin myötä tullut tunnetuksi suurelle yleisölle. Ja Tolkien sitten tietenkin varsinkin black metalliin.

    Varmaan Poekin. Tuleeko mieleen muuta?

    VastaaPoista
  22. Eugene Sue. Ja ehkä koko tämä uudempi tarusto Tolkienin tapaan.

    VastaaPoista
  23. Hmmm, jos pitäisi valita ajan rappioilmiö esim. Tuska vai Pride... Tai mainittu Erich Frommhan on osa itse asiassa viime vuosisadan yhtä laajinta rappioilmiötä eli Frankfurtin koulukuntaa, josta ei ole tullut kuin syöpää. Itse näkisin Tuskan tyylisen kovemman metallin reaktiona yhteiskunnan rappioon, vaikka antisosiaalina en festareille menekkään. Ei länsimaisen sivilisaation rappiosta selvitä ilman aiheelista suuttumusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei rappiosta selvitä ilman aiheetontakaan suuttumusta. Tuska ja Pride ovat tärkeätä todistusaineistoa jos tulevaisuudessakin on historiaa. Miten tuskaisia. ylpeitä ja rumia suomalaiset olivat. -jussi n

      Poista
  24. Muistelen lapsuudenkodissani olleen runsas 50 vuotta sitten "savikiekko", jossa oli "Metsätorpan Marjatta". Se ei kuitenkaan ollut Henry Theelin laulama.

    Muistan vieläkin levystä nämä sanat: "Läksi huoletonna maailmalle tytön jättäen. Suru suuri vei nyt Marjatalta järkipoloisen." Mikä kappale tässä on kyseessä? Vippaako muistini Metsätorpan Marjatasta?

    VastaaPoista
  25. Hevistä ja muustakin.. http://www.soundi.fi/kolumnit/kolumni-hauras-kompelo-ja-ikuisesti-amatoorimainen-ozzy-osbourne-kiteyttaa-mista-2010-luvun-rockissa-kyse/

    VastaaPoista
  26. Guy Clark: "Soldiers Joy 1864" ja "Hank Williams said it best" kuunnelkaapas kuinka arvosteltu ja suvaitsematon "redneck" kulttuuri itseään monilta osin ilmaisi vaikkapa tämän edesmenneen herran tuotannossa. Mikäli alkaa buutsia viemään, niin siirtykää toki aina yhtä kryptisen ja suvaitsemattoman John Prinen tuotantoon..

    -Antero

    VastaaPoista
  27. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  28. Niin hyvin kuin muistan 1970-luvun alkupuolen täytyy sanoa että tällä yli 40 vuoden perspektiivillä sen ajan suomalaiset vastustivat vielä aika tehokkaasti monikansallista etupäässä angloamerikkalaista populaarikulttuuria. Maailman suuret starat saivat yllättävän pieniä yleisömääriä popkonserteissa. Myöskään valtavaa markkinointikoneistoa ei oltu vielä keksitty. Huvittavaa on myös historiallisten tosiasioiden kieltäminen kun moni väittää olleensa kova rockari vaikka faktat osoittivat että aikakauden suurimmat nimet olivat meillä Erkki Junkkarinen ja suurin hitti Aikamiesten Iltatuulen viesti.

    Oikeastaan vasta 1980-luvulla suomalaisten henkinen vastarinta onnistuttiin murtamaan.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.