torstai 6. lokakuuta 2016

Sodan ja tolkun kysymyksiä



Räyhähenki ja kylmä järki

Sodasta kirjoittaminen herättää aina tunteita. Milloin joku närkästyy siitä, ettei oikeille asioille anneta arvoa, milloin toinen siitä, ettei kaivauduta sotien taloudellisiin syihin, sieltähän ne oikeasti löytyvät, eivätkä ihmisten raadollisuudesta.
Vaatimattomana puolustuksenani olen rohjennut esittää, ettei sitä nyt varsinkaan esseessä ihan joka asiaa ole tarkoituskaan juurta jaksain selvittää tai selittää. Pitää jättää toisillekin pohtimista.
Olen sitä paitsi aivan samaa mieltä siitä, ettei sotia kannata selittää ihmisten psykologian kautta. Ei se, että sodat tarjoavat hurjinta extremeä toki suinkaan riitä niiden syttymistä millään tavalla selittämään, mutta onhan se yksi puoli asiassa ja myös omalla tavallaan kiinnostava, ainakin minusta.
Kovin köykäistä on sellainen ideologia, joka haluaa lopettaa sodat kieltämällä lapsia leikkimästä aseilla ja takavarikoimalla rehellisiltä ja täyspäisiltä kansalaisilta heidän aseensa. Siinä alkaa jo totalitarismi haista pahastikin.
Nykyinen sentimentalismi on kuitenkin hyvin merkittävä kulttuurinen kehitystrendi. Koko Euroopan teatraalinen itku yhden hukkuneen taaperon valokuvan ääressä on hätkähdyttävä osoitus uudesta, absurdista psykologiasta, joka on sitten aikaansaanut sen, että muuttohaluista väkeä houkutellaan kymmenin ja sadoin tuhansin kiikkeriin veneisiin tarjoamalla palkintona ”pelastaminen” ja matka Eurooppaan kunnon laivalla.
Myös ”vihapuheen” selittäminen poliittisen väkivallan esiasteeksi ja synnyttäjäksi merkitsee aivan ilmeisesti kärryjen asettamista hevosen eteen. Niin sotaleikit kuin vihapuheet synnyttää kyllä jokin kolmas tekijä ja kumivenekansan ”pelastaminen” tarkoittaa yksinkertaisesti sen tuottamuksellista houkuttelemista tarpeettomaan vaaraan.
Vihapuhe puolestaan syntyy ainakin osaltaan siitä, että tästäkin asiasta halutaan sanoa totuus, jota virallisesti kieltäydytään näkemästä ja vetäydytään sentimentalismin suojiin.
Koetetaan nyt ainakin tässä sitten joka tapauksessa olla sekoittamatta asioita toisiinsa. Jos sanon, että ihmishengen arvostus ainutlaatuisena resurssina on kaikissa ns. sivistysmaissa lisääntynyt, mikä luo paineita kuolonuhrien välttämiseen, ei se tarkoita tämän asian kritiikitöntä ihastelemista enempää kuin sen paheksumista. Ja mikäli mainitsen sotaan liittyvistä elämyksistä, niin ei se tosiaankaan tarkoita sitä, että ne kannattaisi niillä selittää.
Sodan jumalaa Aresta eli roomalaisittain Marsia on pidetty aina miehekkäänä, mikä kuulostanee hienolta. Samaan aikaan häntä on myös pidetty tyhmänä ja omasta raivostaan sokeutuneena. Naispuolisen kylmän älyn johtamat joukot, joiden takana on viisautta symbolisoiva Pallas Athene eli Minerva, voittavat säännöllisesti riehuvan taistelun henkeä uhkuvan, niin sanoakseni marsilaisen puolueen.
Antiikin taruilla on usein annettavanaan ainakin heuristisesti kiinnostavia näkökulmia asioihin. Miehethän ne sentään ovat sotia aina käyneet, ymmärrettävistä syistä eikä sotapäälliköidenkään keskuudessa ole juuri naisia näkynyt.
Viisauden esittäminen naisellisena prinsiippinä juuri taistelujen yhteydessä on kuitenkin kiinnostavaa. Suoritustasolla oli joskus ennen tarpeen runsas adrenaliini ja karkea rohkeus, päällekäymisen henki. Molempia edistettiin eri armeijoissa tarjoamalla ennen taistelua viinaa.
Ruotsin armeijassa määrä oli jumpru (jungfru) eli pari desiä, ”jotta vihasemmaksi piti tulla”. Samanlaisia määriä alettiin puna-armeijassakin tarjota talvisodasta lähtien, kuten Pavel Aptekar ensimmäisenä arkistojen perusteella selvitti. Kyllähän meillä Suomessa ne vodkapullokasat muistetaan.
Ares on kuitenkin paitsi vihainen, myös hölmö, kuten tarut todistavat. Hän himoitsee kuolemaa ja haluaa itselleen rakennettavan temppeli ihmislihasta ymmärtämättä, miten on sen kestävyyden laita.
Kuolematonta ja ikuisesti kestävää on sen sijaan viisaus, jota täytyy löytyä myös sodanjohdosta, vaikka ei välttämättä itse raa’an työn tekijöiltä. Viisauteen kuuluu myös se, että vastustajalle annetaan mahdollisuus päästä ahdingostaan perääntymällä tai antautumalla tarvitsematta pelätä tapetuksi tulemista. Sota on tai sen pitäisi olla, myös diplomatiaa toisin keinoin.
Ranskan suuriin sodanjohtajiin kuuluva Ranskan marsalkka Henri de Turenne suorastaan spekuloi sillä, että ihanteellinen taistelu olisi se, jossa ei tarvitsisi ampua laukaustakaan. Vihollinen junailtaisiin sellaiseen tilanteeseen, jossa hän ymmärtäisi antautumisen ainoaksi rationaaliseksi ratkaisuksi.
Käytännössä myös Turennen käymät taistelut olivat erittäin verisiä. Mutta saahan sitä viisauttakin kokeilla, ainakin teoriassa.
Sotilaan kannalta ihmiselämä ei ole sen kummallisempi asia kuin yksi resurssi muiden joukossa. Kasku kertoo siitä, miten Mannerheimille kerrottiin, että taistelussa oli menetetty viisikymmentä upseeria ja kolmekymmentä hevosta.
Mannerheim totesi säälivänsä kovin hevosia, jolloin esittelijä kysyi närkästyneenä, eikö upseereilla sitten ollut merkitystä. ”Nimitän heti uudet upseerit”, sanoi marsalkka, ”mutta kenet voisin nimittää hevosiksi?”
Kaikkialla sivistyneessä maailmassa on kuitenkin ihmisen ainutkertainen elämä ja sen säilyttäminen tullut yhä keskeisemmäksi arvoksi. Tämä on mennyt jopa mielettömyyksiin saakka, kuten todettiin. Silti se on tosiasia.
Olisi hienoa, jos tämä voisi olla alku uudelle ja sivistyneemmälle elämälle myös kansainvälisissä suhteissa. Paha kyllä, ei se nyt oikein siltä näytä.

