sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Voisiko Afrikka onnistua?



Voisiko Afrikka onnistua?

Die Zeitin uusimmassa numerossa on Paul Collierin haastattelu. Collier on Afrikka-spesialisti, oxfordilainen kehitysasioiden ekspertti, jonka ajatuksia on joskus tälläkin palstalla käsitelty.
Toisin kuin monet muut alan miehet, Collier ei pidä siitä, että maailmanhalaajat haluavat auttaa Afrikkaa vain syytämällä sinne rahaa ja -mikä vielä perverssimpää- toivottamalla sieltä tulevat halukkaat siirtolaiset tervetulleiksi Eurooppaan.
Nyt Saksan hallitus -jonka pakolaispolitiikkaa Collier on arvostellut- on kutsunut hänet neuvonantajakseen. Saksan hallitus on nyt myös G20-ryhmän puheenjohtajamaa ja on ottanut Afrikan yhdeksi painopistealueekseen.
Die Zeitin haastattelussa Collier toteaa sen alkeellisen totuuden, ettei Afrikan ongelmia voi ratkaista tuomalla sieltä väkeä Eurooppaan. Tämä on vahingollista myös siksi, että muuttajat ovat juuri niitä aktiivisia ja luovia ihmisiä, joita Afrikassa tarvittaisiin.
Kehitysapua Collier ei erityisemmin arvosta, mutta ei myöskään pidä sitä kaiken pahan alkuna, kuten jotkut ovat tehneet. Joka tapauksessa kehitysapuorganisaatioiden keskittyminen sosiaalisiin ongelmiin ei ole järkevää. Lasten hymyä voi olla mukavaa katsella, mutta kehitys ei ala sillä tavoin. Afrikan maiden on annettava huolehtia sosiaalisista ongelmistaan itse.
Haastattelussa ei mainita sanaa syntyvyys, mutta itse luulen sen rajoittamisen olevan muuan keskeinen seikka ja sitä taas ei auteta ottamalla väestöltä vastuu sosiaalisista oloistaan. Ehkäpä Collierkin viittaa juuri tähän.
Collierin mielestä kehityksen avain ovat yritykset, vieläpä suhteellisen suuret. Minilainat eivät edesauta tällaisten yritysten syntyä ja ovat siksi tehottomia.
Kelvollisten yritysten toiminta puolestaan edellyttää kunnon infrastruktuuria, minkä luominen on vaikeaa, mikäli kehittyneet maat haluavat kieltää kotimaisen energian, kuten hiilen käytön. Kynttilöihinkö siellä pitää turvautua?
Niinpä kehittyneiden maiden olisi syytä investoida paljon Afrikan infraan. Rahaa löytyy kyllä pohjoisen eläkerahastoista, jotka nyt kituuttavat korkoprosenttien ollessa historiallisen alhaisia.
Mutta miksei näkymätön käsi ole jo ohjannut suuria investointeja Afrikkaan, mikäli homma kannattaa? Collierin mielestä näin on siksi, että maanosaa tunnetaan liian vähän ja riskejä pelätään. Niinpä G20-yhteisön olisi taattava Afrikan infraan tehtäviä sijoituksia.
Afrikkalaisia taas on lakattava kohtelemasta eurooppalaisten ”uhreina” ja Collierin mukaan nuori sukupolvi siellä ei enää haluakaan kuulla mokomasta mitään. Tulevaisuudessa se ottaa ohjat käsiinsä ja kukaties saamme vielä nähdä samanlaisen ihmeen kuin tapahtui Kiinassa, jonka Collier ja me hänen ikätoverinsa hyvin muistamme ajan katastrofiuutisista. Nälänhädät tuntuivat ikuisiksi ajoiksi pesiytyneen tuohon onnettomaan maahan.
Tämä lyhyt haastattelu virittää taas toivon vanhan pessimistin mielessä. Afrikan järjetön väestönkasvu on kukaties mahdollista saada kuriin, jos kansalle kantapään kautta opetetaan, että se voi kohottaa elintasoaan jos ja vain jos se hankkii vähemmän lapsia ja kouluttaa ne.
Liikaväestön purkaminen Eurooppaan on tietenkin syytä lopettaa kokonaan. Se on toimintaa, josta molemmat osapuolet häviävät.
Talouden kasvuluvut ovat luonnollisesti korkeimpia siellä, missä lähtötaso on matalin. Niinpä Afrikka todella on viime aikoina ollut verrattain houkutteleva kohde investoinneille. Massiiviset takuut oikeisiin kohteisiin sijoitettavalle pääomalle voisivat kukaties saada ihmeitä aikaan. Kukaties.
Erinäisissä korkeatasoisissa kansainvälisissä julkaisuissa ilmestyy jatkuvasti Afrikkaa mainostavia liitteitä. Näyttää siltä, että maanosassa on hyvinkin paljon korkealle kehittyneitä kasvukeskuksia. Suurin ongelma taitaakin olla tuo paljon puhuttu maalaiselämän idiotismi, jota pohjoisen kehitysapu näyttää vain tukevan. Kun siihen vielä liittyy holhous, ei tietä aikuisuuteen ole helppo löytää.
Reseptinä vallan jättäminen afrikkalaisten omiin käsiin kuulostaa komealta ja yksinkertaiselta. Kuitenkin törmäämme varmasti myös siellä siihen ikuisuusongelmaan, jonka nimi on korruptio.
Demokratia Afrikassa kuulostaa miltei yhtä vitsikkäältä kuin se telefoonilaitos, jonka elefantti -vanha setä- aikoinaan keksi.
Olisi lohdullista ajatella, että suuri muutos voisi tapahtua yhden ihmisiän aikana, kuten Collier uskoo. Olen asiassa skeptinen, mutta en olekaan Afrikka-ekspertti kuten Collier. Kuulostaa joka tapauksessa hyvältä, että myös Saksassa on havahduttu siihen, ettei nykyinen meno voi jatkua ja että asialle on nyt palkattu Paul Collierin kaltainen hahmo, jota ei voi syyttää sokeasta Gutmensch-mentaliteetista.
Toivotaanpa pojille onnea. Ja tytöille erityisesti!

