maanantai 22. elokuuta 2016

Kulttuuritaistelua muistellessa



Kulturkampf?


Turkkilaiset siirtolaiset eivät Saksassa ole olleet varsinaisia integraation murheenlapsia, siis muihin verrattuna. Tarkemmin sanoen osa heistä on, nimittäin itäisestä Anatoliasta saapuneet koulutusta vailla olevat talonpojat. Tämänhän Thilo Sarrazin osoitti muutama vuosi sitten ilmestyneessä ja valtavaa huomiota saaneessa kirjassaan.
Nyt turkkilaiset joka tapauksessa ovat taas nousseet esille integraation murheenlapsina. Syynä on heidän innokas osallistumisensa Turkin kaappauksen käsittelyyn. He ovat osoittaneet mieltä kuolemantuomion puolesta ja juhlineet ”omaa” vahvaa presidenttiään Erdogania, joka sattumalta on kireissä väleissä heidän toisen ”oman” maansa eli Saksan kanssa.
Ongelmana on kaksoiskansalaisuus ja Saksassa on luonnollisestikin herätetty kysymys siitä, pitäisikö tällaiselta selvästi epälojaalilta vähemmistöltä ottaa pois Saksan kansalaisuus tai ainakin panna heidät valitsemaan, mitä maata he nyt oikeastaan pitävät kotimaanaan.
Die Zeitin kirjoittaja Özlem Topcu ei lämpene sille idealle, että Saksan kansalaisuuden säilyttäminen voisi edellyttää erityisiä lojaalisuudenvakuutuksia ja autoritäärisyyden hylkäämistä. Mitäs lukuisille Putinin kannattajille sitten tehtäisiin, hän kysyy ja uskoo, että Saksan vetovoima yhtenä liberaaleimmista ja avoimimmista valtioista riittää sen auktoriteetin turvaamiseksi.
Logiikkaa ei kuitenkaan voi pitää erityisen vakuuttavana. Kuten kirjoittaja toteaa, turkkilaisten kohdalla ongelma putkahti pinnalle yhtäkkiä. Vielä muutama viikko sitten kukaan ei olisi sitä osannut ennustaa.
Luultavasti kirjoittaja liioittelee. Kuka tahansa pystyy ennustamaan sen, etteivät ihmiset, joilla on kaksoiskansalaisuus, ole a priori luotettavia yhden maan kansalaisia. Sitähän koko asetelma tarkoittaa. Kyseessä on ilmeinen jäänne ajalta, joka juhli tuhatvuotisen liberaalin valtakunnan syntyä tässä jokunen aika sitten ja joka ei pystynyt kuvittelemaan, että historia vain jatkuisi ja jatkuisi ja sen mukana obskurantismi ja yleinen typeryys.
1800-luvun loppupuoli oi rationalismin ja edistyksen suurta aikaa. Silloin liberaalien vihollinen oli helposti löydettävissä: se oli katolinen kirkko, jonka paavi oli kehdannut julistaa itsensä erehtymättömäksi niinkin myöhään kuin vuonna 1871. Pius IX myös kirosi liberaalien perusteesit, kanonisoi dogmin neitsyt Marian synnittömästä sikiämisestä ja niin edelleen.
Taistelu katolisen kirkon valtaa vastaan syttyi monessa maassa, parhaiten se tunnetaan Saksasta, jossa Bismarck sitä johti ja joutui siitä hyvästä jopa murhayrityksenkohteeksi.
Paavinkirkon valtapyrkimyksiä nimitettiin ultramontanismiksi, eli sillä viitattiin siihen, että ylikansallinen valta yritti Alppien takaa tunkeutua Saksaan. Itse asiassa kulttuuritaistelua käytiin myös risorgimenton eli jälleenyhdistymisen ravistelemassa Italiassa,  mutta Saksalle paavi vihollisena oli monesta syystä tärkeä.
