maanantai 3. lokakuuta 2016

Saarnat ja seurakunnat



Saarna ja seurakunta

Pekka Tarkka kirjoitti aikoinaan teoksen nimeltä Paavo Rintalan saarna ja seurakunta. Taisipa olla kirjallisuussosiologinen väitöskirja.
Sikäli kuin asiaa silloin nuorena ymmärsin, tutkimus kohdistui siihen hullunkuriseen ilmiöön, että monet ns. vakavamieliset eli uskonnolliset ihmiset olivat loukkaantuneet Paavo Rintalaan, entiseen teologiin, joka puolestaan oli loukkaantunut siitä, etteivät ihmiset suostuneet näkemään sitä, mikä oli ilmeistä ja herätteli heitä siis penseyden horteesta.
Rintala, toisin kuin tekopyhät loukkaantujat, porautui asioihin, joissa näki synnin ja tekohurskauden rehottavan ja käytti ronskejakin keinoja -ainakin silloisissa oloissa- saadakseen ihmiset näkemään asioiden raadollisuuden.
Rintala oli saarnamies, jonka rehellisyyttä en ainakaan minä aseta kyseenalaiseksi. Valehtelijan muistelmat kruunasi mielestäni hänen elämänikäisen missionsa. Valheellinen ja ontto ryssäviha oli toiminut kasvualustana vielä valheellisemmalle kieroudelle, jonka parissa viihtyivät yhtä lailla sekä hölmöt että lurjukset.
Rintala ei henkisesti kuulunut kumpaankaan joukkoon, ei publikaaneihin eikä fariseuksiin. Naiivius oli hänen suurimpia tunnusmerkkejään ja tietyissä rajoissa se onkin Jumalan lahja, jolla voi olla annettavaa kaikille unessa eläville ja muillekin vähän tai liikaa ymmärtäville.
Rintalan Leningradin kohtalosinfonia oli kaiketi ensimmäinen kuvaamaansa aihepiiriä kuvaava kirja. Järjestin sen ympärille joskus Pietarissa tilaisuuden, jossa oli mukana myös kirjan eräs tärkeä taustahahmo, Jefim Etkind, Saksasta varta vasten saapunut.
On totta, että Rintalaa tätä kirjaa tehdessään evästettiin ja ohjattiin KGB:n toimesta. Sillä taholla katsottiin tarpeelliseksi kolkutella suomalaisten liian hyvältä näyttävää omaatuntoa.
Kirja saikin hyvin ristiriitaisen vastaanoton. Rintamamiehet olivat enimmäkseen pahoin suuttuneita siitä, että Rintala jollakin kovin epämääräisellä ja epäloogisella tavalla antoi ymmärtää, että heille kuuluisi ainakin osavastuu Leningradin tragediasta.
Ei se kuulunut, mutta siitä huolimatta se oli tärkeä kirja.  Pian ilmestyi myös Harrison Salisburyn Leningradin 900 päivää, joka oli tuon tragedian historia, mitä Rintalan kirja ei suinkaan ollut.
Rintala ei historiaa kirjoitellut, vaan saarnasi ja aika hyvin saarnasikin, jos minulta kysytään. Tosin hänen tekstinsä oli usein melkoista huiskimista ja vieraskieliset sitaatit yleensä väärin kirjoitettuja, mutta hengessä ei ollut valittamista. Usein se toki saattoi haista.
Rintala lienee hyvä esimerkki siitä, miten sekalaisessa seurakunnassa sama saarna käsitetään eri tavoin. Se, mikä toisille on rienausta ja historian vääristelyä, on toisille ilmestys ja väkevää hengen ravintoa. Kolmannet lukevat sitä historiana ja murjovan sen tyhmyyksissään vain oman muottinsa täytteeksi.
Jari Tervon Matriarkka on ilmeisesti myös saarna. Aamu Karitsantytär kaikessa fiktiivisessä komeudessaan, on itse asiassa Inkerin kärsinyt kansa, jonka suomalaiset karkottavat pöhelönä mummona takaisin Jaroslavliin, minne hän juridisesti kuuluukin.
Suomen kansa, joka on autistista ja kovasydämistä, ei halua maahansa muuttajia. Nehän saattaisivat muuttaa sen arvokkaaksi ja kehittyneeksi kuviteltua elämänmenoa.
Ongelma on suomalaisten korvien välissä. Heidän karsautensa sota-aikana siirrettyjä inkeriläisiä kohtaan todistaa, että kyseessä ei ole hetkellinen mielenhäiriö, vaan kukaties jopa perinnöllinen vamma. Voi meitä!