27 kommenttia:

  1. Kirjoititpa varomattomasti tuon N-sanan;
    monennenkohan kerran sinut tuomitaan
    tuosta karkotuksella heikomman aineksen
    Helvetin lieskoihin käristymään?

    VastaaPoista
  2. Hämmästyttävän paljon on afrikkalaisille rahaa syytänyt maa, jonka siirtomaaisännyys ei tainnut kestää paikoin 50 vuottakaan. Kestikö missään?

    Kiina näyttää toimivan Afrikassa kuin eurooppalaiset aikoinaan: kehuu infrahankkeillaan ja ottaa kelpo hyvityksen vaivoistaan. Erotuksena ainoastaan, että kaikki käy paikallisen johdon suostumuksella.

    Kuinka pitkään mahtaa saksalaisilla kestää, että he alkavat vaatia EU:lle Tunisian ja Libyan suojelusta YK-mandaatilla, jotta tulevat saadaan pysäytettyä ja tulleet tuupattua sinne takaisin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinalla on varaa toimia Afrikassa siirtomaaisännän tapaan, koska se ei siellä ollut koskaan sellainen. Saksa ja Ranskakaan eivät ymmärtääkseni hyötyneet Afrikan-siirtomaistaan siihen malliin kuin britit.

      Mutta nyt Kiina tekee kuten on järkevää: menee Afrikkaan ostamaan halvalla sikäläisiä luonnonvaroja, rakentaa niitä hyödyntämään tähtäävää infraa asfalttiteineen kaikkineen ja tästä kaikesta kerää glorian kehitysavunantajana!

      Tansaniaa kutsuttiin viime vuosituhannella "Suomen siirtomaaksi" maame kaataessa sinne suunnattomia määriä veromarkkoja. Ei kai sellaiselle ymmärrykselle mitään voi...mutta ehkä se selittää sen, ettemme me suomalaiset voi jatkossakaan toimia kiinalaiseen tapaan, orjalaivojen tervat ja muuta...

      Poista
  3. Samat kysymykset ovat nousseet mieleen Naipaulin mainiota Kongo-kirjaa A Bend in the River lukiessa.