Protestanttinen Preussi oli yhdistänyt itseensä Baijerin ja muitakin katolisia alueita vasta Saksan keisarikunnan syntyessä vuonna 1871 ja uskonnollinen tekijä jakoi huomattavan voimakkaasti uuden valtakunnan kahtia. Sitä paitsi Saksan itäosissa oli myös katolisia puolalaisia, joiden luotettavuus Preussin-Ranskan sodan aikana oli ollut epäilyttävää.
Vaikka itse Ranska oli liberaali valtio, kantoi se toki katolista perintöä ja siten kulttuuritaistelulla oli sikälikin ulkopoliittista ulottuvuutta.
Aatteita vastaan on yleensä vaikea taistella virkavallan ja väkivallan menetelmillä. Joka tapauksessa katolinen kirkko Saksassa karkotettiin monista asemistaan ja joitakin sen järjestöjä kiellettiin toimimasta Saksan alueella, koululaitoksessa jne.
Kulttuuritaistelu-termi on käsittääkseni ymmärrettävä taisteluksi primitiivistä obskurantismia vastaan eikä suinkaan kahden, periaatteessa yhtä arvokkaan kulttuurin väliseksi kahakaksi. Edistyksellinen rationalismi ei tunnustanut vastustajaansa tasavertaiseksi.
On kiintoisaa verrata 1800-lukua meidän aikaamme. Olisi odotettavissa, että niiltä, jotka hakevat kehittyneen ja sekulaarin pohjoismaan kansalaisuutta, vaadittaisiin ehdotonta kunnioitusta maan kulttuurille ja takapajuisen taikauskon nimenomaista hylkäämistä. Siinäkin tapauksessa kaksoiskansalaisuuden myöntämistä olisi pidettävä hyvin kyseenalaisena, ellei henkilö ole jotenkin erityisesti kunnostautunut sellaisen ansaitsemisessa. Sen luulisi vastaavan kunniamerkkiä.
Sikäli kuin voi havaita, mitään tällaista ei nykyään tarvita. Kaksoiskansalaisuuksia näköjään jaetaan oikealle ja vasemmalle ilman sen kummempaa harkintaa. Enempää poliittiset kuin uskonnolliset lojaliteetit maan ulkopuolisiin tahoihin eivät näytä ketään kiinnostavan. Ehkäpä olisi peräti loukkaavaa ajatella, jonkun olevan kyllin primitiivinen jatkaakseen samaan aikaan jonkun kalifaatin uskollisena seuraajana ja Suomen kansalaisena?
Täytyy todeta, että asetelma on kulttuuritaistelun ajoista huomattavasti muuttunut. Silloin liberalismi eli taistelukauttaan ja piti kiinni pääperiaatteestaan jopa Bismarckin poliittisesti varsin autoritaarisessa komennossa.  Paradoksaalisesti Bismarck vaikuttaa aidommin liberaalilta kuin nykyajan periaatteettomat hälläväliä-poliitikot.
Tuntuu siltä, että tämä vnahaa liberalismia seurannut nykyinen ”ismi” ja sen edustama kulttuuri on nyt lopullisesti menettänyt uskon itseensä eikä enää kykene sanomaan ”ei” sille tolkuttomuudelle, jota erinäiset uskonnolliset suuntaukset edustavat. Ehkäpä monet Die Zeitin Topcun tavoin vain uskovat hurskaasti, että eurooppalaisen kulttuurin ylivoimainen puoleensavetävyys ratkaisee kaiken. Eiväthän ihmiset mitenkään voi täysin hölmöjä olla?
Eipä sitten kannata ihmetellä sitä, jos ilmaantuu noita Topcun mainitsemia ”yllätyksiä”. Saattaa olla niin, ettei tämä kulttuuri, jota sen omatkin kansalaiset nähtävästi tosiasiassa halveksivat, innosta siirtolaisia pyrkimään kantaväestön rinnalle, samojen arvojen tavoittelijaksi, mutta huonommin eväin. Sen sijaan he pysyvät oman kulttuurinsa ja sen hierarkioiden piirissä myös uudessa kotimaassaan.
Pelkäänpä, että saamme vielä kuulla yhtä ja toista uudesta ultramontanismista ja kaksoiskansalaisuuden muodostamista ongelmista. Kulttuuritaistelu odottaa.