15 kommenttia:

  1. Ei se siltä tosiaankaan näytä median tulviessa sodan ihannointia Martti Ahtisaaren, Alpo Rusin, Raimo Sailaksen ja muiden virkaherrojen mitalla.

    Menetetty sukupolvi johtaa Suomea feodaaliherrojen muinaisskandinaavista ääntä kuunnellen. Kasvattaessaan omaisuusarvojaan he kohtelevat ihmisiä resurssina kuten kartanon navetan elikoita.

    Onkohan Sailaksella mitään hyvää sanottavaa yhdestäkään poliitikosta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutaman lehtiarvion perusteella Sailas arvosti neljää ministeriä: Paul Paavelaa, Esko Rekolaa, Iiro Viinasta ja Kalevi Sorsaa. Heistäkin Paavela ja Rekola olivat taustaltaan virkamiehiä.

      Poista
  2. Viipurilaisen sotilasmestarin poika6. lokakuuta 2016 klo 14.35

    Rauhannobel on ansaittu vasta sitten kun itärajan takana vallitsee ikuinen rauha.

    VastaaPoista
  3. "Olen sitä paitsi aivan samaa mieltä siitä, ettei sotia kannata selittää ihmisten psykologian kautta."

    Ihmiset/miehet tappelevat humalissaan koko maailmassa ties mistäkin syystä. Naisiakin on nähty repivän toisiltaan hiuksia jonkun miehen omistamisen oikeudesta.

    Mutta sotia eivät järjestele ihmiset vaan organisaatiot: heimot/klaanit/valtiot/imperiumit/mafia/revansistit. Ja näillä organisaatioilla on kylläkin oma psykologia/sosiopsykologia/historiallinen psykologia, jne.