    Optimistit ovat jo 50 vuotta esittäneet että Afrikka on tulevaisuuden maanonsa. Ei taida olla. Mutta palvelee tuo optimismi tietysti optimistien omia identitaarisia Gutmensch-päämääriä. Kuten palveli 60-luvullakin.

    Toisaalta on siellä positiivisia outliereitakin. Kuten Etiopia ja Botswana.

    Ps. Kirjoitin Paul Collierista Sisun vieraskynään

    http://suomensisu.fi/vieraskyna-onko-kansallisella-identiteetilla-kayttoa-nykymaailmassa-1-11-2013/

    VastaaPoista
  4. Onhan Afrikka toki tulevaisuuden maanosa. Luultavasti pysyvästi.
    Toki jossain Botswanassa voi teoriassa olla parin vuosikymmenen päästä eurooppalainen elintaso, mutta paljonkos siellä on asukkaita? Aika lailla tasan kaksi miljoonaa. Etiopiassa väkeä on 94 miljoonaa, Nigeriassa yli 170 miljoonaa. Etiopia taas taitaa olla positiivinen esimerkki vain suhteessa naapureihinsa. Botswanan menestys perustuu pieneen väkilukuun suhteessa luonnonvaroihin ja vakaaseen poliittiseen tilanteeseen, jonka perustana taas lienee huomattava etninen yhtenäisyys (80% väestöstä edustaa yhtä ja samaa etnistä ryhmää!), mikä on muualla Afrikassa poikkeuksellista.
    Mutta ehkä varovainen ei optimismi ole katteetonta, millä tarkoitan sitä, että asiat muuttuisivat suhteellisti ottaen paremmaksi.
    Collier on 100% oikeassa maahanmuuton (nämä idioottimaiset teoriat, että rahalähetykset siirtotyöläisiltä nostaisivat Afrikan kurjuudesta) ja pienyrittäjähömpän suhteen (taustalla samat taloustieteelliset harhakuvat), ja lienee oikeilla linjoilla myös kehitysavun suhteen (tai ainakin nykyisenlaisen kehitysavun). Mutta epäilen miehen asiantuntemusta ekologisista kysymyksistä. Totta, Afrikka tarvitsee isoja yrityksiä. Mutta Afrikan kehityksen pitäisi tapahtua suorana siirtymänä vihreään talouteen, ruuan- ja energiantuotantoon! Toisekseen kysyisin paremmin Collieria tuntevilta: mitä hän kirjoittaa IMF:stä, vapaakaupasta ja tästä Joseph Stiglitzin hienosti aikoinaan käsittelemästä tematiikasta? Entäs velkataakka?
    --MT

    VastaaPoista
  5. YK:n ennustama Afrikan nykyisen miljardiväestön ( 1,2 ) paisumus 3 miljardiin, 3000 miljoonaan, tämän vuosisadan loppuun mennessä lienee kuitenkin se realismi.

    Tuosta väestä jos vain 10 prosenttiakin siirtyy Eurooppaan, on se +300 miljoonaa uutta ihmistä Välimeren etäläpuolelta maanosaamme. Tässä tapauksessa siis entiseen Eurooppaan.

    Keskiluokka puhuu ja tuskailee ilmastonmuutoksesta pääuhkanaan. Väestöräjähdys se vars. jään sulaminen on. Milloin viimeksi on järjestetty kansainvälinen kriisikokous asian suhteen. Toisaalta, mitä se auttaisi?
    Auttaako tässä enää, hei, mikään?

    jk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaisi muistaa eräs asia. Ennen suurta orjuuden aikakautta (n.1500-1850) muodosti Afrikka noin 20% maapallon väestöstä. Olettaisin että tuollainen osuus saatta hyvinkin olla se "optimaalinen" mikä Afrikalle kuuluisi. Orjuuden aika sekä läntinen nopea väestökasvu johti siihen että alimmillaan Afrikka edusti vain 8% maapallon väestöstä. Jos siis maapallon väestömäärän huippu tulee olemaan 10 miljardia (josta se sitten kääntyy laskuun viimeistään 2070-luvulla) ei esim. 2 miljardin afrikkalaisen määrää pitäisi suinkaan kauhistella enempää kuin maapallon väestömäärää yleensäkään.