15 kommenttia:

  1. Moderni liberaalihan on sitä mieltä, että lojaalisuutta Suomea kohtaan tulee osoittaa ainoastaan suhteessa Venäjään. Kaikissa muissa yhteyksissä minkäänlaista lojaliteettia ei vaadita. Tähän ajattelutapaan hän on päätynyt tämän uuden eetoksen kautta, jossa Venäjän halveksiminen ei ole enää osoitus kansallismielisyydestä, vaan lojaliteetin osoitus kuulumisesta länteen.
    Kohta ne taas vaan kohauttavat olkapäitään kuten taistolaiset aikanaan, todeten, että no joo me vaan mentiin mukaan siihen romantiikkaan, se oli kivaa aikansa.

    VastaaPoista
  2. Kuten kirjoitettu on: edes Helvetin portit eivät kestä katolisen kirkon voimaa, eivätkä ne kykene pitämään sisällään harhautuneita protestantteja, jotka katolinen kirkko aikoo vielä pelastaa ;)

    VastaaPoista
  3. "Kulttuuritaistelu odottaa,"

    Näin on. Mutta tämä on keskeisin kysymys: miten siihen osallistutaan?

    VastaaPoista
  4. Pelkäänpä, että saamme vielä kuulla yhtä ja toista uudesta ultramontanismista ja kaksoiskansalaisuuden/kaksoisidentiteetin muodostamista ongelmista.

    Juutalaiset ovat vuosisatojen ajan "luoneet nahkansa" jokaisessa uudessa paikassa. Marxismin-leninismin into innoitti ja työllisti heitä ehkä kaikkein eniten. Eräänä syynä voi olla sekin, että sana kapitalismi syntyi vuonna 1800. Sitä ennen juutalaiset olivat rahasäkkien valtiaina kaikkialla.

    Nyky-Venäjä Putinin valtiollisella ideologialla Pyhästä Venäjästä Русский мир / Venäläinen yhteisö/maailma velvoittaa kaikkia venäjänkielisiä maailmalla rakastamaan Pyhää Venäjää, joka ei koskaan tehnyt virheitä, ja uskomaan siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivät juutalaiset ole "luoneet nahkaansa", vaan suhtautuminen heihin on muuttunut koko ajan. Nykyisinkin on paljon antisemitismiä, joka jatkuvasti keksii uusia valheita.
      Marxismi saattoi olla hyvä idea, mutta ei voi syyttää juutalaisia siitä, että sitä ei ymmärretty eikä osattu toteuttaa. Pikemminkin tulisi syyttää sellaisia typeryksiä kuin Stalin ja kumppanit. Ei ole kristinuskoakaan ymmärretty, ja senkin luoja oli juutalainen. Miksi syyttää juutalaisia siitä, että me olemme tyhmempiä kuin he?
      Jos juutalaiset olivat rahasäkkien valtiaina, niin eipä heille muuta työtä annettukaan. He pystyisivät muuhun työhön yhtä hyvin kuin me, tai ehkä paremmin. Syyttäkäämme siis itseämme.
      Väittääkö Putin jossakin, että Pyhä Venäjä ei ole koskaan tehnyt virheitä?

      Poista
  5. Kansalainen Sana Joka Velvoittaa Kantaa Vastuun Elämästään Velvoitteet Sillä Oma Maa On Paras Sen Kansalaisuudelle Eihän Kansalaisuutta Pitäisi Myöntää Löyhin Perustein Kansalais Tutkinto
    Pitäisi Suorittaa Siihen Kriteerit Jotka Pitäisi Täyttää Sillä Elämme Erilaisuuden Maailmassa Vapaus Velvoittaa Rajaton Vapaus Aiheuttaa Paljon Ongelmia Kansalaisuuden Myöntäminen Kevein Perustein Luo Ongelmia.

