torstai 22. syyskuuta 2016

Nimellä ja ninimerkillä



Nimellä ja nimimerkillä

U.K. Kekkonen kirjoitteli ahkerasti lehtiin. Presidenttinä ollessaan hän ei oikein voinut jatkaa tavallisena pakinoitsijana ja turvautui siksi nimimerkkeihin. Liimatainen oli niistä vain yksi, vaikka tunnetuin.
Kekkosen runsaasta tuotannosta kokosi sitten Maarit Tyrkkö jo hänen eläessään kirjan Nimellä ja nimimerkillä.
Kirjoittaminen oli Kekkoselle myös vallankäyttöä ja Liimataisen henkilöllisyys aavistettiin, vaikka kukaan ei voinut vannoa sitä tietävänsä. Niinpä tilanne muistutti klassista incognito-instituutiota: valtionpäämies saattoi puuttua ja vaikuttaa mihin asiaan tahansa ilman, että häntä voitiin syyttää vallanjaon loukkaamisesta.
Kuten tsaari Pietari Euroopan matkallaan Pjotr Mihailovina saattoi tunkeutua sinne, minne hallitsijan olisi ollut sopimatonta mennä, saattoi kätkeytynyt Kekkonen antaa kaikille tiedoksi mieltymyksiään ja näkemyksiään. Viisaat alamaiset ottivat onkeensa.
En kuitenkaan muista, että esimerkiksi Liimataisen kanssa olisi käyty polemiikkia. Saatan tosin olla väärässä. Ei kolumnistin sivalluksia kyllä purematta nielty, mutta Kekkosella ei tainnut olla erityistä tarvetta kuulla kritiikkiä. Sanomisen pakko oli sitäkin suurempi.
Näin jälkeenpäin ajatellen kirjoittelu salanimellä on monessa suhteessa erinomainen idea. Jos kirjoittajan henkilöllisyyttä ei tiedetä, ei oikeastaan ole edes mahdollista käyttää ad hominem-argumentteja paitsi, jos nimimerkki selkeästi leimaa itsensä jonkin asian piintyneeksi kannattajaksi.
Nimettöminä -siis myös pseudonyymien alla- voivat taistella vain mielipiteet ja argumenttien taso ratkaisee lopputuloksen, mitä se nyt itse kunkin mielestä sitten tarkoittaa.
Nimettömät yleisönosastokirjoitukset olivat joskus takavuosina yleisempiä kuin omalla nimellä varustetut. Näin muistelen. Muutos tähän asiaan saattoi tulla vasta Kekkosen aikana, en mene vannomaan. Tutkimustietoa minulla ei tästä ole. Joka tapauksessa muistan hyvin, miten lehdissä alettiin yht’äkkiä inhota ”sala-ampujia” ja vaadittiin jokaista esiintymään omalla nimellään.
Mielestäni tässä tehtiin virhe. Moni henkilö tässäkin maassa on usein eri syistä sellaisessa asemassa, ettei hän voi avoimesti omalla nimellään kirjoittaa tietystä mieltään askarruttavasta asiasta. Tämän johdosta julkisen sanan piiri rajoittui ikävästi, ainakin ennen internetin leviämistä. Pois keskustelusta saattoivat jäädä asioita parhaiten tuntevat.
Ei sitä paitsi liene mitään erityistä syytä velvoittaa jokaista julkisesti kirjoittavaa henkilöä ilmaisemaan henkilöllisyytensä. Tällainen tarve syntyy vasta, kun hän alkaa hyökkäävästi puuttua joidenkin toisten henkilöiden kunniaa ja laillisia intressejä koskeviin asioihin. Tällöin reilu peli vaatii, että pelataan avoimin kortein.
Sananvapautta pidän länsimaisen yhteiskunnan ehkä tärkeimpänä kansalaisoikeutena heti ruumiillisen koskemattomuuden jälkeen.