      Tiedän että pessimismi on älymystöä vaivaava tauti. Sitä vähemmän tapaa esimerkiksi ammattitaitoisesta omanarvontuntoisesta työväestöstä ja yrittäjistä. Afrikka näyttää olevan edistykselliselle vasemmistolle eräs testi joka paljastaa heidän karvansa. On näet ilmeistä että vasemmisto ja vihreät näkisivät mielellään afrikkalaiset juuri autettavina jotta voisivat omaa erinomaista korkeaa moraaliaan pönkittää. On luultavaa että tarkasti vaistoavat afrikkalaiset näkevät tämän kusetuksen läpi. Edistyksellisten hölmöjen suurimmat ystävät Afrikasta löytyvätkin diktaattorien leiristä.

      Poista
  6. Mikä muuten on USA:n vastuu Afrikan väestöräjähdykseen? Jenkeissähän kun on jo pitempään ollut poliittisesti hyvin vaarallista puhua myönteisesti perhesuunnittelusta, etennkin jos tavoitteena on populaation pienentäminen. Muutoshan on etenkin republikaaneissa aivan tavaton verrattuna vielä Eisenhowerin ja Nixoninkin aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kompastut likkukan varsiin. Väestönkasvu on sidoksissa kaupungistumiseen. Kun kaupungistuminen kiihtyy laskee väestönkasvu. Niin se on tehnyt muuallakin. Yksinkertaisesti homma tapahtuu niin että naisten koulutustason kasvu ja työssäkäynti myöhästyttävät avioitumisikää.

      Sinä ole vain niellyt kuuskytlukulaisen "nälkä lähtee naimalla"-hölynpölyn. Lisäksi on tunnettu asia että jo Adam Smith ymmärsi väestönkasvun ja taloudellisen kasvun yhtäläisyyden (tietyin edellytyksin). Afrikka on nyt siinä kiinnostavassa vaiheessa että sillä on pian maailman paras huoltosuhde jos ja kun syntyvyys laskee muttei räjähdysmäisestä. Sillä on nimittäin erittäin suuret nuorten ihmisen ikäluokat kun taas muualla tuo vaihe aletaan jo ohittaa (länsimaat ovat jo kääntyneet huolestuttavaan toiseen äärimmäisyyteen).

      Poista
    2. No kyllä minä näen asian täsmälleen päinvastoin eli kaupungistuminen (jota muutenkin vihaan) on räjäyttänyt väestömäärän. On ihan selvää, ettei esimerkiksi Saksan kokoisessa maassa voisi asua 80 miljoonaa asukasta ilman avokeskitysleirejä (kaupunkeja).

      Poista
    3. Höpö höpö.Kaupungistuminen pitkässä juoksussa vääjäämättä alentaa väestömäärää. Useimmissa Aasian suurkaupungeissa hedelmällisyyslukema on äärimmäisen alhainen jopa alle 1 eikä se juuri missään kehittyneessä maassa ole lähelläkään 2:ta. Näin ollen urbaanissa maailmassa väestö puolittuisi sukupolvisyklillä.

      Poista
    4. Jos väitteesi pitäisi paikkansa, suurimpien väestötiheyksien maat olisivat eniten kaupungistuneita. Miten on? Vrt. Venäjä tai Kanada vs. Saksa tai Japani. Suurkaupungit ovat maapallon syöpä. Ja miten syöpäkeskittymiä kohdellaan? Samaa pitää soveltaa suurkaupunkeihin.

      Tavoitteena täytyy olla maapallon väkimäärän alentaminen 90 %.