Voi olla, että olen tulkinnut kirjan sanoman väärin, mutta näin sen näin.
En erityisemmin arvosta tätä Tervon teosta enkä paljon muitakaan, mutta sehän kertoo jotakin vain minusta itsestäni.
Huomaan kyllä, että alan asiantuntijoiden mielestä juuri Tervo kuuluu kirjallisuutemme tämän hetken huipulle. Se on aikakauden antama tuomio ja minä taas en ole ajan tasalla. Tunnustan sen.
Tervo näyttää ainakin minusta saarnaavan juuri meistä suomalaisista kuten joskus Rintalakin. Ulkomaalaiset, olkoonkin että tässä tapauksessa ulkomaalaiset suomalaiset, ovat vain rekvisiittaa tätä tarkoitusta varten.
Toki inkeriläisten dramaattinen ja traaginen historia tarjoaa runsaasti aineksia myös erilaisille eksoottisille episodeille, jotka puolestaan auttavat korostamaan sitä seikkaa, että juuri me kantasuomalaiset olemme näihin veljiimme ja sisariimme verrattuna juntteja tai jopa metsäläisiä.
Muistan, miten taistolaiset 1970-luvulla näkivät Suomen valoisan tulevaisuuden olevan aivan käden ulottuvilla. Ei tarvittu muuta kuin saada typerä kansa tajuamaan, että sosialismi ei ollut keneltäkään pois, että sen tarkoituksena oli kaikkien maksimaalinen vapauttaminen ja hyvinvointi.
Niinpä tiedotusvälineet kyllästettiin tällä näkemyksellä, jonka edistyksellinen toimittajakaarti ja näkyvimmät kulttuurihenkilöt lähes poikkeuksetta jakoivat tai ainakin kysyttäessä kielsivät sitä vastustavansa.
Älymystö oli jo henkisesti valmis sitä uutta Suomea varten, joka odotti tulemistaan. Kaiken esteenä olivat vain ne kyräilevät ja epäilevät äänestäjät, joista melkoinen osa ei edes kaihtanut suoltamasta vihapuhetta potentiaalisia hyväntekijöitään vastaan. Ikään kuin hekin olisivat politiikan todellisuudesta jotakin ymmärtäneet!
Eikö samoin ole myös tänä päivänä? Pakolaisia ja   muita maahanmuuttajia vierastetaan, vastustetaan absurdeilla perusteilla ja pelätään, että he muuttaisivat tämän maan nykyistä huonommaksi!
Tämä kansa on niskurikansa, joka ei ole ansainnut sitä osaa maailman hyvinvoinnista, joka sille on sattunut putoamaan eikä sillä ole mitään todellista oikeutta istua täällä rikkauksiensa ja tyhjien tonttiensa päällä samaan aikaan, kun ihmisillä on niistä puutetta.
Näinhän meitä valistetaan myös kansankirkkomme korkeimmista saarnastuoleista käsin. Ja siitä huolimatta me kyräilemme ja vastustamme.
Saarnat kuulostavat näköjään monen korvissa hyvältä, mutta minä, kuten kaikki muutkin, luen tekstit omalla tavallani. En kuitenkaan epäile, etteivätkö monet Tervon lukijat voisi saada paljonkin uutta hänen testeistään. Monet ehkä jopa tuntevat piston sydämessään ja alkavat kannattaa uuden valtakunnan tulemista.
Voi olla, että Tervon kirja myös antaa joillekin aivan yllättävää ja uutta tietoakin joistakin asioista. Meillä on toki useampikin Inkerin historiasta käyvä julkaisu, mutta todella kunnollista ja ajanmukaista yleisteosta ei ole.
Tämä on vahinko, sillä ei suurin osa tätä eikä mitään muutakaan kansaa koskaan mene etsimään erikoisteoksia niistä itselleen yleiskuvaa luodakseen. Ehkä Tervon kirja vaikuttaa moniin kuin Rintalan Leningrad-kirja aikoinaan, nostaa esille jonkin ”vaietun” asian?
Saarnaahan se joka tapauksessa on ja sitä paitsi sisältää jo lähtökohtaisesti kohtuuttomia ja perusteettomia syytöksiä, mutta laajeneehan se maailmankuva näinkin sillä, joka ei asioista ennen ole mitään tiennyt.
Toki kirjoittajan kannattaa varautua siihen, että ne, joita potkitaan, saattavat potkaista takaisin.