Sananvapauden rajoittaminen sillä perusteella, että esille tuodut näkemykset ovat ”vääriä”, ei kuulu meidän kulttuuriimme. Herjaukset ja solvaukset ovat asia erikseen ja niitä voidaan käsitellä sitten, kun ne ensin on vapaasti tuotu julki.
Myöskään puheenvuorojen tyhmyys ei ole mikään peruste niiden esittämisen estämiselle. Niiden kieltämisen takia maailma ei ehkä menettäisi mitään merkittävää intellektuaalista suoritusta, mutta esittäjälleen ne saattavat olla monestakin syystä tärkeitä.
Sitä paitsi on sinänsä arvokasta, että ihmiset hakeutuvat viisaampiensa seuraan. Silloin he saattavat oppia jotakin.  Päinvastaisessa tapauksessa suunta on vain alaspäin.
Bloggarina olen yllättäen joutunut hieman pohtimaan kysymystä siitä, onko oikein ja kohtuullista, että muut henkilöt saavat kirjoittaa seinälleni mitä tahansa. En ole koskaan sensuroinut tai edes poistanut yhtään ainutta viestiä.
Joku moitti minua joskus tämän johdosta ja väitti, että minulla on vastuu myös ”julkaisemistani” muiden ihmisten mielipiteistä. Tätä en kuitenkaan ole ottanut vakavasti. Blogini seuraaminen on vapaaehtoista ja jos sen ympärillä käydyssä keskustelussa jokin asia jotakuta loukkaa, hän voi lakata sitä lukemasta.
Hiukan huolestuttavaa tosin on, että juuri tälle forumille ilmestyy suhteellisen säännöllisesti kirjoituksia, joilla ei ole kulloisenkin teeman kanssa mitään tekemistä ja joissa vain toistetaan joitakin fiksejä ideoita, jotka eivät aina vaikuta erityisen fiksuilta.
Joka tapauksessa on syntynyt ilmiö, jota voisi vanhalla termillä nimittää loiskiehunnaksi. Jotkut ovat ottaneet oikeudekseen käyttää juuri minun blogiani omiin tarkoituksiinsa sen sijaan, että julkaisisivat tekeleensä omassa blogissaan, minkä perustaminen ei mitään maksa.
En ole viitsinyt niitäkään poistaa, saattaahan olla, että joukossa on kätkettyjä helmiä, joiden merkitystä ei vain ole huomattu ja ainahan ne voi myös jättää lukematta. Niiden poistaminen ei varmastikaan olisi sananvapauden loukkaus, mutta vieroksun sitä silti.
Nimimerkillä kirjoittaminen on minusta OK. Itse asiassa se usein luo paremman keskustelutilanteen kuin henkilöllisyyden ilmaiseminen.
Kummallista sen sijaan on, etteivät henkilöllisyytensä julkituloa kainostelevat ihmiset viitsi edes käyttää nimimerkkiä. Laiskuuttako?
Asiasta seuraa käytännön hankaluus: miten tällaisille henkilöille voi osoittaa sanansa, kun samassa ketjussa voli olla jopa kymmeniä tituluksia allekirjoituksenaan Anonymous?
Mielestäni henkilöön käyvien kirjoitusten oman henkilöllisyyden olisi oltava tiedossa, sitähän jo alkeellinen rehellisyys edellyttää. Muussa tapauksessa harkitsen tällaisen aineksen poistamista. Muiden olisi syytä käyttää nimimerkkiä.
Nimimerkit toivotan lämpimästi tervetulleiksi. Ahkerien kommentoijieni joukossa on monia nimimerkkejä, jotka aidosti paneutuvat keskusteluun ja sitä rikastuttavat. Kiitoksia paljon vain, ja jatketaan!

