lauantai 22. lokakuuta 2016

Neutraalia



Neutraalia

Motto:
Nil nimium studeo, Caesar, tibi velle placere,
nec scire utrum sis: albus an ater homo!
Catullus

Catullus, varsin kiinnostava nuorukaishahmo Rooman suuruudenajalta, julisti, ettei hän hittojakaan piittaa Caesarista, aikansa poliittisesta komeetasta, eikä edes välitä tietää, kumpaa lajia hän on: valkea vai musta (utrum sis: albus an ater homo).
Ehkäpä Catulluksen ajattelu oli sitten ylenmääräisen mustavalkeaa. Caesar olisi voinut tähän vastata: ne utrum! Ei kumpaakaan!
Tosin Gaius Iulius tunnetusti oli seksuaalisesti aktiivinen kahteen suuntaan, mutta tämä tuskin erityisesti juuri askarrutti Catullusta, jonka itsensä Laulujen kirjan (Liber carminum) perusteella arvaamme sangen heteronormatiiviseksi henkilöksi.
Kyllähän Caesarin, kuten muidenkin lemmenseikkailuja irvittiin, jos uskallettiin ja ilmeisesti Gaius Iuliuksella oli myös homosuhteita, joita ei juuri hyvällä katseltu, mutta ei nyt hirveästi kauhisteltukaan.
Joka tapauksessa neutraalius (ne utrum -ei kumpikaan, neutri) on ihmisten seksuaalisessa luokittelussa aina ollut harvinainen asia. Selvä luonnon virhe siis.
Asialle ei kai kannattaisi antaa mitään erityistä painoa, koska tällaisia virhepainamia sattuu kovin harvoin. Jokainen säädyllinen ihminen ymmärtää, ettei sukupuoleltaan neutraali ole itse millään tavalla syyllinen osaansa, joka nyt vain on kannettava, kuten kaikki muukin syntymässä saatu taakka.
Sivistynyt yhteiskunta on velvollinen suhtautumaan synnynnäisiin poikkeamiin suvaitsevasti ja tukemaan ihmisiä, joiden edellytykset pärjätä normaalien keskuudessa eivät ole tasaveroiset. Tästä tuskin lienee nykyään suurta erimielisyyttä.
On sitten eri asia, mikäli vaaditaan, että koko kulttuurin onkin tanssittava sen poikkeamien määräämässä tahdissa.
Tämä luonnollisesti on demokratian periaatteen karkea loukkaus. Pienellä ja neutrien tapauksessa jopa erittäin pienellä vähemmistöllä ei voi olla mitään poliittista ja kaikkein vähiten moraalista oikeutta pakottaa enemmistöä omaan muottiinsa. Kyllä sen velvollisuutena on sopeutua.
Viime päivinä on kuultu taas toinen toistaan absurdimpia uutisia: ”koulussa on lakattava puhumasta tytöistä ja pojista”, kuuluu eräs hullunkurisimmista.
Olisi kuitenkin väärin ja kevytmielistä sivuuttaa asia olankohautuksella: ”edistykselliset byrokraatithan nyt ovat hulluja”.
Mikäli sanoista ”tytöt” ja ”pojat” tehdään jotenkin arkaluontoisia, on se väkivaltaa suurta enemmistöä kohtaan.
Kyllä jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus kasvaa naiseksi tai mieheksi ja se tarkoittaa, että hän tietyssä elämänsä vaiheessa todellakin on tyttö tai poika.
Mikäli tätä selvää ja luonnollista kehitystä, joka ei tosiaankaan ole minkään heteronormatiivisen manipulaation tulos, pyritään systemaattisesti hämärtämään, tehdään karhunpalvelus ihmiselle, jonka pitäisi, kuten Aristoteles jo ymmärsi, saada tulle siksi, mikä hän luontojaan on.
Mikäli jotkut yksilöt, tiettävästi jokin prosentin murto-osa, eivät kuulu kumpaakaan (ne utrum), on se ikävää, mutta ei syy puuttua keinotekoisesti ja siis väkivaltaisesti suuren enemmistön luonnolliseen kehitykseen.
Ilmeisesti näin halutaan tehdä. On miltei uskomatonta, että postmoderni humpuuki on niin suuressa määrin päässyt määräämään niiden ihmisten ajattelua, joiden varsinaisena tehtävänä olisi huolehtia käytännön opetustyön edistämisestä eikä ideologian levittämisestä.
Olin itse peruskoulun opettajana 1970-luvun jälkipuoliskon ja muistan hyvin, miten paljon utopistiset virtaukset jo siihen aikaan yrittivät tunkeutua kouluun ylätason byrokraattien taholta.
Mutta käytäntö on käytäntö ja Siperia opettaa myös opettajaa. Oppilaat eivät -aniharvoin poikkeuksin- ole ne utrum vaan et – et. Kasvatuksen tavoitteena on sen mukaisesti myös tukea sitä, että jokainen tulee siksi, mitä hän (potentiaalisesti) on.
Mikäli tätä prosessia ei haluta tukea, vaan sen sijaan otetaan esikuvaksi neutraalisuuden huuhaa, on pelättävissä, että lasten kehitystä ei edistetä, vaan se vaarannetaan.
Ja myllynkivihän se laupiaan Jeesuksenkin mukaan pitää pantaman sen kaulaan, joka turmelee yhden noista pienimmistä. Lieneekö niitä hankittu kouluihin?