19 kommenttia:

  1. Kyllä ongelma on nyt se mistä Tiedeykkösen keskustelijat pari vuotta sitten mainitsivat: Suomessa on enää vain 25% aktiivisesta väestöstä tekijöitä kun taas loput ovat enemmän tai vähemmän "asiantuntijatehtävissä". Luultavasti juuri tämä "asiantuntijan" aseman ylikorostaminen vain vahvistaa ongelmien kärjistymistä eli sitä että nähdään kyllä muttei ymmärrettä mitä paraikaa on tapahtumassa.

    Niin Tervon kuin Rintalankin tapauksessa toistuu vanha syyllisyysassosiaatio jolla pelaataan nyt härskisti. Kaikki ei-sosialistit syyllistetään sisällissotaan, Suomen tyhmä kansa talvi- ja jatkosotaan ja nykyinen EU-Suomen rahvas rajoittamattoman maahanmuuton vastustamiseen.

    VastaaPoista
  2. Ranskalainen kirjailija Houllebecq, joka kirjoitti romaanin Alistuminen Ranskan islamilaisesta tulevaisuudesta, oli viime viikolla vastaanottamassa palkintoa Berliinissä ja totesi siellä, että hän tuntee itsensä ainakin puolittain profeetaksi.

    Islamin vaatimukset ovat vasta alussa, heidän puolellaan on demografia, ja Eurooppa, joka on lopettanut tekemästä lapsia, on aloittanut itsemurhaprosessinsa. Eikä kysymyksessä ole edes pitkä itsemurha, kun syntyvyysluvut ovat 1,3 tai 1,4 naista kohti, kuolema tulee nopeasti.

    Houellebecq sanoi sinnittelevänsä hengissä saadakseen olla näkemässä ranskalaisen lehdistön häviön, vaikka vaikeaahan lehdistön alaslyöminen on, koska sillä on takanaan valtion tuki.

    VastaaPoista
  3. "Toki kirjoittajan kannattaa varautua siihen, että ne, joita potkitaan, saattavat potkaista takaisin."

    Please continue.

    VastaaPoista
  4. Oikeistolaisia täytyykin syyllistää
    sillä oikeistohegemonia takoo yhä sitä suurta valhetta etteikö Suomessa olisi ollut fasisteja ja natseja sisällissotaa ja talvisotaa käynnistämässä.

    Todisteet ovat selvät. Historiaa väärennetään aktiivisesti ja fasistien toiminta on pyyhitty pois ja siksi fasismi mm. Amerikan hyökkäyssotien puolesta elää Suomessa hyvin.

    Todisteita on vaikka kuinka. Räikein on oikeistolaisen terrorismin pyyhkiminen pois historiasta. 1919-1935 suomalaiset fasistit tekivät kymmeniä terrori-iskuja ja joukkomurhia Neuvostoliittoon ja Karjalaan. Vuosisadan alun terrori-iskut Suomessa olivat 90% oikeistolaisten tekemiä.