      Poista
  7. On paradoksaalista että "humanistiset" hölmöt auttamisellaan tavallaan osoittavat vain itse suhtautuvansa afrikkalaisiin kuin pieniin lapsiin. Kiinan toiminta Afrikassa on huomattavasti tuloksellisempaa sillä siellä katsotaan suruttu investointien pitkäaikaista tuottoa. Vastoin yleistä luuloa nimittäin Kiina ei ole suinkaan se joka aloitti Afrikan taloudellisen nousun. Tosiasiassa jo useassa kymmenessä Saharan eteläpuolisen Afrikan maassa oli selvää taloudellista kasvu jo ennen Kiinan tuloa. Kiinan toiminta on ollut varsin kokonaisvaltaista eikä sen tarkoitus oli vaan kvartaaliperiaatteella kupata maanosan rikkaudet vaan itse asiassa antaa boostia Afrikan taloudelle jotta siitä tulisi ostovoimaisempi. Sitäpaitsi kiinalaisilla on myös skenaario siirtää Afrikkaan tulevaisuudessa osa sellaisesta tuotannosta jota vaurastuvassa Aasiassa ei kannata edes harjoittaa.

    On luultavaa että länsimaat ovat ratkaisevalla tavalla hävinneet taistelun Afrikasta ja suurelta osin meidän omien hyvää tarkoittavien hölmöjen takia. Afrikan suhteen sellaisiin mitättömiin pikkujuttuihin (tässä vaiheessa) kuten edustuksellinen demokratia tai vaikkapa naisten oikeudet ei kannattaisi paukkuja tuhlata. Parempi olisi keskittyä oleelliseen: talouden kasvattamiseen ja afrikkalaisten ostovoiman kasvuun. Demokratialla ja vaurastumisella ei nimittäin ole todistettavaa vahvaa korrelaatiota. Demokratia on todennäköisemmin seuraus jo tapahtuneesta vaurastumisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, hyväntahtoisia hölmöjä äärettömästi olennaisempi tekijä on markkinafundamentalistinen vapaakaupan ideologia, IMF:n järjetön politiikka ja länsimaisten hallitusten korruptio (ts. ovat sulkeneet silmät Afrikan paljon äärimmäisemmältä korruptiolta, koska se hyödyttää Afrikasta luonnonvarat pumppaavia yrityksiä, jotka hyödyttävät näitä poliitikkoja [eg. Clinton foundation]).

      Kiinan politiikka on varmastikin Afrikkalaisille parempi malli ja siksihän sinne päin käännytään. Mutta sen ihailemista voi vain halveksua. Tilanne on traaginen ja kaikella todennäköisyydellä johtaa moniin ikävyyksiin sekä sosiaalisesti, taloudellisesti että ehkä ennenkaikkea ympäristön kannalta.

      Kiinan politiikanihaileminen edustaa hyvin huonoa makua ja kaikella todennäköisyydellä todellisuuden tajun vakavia puutteita.

      Sitä tosin ei käy kiistäminen, ettei Kiina edustaisi sitä tulevaisuutta, jota kohti nyt ollaan menossa.
      --MT

      Poista
    2. Lisäys: en siis kiistä hyväntahtoisten hölmöjen haittavaikutuksia, mutta tämä on paremminkin oire, ei varsinainen syy.
      Hyväntahtoinen hölmöys on ideologinen maski.
      Samaan tapaan kuin "anti-rasismi" on tänään ideologisesti motivoitunutta, koska ongelmat, jotka ovat seurausta täysin muista asioista analysoidaan johtuvaksi ties mistä syrjinnöistä, hyväntahtoinen hölmö näkee ongelman olevan siinä, ettemme ole avanneet riittävästi sydämiämme, jne.
      --MT

      Poista
  8. "Afrikan järjetön väestönkasvu on kukaties mahdollista saada kuriin, jos kansalle kantapään kautta opetetaan, että se voi kohottaa elintasoaan jos ja vain jos se hankkii vähemmän lapsia ja kouluttaa ne."

    Vihavainen tekee virheen tuijottamalla liikaa väestökasvuprosentteihin. Oleellisempaa olisi tarkastella hedelmällisyyslukemia (fertility rate). Niissä näkyy mm. Kenian ja Ghanan taloudellisen kehityksen seurauksena nopea pudotus (noin 6:sta runsaaseen 3:een) ja tämä kaikki on tapahtunut suhteellisen lyhyessä ajassa.