    VastaaPoista
  6. Kansathan ovat aikakautensa lapsia ja lapsethan tunnetusti tarvitsevat rajansa. Ikuisena uhmaikäisenä pojankoltiaisena minun on tuskallista myöntää tämä, mutta niin se vain menee. Yksilöinä ja kansoina me tarvitsemme selkeät rajat, joiden sisällä voimme vapaasti kokeilla niiden pitävyyttä. Hyvät rajat joustavat, mutta kestävät, huonot eivät jousta, kunnes murtuvat. Nykyihmisen ja Nykyeuroopan rajat eivät tee kumpaakaan vaan venyvät ja vettyvät milloin minkin aatteen suuntaan. Lopputuloksena kuin virttynyt villapaita, joka pysyy vielä päällä, mutta ei pue oikein ketään.

    VastaaPoista
  7. Tuo ajatus että rationalismi (entinen länsi) ei tunnustanut vastustajaansa tasavertaiseksi on hyvä muistaa.
    Nyt ääridemokraattinen = fanatismi tekee asiassa vahvan poikkeuksen.
    Leikimme sitä että kaikki on yhtä hyvää.

    Mutta miten tarpeelllista kulttuuritaistelua voi edes käydä?
    Äänestämällä?
    Kirjoittamalla kommentteja sinne ja tänne ?
    Peukuttamalla somessa ystäviä ja tovereita?
    Vaatimalla mediaa osallistumaan kaikkien tosiasioiden julkituomiseen?
    Ostamalla elintarvikkeensa suoraan suomalaiselta maataloustuottajalta?
    Palauttamalla sotilaspassinsa, jos Suomi liittyy?
    Vaihtamalla kaupunkiloma Berliinissa ja Pariisissa kaupunkilomaan Varsovassa ja Budapestissä?
    Lukemalla vanhaa kirjallisuutta ajalta kun Eurooppalla ja kotimaallammekin oli idea olemassolostaan?

    Eli jos muuta ei ole kuin nuo, eikä historia itse laita liikkelle sisäisillä voimillaan isoa takaisinheilahdusta ja systeemikorjausta (esim. laillisten vaalien kautta) niin ei meille jää kuin urputtaja-pällistelijän osa.

    jk

    VastaaPoista
  8. Iso kysymys on tosiaan se, onko nyt menossa peruuttamaton kulttuurin rappeutumisen kausi vai tavanomainen radical chic, joka on aikanaan tuomittu päättymään.