    Ennen sisällissotaa fasistit, etupäässä rikkaat suomenruotsalaiset, perustivat laittomia militanttiarmeijoita 1917 perustuslakia vastaan sekä tekivät huikean maanpetoksen, joka käynnisti sisällissodan: lupasivat sopimuksin mm Erkon toiminnan kautta Suomen luovutuksesta Saksan verotusalueeksi. Suomenruotslainen rahaeliitti myös palkkasi kasakat rynnäköimään hevosten kanssa eduskuntaan, lahjoi virkamiehiä valtiosabotaasiin olemaan totelematta eduskunnan päätöksiä ja vieläkin oikeisto väittää että vasemmisto käynnisti sisällissodan.

    Suomihan oli sitten 1918 Saksan valloituksen jälkeen saksan verotettavana sillä Saksa määräsi 100% Suomen ulkomaankauppaa Saksan kautta 1944 saakka ja otti rahaa välistä rutkasti.

    Kekkosen valan vannomista Hitlerille vähätellään mutta kannattaako enää valehdella natseista? Ihan aidot suomalaiset natsit, Ryti innokkaana natsikirjojen julkaisijana joukossa, ajoivat Suomen sitoutumaan Saksan ja Ruotsin rotusotiin koko maailman valloituksena.

    Fasistinen Suomi pysyy valheilla suojassa. Satoja valheita historiasta elää ja oikeisto esiintyy mukamas suoraryhtisenä Suomen edustajana.

    Koettakaahan herätä fasismin suomasta suloisesta unesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "etteikö Suomessa olisi ollut fasisteja ja natseja sisällissotaa ja talvisotaa käynnistämässä."

      Suomalaisia taistolais-bolshevikkeja v:tuttaa ilmiselvästi ja äärettömästi se, että juuri Mannerheim ja Svinhufvud saivat aikaan sen, että Tarton rauhan sopimuksen lisäpöytäkirjaksi tuli määritelmä Inkerin ja Karjalan kulttuuriautonomiasta. Mannerheim tunsi aatelisten bolshevikkien всю подноготную, kaikki aikeet (muuten ei olisikaan ryhtynyt rakennuttamaan Mannerheimin linjaa). Svinhufvud ja tuhannet muut olivat karkotettu Siperiaan kokemaan sitä, mitä Siperia opettaa.

      Tervo ei ole historioitsija, eikä ehkä voinut tietää, että Suomen oma kohtalo oli vain hiuskarvan varassa. Talvisodan lopetti Ranskan ja Englannin aikomus pommittaa Moskovan tärkeimoiä öljylähteitä Bakussa. Jatkosodan lopetti Rytin Hitleriltä saama vilja- ja aseavustus.

      Suomalaiset taistolais-bolshevikit saavat ärhennellä ainoastaan Stalinille, ettei tämä pystynyt valloittamaan Suomea vuonna 1918, vuosina 1939-1940, vuonna 1944 eikä vuosina 1946-1948 eli ns. vaaran vuosina Tshekkoslovakian malliin.

      Poista
    2. "Tshekkoslovakian malliin."

      Valvontakomission puheenjohtajan Zhdanovin piti toteuttaa Suomessa Tshekkoslovakian malli, mutta se epäonnistui. Stalin oli siitä niin raivoissaan, että järjesti terveydeltään potralle 50-vuotiaalle Zhdanoville ennenaikaisen kuoleman vuonna 1948.

      Poista
    3. Nämä fasismifobiset kirjoitukset ovat aina yhtä hilpeätä valikoivaa historiantuntemusta. Ei jää epäselväksi mitä aatetta kirjoittaja kannattaa. Tulee vain mieleen muutamia viisaiden ajattelijoiden ajatuksia: "Fasismi on kommunismin ruma lapsi tai varjo", "Meillä Italiassa on kahdenlaisia fasisteja: fasistit ja antifasistit", "Huomispäivän fasisteja ovat ne jotka tänään kutsuvat itseään antifasisteksi".