    Eli se mistä Timo Vihavainen haikailee on jo orastavasti tapahtumassa siellä missä kehitystä on aivan oikeasti jo tapahtunut. Tiedoksi vielä se että Afrikan suurimpien kaupunkien hedelmällisyyslukemat ovat itseasiassa jo nyt monin paikoin kuten Addis Abebassa lähestymässä kehittyneiden maiden lukemia. Oleellisempaa kuin päivitellä paimentolaisten suuria lapsimääriä on havaita että ghanalaisen suuren kaupungin perheillä on usein vain kaksi tai kolme lasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos katsot globaalia väestönkasvua, se on ollut pitkään jyrkän lineaarista, ei eksponentiaalista mutta ei myöskään vähenevää. On alkeismatematiikkaa, että syntyvyyden on laskettava jatkuvasti radikaalisti, jotta kasvu käyrä voisi olla sellainen kuin se on. Missä on tilastollinen evidenssi sen puolesta, että käyrä kääntyisi laskuun?

      Kun käyrä kääntyy laskuun, se tapahtunee aivan muista syistä kuin syntyvyyden laskun vuoksi. Tämä on vain niin ikävä tosiasia, että moni sosiaali-"tieteilijä" ei sitä halua myöntää silloinkaan, kun alkeismatematiikka ei tuota ongelmia, kuten se noissa piireissä useimmiten tosin tuottaa.

      Siis: väestönkasvun tuijottaminen on paljon olennaisempaa kuin syntyvyyslukujen vähenemisen. Jälkimmäisen katsominen luo valheellista optimismia, missä ensimmäinen implikoi syntyvyyden vähenemisen tosiseikan ymmärtämisen.
      --MT

      Poista
  9. Kyllä se Vihavainenkin ymmärtää, minkä kanssa väestönkasvu korreloi ja on itsekin, Emmanuel Toddian peesaten, haikaillut sitä suurta käännettä, joka siihen tulee.
    Ikävä puoli asiassa nyt vain on, että väestöräjähdys (jonka mekin aikanaan olemme kokeneet) ehtii Afrikassa muuttua katastrofiksi, jos nykyinen meno jatkuu.
    Käyrät on saatava taittumaan nimenomaan yhteiskunnan modernisaatiolla: naisten kouluttamisella ja kaupungistumisella ja nopeasti sittenkin.
    Olellisempaa kuin tuijottaa muutamaan suurkaupunkiin, on katsoa koko sitä massaa, jolle maksimaalinen lisääntyminen on yhäkin rationaalista toimintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naisten koulutus ei ole ratkaisu, koska se tuhoaa kulttuurin feminisoimalla sen. Sen tiukka perhepolitiikka riittävän ankarin sanktioin toimii.

      Afrikalla ei ole mitään hätää, jos kaikki sen maat olisivat Botswanoita. Nimittäin Botswanan väentiheys on vain 3,8 asukasta/neliökilsa. Jos sama väentiheys olisi koko Afrikassa, olisi Afrikan koko väestä vain 115 miljoonaa nykyisen yli miljardin sijasta. Jokainen ymmärtää, että 115 miljoonan asukkaan Afrikasta ei tulvisi mamuja.

      Poista
    2. Koulutetut naiset nimenomaan pystyvät säätelemään perheensä kokoa ja kouluttamaan lapsensa, pojat myös, jolloin he eivät ehkä enää istuisi isiensä tavoin puun alla juomassa palmuviinaa. Entinen kulttuuri on joka tapauksessa menetetty, enää ei eletä metsästyksellä tai karjanhoidolla, kun maakin kuivuu entisestään. Äitien tehtävä olisi sitten myös auttaa poikiaan saamaan hyvä itsetunto uusissa oloissa.
      Minä annan mielelläni silloin tällöin rovon Naisten pankkiin tai tyttöjen koulutukseen, vaikka se onkin vain symbolinen ele.
      EG

      Poista
    3. Naisten koulutuksen kulttuurillinen hinta on liian korkea. Se johtaa vääjäämättä yhteiskunnan feminisoimimiseen ja miesten täydelliseen nujertamiseen. Vapaitten miesten tehtävä on metsästää, sotia ja valloittaa tuntemattomia alueita. Jos yhteiskunta estää nämä, koko miehisyyden idea tuhoutuu, miehistä tulee akkoja.