    VastaaPoista
  9. Vanhan ja hyvän sanonnan mukaan ei ole oikeuksia ilman velvollisuuksia. Kansalaisten oikeudet ovat valtion velvollisuuksia ja valtion oikeudet ovat kansalaisten velvollisuuksia. Valtion tehtävänä on puolustaa omien kansalaistensa etuja ja siitä vastikkeeksi kansalaiset noudattavat lakeja ja maksavat veroja. Jos valtio loukkaa kansalaistensa oikeuksia, kansalaiset voivat lopettaa veronmaksun ja lakien noudattamisen ja vaihtaa hallinnon. Yhteisöt, jossa on samat arvot ja moraali, ovat aina turvallisempia ja usein myös vauraampia kuin monikulttuuriset. Eurooppa tuhoaa demokratiansa, historiansa ja kulttuurinsa edistäessään rasistisen juridisen, uskonnollisen ja yhteiskunnallisen sortojärjestelmän leviämistä. Islam ei ole mikään teoria, vaan se on kannattajiensa tekojen kokonaisuus. Väärän suvaitsevaisuuden avustamana Koraanin mukaan kansoista parhain katsoo oikeudekseen tunkeutua myös suomalaisiin ruokapöytiin vaatimaan oman kulttuurin ravintoa ja keskiaikaisia sirkushuveja. Nobelisti Milton Friedmanin (1912-2006) mukaan hyvinvointivaltio ja avoin maahanmuutto on mahdoton yhtälö, sillä sosiaaliturva ja julkiset palvelut houkuttelevat muuttajia köyhemmistä maista aina siihen asti, kunnes järjestelmän kantokyky loppuu. Demokraattinen ja homogeeninen kansallisvaltio on puutteistaan huolimatta ollut toimiva kokonaisuus ja itsenäisten kansallisvaltioiden Eurooppa on reaalinen ja jopa ainoa vaihtoehto, vaikka tutkija Erkka Railo vihjaili maailmansodan olevan kansallismielisen politiikan johdonmukaisen lopputuloksen(Helsingin Uutiset 20.8 Itsekkyyden aika). Euroopassa on alkamassa rajaton yksikulttuurinen kaaos ja turvattomuus. Ventotenen julistus loi pohjan kansallisuusaatteen laimentamiselle, jota on ansiokkaasti jatkettu Euroopan Unionin kuluaareissa. Sen seurauksena kristillinen kulttuuri marssii ylpeänä historiastaan suoraan krematorioon.

    VastaaPoista
  10. Tasa-arvo on arvona hullunkurinen, saati sitten korkeimpana. Sekasortoisessa maailmassa myös merkityksetön. -jussi n

    VastaaPoista
  11. On ekologinen ja ekonominen mahdottomuus, että kaikkea hyvää riittäisi yhtä paljon kaikille ihmisille.

    VastaaPoista
  12. Kirves
    Tästä tulee eurooppalaisen kulttuurin ylivoimaa.

    Reino Helismaa näki Camera Obscurastaan näyn, jonka hän raapusti laulun sanoiksi, joita nyt lainaan ja vapaasti tulkitsen. Niinhän muutkin suuret oivaltajat retrospektiivisesti tekevät tulkitessaan terävän älynsä voimalla menneitä tapahtumia, ja julkistaessaan niitä kirjoina ja peräti akateemisina taidonnäytteinä hatun hankkimiseksi.

    Pikajuna Euroopan halki kiitää , yö jo on.
    Alppien takaa kuu, kuin punainen sirppi möllöttää (vapaasti ilman lupaa muutettu). En tätä häpeä enkä kiellä, sillä useinhan korkeat kulttuuripiirit tulkitsevat alkuperäisten taiteilijoiden teoksia oman näkemyksensä perusteella, ja pääsevät visioissaan korkeammalle tasolle, kuin alkuperäinen tekijä. Se on matemaattisesti vähintään äly potenssiin kaksi.

    Ensiluokan vaunussa, uninen on tunnelma.
    Matkustajat miehet,naiset kaikki torkkuvat (suora lainaus Meksikon pikajuna).

    Miten Reino Helismaa saattoi nähdä maamme ja Euroopan tilanteen jo niin varhain?
    Toisaalta tuntematon lähde kertoi jo 70-luvulla esim. Tanskan matkustavan perikatoon, mutta ensimmäisessä luokassa.
    Tilanne Tanskassa 70-luvulla tosin oli erilainen kuin nyt. Ehkä matkustajat ovatkin heränneet?

    Vielä lainaan Reino Helismaan pikajunaa.

    Vanha piika muuan (vihr ?), kas viisikymmen vuotias, vaatii puheenvuoroa ja HETI sen myös saa.
    Mitäs herra suutaan soittelee ja hääräilee.
    Me tehdään niin kuin rosvot määräilee (lainaus päättyy).
    Olikohan vanhalla piialla kiire haaremiin?

    HU! Riittävä uni on lapsen ja nuoren kehitykselle välttämätön, koko kansan uinailu voi viedä perikatoon.