      Poista
  5. "Toki kirjoittajan kannattaa varautua siihen, että ne, joita potkitaan, saattavat potkaista takaisin."

    Onhan professori Vihavainen potkinut hallitusta muukalaispolitiikan takia jo useita vuosia, muttei ole valittanut vielä, että hallitus olisi potkinut häntä. Kuka potkisi Tervoa?

    VastaaPoista
  6. Tervo

    Historiantutkimuksen kannalta Jari Tervo on vain pentu ja nulikka. Älkää potkiko häntä, olkaa vain ostamatta.

    VastaaPoista
  7. "Valvontakomission puheenjohtajan Zhdanovin piti toteuttaa Suomessa Tshekkoslovakian malli, mutta se epäonnistui."

    No, eräs moniulotteinen ja -ulokkeinen liittokunta on nyt onnistumassa siinä missä Tornin väki aikanaan epäonnistui. Nää uudet valvojaksi haluavat eivät vain puhu ryssän kieltä.
    Zhdanov sössi asiansa, onnneksi, nämä taitavammat eivät sössi.

    jk

    VastaaPoista
  8. Tänään Ilta-Sanomissa Ulla Appelsinin järjen ääni.

    Ja sitten vielä blogistin tämä:

    "Muistan, miten taistolaiset 1970-luvulla näkivät Suomen valoisan tulevaisuuden olevan aivan käden ulottuvilla. Ei tarvittu muuta kuin saada typerä kansa tajuamaan, että sosialismi ei ollut keneltäkään pois, että sen tarkoituksena oli kaikkien maksimaalinen vapauttaminen ja hyvinvointi.
    Niinpä tiedotusvälineet kyllästettiin tällä näkemyksellä, jonka edistyksellinen toimittajakaarti ja näkyvimmät kulttuurihenkilöt lähes poikkeuksetta jakoivat tai ainakin kysyttäessä kielsivät sitä vastustavansa.
    Älymystö oli jo henkisesti valmis sitä uutta Suomea varten, joka odotti tulemistaan. Kaiken esteenä olivat vain ne kyräilevät ja epäilevät äänestäjät, joista melkoinen osa ei edes kaihtanut suoltamasta vihapuhetta potentiaalisia hyväntekijöitään vastaan. Ikään kuin hekin olisivat politiikan todellisuudesta jotakin ymmärtäneet!
    Eikö samoin ole myös tänä päivänä? Pakolaisia ja muita maahanmuuttajia vierastetaan, vastustetaan absurdeilla perusteilla ja pelätään, että he muuttaisivat tämän maan nykyistä huonommaksi!
    Tämä kansa on niskurikansa, joka ei ole ansainnut sitä osaa maailman hyvinvoinnista, joka sille on sattunut putoamaan eikä sillä ole mitään todellista oikeutta istua täällä rikkauksiensa ja tyhjien tonttiensa päällä samaan aikaan, kun ihmisillä on niistä puutetta.
    Näinhän meitä valistetaan myös kansankirkkomme korkeimmista saarnastuoleista käsin. Ja siitä huolimatta me kyräilemme ja vastustamme."

    Niin. Ei voi syyttää etteivät edes jotkut sano nyt sitä selvään ääneen ja selvillä sanoilla mistä myöhemmin sanotaan ettei meille kukaan sanonut.
    Maasta puuttuu vain rohkeuden henki, jonka potkusta toimeenpanijat tarttuvat ns. härkää sarvista ja korjaavat, laillisisin ja inhimillisin keinoin,
    tilanteen normaalille, hyväksyttävälle tasolle.

    VastaaPoista
  9. "Suomalaiset taistolais-bolshevikit"

    Suomalaiset taistolais-bolshevikit ovat varmasti tänäkin päivänä täysin/sataprosenttisesti/ja enemmänkin samaa mieltä kuin nykyinen Neuvostoliitto/Venäjän ulkoministeriö, että Syyriassa Aleppoon tarkoitetun YK:n Punaisen ristin lähettämän avustuskolonnan tuhoaminen oli nälkäisten aleppolaisten tekosia. Hölmöläisiä kun ovat. Säkkejä on paljon, mutta valo puuttuu.