19 kommenttia:

  1. Kiitos Vihavaiselle pitkäpinnaisuudesta kommenttien kanssa. Itselläni on niitä lukiessa eräänkin kerran tullut mieleen se UK:n ehkä tunnetuin puhuttelu. Myös aiheet ovat olleet sellaiset, että kylmäpäisyyttä vaatii niistä kirjoittaminen. Arvostelijoille voi aina heittää haasteen että pistäkää paremmaksi. Harva siihen vastaa.

    Mutta ehkä näin lukijana kiusallisimpia ovat sellaiset varjoblogi-tyyliset pitkät kommentit samalta kirjoittajalta, joiden osuvuus aiheeseen on vielä huonohko. Niiden soisi tosiaan löytyvän omasta blogistaan, koska ne hidastavat kommenttien selaamista. Hesari muistaakseni luopui nimimerkeistä suhteellisen myöhään, olisiko 15 vuotta sitten. Nimimerkillä voi sinnekin yhä kirjoittaa, jos asian luonne sitä vaatii.

    VastaaPoista
  2. Yritän kommenteissani pysyä päivän epistolassa, vaikka houkutus onkin suuri kirjoittaa niille "historioitsijoille ilman rajoja" joiden mielestä Suomelle on siunaantunut, päinvastoin kuin naapureille, täydellisen onnistunut historia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kirjoittaessani hoksasin Timo Soinin "fillarikommunismin" keksityn kirjassani käyttämäni "johtokuntatason kommunismin" peitesanaksi.

      Poista
  3. Eikö riitä, että nimimerkki pysyy samana vuodesta toiseen? Se yksilöi kirjoittajan, mutta ei sitä missä osoitteessa hän tarkkaan ottaen asuu. Minusta olisi vain äärimmäisen ikävää saada ikkunani rikotuiksi vain sen takia että joku kuumapäinen anarkian uhoaja suivaantuu jostakin pikkuasiasta.

    VastaaPoista
  4. Ilman mutta. Sitäpä yritin sanoa. Oma nimi silloin, kun siihen on aihetta.

    VastaaPoista
  5. Kirves
    Viisaasti kirjoitettu. Pojat (likatkin joskus)silloin tällöin,
    villiintyy innostavista blogeista ja kommenteista. Hyvä ja reilu selvennys. Kiitos. No harsh feelings. Otetaan oppia.

    VastaaPoista
  6. "Nimellä ja ninimerkillä"

    Valitettavasti suomettuneessa yhteiskunnassa on vaikea esittää asioita nimellä ja nimimerkillä.

    VastaaPoista
  7. Vai elämmekö feodalistisessa yhteiskunnassa? Avainvirkoihin valitaan sellaisessa usein nuorehko ehdokas jolle valituksi tuleminen on ihme, vaikkakin lähemmin tarkasteltessa perustuu hänen sukujuuriinsa. Kaikesta siitä syntyy mielessä suuri halu auttaa auttajaansa, olipa kyse esim. suurkaupungin tulevista rakennushankkeista.

    VastaaPoista
  8. Hyvä kirjoitus. Ihmettelen täällä usein sitä, että mikä pakko joillain on joka asia kääntää Putiniin yms. Artikkelin aiheena saattaa olla vaikkapa sika ja sen mahdollisuudet ravintona. Silti joku vänkää siitä jotenkin aasinsillan Putiniin, vieläpä pitkällä kyrillisellä lainauksella.

    Trilisser

    VastaaPoista
  9. Hieno kirjoitus, kuten kaikki vanhemmatkin kirjoitukset. Ja blogistin kirjatkin.

    Itse ainakin yritän hakea kirjoituksista/uutista ym jotain sellaista jota en ennen tiennyt tai ollut tietoinen. Samalla juuri lukemishetkellä saatta tulla ylivoimainen 'kiusaus' jakaa jotain linkkiä/kirjoitusta/ajatusta jotka saattavat antaa toisille jotain uutta. Kommenttia tosin saattaa hetken kuluttua kaduttaa/hävettää, mutta eikun

    'Etiäpäin, sanoi mummo lumessa'

    MHatakka

    VastaaPoista
  10. Minusta nimimerkkiä anonyymimpi on omalla nimellään kirjoittava aivan tavallinen kansalainen. Minusta esim. on varsin vaikea muodostaa mitään kuvaa oikean nimeni perusteella: Aivan tavallinen suomalainen nimi,kuka hyvänsä puhelinluettelosta, en ole koskaan ollut julkisuudessa jne.

    VastaaPoista
  11. Uusi nimimerkki

    Ns. suomettumisen murjoma muttei lannistama.

    Ns. suomettuminen tuli Suomeen Moskovasta eikä Tukholmasta, Pariisista, Lontoosta tai Washingtonista.

    VastaaPoista
  12. Anonymous

    Juhani Aholla on kertomus nimeltään Maailman murjoma.

    Asiasta toiseen. KGB:llä on käytössään sofistikoituneita keinoja murjoa ihmisten elämää. Sofistikoituneimpia lienevät kemialliset aineet jotka voivat aiheuttaa sairauden kuin sairauden. Minäkin olen saanut niitä parikin kertaa. Minuakin on murjottu niillä.