    Löytyykö näistä asioista jotain kirjallisuutta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Martin van Creveld: Culture of War. Suosittelen, vaikka mm. väite käsikranaatin räjäyttämisestä kypärän päällä muka osana saksalaista koulutusta onkin huuhaata. Creveld paneutuu mm. hyvin antifeministisellä otteella aiheeseen nainen armeijassa.

      Poista
    2. Mutta sotia eivät järjestele ihmiset vaan organisaatiot:

      ihmiskunnan historian parhaana maailmansotien järjestäjänä metafyysisen proletariaatin kunniaksi on tietysti marxismi/leninismi/stalinismi/putinismi

      Marx in December 1847: (proletaarisen vallankumouksen täytyy lyödä miekat yhteen vastavallankumouksen kanssa maailmansodassa) “…every revolutionary upheaval… must fail until the revolutionary working class is victorious, that every social reform remains a utopia until the proletarian revolution and the feudalistic counter-revolution measure swords in a world war.” (K. Marx, F. Engels. Collected Works, Vol. 9, pp. 197-198.

      Marx in December 1848: (ainoastaan maailmansota voi kaataa vanhan Englannin) ”And only a world war can overthrow the old England … But any European war in which England is involved is a world war…” (Ibid., Vol. 8, p. 215.

      Engels in 1849: (seuraava maailmansota tulee pyyhkäisemään maan päältä ei ainoastaa taantumukselliset luokat , vaan myös kokonaiset vastavallankumoukselliset kansat. Siitäkin tulee askeleteenpäin.) “The next world war will result in the disappearance from the face of the earth not only of reactionary classes and dynasties, but also of entire reactionary peoples. And that, too, is a step forward”. (K. Marx, F. Engels. Collected Works, Vol. 9, p, 238.

      Marx in 1850: (proletariaatin nousu Ranskassa tulee johtamaan maailmansotaan) “…every fresh proletarian upheaval in France directly involves a world war.” (Ibid., Vol. 10, p. 70.

      Marx in 1870: (tällainen sota Nro 2 johtaa sosiaaliseen Venäjällä) ”What the Prussian jackasses do not see is that the present war is leading just as inevitably to a war between Germany and Russia… And such a war No. 2 will act as the midwife of the inevitable social revolution in Russia”. (Ibid., Vol. 44, p. 57.

      Engels in 1879: (tämänkaltainen sota johtaa valtaviin onnettomuuksiin, mutta niistä syntyy uusi puolue, joka syntyy kaikkialla Euroopassa ja joka ei tule epäilemään, kuten nykyiset naurispäät ) “A war such as that would, for us, be the greatest of misfortunes; it might set the movement back by twenty years. But the new party that must surely emerge from it at last would, in all European countries, be freed of a host of hesitations and pettinesses such as presently hamper the movement everywhere”. (Ibid.,Vol. 34, pp. 431-432.

      Engels in 1887: (maailmansota ja siitä johtuvat nälkä, sairaudet ja barbarism…tulevat luomaan edellytykset työväenluokan lopulliselle voitolle) “…a world war, moreover, of an extent and violence hitherto unimagined… famine, disease, the universal lapse into barbarism, both of the armies and the people… Only one consequence is absolutely certain: universal exhaustion and the creation of the conditions for the ultimate victory of the working class”. (Ibid., Vol. 26, p. 451.


      Engels in 1890: (Maailmansota? Sen sytyttäminen on lasten leikkiä) “A war? Child´s play to launch one. But what would become of it once launched defies the imagination… It is well known that peace persists only thanks to the unending revolution in weapons technology… incalculable prospects of the only war now still possible, a world war.” (Ibid., Vol. 27, p. 9.

      Engels in 1895: (mikä tahansa sota maailmasodaksi…Kommunistinen manifesti julisti militaristisen proletariaatin tehtäväksi valloittaa...) “… by making any war other than a world war of unprecedented cruelty and absolutely incalculable outcome an impossibility… The Communist Manifesto had already proclaimed the winning of universal suffrage, of democracy, as one of the first and most important tasks of the militant proletariat.” (Ibid., p. 514-515.

      Poista
    3. "Mutta sotia eivät järjestele ihmiset vaan organisaatiot: heimot/klaanit/valtiot/imperiumit/mafia/revansistit, jne."

      Tämähän merkinnee vain sitä, että ihmiskunnan historia on vain tietynlaista sodankäyntiä, alkaen muinaiskreikkalaisesta demokratiasta. Sitä ennen oli kuitenkin myös muita "demokratioita", jotka havittelivat sitä sun tätä ja yhtä ja toista.