    VastaaPoista
  10. Hieno kirjoitus taas kerran. Kiitos.

    Katsoinpa taas kerran "muistutuksena sinne missä päätöksiä tehdään" pastori H. Kinnusen humoristisen saarna pläjäyksen, "Saarna HD", Youtubesta.
    Televisiosaarnan kirjoittaja muistuttaa että Suomessa "päällikkönä" voi olla kuka tahansa p***läpi.

    Männävuosina Suomessa tuntuikin siltä. Parempaan päin ollaan menossa nykyhallituksen aikana, tosin vielä niitä p-läpiä jäi valtionhallintoon ja muuallekin ns sivistyneistön pariin...

    Setarkos

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomea johtaa kasarmeilla kasvaneiden menetettyjen sukupolvi. Loput peruspartiolaisia. Ei uskalleta ajatella omilla aivoilla, koska on totuttu olemaan käskettävinä.

      Poista
    2. "Suomea johtaa"

      Venäjää on aina johtanut bysanttilais-kgbeläinen perinne/mafia, joka on erikoistunut kansanmurhiin eri muodoissa. Nyky-Venäjällä täysverinen kansallinen elämä on ehkä vain tataareilla. Kaikilla muilla kansallisesta elämästä ovat jääneet jäljelle ainoastaan värikkäät kansallispuvut ja kulinaariset ohjeet ja ehkä jokin yksittäinen näyte-ikkunatavarakappale.

      Poista
  11. Minkälaisen analyysin Professori antaisi Neuvostoliiton sosialismi/kommunismi vs Natsi-Saksan Kansallis-sosialismi?

    Wikipedian mukaan:

    "...
    Kansallissosialismi käsittää kuitenkin sekä vasemmistolaisiksi että oikeistolaisiksi miellettyjä elementtejä.

    Vasemmistolaisia elementtejä ovat sääntelevä valtiovalta, työnarvon antikapitalistinen korostus ja pyrkimys rajoittaa plutokratiaa sekä koron ja ulkomaanvelan vaikutusta kansallisessa talouselämässä. Suunnitelmatalouden suuntaan Saksan kansallissosialismissa viittasivat nelivuotissuunnitelma samoin kuin se, että vuodesta 1934 alkaen Saksa yritti saada vaihtotaseensa tasapainoon kiintiöimällä maahantuonnin ... jne"

    Eli Saksa pyrki kansalliseen (nationalistiseen) sosialismiin, mutta Neuvostoliitto (Marx & Lenin) internationalistiseen sosialismiin?

    Kummatkaan (nationalistinen/internationalistinen) sosialismin muodot eivät ole luonnollisia ihmisapinoille. Heimot ja laumat/perheet ovat luonnonmukaisia ryhmiä ihmisille(?)

    Setarkos

    Setarkos


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. " Neuvostoliitossa sanan Nazi tai kansallissosialismi käytön on sanottu kielletyn 1932 oletetusti siksi, että se ei pääsisi mitenkään pilaamaan sanaa sosialismi. Neuvostokirjallisuus käytti sanaa fasismi." Wikipedia

      Poista
    2. "kansallissosialismi"

      Leon Trotskilta (Bronstein) on jäänyt lause, että Neuvostoliitossa rakennettiin kansalliskommunismia: eli rusisch, rusisch über alles! Nykyään siitä käytetään sanontaa Русский мир eli "Kaikkien maiden venäläiset, yhtykää!"

      Poista
    3. Kyllä se kansllisvaltio vielä on ollut ihmisen kyukyjen rajoissa.
      Mutta kyllä trotskilainen kritiikki tosiaan rinnasti NL:n "Sosialisin yhdessä maassa" fasismiin.

      Poista

Kirjoita nimellä.