      Poista
  10. Yleensä maastapakenevat väittävät syyksi poliittisen terrorin eikä asuintilan puutetta.

    CNN:n kuvassa tulevaisuuden usko joissakin Nairobissa ja Lagosissa näyttää siltä ettei ajatustakaan lähdöstä Suomen sossujonoon.

    VastaaPoista
  11. Tanskalaisen historijoitsijan Thorkild Kjærgaardin mukaan Euroopan ei pidä tuntea mitään syyllisyyttä siirtomaavalta-ajasta. Maailma oli Eurooppaa kaikessa suhteessa jäljessä, ja sen luonnollinen seuraus olivat siirtomaat.

    Metsästys- ja keräilykulttuuri korvattiin maanviljelyskulttuurilla. Kulttuuri sekoittui eurooppalaiseen kulttuuriin, järjestäytyneeseen asioidenhoitoon, mutta toinen maailmansota katkaisi kehityksen. Neuvostoliitto ja USA, YK ja vapautusliikkeet painostivat siirtomaista luopumista. Afrikkalaisten valtioiden kehitys jäi kesken, kun oppimestari jätti mantereen, eivätkä maat olleet vielä valmiita rakentamaan kunnon hallintoa. Syntyi epäonnistuneita valtioita, joiden tunnusomaisia piirteitä ovat kasvavat väestöt, siitä seuraava resurssipula ja sisällissodat.

    Onnettomuus oli se, että eurooppalaiset painostettiin luopumaan siirtomaista liian nopeasti ja siirtomaat menettivät mahdollisuuden kehitykseen ja joutuivat taloudellisiin, poliittisiin ja demografisiin ongelmiin, joista kriisit ja pakolaisvirrat johtuvat. USA ja Neuvostoliitto ovat Kjærgaardin mukaan vastuussa nykyisestä pakolaistilanteesta. Tämän takia ei Euroopan ei tulisi ottaa vastaan miljoonia pakolaisia, vaikka saisivat osakseen kritiikkiä ja joutuisivat kantamaan syyllisyyttä, Moskovan ja Washingtonin tulisi kantaa vastuu ja rahoittaa pakolaisleirejä.
     

    VastaaPoista
  12. Eero Paloheimon Tämä on Afrikka kirja kuvaa hyvin ongelman. Myös Pauli Vahtera on matkustanut paljon Afrikassa ja on kirjoittanut aiheesta paljon.

    Itse olen laitellut linkkejä YK:n lohduttomiin väestöennusteisiin. Vaikka niissä tiedostetaan ongelma ei YK:n 17 kohdan kestävän kehityksen ohjelmassa ainakaan otsikkotasolla väestön kasvun hillitsemiseen puututa. Lisääntyminen taitaa kuulua niin kovasti kehuttuihin ihmisarvoihin.

    Ruandan muistamme 20 vuoden takaisesta kansanmurhasta. Nyt sinne kuuluu parempaa bkt on kolminkertaistunut ja maa jopa teknistyy.

    Sinne ovat palanneet sieltä länsimaihin lähteneet kehittämään maataan. Eurooppaan änkeäville saisi vain antaa tilapäisiä oleskeluoikeuksia vaatimuksella takaisin paluusta.

    Ruandasta tuoretta tietoa:

    https://www.scientificamerican.com/article/rwanda-from-killing-fields-to-technopolis/?WT.mc_id=SA_TECH_20160913

    VastaaPoista
  13. No kyllähän Afrikka nousee Euroopan edelle jo siksi, että Euroopassa ei ole nuoria ja Afrikassa on. Afrikan isosta massasta kyllä löytyy lahjakkuuksia nostamaan mantereen.

    VastaaPoista
  14. YK:n huoltohallintoalueet ja siirtomaajärjestelmä tulisi päivittää ja ottaa uudelleen käyttöön. Jo rupeaisi tapahtumaan pimeimmässäkin Afrikassa.

    VastaaPoista
  15. lukekaa suomen kehitysavusta
    macram.simplesite.com
    mac

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.