14 kommenttia:

  1. Että ihmisen luontaisesti ja näkyvästi, itsestään selvästi esiintyvää identiteettiä lähdetään horjuttamaan olemalla sitä tunnustamatta arkipäivän toimissa ja puheissa, pyrkimällä häivyttämään sitä, sanomalla että se vain nyt on jotain ei niin tärkeää … se on rikollista toimintaa.
    Elämä on nuorelle ihmisen alulle jo tarpeeksi vaikeata niinä loputtomina vuosina jotka häneltä vaaditaan että selviäisi modernissa, biologisesti itse asiassa liki luonnottomassa prässäyksessä jota kouluksi sanotaan, että hänen vielä pitäisi luopua synnynnäisestä perusvarmuudestansa siinä mikä hän on.

    Näin, hh

    VastaaPoista
  2. Opetushallituksen tilaamasta tasa-arvo-oppaasta jos nyt on puhe niin kyllä oli suurimpia myrskyjä mitä vesilasiin mahtuu. Kansa kavahti Timo Soinia myöten takajaloilleen.
    Kyllä oppaan jutut olivat mielestäni suhteellisen järkevää asiaa, 33 vuotta olen koulussa ollut opettajana ja sitä ennen oppilaana ties miten kauan.
    Tarpeetonta jakoa tyttöihin ja poikiin on ollut aina, ja tulee olemaankin.
    Pojat on poikia, niin sanotaan aivan liian usein vieläkin, tyhmän käytöksen jälkeen. Ei ne sen tyhmempiä ole, niillä on sama äly ja aivot, ei sukupuolen takia saa kaikkea hyväksyä.
    Ja tytöt osaa matikkaa samoin kuin pojat, ei heidän tarvitse tyytyä luokan koristelemiseen ja nätteinä olemiseen.
    Helppo se on lukea huolimattomasti joku uutinen ja ruveta kuoroon mukaan irvailemaan ihan vakavan asian takia. Ja mies olen minäkin vaikka vanha konservatiivi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nämä nyt toki ovat tavallista tervettä järkeä. Sellainen ei kuitenkaan ole aikoihin riittänyt opetushallituksen byrokraateille, joilla ainakin ennen oli useinkin vähäinen tai jopa aivan olematon kokemus kentältä.
      Toki tähänkin maahan oppaita mahtuu, jos joku ne tosissaan ottaa, niin minkäpäs hälle taitaa.

      Poista
    2. Kyllä on syytäkin nousta jaloilleen.
      Jos opuksen tekstin kunnolla lukee ja sen ihan ymmärtääkin, ei voi välttyä blogistinkin esiintuomista huomioista; systemaattisesta käsitteiden hämärtämisestä.
      Opuksen sumeaan logiikkaan on sisällytetty paljon sellaista höttöä, joka pitääkin asettaa kyseenalaiseksi.
      33 vuotta opettajana toimineen toivoisi vilpittömästi tuon hoksaavan.