    VastaaPoista
  13. "kaksoiskansalaisuus/kaksoisidentiteetti"

    Suomen taistolaisilla on aina ollut poliittinen kaksoiskansalaisuus/kaksoisidentiteetti, koska taistolaisuus syntyi Välirauhasopimuksen jälkeisessä poliittisessa ilmapiirissä. STALINISMI OLI IN. Neuvostoliiton tankkien hyökkäys Tshekkoslovakiaan vuonna 1968 lopettamaan pyrkimys luoda "ihmiskasvoinen sosialismi" oli Suomessa OUT.

    Ja siitä lähtien Suomen kaikki yliopistot täyttyivät professoreista, jotka väitöskirjoissaan nuoleslelivat Marxia kaikilla mahdollisilla keinoilla.

    Marxismi-leninismin pragmaattinen käytäntöön toteuttaja Stalin on tänä päivänäkin saanut Suomessa "voitelua" kaikkein ylimpään tehtävään: stalinismi on Suomen Aleksanteri-instituutissa julistettu "maailmanhengen ruumiillistumaksi": "Discussing Stalinism: Problems and Approaches. Edited by Markku Kangaspuro and Vesa Oittinen". 2015 Alekanteri Institute.
    STALINISMI OLI IN Suomessa pitkän aikaa, niin kauan kuin Taisto Sinisalo toi Moskovasta käteisenä joka matkallaan miljoonia Suomen markkoja: kuten Kansan Uutisissa oli julkaistu valokuvakopio erään noin puolentoista miljoonan Suomen markan vastaanottamista NKP:n Keskuskomiten Kansainväliseltä osastolta todistava Taisto Sinisalon omakätinen kirjoitus ja allekirjoitus päiväyksineen.

    Suomen yliopistot ovat siis yhä pullollaan taistolaisia, stalinistisia, marxilaisia, puolitaistolaisa, puolistalinistisia, puolimarrxilaisia, piilotaistolaisia, piilostalinistisia, piilomarxilaisia professoreja , joilla ei ole mitään tekemistä todellisen yhteiskunnallisen tieteen kanssa, koska reaalisosialismi/reaalikommunismi kaatui omaan teoreettiseen ja käytännölliseen mahdottomuuteensa jo ajat sitten.

    Milloin Suomessa ollaan kantamassa valoa yliopistoihin todellisesta maailmasta?


    VastaaPoista
  14. "stalinismi on Suomen Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa julistettu "maailmanhengen ruumiillistumaksi": "Discussing Stalinism: Problems and Approaches. Edited by Markku Kangaspuro and Vesa Oittinen". 2015 Alekanteri Institute."
    Stalinismin julistaminen "maailmanhengen ruumiillistumaksi" tieteellisessä maailmassa vaatisi maalaisjärjen mukaan maailmanlaajuisten yliopisto-organisaatioden mukaanaloa ja kanssapäättelyä. Sellaista ei kuitenkaan ole olemassa.
    Stalinismi on julistettu ainoastaan Suomessa "maailmanhengen ruumiillistumaksi" ja ainoastaan Vesa Oittisen and Markku Kangaspuron toimesta. Ei ole mikään ihme, koska Taisto Sinisalo on vuosikymmenien ajan kuljettanut Suomeen miljardeja Suomen Markkoja NKP:n Keskuskomiten Kansainväliseltä osasolta taistolaisuuden/kremliläisyyden ylläpitämiseksi Suomessa kaikilla aloilla.
    Välirauhasopimuksen jälkeisessä ilmapiirissä Vesa Oittisen and Markku Kangaspuron kaltaiset pääsivät ns. katon harjalle. Mainitun katon harjalta ei kuitenkaan nähty Neuvostoliiton/sosialismi/kommunismin/marxismin luhistumista. Ei hätiä mitiä, professorin palkka tuli kuitenkin.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.