      Poista
    4. Juuri sitä se merkitsee. Clausewitz sen tiivisti: "Sota on politiikan jatkamista toisin keinoin". Sitä se on ollut, sitä se on ja sitä se on oleva. Ei sen kummempaa.

      Poista
    5. ""Sota on politiikan jatkamista toisin keinoin". Sitä se on ollut, sitä se on ja sitä se on oleva. Ei sen kummempaa."

      Ryhtykäämme siis kansanäänestykseen, jossa on kaksi kysymystä:

      1) Oletteko te pasifisteja eli Suomen armeija on lakkautettava?

      2) Onko teillä jokin muu epämääräinen näkökanta?

      Poista
    6. Meillä on varsin selkeä näkökanta: Suomen puolustusvoimia on määrätietoisesti vahvistettava olemaan kenelle tahansa sellainen pelote, ettei se päätä jatkaa ulkopolitiikkaansa hyökkäämällä Suomeen.

      Poista
  4. "Ihmisen ainutkertainen elämä ja sen säilyttäminen on tullut yhä keskeisemmäksi arvoksi"ainakin puheissa,taitaa vaan tämäkin olla suuri valhe koska alati suureneva joukko elää ilman arvoa ja oikeuksia puhumattakaan muusta elämästä.
    Maapallo ei ole vain ihmisiä(tämä usein unohtuu tai sitä ei ymmärretä) varten eikä 8 miljardia ihmistä ole sen arvokkaampi kuin vaikka 3 miljardia, paitsi markkinoiden näkökulmasta..
    Koska jokainen syntyvä heikentää jo täällä olevien elinmahdollisuuksia syömällä resursseja ja valtaamalla elintilaa ja koska ihmiskeskeisyys on syy maapallon tilaan pitäisi ihmispopulaatiota radikaalisti pienentää eli rajoittaa syntyvyyttä.

    VastaaPoista
  5. Demokratia on sikälikin historian kehittynein hallintomuoto että sen myötä hyökkäyssodat ovat loppuneet. Koskaan ei kahden demokraattisesti hallitun maan välille ole syttynyt sotaa. Jos parlamentille sellaisen aloittamista esitettäisiin, syntyisi hirveä äläkkä. Sota on tiktaattoreiden ja pappien väline.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkemmin ajatellen, Krimin haltuunotto kyllä antaa aihetta epäillä demokratian yleispätevyyttä, eikös Venäjän parlamentti etukäteen antanutkin Putinille valtuudet mennä Krimille?

      Poista
    2. Krimin haltuunoton problematiikkaa mutkistaa se, että mitä ilmeisimmin Krimin asukkaiden huomattava enemmistö aivan aidosti kannatti Krimin palauttamista osaksi Venäjää.

      (Toki aina voidaan kyseenalaistaa sanan "palauttaminen" käyttö riippuen siitä, mistä kohdin historian katsotaan alkaneen.)

      Mutta niin tai näin: Jos Maidanin torimellakka oli meidän lännen oikeamielisten mielestä riittävä ja kaikki demokratian vaatimukset täyttävä peruste heittää ulos mitä ilmeisimmin aivan laillisilla vaaleilla valittu hallinto, miksi sitten kansan vaaliessa ilmaisema - ja kaiken logiikan mukaan varsin uskottava - vaalitulos Krimillä ei sitä ole?

      Ukrainan hallinto vain menetti legitimiteettinsä krimiläisten mielissä aivan samoin kuin se menetti legitimiteettinsä vähän aiemmin Maidanilla.

      Poista
    3. "Koskaan ei kahden demokraattisesti hallitun maan välille ole syttynyt sotaa. Jos parlamentille sellaisen aloittamista esitettäisiin, syntyisi hirveä äläkkä. Sota on tiktaattoreiden ja pappien väline."

      Itse asiassa, jos nyt vasiten käydään hiuksia halkomaan, niin julistahan Iso-Britannia (demokratia) sodan Suomelle (demokratia) 6.12.1941. Toki ko. sodanjulistus oli lähinnä ns. diplomaattinen, eikä johtanut aktiivisempiin taistelutoimiin (yksi ilmahyökkäys Petsamon satamaan taisi joskus 1942 aikana olla, jos nyt en väärin muista), mutta vähintäänkin tätä tapausta voidaan pitää säännön vahvistavana poikkeuksena.

      J.Edgar

      Poista

Kirjoita nimellä.