      Poista
  3. Prof. Vihavainen haastelee asiaa. Jos tasa-arvo olisi byrokraattien todellinen motiivi niin kannattaisiko kenties paneutua huomattavasti merkittävämpiin ongelmiin? Syrjäytyminen, työttömyys, itsemurhat, asunnottomuus ja päihdeongelmat tuppaavat kasaantuvat erityisesti toisen sukupuolen (Suomen lain mukaan niitä taitaa olla vain kaksi) taakaksi. kts. http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2012/02/Syrjaytyminen.pdf
    Kuinka monta pukuhuonetta kouluun tarvitaankaan?
    http://www.svt.se/nyheter/lokalt/sormland/elev-pa-s-t-eskil-det-har-kanns-fantastiskt

    -first things first

    PS. Kiitos blogistille, blogi kuuluu jokapäiväiseen lukemistoon. Lohduttavaa että koko akadeemian väki ei laula samaa virttä.

    VastaaPoista
  4. Koulupolitiikan tavoite on sitoa pojat turpeeseen.

    VastaaPoista
  5. Digitalisaatiosta ei ainakaan pitäisi puhua horisevien herrojen metkuina.

    Pikemmin digitalisaatio pitäisi käsittää oman elämän hallintaa helpottavana mahdollisuutena; jokainen voi paremmin kokea olevansa oman itsensä "isäntä", itsellinen toimija.

    Hyvä olisi jos sellainen sana löytyisi kansan perinteisestä sanastosta joka ainakin vähentäisi turpeeseensitomisen tunnetta. Ennakoimatonta tulevaisuutta; keveyttä historian taakan ja verenpainon sijaan. Olemisen keveyttä tutuissa raiteissa junnaamisen sijaan.

    VastaaPoista
  6. Muinaisskandinaaviseen turpeeseen, sanoo Claes Andersson, vaikka kutsuukin sitä Kalmarin unioniksi Hesarissa.

    VastaaPoista
  7. ”koulussa on lakattava puhumasta tytöistä ja pojista”

    Seuraavana askeleena tulee tietysti tyttöjen ja poikien nimien likvidoiminen, koska nimien perusteella on helppo arvata kuka on poika ja kuka tyttö, ja sehän on ajatusrikos. Ehdotankin numeroiden käyttöä nimien asemesta. Jokaisella on sosiaaliturvatunnus, joten koululaisten puhe voisi olla: "ykaakoo/ykaakoo/viiva/ykaakookoo, voik sä olla mun kaa?"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seuraava askel voi myös olla ihmiskäsitteen kieltäminen.Jokainen voi itse määritellä itsensä, haluaako olla esim.eläin https://www.stara.fi/2015/10/17/mies-haluaa-nayttaa-papukaijalta/ taivaankappale tai fantasiahahmo.
      Mielenkiintoiset ajat edessä..

      Poista
    2. "ajatusrikos"

      Koulussa on lakattava puhumasta tytöistä ja pojista. Tämän superdirektiivin takana piillee huolestuneisuus siitä, että kun sanotaan tyttö, niin ajatellaan pillua, ja vastaavasti poika merkitsee kyrpää. Hui olkoon!

      Koulukirjoista on poistettava myös tekstit siitä miten ihmislaji lisääntyy: että mies/ei poika laittaa kiihkeän halun vallassa siittimensä/kyrvän naisen/ei tytön emättimeen/vaginaan ja tietyn nautinnollisen hinkkaamisen jälkeen tapahtuu siemensyöksy/ejakulaatio josta munasolu hedelmöittyy.

      Raskaana olevia naisia pönköttävine mahoineen ei saa päästää ihmisten ilmoille.

      Poista
    3. "ajatusrikos"

      Kaikkien flyygelien jalat pitää varustaa mustilla hameilla. Muuten jos konserttiyleisö näkee flyygelin paljaat jalat, niin sille voi tulla ajatusrikos, että jalkojen välissä on jotain, muusikosta riippuen se voi olla sitten joko vittu tai kulli.

      Poista
  8. Tämäkin tapaus palauttaa mieleen vanhan kokemusperäisen viisauden: Se joka osaa, se tekee. Se joka ei osaa tehdä, se opettaa. Se joka ei osaa opettaa, se konsultoi. Ja se, joka ei osaa edes konsultoida, toimii opetushallituksessa virkamiehenä.

    VastaaPoista
  9. Kun turvapaikan saaneille järjestetään kotouttamiskoulutusta, niin otetaanko koulutuksessa esiin myös sukupuolten moninaisuus ?

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.