    Mene ja tiedä jos vaikka Hillari Clinton on 9/11 muistoltilaisuuden aikana saanut kaukoannoksen, koska sanojensa mukaan hän ei pitänytpahoinvointia mitenkään tärkeänä asiana. Mutta 9/11 on tärkeä asia.

    Ns. suomettumisen murjoma muttei lannistama

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Presidenttiainesmiesten aiheita, pisteet kotiin vaikka anonyymina.

      Poista
  13. Kirves
    Vielä vähän tästä blogista ja blogien kommentoinnista.
    Blogin lukeminen, myös kommenttien, aiheuttaa parhaassa tapauksessa lukijassaan aivomyrskyn. Sitä kai bogistikin toivoo. Siitä saattaa syntyä aivan hirmuinen prosessi, kuten A. Kivi sen ilmaisi, diskurssi.

    Aiheen ympärilläjuoksu johtaa joskus myös väärän reitin valintaan. Se kai pitäisi hyväksyä, ellei se ole ilkiteko.

    Toisen seinällä spontaanikaan seikkailu ei saisi aiheuttaa mielipahaa omalla nimellään seinää ylläpitävälle.

    En minäkään halua olohuoneeseeni savisin saappain kutsumatonta vierasta, saati belemothia piehtaroimaan.

    Hyviä blogeja ylläpitäviä pitäisi mieluummin kannustaa ja antaa heille täysi tuki, jopa maksaa ennemin, kuin Iltalehdestä. Roskaahan kyllä netistä löytyy, enemmän kuin lukea jaksaa.

    Vielä ihmisten arviointi, kuten blogisti mainitsi, Ad Hominem.
    Ei tietenkään ole korrektia, ilman omaa nimeä ja perusteluita,
    arvostella rankasti ulkopuolisia henkilöitä, eikä siihen saa blogistia sekoittaa.

    Abusivum; eivät varmaan normaalit kommentoijat ole häiriköitä.
    Kenenkään blogia ei saa häiriköidä.
    Siis kaikkea hyvää!
    Eero Kirveslahti

    VastaaPoista
  14. Hyvin kirjoitettu puhe.
    Kaadan puolestasi roiman
    lasillisen palowiinaa.

    VastaaPoista
  15. Myönnän laiskuuteni. Olen silloin tänne esittänyt jotain huomioita ja sivuhuomioita, mielestäni aina ainakin asiaa sivuten (loiskiehunnan helmiä?), mutta unohtanut yleensä signeerata taideteokseni.
    Oman blogin perustamistakin olen harkinnut, mutta se on kaatunut perfektionismiin. Kun kirjoittaa nopean kommentin, eikä tarvitse piitata siitä, meneekö joka kohta tismalleen oikein, voi kuitenkin tulla jakaneeksi jotain hyviä ajatuksia. Näin asian näen. Luen tekstin, tulee jokin assosiaatio tai kriittinen huomio mieleen, ja joskus kirjoitan sen kommentiksi. Mutta kun kirjoittelee omalla nimellään, silloin pitää seistä sanojensa takana (tai muut, etenkin journalistit ovat tätä mieltä, nykyään ei mielipiteen muuttamista oikein suvaita). Ja nimimerkilläkin kirjoitellessa koen enemmän vastuuta sanomisistani. Itse katson tietyn vastuuttomuuden vyöhykkeen olevan hyvä asia. Ystävien kanssa voi olla täysin vastuuton, koska näiden hyvään tahtoon voi luottaa. Julkisessa keskustelussa luova vastuuttomuus ei tänään ole mahdollista kuin anonyymisti tai nimimerkin suojissa -- ja siksihän sen jotkut haluaisivat kieltää.
    Mutta yritän tästä eteenpäin, jos innostun tänne kommentoimaan, käyttää nimimerkkiä ... sovitaan vaikka tällainen:

    VastaaPoista
  16. Kiitoksia! En halunnut ketään pohdinnoillani loukata enkä oikein vaivatakaan. Se vaan pon hankalaa, kun samassa rykelmässä on n. 70 nimimerkkiä "Anonymous" ja yrittää jollekin sotten vastata.

    VastaaPoista
  17. Ja anteeksi tämä oikeinkirjoituksen sekoilu. FB:ssä taitaa olla jokin kirous.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.